Koskikara Cinclus cinclus on kottaraisen kokoinen, pullea lyhytpyrstöinen koskien sukeltaja. Nimi kara on toistaiseksi selvittämätön. On esitetty erilaisia teorioita nimen alkuperästä. Esimerkiksi juuri tuo
koskikottarainen, siitä lyhenne koskikara. Ehkä kylmiin vesiin
karaistunut lintu. Tai jopa Norjan kielen
fossekalle, koskimies. Koskikara on Norjan kansallislintu. Viron kielessä nimi on
vesipapp, josta suomen kieleen on tullut kutsumanimi
pastori. Myös latinankieleen
cinclus tarkoittaa
pyhää.
Lintu on ruskean harmaasta mustaan vivahtava lukuun ottamatta puhtaan valkoista kauluria. Yhtä kaikki, ei nimi lintua pahenna, kara viihtyy sulilla koskilla, ui ja sukeltelee hyisessä vedessä läpi talven. Suomessa pesii noin 250-300 koskikaraparia, mutta talvehtii lähinnä Pohjois-Norjan ja Koillis-
Venäjän lintuja 5000- 10000.
Koskikara syöksähtelee ja niiailee sulien koskien kivillä ja pyydystää veden alta ruokaa: vesihyönteisiä, kotiloita, äyriäisiä, nilviäisiä ja kalanpoikasia. Sukeltaa veden alla siipiensä avulla ja jopa kävelee pohjaa pitkin
Koskikara tekee puolipallon muotoisen pesänsä kallionkoloon tai sillanrakenteisiin, munia tulee 4–6 kappaletta maalis–huhtikuussa ja ainakin etelämpänä poikueita ehtii kasvaa kaksi tai kolme kesässä. Koskikaralle voi tehdä pöntön, jonka etureuna jätetään avoimeksi kynnyslistaa lukuun ottamatta. Pönttö kiinnitetään lähelle virtaavaa vettä esimerkiksi siltaan tai kallionseinämään.
Koskikaran poikanen
Äänet: Kutsuääni on lyhyt, terävä "tsritt". Laulu, jota kuuluu jo keskellä talvea, on rauhallinen, melko vaimea säe, jossa kireät, karheat, kitisevät ja kirskuvat äänet vuorottelevat (lähde: Lintuopas, Euroopan ja Välimeren alueen linnut)
Kirjoittaja
Aihe: Koskikara tammikuun 2010 lintu (Luettu 527 kertaa)