Ihan varmaan paljon perääkin tuossa kirjoituksessa.
Vanhemmillani oli yhteenaikaan riesana liian kesyet oravat,pyrkivät ihan sisätiloihinkin.
Käy meilläkin talvella pari oravaa pähkinöitä syömässä,mutta kevään tullen ja kesäksi sitten häviävät kun ei ruokita kuin pahimman talven yli vaan.
Seurasaaressahan on hirmuisesti kesyjä oravia,kivaa kun kiipeävät housunlahjetta pitkin hakemaan pähkinää.
Kieltämättä loppureissusta jo ahdistaa kun kymmeniä oravia laukkaa perässä,edellä ja sivuillakin ja röyhkeimmät kiipeävät jalkaa pitkin.
Eli kohtuus taas kaikessa,niin oravien ruokkimisessa kuin niiden kesyydessäkin.
Eikä se ole oravan itsenkään edunmukaista jos se on liian kesy eikä pelkää mitään.
Keväällä juuri pelastin pienen poikasen kun näin miten kissa sitä pusikossa vaani ja ehdin hätistämään kissan pois.
Ja oravaakin hätistin kauemmaksi turvaan.
Onhan se ihmisistä söpöä kun saa luonnoneläimistä kesyjä mutta taaskaan ei ajatella sitä että onko se eläimen kannalta ihan järkevää ja eläimelle hyväksi kun ihminen liikaa höösää.