Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Arskaidae]

Jo parin vuoden ajan olen tehnyt tähtitieteellistä tutkimusta kahden USAlaisen kaverin kanssa. Nyt sain kuulla, että tutkimuksemme on hyväksytty julkaistavaksi tähtitieteellisessä julkaisussa. Nyt voin siis hyvällä syyllä sanoa olevani amatööritähtitieteilijä. 

Tutkimuksen raportti ei ole vielä verkossa luettavissa (laitan linkin tänne kunhan se ilmaantuu), mutta tässä on tutkimukseen liittyvä verkkosivu, jossa tosin ei ole kuin kuvia ja taulukoita.

[Sus]

Kappas. Onnittelut julkaisusta.

Hei, mitäs te siinä Galaxissa niin ku tutkitte? Noin suomeksi sanottuna. Niin ja lyhyesti. Mihin tutkimus tähtää...? Onks teillä joku hypoteesi?

Avaruus on aina kiinnostanut ja kiehtonut mua. Heh, mähän lukion jälkeen vitsailin, kun kuumeisesti pohdin, mihin lähtis opiskelemaan, että mä pyrin Helsingin Yliopiston Tähtitieteelliseen tiedekuntaan. Sitten kauhukseni huomasin, ettei siellä ollut sellaista. (No jooh, sitäpaitti fysiikka ei ollu mun lempiaineita koulussa, vaikka se mulla lukiossa olikin valittuna... )

Menestystä vaan tutkimuksellenne edelleenkin.

[Jarmo]

  Oma ymmärrys ei tähtiin riitä, mutta ei varmastikaan ihan helppoa juttua ole ollut

[Arskaidae]

Onnittelut julkaisusta.

Kiitos. 

Hei, mitäs te siinä Galaxissa niin ku tutkitte?

Tutkimme niissä galakseissa sitä, onko niillä toinen, pienempi galaksi niiden kierteishaaran päässä. Lisäksi tutkimme tilastollisesti joukkona niitä galakseja, joilla on toinen pienempi galaksi kierteishaaran päässä.

Nyt täytyy sitten sen verran varoittaa, että olen hoitanut tätä hommaa pelkästään englannin kielellä, joten en ole aivan varma, ovatko kaikki käyttämäni suomenkieliset termit oikeita. (Minä jopa ajattelen näitä asioita englanniksi.  )

Noin suomeksi sanottuna.

Tätä juuri yritin yllä tehdä.

Niin ja lyhyesti.

Ahaa... Tutkimme M51-tyyppisiä vuorovaikuttavia galakseja.

Mihin tutkimus tähtää...?

Oikeastaan ainoa tavoite oli aikaansaada uusi, entisiä laajempi luettelo yllämainituista galakseista. Tämä tavoite täyttyi.

Onks teillä joku hypoteesi?

Ei ole. Tämä oli ihan vaan simppeli luettelointihomma + tilastollinen analyysi luetteloiduista objekteista.

Avaruus on aina kiinnostanut ja kiehtonut mua. Heh, mähän lukion jälkeen vitsailin, kun kuumeisesti pohdin, mihin lähtis opiskelemaan, että mä pyrin Helsingin Yliopiston Tähtitieteelliseen tiedekuntaan. Sitten kauhukseni huomasin, ettei siellä ollut sellaista. (No jooh, sitäpaitti fysiikka ei ollu mun lempiaineita koulussa, vaikka se mulla lukiossa olikin valittuna... )

Minä en ole käynyt lukiota ollenkaan, toimin ammattikoulupohjalta.  (No, kävin minä myöhemmällä iällä ammattikorkeakoulun...)

Menestystä vaan tutkimuksellenne edelleenkin.

Kiitos, aiomme tosiaan jatkaa tutkimuksia. 

[Arskaidae]

Oma ymmärrys ei tähtiin riitä, mutta ei varmastikaan ihan helppoa juttua ole ollut

Oli siinä jotain aika vaikeitakin juttuja tälläiselle harrastelijalle, mutta tähtitieteestä löytyy paljon vaikeampiakin juttuja, joten siinä mielessä tämä oli aika "helppo". 

[Sus]

Nyt täytyy sitten sen verran varoittaa, että olen hoitanut tätä hommaa pelkästään englannin kielellä, joten en ole aivan varma, ovatko kaikki käyttämäni suomenkieliset termit oikeita. (Minä jopa ajattelen näitä asioita englanniksi.  )

Kiitos vastauksista, Arska. Muutes, MIKSI te tutkitte sitä, onko siellä kierteishaaran päässä toinen pienempi galaksi? Onko se harvinaista, että on, vai suht tavallista vai... vai mikä siinä kiinnostaa?

Ymmärrän hyvin tuon termihomman. Ja pakkohan siinä on kääntää aivotkin englanniksi, kun tuollaista kauan tekee. (Näetkö jo uniakin englanniksi?) Sen verran erikoistermejä varmaan, että voipi suomalainen sana olla hakusessa...

[Risto]

Onnittelut Arskaidalle.

Me ollaan mukana tällaisessa täällä Jyväskylän maalaiskunnan Nyrölän kylällä.

http://www.kallioplanetaario.fi/etusivu

[Minni]

Onnea amatööritähtitietelijöille   

[anja]

Onnittelut Ristolle ja Arskaidaelle tutkimuksista! Pönttölän einsteineille ---> 
Itse en paljonkaan tiedä tähtitieteestä, mut usein tulee pohdittua havukka-ahon ajattelijan tyyliin..On niin vaikea tajuta avaruuden äärettömyyttä..mihin se loppuu? Ja jos ei lopu, vielä vaikeampaa tajuta sitä juttua..

[kati]

Onnea 

[Deb]

Onnitteluja tutkimuksista, Arska ja Risto!

[Arskaidae]

Kiitos kaikille! 

Hienoa Risto, että olet mukana tuollaisessa kansanvalistustyössä.

Muutes, MIKSI te tutkitte sitä, onko siellä kierteishaaran päässä toinen pienempi galaksi? Onko se harvinaista, että on, vai suht tavallista vai... vai mikä siinä kiinnostaa?

Aika harvinaista se on, vain muutamalla prosentilla galakseista on sellainen tilanne meneillään. Jos halutaan tutkia galaksien keskinäistä vuorovaikutusta, on meillä oltava paljon esimerkkejä vuorovaikuttavista galakseista. Meillä on kuitenkin ongelma, että miten tunnistaa taivaalla näkyvät vuorovaikuttavat galaksit. Jos näemme kaksi galaksia aivan vierekkäin taivaalla, voimme olettaa, että koska ne ovat niin lähekkäin, ne ovat vuorovaikutussuhteessa keskenään. Emme kuitenkaan voi olla siitä varmoja, koska emme tiedä tarkalleen, kuinka kaukana meistä ne ovat. Nehän voivat olla niinkin, että toinen galaksi on puolet lähempänä kuin toinen, ja ovat vain sattumalta samalla suunnalla meistä katsottuna. Tästä johtuen tarvitsemme jotain muita todisteita siitä, että vierekkäin sijaitsevat galaksit todella ovat vuorovaikutussuhteessa keskenään. Kahden galaksin ollessa läheisessä vuorovaikutussuhteessa, on odotettavissa että ne vaikuttavat toisiinsa painovoiman välityksellä. Ne saattavat esim. muokata toisen galaksin muotoa normaalista poikkeavaksi. Siltikään ei voida olla vielä varmoja, että jos näemme kaksi poikkeavan muotoista galaksia vierekkäin, että ne todella ovat vuorovaikutussuhteessa keskenään, mutta silloin se kuitenkin on jo hiukan todennäköisempää. Mutta jos niiden kahden galaksin välillä on näkyvästä materiaalista muodostunut silta, silloin vuorovaikutussuhde alkaa olla erittäin todennäköinen. Tosin tässäkin tapauksessa on aina mahdollista että toinen galaksi vain sattumalta sijaitsee niin, että se näyttää olevan tämän "sillan" päässä. Sattuman osuus tälläisissä tapauksissa kuitenkin on hyvin pieni (meidän laskujemme mukaan yksi tuhannesta on sattumalta näin sijoittunut ei-vuorovaikuttava systeemi). Luettelomme galakseilla on yleensä edellä mainittu silta, joten ne ovat hyvin todennäköisesti oikeasti vuorovaikuttavia. Niin ollen luettelomme pitäisi olla hyvä lähtökohta vuorovaikuttavien galaksien jatkotutkimuksille.

(Näetkö jo uniakin englanniksi?)

En tiedä, en yleensä muista uniani. 

Itse en paljonkaan tiedä tähtitieteestä, mut usein tulee pohdittua havukka-ahon ajattelijan tyyliin..On niin vaikea tajuta avaruuden äärettömyyttä..mihin se loppuu? Ja jos ei lopu, vielä vaikeampaa tajuta sitä juttua..

Nuo ovat sellaisia asioita, että kaikkein fiksuimmatkaan tähtitieteilijät eivät niitä oikeasti tajua. Jotkut tosin saattavat väittää tajuavansa, mutta sellaisia väitteitä ei mielestäni kannata ottaa kovin vakavasti. Omasta mielestäni maailmankaikkeus on äärettömän suuri ja äärettömän vanha (siis ollut aina olemassa), koska ei tunnu järkevältä että se voisi syntyä tyhjästä tai olla rajallisen kokoinen. Mutta, kuten sanoin, se on vain minun mielipiteeni.

[Sus]

Kiitos Arska tyhjentävästä vastauksesta täällä. Unohin eilen vastata.

Ja tuo avaruuden loppumisjuttu... juuuuuu, siihen ei riitä aivot. Ainaskaan miun. Miun aivot loppuu siihe.

[anja]

Kiitos Arska tyhjentävästä vastauksesta täällä. Unohin eilen vastata.

Ja tuo avaruuden loppumisjuttu... juuuuuu, siihen ei riitä aivot. Ainaskaan miun. Miun aivot loppuu siihe.

Juu, ei ihmisen aivot riitä..ne on kopassa..rajallisessa tilassa..
Jos joku loppuu, herää kysymys mitä sen jälkeen on.. Eiiii, en halua edes pohtia..
Kiitos Arskalle vastauksista!

[Sus]

Juu ja vielä sekin, että avaruus laajenee kaiken aikaa. Ettei laajenis vielä valon nopeudella... (siitä en oo varma.)

Mutku AIVOT EI LAAJENE! 

Sitte on se kun avaruus kaareutuu. Kun lähdetään suoraan vaikka vasemmalle ja kuljetaan "tarpeeks kauan", niin loppujen lopuksi tullaan takasin samaan pisteeseen oikealta. Vaikka ollaan koko ajan kuljettu suoraan.

Näin selitti mulle kerran yks fyysikko... Ja on kuulemma matemaattisesti todistettu.  Kysyin sitten, että "no mitäs siellä toisella puolella on?" "Siellä on se, jossa ei ole aikaa."

"Aika" on materiaalinen käsite ja liittyy aineeseen... Mut mitens se sanotaankaan... "ajasta ikuisuuteen"... Että semmosta selevää pässinlihhoo.

[Arskaidae]

No niin, nyt on papru verkossa saatavilla. Täältä löytyy tiivistelmä ja linkitetyn sivun oikeasta yläkulmasta löytyy linkki "PDF only", siitä klikkaamalla saatte sitten sen varsinaisen paperin luettavaksi. Se on sitten aika kuivakkaa tieteellistä tekstiä, joten en loukkaannu vaikkei kukaan sitä viitsisikään lukea. 

Kommentoin tuota ylläolevaa keskustelua hiukan myöhemmin...

[Marle]

Avaruus on kaikkine linnunratoineen sumuineen, tähtineen yms. on ihmeellisen, kunnioitusta herättävä mahtavuus, niin mahtava että pienen ihmisen aivot loppuu kesken kun lähtee syvälle sen saloihin.. Mä pysyn maassa, täällä riittää ihmeellisyyksiä ihan tarpeeksi ihmetellä ja ihastella   Miten on, onko esim. hevosenpääsumu enää siellä missä me sen näemme vai onko se hävinnyt kauan aikaa sitten, ennen kuin valo ehti maahan. Onko noita galagsejakaan enää olemassa noissa muodoissa missä Hubble ne on kuvannut? Näemmekö kaikuja menneisyydestä jolloin maailmankaikkeus on saanut alkunsa..   Ihmisen tieto on rajallista ja tuskin pystyy kaikkeen vastaamaan ilman teorisointeja. Toki pienen pintaraapaisun, pienen kuiskauksen verran tiedemiehet ovat jotakin tietoa saaneet avaruudesta ja sen mahtavuudesta.  Tiedemiehet alas maanpäälle, täällä riittä työtä ihmiskunnan hyväksi, esim lääketiede, keksisivät ensin hoitoja, lääkkeitä sairauksien torjuntaan ja sitten vasta avaruutta valloittamaan   

[Arskaidae]

Juu ja vielä sekin, että avaruus laajenee kaiken aikaa. Hmmm.. Ettei laajenis vielä valon nopeudella... (siitä en oo varma.)

Nykykäsityksen mukaan avaruus laajenee paikallisesti vain vähän kerrallaan, mutta jos kaksi pistettä on hirveän kaukana toisistaan, niin silloin siinä välissä on niin paljon laajenevaa avaruutta, että voidaan sanoa sen laajenevan valon nopeudella, ja jopa paljon sitäkin nopeammin. Mutta tässä tosiaan puhutaan valtavista etäisyyksistä, miljardeista valovuosista. Avaruus meidän ja jonkun suhteellisen lähellä olevan galaksin välillä laajenee ainoastaan hiukan, esimerkkinä vaikkapa galaksi nimeltä NGC 10. Meidän ja NGC 10:n välinen avaruus laajenee niin vähän, että NGC 10 näyttää etääntyvän meistä n. 6800 km/s nopeudella (valonnopeus on siis n. 300000 km/s). Avaruuden laajenemisnopeus siis riippuu siitä, miten kaukana toisistaan "mittauspisteet" ovat.

Mutku AIVOT EI LAAJENE!

Se pitää paikkansa, tai ainakin sellainen käsitys on nykyään vallalla. Myöskään maapallo ei laajene avaruuden laajentuessa. Aurinkokuntakaan ei laajene. Linnunratakaan (joka siis on meidän kotigalaksimme) ei laajene, eikä paikallinen galaksiryhmä (sisältää mm. Linnunradan ja Andromedan galaksin). Avaruus ei laajene massakeskittymien sisällä painovoiman takia.

Sinun aivosi ovat juuri sellainen massakeskittymä. 

Sitte on se kun avaruus kaareutuu. Kun lähdetään suoraan vaikka vasemmalle ja kuljetaan "tarpeeks kauan", niin loppujen lopuksi tullaan takasin samaan pisteeseen oikealta. Vaikka ollaan koko ajan kuljettu suoraan.

Tämä ei ole totta nykykäsityksen mukaan. Maailmankaikkeudella on kolme mahdollista geometriaa ("geometria" tässä yhteydessä voidaan karkeasti ottaen käsittää "muodoksi"), "suljettu", "laakea" ja "avoin". Se, josta puhut yllä, on suljettu geometria. Tässä vaihtoehdossa avaruus laajenee aikansa, ja sitten pysähtyy ja alkaa kutistua. Muodoltaan maailmankaikkeus on silloin neliulotteinen pallo, ja suoraa viivaa pitkin kuljettaessa saavutaan todellakin jossakin vaiheessa takaisin alkupisteeseen (avaruus on silloin siis kaareva). Laakeassa vaihtoehdossa avaruus ei ole yhtään kaareva, vaan laakea. Tässä vaihtoehdossa laajeneminen jatkuu ikuisesti koko ajan hidastuen, muttei koskaan pysähdy. Avaruus on äärettömän suuri jatkuen joka suuntaan äärettömän pitkälle. Myös avoin vaihoehto on äärettömän suuri, mutta erotuksena laakeaan vaihtoehtoon avaruus laajenee kiihtyvällä vauhdilla. Avaruus on silloin kaareva, mutta eri tavalla kuin suljetussa vaihtoehdossa, suoraa viivaa pitkin ei päästä koskaan takaisin alkupisteeseen. Mikä näistä malleista on oikea, riippuu maailmankaikkeuden kokonaismassasta (tai massan tiheydestä). Jos massaa on tarpeeksi, sen painovoima riittää jarruttamaan laajenemista niin, että maailmankaikkeuden geometria on suljettu. Nykytiedon mukaan massaa ei ole tarpeeksi, joten maailmankaikkeus on joko laakea tai avoin, ja käsittääkseni nimenomaan laakea on se nykykäsityksen mukaan oikea geometria.

Näin selitti mulle kerran yks fyysikko... Ja on kuulemma matemaattisesti todistettu.

Matemaattisesti todistettu ei paljoa merkitse, teoria voi olla matemaattisesti oikein vaikkei kuvaakaan loppujen lopuksi oikeaa todellisuutta. Loppujen lopuksi tärkeää on se, miten hyvin teoria sopii havaintoihin maailmankaikkeudesta. Nykyteoria (alkuräjähdysteoria) sopii havaintoihin melko hyvin, mutta sillä on koko ajan ollut (ja on vieläkin) kovasti ongelmia. Minun mielestäni ko. teoria on kaukana "todistetusta", mutta mielipiteitä on monia. Mutta jostain syystä nykyään tuntuu olevan yleistä tieteessä, että asiat esitetään "tavalliselle kansalle" totuutena, joka on mielestäni väärä lähestymistapa. Tieteellinen teoria on aina ainoastaan likimääräinen kuvaus todellisuudesta, ja mielestäni sen voisi ihan hyvin myös meille "taviksille" niin kertoa.

Kysyin sitten, että "no mitäs siellä toisella puolella on?" "Siellä on se, jossa ei ole aikaa."

No joo, tämä on näitä alkuräjähdysteorian ikäviä piirteitä, siihen liittyy paljon tälläisiä kummallisia piirteitä, kuten ajan alkaminen ja korkeammat ulottuvuudet, jotka ovat kuvitteellisia, eikä kukaan voi niitä todistaa oikeaksi tai vääräksi.

Muokattu: korjasin yhden linkin...

[Arskaidae]

Miten on, onko esim. hevosenpääsumu enää siellä missä me sen näemme vai onko se hävinnyt kauan aikaa sitten, ennen kuin valo ehti maahan.

Hevosenpääsumu on meistä n. 1550 valovuoden päässä, joten näemme sen siinä muodossa, jossa se oli 1550 vuotta sitten. Aurinko kiertää linnunradan keskustaa 220 km/s. Jos oletetaan että hevosenpääsumulla on samanlainen nopeus sivuttain meidän katselukulmaamme nähden, saadaan laskettua että silloin hevosenpääsumu olisi liikkunut 1550 vuoden aikana noin yhden valovuoden verran (9500 miljardia kilometriä). Vertailun vuoksi, Auringon lähimpiin naapuritähtiin on matkaa noin neljä valovuotta. Yhden valovuoden sivuttaisliike tuolla etäisyydellä vastaa noin 0,04 asteen muutosta katselukulmassa, tuskin havaittava siirtymä. Eli kyllä se oli melkein samassa paikassa silloin kun valo lähti matkaan.

Onko noita galagsejakaan enää olemassa noissa muodoissa missä Hubble ne on kuvannut? Näemmekö kaikuja menneisyydestä jolloin maailmankaikkeus on saanut alkunsa..

No, tavallaan. Vastaus riippuu siitä, mikä on galaksin etäisyys meistä katsottuna. Lähin suuri galaksi, Andromedan galaksi on noin kahden miljoonan valovuoden päässä, joten näemme sen sellaisena kuin se oli kaksi miljoonaa vuotta sitten. Nykykäsityksen mukaan maailmakaikkeus on noin 14 miljardia vuotta vanha, joten Andromedan galaksissa ei siinä mielessä ole kovin kaukaisen menneisyyden kaikuja. Mutta olemme myös havainneet galakseja, jotka ovat miljardien valovuosien päässä. Niissä on enemmän menneisyyden kaikuja, mutta ne ovat niin kaukana että emme näe niistä kuin epäselvän valopisteen, joten kaiku on melko epätarkka.

[Sus]

Mua pyörryttää.

 

Sinun aivosi ovat juuri sellainen massakeskittymä. 

Tämän kohdan tajusinkin parhaiten Arskan tekstistä. Niin on, massakeskittymä on, selevää pässinlihhoo.

Se mainitsemani fyysikko muutes luultavasti sanoi tuosta jutusta, että "tämä on yksi teoria". Hän ei tavallaan "väittänyt" mitään. Kunhan jutskattiin ja ihmeteltiin.

Muhun kolahti aikoinaan tämä lause, jonka on sanonut Einstein... (Onkohan muutes ihan totta, että hän ON sanonut näin, se lause nimittäin oli yhdessä elokuvassa vaan... ) Mutta siis kolahti.

Siinä oli keskustelu:

Kysyjä: "Tell me the structure of the Universe." (= Kerro minulle Universumin rakenne.)

Einstein: "The Universe is like solid ball turned inside out." (= Universumi on kuin kiinteä pallo käännettynä nurinpäin, siis sisäpuoli ulospäin)

Kolahti. Älkää kysykö miksi.

muoks. Unohdin Einsteinin lauseesta sanan "like".
Terveisin Sustein

[Marle]

Sustein, havainnollista Einsteinin lausuma piirtämällä ´kiinteä pallo käännettynä nurinpäin´ 

[Arskaidae]

Taitaa Albert viitata juuri siihen neliulotteiseen palloon. Hänen käsityksensä maailmankaikkeudesta oli juuri sellainen, lisäksi hän oletti alunperin, että avaruus ei laajene, vaan on vaan tietyn kokoinen neliulotteinen pallo. Tämä neliulotteisen pallon käsitehän on muuten aika hankala; ajatelkaa tavallista kolmiulotteista palloa. Sen pintahan on tavallaan kaksiulotteinen taso, joka kaareutuu kolmanteen ulottuvuuteen. Samalla tavalla neliulotteinen pallo on kolmiulotteinen avaruus, joka kaareutuu neljänteen ulottuvuuteen. Simppeliä, eikö totta? 

[Sus]

Sustein, havainnollista Einsteinin lausuma piirtämällä ´kiinteä pallo käännettynä nurinpäin´ 

Sitä ei voi piirtää kun kön se kerta laajenee koko ajan. Kohta se ei enää mahtuisi näytölle.

muoks. ei kun nyt Arska sanookin, että Einstein ajattelikin, että avaruus ei laajenekaan, ja on mun uskottava sekä Arskaa että Einsteinia, joten mitäs mä nyt teen...

Ei ku, heitänkin PALLON Arskalle: Piirräpä Arska neliulotteinen pallo.

 

[Sus]

Kerran kun mä oikein pohdin yssissein, niin päädyin IHAN ITTE (huom. tää on se pointti ) tulokseen, että me ei eletä kolmiulotteisessa maailmankaikkeudessa vaan neliulotteisessa. Älkää kysykö miten mää siihen päädyin, mut päädyinpä kumminkin. Kyl mä jotakin pohdinnoista muistan, mut en jaksa alkaa selostaan.

Sustein

[Marle]

Sustein, havainnollista Einsteinin lausuma piirtämällä ´kiinteä pallo käännettynä nurinpäin´ 

Sitä ei voi piirtää kun kön se kerta laajenee koko ajan. Kohta se ei enää mahtuisi näytölle.

muoks. ei kun nyt Arska sanookin, että Einstein ajattelikin, että avaruus ei laajenekaan, ja on mun uskottava sekä Arskaa että Einsteinia, joten mitäs mä nyt teen...

Ei ku, heitänkin PALLON Arskalle: Piirräpä Arska neliulotteinen pallo.

 

Piirrä pieni pisteen kaltainen ( voisko sitä kutsua singulariteetiksi)  ensin niin se ei kerkiä laajenemaan niin nopeasti kun vielä hidastat sitä jotenkin, ja Sustein ei kandee aina uskoa ihmistä,  teoriat muuttuu kun uusia ulottuvuuksia asioille yms. löytyy  

[Marle]

Mie asun maan päällä enkä missää ulottuvuuksissa se tieto riittää mulle oikein hyvin

[Marle]

Ainstainistakin löyty:
http://images.google.com/imgres?imgurl=http://www.th.physik.uni-frankfurt.de/~jr/gif/phys/ein_1920.jpg&imgrefurl=http://koti.mbnet.fi/isiel0/Einstein/einstein.htm&h=768&w=508&sz=95&hl=fi&start=15&sig2=MlC-2n2cQwwB8oMM9uBo5g&um=1&tbnid=cqHdjmumEF7V1M:&tbnh=142&tbnw=94&ei=omQpSPzCJZuKwAHj7PGqCg&prev=/images%3Fq%3Dneliulotteinen%2Bpallo%26um%3D1%26hl%3Dfi%26client%3Dsafari%26rls%3Dfi-fi%26sa%3DN

Jos kiinnostaa

[Arskaidae]

Ei ku, heitänkin PALLON Arskalle: Piirräpä Arska neliulotteinen pallo.

Donitsin muoto on sellainen oikein voimakkaasti yksinkertaistettu esitys neliulotteisesta pallosta.

Tuo kiinteän pallon nurinpäin kääntäminen on muistaakseni sellainen juttu, että se onnistuu matemaattisesti, vaikkei käytännössä onnistukaan.

Niin, ja sitten vielä tuosta neliulotteisuudesta, että oikeastaan pitäisi puhua viisiulotteisuudesta, koska aika käsitetään neljäntenä ulottuvuutena. Joten jos lisätään yksi avaruudellinen ulottuvuus lisää, niin se on viides ulottuvuus.

Nykyäänhän tekee tuloaan säieteoriat, ja kaikenmaailman M-kalvoteoriat, joissa ulottuvuuksia piisaa. En tiedä mikä on viimeisin luku, mutta yhdessä vaiheessa ulottuvuuksia oli 26 niiden teorioiden mukaan. Ne siis ovat sellaisia teorioita, joiden ajatellaan voivan joskus korvata sekä suhteellisuusteorian (joka on alkuräjähdysteorian perustana) että hiukkasfysiikan standardimallin.

Tässä (niille jotka lukevat Englantia sujuvasti) mainio klassikkotarina näistä ulottuvuusjutuista nimeltä "Flatland" (Abbott 1884).

[KLETTERMUS]

Nuorempana minäkin olin kiinnostunut tähtitieteestä.

[Kaitsu.]

Erittäin suuri onnittelu amatööritähtitieteilijä Arskaidae:lle! Suoritus on todella hatunnoston arvoinen. Samalla se mielenkiintoinen esimerkki siitä, että tieteenaloista juuri tähtitieteessä, ja oikeastaan vain tähtitieteessä amatöörien tutkimuksilla on oikeasti merkitystä.

Galaksien vuorovaikutuksesta, onko Linnunradalla ja Magellanin pilvillä sellainen vuorovaikutus, että ne lasketaan tähän tutkimaasi ryhmään kuuluviksi? Tämä on minulle vähemmän tuttua tähtitieteen alaa, vaikka olen sitä koko ikäni jossain määrin harrastanutkin.

Noita ulottuvuuksia, joista tässä ketjussa keskusteltiin, olen itse ajatellut näin:

Viiva on yksiulotteinen, siinä voi liikkua vain eteen taikka taakse. Kun viivasta piirretään ympyrä, se on edelleen yksiulotteinen, mutta nyt se on kiertynyt toisen ulottuvuuden ympärille. Nyt kun viivassa lähtee kulkemaan, päätyy lopulta takaisin lähtöpisteeseen, vaikka on kulkenut kaiken aikaa vain yhteen suuntaan. Siellä viivassa asujallahan ei ole minkäänlaista käsitystä toisesta ulottuvuudesta, jonka ympäri hänen viivansa on kiertynyt.

Otetaan sitten taso. Se on kaksiulotteinen, voi liikkua eteen ja taakse, sekä oikealle että vasemmalle. Kun taso kierretään kolmannen ulottuvuuden ympärille, saadaan pallo. Nyt pallon pinnalla liikkuminen on edelleen kaksiulotteista, vain eteen-taakse-oikealle-vasemmalle. Kaksiulotteisen olennon järkeen ei käy, miten tasolla voi tulla samaan paikkaan takaisin, jos kulkee koko aika vain samaan suuntaan.

Me olemme kolmessa ulottuvuudessa. Eteen-taakse-oikealle-vasemmalle ja lisäksi ylös-alas. Nyt jos jatketaan samalla logiikalla, kolme ulottuvuuttamme on kiertynyt jonkun tuntemattoman neljännen ympäri, josta seuraa, että matkatessamme yhteen suuntaan, päädymme lopulta takaisin lähtöpaikkaan.

Ei tarvitse ymmärtää mikä se neljäs on, mutta tämä ajattelutapa ehkä auttaa ymmärtämään miten asiat voivat olla.

[Sus]

Aika jännästi kuvailit, Kaitsu. Pitää lukea uudestaan, meni pikkasen pää pyörälle, mutta tuo kuulosti hyvinkin loogiselta ja jopa ymmärrettävältä.

[Sus]

No niin, nyt on papru verkossa saatavilla. Täältä löytyy tiivistelmä ja linkitetyn sivun oikeasta yläkulmasta löytyy linkki "PDF only", siitä klikkaamalla saatte sitten sen varsinaisen paperin luettavaksi. Se on sitten aika kuivakkaa tieteellistä tekstiä, joten en loukkaannu vaikkei kukaan sitä viitsisikään lukea. 

Mä en saa tuota sivua auki. Voin kuvitella, että siellä on paaaljon niin mielenkiintoista tekstiä, että ei nukkuun malttais mennä kun rupeisi tavaamaan... vai? Vaiko pänvastoin...?
 

Ei tosiaan aukea, luulen, että vika on mun omassa koneessa. Temppuilee koko ajan. Ois ollut kiva kyllä kurkata mitä siellä on.

[Marle]

täällä sulle Sus lisää sekotetta nuppiin, siellä on muitakin pähkäilijöitä Mulle riittää tämä suht tasokas maapallo ja sen pinnalla olevat  asukkaat Noi avaruuden asiat ovat kiinaa, mutta tähtien katselusta pidän sekä Hubblen kuvista 

[Sus]

täällä sulle Sus lisää sekotetta nuppiin, siellä on muitakin pähkäilijöitä

  älä marle älä! älä yllytä!

 

[anja]

Mahtavia keskusteluita! Mulle kolahti varsinkin Kaitsun vastaus! Se selitti paljon sellaista mistä en tiedä yhtään mitään!

[Marle]

Avaruus on kiehtova, arvoituksellinen kohde tutkia ja suht turvallinenkin; ei tarvitse ratkoa ihmiskunnan ongelmia, avaruus on mielyttävän  kaukana niistä mutta, kyllä mä sittenkin soisin rahaa pistettävän ihmisiin ja ihmisten tarpeisiin, on ihminen sen verran avun tarpeessa. Lienee toteutumaton ajatus mutta ei mahdoton, ne asenteet...

ps. Orion on mun suosikki kuvio pimeällä taivaalla ja Cassiopeia seuraava..ne mä tunnistan sekä  "Otavan" ja "pikku Otavan"

Korjaus, ei en vaakoja vaan otavia

[Sus]

Kyllä sä Marle varmaan Otavankin tunnistat. Näiden em. lisäksi mä tunnistan Väinämöisen viikatteen (Orionin tähtikuviossa) ja Pikkuotavan ja osaan ettiä Pohjantähden Otavan avulla. Niin ja tiedän Orionin "kulmatähtien" nimet. Siihen se sitten jääkin.

Vaakaa en tunnista. Hyi mua,  pitäishän mun nyt eläinradan tähtikuviot tunnistaa!

[Arskaidae]

Erittäin suuri onnittelu amatööritähtitieteilijä Arskaidae:lle! Suoritus on todella hatunnoston arvoinen.

Kiitoksia!

Samalla se mielenkiintoinen esimerkki siitä, että tieteenaloista juuri tähtitieteessä, ja oikeastaan vain tähtitieteessä amatöörien tutkimuksilla on oikeasti merkitystä.

Totta. Tosin tälläkin tieteenalalla selkeästi suurimman osan työstä tekevät oikeat tähtitieteilijät. Olen ollut hiukan tekemisisää joidenkin tähtitieteilijöiden kanssa ja he vasta ovat osaavaa porukkaa, hatunnosto heille.

Olen joskus tämän luontoharrastuksen tiimoilta miettinyt, että biologiassakin voisi olla harrastelijoille jonkinlainen sija tieteentekemisessä, ja itse asiassa oletankin että jonkun verran harrastelijabiologeja (jotka ovat julkaisseet vertaisarvioinnin läpikäyneitä artikkeleita) on olemassa.

Galaksien vuorovaikutuksesta, onko Linnunradalla ja Magellanin pilvillä sellainen vuorovaikutus, että ne lasketaan tähän tutkimaasi ryhmään kuuluviksi? Tämä on minulle vähemmän tuttua tähtitieteen alaa, vaikka olen sitä koko ikäni jossain määrin harrastanutkin.

Linnunrata & Magellanin pilvet voivat hyvinkin olla M51 tyyppisiä vuorovaikuttavia galakseja. Se on vähän vaikea sanoa, pitäisi päästä katsomaan tilannetta Linnunradan ulkopuolelta, joka on sattuneista syistä aika hankalaa. Tosin tämän luonnoksen perusteella se vaikuttaa aika epätodennäköiseltä, koska Magellanin pilvet sijaitsevat aika kaukana Linnunradan tähtikiekosta, ja lisäksi eivät oikein osu tähtikiekon määrittelemälle tasolle. Sagittarius Dwarf näyttäisi Linnunradan satelliiteista olevan ainoa hyvä kandidaatti M51-tyyppiseksi kumppanigalaksiksi. Mutta jos tilannetta katsottaisiin ylhäältä (tai alhaalta) päin, myös Boötes Dwarf, Ursa Major II ja Sculptor Dwarf voisivat näyttää hyviltä kandidaateilta. Meillä ei tällä hetkellä ole kunnollisia keinoja eliminoida sellaisia vahingossa oikeaan paikkaan projektoituneita galakseja, jotka eivät oikeasti olekaan kierteishaaran päässä olevia vuorovaikuttavia galakseja. Meillä on aika yksinkertaiset kriteerit; toisen galaksin on oltava vähintään puolet pienempi, ja sijaittava näennäisesti isomman galaksin kierteishaaran päässä, tai vaihtoehtoisesti lähistöllä kierteishaaran osoittamassa suunnassa.

Selailemalla noita meidän verkkosivujen kuvia saa jonkinlaisen käsityksen minkälaisista systeemeistä on kysymys.

Noita ulottuvuuksia, joista tässä ketjussa keskusteltiin, olen itse ajatellut näin: ...

Hyvin ajateltu. Pari kommenttia:

- Piste on nollaulotteinen. Periaatteessa kun pisteellä piirretään viiva, sekin kiertyy ensimmäisen ulottuvuuden ympäri, mutta se on vain aika vaikea hahmottaa ihmisaivoilla (ainakin minun aivoillani).

- Kun viivasta on piirretty ympyrä, sillä voi vuorostaan piirtää kolmiulotteisen pallon pyöräyttämällä viivasta tehty ympyrä oman akselinsa ympäri. Näin siis tehdään ympyräviivasta kaksiulotteinen taso, joka on kiertynyt kolmannen ulottuvuuden ympäri.

Ei tarvitse ymmärtää mikä se neljäs on,...

Ja tuskin kukaan ihminen sitä oikeasti ymmärtääkään. Ihmisen aivot ovat sopeutuneet kolmiulotteiseen maailmaan, joten neliulotteinen tuntuu järjettömältä. Samoin kaksiulotteisessa maailmassa eläville littiöille kolmiulotteinen maailma on käsittämätön. ("Littiö" viittaa taas tuohon Flatlandiin, johon annoin linkin aiemmin. Flatland löytyy myös Suomenkielisenä nimellä "Tasomaa", ja löytynee hyvin varustetuista kirjastoista tieteis- tai matematiikkaosastolta.)

[Arskaidae]

Mä en saa tuota sivua auki. Voin kuvitella, että siellä on paaaljon niin mielenkiintoista tekstiä, että ei nukkuun malttais mennä kun rupeisi tavaamaan... vai? Vaiko pänvastoin...?
 

Onko niin, ettet pysty avaamaan PDF-tyyppisiä tiedostoja? Siinä tapauksessa sinun pitäisi asentaa Adobe Reader koneellesi. Toinen vaihtoehto on että otat minuun yhteyttä YV:llä ja keksitään vaihtoehtoisia konsteja. Kyseinen paperi on tosiaan aika kuivakkaa tieteellistä tekstiä, kohdeyleisö on ensisijaisesti tähtitieteilijät, eikä siellä mitään maailmaa mullistavia ajatuksia esitetä, onpahan vaan tuollaista perustähtitiedettä.

Minä en muuten noista tähtikuvioista tunnista kuin Otavan ja Orionin. 

[Marle]

Juu kyllä Orionin vyö/viikate on tuttu ja tiedän missä Hevosenpääsumu on. Jossakin siinä lähistöllä näkyy Orionin tähtisumu. Betelgeuse (mitens se nyt  kirjoitettiinkaan) oliko se Orionin yläkulmassa vasemmalla puolella, punainen jättiläinen ja Rigel alhaalla vasemmassa kulmassa, en muista, Sirius löytyy ja Otavat tuttuja "Pikkuotavan" kauhan kärjessä Pohjantähti. Tähän nämä loppuvatkin Mulla on ystävä joka tuntee ja osaa löytää taivaalta paljon kamaa, ihmettelen aina että miten osaakin muistaa ne

[Sus]

Arska, PDF-sivut aukeaa yleensä kyllä. Tuli mieleen, että mulla ei ehkä ole uusinta päivitettyä Adobe Reader'ia. Koklaan ensin ladata sen kahtotaan sitten.

[puppu]

Upeeta Arska ja Risto  .

Olenko väärässä vai oliko jossakin lehdessä tästä maininta jonkin aikaa sitten. Olin ihan lukevinani jostakin. Nimiä vaan ei mainittu.

[Arskaidae]

Ainakaan meidän jutusta ei ole voinut olla lehdessä vielä mitään, eikä tuo tutkimus oikein ole sellainen, että siitä lehdet kirjoittaisivat jatkossakaan. 

[Kaitsu.]

Pikkuotava ja Plejadit sotketaan usein kekenään. Tässä kuva Plejadeista, joka on avoin tähtijoukko, ei siis tähdistö laisinkaan.



Pikkuotavan "varren" päässä on Pohjantähti, jonka avulla siis Pikkuotava löytyy. Tai oikeammin Pieni karhu, Ursa Minor.

Komein tähdistö on aivan suvereenisti Skorpioni. Pitää mennä vähän etelämmäksi jotta se näkyy kokonana. Pohjoisella taivaalla sitten varmaankin Orion.

[Sus]

Niin ja (sen "tavallisen") Otavan avulla löytyy Pohjantähti.

Hyvin himmeänä näkyvät tähdet/tähtukuviot näkyvät paljaalla silmällä parhaiten, kun ei katso niihin suoraan, vaan n. 10 astetta "ohi" tähden.

[ullu]

Käykäähän kurkkaamassa 
http://www.ursa.fi/blogit/ta/index.php?title=tahtiharrastajat_tutkivat_galaksipareja&more=1&c=1&tb=1&pb=1

[Arskaidae]

 

Kiitoksia Kaitsulle mielenkiinnosta!