1. Suurennuskerroin. 6, 7 ja 8-kertaiset ihan käyttökelpoisia. 10x alkaa jo täristä käsissä.
2. Lähiraja. = kuinka lähelle itseäsi pystyt tarkentamaan kiikarin. Mielestäni lähirajan pitää olla alle 3m. Langalla istuva lintu voi jäädä epätarkaksi jos kiikari tarkentuu esim 9 metriin.
3. Valovoima, monimutkaista selittää. Se kuvataan ns hämärälukuna ja ns ulostulopupillina. Tekijät, jotka vaikuttavat ovat etulinssin halkaisija ja suurennuskerroin. Kun jaat halkaisijan (esim 50) suurennuskertoimella, huomaat että esim 10x50 ja 8x40 antavat saman ulostulopupillin 5. Nämä ovat siis tässä mielessä yhtä valovoimaisia. Esim 9x25 jää pahasti jälkeen. Näet ulostulopupillin panemalla kiikarin itsestäsi noin käsivarren mitan päähän. Okulaarilinssissä pilkottava valoympyrä on se pupilli. Sen kautta valo uppoaa silmääsi.
4.Kuvakulma.Laajakulmaisella löytää nopeammin kohteen.
Jos haluat pysyä huokeassa hinnassa, saattaisi olla suositeltavaa katsoa keskikokoisia ns porroprismakiikareita esim 8x30. Käytettynä voit saada laadukkaankin.
BirdLifen sivulta kopsasin:
Kiikari
Hyvä kiikari on lintuharrastajalle rakas väline. On huomattava nautinto katsoa lintuja teräväpiirtoisen ja kirkaskuvaisen kiikarin läpi. Tuhnuinen tai epäterävä kuva tärvää osan nautinnosta. Suurennuskerroin, näkökentän laajuus, kestävyys, paino, jne, ovat myös kiikarin tärkeitä ominaisuuksia. Kiikareihin on yleensä kaiverrettu luvut, jotka ilmaisevat suurennuskertoimen sekä etulinssin halkaisijan, 7 x 50 -kiikarissa suurennoskerroin on siis 7 ja etulinssinhalkaisija 50 millimetriä. Lisäksi näkökenttä on usein ilmoitettu joko asteina tai näkösektorin leveytenä metreinä tuhannen metrin päässä.
Lintujen tarkkailuun hyviä malleja ovat 7 - 10 kertaa suurentavat kiikarit, joiden etulinssien halkaisijat ovat 40 - 50 mm. Kahdeksan kertaa suurentavalla kiikarilla katsottuna sadan metrin päässä istuva lintu näyttää istuvan 12,5 metrin etäisyydellä, kymmenenkertainen suurennus tuo linnun kymmenen metrin päähän. Yli kymmenen kertaa suurentavat kiikarit eivät sovellu enää lintujen katseluun. Suurennuksen kasvaessa kiikarin piirtämä kuva alkaa täristä käsivaralta katsottuna ja kiikari vaatii jalustan alleen. Samalla myös näkökenttä kutistuu suurennuksen kasvaessa. Mikäli näkökenttä on liian pieni, lintuja on vaikea saada osumaan kiikarin kuvaan. Todella hermoja raastavaa!
Kiikaria valittaessa kannattaa luottaa omiin silmiinsä. Mikäli kiikarin kuva näyttää terävältä, luonnollisen väriseltä ja muutenkin hyvältä, se riittää. Kiikaritestissä kannattaa verrata vaihtoehtoja katsomalla kiikarilla jotain valkealla alustalla olevaa suurta tekstiä. Tekstin reunan tulisi piirtyä terävänä, ilman esimerkiksi punaista varjostumaa. Kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, kuinka paljon kiikari vääristää kuva-alueen reunoilla. Tarkista myös onko kuva terävä laitoihin saakka.
Kiikarin etulinssin koko vaikuttaa kiikarin valovoimaan. Mitä suurempi etulinssin halkaisija, sitä kirkkaampi kuva. Samalla toki myös kiikarin koko ja paino kasvavat.
Kiikarin suurennuskerroin ja näkökentän laajuus vaikuttavat toisiinsa. Metsässä pienempi suurennus ja laajempi näkökenttä ovat eduksi. Samoin muutonseurannassa, jolloin ideana on havaita kerralla suurempi ala taivasta. Aavassa tunturimaastossa tai meren rannoilla, joilla linnut tuppaavat olemaan kaukana, isompi suurennus on taasen eduksi. Suurennuskerroin on toisaalta myös mieltymyskysymys.
Kiikareita on todella monen hintaisia. Tuhat euroa maksavat tai kalliimmat kiikarit ovat yleensä kaikki laadukkaita ja merkkien väliset erot ovat pieniä. Laatumerkit antavat kiikareilleen myös pitkän takuun, eräillä merkeillä se on elinikäinen! Mutta huomattavasti halvemmallakin voi saada hyvän kiikarin. Halvempien merkkien suhteen laatu voi vaihdella merkin sisälläkin ja kiikaria valittaessa kannattaa etsiä hyvä yksilö. Kokeneempi harrastaja voi olla hyvä apu kiikariostoksilla.
