Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Eläimet => Aiheen aloitti: Marjuli - 26.09.06 - klo:22:22
-
Nyt saatte kertoa hevosista. Minä pelkään hevosia, mutta ne ovat kiehtoneet minua jo monta vuotta. Tästä olen täällä joskus aikaisemminkin puhunut. Sain jopa tarjouksen käydä heppaa katsomassa, mutta se ei sopinut silloin. (Onkohan tarjous vielä voimassa? [:-P] )
Nyt tuli meidän Pönttö-porukkaan uusi jäsen, Talitiainen, jolla on heppa. Leila on kertonut minulle hevosista ja miten niihin suhtaudutaan. Lisalta tulee aina ihania heppajuttuja.
Sanokaas nyt ystävät: voiko 56-vuotias ylilihava mummi vielä yrittää ratsastaa? Jaksaako hevonen kantaa selässään näin isoa? Miten pääsisin tästä hevospelosta?
-
Ylilihava mummi? [:-I]
Olen nähnyt pienenpienen shetlanninponin heittävän aikuisen miehen selästään, eli kyllä normaali hevonen sut jaksaa kantaa! [:-)]
-
Minun ystävälläni on kaksi lämminveristä heppaa ja ovat aivan ihania.Kun menen hänen luonaan käymään hevoset jo kaukaa kuulevat,että olen tulossa.Alkaa sellainen hulapaloo jos ovat ulkotarhassa tai tallissa sisällä ,niin tuntuu,että kaviollaan potkivat pilttuun seinät hajalle,kun odottavat minulta porkkanaa tai jotain muuta tuliaista.
Marjuli...kannattaisiko aloittaa ponien kanssa seurustelu ensin jollain tallilla eli harjata ja tehdä niiden kanssa jotain mukavaa eli ottaa tuntumaa ensin pieneen "heppaan"..
-
Marjuli, kokeilepa joskus islanninhevosta! Tarpeeksi pieniä mutta vankkoja, kilttejä (ainakin ne joita Suomeen tuodaan) ja käynti on kuin nojatuolissa istuisi! Äitini, joka nuorena putosi hevosen selästä ja pelästyi siitä niin ettei uskaltanut moneen kymmeneen vuoteen takaisin, istui issikan selässä tyytyväisenä ja alkoi haaveilla että josko aloittaisi taas ratsastuksen... :-))
-
Mä olenkin joskus heittänyt ilmoille idean pönttö-tapaamisesta issikka-retken merkeissä. Niillähän pystyy lähtemään ilmeisesti maastoon retkelle, vaikkei olisi eläissään ratsastanut! [:-I]
Mulla on vierähtänyt kymmenisen vuotta, kun olen viimeksi hevosen selässä istunut. Mieli tekisi taas kovasti kokeilla...
-
Marjuli, kokeilepa joskus islanninhevosta! Tarpeeksi pieniä mutta vankkoja, kilttejä (ainakin ne joita Suomeen tuodaan) ja käynti on kuin nojatuolissa istuisi! Äitini, joka nuorena putosi hevosen selästä ja pelästyi siitä niin ettei uskaltanut moneen kymmeneen vuoteen takaisin, istui issikan selässä tyytyväisenä ja alkoi haaveilla että josko aloittaisi taas ratsastuksen... :-))
Oikein hyvä ajatus. Islanninhevosiahan löytyy Nurmijärveltä. Mustikka niitä haukkuu usein nuuhkuttelulenkeillä. Täytyy käväistä lähimmällä tallilla. [:-)]
-
Sain jopa tarjouksen käydä heppaa katsomassa, mutta se ei sopinut silloin. (Onkohan tarjous vielä voimassa? [:-P] )
Kyllä tarjous on vielä voimassa. [:-)] Tammat valmiina rapsuteltavaksi: (http://static.flickr.com/98/247878605_5312f1ed86.jpg)
-
Tuula, onko tuo suomenhevonen ypäjäläistä sukujuurta? Ihan kuin Atsi, joka tosin on laukannut vihreämmillä laitumilla jo muutaman kymmenen vuotta!
-
Joo ei ratsastuksen aloittaminen ikää katso. Mä tiedän monia jotka on ekaa kertaa kivunnu hepan selkään reilusti yli viiskymppisenä. Meidän iskä yli kuuskymppisenä esim. :-))
-
Tuula, onko tuo suomenhevonen ypäjäläistä sukujuurta? Ihan kuin Atsi, joka tosin on laukannut vihreämmillä laitumilla jo muutaman kymmenen vuotta!
Tän suokin isä on Patrik ja emänisä Vetori, ei ole ypäjäläisiä. (http://static.flickr.com/58/155482344_426f37c13f_m.jpg)
-
Kauniita heppoja [:-)]
Minä olen istunut hepan selässä kaksi kertaa elämässäni. Eka kerta oli suomenhevonen ja sitä talutettiin, joten en varsinaisesti ratsastanut sillä...tuntui kuin olisin istunut jossain kerrostalon katolla ja koko ajan tippumassa sieltä alas. Toisen kerran ratsastin ihan itse ruotsalaista työhevosta, joka oli tosi kiltti ja tottelevainen ja oli muuten pienempi kuin suomenhevonen. Me ratsastettiin noin 45 minuuttia talvista maalaismaisemaa ja osa umpihangessakin. Kivaa oli. Menisin varmaan uudestaankin sellaisen pienen hevosen selkään. [:-)]
-
Taas mä haluan hevosen! :-))
Ratsastin nuorna tyttönä vuosia ja ikävä on sitä harrastusta. Aina vaan mielessä josko uudelleen ryhtyis...
Tippunut olen noin 6-7 kertaa. Ilmanks olen vähän tärähtänyt. [:-DD]
Ei ole tarkotus pelotella Marjulia tipahtamisella, ne tapahtui vähä "raisummassa" menossa. [:-I] :-)) [:-I] Rohkeesti polleihin tutustumaan, Marjuli, on ne NIIN IHANII!
-
Putoillu minäkin oon mutta vaan sillon nuorena kun piti mennä tekemään kaikkia hölmöjä juttuja, sirkustemppuilua se enemmän oli tai paremminkin duudsonmaista menoa. Kerran katkoin solisluuni kun pää edellä syöksyin kivikasaan. Onneks oli kypärä aina päässä. [:-I]
-
Hyvä Marjuli, että tulit taas tätä kyselemään.
Muille tiedoksi, että minä nousin hevosen selkään reilu 2 vuotta sitten. Ketkä ovat minut tavanneet tai kuvista nähneet, tietävät ikäluokkani. Siis kypsässä iässä aloitin. Ratsastin vuoden ahkerasti oppiakseni mahdollisimman paljon. Tykkäsin koko hommasta hirmuisen paljon. Se, että sai olla rauhassa kahden kesken hevosen kanssa jo maasta käsin, oli upeaa. Kyllä hevoset veivät sydämen.
Niin pahasti veivätkin, että aloin melkein kärsiä niiden vuoksi, kun aloin huomata epäkohtia tai ymmärtää, että asiat voisi tehdä toisinkin.
Nyt olen ollut ilman hevosystävää siis vuoden. Aikeissa käydä harjailemassa yhtä ravuria, riippuu miten sitä kohdellaan. Palaan kuitenkin vielä hevosten läheisyyteen, kunhan sopiva tilaisuus tulee.
Lieksan Vuonislahdessa järjestetään issikkavaelluksia. Voishan pönttöläiset hevostelijat tulla vaikka sinne kesäretkelle, jos talvella on liian kylmä.
-
Kiitos ihanista hevoisjutuista. [:-P]
Tässähän rupeaa miettimään ihan oikeasti jotain Pönttölän ratsastustapaamista. Tiedän täällä Nurmijärvellä paikan, jossa voisimme järjestää jotain heppakivaa. Varmasti innokkaita ratsastajia löytyy Pöntöltä. [:-)]
-
Hyvä Marjuli, rohkeasti vain toteuttamaan heppajuttuja! :-))
(http://static.flickr.com/62/174807203_3bfebca874_m.jpg) Ei ratsastaminen kovin vaarallista ole. (Kypärä kyllä olisi aina hyvä olla, onhan kysymyksessä monta sataa kiloa painava eläin.)
-
Niin, kaikessahan on vaaransa. Eilenhän oli uutinen, että ratsastaja loukkaantui pudottuaan pillastuneen hevosen selästä. Tässäkin tapauksessa ratsastaja itse oli kokenut ja hevonen tunnettiin myös rauhallisena yksilönä. Mutta oli nyt kuitenkin säikähtänyt jotain laukausta. Ikävä kyllä hevosenkaan korvien väliä ei voi ihminen tuntea täydellisesti, ja heppa jos mikä on herkkä eläin.
Mutta kaikesta huolimatta, ratsastus on ihanaa! Menkää vain kaikki, ikään, kokoon ja sukupuoleen katsomatta, kokeilemaan, jos kiinnostaa.
Luotettava talli ja siellä kyllä neuvotaan ja valitaan aloittelijalle sopiva humma. Ja ilman kypäräähän ei tänä päivänä kunnon tallit päästä ihmistä edes hevosen selkään. Ja usein kypärän saa lainattua sieltä talleilta. Rohkeasti kokeilemaan! [:-)]
(http://album.fotosafe.com/altiapp/isc/isc.fcg?p0=uiMxDcCS44MOn4cu3xuwiBI4iBAugy0GkgnSJvzMFNxdNMNwCw@ixDlmMNJAxI5Un@u63S&p1=LjqmhwGSUk&p3=288&p4=385&p5=IJGmVq6shT&r=1159517544)