Siitä se lähti seikkaili liikkeelle klo 8.40 kun tuli hälytys että Nurmijärvellä olisi virtavästäräkki. hetken tuumailin, kävin suihkussa ja söin ja totesin että pakkohan se on lähteä kun noin lähellä olisi.
Tämännäköistä jokea (taitaa olla Vantaanjokea) tallailin monen muun kanssa ylös ja alas tunteja. Olimme myöhästyneet ja lintu oli siirtynyt ylävirtaan päin ennen tuloani. Kunto kasvoi ja tahto oli kova, mutta tällä kertaa se ei ollut tarpeeksi vaan lintu jäi piiloon. Ilonpilkkuna oli Töyhtiksen ja kumppaneidensa tapaaminen jotka myös olivat saapuneet lintua etsimään. Ai niin ja tietenkin benjihyppääjät jotka joella hyppivät sillalta.
Moni paikalla olijoista kertoi käyneensä Tampereella kaatopaikalla punakottaraista katsomassa, joka jäi sitten mieleeni niin kaihertamaan ja kun olin evästänyt niin päätin itsekin sinne lähteä. Koska olen huolimaton ja muutenkin hajamielinen, en tietenkään ollut ottanut tarkkoja tietoja linnun sijainnista, mutta onneksi on pönttöläisiä... soitot Jarmolle (sori juhlalounaan häiritsemisestä
) ja Marjulille tepsivät ja osoite saatiin navigaattoriin ja matka alkoi. Kaatopaikka löytyi 14.15 ja järkytyksekseni näin miehen lukitsemassa porttia. En tietenkään ollut katsonut että kaatopaikka ei ollut auki lauantaisin ja sulkivat kaikki portit klo 14.00. ARGH!! No kerrankin silmien räpyttelystä ja surkeasta ilmeestä oli hyötyä. Kaatopaikan työmies kertoi työskentelevänsä vielä parisen tuntia ja päästi minut porteista sisään (lukiten ne takanani). Hui, olin siis lukittuna kaatopaikalle ventovieraan miehen kanssa. No mies oli mukava ja itseasiassa hieman kahvikutsuakin esitti
![[:-DD]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/9.gif "Nauraa")
, mutta valittelin pitkää kotimatkaa ja jätin iltakahvit väliin.
Eli ihan privaattipaikan sain kaatopaikalta biokasojen viereltä ja sain lintuja seurata rauhassa. Punakottarainen löytyi jo 10 minuutin päästä sähkölangalta istumasta, mutta en kehdannut mukavalta mieheltä porttien aukaisua ruinata niin pian. No, loppujen lopuksi jouduinkin kaatopaikalla olemaan toista tuntia, mutta katsottavaa riitti. Aromit olivat melkoiset ja minä ja autoni kiinnyimme niihin niin että otimme niitä matkaan mukaan (kuka käski jättää auton oven auki vaikka kuinka pitkäksi aikaa.
Aivan mieletön seikkailu, tällaisia ei usein koe, eikä varsinkaan osaa pukea sanoiksi. Väsyneenä mutta onnellisena kotona taas.
Kaatopaikan kaikki linnut ilmassa, syytä en tiedä.
Ihan tavallinen kottarainen
Hassu lokki, mikä lie
Korppi liidossa
Kirjoittaja
Aihe: Huolimattoman mutta onnekkaan bongarin päivä (Luettu 645 kertaa)