Reissu ompi tehty. Olipa antoisa, uskomaton! Kääpiöhuitti oli perjanati-illalla kello23.00 alkaen ihanasti äänessä. Sitä säestivät luhtahuitti, viitakerttunen ja sarvipöllön poikanen kerjuuäänellään. Yötämyöten ajettiin Parikkalan, Imatran, Konnunsuon peltojen, Lappeenrannan kautta Virolahdelle. Ei mitää ihmeempää. Siikalahdella mm. luhtahuitti, kaulushaikara, mutta ei yhtään luhtakanaa. Lähellä Itärajaa kuulimme muokatulta pellolta aivan oudon äänen, molemmille tuli mieleen paksujalka, vaikka emme ole koskaan livenä ääntä kuulleetkaan. Pellolla emme kuitenkaan nähneet muuta kuin töyhtöhyyppiä ja yksinäisen teeren. Jäi arvoitukseksi.
Koko lauantipäivä Virolahdella eri torneissa. Kaakkoisimmassa tornissa seurasimme petomuuttoa mm. 15 mehiläishaukkaa, nuolihaukka, pari merikotkaa, hiirihaukka, tuulihaukka ja sitten KÄÄRMEKOTKA kahteen otteeseen! Yes ja vielä spontaanisti. Leirintäalueella tapasimme Kaijan ja Pasin, onnelliset kääpiöhuitin löytäjät. Saunan jälkeen jo puoli yhdeksän aittaan nulkkumaan ja vasta 10.30 hereille. Yhden yön univelat tuli kuitattua. Ennen lähtöä huomasimme vielä liejukanan.
Haminassa poikkesimme aamukahville. Kun lähdimme ajelemaan moottoriliikennetietä, heitin Juhalle, että onkohan jo liikaa toivottu, jos vielä tällekin päivälle saisimme uuden Suomilajin. Varttin ajon jälkeen Summan kohtaalla JUha huusi ciconia (haikaralaji)tulee vasemmalla vastaan. Auto seis ja sehän oli MUSTAHAIKARA! Uskomatonta. Loppumatkalla ei sitten enää mitään erityistä nähtykään.
Lajeja kirjasimme reissulta 103.
Nyt Suomipinnat 347 eli kolme uutta tuli lisää, kääpiöhuitti, käärmekotja ja mustahaikara