Taas ollaan Saksassa, Münchenissä. Aurinko paistoi, kun tultiin, asteita +6, mutta tuuli teki olon kylmäksi.
Itävallan reissu päättyi vähän kehnosti. Heräsin yöllä oksentelemaan. Koko talo taisi herätä siihen. En pystynyt syömään aamupalaa, join vain kamomillateetä. Ilma oli muuttunut surkeaksi ja sateiseksi. Aika kova tuulikin puhalsi.
Ajettiin sitten Willin kanssa St Gilgeniin kyläilemään. Menin heti yläkertaan yksikseni lepäämään. Oikeastaan nukuin siellä koko vierailuajan. Muutaman sanan ehdin vaihtaa joidenkin ystävien kanssa. Ulos ei tehnyt mieli mennä. Yleensä teemme mukavan kävelylenkin St Gilgenin keskustaan ja Wolfgangseen rannalle. Maisemat ovat aina niin mukavat. Nyt ei nähnyt paljon mitään.
Lähdimme taas jatkamaan matkaa ja Willi palasi kotiinsa. Ilma oli kurja ja olo oli kurja. Meidän navigaattorikin tuli hulluksi. Sitä en oikein ymmärtänyt, miksi Didin piti käyttää navigaattoria, vaikka olemme ajaneet monet kerrat St Gilgenistä Müncheniin. Navigaattori ohjaili meitä aluksi ristiin rastiin, sinne sun tänne. Ajoimme sitten Salzburgin kautta. Vähän näin kaupunkia meluesteiden yli, mutta Mozartia ei kuulunut.
Nyt ollaan täällä Saksan poikamme luona. Poika laittaa meille ruokaa ja me olemme internetissä. Pojan vaimo on töissä, mutta palaa varmaan pikapuoliin.
Yhtään ainoaa valokuvaa en ole ottanut koko reissulla. Tänään aamulla näin Willin pihalla mustia lintuja ja kysyin Williltä mitä ne ovat. Hän sanoi, että variksia. Ne olivat täysin mustia, joten ne olivat varmaan mustavariksia, elleivät sitten alppivariksia.... mitä lie. Valokuvaa en jaksanut ottaa.
Vesilintuja näin kovasti Chiemseen rannalla pysähtyessämme juomaan taas kamomillateetä. Mistähän johtuu, että tavalliset sinisorsat ovat ihan hassun värisiä täällä? Taas olisi pitänyt ottaa kuva, että saisitte selvää mitä tarkoitan.
Tämän illan aion ottaa rauhallisesti täällä sisätiloissa, kamomillateetä juoden. Taitaa kohta kamomillat tulla jo korvista ulos.
Huomenna tapaamme Hillevin. Juhuu! Hillevi, täältä tullaan!
