Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Vapaa keskustelu => Aiheen aloitti: mese - 16.08.08 - klo:22:59
-
tällaisen hillarunon:
"Oi kuuletko ystäväin kutsun tään:
lähde kanssani kairoja kiertelemään.
Myös sulle tämän hurmion tuon:
saavun luokse rakkahan suon.
Täällä aavat rimmit aukeaa,
kultamarjoja kantavat kaarroillaan.
Lähden hillaan vaan, aina uudestaan
jotta jaksan ma pitkän talven taas
Istun mättäällä ja hilloja syön,
pois unhoitan murheen ja arkisen työn.
Korven kätköissä kaltion nään
sinitaivaan ja auringon päälläni pään.
Tervaskantoon mä nuotion teen,
hettehen silmästä pannuun veen.
Lähden hillaan vaan, aina uudestaan
jotta jaksan ma pitkän talven taas.
Sade saapuu ja kastelee näin
joskus ja aina yhtä yllättäin,
mutta aurinko hetkessä kuivattaa sen;
suo hehkuu jo kirkkaana kimmeltäen.
Kaari kaunis on kulkijan yllä,
värit kirjona tunturein vyöllä.
Lähden hillaan vaan, aina uudestaan
jotta jaksan ma pitkän talven taas.
Mutta vaikka vain hetkisen kestääkin tää,
pianhan peittävi rimmet jo talvinen jää,
uskon saavani nauttia kuitenkin taas
kesän kauneimmat hetket uudestaan.
Tänne mä aina takaisin palata saan,
täällä tuttu oon kulkija kairoillaan.
Lähden hillaan vaan, aina uudestaan
jotta jaksan ma pitkän talven taas."
Aika kuluu, mutta jänkä se vain kutsuu... [:-DD]
-
[:36] Kaunis ylistyslaulu lapin hillasoille
-
Todella kaunis hillaruno [:5] [:-)] [:-)]
-
Kaunista-kaunista. Hieno tunnelma. Tuntui, että itsekin siellä mättäällä istuskelin ja nautin. [:-)]
-
Hyvin sykkii runosuoni Mesellä! Kaunista [:-)]
-
[:-)] [:-)]
-
Jopas olikin ihastuttavavainen runo! Mielikuvia se eteeni silmien puno. Kosketti tunteita kaupunkilaisen, hiukkasen kaihoan eloa lappilaisen :-))
-
Lapin runoutta ja tunnelmaa parhaimmillaan, kiitos mese ! [:-)]
-
Ihana runo se sai kaipamaan lappiin, edellisestä lapin matkasta on jo parikymmentä vuotta, mutta toiveissa on vielä joskus päästä sinne.