Puhdistin räystäskourut koivunlehdistä ja männyn neulasista, kun
edellisestä kerrasta on vierähtänyt enempi, kuin viisi vuotta tai
jopa kymmenen vuotta.
Kourut olikin melko täynnä, eikä toimineet toivotulla tavalla.
Kouruista löyty maatuneen humuksen lisäksi tennispallo,
ilotulitusraketin holkkeja ja pieniä eläväisiä kastematoja.
Tuo ihmetyttää, miten kastemadot on päätyneet korkealle
vesikouruihin ja jopa elossa siellä pysyneet kesän helteet ja sateet.
Elin ympäristö tällä hetkellä kastemadolle oli kostean muhevassa
lehtikarikkeessa varjonpuolen kourussa mitä sopivin,
mutta tuskin se aina sitä on ollut tai ne ei siellä kovin kauaa ole olleet.
Osaako kukaan moista selittää ?
Joskus takavuosina kunnostin tuttavalle huopakaton kaupungin keskustassa
ja tuolta löyty sian ja kananluita kouruista.
Tuohon löytyy järkeenkäypä selitys, ne on lintujen löytöjä nakkikopin
seutuvilta ja ateriointipaikalleen kuljettamia.
Olettaisin, että matoja syövät linnut nielee saaliinsa
heti, eikä oksentele niitä kattokouruihin.
