Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Vapaa keskustelu => Aiheen aloitti: Luppakorva - 05.09.06 - klo:13:34
-
Ressun vuoksi [:´(]
Ressu-pentu tuo valkokorvainen on ollut poissaoleva ja heikko sunnuntaista asti ja
olen ollut todella surullien sen vuoksi.
Varmasti en tiedä mikä sillä on, ei tiennyt eläinlääkärikään, epäiltiin vesipäätä.
Onneksi nyt tänään vaikuttaa jo paljon pirteämmältä ja on taas mukana elämässä.
Sunnuntaina pikkuinen vain nukkui ja vapisi ja roikotti istuessaan päätään. Vapisi paljon.
Sain sen kyllä hyvin syömään ja juomaan. Annoin vettä, hunajaa, Nutro-plus-lisäravinnetta,
piimää ja jauhelihaa. Tuntui jotenkin ihan kuivalta ja ihan niinkuin pääkin olisi turvonnut.
Eilen oli jo pirteämpi ja alkoi huojuen kävellä ja teki normaalisti tarpeensa, mutta ei leiki
ja nukkuu melkein koko ajan. Tänään uni on jo paljon rennompaa ja Ressu on nukkunut
jo selällään, niin kuin kunnon cockeri nukkuu. Pää ei enään roiku eikä pikkuinen vapise
kuin syönnin jälkeen. Jospa elämä voittaisi.
Arvatkaapa kuka on itkenyt salaa, ettei lapseni pelästy. 4-viikkoisesta koiranpennusta luopuminen
olisi todella raskasta. Siihen kiintymys on kasvanut jo niin rajusti.
Ja vielä juuri tämä pentu sulatti lauantaina pentuja tulleen pariskunnan sydämen.
Toivon, että pikku-Ressu olisi vain jostain syystä jäänyt vähemmälle ravinnolle, vaikka kovasti olen
yrittänyt jokaisen puolta pitää ja se nyt vähitellen toipuu saadessaan extraa. Tuo Lordi vaikka on
vallan ihana, on kyllä armoton ja työntää vähänkin huonosti puoliansa pitävät pois nisiltä ja ruokakipolta. Täytyy nyt tarkkaan katsoa, että jokainen saa osansa.
Paino on kuitenkin normaalisti Ressulla noussut, mutta voi olla että nestemäärä ei ole riittänyt. Tänään tuntuu siltä, ettei pää ole niin ison näköinen kuin sunnuntaina. Tietty pyöreyttäkin on tullut muuhun
kroppaan lisää niin ovat tasapainossa pää ja runko keskenään.
Tää on tätä kasvattamisen nurjapuolta. Minun tunteillani tällaista pentua ei lopeteta vaikka kaksi ystävä-kasvattajaa kylmästi minulle ehdotti. Surullista kuulla miten moni kasvattaja olisi jo asian hoitanut toisin, ei heillä ole aikaa jos pentu on vähänkin heikko.
Laitoin tämän eri otsikon alle, kun en halua pilata sitä onnea mikä taas tuolla Pennut syntyivät otsakkeen alla vallitsee.
Toivottehan kanssani, että pentu selviää.
-
Voi reppanaa. Toivon todella että pikkunen selviäisi. Olen itsekin yhden pentueen kasvattanut, olisi ollut tekemätön paikka lopettaa yhtään niistä pennuista.
Pidetään peukkua pystyssä Ressulle [:-)]
-
Kaikki varpaat, kaikki peukut (http://www.ponttokamera.net/foorumi4/Themes/Ponttola_1/images/post/thumbup.gif)
-
Paljon ajatuksia ja peukkuja ja varpaita pikku-Ressulle.
-
Ymmärrän itkusi. Kyllä niihin niin tavattomasti kiintyy, kun niitä siinä hoitaa ja paijaa. Kaikki peukut ovat pystyssä, että pikkuinen toipuu.
-
Täältäkin toipumistoiveita ja terveisiä pikku-Ressulle [:75] [:75] Toivotaan,että Ressu siitä piristyy entiselleen ja vahvistuu pirteäksi cockeripojaksi.
-
Voi pientä...
Tietenkin peukut ja varpaat ovat täälläkin pystyssä. Ja pikkuinen mielessä muutenkin.
En yritäkään olla tietäväinen, mutta useinhan tuollaisessa joukossa uhkaa käydä juuri siten, että joku jääkin "toisten jalkoihin" - ja siis vähemmälle ravinnolle. Välttämättä tilannetta ei huomaa ennen kuin juuri jotakin tällaista ilmenee. Tältä jotenkin mielestäni vaikuttaisi nytkin käyneen, varsinkin, kun pentu on vahvistunut saatuaan huolehtivalta keinoemoltaan lisäravintoa.
Parasta toivotaan ja kaikkea hyvää sinne teille kaikille muutenkin!
-
Pikku-Ressulle voimia selviytymiseen. [:´(]
-
Ressulle voimia paljon!
Jotenkin minusta tuntuu, että Ressu selviytyy. Siellä hyvässä huomassa. Kun on jo piristynytkin.
-
Peukkuja peukkuja Pikku-Ressulle
-
Täysillä tunteilla mukana toivoa tuomassa.On peukut pystyssä omat ja ystävienkin...ja tietty koiraystäväni pitää häntäänsäkin asian parantamiseksi pystyssä.
-
Toivotaan parasta pikku Ressulle [:-)]
-
Joskus voi elämän alku olla hankalaa. Toivotaan Ressulle voimia ja pitkää uljasta koiran elämää!
-
Voi pikkuraasua, toivottavasti selviää ja pikkuisesta tulee ponteva kokkeri.
Sinulle myös jaksamista, niin hyvälle kuulostaa, kun sinunlaisia kasvattajia löytyy [:-)]
-
Tsemppiä Ressulle! [:5]
-
Ihana päivä, Ressu on ollut tänään ihan kuin sisarensa. Leikkii, murisee, vikisee ja tarttuu puntista kiinni niinkuin muutkin. Syö hyvin ja nauttii elämästään. Huomenna käytän eläilääkärissä kuitenkin vielä
tarkastuttamassa pennun. Ette usko, että olen onnellinen. Aika outu juttu tämä kuitenkin on ollut.
Sunnuntaina siihen ei tahtonut saada mitään kontaktia ja se oli ihan veltto ja väsynyt, eikä jaksanut
päätänsä kannattaa. Nyt rimpuilee sylistä pois ja haluaa riehua kavereittensa kanssa.
Yleensä tämän ikäiset pennut eivät jää enää toiseksi nisillä, eikä ruokakupilla.
-
Kiva kuulla, että kaikki on hyvin [:-)]
-
(http://kuvablogi.com/nayta/iso/img94898.jpg)
Tässä Ressu päihittää leijonan
(http://kuvablogi.com/nayta/iso/img94899.jpg)
Oonko vähän söpö
Otin kuvat vähän aikaa sitten, ihan terveen näköinen pentu nyt
-
[:-)] Voi että on suloinen, terkkuja koko poppoolle [:-)]
-
Hienoa, että Ressulle kuuluu hyvää :-))
-
Voi ku ihanii kuvii. Mää haluisin kans muuten mut ku toi mun MörriMöykky ois varmaa mustis... [:-)] No ei vaan; sehän rakastuisi pieneen välittömästi. Rakastuuhan se isompiinkin... [:-)]
Ihanaa, kun pidät ajan tasalla! Kiitos.
On se vaan lutunen. [NUT]
-
[:-)] hetkellinen "toimintahäiriö" Onneksi nyt toimii taa normaalisti [KIPPIS] <---kahvia
-
Terveisiä Ressulle ja kaikille tassuttelijoille
-
"Tässä Ressu päihittää leijonan...." Pitäisikö olla kuva? Ei näy, ei edes ruksia. Ihanaa kuitenkin, että pikkuinen on entisensä. :o)
-
Voi kun mukavaa kuulla, että Ressu voi hyvin.
Mutta mutta, kuvaa ei näy, ei edes ruksia [:-(]
Nyt näkyy kuvatkin, onpa suloinen, tosi suloinen ja kuvassa niin reippaan ja terveen näköinen kokkerilapsukainen [:-)]
-
Hyvä uutinen pikkuisesta jellonan metsästäjästä!
-
Voi lutuista Ressua [:36] Olipa se outo juttu, kun lääkärikin oli ymmällään [:-I] Hyvä kuitenkin että Ressu on taas terve ja energinen jellonan kesyttäjä :-))
-
Tänään käydään eläinlääkärin luona Ressun luona, että saadaan varmistus sen parantumisesta.
Taisi olla tosiaan Marle, joku nappula OFF-asennossa välillä. Noilla patukoilla kun ei ole käyttö-ohjeita
syntyessään mukana :-))
Mikä tässä kamalinta, niin olen suunnattomasti rakastunut tuohon Ressuun, kun olen sille nyt lähihoitoa
antanut, miten voin siitä sitten luopua uusille omistajille. Tämä on sitä kasvattajan nurjaa puolta,
mutta ei itketä vielä. Kaikkia tietty rakastan, mutta Ressu on nyt ollut vähä Ressu. Kuinka sen
nimeksi tulikin Ressu. Poikani antoi sen nimen sille viikon vanhana.
Palaan asiaan iltapäivällä, että mitä se Tuija-tohtori sanoi
Olin muuten tässä taas mukana synnytyksessä ystäväni kanssa ja taas on 5 kokkelivauvaa uutta maailmassa. Yhdellä on selvästi takapuolessa elefantin korvat niin, että häntä jää väliin ja se on
tietty kärsä. Kunhan saan kuvan siitä kuviosta niin :-)). Pyydän luvan näyttää teillekkin.
Sen lempparinimi on nyt Risto-fantti.
Kiitos kun ootte tukena tämän Ressujutun kanssa.
Ihanaa kun taas saa kirjoittaa asiasta, se helpottaa. En uskalla siitä näille "Superkasvattajille"
puhua ja neuvoa kysyä, kun heidän ratkaisunsa asiassa olisi edelleenkin epämiellyttävän radikaali.
Tuolla yleiselläkin sektorilla, esim klinikkaklubissa (Koira-Uutisten foorumi) ihmiset kysyy koiraongelmiinsa
neuvoja niin siellä on aina joku kylmä ihminen, joka ei voi ymmärtää, että joku uhraa pentuihin aikaa
ja rahaa, kun toinenkin ratkaisu on. He pitävät ihmisiä vähäjärkisinä jopa.
Mutta kyllä huomaa, että teissä löytyy sydäntä. En kuitenkaan antaisi pennun kärsiä. Jos sillä olisi
sellainen vamma, joka tuottaisi kipua ja vaikeita ongelmia tulevaan elämään, niin silloin miettisin varmaan toisin. Uroskoiralla pitää kuitenkin säilyä hieman dominanssia jotta selviää muiden koirien kanssa,
jos on liian alistuva ja pehmeä (en tarkoita kuitenkaan, että pitäisi olla tappelija) niin muut uroksen
hyökkäävät kimppuun. Tietty ylipehmeästä koirasta saa mukavan sylikoiran, mutta se voi muuttua
ilman sosiaalista kanssakäymistä muiden koirien kanssa myöhemmin äreäksi ja omaa turvallista perhettään kohtaan dominoivaksi.
Tällaisia tässä mietin ja olen sen vuoksi nyt onnellinen, että Ressu uskaltaa painia ja retuuttaa sisariaan
nyt niinkuin nekin retuuttaa sitä. Eli tervettä leikkiä vaikka rajulta näyttää.
Voi kun sain taas purkaa. Toivottavasti jaksatte kanssani
-
Jaksetaan Luppis, varmasti jaksetaan.
Ajattelin tähän ketjuun kirjoitella vielä tuosta meitin Untmasta (kultaisesta noutajasta). Kun ostettiin se, oli vaatimuksena näyttelyt ym. ja tokihan oli tarkoitus käyttääkin (ja alkuun käytettiinkin). Mutta 7 kk. vanhana alkoi ontumaan, tuli lukuisia eläinlääkärikäyntejä, paha nivelrikko ja lonkkavika. Kasvattajalta ohjeet koiran lopetukseen, mutta eihän toki sitä voitu tehdä (oltaisi saatu toinen pentu tilalle). Kysyttiin ohjeita ennemmin eläinlääkäriltä. Untma saa säännöllisesti Cartrofen-pistoksen ja jos on tarvis, esim. pidemmän lenkin jälkeen, myös kipulääkkeen. Ei näytä kummemmin tuosta vaivasta kärsivän, ei ole kivuliaan oloinen, vaan meno maittaa kovasti pojalle. Tosin mitään pitkiä hihnalenkkejä ei tehdä, vaan Untman itsensä ehdoilla vapaasti metsissä juosten ja uimassa käyden. Ja iloinen ja terveen oloinen on poika. Ihmetytti vain silloin aikanaan, kun heti tulee ohjeet, että lopetuspiikille vain. Kyllähän tuo rahanmenoa tietää jatkuva piikitteleminen Cartrofenilla, mutta mitä siitä? Kun on eläimen ottanut, niin se täytyy myös hoitaa, eikä ensimmäisten vastoinkäymisten sattuessa suinkaan lopettaa eläintä.
Tottakai sitten, jos aihetta on ja eläin kärsii, on päätös tehtävä, mutta vielä ei ole sen aika, eikä suinkaan ollut silloin, kun koira oli vasta 7 kk vanha eikä tulevaisuutta voinut tietää.
-
Ihanaa lukea Ressun toipumisesta ja ihanat kuvat Ressusta [:-)] Ressu siis mitä ilmeisemmin on nyt tälläinen riehakas (http://www.cosgan.de/images/smilie/tiere/n020.gif) koiranpentu [:57] joka leikkii ja riehuu niinkuin koiranpennun kuuluukin riehua.
-
Älä Luppakorva mieti sitä että jaksetaanko lukea kirjoituksiasi, varmasti jaksetaan.
Minusta on ihanaa että on semmoisia kasvattajia jotka aidosti rakastavat eläimiä
eivätkä vaan tee kylmästi bisnestä.
Ja myös tuohon Katin kirjoitukseen liittyen, minustakin on selvää että kun eläimen
ottaa niin siitä sitoutuu huolehtimaan mikäli se vaan on mahdollista. Tietenkin voi
tulla eteen tilanne että eläin joutuisi johonkin tosi kalliseen leikkaukseen ja talous
on niin tiukilla että ei vaan pysty ja luonnollisesti eläimen itsensä mahdolliset kärsimykset
on otettava huomioon. Mutta valitettavasti on semmoisiakin ihmisiä jotka lemmikin
sairastuessa vievät piikille ja ottavat uuden terveen tilalle. Onneksi heitä ei ole tällä
foorumilla.
-
Ihan varmasti jaksetaan lukea ja myös tukea, kun sitä tarvitaan :-))
Kirjoittele vaan edelleenkin kuulumisia ihanista koiruleistasi.
-
Onpas ollut pelottava kokemus! Toivotaan että suloinen pikku Ressu oisi ihan kokonaan parantunut. Jospa sillä vain oli joku neste-suola tasapainohäiriö tai jotain tilapäistä.
Jaksuja ja haleja [:-)]
-
Ihanaa, että Ressu vaikuttaa jo paremmalta! [:-)]
-
Ootellaan, ootellaan, ja kyllä jaksellaan [:-)]
-
Ilonkyynel tuli silmäkulmaan täältä surunkyynelten joukosta,kun luin tätä pikkuRessun selviytymistä...toivottavasti kaikki oli vain väliaikaista.Näihin eläinkirjoituksiin en minä ainakaan kyllästy koskaan...mutta jos valita saa mieluummin iloisia kuin surullisia niinkuin jokainen tahollaan varmaan ymmärtääkin,mitä tarkoitan...siis uutisia...
-
Hienoa, että Ressu voi nyt hyvin! [:-)]
Tuli mieleen eräs tapaus muutaman vuoden takaa. Eräs henkilö näytti kuvia pikkuisista koiranpennuistaan ja tietysti kuvia ihasteltiin kovasti. Tulin sitten kysyneeksi, kun pentuja oli kuvissa vain kolme, että onko se ihan tavallinen pentuekoko. Hän vastasi, että oli niitä pentuja alunperin enemmän, mutta kun niissä oli liikaa valkoista väriä, ne lopetettiin. Ei kuulemma haluttu, että rotuun tulisi "viallisia" yksilöitä.
Voi että minusta tuntui pahalta tuon jälkeen [:´(]
-
Voi että kuin onkin ressu suloinen ja ihanaa kuin tervehtyi noin. Kirjoittele lisää vaan pennuista, kyllä vaan luetaan. Ja kuvia on tosi kiva katsoa.
-
Kyllä varmalla jaksetaan lukea ja tukea. En kyllästy minäkään näihin lemmikkijuttuihin koskaan. Olivat ne sitten iloisia tai surullisia. Kun on lemmikeitä, on sekä iloa, että surua. Sellaista elämä on. Kirjoittele vaan aina kun siltä tuntuu. Kuvatkin ovat minulle auenneet, ja on tosi söpöliini, -Ressu-ressukkainen-ihana [:-)].
-
Ihana Ressu, luin koko ketjun ja melkein pelkäsin lukea eteenpäin kun alussa oli niin surullista luettavaa. Mutta on kiva kuulla että pentu on pirteä, monesti se heikoin tulee rakkaimmaksi ja vahvimmaksikin usein. Hyvää jatkoa koko pesueelle ja hoitajille.
-
Ressu-kullalle putuja haleja, rapsutuksia. [:35]
-
Ihanaa, että Ressu voi hyvin!
Oikein mukavaa lukea juttuja pennusta.
-
Ihana, supisuloinen Ressu ! Tässä hänelle Ressu-tuotteita: http://www.snoopygift.com/ :-)) [:24]
( Snoopy/Ressu tykkää syksystä ! [:-)] )
-
Mihinkäs viestini katosi, kun jo päivällä laitoin. Enkö vain löydä.
Eli siis Eläinlääkäri Tuija antoi Ressulle täysin terveen paperit.
Taas itkin mutta ilosta nyt.
Ressua kävi lauantaina ostajaehdokkaat katsomassa ja miespuoliselta kävijälle kävi pieni kömmähdys,
kun laittoi Ressun sylistään takaisin pentuaitaukseen. Ihan noin 20 cm korkeudelta Ressu meni
kupperskeikka lattialle, mutta ei näyttänyt pahalta, kun jatkoi vain menoa. Kuitenkin seuraavana
päivänä ongelmat alkoivat.
Ei kuulema tarvitse kuin pieni kolhu, kun kallon luut eivät ole vielä luutuneet, että pentu saa
aivotärähdyksen ja se aiheuttaa nesteen kertymistä päähän ja silmien verestystä. Tuntuu kamalalta
mutta on kuulemma ohimenevä tila, jos tosiaan kolhu on ollut vain pieni. Nyt tilanne korjaatuikin
pikkuhiljaa ja pään mallikin muuttui pienestä pallopäästä normaaliksi.
En ikinä anna edes aikuisella pennunkatsojalle pentua syliin, jos eivät istu lattialla.
Monet eivät ymmärrä, että pennun pää on kaksi kertaa ainakin painavampi kuin sen keho ja
kun pää yhtäkkiä lipsahtaa yli laidan, niin pentu menee perässä.
No oppia ikä kaikki, täytyy vain olla tiukempi, eikä antaa näin pientä pentua vielä kokemattomien
käsitellä. En silti syytä tätä miestä, ei hän sitä tahallaan tehnyt.
Sääliksi vain kävi pikkuista, toivottavasti ei ollut päänsärkyä. Nukkui kyllä niin levollisesti.
Tällaisesta ei kuulema jää pysyvää haittaa.
Voi että harmittaa nuo pentukyselyt. Rivien välistä tulee selvä havainto, että vaikka kuinka ovat
lemmikiksi ottamassa niin rahallinen hyöty on etusijalla. Nytkin eilen soitti ihminen joka koko ajan korosti ettei aijo teettää pentuja kunhan saa näyttelykaverin. Sama ihminen on ostamassa nyt eri rotuisia
pieniä koiria ja selvästi on tehtailun makua. Aijemmin jo ollut useita eri rotuja ja pentueita 9 vaikka
minulle kertoi vain kahdesta pentueesta. Kurjaa kun joutuu olemaan niin epäluuloinen. Mutta jos
saan selvää, että tietoja pimitetään tai suoraan valehdellaan, niin en myy pentua.
Meillä eri rotujen kasvattajilla on aika hyvä rinki ja heti saadaan tietää vähänkin epäillyttävistä
tapauksista. Onneksi näin. En kestäisi jos pentuni olisi väärissä käsissä.
En tiedä olenko nyt mikään hyvä kasvattaja. Haluan vain pitää mahdollisimman hyvän kontaktin
kasvattieni koteihin, jotta haluavat pitää yhteyttä ja minä näen aina välillä kasvattejani.
Onneksi vielä olen onnistunut ja saan usein iloisia soittoja, kun kertovat kasvattien kuulumisia.
-
Hyvältä ainakin minusta tuntuu että koirista pidetään hyvää huolta, eikä ajatella sitä että kuinka paljon voisi sillä saada rahaa.
Tarkkana saa varmasti pentujen kanssa, toivotaan kaikille hyvää tulevaisuutta ja mukava kuulla varmasti kun joku pennun ostaja lähettää joskus terveisiä
-
Hyvä,että asiat ovat suloisen pikkuisen kohdalla nyt ok...
Ja HYVÄ kasvattaja pitää aina yhteyttä omiin kasvatteihin tai on kiinnostunut jälkeläistensä elämästä.Itse arvostan kovasti sellaista,että kasvattajalle voi soittaa jos on murheita tai iloja koiran tiimoilta.Itse olen saanut hyvän kasvattajan kanssa olla ystävä hänen kuolemaansa asti..siis tämä minun jäljellä olevan koirani...
Ja sinusta Luppakorva(Sinikka)olen tämän tuntemuksen kautta saanut sellaisen kuvan,että laisiasi kasvattajia saisi olla kaikki kasvattajat...ihana olet.....
-
Kiitos kauniista sanoista, nyt näen hyviä unia. [:-)]
-
Ohoh, ikuna en ole tuollaisesta kuullut, kuin tuo Ressun tapaus. Mutta onneksi selvisi sekä vaiva että vaivan syy, osaa jatkossa olla tarkempi. Kyllä nuiden pikkupentujen kanssa kaikenlaista voi sattua.
Ihanaa, kun olet noin vastuuntuntoinen kasvattaja ja etsit uudet omistajat huolella. Myös Toivon kasvattajat ovat ihmisiä, joille voi aina soittaa ja apua löytyy. Tosin onhan meillä jo kokemusta kokkereista, kun on kaksi ollut aiemmin, mutta aina uuden pennun tullessa taloon, löytyy kysyttävää paljon [:-)]
-
Hienoa, että Ressu voi jo paremmin. [:-)]
-
Ohoh, ikuna en ole tuollaisesta kuullut, kuin tuo Ressun tapaus. Mutta onneksi selvisi sekä vaiva että vaivan syy, osaa jatkossa olla tarkempi. Kyllä nuiden pikkupentujen kanssa kaikenlaista voi sattua.
Ihanaa, kun olet noin vastuuntuntoinen kasvattaja ja etsit uudet omistajat huolella. Myös Toivon kasvattajat ovat ihmisiä, joille voi aina soittaa ja apua löytyy. Tosin onhan meillä jo kokemusta kokkereista, kun on kaksi ollut aiemmin, mutta aina uuden pennun tullessa taloon, löytyy kysyttävää paljon [:-)]
Kysyttävää löytyy minultakin ja paljon, aina on uusien tilanteiden edessä ja on mukavaa jos jollain
on niihin ratkaisu. Ei noita pentuja voi hoitaa ihan kirjoista neuvoja lukemalla, vaan useimmin se apu
löytyy kokeneilta viisaammilta kasvattajilta. Olen vain välillä saanut vastaukseksi, että kuinka voit
kysyä tuollaisia asioita, kun olet itse kasvattaja. Jokainen on kerran vasta-alkaja kasvatustyössä ja
varmasti silloin neuvoja toisilta kasvattajilta kysellyt. Yksinkertaisimmissa pulmissa tietenkin käytän
ihan omaa järkeäni ja joskus neuvotkaan eivät ole minua miellyttäneet, jos ovat olleet liian radikaaleja.
Kyllä tuo kotien etsiminen on se kaikkein työläin.
-
Sinulle Luppis varmaan aika helppo etsiä kodit pennuillesi..niin tarkka seula sinulla on..onneksi.Tuntuu,että olet niin vastuuntuntoinen,että vaadit sitä uusilta kodeiltakin.Ja sitä sitoutumista läpi koiranpennun elämän ,eli lapsesta aikuisuuteen.Rakkautta,aikaa,ja huolenpitoa.....Tuntuu niin hyvältä lueskella sinun juttujasi,joista hehkuu lämpö ja välittäminen.
Minun koirani kasvattajasta ei voi puhua samana vuonnakaan.Kerroin hänelle sähköpostin välityksellä,(kiireinen kun on ei ehdi puhelimessa kaikkien kanssa jutella)että tällä koirallani todettiin maksasairaus.Ajattelin jotenkin hänen kiinnostuvan kasvatushommiaan ajatellen.Kesäkuussa kun ilmoitin,niin viime viikolla tuli kommentti..."olen pahoillani" ja siinä kaikki.Että jos jotain johtopäätöksiä voi vetää niin.....
-
Arja, ehkä tämä kasvattaja ei halua tietoa julkisuuteen, joka on minusta väärin. Kaikkien sairauksien
julkistaminen on koko rotupopulaatiolle hyvin tärkeää, jos nyt sitten halutaan rodusta saada mahdollisimman
tervettä, mutta kun.... Kunnianhimo on monelle kasvattajalle noussut liian korkeaksi ja he jyräävät vaikka kiven läpi koirat eteenpäin, jos ovat ulkomuodoltaan exelentin arvoisia. Valitettavasti jalostusuroksissa ja nartuissa löytyy yksilöitä jotka eivät ole perimältään terveitä,
Tietty jonkinlaista harkintaa minäkin käytän, vaikka tiedän, että taustalla on jotain ollut. Etsin uroksen
puolelta yksilön, jonka tausta on mahdollisimman puhdas ja ainakaan sitä perinnöllistä sairautta ei siellä
ole, jota ehkä nartun perimässä on jossain kauempana.
Minulla on sekä emä, että isä terveitä yhdistelmässä
Valitettavasti ihan perimältään tervettä koiraa ei taida olla. Eihän ihmisissäkään ole sukuja joissa kaikki
olisi ihan OK. Mutta kasvattajan työhän on vähentää riskejä.
On ikävää, kun monilla ulkomaisilla koirilla ja tuontikoirilla ei ole terveysselvitystä, eli monessa maassa
ei tutkita lonkkia eikä silmiä. Eikä mistään saa tietoja muistakaan sairauksista. Tai jos tutkitaan, ei tuloksia saa mistään. Siksi on vaan otettava riski
ja käytettävä vain sellaisia joilla mahdollisimman paljon tietoja on ja tietenkin positiivisia tietoja.
Nämä ovat vaikeita asioita, eikä tietenkään mukavaa kuulla uutisia, että kasvatti on sairastunut johonkin. Mutta minä olen ainakin erittäin tyytyväinen, että omistajat ilmoittavat sairaudesta.
Paljon just jää näitä tietoja saamatta, jos koirat jäävät kotikoiriksi, monikaan ei soittele einään kasvattajalle.
-
Tarkkaa työtä tekee tunnollinen kasvattaja, Luppakorva on hyvä esimerkki kaikille.
-
Nyt on pysyvästi kaikki OK Ressun kohdalla, siitä on tullu varsinainen ilopilleri ja ottaa kyllä
kaikki takaisin, eli ne päivät kun pikku-prinssi vain nukkui. Yölläkin kavereita käydään korvasta
puremassa ja Ressulla on hauskaa.
Tähän Onneen päättyy Ressun tarina tämän otsakkeen alla ja siirryn kertomaan pennuista
sitten tuolla PENNUT SYNTYIVÄT otsakkeen alla.
Kiitos vielä kaikille jotka tukivat ja jaksoivat ladata minulle positiivista toivoa Ressun parantumiseen.
-
Onnellinen olotila on varmasti sinulla Luppakorva Ressun toipumisen johdosta [:35] [:35] Ja seurataan sitten pentujen kasvua ja kehitystä siinä toisessa ketjussa.
-
Arja, ehkä tämä kasvattaja ei halua tietoa julkisuuteen, joka on minusta väärin. Kaikkien sairauksien
julkistaminen on koko rotupopulaatiolle hyvin tärkeää, jos nyt sitten halutaan rodusta saada mahdollisimman
tervettä, mutta kun.... Kunnianhimo on monelle kasvattajalle noussut liian korkeaksi ja he jyräävät vaikka kiven läpi koirat eteenpäin, jos ovat ulkomuodoltaan exelentin arvoisia. Valitettavasti jalostusuroksissa ja nartuissa löytyy yksilöitä jotka eivät ole perimältään terveitä,
Tarkoitiko Luppis Katia eikä Arjaa? Koska varmaan juuri näin meidän Untman kohdalla. Untmalla huippuvanhemmat, täydellisesti tutkitut ja terveet, onhan kauheaa, että pentueesta löytyy yksi sairas yksilö, niinpa pentua "ei ole olemassa". Tällaista tämä on. Mutta meille Untma totisesti on olemassa ja kovasti meitä riemastuttaa olemassaolollaan [:-DD]
Hienoa kuulla, että Ressu on kunnossa ja pirteä.
-
Ehkä se Kati oli minulle tarkoitettu..kun mainitsin oman koiran kasvattajasta tämän otsikon alle....
-
Joo Telkkis-Arjalle se vastaus oli, mutta tämähän vastaus sopii aivan yhtä Untman tarinaankin,
tosi ikävää, kun nämä tapaukset ovat niin yleisiä.
Minulla on edellisestä yhdistelmästä ilmeisesti tulossa yksi kivesviallinen, kun toinen kives ei vielä vuoden ikään ole laskeutunut. Olen jo sopinut 1/3 hinnasta takaisinmaksun, mutta omistaja haluaa vielä odotella 2 vuoden ikään asti. Ei tulisi mieleenkään, että unohtaisin kuitenkaan tätä ihanaa poitsua.
Tietty minulla on kasvatteja vielä niin vähän, että yhteydenpitoon riittää aikaa.
Mutta tämä kasvattaminen on minulle rikkaus, olen saanut niin paljon ystäviä lisää, että ei tunnu
olo yksinäiseltä. Ja onhan nuo kasvatit minulle niin rakkaita.
TÄNÄÄN MUUTEN B-PENNUT Milou, Emmy, Lilli, Bessi ja Nita täyttävät 1 vuotta