Sorsaemon suusta roikkui pari viikkoa sitten parinkymmenen sentin pätkä siimaa. Pystyi kyllä syömään, mutta siima häiritsi sorsaa ja meni syvemmälle suuhun. Yritti myös pureskelemalla saada sitä pois, mutta meni vielä muutaman sentin syvemmälle.
Itse en ole koskaan ruokkinut sorsia kädestä, joten epäilin, että tulisiko se silti syömään kädestäni, koska olin pari päivää sitten nähnyt erään rouvan ruokkivan sitä kädestään, joten ajattelin yrittää. Laitoin siis pähkinää kouraani, ja kun emo tuli syömään, niin otin hiljaa siimasta kiinni ja vedin sen pois. Sorsa ei edes huomannut siiman poisvetoa.
Onneksi se oli pelkästään siimanpätkä, mutta kun mittasin sen kotona, niin mittaa oli 45cm, joten parikymmentä senttiä sitä oli ollut sorsan nielussa -joko sykkyrällä tai suorana.
Tuohan oli periaatteessa helppo temppu, mutta kiinniotto tuskin olisi onnistunut ilman jotain verkkoa tai isoa kalahaavia.
Tammerkoskessa (koski on sulana koko talven) selvisi talven yli hienosti pullasorsana eräs urossorsa, joka oli siipirikko (toinen siipi roikkui).
Jäiden sulettua häippäsi sitten maisemista, joko uiden tai lentäen.