Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Ikka]

Törmäsin tällaiseen sulouteen pihallamme tänään. On niin pikkuinen. Tiesin, missä sen koti on ja yritin saada kiinni. Sainkin, mutta pääsi livahtamaan . Meni tiuhan pusikon alle. Olin jonkin aikaa pihalta pois ja tullessani takaisin istuivat isäni, setäni ja naapuri pihalla. Heidän jaloissaan pyöri sitten tämä pikkuinen. Päätin taas yrittää ottaa sen kiinni. Menin hakemaan rukkasia ja kameran sisältä.Pikkuinen yritti väkisin tulla sisään perässäni. Nousi portaatkin. Pääsin lopulta pujahtamaan ja ulos tullessani oli kurre oven takana odottamassa. En heti saanut kiinni, mutta kuvia kyllä jonkin verran. Lopulta pikkuinen meni taas noiden miesten jalkoihin ja silloin sain kiinni. Vein välittömästi kurren kotiinsa, talomme räystään alle pienestä kurren kokoisesta raosta. Sinne se pujahti. Tiedän , että emo pyörii pihassa. Näin aamulla. Toivottavasti menee pian lapsensa luo.

[Outi]

Voi kuinka suloinen voi olla pieni kurre! Hyvä, että veit pesälle takaisin, ei noin pieni yksin pärjää (kai) vielä suuressa maailmassa?

[käenpiika]

Siis ihana,suloinen pieni oravanpoikanen Ikan kuvissa  tuollaisia oli täällä heinäkuun alussa,mutta ei enää ole noita "sänkipoikasia" Sanonta tulee siitä,kun oravahan tekee parhaimmillaan kolmet poikaset saman vuoden aikana.Ensimmäisiä kutsutaan "hankipoikasiksi" siksi koska orava  synnyttää ne vielä lumen ollessa maassa.Toiset ovat sitten "kesäpoikasia" ja viimeiset noita sänkipoikasia.Nimi kai johtuu siitä että poikaset syntyy heinänteon jälkeen ja heinäpellot ovat silloin "sängellä"

[Jarmo]

Mahtavan hieno kertomus ja kuvat

[Lisa]

Ihana pikku-kurre Ikan pihalla. Meillä ei ole näkynyt yhtä ainutta oravaa sitten heinäkuun alun!

[kati]

Ihana tarina kera ihanien kuvian. Kyllä on suloinen luttana, nuin pieniä en ole koskaan luonnossa nähnyt, mutta mukavaa, kun saa kuvista katsella 

[terttukaarina]

Ihania kuvia. Meillä on aikuisia oravia ollut koko kesän pihalla syömässä, mutta poikasia
ei ole näkynyt.

[Mesis]

Voi jummi-jammi, että osaa ollakin söpö. Hienot kuvat.

[puppu]

Ihana kun sait kuvattua ja me saadaan nauttia siitä sitten myös 

[Ikka]

Emo-Tintu huiteli aamulla toisella puolella pihaa niin korkealla puussa, että jouduin rajaamaan, että saa edes jonkilaisen käsityksen, minkä näköinen.Keväällä Tintu esiintyi sekä Katrin että minun kuvissani täällä foorumilla.On pysytellyt tässä pihapiirissä koko kesän.

[-muru-]

Ikka , toivon ettet pahastu kun kerron oman , tosi surullisen , tarinani pikkiriikkisestä (pienempi kuin tuo sinun) kurresta.
En ole siitä aiemmin voinut kirjoittaa kun en kyyneliltäni nähnyt mitään.
   Minäkin huomasin joskus heinäkuulla pienenpienen kurren pihallamme.
Ensin kuului kovaa "itkua" ja rääkäisy. Pihalla oli muitakin kurreja.
Sitten tämä pieni juoksi minun jalkoihini. Katsoi minua jonkin aikaa. Mutta en koskenut pieneen kun
ajattelin emon ehkä olevan lähistöllä.
   Seurailin sitä , ja se kipaisi pihallamma olevaan korkeaan kuuseen.
Siellä se kyyristyi nukkumaan oksaa vasten.
    Sitten yht'äkkiä tuli kova sadekuuro (ainoita mitä meillä heinäkuussa oli ). Ilma viileni.
 Ajattelin että pikkuinen vilustuu jos ei pian löydä emoaan.
   Silloin , sateen hetkeksi tauottua , pikkuinen juoksi taas minun jalkoihini. Minulla ei ollut hanskoja  joten
en uskaltanut ottaa käteen. Ja mieheni oli sitä mieltä että emo sen kyllä hakee.
   Aivan jaloissani se nuuskutti ja katsoi taas minuun. Sitten juoksi kompostin taakse.
Lähdin itse syömään sisään. Kun tulin ulos , kuului kova kirkaisu ja "itkua".
  Kompostin luota lähti kaksi varista.
En nähnyt oliko niillä pikkuinen nokassaan , mutta sen jälkeen en sitä nähnyt.
Huutelin ja istuin sateessa pitkän ajan ja toivoin että se jostakin taas ilmestyisi.
En yhtään välittäisi onko minulla hanskat vai ei. Pelastaisin pikkuisen vauvakurren.
Mutta sitä ei enää tullut     .
En anna itselleni anteeksi sitä etten heti toiminut kuten vaistoni sanoi.
   Nytkin tulee kyyneleet silmiin.
Muistan pikkuisen katseen ja hennos "itkun" jolla se minulle "puhui"

   Ikka , onnellinen sinä että toimit juuri noin.

   

[Mesis]

   . Älä syytä itseäsi. Olisin itse toiminut ihan samalla tavalla. Luonto on vaan niin julmaa.

[kati]

Muru, surullinen tarina. Luonto on joskus niin julma 

[Lisa]

Muru  , mutta aina ei osaa, ymmärrä tai ehdi toimia "oikein". Mullakin tän tapaiset jutut vaivaa mieltä pitkään, ja tuskaahan sitä tuntee.
Toivottavasti saamme taas talven tullen iloita monista luonnon eläimistä pihoillamme ja lähitienoilla!

[Ikka]

Äskeinen viestini lähti taas bittitaivaaseen. Yritän uudestaan.

Muru, kyllä tarinasi oi surullinen,vaikka et voinut mitään. Luonto on julma myös.
Minullakin on huoli. Jospa emo ei älyä, että lapsi on kotona. Tai jokin peto vie pikkuisen, kun se harhailee pihalla.Sitten minulla on kaksi kisua, jotka saavat olla vapaana aamupäivät. Niillä on kyllä karhunkulkuset kaulassa ja kilisevät voimakkaasti mennessän. Olen laittanut ne Veetille ja Veikalle, jotta varoittavat lintuja ja muita pikkuisia eläimiä tulostaan. Sitten itse kuulen, missä päin kulkevat.
Kisuni ovat petoja siinä, missä muutkin kisut. Joudun nyt vahtimaan niiden ulkoilua. En tietenkään ehdi koko aikaa, mutta käyn kurkkimassa niin usein kuin mahdollista. Kun päästän kisut aamulla ulos , menen itse mukaan joksikin aikaa ja näin samalla varoitan lintuja ja kurreja kisujeni ulkoilun alkamisesta. En voi taata, etteivät kisut myös saa saalista, mutta yritän minimoida mahdollisuuden niiltä. Viikko tai yli ainakin, minun pitäisi vahtia mahdollisimman paljon. Ehkä pikku kurre sitten jo osaa varoa itsekin.
Toivon niin, että pikkuinen saisi varttua aikuiseksi. Pian alan antaa pienen määrän jotain ruokaa niin linnuille kuin kurreille. Sitten kun ilmat viilenevät yöhalloihin.