Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[zirnix]

Olen hermostunut ja kiukkuinen tällä hetkellä. Joulu on rauhan ja rakkauden, antamisen ja hyvän tahdon aikaa, enkä sitä tunnelmaa täällä pilata halua. Tuskin on pilalla omakaan hyvä tahtoni, mutta juuri nyt olen hermostunut.

Olin suunnitellut koko tämän viikon ohjelmani melkoisen tarkkaan, ja nyt kävi yllättäen ilmi, että koko perjantai meneekin aivan muualla kuin kotona touhuillen tai ostoksilla kierrellen - ja aivan muissa kuin jouluisissa tunnelmissa. Pahus. Juuri perjantai! Tuo perjantai vieläpä uhkaa muuttaa koko pitkän viikonlopun ohjelman - eli koko joulun ajan - erilaiseksi kuin olimme suunnitelleet!

Tiedän, että hermostuneisuuteni menee ohi, mutta juuri nyt tekisin mieluummin lähes mitä tahansa muuta kuin rupeaisin imuroimaan täällä kaikkien sekalaisten kasojen ja pinojen keskellä. Jo tänään on mentävä tuon perjantain takia saunaan, laitettava hiukset ja nilkka kuntoon ja siksi siis edes tuo imurointi jo nyt. Ja joka puolella huushollia on keskeneräisiä töitäni. Kesken on myös albumien rakentelu, skannattavien kuvien haeskelu, videokasettien läpikäyminen, lehti- ja paperipinojen lajittelu. Sekaisin täällä ovat työ- ja harrastusjuttuni: vaatepinot, neulekappaleet, neuleet eri vaiheissaan, kirjat ja lehdet, muistiinpano- ja luonnospaperini, lajitellut ja lajittelemattomat paperit, pinot ja kasat... Ja nyt yhtäkkiä onkin pakko ruveta imuroimaan kaiken tämän roinan keskellä!

Juuri nyt mieluiten istuisin vaikkapa tässä ja lueskelisin muiden pönttöjen viestejä! Muutenkin hermostuttaa, kun aikoihin en täällä kunnolla viestejä ole ennättänyt lueskelemaan. Monta sivua on päässyt menemään ohi niin, etten edes kaikkia aloituksia ole ehtinyt katsoa.

Ajattelinkin, että josko tällaisen otsikon alla voisi hiukan purkaa itseään näin tavanomaisine, maisine murheineen...  Jotta... Mikä pieni asia hermostuttaa juuri nyt?

[ullu]

Kyllä se on tämä joulun laitto täälläki, mikä saa hermostuttamaan. Takana erittäin huonosti nukuttu yö ja sitten pitäisi jaksaa kaiken arkisen keskellä vielä laittaa joulua kun se tavallinen arkikin on jo niin hoppuisaa että hirvittää. Lahjat on valmiina suurin piirtein, pakettiin kun vielä saisi laitettua ja vietyä saajilleen.

Kävin juuri Itäkeskuksessa ja saldona oli monen monta nyrpeää ilmettä (joista onneksi yksikään ei ollut omani) ja äkäisiä ihmisiä ja yksi tai oikeastaan kaksikin parkkipaikalla sattunutta melkein peltiä rutussa tilannetta. Kyllä helpotti kun sieltä pääsi pois ja vielä ehjin nahoin ja pellein.

Nyt tarvitsisin piristyspillerin ja lempeän orjapiiskurin kun väsyttää niin, että ei mitään viitsisi tehdä ja huushollissa olisi laittamista vähän enempi kuin vähän. Kunnolla joulukuntoon tätä ei saakaan kun on pieni koti ja paljon tavaraa, mutta jos nyt muutamalle koristeelle saisi jotenkin paikat ja vietyä ne tavara paikoilleen, joille on paikka olemassa.

Pikkutipu ei meinaa uskoa, että päivällä treenataan ryömimistä ja konttaamista, yöllä nukutaan. Hän treenaa nyt lähinnä yötä päivää. Ohihan se tuosta menee, mutta se on nyt tätä vauhdin hurmaa 

Vuosi -  pari sitten ystäväni, monen lapsen äiti hänkin, lohdutti minua joulustressin uhatessa seuraavalla jutulla:
Lööppi sanomalehden toimituksen seinällä:
"Joulu peruutettu - Joosef tunnusti!"

Tsemppiä kovasti Zirnille ja muille jouluhässäkän härnäämille.

(LISÄYS: Selityksen makua, mutta noihin peltiä melkein rytyssä tilanteisiin en ollut mitenkään osallisena muuten kuin että oma kotteroni oli parkkeerattu pilttuuseensa ihan taiteen sääntöjen mukaan. Vieressä oli vähän tavallista kaposempi pilttuu ja siihen yritti parikin autoa periaatteella "pakko mahtua kun on vihitty..."  )

[zirnix]

Juu, Ullu... Tuo PIENI KOTI JA PALJON TAVARAA... Ai että kuulostaa tutulta!
Ja meillä kun vielä on jopa kaksi kämppää pidettävänämme... Uuden kodin aktiivinen haeskelukin on ollut hieman "hyytynyttä" parin viime kuukauden ajan... Kun vieläpä joskus tuntuu siltä, ettei aina ole edes varma, mitä ja millaista sitä oikein haluaa - ja minne... Jatkuvasti kun ei muuttaa jaksaisi.

Mutta täällä päässä kun ei niin kauheasti sinänsä joulua edes laitella. Kun niitä pieniä pirpanoitakaan ei ole... Ja kaiken lisäksi meidän itsemme vastaavasti piti alunperin lähteä joulun viettoon kotoa pois, lähisuvun pariin joulua viettämään... Nyt näyttää uhkaavasti siltä, että olemmekin ainakin aaton täällä kahdestaan ja aikaisintaan joulupäivänä joku liikkuu puoleen tai toiseen... Saa nähdä.

Hermostuttaa muuten sekin, että olen niin kaavoihini kangistunut... Nyt tietenkin voisin poikkeuksia tehdä, mutta tuo perjantainen meno on sellainen, jotta tukka ja nilkka on pakko laittaa kuntoon ennen sitä. Huomiseen en taas saunaan menemistä uskalla siirtää, koska siinä tapauksessa yöllä menee liian myöhään ja perjantaina on aikainen herätys. Ja saunan jälkeisenä päivänä ei siivoilemaan halua ruveta... Ja... Ja... Voihan nenä! Minä kyllä muuten viihtyisin ostoksilla... Mutta milloinkahan nyt kauppoihin pääsen...? Aikaisintaan lauantaina...? Apuva!

Ja tähän tulin nytkin katselemaan...  Niinpä niin...
Hauskaa olisi Pikkutipun touhua seurailla! Ihanalta kuulostaa. Teille sitten varmaan tulee se ihka oikea pukkikin aattona...? 

[ullu]

Juu, Ullu... Tuo PIENI KOTI JA PALJON TAVARAA... Ai että kuulostaa tutulta!
Ja meillä kun vielä on jopa kaksi kämppää pidettävänämme...

Heh, meillä taas yksi kämppä, jossa kahden kämpän tavarat...

Hauskaa olisi Pikkutipun touhua seurailla! Ihanalta kuulostaa.

Onhan hän hauskaa seuraa, mutta viideltä aamulla katselisin silti mieluummin unia kuin sitä touhuamista 

Teille sitten varmaan tulee se ihka oikea pukkikin aattona...? 

Juu, sama pukki tulee kuin on ollut jo moooonena vuonna peräkkäin. Esikoisen kummisetä, jonka kaikki tunnistavat tutuksi ja turvalliseksi kummiksi, mutta jonka tulo on silti aina niin jännää ja kivaa koko porukasta.

[zirnix]

Kaksi kämppäähän mekin aikoinaan yhdistimme, mutta tällä hetkellä jo tässä yhdessä kämpässä riittäisi tavaraa varmaan kolmeenkin eri kämppään. Tässä talossa kun ei alakerran verkkovarastoihin mitään uskalla viedä... Kaikki varastoitavat tavarat ovat joko tuolla toisessa kämpässä tai täällä yläkerran ahtaaksi käyneessä kaksiossa; matonkuteet, kirppukamat... Hermostuttaa siis sekin. Plus että lähes koko ajan hamstraan lisää tavaraa ja tekemisiä...

Lisäksi olen väsynyt. Nukun nykyisin yllättävän vähän ja huonosti. Minä, joka yleensä nukun kuin tukki. Tuo nilkka... Joko koskee tai kutisee. Nykyisin useammin kutisee ja herään siihen, kun raavin sitä. Ja sitten siihen koskee.

Pukki meillä jouluna viimeksi kävi kai 90-luvun puolella, kun sisarenikin lapset olivat pieniä... Mukavaa se aina oli. Joka kerta. Sama tuttu pukki meilläkin aina kävi, mutta eiväthän pienimmät häntä tunnistaneet. Tai... Hauskaa oli seurata pienten ilmeitä, kun ehkä tavallaan tunsivat, eivätkä tunteneet kuitenkaan... Voi sitä jännitystä... 

Nyt kyllä taitaa olla pakko jatkaa ihan urakalla tuota touhuilua.
Jotta saisi kodin edes jonkinlaiseen järjestykseen jouluksi.
Revin kai kohta muuten hiukset päästäni. Tänne pakenen kiireitäni... 

Ihmettelen vain, etteikö kukaan muu täällä ole mistään hermostunut... 

[Sinisorsa]

Luin jostain internet-sivulta jokunen vuosi sitten tästä hermostumisesta/huonosti organisoidusta kodista, että(näin oli joku psykologi sanonut) kaikki tekemättömät/pitkään olleet keskeneräiset työt pitäisi laittaa piiloon:kaappeihin, komeroihin yms.. ---  VARSINKIN JOS ON on pikkutarkka ja erittäin huolehtivainen luonne. Eli mieli ei rauhoitu muuten kodissa  koskaan. 

Koska "roinaa", epäjärjestystä ja tekemättömiä töitä lojuu hyvin paljon ympärillä, niin siivouksen/järjestelyn aloittaminen on erittäin vaikeaa. Toisaalta taas joku "haluaakin" elää tällaisen kaaoksen keskellä, koska "pelkää", että mitäs sitten sen jälkeen tekee, kun kaikki on järjestyksessä.

Eli kun sitten joskus saa paikat kuntoon, niin se järjestys pitää pitää eli uusille tavaroille pitää löytyä komeroista heti tilaa--vaikka jotain vanhaa poisheittämällä/järjestämällä lisätilaa kodin ulkopuolelta.

Järjestelyn aloittaessaan/keskeneräisten töiden loppuunsaattamisessa on hyvä pitää mielessä mielikuva ( eli vaikka määränpää näyttäisikin vaikka kuinka kaukaiselta, sinä pystyt kuvittelemaan, miten Sinä otat kaikki pienet askeleet matkalla siihen)  siitä uudesta, siististä kodista, jota tavoitellaan ja se, että jos et aloita, niin valmista EI TULE KOSKAAN.   Kannattaa edetä askel askeleelta(ensin yksi asia, sitten toinen jne..), vaikka pieninkin-- eli  sinä todella haluat tehdä joka päivä jotain seuratessasi suunnitelmaa, joka tuo sinut aina askelta lähemmäksi unelmaasi.     Muista myös hyvin usein, silloin kun et haluaisi aloittaa, että  jo tänään voisi olla "vasta huomenna".

http://www.via.fi/feng.htm  Feng Shuistakin saa jonkin verran ideoita.

[iipa]

Luulen ettei Jussi Töytäri pane tässä tapauksessa lainkaan pahakseen, että laitan tämän hänen sanomansa tähän, sopii niin naulan kantaan:

> MIHIN OLIKAAN
> NIIN KIIRE?
>
> On se aika vuodesta, jolloin toivottelemme
> toisillemme kiireetöntä ja rauhallista joulua.
> Onko se mahdollista? Voiko kiireen unohtaa
> muutaman päivän ajaksi? Minä en siihen
> kyennyt, joten päätin yrittää hankkiutua
> kiireen tunteesta eroon kokonaan.
>
> Olin saanut selville mihin kiireellä olin
> päässyt, nyt halusin katsoa minne kiireetön
> aika minut veisi. Viisi vuotta sitten muutin
> sisäisen puheeni. Vakuutin itselleni kerta
> toisensa jälkeen ettei minulla ole kiire
> mihinkään. Kerroin sen myös ääneen heille,
> jotka olettivat ettei minulla ole aikaa
> heille tai että sitä on hyvin vähän.
> Rauhallisuuden tunne näytti tarttuvan.
>
> On olemassa vain tämä hetki. Miksi se
> pitäisi pilata kiireellä ja päästä siitä
> nopeasti eroon? Kiireellä ja tehokkuudella
> ei ole mitään sukulaissuhdetta. Rauhoittuminen
> ja yhteen asiaan kerrallaan keskittyminen
> aiheutti sen, että monta asiaa jäi kyllä
> tekemättä - mutta ei ensimmäistäkään todella
> tärkeätä.
>
> Lahjoita itsellesi kiireetön joulu ja jatka
> samalla asenteella koko loppuelämäsi.
>
> -Jussi


Ja toinen vanha juttu:

Kolme viisasta naista

Tiedätkö mitä olisi tapahtunut,
jos olisi ollut kolme viisasta naista
kolmen viisaan miehen sijasta?


He olisivat kysyneet suuntaa,
saapuneet ajoissa,
auttaneet synnytyksessä,
siivonneet tallin,
tehneet perunalaatikkoa,
tuoneet käytännöllisiä lahjoja ja
maailmassa olisi rauha.

[Sinisorsa]

Jussi Töytäri vaikuttaa erittäin järkevältä ihmiseltä.
Olipa hyvä kirjoitus, kiitos siitä, että laitoit sen tänne  ja PALJON

Minäkin peruutan nyt kaikki luvat itseni kiirehtimiseen, jotka olen antanut liian kiireisille/ylivoimaisille tehtäville ja kiirehtiville ihmisille. 

[Jarmo]

Ei täälläkään "ihan kaikki" ole tiptop. Aina on vaan jotenkin väsynyt olo töiden jälkeen että siivous ei innosta

[Pyryharakka]

Kodissa on AINA jokin paikka, joka ei ole järjestyksessä. Joten ei ole mitään syytä stressaantua. Esimerkiksi pino silittämätöntä pyykkiä tuossa takaoikealla on odottanut inspiraatiotani jonkin aikaa. Ehkä sitten joulun jälkeen...

 

[Marleena]

Pyris, SILITTÄMÄTTÖMÄN pyykin ongelma ratkeaa sillä Jarmon konstilla... Kokeilin ja se TOIMII!!! Piilotin sekä silitysraudan että -laudan. Ei ole enää huolta... Hätätilassa toimii sumutuspullo ihan hyvin. 

[Pyryharakka]

 

[Marle]

Työpaikan seinältä ponkattua:

Elä immeinen ihteäs kiireellä pilloo,
hermos jos männöö, niin onko siitä illoo.
Elä pikajunan vaahtia hyssytä aena,
vaan joskus piäsi tyynylle paena.
Toppuuta joskus tulinen tuo tahti,
kokkeele mittee on ruokalevon mahti.
Kohta jo huomoot kuinka on sommoo,
katkasta virta ja antaa hermoille lommoo.

Joteskii näin sen muistan.

Joskus tekisi mieli huutaa immeisille että
"ei se ole viimeinen metro!"  Kun juoksoovatten kuin se olisi viimeinen.

 

[Pyryharakka]

Mikähän siinäkin on, että aina pitää välttämättä ehtiä siihen kulkuneuvoon joka on juuri lähdössä pysäkiltä...

[Marle]

Ja metroissahan vuoroväli ei ole mahoton, asemasta ja ajankohdasta riippuen 4-10 minsaa  Toista se on maa- seudulla.

[kati]

Eipä tässä kön väsyttää tää flunssa, mutta paineita en joulusta ota 
Kaapeihin survon kaikki roinat näkösältä, en vietä joulua kaapeissa 

Ainoa mikä vähän rassaa on ne ruokaostokset, mitkä pitäisi perjantaina tai lauantaina tehdä, mutta tehdään tehdään nekin  Joulu tulla jolkottelee, mie en ees jolkota, lököilen vain  töitten jälkeen.

[kati]

Tämän aamun positiivareissa oli aivan ihana juttu joulusta, josko tämä piristäisi teitä hermostuneita:

AAMUN AJATUS

Kuta pienempi on itse,
sitä isompi joulu tulee.

-Tove Jansson

[Töyhtis]

Juu kiireisiä ihmisiä oli Helsinki pullollaan, kun tänään siellä vierailin. Minä en ole tänä jouluna ihmeemmin stressaantunut joulusta ja ehkä se johtuu siitä, että ei olla kotona. Siivottu on ja kuusikin on ulkona ollut jo viikon. RUokia ei ole laitettu...joten kun kotiin tullaan täällä ei tosiaan ole mitään...ehkä sitten iskee stressi 
Minä en voi sulloa mitään enää komeroihin, kun ne on niin täynnä 

[Kaarin]

Mielestäni täälläkin ihmiset ovat olleet iloisia.  Paikallisissa kaupoissa on kassat tosi mukavia ja hyväntuulisia.  Uskon, et sekin vaikuttaa meihin asiakkaisiin.

[käenpiika]

Minulla tämän vuoden joulun tulo ei ole tuonut minkäänlaista stressiä ja hermoilemista lainkaan.Ja uskon sen johtuvan paljolti siitä,että en ole enää työelämässä mukana ja olen voinut valmistaa joulua pikkuhiljaa kaikessa rauhassa.
Kaupungin keskustassa ja kaupoissa liikkuessani viimeksi maanantaina näin paljon kiireisiä,hermoilevia,etuilevia ja pää "kolmantena jalkana" kiirehtiviä ihmisiä kasseineen ja kantamuksineen.
Tulee se joulu ilman hirmuista hosumistakin ja vähemmälläkin touhottamisella kyllä joulusta selviää.

[leila]

Jouluvalmistelut jäävät tietysti viimetinkaan. Ihan on oma syy, mutta vähän vaikuttaa se, että asuu muualla työviikot. Koti saadaan juuri niin puhtaaksi kuin halutaan, hermoilematta. Ruuat on mukava tehdä niin, että ne ovat aivan tuoreita.

Tänään huomasin itsessäni pienen kireyden, kun kudontapaikan glögihetkeen olisi pitänyt älytä kaiken varalta ottaa mukaan yksi ylimääräinen joulukukka. No, ei kun nopsasti autolla kauppaan ja takaisin.  Se kukka taisi olla tämän päivän tärkein asia saajalleen. Ja tiedätte, miten hyvä mieli meille muille siitä tuli  .

[Kaija]

Mulla oli suurin stressi saunavihdan löytämisestä... aamupäivällä etsin niitä Keravalta tuloksetta.  Tammiston Jättijaosta löytyi melkein tuore kuivattu vihta kumilenkein.... 3,90 euroa. Kelpaa! 
Samalla tulin ostaneeksi itselleni joululahjoja ja "myöhästyin" puoli tuntia töistä niiden takia! 

[zirnix]

 
Piti napata kuva Tiinan viestistä Kysymysleikki-ketjusta, kun on niin hauska. 

No nyt osa hommista on tehty, joskin sauna siirtyi huomiseen... Huomasittekos muuten kukaan, etten sinänsä KIIREISTÄ puhunut, vaan lähinnä hermostumisesta...? Hyviä juttuja olette monet kirjoitelleet, mutta etenkin Sinisorsalle haluan tässä vielä korostaa sitä, että minähän olen tottunut elämään noitten keskeneräisten töitteni keskellä; teenhän töitä kotonani. Tuskinpa osaisin edes olla, jos mitään en koko ajan touhuilisi. Sitä kun joskus vain mieluummin touhuaisi jotakin aivan muuta kuin niitä töitään...

Muutenkin... ajattelen minäkin, ettei kodin aivan tiptop-kunnossa tarvitse koskaan ollakaan. On mukavaa, jos on siistiä ja puhdasta, mutta kyllä kodissa sen asumisen ja elämisen mielestäni pitää näkyä!  Tämä asuntohan on lisäksi vielä hankittukin tilapäiskämpäksi, joskin kolme vuotta tässä on tätä tilapäisaikaa jo vierähtänyt... Liian ahdastahan täällä on aina, mutta siihenkin olemme tavallaan jo tottuneet. Ompelukone kylläkin olisi jouluksi saatava korjattua pois ruokapöydältä ja silityspeti keskeltä lattiaa ja kerimislaite vanhan Singerin päältä ja... ja... Mutta eiköhän tässä ehdi.

Suurin syy hermostuneisuuteni oli - ja on edelleen - tuo perjantainen meno. Sitä ei voi siirtää, saati peruuttaa. Eikä muuten ole mikään mukava meno kysymyksessä, jotta sekin jo sinänsä taitaa hermostuttaa. Ja olisi nyt edes osunut vaikka joulun jälkeiselle viikolle...

Positiivarit muuten tulee minullekin joka arkipäivä postiini. 

[zirnix]

Tuli tässä pesulle mennessäni vielä mieleeni pari tällä hetkellä hermostuttavaa juttua...

Niin hyvin kuin Suomessa nykyisin nuo kunnalliset terveyspalvelut periaatteessa onkin järjestetty, miksiköhän tällaisissa tapauksissa kuin tämä minun koipeni hoitaminen venyy ja venyy ja venyy...? Olisipa kivaa tietää, olisiko nilkka jo kunnossa, jos yksityisen lekurin kautta olisin sitä lähtenyt hoidattamaan... Jaa-a...

Ja vielä enemmän minua nyt hermostuttaa kunnallinen hammashoito. Yksityiselle hammaslääkärille en arvaa mennä, koska epäilen suussani olevan enemmänkin kuin vain pari hoidettavaa hammasta... Täällä jonotusaika terveyskeskushammaslääkäriin on kuulemma noin vuoden mittainen, josta ajasta itselläni nyt on vasta muutama kuukausi kulunut! Kävinhän minä kesällä sen yhden kerran hammaslääkärillä; vastaanottoapulainen oli antanut minulle päivystysajan yhden etuhampaani lohjettua - ja silloinhan hammaslääkäri lähes suuttui siitä, että sinne menin vaikka hammasta ei särkenyt! Hän laittoi vain pienen nokareen lohjenneen hampaan paikalle ja itsestäni se koko touhu tuntui lähes ivalta. Hermostumiseni tästäkin korostuu tietenkin aina juuri silloin, kun noita menemisiä sattuu enemmänkin olemaan. Kun paljoa tuolla mennessään suutaan ei aukoilla arvaa...

[zirnix]

Mitä mitä mitä...? Aamupäivällähän tässä oli vielä yksi viesti, joka nyt onkin poistettu.  Miksi ihmeessä poistettu? Asiaahan siinä viestissä oli, ja juuri nyt tässä hommieni välissä ajattelin kirjoittaa siihen lyhyen kommentin...

Asiaa viestissä siis oli. Tosiasiahan se on, että ei sitä joulustressiä kenenkään tarvitse ottaa; joulu tulee joka tapauksessa, oli koti siisti tai ei. Ja tosiasia on myös se, että se varsinainen joulutunnelmahan syntyy jokaisessa meistä sydämissämme; eivätköhän ne jouluiset ajatukset ja joulun sanoma ole ne kaikkein tärkeimmät asiat joulua viettäessämme...

Vaikka itse nytkin olen hermostunut, en ole hermostunut joulun takia sinänsä, vaan koko joulun ajan suunnitelmien muuttumisesta ja huomisesta menostamme. Itsellänikin kyllä - vaikka nyt kuinka hermostunut ja vailla joulumieltä olisin - se aito joulun tunnelma syntyy sydämessäni viimeistään jo aatonaattoiltana tai aattoaamuna herätessäni paistuvan kinkun tuoksuun. 

Mutta nyt on jatkettava hommiani...

[emo]

Joulustressiähän voi vähän lievittää sillä että ostaa tai tekee lahjat jo hyvissä ajoin ennen ruuhkia.
Itse olen kaikki lahjat hankkinut jo marraskuussa.
Tai melkein kaikki teinkin itse,mutta ostettvat lahjat.
Ruuat ja leipomukset voi tehdä hyvissä ajoin pakkaseen.
Jääkaapissakin säilyvät ne joissa on pitkät päiväykset.
Ja kaikkea ei tarvitse tehdä itse alusta asti.
Kaupoista saa mainioita puolivalmisteitakin.

Erään ystäväni tiedän raatavan itsensä ihan väsyksiin  kun kertoi juuri että hyvä kun kerkiää syödä ja nukkua kun joulua pitää tehdä.
Joulustahan pitäisi nauttia eikä väsyttää itseään ihan totaalisesti

Mua taas hermostuttaa tällä hetkellä kun poika on räkätaudissa.
Tosin hänellä on kyllä tapana parantua ihan muutamassa päivässä.
Toivotaan että nytkin.

[Marle]

Eilessä Sata-lehdessä sanottiin että joulu on nais-ihmisten työleiri, joillekkin pakkotyöleiri Miehille lehden mukaan jää joulutöistä kinkunpaisto ja saunan lämmitys.

[Kaija]

Eilessä Sata-lehdessä sanottiin että joulu on nais-ihmisten työleiri, joillekkin pakkotyöleiri Miehille lehden mukaan jää joulutöistä kinkunpaisto ja saunan lämmitys.

Tämä taitaa olla ihan totta! 

[Tiina]

Eilessä Sata-lehdessä sanottiin että joulu on nais-ihmisten työleiri, joillekkin pakkotyöleiri Miehille lehden mukaan jää joulutöistä kinkunpaisto ja saunan lämmitys.

Tämä taitaa olla ihan totta! 

Ja toimii myös kesällä, nainen pesee perunat ja keittää ne, tekee salaatit ja muut lisukkeet, marinoi lihat, kattaa pöydät, korjaa kaikki pois ja tiskaa. Mies avaa viinipullon ja kääntelee pihvit grillissä ja esiintyy kuin olisi suurenkin uroteon tehnyt. 

[Kaija]

Tohon kuului vielä se, että mies sitten suitsuttaa naiselleen, että eikös ollutkin hienoa, kun sait hiukan vapaata ruoanlaitosta! 

[käenpiika]

  Hyvä Kaija!!

[Pihalintu]

   Hei kaikki Pönttökaverit! Mua hermostutta hirveästi, kun olen täällä kirjastossa, enkä " kehtaa"  äänen nauraa, jos vievät ulos, kone jää auki pönttöjuttujen kohdalle.... silloin se on menoa.

Sekin on .... en ehdi näitä mitään oiken lukea....  aikaa on jäljellä rajallisesti.. nauran sisäisesti...

tosissaan ottaa päähän olen joutunut Pönttöpimentoon ja kaikki on pimeenä, koko kone

Muuten Joulu etenee kirjoitusten mukaisesti,  kauppamatkalla tänne piipahdin ja kas pääsin oikein
kirjautumaan   

[ullu]

On se vähän niinkin, että jos arki on jo muutenkin jaksamisen äärirajoilla keikkumista, niin väkisinkin joulu tuo siihen vähän lisää stressiä, vaikka ei edes ajattelisi kaappeja ja jalkalistojen pesua hammasharjalla. Lasten takia on pakko laittaa ne asiat, jotka ovat heille tärkeitä... lahjat, koristeet ja sen semmoiset. Koristeita ei taas kovin hyrskyn myrskyn olevaan kotiin oikein voi laittaa, ne vaan ei näytä hyvältä.

Sitten on vielä monia ystäviä ja kummilapsia, joita haluaa sydämestään muistaa ja joille ei vaan kerta kaikkiaan halua olla antamatta parasta mahdollista joululahjaa. Minullakin on niin ihanat kummilapset, että ei ole tosikaan. Ei ole heidän vikansa, että kummitädillä on liikaa hommaa.

Jos olisin yksineläjä tai vaikka olisi perhettäkin, mutta ei olisi lapset pieniä, niin en totta vieköön joulusta stressaisi yhtään. Sitä vaan yritän sanoa, että kovasti kun toitotetaan, että joulusta ei saa stressata, niin ei tietty pitäisi, mutta ei sei han pelkästään valintakysymyskään ole. Jos ei mitään joulun eteen tee, niin liian moni pieni ihminen olisi kovasti paljon pettynyt. Sitä en kyllä kestäisi. Mieluummin sitten vaikka tingin yöunista ja juoksen pää kolmantena jalkana kuin petän pienten toiveet. Isoja kalliita lahjoja ei osteta, mutta pienten pienemmät toiveet ja odotukset pitäisi kyllä yrittää täyttää.

Nyt minulle tultiin esittämään pyyntö, että äiti tule nostamaan. Joulukalenteri, sellainen taskumallinen mihin Tonttu Toljanteri tuo juttuja öisin, on niin korkealla ettei HattiWatti sinne itse yletä. Tonttu oli unohtanut käydä yöllä ja lupasin, että tonttu tulee tässä jossain vaiheessa aamupäivällä. Vakuuttelin, että tonttu ei ole vielä käynyt, johon ipana vastasi napakasti, että et sinä äiti tonttua ole nähnyt 

Pitää tontun mennä nyt sitten laittamaan sinne vaivihkaa jotain ja sitten jatkamaan huushollin raivausta. Ei kellään olisi puskutraktoria ja lehtipuhallinta lainaan? Ne voisivat olla aika passelit työvälineet tähän hommaan!

[Rouva Hömötiainen]

Ihan totta, Ullu, kirjoittelet!
Sitä ei vaan aina tule edes ajatelleeksi, että pienten lasten joulu on kuitenkin toisenlainen kuin aikuisen joulu!

Ei varmasti lapselle riitä se, että äiti toteaa joulun tulevan kyllä sydämeen, vaikka äiti ei nyt jaksakaan tehdä mitään sen eteen!

Meille aikuisille  ja jo monta joulua kokeneille se joulumieli tulee vähemmästäkin. Mutta niinpä vaan on, kun muistelee omia lapsuuden jouluja - kyllä se joulumieli tuli juuri siitä äidin hössäämisestä ja jaksamisesta. Mistä hän ne voimat otti - siinäpä kysymys. Mutta kauniit muistot lapsuuden jouluista ovat jäljellä.
Ilman lahjoja, ilman kuusta ja ilman jouluisia koristeita ja jouluruokaa - ei - ei se lapselle joulu tule niin!

Mutta koetetaan me muutkin helpottaa tuota äitien taakkaa! Pikkuisen kyllä mummiakin ohimenevästi hermostuttaa - vielä on jotain tekemättä!

[Veke]

Kyllä oikeessa olet Ullu. Ei pienille voi pettymystä tuottaa. On vaa koitettava, vaik kui ressais.
Kyl sen kaiken korvaa, ne kirkkaat silmät ja pienet kädet, ku kiertyy kaulan ympäri.
Muistanha miäki sellasen ajan hyvi ja ihan kivaa se sillon oli, vaik ressaski.
Mul on ny kuitekki ihan eri tilanne ja sen takii väistelen. Miä en enää o se järjestelijätonttu. 
Ja toiseksee, kuulin isästäni uutisia, alkaa ote lipsumaa, vaik yrittää sit peitellä.
Sielä käyn jouluna, eikä siel ressata.   

[ullu]

Lisään vielä tuohon äskeiseen, että tykkään ihan hirmuisesti joulun laittamisesta... siitä, että voi tehdä jotain kivaa toisille, tehdä ja laittaa esille koristeita, fiilistellä oman lapsuuden joulumuistoilla, laittaa vanhoja muistorikkaita joulukoristeita esille, kertoa tarinoita lapsille omiasta lapsuudesta jne. Tarvittaisiin vaan kaksi todellisuutta... se, jossa voisi keskittyä tuohon joulun laittoon ja se, jossa hoidetaan ne arjen jutut tässä ja nyt... pyllyn pesut, ruokkimiset, kaupassa käynnit, pipiin puhallukset.

Vaan kuulkaas... niin se vaan on, joulumieli jostain hiipii sisälle, vaikka kaiken tämän kiireenkin keskelle 

[ullu]

Mutta koetetaan me muutkin helpottaa tuota äitien taakkaa! Pikkuisen kyllä mummiakin ohimenevästi hermostuttaa - vielä on jotain tekemättä!

Älä Mummi stressaa! Sulla on takuulla hommat hanskassa, eikä hanskatkaan hukassa. Täällä on hommat pikkuisen enempi vaiheessa... Vaan kun saan Pikkutipun tässä nukahtamaan päiväunille, niin sitten taas jatketaan. Just on kummipojan lahjojen pakkaus menossa. Jotain lämmintä ja rakkaudella tehtyä taitaa pakettiin sujahtaa.

Mummit ovat pelastavia enkeleitä, ainakin meidän Mummi, mutta senhän jo kaikki varmaan tiesikin 

[Veke]

Noin se menee ja kuitekki lapset sitte isoina muistaa jouluistaa sitteki vaa ne kaikki mukavat. Kaiken sen, mitä äiti jouluks aina taiko ja sai joulun tuntumaa joululta. Kellää ei edes vilaha mieles, kui äiti joutu niiten arjen asioiden kaa tappelee. Pyllyn pesujen, puhallusten , kaupassakäynnin ja muun.   

[Tiina]

Noin se menee ja kuitekki lapset sitte isoina muistaa jouluistaa sitteki vaa ne kaikki mukavat. Kaiken sen, mitä äiti jouluks aina taiko ja sai joulun tuntumaa joululta. Kellää ei edes vilaha mieles, kui äiti joutu niiten arjen asioiden kaa tappelee. Pyllyn pesujen, puhallusten , kaupassakäynnin ja muun.   

Näin se on. Minullakin on ihania muistoja lapsuuden jouluista mummin ja vaarin luona Puistolassa.
Mummi laittoi kaikki jouluruuat ja leipomukset itse, myös siivoukset. Eihän silloin 60-luvulla mitään valmiina kaupasta saanut eikä mummi varmaan olisi ostanut vaikka olisi saanutkin. Meitä sitten vietti siellä joulua 11 henkeä ja mummi istui koko jouluaattoillan kuin öökintölli nojatuolissa kun oli niin väsynyt kaikesta touhuamisesta. Toisaalta jos emme olisi sinne jouluksi menneet, niin mummi olisi varmasti kokenut sen hirveänä loukkauksena, että hänen laittamansa joulu ei kelpaa.

Näin aikuisena sitä ajattelee että sehän on ihan liian iso urakka yhdelle ihmiselle, laittaa joulu 11 hengelle, mutta lapsena sitä vaan piti koko joulunviettoa niin itsestään selvänä, mummolaan jouluksi ja sillä siisti.

[Veke]

mutta lapsena sitä vaan piti koko joulunviettoa niin itsestään selvänä, mummolaan jouluksi ja sillä siisti.

Joo Ullu, saatki hyvää harjotusta sitte siihen, ku se Sun ipanalauma tuo kaikki
perheesä mummolaa joulua viettämää !   

[ullu]

Joo Ullu, saatki hyvää harjotusta sitte siihen, ku se Sun ipanalauma tuo kaikki
perheesä mummolaa joulua viettämää !   

KÄÄÄÄÄK.... *JUOKSEE KARKUN PELKKÄÄ AJATUSTAKIN* 

[-muru-]

Tulee Ullun kirjoituksista mieleen aika kun omani olivat pieniä ja vielä töissäkin piti käydä.
Nyt ihmettelen miten kummassa siitä selvisin.
Ja kun silloin olin se "listojen hammasharjalla pesijä"-tyyppi  .
Mutta nyt olen päässyt siitä eroon.
Ylimääräiset roinat kaappiin jonka saa avata vasta joulun jälkeen  .
    Kävimme tänään tekemässä ruokaostokset jouluun. Parkkipaikka aivan täynnä , mutta . .hupppss . . .tuostapa lähtikin juuri auto pois edestämme. Eli saimme heti parkkipaikan.
   Liike näytti tupatentäydeltä. No , kotona jo päätettiin että EI mitään hermoilua , aikaa on vaikka koko ilta.
 Ja miten helposti siellä hyllyjen välissä liikkuikaan. Hups. . . ." anteeksi." . ja hymy päälle. . ja vastaukseksi hymy . . . ja "ei se mitään ".
   Tavarat löytyivät helposti. Kassalla edessämme vain yksi ihminen.
Kun vuoromme tuli , kassa hymyili iloisesti ja hihnan alapäässä oli tyttö joka kysyi saako auttaa pakkaamisessa.
 Ja saihan hän.
  Lämpimät Hyvänjoulun- toivotukset puolin ja toisin ja tähdet loistivat silmissä.

    Tuli niin hyvä mieli että menimme vielä kahvioon joulukahveille. . . kun jäi sitä aikaa.

 Voi miten paljon merkitseekään HYMY ja katse. . . . .
    Meille tuli oikea joulumieli "meidän kaupassamme"  !

 Tsemppiä ja voimia kaikille teille jotka vielä olette pienten lasten kanssa ja oikeasti väsyneitä.
 Sitten Jouluna kaikilla on kuitenkin JOULUMIELI ja väsymys unohtuu !

[kati]

Viisaita kirjoittelit Ullu. Ei oikein enää jaksa muistaakaan, millaista oli kun Tirpana oli pieni. Kyllä silloin leivottiin ja puuhasteltiin urakalla, mutta joulumieli oli mitä mahtavin lapsen iloa katsellessa.

Nyt onneksi, kun on vain aikuisia, Tirpanakin jo avokkinsa kanssa, ei tarvitse samallalailla stressata, toki ruuat sun muut valmistellaan ja siivoiltukin on (kaappeja lukuunottamatta  ).

Kyllähän pienten lasten äideille väkisin joulustressiä pukkaa, mutta sitten joulu- ja tapaninpäivänä vi hiukan rauhoittua, on "vaan" enää normaalia lapsiperheen sutinaa.

[zirnix]

Voi, kuinka hyvin olette täällä kirjoitelleet! Täyttä asiaa jokainen! Niinhän se on; joulun laittaminen on AINA ihanaa - vaikka stressiä päälle puskisikin. Etenkin, kun lapset ovat pieniä, joulun laittaminen on tärkeää, mutta myös ihanaa! Kovin on tuttua minullekin kaikki tuo. 

Ja niinhän tässä kävikin, kuten jo otsikossa kirjoitin: Ohi on hermostuneisuuteni mennyt. Eniten kai hermostutti siivoaminen ja se eilinen menomme. Elän tavallaan siis vieläkin lauantaissa... Reissun päällä ennätimme loppujen lopuksi tuolla toisella paikkakunnalla kauppoihinkin kiertelemään ja saimme osteltua lähes kaiken tarpeellisen... Täällä päässä on mies sitten tänään hoidellut loppuja ostoksia - ja onneksi hän haltsaa sen taidon! Eilen illalla kotona pääsin hyvin eroon päivän reissun syystä ja syyn ajattelemisestakin, kun pistin leikkimielellä pystyyn tuon arvuutteluketjun. 

Jo eilen illalla mieleni alkoi siis olla ihan hyvä, ja tämä päivä on mennyt jo lähes jouluisissa tunnelmissa. Nyt on kinkkukin ollut uunissa reilut pari tuntia, ja isäntä katselee tilannetta uunissa heti aamusta; hän kun aina herää niin kovin aikaisin. Kivalta tuntuu jälleen kaikki. Nyt aattona sitten oikeastaan vain hautausmaalle viemään kynttilöitä muualle haudattujen muistolle - joskin mielestäni kynttilät kotonakin voivat ajaa saman asian. Niin isäni kuin muutkin jo pois menneet ovat mielessäni joka tapauksessa aina. Ei siihen sinänsä joulua ja kynttilöitä tarvita. Joulurauhan julistusta olisi hienoa mennä paikan päälle kuuntelemaan, mutta parkkipaikkojen saaminen kirkon lähettyviltä on kauhean vaikeaa. Eikä tuo nilkkani ei ole kunnossa vielä.

Mutta voitteko kuvitella!? Nyt perjantain reissulle ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen uskalsin kokeilla lenkkaria jalkaani - ja pystyin sen laittamaan! Siis tuohon kipeäänkin jalkaani! Pystyin siis kävelemään lähes normaalisti, joskin tänään nilkka on ollut pitkästä aikaa tavallista kipeämpi, mutta tämähän nyt on pientä! Ihanaa on ainakin tietää, että jos pakkotilanne tulee, lenkkarin voi jo tuohon jalkaan laittaa!

Ja juuri nyt ei muutenkaan hermostuta mikään. Upea fiilis. Ainoa asia mistä on hiukan paha mieli, on se, ettemme tänä jouluaattona liiku minnekään, mutta olemmehan joskus aikaisemminkin viettäneet jouluaaton kahdestaan. Tunnelmansa on siinäkin! 

[Jarmo]

Zirni hieno juttu, ja maltilla vaan jalan kanssa ettei liian pitkiä lenkkejä heti alussa