Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Hannu]

Hei taas!

Tämä tapahtuma ajoittuu muutaman viikon takaiseen aikaan. Olin taas kerran kukonlaulun aikaan liikkeellä alueella jossa hirvet viihtyvät. Tarkoitukseni oli yrittää houkutella hirviä kuvausetäisyydelle.
Hirvillä on kiima-aika syksyisin ja hirvisonnit käyvät silloin testosteronilla ja niitä voi silloin saada huijattua matkimalla niiden ääniä.
Jätin autoni metsäautotien päähän ja jatkoin siitä jalan eteenpäin. Muuten niin hiljaisessa aamussa ainoastaan ylilentävät rastaat pitivät yhteyttä toisiinsa. Tiestä erkani traktoriura joka vei metsän saartamalle suopellolle. Laskeutuessani pellolle viettävää uraa katseeni haki tuoreita hirvenjälkiä joita ei kuitenkaan nyt näkynyt. Pehmeäpintaisessa tiessä kuitenkin supin jäljet.
Kuljin varovasti eteenpäin aina välillä kuunnellen mahdollista hirvisonnin ääntelyä. Olin jo ylittänyt pellon ja tullut purolle jossa majava on askarrellut patotyömaallaan.
Äännähdin kutsuvasti ja sitten odottelua. Ei vastausta.
Aikani hiljaisuutta kuunneltuani suuntasin takaisin autolleni, miettien samalla kuinka monta tavallaan turhaakin reissua olenkaan elämäni aikana tehnyt. Mikä sitten on turhaa, en tiedä.
Noustessani tieuraa ylämäkeen säpsähdän. Äskeisten supin jälkien päälle on ilmaantunut uudet jäljet.
Aivoni sähköttävät... karhu... ja katseeni kiertää jälkien menosuuntaan. Mitään ei kuitenkaan näy eikä kuulu. Tiedän, ettei karhu ole kaukana, mutta harvoin se ihmiselle vapaaehtoisesti näyttäytyy.
Kyyristyn tutkimaan lähemmin jälkiä. Sileäpohjaiset ovat karhun töppöset ja lättäjalkakin sillä näyttää olevan.
Jäljet näkyvät erittäin hyvin ja noudan autostani mitan mitatakseni jälkien koon. Neljätoista senttiä leveä jälki kielii täysikasvuisesta karhusta.
Olin ollut poissa puolisen tuntia ja sillä välin karhu oli siitä mennyt.
Olisipa upeaa saada kuva karhusta ilman mitään keinotekoisia järjestelyjä haaskoineen.
Nyt se oli lähellä.

[Risto]

 
Minä olen nähnyt karhun kaksi kertaa, mutta kummallakaan kerralla en kerinnyt ottamaan kameraa esille, kun olin niin hämmästynyt. 

[zeener]

Mahtavaa kerrontaa ja mielenkiintoinen päivä ollut sinulla. Karhun kohtaaminen maastossa olisi omasta mielstäni pelottavaa, mutta onneksi ne ovat sen verran fiksumpia kun minä että eivät anna minun nähdä jos ovatkin paikalla. Kerran olen karhun nähnyt, silloinkin onneksi auton turvasta mutta lähtemätön vaikutus sillä oli, karhu on mielettömän upea eläin!

[Punarinta(Pettirosso)]

Olipas taas Hannulta hienoa kerrontaa.Ja aika lähellä Sinua se karhu nyt sitten  oli, kyllä joskus varmaan osuu kohdalle  Varmaan olisi sykähdyttävää nähdä ihan oikeesti karhu luonnossa 

[Mesis]

Minä en kyllä välittäisi olla noin lähietäisyydessä karhuun, sen paremmin kuin hirveenkään, mutta Tuo Hannun kerronta on siis niin hienoa, että tuntuu kuin itse olisi paikalla. Luontokirjoja vaan kirjoittamaan kuvien kera 

[pia58]

Mahtoi olla huikaiseva kokemus ja tunne, itse olisin luultavasti jättänyt ottamatta mitan ja jäänyt kököttämään autoon  ja istunut siellä miettimässä että onneksi en tullut syödyksi.

[mir]

Kiehtovaa kerrontaa. Kyllä mä luultavasti olisin pysähtynyt tarkastelemaan jälkiä, tuskin se karhu olisi kimppuun noin vaan hyökännyt. Mutta oikeesti en halua tavata karhua tai muutakaan metsän petoa, jos en tunne olevani sen hyökkäykseltä turvassa.

[Motteri]

Kiva kokemus 
Itse en kyllä välittäisi nähdä karhua lähietäisyydessä 

[Jarmo]

  Hieno elämys varmasti

[-muru-]

Osaat todella tuoda lukijalle tapahtumat ja luonnonkin elävänä eteen 

Olen minäkin toivonut että joskus kohtaisin karhun luonnossa. En tiedä miten siihen tilanteeseen silloin suhtautuisin. Luultavasti pelottaisi.

Toivon että saat tilaisuuden kuvata karhun sen ehdoilla !

[Ikka]

Hannun tositarina vilisi kuvia. Saatoin kuvitella joka askeleen. Aito luontokokemus. Metsässä ei tarvitse pelätä edes karhua tai hirveä, sillä ne näkevät meidät ensin ja osaavat väistää.

[Hannu]

Voi teitä onnenpoikia ja -tyttöjä, kun olette karhun oikeasti luonnossa nähneet.
Itseltäni tuo kokemus vielä puuttuu, mutta on tuolla luonnossa paljon muutakin jännää.
Itse en osaa pelätä karhua, mutta tietynlaista kunnioitusta tunnen sitä kohtaan.
Suomessa ei suurpetoja tarvitse pelätä. Helppohan se meikäläisenkin on huudella näin näppiksen takaa, mutta karhu metsässä muutaman metrin päässä omasta nenästä olisi varmasti totinen paikka. Painissa karhun kanssa kun ei oikein pärjää, vaikka olisi pystytukka ja niittinahkatakki.
Ne tapaukset joissa karhu on hyökännyt ihmisen päälle ovat äärimmäisen harvinaisia. Seitsemän oikein lotossa onnistuu paljon helpommin, kuin se, että joutuu karhun raapimaksi.
Kokonaan toinen juttu on jos oikein yrittämällä haluaa joutua hankaluuksiin karhun kanssa. Metsästystilanteissa noita aina välillä sattuu. On luultu koiran haukkuvan hirveä ja on menty liian lähelle ja nalle on sitten käynyt sanomassa käsipäivää vierailleen.
Jos kuitenkin sinulle tai minulle käy tuuri, hyvä tai huono riippuen persoonasta ja kohtaamme karhun, joka selvästikään ei aio paeta, niin silloin on syytä peruuttaa rauhallisesti paikalta. Selkäänsä karhulle ei pitäisi kääntää, eikä missään tapauksessa lähteä juoksemaan pakoon. Vaikka karhu ei olisi hyökkäysaikeissa, niin pakeneminen voi laukaista sen hyökkäämään.
Olen jututtanut henkilöä, joka vuosia seurasi ja kuvasi karhuja. Vaikka karhut olivat ns. häirikkökarhuja, niin yhteenottoja ihmisen kanssa ei silloinkaan tapahtunut.
Hurjia olivat kohtaamiset pahimmillaan olleet. Karhu oli kertojan mukaan jo tottunut häneen eikä aina paennut paikalta. Karhun tapettua vaikka lehmän ja poistuttuaan paikalta se yleensä jonkin ajan kuluttua palasi haaskalle ja tuo kaveri pyrki olemaan silloin paikalla. Hän oli jo oppinut karhun tavat ja osasi pelata sen kanssa.
Muutaman kerran hän oli vahingossa yllättänyt karhun hankalassa paikassa ja silloin karhu oli tehnyt valehyökkäyksiä häntä kohti. Vaikka karhu ei ollut kertaakaan jatkanut hyökkäystään loppuun asti, niin lujahermoinen siinä on kaverin täytynyt olla. Hänen mielestään pakeneminen noissa tilanteissa olisi todennäköisesti päättynyt ikävästi hänen kohdaltaan.
Huh, mitä minä tässä oikein yritän?  Vakuuttelenko, että karhua pitää pelätä, vai että ei tarvitse pelätä.
Jos päinvastaisesta tarkoituksesta huolimatta onnistuin lisäämään karhupelkoa, niin suokaa anteeksi.
Kuljetaan siis edelleenkin ilman pelkoa luonnossa yksin tai porukalla.

Ps.
Jaa... vai että oikein kirjailijaksi, no ei nyt kerkii, ku pitää olla siellä ja täällä ja vielä yhtä aikaa. Töitä on niin paljon, ettei mitään kerkeä tekemään, siispä olen tekemättä.

ps.
Huomenna taas järkeä…, ei kun pelkoa vailla metsään, jonne vien muutaman uuden yksiön pöllöille.

Öitä

[Punarinta(Pettirosso)]

Olisi todella hienoa päästä joskus jonkun luontokuvaajan matkaan katselemaan ja kokemaan erämaan tunnelma.
No, tää nyt on taas tätä unelmaa mutta kukapa kieltää unelmoimasta kaikenlaisista asioista 
Ja hieno oli taas Hannun kerronta asiasta,ei voi muuta sanoa 
Eikun oikein antoisaa metsäretkeä Hannulle toivottelen 

[Ikka]

Useasti metsissä ja rämeillä kulkiessani minulla on sellainen tunne, että minua tarkkaillaan. Luonnollisesti pieni pelon tunne käväisee mielessä, mutta koen kuitenkin olevani aivan turvassa, sillä kuljen niin usein samoilla seuduilla. Jos joku minua tarkkailee, on sitä tapahtunut jo kauan enkä siis häiritse tuota tarkkailijaa. Se on tottunut minuun.

Usein minulla on koiraystävä mukana ja seuraan koiran käytöstä, kun kuljemme tietyillä alueilla. Koira saattaa yhtäkkiä seisahtua liikkumattomaksi ja korkeintaan päästää pienen tuhahduksen. Silmä tarkkana se tuijottaa yhteen suuntaan. Sanon sille vain, että jatketaan matkaa, jolloin se ikään kuin rauhoittuu ja lähtee liikkeelle. Silloin vaihdan aina suuntaa hiukan poispäin , koska tiedän koiran silloin tuntevan olonsa turvalliseksi. En usko, että koira edes suostuisi jatkamaan aiottuun suuntaan. Näinkin on käynyt, kun aluksi kehoitin vain menemään eteenpäin. Koira ei suostunut, vaan teki jyrkän täyskäännöksen.

Tiedän , että näillä seuduilla liikkuu susia, karhuja ja tietysti paljon muita metsän eläimiä. Sudet saattavat jolkotella autoteillä pimeän tullessa. Viime viikolla kummityttöni ajoi suden perässä muutaman  kilometrin päässä iltahämärissä.

Siellä missä on suuria yhtenäisiä metsäalueita, vaikka ne alueet menisivät kylien ja kaupunkien läheltä, on niissä aivan varmasti niin susia kuin karhuja, ym. Emme vain kohtaa niitä, mutta ne tarkkailevat meitä.

[mese]

Hieno karhujuttu, mennyt ohi silmien. Kyllä karhun läsnäolo tai tietoisuus siitä mahdollisuudesta nostaa kylmät väreet pintaan. Olen kierrellyt kairoja paljonkin, jopa karhua metsästänyt nuorempana. Pari kertaa olen eläimen nähnyt. Tosin kaukana ja toisen kerran auton ikkunasta kaksikin kertaa. Ensimmäinen karhutapaaminen oli ihan pikkulikkana hillametsätiellä auton ikkunasta, tien yli meni pari erauspoikaa, emää ei näkynyt. Silloin ei vielä osannut edes pelätä. Toinen kokemus on noin parinkymmenen vuoden takaa, silloinkin hillajängällä. Kittilän Kallon kylässä oli iso hillajänkä ja siellä näin ison raavaan karhun, joka nousi takajaloilleen ja vähän karjahteli. No, mua vietiin minkä kintuista pääsin. Välimatkaa oli lähes kilometri, hyvä että erotin. Kamera oli autossa, ja auto kaukana jängältä.
Monta kertaa olen tänäkin kesänä ihan salaa toivonut näkeväni karhun tuolla metsässä kulkiessani kameran kans, mutta ei ole otso kohdalle sattunut, vielä.
Paljon mieluummin kuvaisin karhun luonnossa ilman mitään haaskaa tai muuta keinotekoista syöttiä käyttäen.

Jopa vuoden luontokuva 2009 on syöttikuukkeli! No, kuukkeli on suojeltava lintu, että ehkä vähän lievennän sen ruokintaa...Mutta, jos kuvausta varten nuotiokin tehdään siirrettävää mallia (öljytynnyrin pohja) niin, silloin aito luonto on kyllä kaukana. Sori, Hannu, meni vähän off topicin tää loppu.