Taas pitää heti tulla kirjoittelemaan ihanasta tapahtumasta.
Äsken siivoilin pensaiden alustoja ja perennapenkkejä hieman. Ne kun ovat aika räjähtäneen
näköisiä kun annan olla siilien piilopaikkojen vuoksi.
Kun siinä riivin alakasvustoa, tuli punarinta viereeni. Aivan metrin päähän
. Istuskeli ja
rauhallisesti katseli touhujani. Juttelin sille eikä siltikään minnekään lentänyt.
Ajattelin että on norkoilemassa mahdollisesti löytyviä öttiäisiä.
Päätin kuitenkin noutaa hienoksi jauhettua pähkinää ihanaiselle. Melko varma olin että sinä
aikana häippäsee. Mutta ei. Siellä oli pensaan juurella öttiäisiä katsastamassa.
Kun aloin seuraavaa alustaa siivoamaan lennähti heti vierelleni. Sirottelin nuo pähkinäjauheet maahan
vierelleni. Heti lensi siihen ja alkoi niitä syömään.
Hetken kuluttua lensi sitten viereiseen tuomeen itseään siivoamaan ja lauleli minulle kiitoslurituksia.
Taitaa olla viimevuotinen punarinta joka aina siilin ruokinnalla iltaisin odotteli pähkinäpölyä jonka puhalsin
lopuksi astiasta täytettyäni siilin ruokinnan.
Kyllä punarinnat ovat kovin rohkeita lintuja, ja niin kauniita