Sain synttärilahjaksi Pääpönttölästä kirjan: "Kissa ylhäinen ystävämme".
Tekijät ovat Armas J. Pulla ja Tauno Karilas (tunnetut kynämiehet ja kissanystävät) - takuuvarmaa tekstiä! Ja painovuosi on 1958.
Hieno kirja - hauskasti ja rakkaudella kirjoitettu.
Lainaan tähän pienen pätkän, joka minua niin viehättää:
(haluan heti korostaa, että en millään tavoin halua korostaa kissoja koirien kustannuksella , kissat ja koirat ovat erilaisia)
-----------------------------------------
"... Mutta kissa - ja kissäeläimet yleensä - on aikojen alusta ollut yksineläjä. Se ei ole milloinkaan tunnustanut ketään johtajakseen, se ei ole totellut ketään, se on elänyt ominpäin niinkuin sitä on miellyttänyt. Sen luonne on muodostunut tämän mukaiseksi: se ei tunnusta ihmistä johtajakseen, vaan vertaisekseen. Se ottaa ylhäisesti vastaan kaiken, mitä inhimillinen edistys on keksinyt ja pystyy tarjoamaan: se loikoo kehräten ja nauttien lämpöisen uunin edessä, nukkuu vuoteessamme, sallii hemmoteltavan itseään, nauttii mielihyvin tarjotut herkut - ja tekee kaiken tämän ikään kuin ihminen olisi luotu nimenomaan siksi, että hänen ylhäisyydellään kissalla olisi hyvä ja onnellinen olo!
Ajatelkaapas nyt: silloinkin, kun se kehräten hankaa itseään säärtänne vasten, se ei suinkaan hyväile teitä - vaan itseään!
Te olette sitä varten eikä suinkaan se teitä varten!...."--------------------------------------
Ennen kaikkea minua viehättää tuo: ei tunnusta ihmistä johtajakseen vaan vertaisekseen. Olen tästä erittäin ylpeä jos noin on! Minusta vaan tuntuu, että hän on ihmisen yläpuolella - kuitenkin!