Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Sinisorsa]

Mulla oli nahkahanskat onneksi kädessä, joten "pamaukset" olivat onneksi tarpeeksi kovia.

Kävelin tänään tiheästä kuusikosta poispäin avointa maastoa kulkien n. 20 metriä matkan päähän, jossa oli kaksihaarainen koivu, ja tästä oli sitten matkaa tiheään pensaikkoon n. kymmenkunta metriä.
Kun olin 5-6 metrin päässä koivusta, niin ylitseni lensi tinttara haukka perässä. Tinttara lensi hätäisesti visertäen koivua ympäri, sen melko harvassa oksistossa, haukka aivan kannoillaan. Haukka oli yllättävän nopea ja ketterä siellä oksistossa.
Onneksi tajusin heti, mitä on tapahtumassa, joten juoksin puuta kohti kovasti kämmeniä yhteen lyöden.
Aluksi haukka ei reagoinut lainkaan, mutta neljännellä- viidennellä lyöntikerralla ja kun olin n. kahden metrin päässä puusta, se kaarsi takasin kuusikkoon, ja tinttara pääsi pakoon pensaikkoon. 

[Jarmo]

Haukalle 
Tintille 

[mir]

No voihan surku, haukan nälkää .

[Sinisorsa]

Joo.
Pitää toimia heti, koska jos haukka saa tintin kynsiinsä niin se ei kyllä päästä millään irti, ellet sitten saa haukkaa käsin kiinni, joka taas on täysi mahdottomuus.

Tinttarat ovat levittäytyneet näin lauhalla säällä laajalle alueelle pois ruokintapaikalta, reviirejään vahtimaan ja visertelemään, joten ovat suuressa vaarassa joutua haukan saaliiksi.
Variksetkin olivat poissa, joten nyt ei ollut ketään suojelemassa.  

Onneksi muutin tänään kävelyreittiä, enkä kävellyt suoraan ruokintapaikalle 
Se oli tintin pelastus.
Haukka oli hiukan rastasta suurempi.

Kaikki tapahtui refleksinomaisesti.
Neljä vuotta sitten juoksin talvella kanahaukan (tuli matalalla, sadan metrin päässä, todella kovaa vauhtia lentäen kohti/pulut huomasivat sen kyllä niinkin kaukaa ja reagoivat heti, kuten minäkin) ja pulujen väliin kädet levällään, ja haukka joutui väistämään mua ratkaisevat hetket, jolloin pulut ehtivät karkuun. 

[mir]

Etteikö haukalla ole oikeus saalistaa pikkulintua, kun sillä on nälkä? 
En tiä onko luvallista, että rauhoitetun linnun normaalia saalistusta enemmän tai vähemmän tahallisesti häiritään.

[Arskaidae]

Olen samaa mieltä kuin mir. Petolinnut ne on näköjään aina vaan vihollisia ihmisten silmissä. 

[Sinisorsa]

2 kertaa olen pelottanut talvella kanahaukan tiehensä ruokintapaikan läheisyydestä ja 2 kertaa varpushaukan -- tämä viiden vuoden aikana.

Tämä eilinen tapahtunutkin luetaan  kahteen kertaan mukaan (ruokintapaikka on n. 100 metrin päässä pelotuspaikasta).

Joten en todellakaan ole henkilö, joka alituisesti juoksentelee petolintuja pelottelemassa.   

[Arskaidae]

Mutta eikö sen silti pitäisi olla enemmänkin häpeän, kuin ylpeilyn ja riemun aihe?

[Sinisorsa]

Kieltämättä siitä voi saada moisen vaikutelman. Olin silti paljon, paljon enemmän mielissäni tintin kuin itseni puolesta. Yritän valita sanani ensi kerralla paremmin.

Kijoitin tämän kuitenkin vain vihjeeksi niille pönttöläisille, jotka kokevat varpushaukan tai varpuspöllön ei-toivotuksi (näin olen ainakin joidenkin kohdalla kokenut ruokintapaikkakirjoituksia täällä läpilukeneena) vieraaksi ruokintapaikalleen, eli pehmeilläkin keinoilla varpushaukan saa karkoitettua tarvittaessa.

Voimme toki miettiä roolijakoa tässä episodissani, joten voin minä sen roistonkin roolin ottaa, mutta sankarin roolin se tintti kyllä saa. Vai olivatko olosuhteet sittenkin syypää;  olosuhteet ja tintin hätä aikaansaivat lopulta tilanteen, jossa minun oli mahdotonta perääntyä?

[Sus]

Niin ja toisaalta, ei sekään oo "luonnonmukaista", että haukka tulee hakemaan haukkapalaa ruokintapaikoilta, joissa saalis on "helppo nakki".

Kyllä mää ruokintapaikaltani ajaisin haukan tiehensä. Varamana läiskyttäisin käsiäni.

[Mesis]

Kyllä minuakin pahasti kirpasee, kun haukka nappaa linnun ruokinnalta. Se käy usein niin nopsaan, että ei paljon ehdi käsiä läpsytellä. Ymmärrän toisaalta, että haukankin pitää syödä. Olen aina sanonut ja sanon taas, että luonto on julmaa.

[Sinisorsa]

Kyllä minuakin pahasti kirpasee, kun haukka nappaa linnun ruokinnalta. Se käy usein niin nopsaan, että ei paljon ehdi käsiä läpsytellä. Ymmärrän toisaalta, että haukankin pitää syödä. Olen aina sanonut ja sanon taas, että luonto on julmaa.

Se käy todella nopeaan.
Kerran, kun laitoin pensaikon juurelle auringonkukansiemeniä, ja pari tinttiä tuli siihen syömään, niin aivan jalkojeni vieressä suhahti eli varpushaukka käytti minua näköesteenä tinttejä saalistaessaan; kumma kyllä, tintit ehtivät silti turvaan syvemmälle pensaaseen.

Toisella kerralla laitoin talipalloja roikkumaan pensaikkoon, ja tinttejä tuli lähelle tarkkailemaan, niin varpushaukka (tämä oli iso/pulun kokoinen) iski tinttien kimppuun vain metrin päähän minusta, jääden kuitenkin kiinni pensaikkoon -- ilman saalista. Tällöin peräännyin monta metriä , ettei haukka hätääntyisi ja loukkaisi itseään oksien puristuksessa rimpuillessaan, ja niin se hetken päästä lähti rauhallisesti lentäen pois paikalta.

Eräällä kerralla ruokintapaikalla varpushaukka oli mennyt jo valmiiksi pensaikon sisään/taakse piiloon kyttäämään, ja kun varpuset jotain syystä pelästyivät ja lensivät turvapensaikkoon, niin haukka nappasi yhden varpusen. En tiennyt tätä vasta kun kuulin kovaa siipien räpistystä pensaikon sisältä. Kun kävelin lähemmäksi, niin haukalla oli toisen jalan kynsissä kuollut/liikkumaton varpunen ja toisella jalalla se hyppi syvemmälle pesaikkoon ja sen takana olevasta verkkoaidan raosta häippäsi saaliineen omille teilleen. Ei ollut mikään mukava näky. 

[Sus]

Jatkuvastihan sitä tapahtuu, mutta ei sitä ole kiva olla näkemässä.

[Arskaidae]

Ainakin minulle petolinnun onnistunut saalistus on vaikuttava näky. Ikävä kyllä olen vain kerran kauan sitten sellaista tapahtumaa saanut todistaa. Edellisessä asuinpaikassa minulla oli vuosia tavallaan kanahaukan ruokintapaikka. Pulut viihtyivät talvisin viereisen talon katolla, ja kanahaukka kävi niitä päivittäin yrittämässä. Ikinä ei ikävä kyllä onnistunut minun nähteni, mutta monta kertaa oli tosi lähellä. Oli silti hienoa seurattavaa, vaikka olisi ollut kiva nähdä sen onnistuvan joskus.

Ettekö te voisi ajatella, että pikkulintujen lisäksi ruokitte myös haukkoja ruokintapaikallanne? Miksi haukka on toisarvoinen lintu, jota ei voisi ruokkia? Eikö se ole tarpeeksi pieni ja sievä? Jos ajattelette, että petolinnun pikkulintuihin kohdistuva saalistus on "julmaa", niin muistakaa että pikkulinnut voivat tilaisuuden tullen olla aivan samalla tavalla "julmia" joillekin pienemmille eläimille. Mehän keskustelimmekin joskus viime vuonna siitä, kun talitiainen oli käynyt urpiaisen kimppuun. Haukathan saalistavat vain sen verran kuin käyttävät ravinnokseen, joten eivät ne julmuuttaan pikkulintuja saalista.

[Sinisorsa]

No, kyllä tällä alueella ainakin varpushaukkoja ruokitaan, koska  0,5 neliökilometrin alueella on viisi pikkulintujen ruokintapaikkaa ja varpusia  niillä käy syömässä pari sataa ja tinttejä ainakin viisisataa, puluja kolmisenkymmentä. Mutta vain pari mustarastasta ja närheä. Oravia kymmenkunta.
Ja tämä karkottamani oli iso pullukka (pullean rastaan näköinen), jota  en heti haukaksi tunnistanutkaan..
Ja on ruokintapaikoilta löytynyt isoja kasoja pulun sulkiakin, joten kanahaukkakin saa aivan varmasti syötävää.

Kanahaukka todellakin, varsinkin saalistaessaan, on vaikuttava näky. On suosikkilintujani, siis bongausmielessä.

[Sus]

Kyllä minä luonnon kierokulun ymmärrän. Mutta sen NÄKEMINEN tälle yliherkälle tyttöselle täällä aiheuttaa aivan hirveän olon. Voisin mä haukkoja ruokkia vaikkapa viemällä metsään jotain lihanpaloja. Toki heillä on elämisen oikeus kuten kaikilla muillakin. Sehän on itsestään selvää.

Luonto ON julmaa. Miksei kaikki voi olla kasvissyöjiä? Toisaalta, en minäkään ole. Eh. Tää on ikuisuusaihe, joten en jaksa jatkella tästä tän enempää. Mitä tunneherkempi ihminen, sen kamalampaa sellaista on katsella. En mä kestä luontodokumenteissakaan katsella kun tiikeri saalistaa jonkun antiloopin. Mä pistän silmät kiinni tai vaihdan kanavaa.

[Arskaidae]

Miksei kaikki voi olla kasvissyöjiä?

Miksi juuri kasvit ovat eliölajeista sellaisia joiden syöminen on kaikkein sallituinta? Eikö kasveilla ole aivan samanlainen oikeus elää kuin muillakin eliölajeilla? Vaikka kasvit eivät (luultavasti) tunnekaan kipua, niin niiden syöminen joka tapauksessa vaikeuttaa niiden lisääntymistä, ja nimenomaan lisääntymisestä luonnossa on kysymys, ei kivun tunteesta. Kipu on vain yksi keino auttaa joitakin eliölajeja niiden lisääntymisstrategiassa. Tässä vain haluan kyseenalaistaa sen, että jonkun eliölajin yksilön kuolema olisi hyväksyttävämpää kuin jonkun toisen. Luonnossa kaikki joko syövät tai tulevat syödyksi, eliölajista välittämättä.

Ajattelepa Sus tätä seuraavan kerran kuin poimit kukan: sinähän teet silloin juuri samaa sille kasvilajille kuin se tiikeri tekee sille antiloopille sillä erotuksella, että sinä teet sen huviksesi. 

[Sus]

Luuleks Arska etten mä muka oo tuota vuntsinu? Minusta on kauhee kitkeä kukkapenkkiäkin!

Mut kun en mä esim. aurinkoa tai ilmaakaan voi syödä. Luulen, että kasvi ei tunne sillai kipua, kuin eläimet, joilla on hermosto ja aivot. Ei minun kukan taittaminen ko. lajia sukupuuttoon tapa. Tosin kukkiakin kerään harkiten.

Sitäpaitsi asiaa vaikeuttaa vielä se, kun oon sattunut lukemaan kirjan "Kasvien salattu elämä"... Kohta uskon että niilläkin on tunteet.

Mut mähän olenkin toivoton tapaus. 

[Arskaidae]

No joo, mutta minä yritänkin rohkaista sinua suhtautumaan hiukan vähemmän tunteella tähän asiaan, ja ehkä jonain päivänä voit katsoa sen tiikerin saalistusta mielenkiinnolla, ja jos se onnistuu niin voit ehkä olla iloinen että tiikeri sai ruokaa. 

(Tuli yhtäkkiä mieleen, että elääköhän antilooppeja edes tiikerien asuinpaikoilla?  )

[Sus]

Joo ymmärrän, että yrität rohkaista. Mutku toi mun tunnepuoli on niin sitkeessä, etten mä pysty itteeni kovettamaan vaikka kuinka yrittäisin. Oon yrittäny. Ei kovetu ei.

Oon mä iloinen että tiikeri saa ruokaa. En vaan halua nähdä tapahtumaa.

(Miekin vähän mietin saalistaaks ne antilooppeja... )

[Tiina]

Wikipediasta lainattua:

Esimerkiksi intiantiikeri suosii saaliseläimenään gaureja sekä joitakin antilooppeja ja hirvieläimiä, kun taas siperiantiikeri elää pääasiassa hirvillä ja villisioilla. Indokiinantiikeri puolestaan metsästää hirvien ja villisikojen lisäksi myös runsaasti kaloja ja kilpikonnia.

[Sus]

Kiitos Tiina, selvisi nyt tuokin.

[Mesis]

Kyllä minä luonnon kierokulun ymmärrän. Mutta sen NÄKEMINEN tälle yliherkälle tyttöselle täällä aiheuttaa aivan hirveän olon. Voisin mä haukkoja ruokkia vaikkapa viemällä metsään jotain lihanpaloja. Toki heillä on elämisen oikeus kuten kaikilla muillakin. Sehän on itsestään selvää.

Luonto ON julmaa. Miksei kaikki voi olla kasvissyöjiä? Toisaalta, en minäkään ole. Eh. Tää on ikuisuusaihe, joten en jaksa jatkella tästä tän enempää. Mitä tunneherkempi ihminen, sen kamalampaa sellaista on katsella. En mä kestä luontodokumenteissakaan katsella kun tiikeri saalistaa jonkun antiloopin. Mä pistän silmät kiinni tai vaihdan kanavaa.

Täällä on vieläkin tunneherkempi ihminen. En pysty enää katselemaan lainkaan luonto-ohjelmia, koska se on yhtä saalistamista ja jännitystä. En vaan kertakaikkiaan pysty, vaikka järki sanoo, että ne tappavat syödäkseen. Tunne voittaa järjen. 

[hippiäinen]

Juu, kyllähän ne varpushaukat ja silloin tällöin muutkin haukat ovat täälläkin jokapäiväisiä vieraita lintujen ruokapaikalla ja
harvoin niitä edes ehtisi pelottelemaan pois, on se niin nopea tapahtuma se saalistus, vain haukan vilahdus ja saalis on kynsissä tai sitten ei ja taas uusi yritys ......

Kanahaukka myös sillontällöin, kun huomaa fasaanit pihapiirissä, alkaa niitä pyydystelemään, sitä onkin ikävämpi katsoa kun esim. kauniin fasaanikukon tai pullean kanan saa saaliikseen ja alkaa sitä lähistöllä syömään .....
Vielä ei ole kanahaukkaa tänävuonna pihapiirissä näkynyt, mutta se onkin ajankysymys, koska se hoksaa pihan fasaanilauman ja seuraamukset onkin sitten kohtalokkaat fasaaneille .... 

[-muru-]

Meillä varpushaukka on useamman kerran pyydystänyt puluja.
Tuntuvat olevan helppoa saalista.
Jää sitten yleensä vielä niille sijoilleen syömään, repimään saalistaan.

Emme koskaa silloin hätyytä haukkaa vaan päivastoin kierrämme
paikan kaukaa että saa jatkaa ruokailuaan.
Kyllä minuakin surettaa kun ruokinnalla käy säännöllisesti varpushaukka
ruokailemassa. Tänä talvena ei yhtään pulua ole kelvannut vaan
pienempiä on saalistanut.

Kerran kävi todella surullisesti. En muista olenko siitä jo täällä kirjoittanut.

Tyttärentytär tuli päivällä koulun jälkeen meille käymään.
Talon päädyssä, maassa,  oli ollut haukka pulu kynsissään.
Pelästyi tyttöä ja lähti lentoon jättäen pulun siihen.
Tyttö kun minulle kertoi menimme heti katsomaan.
Pulu istui maassa, toinen silmä verta vuotaen ja toine siipi retkottaen.
Se hengitti raskaasti. Hyppi aivan talon seinustalle kyhjöttämään.
Tiesin että minun pitäisi sen kärsimykset lopettaa.
Hain vasaran.
ENKÄ VOINUT.
Soitin miehelleni ja kerroin. Hän tuli töistä kotiin ja lopetti puluparan.
En vieläkään tiedä miten.
HÄN ei halua siitä puhua. Oli niin kovaa hänellekin.
Kummatkin kun rakastamme eläimiä.
Suretti vielä se että pulu kuoli nyt TURHAAN 

[emo]

Kyllähän haukkojenkin pitää ruokaa saada.
Itse en kyllä pelottelisi petolintuja pihaltani pois.
Perjantaina oli yllättävän paljon haukkoja,kun yleensä näen meilläpäin asustavan haukan n kerran vuodessa,niin nyt näin työpaikallani 2  kertaa haukkan ja kun tulin kotiin niin mieheni sanoi nähneensä haukan istuvan meidän pihapuussa.

Mä olen harmittavan vähän päässyt seuraamaan petolintuja,yleensä niistä näen vaan vilauksen jostain kaukaa.

Arskaidaen kanssa samoilla linjoilla olen.

[Palokärki]

Eliökunta, jossa elämme on yhtä pienemmän syömistä. Ja niin sen pitää ollakin. Ravintoverkko, jonka huipulla me ihmiset olemme, rakentuu juuri niin että toukka syö kasvia, talitiainen syö toukan, orava syö talitiaisen, varpushaukka syö oravan jne. Tämä eliökunta ei toimisi, jos kaikki lisääntyisivät vain niin, että kuolisivat luonnollisista syistä. Se ei vain toimi, että esim. hirvi pääsee lisääntymään loputtomiin. Se talloo alleen koko metsän, jolloin se tuhoaa monen pienemmän eliön ja itsensä elinmahdollisuuden. Tarvitaan susia, hirviä ja ihmisiä rajoittamaan kannankasvua sillä tällä hirvien määrän rajattomalla kasvulla ne tekevät hallaa myös itselleen, ja lopulta myös itse tuhoutuvat.

On vain pelottava ajatella tilannetta 40-vuoden päähän jolloin on ennustette, että meitä ihmisiä, Homo Sapienseja on tällä maapallolla jo yli 12miljardia. Eräät tiedemiehet uskovat, että maapallon kantokyky ei kestä sitä. En usko minäkään. Puhutaan Pentti Linkolan mainostamasta liikakansoituksesta. Joskus tuntuu, että oikein toivoo, että joku pandemia pyyhkisi puolet maailman ihmisistä. Älkää kuitenkaan luulko, että olisin mitenkään valmis rupeamaan itse tappamaan ihmisiä Pekka-Eric Auvisen tyyliin. En, todellakaan. Itse en usko väkivaltaa, en sotaan enkä mihinkään ihmisen"neroleimaukseen". Asiat eivät ratkea tappamalla.

Mutta takaisin asiaan.
Sinisorsa:
Ajattelitko seuraavan kerran, kun näet talitiaisen nappaavan perhosentoukkaa pelottavasi talitiaisen pois? Tuskinpa. Eihän toukka ole niin tärkeä kuin talitiainen... Jos, haukka tulee meidän pihaan, niin tervetuloa! 

[Sinisorsa]

Itse asiassa pelastin viime kesänä perhosen varpusen nokalta.
Ison marketin miltei tyhjällä parkkialueelle (siellähän perhosella ei ole mitään suojaa) näin perhosen lentävän ylös ja alas parin kolmen metrin korkeudessa,varpunen perässään.
Perhonen ei lentänyt eteenpäin vaan ylös ja alas, joten varpusen oli vaikea saada sitä kiinni. Varpunen koitti ja koitti, mutta ei onnistunut. Silti jokainen yritys oli aina vain lähempänä onnistumista. Seurasin tätä tapahtumaa parisenkymmentä sekuntia, ja niinhän siinä sitten kävi, että menin hätyyttämään varpusen pois.

Ja monta kertaa olen pelastanut perhosen sateelta porttikonkiin suojaan!
 

[Palokärki]

puhuinkin toukasta

[Sinisorsa]

Voi olla, että voisin pelottaakin. En tosin lähtisi pensaikkoon kyttäilemään. 

Jokainen elävä olentohan tuntee tunteita, myös perhosen toukka, sillä tunne on yksi maailmankaikkeuden ulottuvuuksista. Uskaltaisin väittää, että kivetkin tuntevat kivien tavalla. Uskaltaisin väittää, että tähdet tuntevat tähtien tavalla. Jos me voimme kokea tähdet, tuntea niiden kauneuden, tuntea niiden majesteellisuuden, kuinka me voisimme olla niin julkeita, että tähti, joka on ollut olemassa maailmankaikkeudessa miljardien vuosien ajan, tähti,joka on tullut olevaksi "suuren alkuräjähdyksen" aikoina,ei voi kokea tunteita?
Kuka tahansa astrofyysikko voi kertoa meille, että tähdet elävät omaa elämäänsä.

[Arskaidae]

Jos me voimme kokea tähdet, tuntea niiden kauneuden, tuntea niiden majesteellisuuden, kuinka me voisimme olla niin julkeita, että tähti, joka on ollut olemassa maailmankaikkeudessa miljardien vuosien ajan, tähti,joka on tullut olevaksi "suuren alkuräjähdyksen" aikoina,ei voi kokea tunteita?
Kuka tahansa astrofyysikko voi kertoa meille, että tähdet elävät omaa elämäänsä.

Niin, kaipa kaikki on mahdollista, mutta astrofyysikko joka tuollaisia alkaisi väittämään, olisi aika pian entinen astrofyysikko, ja oikeutetusti. Tähtitiede, kuten muutkin fysikaaliset tieteet, perustavat teoriansa ja oletuksensa todellisiin havaintoihin maailmankaikkeudesta. Ei ole olemassa mitään havaintoja, jotka antaisivat viitteitä siitä, että tähdet olisivat elollisia. Väitteet tähtien elollisuudesta (tai kivien elollisuudesta, tai tunteesta maailmankaikkeuden ulottuvuutena) eivät tällä hetkellä kuulu fysikaalisten tieteiden pariin, ne kuuluvat uskontoon tai tieteiskirjallisuuteen.

[Sinisorsa]

Miksi muka ei voisi ajatella niin, että tähdetkin yrittävät välkehdinnällään jotakin todistaa, ehkäpä olemassaolonsa?   

[Arskaidae]

Totta kai voi ajatella. Mutta koska esitit väittämäsi astrofyysikoista asiaan liittyen, halusin vain tarkentaa että sellainen ei tällä hetkellä kuulu tähtitieteeseen, koska ei ole havaintoja jotka siihen viittaisivat.

[Sus]

Runoilijat ovat jo iät ajat tienneet sen, mitä tiede vasta etsii...

 

[Arskaidae]

Jaa... olikos ne niitä samoja hemmoja jotka luulivat että maapallo on laakea, tai että aurinko kiertää maapalloa?

Keneltä on tähän mennessä tullut enemmän oikeaa tietoa ihmiskunnalle, runoilijoilta vai tiedemiehiltä? 

[Sus]

ei ne niitä hemmoja olleet/ole

 

[Sus]

Keneltä on tähän mennessä tullut enemmän oikeaa tietoa ihmiskunnalle, runoilijoilta vai tiedemiehiltä? 

Runoilijoilta

[Arskaidae]

Nyt taidat kyllä säveltää omiasi... tai sitten elät jossain vaihtoehtoisessa todellisuudessa. 

[Sus]

Nyt taidat kyllä säveltää omiasi... tai sitten elät jossain vaihtoehtoisessa todellisuudessa. 

  Mä elän siinä oikeemmassa.

[Arskaidae]

Eivätkö ne kertoneet sinulle? Se vasen on se todellinen todellisuus, "oikeempi" on vain harhaa.

[Sus]

mä elän siinä vasemmassa, se on oikeempi.

(hyvin sopii tää keskustelu tuon otsikon alle... )

[Minni]

Osa minun ruokinnalla käyvistä tinteistä on enemmän tai vähemmän kesyjä. Ja jos satun olemaan
pihalla, silloin kun haukka saapuu, niin äkkilähdön saa se haukan retale.
Tietysti sen haukankin pitää saada ravintoa, mutta ei tästä pihasta. Ei mun tinttaroita.
Tuolta alapihalta haukka kylläkin harventaa pikkuvarpuspopulaatiota aika-ajoin. Pahalta sekin tuntuu,
mutta mulla ei ole samanlaisia tuntemuksia pikkuvarpusia kohtaan, kuin mitä mulla on näihin tintteihin. 

Tämänkö mun pitäisi antaa haukan viedä ... 
Over my dead body 

[Sus]

Mun pihalla ei paljon noita saalistajia (onneksi) käy, mutta kerran vei varpuspöllö urpiaisen lintulaudalta, eikä ollu kivaa kattella.

Onneksi, tosiaan, ne ovat täällä harvinaisia.

[Mustarastas]

  Minä kyllä suon niin varpushaukoille kuin muillekin petolinnuille täyden vapauden saada ruokaa,vaikka se joskus ehkä riipaiseekin, mutta sama oikeus niillä on saalistaa kuin millä muulla tahansa - en voi laittaa lintuja suosimmuusjärjestykseen - elämisen oikeus on kaikilla. En puuttuisi petolinnun saalistukseen missään olosuhteissa - jos ruokinnaltani vietäisiin tinttara tai pulu - surisin, mutta samalla ihailisin petolinnun olemusta ja iloitsisin sen saadessa ruokaa ja selvitessä ehkä juuri siitä päivästä.  ehkä sen olemassaolo ja selviytyminen on juuri kiinni siitä linnusta - ei ole kiva ajatella nälkään kuolevaa petolintuakaan- ja kuka meistä on se joka asettaa linnut paremmuusjärjestykseen - toisilla suurempi oikeus olla olemassa  koska ovat juuri "mun lintuja ja niin söpösiä" ei h***ssa - ei sellainen ajattelu käy - eihän se käytännössä toimi olleskaan - ihan mahdoton ajatuksenakin.

[Palokärki]

Voi olla, että voisin pelottaakin. En tosin lähtisi pensaikkoon kyttäilemään. 

Jokainen elävä olentohan tuntee tunteita, myös perhosen toukka, sillä tunne on yksi maailmankaikkeuden ulottuvuuksista. Uskaltaisin väittää, että kivetkin tuntevat kivien tavalla. Uskaltaisin väittää, että tähdet tuntevat tähtien tavalla. Jos me voimme kokea tähdet, tuntea niiden kauneuden, tuntea niiden majesteellisuuden, kuinka me voisimme olla niin julkeita, että tähti, joka on ollut olemassa maailmankaikkeudessa miljardien vuosien ajan, tähti,joka on tullut olevaksi "suuren alkuräjähdyksen" aikoina,ei voi kokea tunteita?
Kuka tahansa astrofyysikko voi kertoa meille, että tähdet elävät omaa elämäänsä.

tuleppas sieltä pilvistä alas... 

[mir]

Mielenkiintoista keskustelua. Kyllähän se pikkutinttara on yhtälailla julma peto, kun se hakkaa tuusannuskaksi elävän toukan tai vaikka mun kasvattaman perhosen, kuin varpushaukka sun kädellä pitämäs linnun, jota et ole itse kasvattanut.
Mä huomasin syksyn kuurukylmänä aamuna kävelytiellä siniritariyökkösen, se näytti kuollelta ja otin sen mukaani. Mutta se virkosikin sisällä henkiin. Päästin sen parvekkeelta vapauteen ja katselin lumoutuneena sen komeaa lentoa, se oli kookas perhonen. Yllättäen sen huomasi myös naapuritalon katon västäräkki, se kiepsahti komeuden ympäri ja perhosen lento päättyi siihen.
Eläimet eivät tiedosta olevansa julmia tappaessaan saaliinsa, eivätkä ne sitä julmuuksissaan tapa.  Meiltä lapsuuskodista joskus kanahaukka ja kettukin vei pihalta kananpoikasia ja kanojakin, tiput olivatkin meille kovin rakkaita, en silti koskaan ole vihannut haukkoja, en sen kummemmin kettujakaan.

[Palokärki]

Minä kyllä suon niin varpushaukoille kuin muillekin petolinnuille täyden vapauden saada ruokaa,vaikka se joskus ehkä riipaiseekin, mutta sama oikeus niillä on saalistaa kuin millä muulla tahansa - en voi laittaa lintuja suosimmuusjärjestykseen - elämisen oikeus on kaikilla. En puuttuisi petolinnun saalistukseen missään olosuhteissa - jos ruokinnaltani vietäisiin tinttara tai pulu - surisin, mutta samalla ihailisin petolinnun olemusta ja iloitsisin sen saadessa ruokaa ja selvitessä ehkä juuri siitä päivästä.  ehkä sen olemassaolo ja selviytyminen on juuri kiinni siitä linnusta - ei ole kiva ajatella nälkään kuolevaa petolintuakaan- ja kuka meistä on se joka asettaa linnut paremmuusjärjestykseen - toisilla suurempi oikeus olla olemassa  koska ovat juuri "mun lintuja ja niin söpösiä" ei h***ssa - ei sellainen ajattelu käy - eihän se käytännössä toimi olleskaan - ihan mahdoton ajatuksenakin.

siinä oli järkevä puheenvuoro. Aivan mistä tietää, ettei sinisorsan hätistämä varpushaukka ole nyt nälkään kuolleena matojen syömänä - ehkä myös varisten... Sekin tietysti kuuluu luontoon, muttei kuitenkaan ihmisten takia. Ihmiset horjuttaa liikaa luonnontasapainoa... 

Sinisorsa: Miksi annat talitiaisten syödä niitä tarjoamiasi siemeniä? Niillähän on tunteet ja sinä vain tarjoilet ne suoraan lautasella tiaisille.

[Palokärki]

Eläimet eivät tiedosta olevansa julmia tappaessaan saaliinsa, eivätkä ne sitä julmuuksissaan tapa.

Onko se julmuutta, että hankkii esim. poikasille ruokaa?

[mir]

Eläimet eivät tiedosta olevansa julmia tappaessaan saaliinsa, eivätkä ne sitä julmuuksissaan tapa.

Onko se julmuutta, että hankkii esim. poikasille ruokaa?

Niin niin, sitähän tuossa tarkoitin. Eivät.

[Tiina]

Minunkin täytyi oikein miettiä että miten suhtaudun tähän asiaan, koska itse en kovin montaa onnistunutta saalistusta ole nähnyt. Parilta viime vuodelta tulee mieleen oikeastaan vain muutama tapaus.

Toinen oli se kun varpushaukka nappasi räksän parin metrin päästä kun istuttiin pihalla päiväkahvilla. Tapahtuma oli tosi nopea ja siitä jäi oikeastaan mieleeni vain räksän rääkäisy ja varpushaukan keltaiset silmät kun se huomasi meidät ja lennähti pois saalis mukanaan. Silloinkin kyllä kovasti ihailtiin varpushaukan salamannopeutta sen iskiessä.

Toinen tapahtuma oli viime joulukuussa kun varpuspöllö oli saalistanut ruokintapaikalta myyrän. Silloin ei nähty itse saalistustapahtumaa, nähtiin vaan aamun valjetessa kuinka pöllö söi saalistaan ikkunan alla. Saalis oli liian painava pöllön kannettavaksi ja siksi se joutui syömään sitä saalistuspaikalla.

Lisäksi useamman kerran olen nähnyt pelkän höyhenkasan joka on jäänyt saaliin syöntipaikalle, viimeksi syksyllä ihan meidän pihassa oli käpytikan höyhenet.

Sen verran minäkin kuitenkin suhtaudun tunteella näihin asioihin että toivon meidän ruokinnan tinttien ja muidenkin lintujen säästyvän saalistukselta vaikka tiedän sen olevan toiveajattelua. Sensijaan siitä myyrästä en ollut ollenkaan pahoillani koska en voi sietää hiiriä enkä myyriä.

Näissä asioissa järki ja tunteet ei kai juurikaan kohtaa.

[kuukkeli]

Luonnossa kyllä kaikki on niin tarkoituksenmukaista. Haukat saalistavat usein heikkoja yksilöitä, jotka ovat helppoja saaliita ja jotka kuolisivat ehkä kuitenkin. Mielestäni ihmisen ei pitäisi omin "inhimillisine" näkemyksineen mennä puuttumaan luonnon kiertokulkuun. Se on nähty, että se monesti aiheuttaa vain enemmän ongelmia. Jos haukkoja estetään saalistamasta, saattaa heikkokuntoinen tintti jäädä kuolemaan hitaan ja tuskaisan kuoleman johonkin tautiin, kun se haukan kynissä olisi kuollut armollisesti heti. Ja haukka jää nälkäiseksi, ei niilläkään jokapäivä välttämättä saalistukset onnistu, ja pahimmassa tapauksessa poikasaikaan sen poikanen kuolee nälkään.

Kyllä luonto osaa itse hoitaa itsensä paremmin ilman ihmisen puuttumista asioihin. Jotkut asiat tuntuu ihmisten mielestä julmilta luonnossa, mutta eivät ne silti ole "väärin", vaan ihan vain elämää. Parhaiten minusta luontoa auttaa se, että antaa kaikkien olla ja elää kuin elävät, ja koittaa itse olla vaikuttamatta luonnon omaan kiertokulkuun mahdollisimman vähän.

[-muru-]

Näissä asioissa järki ja tunteet ei kai juurikaan kohtaa.

  Näinhän se tahtoo olla 

[Sus]

Juu, tunnetasoa on turha yrittää sulkea pois vain älyllistämällä asia. Kukaan ei myöskään ole sanonut täällä vihaavansa vaikkapa haukkoja, tai sanonut että "haukka on julma". On todettu vain yleisesti, että LUONTO on julmaa - tietyissä asioissa...

Luonto on MYÖS kaunista.

[-muru-]

. . .
Kyllä luonto osaa itse hoitaa itsensä paremmin ilman ihmisen puuttumista asioihin. Jotkut asiat tuntuu ihmisten mielestä julmilta luonnossa, mutta eivät ne silti ole "väärin", vaan ihan vain elämää. Parhaiten minusta luontoa auttaa se, että antaa kaikkien olla ja elää kuin elävät, ja koittaa itse olla vaikuttamatta luonnon omaan kiertokulkuun mahdollisimman vähän.

Olen tuota miettinyt useinkin.
Mutta kun luonto ei enää saa olla rauhassa. Ihminen muuttaa sitä koko ajan.
Onhan luonto aina muuttunut, mutta se muutos on ollut hyvin hidasta.
Vasta viimeisten,muutamien kymmenien vuosien aikana muutos on ryöstäytynyt käsistä.
Ja tosiaan ei mitenkään parempaan suuntaan luontoa ajatellen.
Ihminen, "älyllisenä" olentona on
ajattelemattomuuttaan ajanut vain omaa etuaan.
Ja sekin on nykyään ilmennyt harhaksi.

Kyllä kaikilla luonnossa, niin eläimillä kuin kasveillakin on nyt tosipaikat edessä.
Vahvat säilyvät heikot häviävät 
Luonnon monimuotoisuus  häviää.
Eikä ihminen halua tehdä oikeastaan mitään radikaalia sen eteen että
"maailma pelastuisi" 

Ja tämä se on juuri aiheeseen "varpushaukka" kuuluvaa höpinää   

Minä en siis hätyytä sitä haukkaa vaikka mieleni tekisi.
Katsoin ikkunassa muutama vuosi sitten kun varpushaukka jahtasi talitinttiä
sireenipensaassa ympäri. . .ympäri. . . .
Toivoin että tintti selviäisi. . . . mutta ei. . .
Ja jälkeenpäin mulla oli paha mieli. Ja ajatuksia että teinkö oikein
kun vaan seurasin 

LINKKI/Varpushaukka pihallamme

[Parus Major]

Luonnossa kyllä kaikki on niin tarkoituksenmukaista. Haukat saalistavat usein heikkoja yksilöitä, jotka ovat helppoja saaliita ja jotka kuolisivat ehkä kuitenkin. Mielestäni ihmisen ei pitäisi omin "inhimillisine" näkemyksineen mennä puuttumaan luonnon kiertokulkuun. Se on nähty, että se monesti aiheuttaa vain enemmän ongelmia. Jos haukkoja estetään saalistamasta, saattaa heikkokuntoinen tintti jäädä kuolemaan hitaan ja tuskaisan kuoleman johonkin tautiin, kun se haukan kynissä olisi kuollut armollisesti heti. Ja haukka jää nälkäiseksi, ei niilläkään jokapäivä välttämättä saalistukset onnistu, ja pahimmassa tapauksessa poikasaikaan sen poikanen kuolee nälkään.

Kyllä luonto osaa itse hoitaa itsensä paremmin ilman ihmisen puuttumista asioihin. Jotkut asiat tuntuu ihmisten mielestä julmilta luonnossa, mutta eivät ne silti ole "väärin", vaan ihan vain elämää. Parhaiten minusta luontoa auttaa se, että antaa kaikkien olla ja elää kuin elävät, ja koittaa itse olla vaikuttamatta luonnon omaan kiertokulkuun mahdollisimman vähän.

Kuukkeli sanoi kaiken sen mitä itse ajattelin kirjoittaa aiheesta. Ei ihmisen pidä ottaa mitään tuomariasennetta luonnon tapahtumiin.
Ja onneksi harvoin pääsemme näitä saalistuksia läheltä näkemään. Saanhan siitä itsekin aikaan sydämentykytyksiä, jos läheltä näen saalistuksen. Silti en koskaan kyseenalaistasi sen tarkoituksenmukaisuutta.
Pedot ei tapa kuin syödäkseen ja kuten kuukkelikin kirjoitti niin esim kanahaukka pääsääntöisesti valitsee kohteensa sairaasta tai heikosta yksilöstä. Hyvin johdonmukaista. On tästä taidettu ennenkin kirjoittaa.

Ja vielä haluaisin mainita, että eläinrakkaus tai hellyys/herkkyys eläimiä/luontoa kohtaan määrällisesti ei ole mielestäni mitenkään tekemisessä sen kanssa syökö hirvenlihaa tai salaattia tai sureeko pedon suuhun joutunutta lintua tai pystyykö liiskaamaan kärpäsen.
Kyllä se lähtee enemmänkin ymmärryksestä ja kunnioituksesta luontoa kohtaan, eläimiä liikaa inhimillistämättä.

[Sinisorsa]

Tänään kaksi kohtaamista varpparin kanssa.

Eka oli, kun heittelin pullanpaloja varpusille pensaiden sekaan (pensaissa kolmisenkymmentä varpusta), kävelin pois paikalta parisen metriä, katsoin kuitenkin taakse, ja musta varjo vain vilahti, kun varppari iski pensaan sisään, meni läpi isohkosta aukosta, räpiköi jonkin aikaa siellä, ja häippäsi sitten  horisonttiin, ilman saalista, kohti toista ruokintapaikkaa.
Variksia paikalla, kuulin niiden varoitusrääkäisyn ja siksi käännyin katsomaan taakse. Varikset eivät lähteneet haukan perään, mutta häippäsi ehkä siksi heti paikalta, koska variksia oli viisi kappaletta. Haukka pienehkön variksen kokoa.

Rannan pensaikkoon heittelin auringonkukan siemeniä, ja tinttejä tuli paikalle parisenkymmentä.
Varpushaukka lensi rannanmukaisesti, lensi melko hiljaa, kaarsi sitten minua (oli kork. metrin päässä musta) ja pensaikkoa kohti ja jäi miltei paikalleen lentämään pensaikon eteen, koettaen saada jonkin tinteistä kiinni. Ei tulosta, ja lähti hitaasti lentämään pois, varis lähti perään, sekin hiljaa lentäen ja raakkumatta. Haukka selvästi varista pienempi.

Kummassakaan tapauksessa en yrittänytkään häiritä varpushaukan saalistamista. 

[Marle]

Mie olisin taputtanut ja kovaa

[Lisa]

Joo, pittää hyppiä ja heitellä kaikenmaailman irtaimistoa ilmaan. (esim. miehen isoja työrukkasia). Sit kun haukka on jättänyt pihan pikkulinnut rauhaan, niin pittää rynnätä sisälle ja temmata kamera ja yrittää ottaa mahottoman upee kuva petolinnusta! Se ei tietenkään enää sit onnistu, joten voip kirota havukan huitsin Nev....hiiteen!

[Minni]

Joo, pittää hyppiä ja heitellä kaikenmaailman irtaimistoa ilmaan. (esim. miehen isoja työrukkasia). Sit kun haukka on jättänyt pihan pikkulinnut rauhaan, niin pittää rynnätä sisälle ja temmata kamera ja yrittää ottaa mahottoman upee kuva petolinnusta! Se ei tietenkään enää sit onnistu, joten voip kirota havukan huitsin Nev....hiiteen!