Sinirinta (
Luscinia svecica) on koristeellisen näköinen pieni lintu.
Sinirinta on punarinnan kokoinen, eli 13–14 cm pitkä ja painaa 15–17 g. Koiraan rinnassa on sininen ”leukalappu”, jonka reunoja kiertää kapea valkoinen ja leveämpi punainen raita, ja jonka keskellä on punaruskea täplä (nimialalaji svecica). Otsassa on kapeat valkeat ”kulmakarvat”, eli silmäkulmajuovat, muuten yläpuolen höyhenpeite on ruskehtava ja vatsan valkea. Naaras on ruskea, selkäpuolelta tummempi, rinnastaan kermanvärinen. Monilla vanhoilla naarailla on rinnassa sinistä. Nuoret linnut muistuttavat vanhaa naarasta, tosin koirailla on himmeä sinipunaisen rintakuvion aihe näkyvissä. Kaikissa puvuissa hyvä tuntomerkki on punertava pyrstön tyviosa. Siipi on yksivärisen ruskea.
Ääni on tunnusomainen kova naksaus, jota on sattuvasti verrattu löysän lipputangon narun läpsynnästä syntyvään ääneen. Varoitusäänenä matkimistaitoinen koiras voi käyttää myös muiden varpuslintujen varoitusääniä. Laulu on erittäin vivahteikasta ja pulppuilevaa lavertelua, jossa on paljon matkintoja.
Lapin satakieleksi sinirintaa myös kutsutaan. Laulava koiras istuu tavallisesti näkyvällä paikalla pensaan tai puun latvassa, esitellen upeaa rintavarustustaan.
Sinirinta on myös Lapin maakuntalintu.
Sinirinta viihtyy kosteissa koivumetsissä pesimäaikana vesistöjen varsilla olevissa pensaikoissa ja suonreunapusikoissa sekä tunturikoivikoissa.
Pesä on maassa mättään kupeessa, puun tai pensaan tyvellä tai suojänteessä. Muninta alkaa kesäkuun alussa. Munia on 4–8, tavallisesti 6–7. Naaras yksin hautoo 12–15 päivää. Poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä 12–13 päivän ikäisinä, ja oppivat lentämään muutaman päivän kuluttua. Molemmat emot ruokkivat niitä. Moniavioisuutta, tässä tapauksessa polygyniaa, esiintyy toisinaan.
Sinirinta on hyönteissyöjä. Ravinnoksi kelpaavat myös muut selkärangattomat, kuten etanat, hämähäkit ja madot, sekä syksyllä marjat ja siemenet.
Kirjoittaja
Aihe: SINIRINTA - ELOKUUN 2012 LINTU (Luettu 886 kertaa)