Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Mustarastas]

  En oikein tiedä miten tämän muotoilisi - no minulla on ongelma. Kissallani on todettu hyvin paha astma - hän saa kortisonipistoksia - tähän asti ne ovat pitäneet oireet poissa kohtuullisen pitkään kolmesta viikosta neljään viikkoon ja nyt..se ei enää riitä. kaksi viikkoa pistoksesta kulunut aikaa ja kissan hengitys pitää aika pahaa ääntä. Se ressu vaeltelee huoneesta toiseen, hengitys..ei rohise..vaan pitää sellaista matalaa ääntä mennen tullen, välillä uloshegityksen yhteydessä ja välillä taas kisun hengittäesä sisään.
Astmasuihkeet eivät kissalleni sovellu - hän on liian eläväinen ja ei tykkää siitä kun pidetään kiinni, ei siis mikään todella rauhallinen sylikissa jota voi pitää sylissä, päinvastoin.
Eläinlääkärin mukaan astmaoireet eivät ainakaan mene ohi..sairaus ei siis parane vaan enemmänkin pahenee ja siihen pisteeseen on ilmeisesti nyt tultu.
Olisiko kellään vastaavaa kokemusta..
Nyt on tehtävä vaikea päätös..lopettaako kisu. Ikää on jo kohta 14v. kissalla siis..
Eläinlääkärikulut ovat aika raskas taakka ja samoin aina on mielessä; kärsiikö eläin..
Olen päivät ja illat töissä, usein teen pitkiäkin päiviä ja kissa on kotona ilman seuraa, ilman apua.
Eikö eläinkin voi kuolla astmakohtaukseen kuten ihminenkin...ikävä ajatuksenakin..kisu kuolee kotiin, yksinään..

[Rouva Hömötiainen]

Mustarastas, otan osaa!
Minulla on samankaltainen tilanne, Arvolla todettiin astma jo noin yksivuotiaana. Hänelle pistokset ovat auttaneet, hän on saanut niitä noin 4 kuukauden välein. Nyt siirryimme suun kautta otettaviin pillereihin. Puoli pilleriä kahden päivän välein.

Kissasi on jo iäkäs - astma ei todellakaan parane, se pahenee.
Mielestäni paras neuvo, jonka voin antaa, on se, että lopeta kissan kärsimykset. Anna hänen päästä eroon noista vaivoista, joista hän ei varmasti kaikesta rakkaudesta ja huolenpidosta huolimatta nauti!

Tee päätös, se on kissallesi varmasti ainoa oikea.
On ajateltava eläimen kärsimyksiä eikä omaa ikävää.

Olen joutunut tämän kokemaan - tiedän kyllä miltä se tuntuu. Mutta kun ajattelee kissan kannalta, niin ei se niin vaikea ratkaisu olekaan.

Jaksamista Sinulle ja kisulle!

[Mesis]

No voi, surullista. Minulla ei kyllä ole tietoa eikä kokemusta kissojen astmasta, vaikka niin mielelläni auttaisin. Vaikeita aikoja elät. Kyllä kisulla luultavasti on hankala olla, jos ei pysty oikein rauhoittumaan. Itse olen aina ollut sitä mieltä, että sitten, kun näkee, että lemmikki oikein sairastaa, eikä toivoa ole, niin on vaan ajateltava hänen parastaan, vaikka itsestä tuntuisi kuinka pahalta. Tukeni ja myötätuntoni annan Sinulle  .

[Mustarastas]

  Kitos pikaisista vastauksista. Olen vakaasti päättänyt, että kisu pääsee pois. Oikeastaan hain tukea päätökselleni ja sitä myös sain - kiitos.
On surulllista ajatella kisun poismenoa, mutta yhtä surullista ajatella että se kärsii.

Edellinen kisu pääsi viime kesänä eläinten taivaaseen ja juttelinkin tässä yhtenä päivänä kisulleni, että kohta hän näkee poismenneen kaverinsa - kuullessaan tutun nimen, hän selvästi terästäytyi ja katsoi että missäs se kaveri nyt onkaan...mitä siihen enää voi sitten sanoa
En ikinä usko väitteeseen että eläimet..no vaikka kisut..unohtavat parissa viikossa kaverinsa..höpö..höpö..tämäkin on käytännössä nähty ja koettu asia..eläimet osaavat surra ja kaivata elinkumppaniaan..jopa niin että lakkaavat syömästä ja tarvitsevat HYVÄN eläinlääkärin apua selvitäkseen ja... aikaa.
Tuo tablettihoito on myös ollut yhtenä vaihtoehtona, mutta sairaus on niin paha..ja kisuni ei ota tabletteja..on nähty ja koettu monet kerrat...joten jäljelle jää vain tämä viimeinen.

 Hirvittävä ikävä jää ja tyhjyys..mutta uutta kisulia en ole ajatellut hankkia..ainakaan heti.

[Minni]

Voi, miten ikävä juttu 
Voimia sulle Mustarastas 

[kati]

Mustarastas  ja halit. Oikean päätöksen olet kuitenkin tehnyt. Tuommoisen päätöksen teko on aina tuskallista, mutta myöhemmin, pahimman surun hälvettyä, voit olla onnellinen, ettet antanut kisusi kärsiä.

[Jarmo]

  toivotaan että hiljalleen sitten helpottuu ja ainakin jää varmasti paljon hyviä muistoja

[iipa]

 
Tuskallisia päätöksiä, mutta joskus kun oman kissani kohdalla tein, tiesin tekeväni oikein.
Kissani oli elänyt hyvän elämän ja se oli aika päästää pois. Ikävän ja itkun jälkeen muistaa kaikki ne mukavat hetket.

[inke]

Mä ymmmärrän täysin sun tunteesi.   
Meillä jouduttiin viime syksynä päästämään kärsimyksistään 10 vuotias kissulimmme.
Liekö jossain saannut myrkkyä tai jotain.Se oli usein kesäisin omilla retkillään ja kerran tuli kotiin,eikä pystynyt syömään.Kakisteli vaan,kun yritti vettä juoda.
Aluksi ei kiinnitetty kovin paljon huomiota,luultiin,että jotain oli mennyt kurkkuun.Lähti taas retkilleen ja palasi ihan viimeisillään.Kun nostin sen syliini,ei painanut paljon enää mitään.Ei auttanut kun jäähyväiset sanoa ja antaa mennä.Vieläkin on ikävä,oli niin kaunis ja rakas kissa.   

[hippiäinen]

Surullista    ja vaikea päätös    mutta varmaan kisulle paras ratkaisu kun on ikääkin jo niin paljon ja iloa surun keskelle kun kisu pääsee poismennyttä kaveriaan katsomaan eläinten taivaaseen 

[Jaska]

Lemmikistä luopuminen on surullista, mutta varmaan tässä tapauksessa armelias teko. 

[Henri]

Surullista. Mikään ei ole niin vaikeaa kuin rakkaasta lemmikistä luopuminen.

Voimia sinulle, Mustarastas!

[Mustarastas]

Kiitoksia myötätunnosta kaikille.
Nukuin kunolla, mutta aamulla iski ahdistus; olenko todella tehnyt kaiken voitavani.
Viime kesänä 18v. kisulin poislähtö oli helpompi ja ei niin ahdstava päätös..jäihän toinen.

 Nyt tämän jälkeen ei ole enää lemmikkiä. Sitä katselee vain kisua ja ajatelee että nythän se voi taas hyvin - kunnes seuraavan minuutin aikana se jälleen alkaa oireilemaan. Päivät ovat tätä; muutaman minuutin, ehkä tuntiekin kestävää oireetonta aikaa ja sitten taas; pahaa, todella pahaa ääntä, kuuluu viereiseen huoneeseen asti.
Tänään lääkäriin. 
Miksi tämän kisun kohdalla päätös onkin niin vaikea? Johtunee siitä, että kisuli on koko ikänsä ollut jollain lailla sairasteleva - lukuunotamatta ensimmäistä nejää vuottaan, sitten se alkoi. Sairastelu..ja siihen on joutunut pakostakin keskittymään  enemmän, vienyt tunne-energiaa valtavasti. Se on herättänyt tunteita laidasta laitaan.
Katselen kisua ja ajattelen jos sinä kuitenkin selviäisit, mutta tiedän järjelläni ajattelun epärealistikseksi.
Miten vastenmielistä  suorastaan kammotavaa -onkaan tehdä päätös elämän ja kuoleman välillä. . Siksi luotan ulkopuolsen apuun, eläinlääkäriin - kun omat tunteet vääristävät todellisuutta. Toivon eläinlääkäriltä asiallista ja realistista suhtautumista asiaan. Mietin jo miten sanon asian.."kisu taitaa olla niin sairas, että sen elinpäivät ovat tässä ja nyt"..tukea häneltä päätökselleni, en epätodellista ja mahdotonta toiveajatteua, lisää lääkityksiä (joita ei voi toetuttaa)..lisää kokeiluja.. lisää kärsimyksiä. Voivathan eläinlääkäritkin ahdistua päätöksen tekemisestä, siksi tutkimuksia, lääkkekokeiluita (lisää rahaa..no tämä huomautus oli liian kitkerän oloinen, anteeksi).

Huh..huh..nyt alan rauhoittua, ihana järki..miten ihanaa onkaan järjellinen ajattelu   se rauhoittaa ja antaa tasapainon toiveiden ja realiteettien välimaastossa.
Kiitos vielä kerran tuesta  , olette mahtavia

[Sus]

Nämä päätökset ovat todella raskaita.

Osku-hauvan kohdalla kärsin kauheita omantunnontuskia... Mietin monta viikkoa hauvan poismenon jälkeen, että jos hän olisikin vielä halunnut elää, jos olisikin parantunut ja toipunut vielä, teinkö mä nyt väärin, ja jos ja jos ja jos... Sitten kun aikaa kului ja tunteet alkoivat (hyvin hitaasti) tasoittua, omantunnontuskat kääntyivät toisin päin. Ajattelin, että annoin hauvan kärsiä LIIAN kauan, että olisi pitänyt tehdä päätös aikaisemmin.

Hae Mustarastas tukea päätöksellesi eläinlääkäriltä. Täysin realistinen keskustelu on tarpeen ja hyvä, että käyt sen lääkärin kanssa. Kuten sanoitkin.

Voimia sinulle!

[Ansku]

Joskus on vaan mahdottoman vaikeaa päästää kissasta irti, tiedän kyllä! Ensimmäinen kissa meni tosi huonoon kuntoon kun siltä petti munuaiset, eikä sitä sittenkään olis mielellään lopettanut... pakkohan se oli. Onneksi eläinlääkäri oli myötätuntoinen.

Tee niinkuin parhaalta näyttää, vaikka tuntuisi kuinka sattuvan. Se menee ohi, ja ehkä joskus myöhemmin toinen kissa ottaa paikkansa... Ja jos ei, niin aina on muistoja. Sen parempi, jos ne on hyviä muistoja.

Voimia, Mustarastas!

[Mustarastas]

No joo..tilanne on nyt se, että kisu sai kortisonipistoksen, otettiin röntgenkuva..jossa löytyi yllättäen luuston paha haurastuminen. Keskustelin eläinlääkärin kanssa ja hän totesi että vaihtoehdot ovat todella vähässä. Luin netistä lisäkilpirauhasen liikatoiminasta jonka lääkäri arveli olevan yhtenä syynä luuston pahaan haurastumiseen. Syynä on kuulema liian proteiinipitoinen ruoka..siis lihaa ja lihaa ja taas lihaa. Itse olen kylllä antanut kisulleni myös kalaa, mutta kaikki ruoka on ns. teollista tuotantoa. Hmm..pistää miettimään. Muutokset luustossa ovat käytännöllisesti katsoen peruuttamattomia ja uhka murtumista vain kasvaa.
 Keuhkoista ei löytynyt kasvainta. Kisu sai lisäaikaa...mutta loettamispäätös pitää ..viikon kahden kuluttua..menen uudestaan. Nyt on aikaa miettiä rauhassa, jättää hyvästejä..tehdä extrahyvä loppuaika kisulle ja päästää  se sitten lähtemään.
Nyt olen rauhallinen..keskustelu eläinlääkärin kanssa auttoi ja  voin rauhassa mielin keskittyä jatkoon.
Kissojen astma sinällään on kuulema yleistynyt jostain kumman syystä. Olisiko syynä huono ilmanlaatu, saasteet, ravinto..lisäaineet vai mikä? Ja tietenkin kissojen liiallinen jalostus altistaa niitä erilaislle sairauksille..minunkin kisu on rotukissa..kuten edeltäjänsäkin, mutta tämä on jalostetumpaa ikäluokkaa.
 Kissankasvattajia on moneen junaan - pentua hakiessani aikanaan sain senkin havaita. Toiset teettävät pentuja liukuhihnalta..toiset ovat inhimillisiä ja asiallisia,  koko projekti on viimeisen päälle hyvin hoidettua.
Muistan aina yhden kasvattajan jonka pentua kävin katsomassa. Omakotitalon yläkerrassa oli huone joka oli kattoon asti täynnä metallihäkkejä, osassa oli kissa, suurin osa oli tyhjänä ja huoneessa oli hirvittävä kissanpissan haju.
Omistaja helli yhtä pientä tyttökissan pentua johon ihastuikin, mutta se ei ollut myytävänä..vaikka kuinka ruinasin..toinen pentu oli urospentu jonka myyyjä olisi luovuttanut.
Jälkeenpäin kuulin toisilta kissankasvattajilta, että kyseinen henkilö ei koskaan myy narttukissoja vaan teetättää niillä heti pentuja kun ne vain niitä pystyvät saamaan. Kamalaa 

Että kaikkea sitä muistuu mieleen kun kisuni hankinnan alkuaikoja muistelen.

[Mesis]

Kaikenlaista kissankasvatusta olet joutunut näkemään  . Oikein tuli paha mieli.
Olet tehnyt oikean päätöksen. Kun kerran mitään ei ole tehtävissä, niin silloin on paras tehdä ratkaisu. Voimia ja jaksamista.