Pääsimme rajan yli Venäjällä sujuvasti. Matkanteko alkoi sujua nopeasti. Päätimme vältellä suurimpia teitä ja lähdimme kiertämään viipuria pitkin pikkuteitä. Tiet olivat aika hurjassa kunnossa ja matkanopeus oli keskimäärin 50 km/h. Ensimmäinen kunnon pysähdys tehtiin Pähkinälinnassa, josta irtosikin ihan kivasti lajeja. Mustatiiraa, valkosiipitiiraa, lokkeja, pikkukäpylintuja, kottaraisia jne. Pähkinälinna on erittäin hyvä staijipaikka, mutta nyt emme viipyneet siellä kuin noin tunnin.
Jatkoimme matkaa ja pysähdyimme paikassa, jossa keväällä oli ollut virtavästäräkki. Väiskiä ei näkynyt, mutta ensimmäiset viitatintit kuuluivat ja matkan ensimmäinen elis napsahti minulle
Joenvarsi oli todella kaunista aluetta. Siellä on kuvattu myös tämä kurjenpolvi, mikä niistä liekkään?
Liitelijöitä matkalla alkoi näkyä paljon. Taivaalta löytyi elämäni ensimmäiset haarahaukat, pikkukiljukotkat ja kiljukotkat
Aikaisemmin eliksissä on vai ollut kiljukotkalaji. Eikä aikaakaan kun ensimmäiset niittysuohaukat lipuivat pellonpintaa viistäen. Niittysuohaukkojen eri puvuista sai hyvän käsityksen, koska näimme niin aikuisia nuoria kuin 3 kv lintujakin.
Tämä kiljukotka oli yksi alueen kesyimmistä linnuista, mutta silti hänestä ei tämän parempia otoksia kameralle tarttunut.
Ensimmäisen päivän saldoksi tuli muistaakseni 91 lajia.
Yöpaikka löytyi joenrannalta sateisessa säässä.
Aamulla teltan kuivattelun jälkeen, päästiin pilvipoutaisessa säässä retkeilemään. Kattohaikaroita sekä mustahaikaroita alkoi näkyimään useissa paikoissa.
Kierreltiin vesilintupaikkoja, altaita ja peltoja. Lajeja taisi tulla noin 120 nyt tämän päivän jälkeen.
Leiripaikka löydettiin Novgorodin lounaispuolelta järvenrannalta. Käveltiin katsastamaan järven lintutilanne ja koira lyöttäytyi seuraan. Se pitikin vahtia leirissä seuraavan yön. Aikamoista haukkumista ja murisemista teltan ulkopuolelta välillä kuului.
Koira sai aamulla lihapullat evääksi ja jatkoimme matkaa. Nyt alkoikin totinen kahlaajakoulu minulle sisävesien kasvatille, joka ei ole nähnyt juuri mitään kahlaajia koskaan. Niistä paukkui elikisiä ihan kivasti. Nähtiin sirrejä, kurmitsoita, kuireja jne. Tämän alueen tulvaniityt olivat kyllä aika makeita.
Yövyttiin tulvaniityillä. Lajeja kasassa noin 140.
Aamulla, kun heräsimme, huomasimme auton akun olevan tyhjä
Yritettiin työntää käyntiin, mutta eihän tuo oikein dieselivehkeeseen tehonnut. Jari lähti hekamaan apua, minä jäin katsomaan lintuja. Hyvä työjako
Jäi minulle tehtäväksi etsiä kirjasta Venäjäksi kyseiseen tilanteeseen liittyvää sanastoa. "Voisitteko ladata akkuni?" on "Vi mozit e zaridit akumul'atar?" Ihastelin nuorta niittysuohaukkaa ja auton ääni alkoi lähestyä rantaa. Ei aikaakaan, kun Lada Niva kurvaa rantaan. Ja saimme akkuun virtaa. Olipa mukava mies ja puhui vielä englantia eli ei tarvinnut kuitenkaan venäjää, vaikka kovin olin opiskellut
Päivän retkeilyt olivat aika lyhyet. Käytiin altailla, joissa on pikkuhaikara. Sieltähän se löytyi ja olin aivan onneni kukkuloilla
Muutamia muita pysähdyksiä ja poismenomatkalla vauhdissa löydettyjä petoja: Pikkukiljukotkia, mehiläishaukkoja, hiirihaukkoja...
Oli todella mainio reissu. Lajeja tuli yhteensä 150. Minusta aika hyvin. Yllättäviä puutteita jäi, kuten valkoselkätikka, puukiipijä, hippiäinen... Mutta hyviäkin havaintoja tuli. Peltopyy voi joskus alueella olla hankala, nyt 1ä+7+4. Järripeippo tähän vuoden aikaan. Pähkinänakkelivaellus oli alkamassa lännen suuntaan, joten Suomeenkin mukavia uutisia. Mustahaikaroita nähtiin paljon. Pääskyjen, kottaraisten ja västäräkkien pesinnät olivat onnistuneet todella hyvin. Määrät olivat aivan käsittämättömiä. Myös hemppoja ja tiklejä paljon. Petolintumäärät olivat aika uskomattomia. Joka pysähdyksellä useita petoja. Mehiläishaukoilla menee hyvin noilla alueilla, samoin hiirihaukoilla. Myös muuttohaukka lienee pesinyt jossain tienoilla, koska nähtiin nuori naaras saalistelemassa. Suohaukkoja nähtiin vähemmän kuin normaalisti. Kuitenkin jonkin verran nuoria niittysuohaukkoja. Haarahaukkoja vain kaksi. Pikkukiljukotkia ja kiljukotkia ihan kivasti. Sekä useita merikotkia. Käärmekotkan puuttuminen jäi vähän harmittamaan. Samoin jalohaikaran. Mutta seuraavalla kerralla sitten.
Suosittelen lämpimästi kaikille seikkailunhaluisille. Venäjälle tulee kuitenkin lähteä ennakkoluulottomalla asenteella. Alulassa on ollut juttua kyseisestä alueesta. Lisätietoja ja yhteistietoja alueella paljon retkeilleille saa minulta. Laitan eri viestiin pinnalistan