Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Vapaa keskustelu => Aiheen aloitti: Rouva Hömötiainen - 24.04.08 - klo:08:44
-
Mulla on ainakin huono tapa ajatella:
sittekun jään eläkkeelle, teen sitä ja tätä
sittekun on kesä....
sittekun laihdun....
sittekun töissä on hiljaisempaa....
sittekun aurinko paistaa...
Siinä on vaan se paha puoli, että jotain jää tekemättä.
Nimittäin elää tätä päivää, tätä hetkeä nyt ja tässä ja täysillä!
Carpe diem! Tartu hetkeen! Nauti täysillä tästä päivästä! Sillä tämähän on juuri sitä Elämää!
-
En ole, olen `jos ja kun`ihminen [:-DD]
-
Eipä ole tullut aiemmin mietittyä tätä, mutta nyt kun ajattelen, niin aika paljon olen "sitten kun"-ihminen. Usein ainakin tulee mietittyä juuri sitä, että sitten kun jään eläkkeelle, teen käsitöitä nautin kotona olemisesta ym. ym.
-
Minä olen sittenkun ihminen.
Olen suunnitellu, et sittenkun joudun eläkkeelle, alan värkkää solmuja köysii. [:-I]
-
Minä olen kuullut tuon versiona "sitku"-, "mutku"- ja "nytku"-ihmisistä. "Sitkut" elävät aina tulevaisuudessa, "mutkut" keksivät aina samanhetkisiä syitä mikseivät voi tehdä jotain, vain "nytkut" tekevät kaiken heti. Siihen kuulemma vaaditaan esimerkiksi se että saa tai paranee vaikeasta sairaudesta, tosin joillekin se aiheuttaa "mutku"-syndrooman. "Mutku mulla on tää tauti, emmä voi lähteä Balille nyt!"
Itse tuppaan olemaan vähän liikaa "mutku". :-))
-
Olen pikemminkin tässä ja nyt. En siirrä asioita myöhemmäksi, teen tai en tee jotakin. Tosin teen eteenpäin paljonkin suunnitelmia, mitä milloinkin ja pyrin ne sitten aikanaan toteuttamaan. Mutta mulla on motto minkä voit tehdä tänään sitä älä siirrä sitä huomiseen, sen opetti mulle isä aikoinaan. Mutta sanon mä, että sitten kun aurinko paistaa lähden katselemaan perhosia, päiväperhoset kun ei pilvisellä säällä lentele. Nyt paistaakin aurinko. [:-)]
-
Voiko olla mahdollista, et olen -kun ihminen?
En voi sinne lähteä, kun ei ole, esim vaatteita, ei kinttu anna periks, ei oo rahaa jne. [:-I]
-
Voiko olla mahdollista, et olen -kun ihminen?
En voi sinne lähteä, kun ei ole, esim vaatteita, ei kinttu anna periks, ei oo rahaa jne. [:-I]
Off topic: Kaarin, kiva tirppa [:-)]
-
Kiitos, Marle. Itekkin tykästyin tohon. Tinttarella on mun suosikki lintu, vaikka kaikki linnut ovat niin tuutelin suloisia. [:36]
-
Voiko olla mahdollista, et olen -kun ihminen?
En voi sinne lähteä, kun ei ole, esim vaatteita, ei kinttu anna periks, ei oo rahaa jne. [:-I]
Eikös se ole mutku-ihminen? :-))
-
Jonkun verran on pakko/järkevää sitkuilla. Just ajattelin, että sit kun pääsen töistä, käyn ostamassa viiniä. Ei mitään järkee lähtee tekeen sitä nyt, kun puolentoista tunnin päästä lähden töistä ja menen kuitenkin Alkon ohi.
-
Minä sitkuilen paljon. Se on yksi niistä asioista, joiden voimin tätä arkea jaksaa pyörittää. Se tuo toivoa ja uskoa siihen, että joskus on elämässä erilaistakin kuin nyt. Ei elämä pikkulapsiperheessä ole kurjaa, mutta silti se rajaa paljon sellaisia asioita pois elämästä, jotka eivät nyt vaan oikein kohtuudella onnistu tai onnistuu niin isoilla ponnistuksilla, että se ei sitten olekaan enää tavoittelemisen arvoista se itse asia.
Esimerkiksi on helpottavaa ajatella, että sitten kun lapset on isompia, lähden useammin linturetkelle. Toki voin mennä linturetkelle nytkin ja joskus menenkin, mutta nyt sen edellytyksenä on hirveästi suunnittelemista ja ajattelemista oikeastaan viiden tai jopa kuuden ihmisen puolesta. Ei voi vain nakata kiikaria ja lintukirjaa reppuun ja polkaista menemään.
Riippuu tietysti asiasta, mutta monessa lähtemisessä yms. olen perusluonteeltani enempi nytku... enempi on ollut opettelemista siinä, että ei edes yritä toteuttaa kaikkia kivoja juttuja heti ja nyt, koska ne omat jaksamisen rajat tulevat usein vastaan nopeammin kuin äkkiseltään muistaakaan. Riippuu tietysti asiasta... jonkun tylsääkin tylsemmän kaavakkeen täyttäminen voi kyllä jäädä notkumaan ihan vaan siksi, että teen sen siten kun on aikaa jne... no eihän sitä ikinä tule jos ei ota asiakseen.
-
:-)) Tuttua sitkuttelua toi Ullun viestin lopussa oleva juttu! :-))
Ansku, funtsin , niin samaan mutkuttelu mielipiteeseen pääsin.
Tai, riippuu vähän asiasta ja elämäntilanteesta, olenko sitkun vai mikä immeinen. [:-I]
-
Kaikki versiot sutjakkaasti käytössä [:-DD] :-))
Nyt menen keittämään kahvit [:26]
-
Mielenkiintoinen aihe, tätä täytyi ihan pohtia.
Loppujen lopuksi taidan sitkuilla aika vähän.
Olen ennemmin vois vaikka -ihminen... eli haaveilija, joka katsoo mitä tulevaisuus tuo ilman kovin tarkkoja suunnitelmia. Opiskelukavereillani on jo suunnitelmia joko perheen, asuinpaikan tai työn suhteen. Minä vain menen elämässäni vähän minne nokka sattuu näyttämään.
Joskus kuvittelin olevani suunnitelmallinen ihminen, mutta todellisuus olikin ihan eri. Jokapäiväisissä asioissa olen joko "kerkiäähän sen", tai "nyt heti" -ihminen, riippuen asian tärkeydestä.
-
Olen sitkun, silloin kun olen töissä, nytkun en ole töissä olen nytkun... nyt kun on aikaa niin teen mitä olen aikonut...tietyssä vaiheessa elämää pää kääntyy taaksepäin katsomaan, mitä on tullut tehtyä tai paremminkin mitä on tullut jätettyä tekemättä. Nyt otetaan sitten takaisin. Eletään kuin päivä olisi viimeinen, tämä pitää keretä tehdä ja tämä...tuolla pitää käydä, tuota kokeilla. Tulee kohta kiire [:-DD] Nooh... yhen projektin sain tehdyksi...eli kokeilin jotain uutta!Aika näyttää mitä tuli. [:-I]
Yleensäkin pitää käyttää nämä ylimääräiset vapaat (esim. työttömyysjaksot) hyväkseen... ja tehdä unelmista totta.
Carpe diem! mutku ku se karkaa :-))
-
Mä olen enemmän tällainen jos-ihminen.
Esim. Jos huomenna sataa olen sisällä koko päivän.
Tai jos voitan lotossa niin ostan minulle oman talon maalla.
-
Minä olen nykyään ihan semmonen JOS EI SINUA HUOMENNA OLISKAAN- ihminen. Sattuneesta syystä. Kun oli kolme kuolemantapausta kahden viikon sisällä, niin panee pikkusen ajattelemaan mitä asioita voisi tehdä tai olla tekemättä toisin... Tässäpä tätä miettimistä riittää...