Tänään vietimme äsken hautajaisia. Kyynelin kastelin pikkuisen haudan.
Olen kai aika hassu, mutta koskee se niin kun pikkuinen poika menehtyi niin elämänsä alkutaipaleella.
Pihallemme tuli TAAS pienenpieni oravanpoikanen. Se oli tosi huonossa kunnossa. Kiersi hiljakseen koko ajan vesikupilta toiselle ja joi ja joi ja joi. Sitten se väliajat nukkui ihan missä sattui. Sen ympärillä pyöri massoittain "kuolemankärpäsiä" raatokärpäsiä. Niitä se yritti hätyyttää.
Soitto Artolle joka kehotti ottamaan pienen laatikkoon ja antamaan hunajavettä.
Laitoin laatikon kuntoon. Pehmeät froteepyyhkeet ja iso lasikuppi vettä. Otin sitten pienen kädelleni. Se oli aivan horroksessa
jo. Pieni pelästynyt piipitys ja pisut tulivat syliini.
Laitoin sen laatikkoon. Se tunki itsensä heti pyyhkeen alle ja jäi sinne hiljaa makaamaan.
Jonkin ajan kuluttua menin katsomaan ja ajattelin lisätä hunajaa veteen.
Pikkuinen kurrepoika ei hievahtanutkaan kun avasin laatikon kannen. Makasi pitkänä pötkönä.
Meidän uusin pikkuvieras oli hyppinyt sateenkaarisillalle jossa ei kipua eikä nälkää, ei janoa ei hylkäämistä ole.
Se oli saanut rauhan.
Mutta minuun se koski kovin. Samoin Mikaankin. Hautasimme pienen muiden eläinystäviemme seuraan. Kyyneleet
.
Lepää rauhassa pikkuinen oravan poika
Tässä pieni viimeisinä tunteinaan raatokärpästen hätyyttämänä.
Laitan pari muutakin videota kunhan ne latautuvat.
.