-
Meillä on pihapiirissä pyörinyt nyt varmaan ainakin viime keväästä lähtien KulkijaKissa. Arka, talon alle pujahtelija. Olen ruokkinut sitä aika säännöllisesti.
Jokunen aika sitten se hävisi, siitä ei kukaan ollut tehnyt mitään havaintoa. Pari päivää sitten meidän pihan "puutarhurit" olivat sen nähneet taas pihalla. Se oli ollut hyvin rauhallinen, ei kovasti häiriintynyt eikä pelännyt puutarhureita.
Eilen vein ruokaa kompostorille, jossa kuvittelen siilien majailevan. Kas, Hän olikin siellä syömässä. Antoi tulla melko lähelle ennenkuin lähti huuliaan lipoen pois.
Tänään iltapäivällä vein ruokaa ja kun kävin katsomassa, oli kaikki hävinnyt.
Juuri äsken menin viemään iltaruokaa ja Kulkija olikin jo odottamassa. Laitoin ruoan lautaselle ja juttelelin matalalla äänellä. Ette ikinä usko:
se tuli ruokalautaselle aivan jalkojeni juureen ja söi ahneesti!
Juttelin edelleen ja lähestyin aivan hiljaa..... sydämeni pomppivat äänet kuuluivat selvästi...... jännitin niin tätä tapaamista!
Ja ette ikinä usko nytkään:
se ahmi ruokaa kuin viimeistä päivää
ja................
ojensin hiljaa ja rauhallisesti käteni..................
ja sain..............
kuin .................
sainkin............
RAPSUTTAA sitä korvan juuresta!!!! [:10] [:10] [:10] [:10] [:10]
Siis: olen koko ajan sanonut, että jos minulla olisi aikaa olla tuolla pihalla, niin tuo kissa olisi tuotapikaa kesytetty! Mutta että nyt näinkin vaikka minulla ei olekaan aikaa - olen haljeta onnesta!!!!
---------------------
Nyt syntyy vain kysymys: onko sillä mahdollisesti pennut jossakin koska noin ahnaasti tuota ruokaa syö. Seurailen siis tilannetta, syyskuussa olen lomalla ja sitä ennen selvitän tuon kissan tilanteen. Vaikka se vaatisi sitten sen, että itse menen tuonne talon alle katsomaan! Kyllä sinne pääsee!
-
[:-)] [:-)] Toivotaan että kaikki päättyy hyvin
-
:-O Onnittelut! [KIPPIS] Että noin kesyyntynyt on hän!
Tuo pentujuttu saa kyllä miettimään... eihän sitä voi esim. loukuttaa, ennen kuin tietää onko jossakin kenties pennut! :-O Hankala tilanne.
Ootko varma, että hän on tyttö? Ootko päässy kurkkimaan niin tarkkaan...?
Joka tapauksessa ihanaa, että pidät huolta ja olet valmis selvittämään tilanteen. [KIPPIS]
-
Sehän tässä hankalaa onkin, että en päässyt kurkkimaan ovatko nisät turvoksissa vaiko onko jalkojen välissä jotain turpeampaa.
Jos pääsen niin läheiseen kontaktiin, että tiedän sukupuolen, niin sitten on helppo homma. Mutta nyt täytyy miettiä tarkkaan tuota loukuttamisasiaa.
Hitsi, minä vielä selvitän tuon Kulkijan. JOs mulla ei olisi yhtään kissaa itsellä, olisi tuo jo mulla sisällä. Mutta eihän Häntä voi tänne tuoda - riita siitä syntyisi. Ja kun ei tiedä noista mahdollisista pennuista .....
-
Oi että, kun ihana juttu. Minuakin ihan jännitti, että antaako kisu rapsuttaa vai lähteekö pakoon.
-
Upea juttu Hömis! [KIPPIS] Ja varmaan taas saa kulkija pian uuden ja rakkaan kodin! [:10]
-
Tämä kyllä ylittää nyt kaiken!
Menin äsken pihalle ruokapurkin kanssa. Tuli siihen naapuri, jonka kanssa jäin tietysti juttelemaan. Juteltiin ja turistiin.
Ja sitten yht´äkkiä yllättäen se taas tuli ja hiipi varovasti ruokapaikalle. Arka on kuin mikä, kun menin lähelle, pujahti oitis talon alle.
Menin sitten hiljalleen sinne pensaan juureen, juttelin hiljaa ja kutsuin lähelle.
Ja sitten:
.............
se tuli!!!! Se tuli aivan lähelle - ja uskokaas vaan:
sain silittää sitä koko pituudelta!!!
Laiha on kuin mikä, pienikokoinen, mutta muuten hyvänoloinen.
Ja jos tämä näin rupeaa menemään, niin pian otan sen syliin!!!!!!!!!
Olen enemmän kuin onnellinen! Sittenkin se onnistui, olen voittanut sen luottamuksen!
No, eihän tämä suinkaan ole minulle ensimmäinen, mutta tämä on sitten Riesa-kissan jälkeen ollut haastavin.
-----------------------------
Antakaa anteeksi tämä höpönlöpö-jutusteluni. Mutta olen niin onnellinen!
-
Ihanaa että joku malttaa kesytellä kulkukissoja! Niillä on aina sen verran paremmat mahdollisuudet löytää uusi rakastava koti, jos ne on edes vähän kesyjä! :-))
-
Hömis! [:5] [KIPPIS]
Eläimen luottamuksen voitto on kuin... sanat loppuu.
-
Samaa mieltä, Sus! Ei sitä voi selittää - se täytyy vaan kokea. Ja se joka on sen kokenut, tietää miltä se tuntuu!
Se on kuin olisi ylittänyt Mont Everestin!
-
Ihanaa luettavaa [:-)]
Meillä on villikissa nimeltään Kisu.
Talvella se kulki nurkissa ja pakkasta oli -25 niinpä loukutettiin se.
Nyt se elää tylsää sisäelämää kahden vanhan kissan kanssa [:-)]
Pakko laittaa kuva kun nyt sen osaan, paitsi liian isoja ovat [:-)]
Uusi yritys pienemmällä.
(http://i452.photobucket.com/albums/qq242/varpunen_album/174Kopio-1.jpg?t=1219693134)
-
Ihana kertomus KulkijaKisulista [:-)] [:10] [:-)] toivottavasti kulkijalle löytyy hyvä ja rakastava koti [:5] [:-)]
-
Kaunis Kisu Varpusella.
Hömikselle [:5]. Ihana tunne varmaan, kun on saanut kesytettyä kisun.
-
KulkijaKissa tietää kehen voi luottaa. Toivottavasti sillä ei ole pentuja siellä talon alla.
Varpusen Kisu on söpöliini.
-
Varpusellakin niin söpö kulkijakissa. [:-)]
Mukavaa Varpu, että osaat nyt laittaa kuvia. [:5]
Peukutuksia Hömiksen kulkijakissalle ja Hömikselle homman etenemiseen! [:72] [:72] [:72]
-
Kisu on ihana ja toivottavasti Hömiksen kulkija saadaan pian turvaan.
-
Kiitos Kisun puolesta, minustakin se on erittäin kaunis [:-)]
Sillä on melko kova elämä takana kun syntyi kulkijakissan pentuna
eli oli täysin ihmiseen tottumaton.
En ymmärrä miksei ihmiset leikkauta kissojaan tai pidä sisällä [:-(]
Soitto eläinsuojeluvalvojalle löytöeläinkotiin loukutettaessa antoi neuvoksi viedä piikille kunnan laskuun.
Aluksi meillä oli pelko miten kaksi vanhaa kissaa suhtautuu ja tappelevatko keskenään.
Säästettiin kuitenkin köyhää kuntaa ja totutettiin toisiinsa pitämällä tulokasta eri huoneessa.
Mukavaa Varpu, että osaat nyt laittaa kuvia. [:5]
No kun sinä sanoit tuosta photobucketista ja päätin yrittää käyttää.
Helppohan se on mutta kun pelkään uusia ohjelmia.
Ilmeisesti moni on ollut liian mutkikas minulle [:-)]
-
No, ottaen huomioon että Luipero on löytökissa sekin, ja kultaisempaa mussukkaa ei voisi olla! :-))
Olen sitä mieltä, että kaikki eläimet ansaitsee toisen mahdollisuuden. Suurin osa hylätyistä eläimistä johtuu ihmisten typeryydestä ja piittaamattomuudesta eikä siitä että itse eläimessä olisi mitään vikaa.
Anteeksi vain. [:8]
-
No niin, tänään käväisin pihamaalla. Hän oli jo ruokintapaikalla odottamassa. Kun menin lähemmäs, Kulkija säntäsi talon alle. Mutta kohta sieltä pilkisti pieni ja kaunis naama, uteliaana katseli ja sitten tuumasi, että mummihan se vaan on, ei sitä tarvitse pelätä.
Laitoin ruokaa astiaan ja kohta hän tuli sieltä - varovaisesti kylläkin - mutta tuli syömään.
Ja nyt kävi selvääkin selvemmäksi se, että hän tarvitsee minua vain ruokailun tuomista varten. Ruoka kelpaa, mutta kun pikkumasu on täynnä, hän on kuin mummi olisi ilmaa vaan. On erittäin varovainen ja arka edelleen.
Mutta: kuulkaapas tätä! [:63]
olin tietysti ilkeä ja käytin tilaisuutta hyväkseni. Koska hänellä oli nälkä ja ruoka (vaikka oli aivan jalkojeni juuressa) kiinnosti enemmän kuin pelko
...................................
niin pakko hänen oli tulla aivan viereeni syömään.
Taas matalalla äänellä jutustelua, varovaista lähestymistä, hyvin varovaista turkin silittämistä........
kärsivällisyyttä aivan äärirajoille...................................
ja sitten................
tökeröä ja epäkohteliasta kesken ruokailun häiritä, mutta muuta konstia ei ole
otin hänet hetkeksi syliin!!!!!!!! [:63] [:63] [:63]
No, me edetään hitaasti................ seuraavalla kerralla ehkä hiukka enemmän luottamusta jo taas. Mutta nyt on niin mahtava olo että ei sitä edelleenkään voi sanoin kuvata!
Uskonpa nyt, että me emme tarvitsekaan mitään loukkua, vaan ihan mummin syli kelpaa kohta. Ja ennen kylmän ja talven tuloa Kulkijan kanssa lähdemme eläinsuojeluyhdistykseen, jossa hänet hoidetaan kuntoon ja hänelle etsitään uusi koti!
Yksi ongelma tässä vaan on taaskin:
olen nyt niin kiintynyt tähän Kulkijaan, että kuinkahan voinkaan häntä jättää sinne ............
En ole vielä keskustellut meidän poikien kanssa......... [?-/]
-
[:10] [:5] [:10] [:5] [:10] [:5] [:10] [:5]
-
Vui jukra!
No eihän tuollaisessa tilanteessa VOI olla kiintymättä! Miekin oon kohta jo KulkijaKissaan kiintynyt. Tai oon jo. :-))
Tuo sylijuttuhan on mahtavaakin mahtavampi! Suorastaan uskomaton! Onnittelut - jälleen! [KIPPIS] [KIPPIS] [KIPPIS]
-
Mutta: kuulkaapas tätä! [:63]
olin tietysti ilkeä ja käytin tilaisuutta hyväkseni. Koska hänellä oli nälkä ja ruoka (vaikka oli aivan jalkojeni juuressa) kiinnosti enemmän kuin pelko
...................................
niin pakko hänen oli tulla aivan viereeni syömään.
Taas matalalla äänellä jutustelua, varovaista lähestymistä, hyvin varovaista turkin silittämistä........
kärsivällisyyttä aivan äärirajoille...................................
ja sitten................
tökeröä ja epäkohteliasta kesken ruokailun häiritä, mutta muuta konstia ei ole
otin hänet hetkeksi syliin!!!!!!!! [:63] [:63] [:63]
Yksi ongelma tässä vaan on taaskin:
olen nyt niin kiintynyt tähän Kulkijaan, että kuinkahan voinkaan häntä jättää sinne ............
En ole vielä keskustellut meidän poikien kanssa......... [?-/]
Ruokailessa minäkin aina Kisua häiritsin, ei huomannut olla silloin niin varuillaan.
Oppi ettei kättä tarvitse pelätä, ei ainakaan kaikkien.
Et voi jättää minnekään, eikö mahdu poikien joukkoon?
Minäkin pelkäsin että tulee riitaa vaan ei.
Hömis on ihana [KIPPIS]
-
Joo, ihan sanattomana tässä olen!
Tuo sylijuttu oli aika nopea - otin hänet hellään otteeseen, hän kääntyi katsomaan ja ilme oli selvästi aivan hämmästynyt: siitä näki, että ei ole pitkään pitkään aikaan ollut kenenkään sylissä. Hän katsoi minua silmiin aivan ihmeissään - mitenkäs tässä nyt näin kävi! Silmistä näki selvästi pelon ja samalla suuren hämmästyksen - sama oli rapsutuksen kanssa, hän selvästi oli ihmeissään siitä, että joku ylipäätään koskee häneen. Siitä taitaa olla melkoisesti aikaa kun joku ainakaan ihmisolento on häntä koskenut -tai ainakaan ystävällisessä mielessä!
Minulla ei ole kärsivällisyyttä eikä pitkäjänteisyyttä juuri mihinkään (paitsi huovutukseen) mutta kyllä tämä eläinten kesyttäminen on selvästi minun lajini! Joku kesä sitten kesytin oravan ja peipon, Kaapo Lilliäisen kohdalla en onnistunut (hänet kesyttivät Hellis ja Välskäri) , mutta nyt näyttää siltä, että tämän Kulkijan kohdalla onnistun!
Anteeksi tämä vouhottamiseni, mutta olen niin innostunut tästä jutusta! Jos onnistun tuon ilman loukkua saamaan hoitoon ja uuteen kotiin niin luulenpa, että minun elämäntyöni "eläintenpelastajana" on tehty!
-
Ei kyllästytä ainakaan täällä. Hienoa työtä [:-)] [:-)] [:-)] [:-)]
-
Mä tykkään kun ihmiset vouhottaa eläimistä, lisää kuulumisia vaan pian.
Toivottavasti osaa liikkua liikenteessä, sydäntä aina kylmää kun näkee kissan tiellä tai kadulla.
-
Sen verran tarkkailin, että häntä (näyttäisi ainakin osin norjalaiselta......... miksi mulle aina kaikki norjalaiset) on jonkin verran paakkuntunutta karvaa täysi. Tassujen välistä pilkottaa aivan pikkuisen norjalaisille tyypillistä karvatupsua, turkki muuten aika ok, mutta häntä paakkuuntuneessa kunnossa. Laiha otus on hän. Hännän takut pitäisi leikata pois, muualla turkissa en havainnut takkuja.
Nyt pitäisi olla joku toinen apuna, että kun otan syliin, niin toinen voisi kurkistella hännän alle sukupuolta. Minun on yksin vaikea tehdä, koska hän on todella arka vielä.
No, hyvään suuntaan olemme menossa!
-
Nyt rauhassa ja maltilla vaan [:5]
-
Eiks oo niin että hiljaa hyvää tulee, rauhallisesti edeten Hömis ja kohta Kulkija sinua jo ruokintapaikalla odottaa :-)) Ihanaa.
-
Kyllähän se jo nyt minua ruokintapaikalla odottelee!
Mutta kohta onkin ongelma se, että mihin se viedään tai tuodaan!
Se on muuten nätti: maitokahvinruskeaa ja harmaata, pienikokoinen ja häntä olisi tuuhea, mutta nyt on takkuja täynnä.
No, minä nyt juttelen ensin meidän poikien kanssa ja katsotaan sitten...................
-
Onpas Hömiksellä taas mukava pelastusoperaatio.
Toivotaan että menee hyvin.
-
Ihanaa luettavaa taas KulkijaKisulista ja Hömiksen syliinkin kisuli jo päässyt silitettäväksi, hienoa [:-)] [:5] [:-)]
-
On niin liikuttavan ihana tarina, ja kivasti kerrottu, kuten Hömis osaa, että mulle tuli ihan tippa silmään..
[:5] [:´(] [KIPPIS]
-
Hömikselle ja Kulkijalle [:5] [:10]
-
On tää ihana juttu [:-)].
Mikähän mahtaa olla Kulkijakissan tarina. Kyllä hän varmaan on joskus ollut jonkun ihmisen kisu, mutta mitä on tapahtunut, että on päässyt villiintymään???
-
Ihanaa kun on tuollaisia eläintenystäviä, kiva tarina
-
Kyllä mie vaan sanon....ISO HALI HÖMIKSELLE...tippa simmussa mie olen lukenut kertomusta, joka etenee suurella riemulla eteenpäin...oijoi!!! (http://www.mysmilie.de/smilies/tiere/4/92.gif)
-
On tää ihana juttu [:-)].
Mikähän mahtaa olla Kulkijakissan tarina. Kyllä hän varmaan on joskus ollut jonkun ihmisen kisu, mutta mitä on tapahtunut, että on päässyt villiintymään???
Nii-in, mikä lienee hänenkään tarinansa? En voi ketään ihmistä - tai yleensäkään ihmisiä - syyttää, että on jättänyt kissan heitteille. Kukaan ei tiedä hänen tarinaansa. On monta mahdollisuutta, miksi on joutunut kulun päälle.
Näyttää jonkinverran ainakin norjalaiselta - tai puoliksi. Paksu häntä ja pienet tupsut käpälien välissä siitä viestittävät. Myös turkki on takkuuntumaton, vain hännässä näyttää olevan takkuja.
Eilen illalla vein ruokaa ja kutsuin monta kertaa - ei tullut. Aamulla vein aamupalaa ja kaikki illallinen oli syöty. Kotiin tultua kävin katsomassa niin aamupala oli hävinnyt.
Äsken menin viemään iltapalaa. Kutsuin tovin aikaa ja odottelin. Talon alta reiästä ei tullut ketään - mutta sitten jostakin
mistä lieneekään
ilmestyi minun rakas Kulkijani.
Varovasti jäi reiän kohdalle odottelemaan, aivan selvästi pelkäsi edelleen kovasti. Nälkä ei ollut aivan tavaton, ei ollut pakko rynnätä ruokakupille. Oli hiukka aikaa katsella ja kuulostella, mitä se mummi taas oikein aikoo. Olisikohan ollut mielessä pelko edellisestä syliin ottamisesta - jos nytkin tekee saman tempun ja mihin se sitten johtaakaan.........?
Sitten taas sitä matalalla äänellä jutustelua, vältin katsomasta silmiin, kumarruin hänen kanssaan samalle tasolle, pidin ruoka-astiaa kädessäni, annoin hänen haistella sitä, kutsuin "kis-kis" ja hänen omalla äänellään "miauuuuu, miauuuuuu"
juttelin rauhoittavasti että eihän sinun oma mummisi mitään pahaa tee - kerroin myös tulevan talven vaaroista ja kylmästä -
minun mielestäni kissat ymmärtävät puhetta -ja sitten
....................
sitten hän uskalsi tulla ruokakupille!
Tuli siihen, otti suuhunsa haukkapalan ja siirtyi pari senttiä taaksepäin sitä syömään. Koko ajan piti silmällä minua ja oli varuillaan.Pelkäsi kovasti ja kun joku "ääliö" paukutti pihalla roskiksen kantta, vilahti talon alle piiloon.
Taas jatkoin rauhallista jutustelua, matalalla, hiljaisella äänellä.
Taas uskallettiin tulla ja lähestyä.
Ja sitten........
minä petturi.................................
taas tein sen, jota hän varmasti myös pelkää....................................
kaappasin syliin ja pidin tukevasti otteessani, rapsuttelin korvan takaa
Hän näytti hetken aikaa selvästi siitä nauttivan, mutta sitten taas epäusko ja pelko tuli peliin - hän rupesi sätkimään ja pyrkimään pois sylistä.
No, tänä iltana en enempää kiusannut, mutta ajattelin, että jos aivan pikkuhiljaa ja rauhallisesti opetellaan tämä syliinottaminen ja luottaminen. Opetellaan uudestaan se rapsuttaminen ja rakastaminen. On hän varmasti ollut jossakin hyvässä kodissa ja rakastettu. Jostain syystä vaan nyt on kulun päällä.
------------------------------------
Tässä tätä sarkaa nyt riittää.
Jos meillä ei olisi ennestään Reinoa, voisin ajatella Kulkijan ottamista. Arvohan on Koko Maailman Kuningas ja häntä eivät häiritse mitkään muut olennot. Pikku-Piu on aina tottunut olemaan suuressa joukossa, mutta Reino Reppuhousu on vaikeampi tapaus.
----------------------------------------
No, Hellis ja Välskäri eivät voi myöskään ottaa, koska Gabriel Lilliäinen ei varmaan sopeudu.
Mutta onneksi on tuo eläinsuojeluyhdistys. Sitä kautta on tälle Kulkijalle saatava uusi ja rakastava koti.
Huomenna katselemme taas asiaa ja koetamme edetä tässä kesyttelyssä ja sylittelyssä! [:10]
-
Oli ihanaa lukea sinun tarinasi kulkija kissasta,on se niin kivaa kun sinunlaistasi ihmistä löytyy suomen maasta.
Nostan hattua sinulle että onnistuisit saamaan luottamusta tähän kulkuriin.
-
Minä uskon, että Hömis vielä saavuttaa kisun täyden luottamuksen, mutta mahtaakohan sitten olla jo vaikeata luovuttaa kisua kenellekään. [:-I] [:-)]
-
Kulkijasta pitäisi ehdottomasti tulla pönttökissa, jos ei Hömis voi ottaa niin joku muu [:-I]
-
Hyvä idea, Varpunen!
Enhän minä voi Kulkijasta huutokauppaa pitää, mutta uskon, että siitä saisi varmasti aivan ihastuttavan kissan.
Pitäisi vaan käyttää lääkärissä, että saa sen kuntoon.
Kyllä siitä KotiKissakin varmaan tulee.
-
Tuo otsikko on aika kehno, kiireessä keksitty.
Mutta se todella pitää paikkansa ja se on osoittautunut aivan oikeaksi.
Tänä iltana minä olen itkenyt, ensin itkin töistä tullessani kun jäin miettimään, että jos Kulkija viedään pois ja minä en sitä enää koskaan näe.
Toisen kerran itkin juuri äsken, ja itkin katkerasti. Ja itken vieläkin.
---------------------------------------------------------------------------
Illalla juutuin puhelimeen erään pönttöläisen kanssa. Sitten läksin tapaamaan Kulkijaa ja viemään ruokaa. Tiedän, että hän on nälkäinen illalla. Toki aamullakin jätin aamupalaa, mutta aina ei tiedä, kenen suuhun ne ruokapalat joutuvat. Hakkaraisetkin ovat löytäneet ruokintapaikan pensaiden juurella, talon alle johtavan aukon kohdalla.
--------------------------------------------------------------------
Kävin illalla eläinkaupassa ja olisin ostanut kissanmintulla "maustetun" hiirilelun, mutta niitä ei ollut kaupan. Ostin sitten kissanminttupastilleja. Ilkeä taka-ajatukseni oli, että niillä saisin houkuteltua Kulkijan paremmin syliini ja siten totuteltua hänet minuun että ei pelkäisi niin kovin kuten tähän asti.
----------------------------------------------------------------------------
Hänhän on ollut sylissäni pari kertaa, mutta tempoillut äkkiä itsensä irti, koska on todennäköisesti pelännyt aikalailla.
No, nyt minä sitten olin varustautunut kaikin asein kesytysleikkiin!
Mieltä poltteli ja pelotti suorastaan tuleva tapaaminen. Vieläköhän on yhtä arka kuin ennen. Voinko ottaa edes pienen pientä askelta lähemmäs syliä ja halauksia?????
Varustauduin myös silmälasein, koska pelkäsin, että hän voi peloissaan jopa raapia silmiäni. Ulkotakin laitoin myös päälle, koska en oikein tiedä, kuinka likainen hän on.
--------------------------------------------------------------------
Siis sitten kissanruokapurkki ja pussi minttumakeisia mukaan, silmälasit ja takki päälle ja taistoon!
Menin pihalle ja lähestyin ruokintapaikkaa, joka on parin suuren pensaan juuressa talon seinustalla, siinä talonalusaukon kohdalla. Siellä on valmiiksi ruokakippo.
Kun astuin pihalle, näin liikahduksen pensaiden juurella ja kun lähestyin ruokintapaikkaa, kuulin hänen äänensä "miauuuuuuuu-miauuuuuuuuu" surkealla äänellä. Siis selvästi nälkäinen. Oletin heti että helppo nakki!
-------------------------------------------------------------
Tarvitaankos tässä lainkaan kissanminttupillereitä??????
---------------------------------------------------------
Kun tulin ruokintapaikalle - uskottekos???????
Hän tuli minua vastaan! Sieltä pensaiden alta,missä hän on aina tähän asti lymyillyt visusti ja vältellyt kaikenlaista kohtaamista.
Minulla oli ruokapurkki vielä tukevasti kiinni, siis hän ei voinut edes haistaa ruokaa. Mutta hän tunnisti "mummin" ja tuli vastaan!
-----------------------------------------------
Laitoin sitten heti ruokaa kuppiin, koska huomasin, että Kulkija oli erittäin nälkäinen. Annoin hänen ensin ahmia pahimpaan nälkäänsä kunnon satsin. Nyt en erehtynyt häiritsemään häntä kesken ruokailun. Alkuinnostuksen jälkeen huomasin, että vähitellen ruokahalu oli tyydytetty.
Sitten päätin ryhtyä tositoimiin! [:5]
Olinhan siis päättänyt, että tämän kissan minä vielä tänä kesänä kesytän! Mutta eihän mitään ihmeitä tapahdu noin vaan, luottamus täytyy voittaa!
--------------------------------------------------------------------
-
[:5] pikkuhiljaa luottamus kasvaa.
-
Jep, kärsivällisesti ja hitaasti........
Luottamus kasvaa siitä esimerkiksi, että saa syödä rauhassa eikä häiritä. Ettei tarvi "pelätä joutuvansa" syliin. Koska sylissä pelottaa...... Pikkuhiljaa ja pienin askelin, mutta säännöllisesti. [:-)]
-
(jatkokertomus, koska äsken meinasi mennä kaikki taivaan tuuliin)
Kun Kulkija oli selvästi saanut pikkumasun suunnilleen täyteen, päätin koettaa taas onneani: otin syliin.
Kulkija oli kuin pikkuinen vauva ruokailun jälkeen: kun nostin hänet syliin rinnalleni, tuli pikkumasusta suuri röyhtäys - ruokaa oli siis varmasti tullut tarpeeksi syötyä! Rapsuttelin häntä, hän näytti tykkäävään, mutta kohta hän pyrki pois sylistä.
Mutta ei mitään elettäkään, että olisi raapinut silmiäni, pannut hanttiin muutenkaan, hän vaan halusi vielä nauttia muutaman suupalan lisää.
Annoinhan sen toki tapahtua ja laskin hänet maahan.
---------------------------------------
Sitten Kulkija oli ruokaillut tarpeeksi ja hyvät käytöstavat omaavana hän ryhtyi kiittämään hyvästä illallisesta. Hän tuli ja puski jalkojani.
Sitten nostin hänet jälleen syliini. Siinä Kulkija kellotti sylissäni, selällään, täysinäinen maha taivasta kohti ja uskokaas: minä silittelin häntä, rapsuttelin korvan takaa ja sain jopa silitellä massun alta! Se on todella suuri luottamus kissalta, jos hän menee selälleen ja mahan alta voi silitellä!
Mutta sen minä tänä iltana olen tehnyt!
-----------------------------------------------------
Itseäni en halua kehua, kuka tahansa, joka rakastaa Luontoa ja Eläimiä, voi tehdä saman, jos haluaa.
--------------------------------------------------------
Mutta sitten, kun Kulkija oli sylissäni ja sitä rapsuttelin...... minun piti oikein höristellä korviani.... kuulinko oikein.......... mikä ihmeen ääni tuo on.................
painoin korvani sen turkkiin, en ollut uskoa korviani........mitä ihmettä tämä on???
Minulle niin tuttu ääni, mutta nyt se kuuluu niin erikoisesta lähteestä, että en ole uskoa korviani...
mutta ihan totta....
Kulkija kehrää!!!!!!!! [:10] [:10] [:10] [:10] [:10]
Ja niin Kulkija kehräsi sylissäni, puski poskeani, pyysi lisää rapsutuksia, nautti selvästi läheisyydestä ja rakkaudesta. Olen aina sanonut, että ei kukaan elä pelkällä ruoalla, jokainen tarvitsee myös Rakkautta.
Sitä rakkautta tarvitsee myös Kulkija. Ja kuinka hän siitä nauttiikaan ja osoittaa sen!
-----------------------------------
Koittakaas nyt sitten miettiä, miten vaikeata on erota tuollaisesta Kulkijasta. Kaapo Lilliäinen oli myös pelastamani Kulkija. Hän oli huomattavasti vaikeampi tapaus, hän oli erikoisen arka, mutta Hellis ja Välskäri tekivät suuren työn hänen kanssaan ja hän on nyt kotikissa.
-------------------------------------------------
Kulkija on huomattavasti helpommin kesytettävä - hänen taustoistaan ei tiedä kukaan, mutta erittäin hieno ja rakastettava kissa olisi nyt vailla kotia!
-
Jännityksellä luin kertomusta ja koko ajan pelkäsin, että on tapahtunut jotain hyvin surullista, koska Hömis oli itkenyt. Onneksi ne olivat ilon kyyneleitä.
Mielenkiintoista seurata näitä tapahtumia ja ihana kun Hömis voittaa luottamusta vähitellen.
-
Niin, kyllä ne olivat ilon kyyneleitä - tai samalla surunkin. Minun on aika vaikeata sijoittaa Kulkijaa meidän perheeseen, mutta en haluaisi häntä aivan eläinsuojeluyhdistykseenkään....
jos joku pönttöläinen voisi Kulkijan ottaa....
se olisi ihanne!
-
Voi miten upeesti on KulkijaKissa kesyyntymässä! [:-)] :-)) [:-)] Melkein henkeäni täällä haukon. Ymmärrän kyllä luultavasti Hömiksen tunteet tasan tarkkaan....
Ihan tässä välissä kysyn, että onhan sinulla vettä tarjolla KulkijaKissalle? Kermaakin vois välillä antaa... ihan noin kesyttämismielessäkin, herkkua. [:-)]
Kirsikkahan ois kaveria vailla, mutkun mie en oikein uskalla aikuista kissaa... kun ei tiedä miten Kirsikka hyväksyy. Mun sielu ei oikein kestäisi sitä, että Kirsikka ei kuukauteen suostu tulemaan sisään... Äitin kisu kun on välillä ollut kyläilemässä, niin Kirsikka ei heidän lähdön jälkeenkään meinaa uskaltaa tulla sisään. [:-(] [:-I]
Voi kun Kulkija saisi kodin joltakin tutulta ihmiseltä! Tietäisi, että saa hyvän luotettavan kodin! Eläinsuojeluyhdistyksestäkään kun ei tiedä millaiseen kotiin kisu oikeasti loppujenlopuksi päätyy... [:-I] [:-(] Toki koettavat etsiä hyviä koteja, mutta eivät hekään voi aivan varmasti aina kaikkea tietää...
-
En ole hankkimassa kissa, vaikka kovasti pidänkin kissoista. Selvisikö kissan sukupuoli?
Ehkä kohta saadaan kuvakin tänne. [:-I]
-
Onnittelut Hömikselle hienosta työstä! Ihan mahtavaa!
Taas kerran harmittelen tätä kissa-allergiaani. Muuten olisi Kulkijalle varmasti paikka meillä. Saisi luvan tottua koiriin, eikä se varmasti noin lujahermoiselta kissalta mitenkään vaikeaa olisikaan. Nämä koirathan kyllä tulisivat kissan kanssa toimeen, ovat tottuneita, varsinkin Rusko. Mutta se siitä [:-(] Toivottavasti jostain löytyy hyvä koti Kulkijalle! Jos se Reino sen hyväksyisi? Eihän sitä voi tietää varmaksi? Jos vaikka loma-aikana onnistuisi Operaatio Kulkijakissan kotiutus?
-
Niin, kumpaahan sukupuolta se oli? En nyt uskalla Luiperoa taata, mä luulen että se tottuisi helpommin pentuun tai edes puolikasvuiseen, kun aikuisista sillä on vaan kurjia kokemuksia...
Itku meinasi mullakin tirahtaa, kun luin luottamusmassusta ja kehräämisestä! [:´(] :-)) Kyllä se on hyvä kissa, varmaan joskus hyvin pidetty vaikka nyt huonoille teille joutunut! Kunpa voisin ottaa sen meille... mutta kun mulla ei ole yhtään ylimääräistä tilaa. [:´(]
-
Toivottavasti tämä kisuli löytää hyvän uuden ja turvallisen kodin jossa jokainen perheenjäsen sitä rakastaa.
-
Jännityksellä luin kertomusta ja koko ajan pelkäsin, että on tapahtunut jotain hyvin surullista, koska Hömis oli itkenyt. Onneksi ne olivat ilon kyyneleitä.
Mielenkiintoista seurata näitä tapahtumia ja ihana kun Hömis voittaa luottamusta vähitellen.
Samoin minä olin ihan jännittynyt, että kohta tapahtuu jotain kamalaa, mutta kun selvisi, että tapahtuikin vallan ihanaa, niin silloin [:´(]. -Ilon kyyneleitä.
Hömiksellä on aivan ilmiömäinen taito kertoa, mitä tapahtuu. Siinä itsekin ihan elää mukana.
-
Mitäs Hömis jos... jos KOKEILISIT, miltä tilanne Reinon kanssa vaikuttaisi...
Mie jos olisin sie, niin kokeilisin... Veisin kantokopassa Kulkijan kotiin, sitten kun sen sinne on onnistunut laittamaan. Antaisin kisujen nuuhkutella toisiaan piiiitkäääään, niin, että Kulkija on kopassa. Hänelläkin on siellä kopassa turvallinen olo. Eikä mitkään äkkihyökkäykset ja tappelut ole mahdollisia. Sitten voisi aluksi pitää Kulkijaa vaikka eri huoneessa, omassa huoneessaan... ja sitte varovasti päästää kisut yhteen jossakin vaiheessa ja kattoo mitä tapahtuu... [:-I]
Sitten JOS homma ei kertakaikkiaan toimi, tai tulee esim. hirvittäviä kissatappeluita, niin sitten operaatio kodinetsintä, tai pakon sanelemana se Eläinsuojeluyhdistys, harkintaan taas. [:-I]
Minä kun otin kissanpennun, kun Kirsikka oli jo aikuinen, niin kuukausi sitä kyräiltiin, tai Kirsikka kyräili, ja sitten jo syötiinkin samalta ruokakupilta. Parhaat kaverit heistä tuli. Mutta epäilen, että Kirsikka pelkäisi aikuista kissaa, pieni pentu ei ole niin pelottava kuin "suuri" aikuinen. Siks mie en uskalla ottaa aikuista kisua, vaikka mieli tekis! Kirsikka kun saa olla ulkona, niin se ei kertakaikkiaan suostuisi tulemaan sisään. [:-(]
-
Ihan samaa minäkin pelkään Luiperon kanssa... eikä mulla ole kahta ovellista huonetta niin että voisin totuttaa kaksi kissaa toisiinsa! Tai no, on kylppäri, mutta yksikään kissa ei viihdy kylppärissä iän kaiken. [:-(]
-
Kuvaa siitä oli vaikea saada, mutta tässä jonkinlainen.
-
Voi pientä lutukkaa. Vooooi... hymyilyttää ja surettaa yhtaikaa... kun toinen joutuu kuljeksimassa olla, pikkanen.
Mut toivottavasti ei enää kauaa. Ihan sydän tässä sulaa.
-
Jännän värinen tuo Kulkija-Kissa. [:-)]
Toivottavasti tämä kissa saa hyvän kodin, jos ei Hömiksen luota, niin sitten muualta. [:-)] [:-)]
-
Niin ja tyttöhän tuo on, kun on kolmivärinen! Pojathan ei ole kolmivärisiä! Vain kai jossain harvinaisissa tapauksissa voi olla.
-
Onpas söpö [:-)]
-
Tytöksi minäkin häntä veikkaan. Hän on jotenkin niin jännän värinen, kuin illan usva! Silmät ovat surulliset ja pelokkaat - ainakin vielä.
Minä nyt hiukan aikaa kypsyttelen ajatusta, että mistä se Lahja Kulkija sitten kodin saakaan [?-/]
-
Kaunis kissa. [:-)]
-
Suloinen, suloinen kisu. Toivotaan hyvää kotia. [:-)]
-
On se norjalaisen näköinen. Se ON nyt kyllä SUN kissa Hömis, sehän luottaa SUHUN, luottaisko muihin [:-I] [:-DD]
-
On hienon värinen Lahja.
-
Pitäiskö Eläinsuojeluyhdistykseltä kysyä, onko HEILTÄ kukaan kysellyt tämän kissan perään... Minulta kun katosi kissa, niin ekaksihan mä soitin Eläinsuojeluyhdistykselle, oisko heille mahdollisesti toimitettu sellaista kissaa... [:-I]
Jos perhe vaikka etsii sitä, sekin on mahdollista. [:-I]
-
Onpa hän suloinen! Kerran hänet vilaukselta Hömiksen pihalla näinkin ja sen perusteella juuri tuollaiseksi muistelinkin [:35]
-
Onpas nätti Lahja Kulkija! [:-)]
Toivottavasti hänelle vielä hyvä kotikin löytyy.
-
Voi kun ei tulisi pyöräiltyä kesällä niin paljoa
-
Pitäiskö Eläinsuojeluyhdistykseltä kysyä, onko HEILTÄ kukaan kysellyt tämän kissan perään... Minulta kun katosi kissa, niin ekaksihan mä soitin Eläinsuojeluyhdistykselle, oisko heille mahdollisesti toimitettu sellaista kissaa... [:-I]
Jos perhe vaikka etsii sitä, sekin on mahdollista. [:-I]
Minusta ihan hyvä huomio tuo, että soittaa ja kyselee. Jos vaikka joku kovastikin kaipaa. Niin kaunis kisu on, että luulisi jonkun häntä ikävöivän.
-
Hömppikselle on pakko todeta tämä, mitä mulle joskus aikoinaan vastattiin jokunen vuosi sitten eräällä filosofia-/usko ja elämä keskustelupalstalla:
Elämän rikkaus eikä ihmisen suuruus ole joissain hienoissa oppirakennelmissa,ei filosofioissa, ei rikkaudessa, titteleissä tai arvovallassa.
Elämän rikkaus ja suuruus on juuri niissä pienissä kokemuksissa, jotka viestivät meille sanatonta viestiään jostain suuremmasta. Hyvyydestä, rakkaudesta, turvallisuudesta ja toistemme välittämisestä.
Elämän rikkaus ei ole myöskään siinä, mitä meillä on tai mitä me saamme. Elämän suurinta rikkautta on se, mitä voimme toisillemme antaa.
Ja.
Hyvä ja suuri sydän ei voi salassa pysyä. [:-)]
-
Onpahan mahdottoman kaunis kissa [:36]
Isän siskon maatilalla on aina ollut tuon värisiä navettakissoja; tosin lyhytkarvaisia. Ja niillä kulki perinteenä nimi Svärine. Aina oli yksi sen niminen kissa olemassa. [:-)]
-
Ottaisin tuon kissan heti omakseni, mutta kun talossa, jossa asun, on lemmikinpitokielto. [:´(]
Varmaa on, että hömppis tuon kisulin kesyttää ennen pitkää, ja uskoisin jopa niin, että eipä taida luopua siitä koskaan. Side kun on jo nyt niin vahva --siitäkin huolimatta, että rakkaus ei ainostaan anna suojaa ja varjele, vaan se antaa myös vapauden (vrt. tinttiemo ja sen poikaset sekä pelottava maailma).
-
Voi että on suloinen kissa! Heti tuon ottaisin, jos... niin, jos voisi olla varma että Luipero sen hyväksyy. Kunpa nyt löytäisi hyvän kodin jostain! Tai jos on karkulainen, niin löytäisi oikean kotinsa!
-
Suloinen kissa, toivotaan että hyvä koti löytyy [:-)]
-
Onkohan Lahja Kulkijalla siru? Sitäkin voisi ajatella olevan noin kaunilla kissalla.
Tämä nyt tuli mieleeni..
-
Väri on sininen kilpikonna ja näyttää olevan nuori Norjalainen metsäkissa.
Norjalaisilla metsäkissoilla on oma yhdistys http://www.norjalainenmetsakissa.fi/index.php sinnekin kannattais ottaa yhteyttä.
Oletkos varmistanut että jos sillä on siru niskassa.
Joku voi hyvinkin kaivata sitä.
Kannattaa aina ottaa yhteyttä lähimpään eläinsuojeluyhdisykseen, he voivat ottaa kisan huostaansa tai sijoittaa sen hyvään kotiin jos omistajaa ei ala löytymään.
-
Lahja on taas vaihteeksi ollut tosissaan kulun päällä. Eilen illalla sitä kutsuin vaikka kuinka, mutta ei näkynyt.
Tänä aamuna oli kaikki ruoka hävinnyt, vein aamupalaa, mutta ei Lahjaa missään. Vasta nyt illan suussa hän ilmestyi ja oli nälissään. Annoin ruokaa ja kissanmaitoa.
Ja tietysti: otin syliin. Pihalla oli muitakin ja heidät nähdessään Lahja tuli aivan vauhkoksi, yritti väkisin pois sylistä. Mutta kun rapsuttelin ja rauhoittelin, niin siihen hän rauhoittui. Sitten söi pikkumassun täyteen, lipoi huuliaan ja lähti taas omille teilleen.
Voipihan tuolla kotikin olla, jossa välillä on, mutta on todella huonolla hoidolla jos näin on. Kyllä nuo takut saa leikattua kissalta pois ilman mitään konsteja.
-
Kylläpäs on suloisen näköinen kisuli, toivottavasti hyvä ja rakastava koti löytyy [:-)]
-
Hankala tapaus tämä meidän Lahja.
Aamuisin olen jättänyt aamiaista, mutta sitä ei ole syöty. Iltaisin hän ilmestyy jostakin, jos ilmestyy. Tänä iltana taas ilmestyi. Ja oli kauhea nälkä.
Voisiko tästä päätellä, että jonkinlainen koti olisi jossakin, mutta ylöspito on kehnonlaista. Päätellen jo noista takuistakin.
Kylmät ilmat lähestyvät ja päätös on tehtävä. Tänä iltana hän oli jo odottamassa ruokaa, tulin taloyhtiön kokouksesta eikä tarvinnut kahta kertaa kutsua, kun jo oli naukumassa ja ruokaa putosi alas!
Sitten taas talon alle piiloon. Mikä kumma on tämän tarina??????????
----------------------------------------------------------
Jos tekisin sen kaikkein helpoimman ja minulle mieluisimman ratkaisun - ottaisin Lahjan meille.
Mitä siitä seuraa?
Ensimmäinen kissani oli eläinsuojeluyhdistyksestä, Sulo-herra. Helppo nakki. Toinen kissani olikin sitten jo Riesa, erittäin vaikea tapaus ja meillä oli jo silloin Sulo, Koko Maailman Kunkku. Sain ne sopeutumaan, Riesan meillä syntyneestä viidestä pennusta meille jäi yksi, Pikku-Piu, joka on vieläkin. 15-vuotias.
-------------------------------------------------------
Sitten meillä Sulon poismenon jälkeen oli Riesa ja Pikku-Piu. Sitten tuli Arvo, joka osoittautui Koko Maailmankaikkeuden Kuninkaaksi, Jumalasta seuraava, ylöspäin! Kaikki sopeutuivat keskenään. Sitten Riesa lähti Taivaanrannan taa. Sitten tuli Reino Reppuhousu, eipä ollut maailman helpoin tapaus . Mutta nyt Reino ja Arvo ovat ylimmät ystävät, Piu elää omissa maailmoissaan ja kaikki tulevat hyvin toimeen.
----------------------------------------
Uskaltaisikohan ajatella, että myös Lahja voisi sopeutua kuitenkin kaikesta huolimatta tähän meidän erikoiseen perheeseen. Meidän perhe elää tätä nykyä aivan kissojen ehdoilla. Kuinkas muutenkaan? Minä rakastan heitä koko sydämestäni ja minulle ei olekaan niin tärkeää huonekalut tai muut tilpehöörit, minulle on tärkeää se, että kotona on elämää ja etenkin se, että tunnen itseni tarpeelliseksi.
Minulla ei ole puolisoa, ilman näitä kotini olisi tyhjä. Hei, en sitä tyhjyyttä yritä paikata näillä kissoilla. Elämäni olisi paljon helpompaa, jos näitä ei olisi lainkaan olemassa. Sehän on taivaan tosi!
------------------------------------------------------------------------
Nyt minä pohdin: rakastan Luontoa ja Eläimiä. Ei riitä selitykseksi! Haluan pelastaa tuon takkuisen Kulkijan? Miksi? No, kyllä toisetkin meidän talon asukkaat ovat huolissaan sen kohtalosta kun on tulossa kylmä aika ja se kulkee vapaana. Ei kissa selviä Suomen talvesta. Ja jos sillä on koti, niin miksi sen mahanalus ja häntä on niin takkuinen ja miksi se on iltaisin niin nälkäinen?
Ei minun kissoillani ole tuollaisia ongelmia!!! Reinolla oli alkuun takkuja turkissa, mutta ne leikattiin säännöllisesti pois eikä hänellä ole enää sitä ongelmaa.
--------------------------------------------------------------------------------
Neljä kissaa kerrostalossa? Vai onko parempi että kissa kerrostalon alla? Onko parempi, että kissat ovat sisällä, saavat ruokaa, on siistit pipa-astiat ja rokotukset ja madotus hoidettu? Vai onko parempi, että kulkee ja luuhaa pihoilla, pelkää jokaista ihmistä ja ääntä, painuu pienenkin äänen kuullessaan talon alle piiloon, kerjää ruokaa ja jää vaille hoitoa. Siis, madotusta, rokotusta, takkujen poistoa ja ennenkaikkea:
RAKKAUTTA JA RAPSUTUSTA
-
Ei voi muuta sanoa kuin taidolla ja tunteella kirjoitettu, sana hallussa. Eiköhän kolmikko sopeutuisi [:10] [:10] [:10] [:10]
-
Monenlaista pohdittavaa...........mikä olisi paras ratkaisu??? Sitä ei varmaan kukaan tiedä, mutta sen tiedän, että ei Lahjan ole hyvä olla talon alla kylmissään. Rouva Hömötiaisen luona olisi varmaan paras paikka, mutta entäs jos tulee sopeutumisvaikeuksia? Voi kunpa osaisikin antaa oikean ratkaisun tähän pulmaan. Uskonpa, että parhaiten Lahjan kohtalosta osaa päättää Rouva Hömötiainen. [:-)]
-
Oletko Hömis kysynyt jostain löytöeläintalosta, onko kukaan kaivannut Lahjaa? Sinullahan oli siitä kuvakin, voisikohan sen laittaa jonnekin esille, että löydetty tämmöinen kissa?
Sillä ei nyt tietenkään voi jättää kissaa syksyn tullen pihalle. Mutta jollet sitä itsellesi haluamisesta huolimatta voi ottaa, niin ehkä sen paikka olisi siellä löytöeläinpaikassa, jossa sille etsittäisiin koti, joko sen entinen, tai jos on onneton hylätty kesäkissa, niin uusi.
-
Että se kai sitten siitä mahdollisesta kodista. Vein aamulla sinne aamupalaa ja kukas se tulikaan surkeasti itkien heti paikalle. Ja oli valtava nälkä! Eilen annoin purkillisen ruokaa ja tänään jätin saman verran. Ei kauan malttanut viihtyä sylissäkään, kun oli niin nälkäinen! Ja takkuja oli koko mahanalusta täynnä.
Ensi viikko enää ja sitten alkaa loma ja silloin minä teen ratkaisun. Olkoon se mikä tahansa. Se ei paina juuri mitään, on niin laiha. Mutta niin säälittävän kaunis.... [:36]
-
Minusta hänellä ei voi olla kotia, kun kulkee irrallaan nälissään ja hoitamatta.
Kyllä minä testaisin sopeutuuko muiden joukkoon, nyt on jo yöt kylmiä.
-
Onkohan kerrostalon alla lämmintä? Onhan siellä joitain putkia ja sellaisia. Ainakin siellä on kuivaa ja turvallista - siis väliaikaisesti nyt asua.
-
Kuivaa siellä on, mutta tuskin kovin lämmintä.
Kaikki putket yleensä eristetään sen verran hyvin ettei ne lämmintä läpi laske.
-
Upea tuo kissa on. [:-)]
Isonsin hieman Rouva Hömötiaisen ottamaa kuvaa:
(http://img300.imageshack.us/img300/3733/kissa3kd0.jpg)
-
Kaunis on sääli että on heitteille joutunut.
Onneksi löysi Hömiksen [:-)]
-
Jos Lahjalla olisi koti, sen täytyisi olla erittäin vastuuntunnoton. Se alue, jolla Hömis asuu, on sen verran kerrostaloa, katua, kaupunkia, ettei siellä yksikään vastuuntuntoinen ihminen päästä kissaa tarkoituksella vapaana ulos.
Kyllä se kisu varmaan siellä talon alla pärjää näillä keleillä, mutta talvipakkasilla siellä ei varmaankaan ole kovin hyviä oltavia, vaikka ehkä jotenkin hengissä ruokinnnan turvin säilyisikin. Viluhan siellä tulee. Onneksi sen ei tarvitsekaan. Kiitos Hömiksen!
Olisiko se hirvittävä Katastrofi (isolla K:lla!) jos ottaisit Lahjan itsellesi ja sitten kävisi ilmi, että se ei sopeudukaan? Kun minusta tuo voisi hyvinkin toimia tuo sopeutumiskuvio ja jos niin ikävästi kävisi, ettei sopeutuisikaan, niin varmasti kissalle siinä vaiheessa löytyisi rakastava koti jostain. Olisihan se sitten jo hoidettu ainakin parempaan kuntoon. Minusta sekin olisi kissalle toisiksi paras vaihtoehto, vaikka sitten olisikin luonasi vain väliaikaisesti. Kolmanneksi paras olisi sitten se eläinsuojeluyhdistykseen toimittaminen, joka ei sekään ole huono vaihtoehto.
Siis oikeastaan sinullahan on kolme ihan hyvää vaihtoehtoa, siis kissan kannalta. Sinulle itsellesi noista ei varmaan mikään ole helppo ja harkinta onkin paikallaan. Mutta siis niin tai näin, niin toimimalla et varmaan voi saada enempää pahaa aikaan.
-
Kiitoksia kannustuksesta! Minä harkitsen nyt vakavasti tätä asiaa ja ennen kaikkea tuon oman lomani ja matkan kannalta. Jotain tässä on tehtävä..
----------------
Kävin jokin aika sitten viemässä Lahja-Katriinalle iltaruokaa. Ei häntä näkynyt ei kuulunut. En viitsinyt sateeseen jäädä odottamaan.
Aivan äsken sitten jokin etiäinen istahti olkapäälleni ja kuiskasi korvaani: "Otapa nyt kiikarit ja mene parvekkeelle - voisi kannattaa!"
Niinpä otin pienet sievät teatterikiikarini ja menin parvekkeelle tiirailemaan. Ruokakupin olin laittanut aivan talon seinustalle, pensaiden alle. Katselin silmä kovana. Eihän tuolla mitään tapahdu. Ruokakippo siellä killottaa kaikessa rauhassa.
Mutta kun sitten seuraavan kerran nostin kiikarit silmille, niin mitäs ihmettä! Jotain pientä liikettä siellä näkyy - aivan selvästi. Lahja-Katriinan väritys on vaan niin hyvin tuohon kivetykseen sopivaa, että jos en olisi tiennyt odottaa, niin enpä olisi häntä osannut havaita. Mutta kun tiesin, niin sitten erotin ja näin: siellä hän oli ruokakupilla syömässä.
Arkana vilkuili koko ajan ympärilleen, pienikin ääni sai hänet varuilleen ja keskeyttämään iltaruokailun.
No niin, nyt näyttää sitten pikkumasu olevankin täysi ja huuliaan lipoen Lahja-Katriina lähtee pensaiden juuresta kohti ojan penkkaa. Sinne, pitkän heinän suojaan, Kissanpiiskaajan kujalle hän suunnistaa, kuten aina.
Sinne heinän sekaan hän taas naamioituu hyvin ja voi sieltä sitten lymyillä ja katsella rauhassa maailman menoa. Pikkumassu on täynnä ruokaa - rakkautta vaan olisi hakusessa. Mutta eiköhän mummi sitäkin vielä pysty tarjoamaan - oikein enemmältikin.... [:35]
odottele rauhassa vielä jonkin aikaa, Lahja-Katriina!
-
Voi miten suloinen on Lahja kisuli, kaunis, mutta niin yksinäisen oloinen...tekee niin pahaa, vettä sataa on pimeää, missä pikkuinen oikein oleilee...voi, kumpa Hömis antaisi kodin hälle... [:1]
-
Tämähän onkin nyt sitten viimeisen päälle vaikea tapaus. Lahja on tottunut kulkemaan yksin ja jollakin tasolla varmaan haluaakin sitä tehdä. Mutta nuo lisääntyvät takut massun alla ja hännässä olisi saatava pois, koska ne eivät varmasti ole kovin miellyttäviä. Voivat olla jopa tuskallisiakin, kun puristavat.
Kukaan ei tiedä missä kunnossa hampaat ovat. Samoin matoja ja loisia on varmasti paljon. Aliravitsemustila on tosiasia (vaikka olenkin ruokkinut). Ja ennenkaikkea rakkauden ja hellyyden puute on valtava.
----------------------------
Eihän tässä olisi muuta ongelmaa, mutta kun minulla on se viikon ulkomaan matka. Sitä ennen en voi Lahjaa tänne ottaa, koska siskontyttöä ei voi vaatia hoitamaan sopeutuvaa perheenjäsentä. Ulkomaanmatkaa en voi peruuttaa Lahjan takia - tai voin, mutta rahoja ei tule takaisin! Eivät ymmärrä tällaista estettä!
--------------------------------
Siis: eläinsuojeluyhdistykseen ensin loman ajaksi ja sitten omaan kotiin. Mutta sitten olen taas töissä ja lapset yksin keskenään päivät täällä kotona.
-------------------------------------
No, eihän vielä lokakuun alku ole mahdotonta aikaa olla ulkona, koska on oltu jo näin kauan. Mutta sitten viimeistään on pakko jo ajatella sisäruokintaa - yöt alkavat viilentyä ja paksuturkkinenkaan kissa ei tule pärjäämään tuolla ulkona.
-------------------------------------------
Näissä asioissa jaksan aina olla positiivinen, uskon, että tämä asia järjestyy parhain päin. Olen kiintynyt häneen, Lahja-Katriinaan, enkä haluaisi hänestä luopua. Eikös muuten ihmisperheissäkin ole niin, että kun tulee uusi vauva, niin isommat lapset ovat alkuun ehkä "kateellisia" vauvalle ja hänen saamalleen huomiolle.
-----------------------------------------------
Täytyy vaan antaa huomiota muillekin lapsille yhtä paljon, vaikka uusi tulokas tarvitsee ainakin alkuun erityishuomiota.
Poikien kanssa me nyt ryhdymme tästä asiasta vakavasti keskustelemaan...... eiköhän tähän sopuratkaisu löytyne
-
Toivotaan parasta mahdollista ratkaisua [:5] [:10] [:10] [:10] [:10]
-
Olet seuraillut tätä ketjua, mutta onkohan minulla mennyt ohi se, että onko selvinnyt onko Lahja-kisulla mahdollisesti pennut. Se kun vaikuttaa kovasti tuohon sisätiloihin ottamiseen. Ellei pentuja ole niin kannattaisi selvittää onko kisu leikattu. Jos nimittäin on leikkaamaton niin saattaa tulla "lisähämminkiä" kun sellainen tyttö ilmestyy kollipoikien kanssa samaan huusholliin, vaikka leikattuja poikia ovatkin.
Itse toimittaisin kisun ensin eläinsuojeluyhdistykseen, jotta madotukset ja muu asiat saadaan kuntoon ennen uuteen kotiin menoa.
-
Hömis... jos ja kun otat Lahja-Katriinan itsellesi, ja joudut taas töihin menemään ja hän on vielä sopeutumisvaiheessa, niin eikö työpäivän ajaksi kisun voisi laittaa oven taakse vaikka makuuhuoneeseen? Siis, jos vaikuttaa siltä, että vähän pelottaa mitä mahtaa päivän aikana tapahtua... Siellä hän tuntisi kuitenkin olevansa turvassa varmaankin. Ja sinä voisit olla töissä huoletta ja rauhallisena, ei tarttis jännittää, tuleeko kotona yhteenottoja tms.
-
Kaunis kissa. Jospa se on karannut joltakin, eikä omistaja tiedä mistä etsisi kissaa. Jos se on rotupuhdas kissa, niin tuntuisi uskomattomalta että se olisi hyljätty ja jätetty vailla hoitoa. Ehkäpä kisulta voi löytyä tunniste tatuointi taikka siru. Toivotaan, että kisu pääsee lämpimään ja hyvään hoitoon jatkossa.
-
Ihanaa luettavaa Rouva Hömötiaisen kirjoitukset Lahja kisulista [:-)] on ratkaisu mikä hyvänsä toivottavasti kisun tarina päättyy onnellisesti [:37] [:10] [:37]
-
Tuli mieleen tuosta madotusasiasta, että onnistuisiko matokuuri nyt ruoan seassa kun kisu jo noinkin säännöllisesti tulee syömään? Jos sillä on kovin matoja, niin sillä voisi saada sen yleiskuntoa nousuun jo nyt.
-
Kaunis kissa. Jospa se on karannut joltakin, eikä omistaja tiedä mistä etsisi kissaa. Jos se on rotupuhdas kissa, niin tuntuisi uskomattomalta että se olisi hyljätty ja jätetty vailla hoitoa. Ehkäpä kisulta voi löytyä tunniste tatuointi taikka siru. Toivotaan, että kisu pääsee lämpimään ja hyvään hoitoon jatkossa.
mirin kanssa samoilla linjoilla. Kissa on kaunis, ja näyttää rotukissalta. Rotukissat on kalliita, niitä ei hankita hetken mielijohteesta ja heitetä sitten pois. Ehkä kissa on tosiaan karannut omistajaltaan? Ehkä joku todella kaipaa sitä, eikä löydä. Minusta se asia pitäisi selvittää ensin ennenkuin voit Hömis ottaa kissaa itsellesi. Eihän sinustakaan olisi kivaa, jos joku rakkaista kissoista katoaisi, ja sitten joku muu olisi sen vain omakseen ottanut, kyselemättä ensinkään, oliko se joltain hukassa, vaikka hyvää tarkoittaisikin.
Eli siis, selvitä ensin onko kissa jonkun oma ja onko sillä koti jossain, jonne sen voisi palauttaa. Onhan se varmaan rankka ajatus, jos sille oma koti löytyykin, ja joudut siitä "luopumaan". Mutta, se olisi minusta kissan kannalta oikein tehty. Ja jos kukaan ei tunnusta omakseen, voit puhtaammalla omalla tunnolla sen omaksesi ottaa sitten.
En siis sano tätä pahalla. Tiedän että tarkoitat hyvää ja olet kovin kiintynyt kissaan. Mutta ihmettelen kuitenkin, että pidät kissaa "salaisuutenasi", etkä ilmeisesti ole ilmoittanut löytöeläintaloon siitä, kysynyt onko kukaan kaivannut, tai ota selvää onko sillä siru tai tatuointi? Ainakaan en huomannut sinun tänne kertoneen että olisit?
Sen perusteella, että kissa on nälkäinen ja takkuinen, näyttäisi tosiaan, ettei sillä ole tällähetkellä kotia. Mutta jos olet menossa matkoille, niin veisit edes siksi aikaa sinne löytöeläinsuojaan sen (kun kerran antaa sinun ottaa syliin ja saat helposti kiinni). Varsinkin nyt kun yöt kylmenee, ja kissa on tottunut saamaan sinulta ruokaa, se ruokinta ei voisi loppua matkasi ajaksi kesken, kisun voisi käydä huonosti silläaikaa. :(
-
Tuo kissa on kuljeskellut näissä nurkissa jo keväästä saakka. Ensin en siihen kiinnittänyt niin kovasti huomiota, mutta nyt kun se on tullut enemmän ja enemmän esille, niin olen siitä huolestunut.
Olen ollut jo pitkään eläinsuojeluyhdistyksen loukkujonossa, kerran jo soittivatkin ja kertoivat, että loukkuja ei ole vapaana. Nyt en ole vähään aikaan kuullut mitään. Kun sitten tapahtui tuo, että sain sen syliin, en tuosta loukusta niin välitäkään. Kiinni saan sen syliin, mutta sattuuko tuo kiinniottaminen juuri siihen aikaan päivästä, kun löytöeläintalo on auki.
Ennen matkaani vien sen hoidettavaksi ja vaikka en saisikaan, niin tokihan joku sitä ruokkii poissaolessani. Se on selvä.
Hänen rodustaan en tiedä, samanlainen on kuin meidän Arvo ja Reino, jotka eivät ole rotupuhtaita.
Nyt vaan olen kiintynyt jo häneen, samoin oli Lilliäisen kanssa.
Katselen nyt mitä tuleman pitää.
-
^Kuulostaa hyvälle. Enpä tajunnutkaan, että löytöeläintalolla on noin ruuhkaa sielläpäin! :-O Eläinparat!
Mut ihana, että pidät kisusta hyvää huolta. [:-)]
-
Ei siellä talolla ruuhkaa ole, mutta niitä loukkuja eivät ole ihmiset palauttaneet takaisin kun ovat lainanneet. Mutta uskon, että selviän ilman loukkua, ongelma vaan on siinä, että jos saan sen kiinni illalla, niin minne yöksi. Eläintalo on auki muistaakseni vain 10-18. Ei tämä niin helppo nakki ole kuin miltä tuntuu.
Ja näihin asti olenkin arvellut, että sillä olisi koti, josta päästetään vapaaksi esim. illaksi. Mutta kun vihdoin sain sen syliin ja huomasin takut, niin olen tullut toisiin aatoksiin.
Olen ilmoittanut eläintalolle, että tällainen kuljeskelee täällä. Se on ollut jo niin kauan ulkosalla vapaana, että en usko kenenkään sitä kaipailevan. Mutta kyllä se selviää.
Ja varmaan en jätä sitä ruokkimatta, vaikka olisikin vielä täällä kun lähden matkoille. [:-)]
Tänä kesänä olen pelastanut jo kaksi kissaa. Toisen loukutimme ja vietiin eläintalolle, josta omistajat kävivät noutamassa. Toinen oli päässyt karkuun naapuritalosta ja harhaili muutaman päivän pihalla. Omistajat kyselivät kissansa perään ja löysivätkin sen helposti kun kerroin missäpäin on liikkunut.
Kyllä niitä näyttää kummallisillakin tavoin karkuun pääsevän.
-
Tuli mieleen tuosta madotusasiasta, että onnistuisiko matokuuri nyt ruoan seassa kun kisu jo noinkin säännöllisesti tulee syömään? Jos sillä on kovin matoja, niin sillä voisi saada sen yleiskuntoa nousuun jo nyt.
Tuota madotusta en ole uskaltanut vielä hoidella, koska ensin pihalla liikkui myös siilejä ja kävivät samalla ruokinnalla. En tiedä kuinka matolääke sopii siilille. Sitten rupesin epäilemään, että sillä on pentuja enkä tiedä kuinka madotus sopii imettävälle.
Näyttää nyt siltä, että pentuja ei ole. Koetan madottaa sitä lähiaikoina.
[:-)]
-
Mitä kuuluu Lahja-Katriinalle? [:-)]
-
En minäkään sitä matolääkettä uskaltaisi laittaa ruokaan, jos ruoan joutuisi jättämään ruokintapaikalle. Ajattelin jos sen saisi syötettyä silloin kun itse on paikalla. Voi tietty olla vaikeaa sekoitella mitään ruokaan siinä vaiheessa kun kisu varmasti on tulossa syömään.
-
Ihanaa Hömis että pidät kisusta hyvää huolta. [:72]
Toivottavasti se vielä löytäisi hyvän kodinkin jostain.
Tai tokihan sillä voi olla sitä kaipaavat omistajatkin jossain,ehkä ne takut ovat syntyneet tämän karkumatkan aikana,omistajat eivät ehkä osaa oikeista paikoista kysellä sitä ym,ym
Meidän sisäkissa ulkoilee tosi valvotusti valjaissa tai piha-aitauksessaan,mutta silti päässyt muutamia kertoja karkuun.
Aina kuitenkin saatu samantien kiinni,viimeksi etsin sitä varm.20 min mutta löytyikin ihan läheltä.
Eli yritän sanoa että se käy niin silmänräpäyksessä kun kissa vetäisee itsensä valjaitten läpi tai pelästyy ja karkaa jalkojen välistä juuri kun olet saamassa sitä sisälle.
Ainakin meidän kissa,joka on löytökissa itsekkin niin ei paljoa aikaile jos on pienikin mahdollisuus päästä pihalla karkuun eikä se paljoa peräänsä katsele kun vapaus häämöttää niin lähellä.
Toivottavasti kisun asiat kuitenkin järjestyvät parhaalla mahdollisella tavalla.
-
Tuli tuosta matolääkityksestä mieleeni tällainen seikka, että jos sitä antaa liian vähän, niin madot eivät kuole, vaan tulevat immuuniksi. Eikö tuossa ole se vaara, että kissa jättää ruokailun sikseen, ja saa lääkettä vähemmän kuin pitäisi.
-
Nyt olen taas huolissani, Lahja-Katriina ei tullut aamulla ruokinnalle eikä sitä näkynyt päivälläkään. Nyt lähden tarkistamaan ruokinnan - jos ruoka on syöty - ok. Mutta voihan olla, että sen on syönyt joku toinen kuin Lahja.
-
Ihmeiden aika ei ole ohi! Kun menin katsomaan ruokintaa ja pari kertaa kutsuin Lahjaa, niin hän juoksi kiireesti paikalle. Otin syliin ja rapsuttelin, ei kovin kauaa viihdy sylissä, mutta sitäkin kauemmin puski jalkojani. Kiersi ja puski ja merkkasi kai omakseen. Kova hurina vaan kuului.
Sitten kävin hakemassa ruokaa . Kerma (hyla) maistuikin niin hyvin, että ruoka jäi vielä koskematta. Mutta sieltähän sitten saapi kun nälkä tulee.
Kauhea ajatus poksahti päähäni: että ei vain olisi raskaana??????????
-
Jos oiski raskaana, ni... siinäpä sitä... jos päätät itse Lahjan pitää, niin pian sulla onkin n. viisi-kuusi uutta kissaa. Sori, kun nyt alkoi vähä naurattaa... aapuuva. :-))
Onpas hän jo hyvin tottunut sinuun ja omakseen ottanut. Ehkä sinä et otakaan Lahjaa, vaan lahja ottaa sinut. [:-)]
-
Niinkin voipi olla, että Lahja ottaa omaksi mummikseen. (Äidiksi kun en enää voi tulla..... leikattukin kun olen... [:-DD]=)
Nimi hänelle tulee siitä, että hän on oikeasti Lahja. Ihmeiden antajan Lahja. On lahja saada kokea jotain tällaista, että kulkurikissa tulee syliin kehräämään.
-
Voi että tää on hellyttävää tarinaa. Kunpa Hömis on ottaisit tuon Lahjan omaksi rakkaaksesi! Ja voit olla äiti ihan hyvin, koska Lahjakin on Ihme!
-
Lahja-Ihme-Katriina [:37]
-
Ei muuta kuin pennuille nimiä miettimään. [:-DD] [:-DD]
-
Lahja-Katriina on tänään näyttäytynyt myös Marfalle. Pelkästi aivan kuollakseen ensin, mutta sitten antoi tulla aika lähelle katsomaan. Hän on kaunis!
-
Kuvia Lahjasta on tulossa kunhan ehtii.
Tänään taas oli odottamasa pihalla kun menin viemään ruokaa. Puski ja kehräsi kovasti. Otin syliin ja koko ajan hän katseli olkani ylitse peläten muita ihmisiä.
Vaikea tapaus. Ei ole kukaan kaipaillut.
Ratkaisu on tehtävä aika pian. Ainakin minulle erittäin vaikea ratkaisu. Mieheni vannotti minua ennen poismenoaan, että "yhtään kissaa et sitten enää ota!" - pitäisiköhän uskoa. Mutta.
Lienen ehkä ainoa ihminen, johon Lahja luottaa. Jos otan hänet syliin, pakotan häkkiin ja vien eläintalolle - jätän sitten sinne.
[:´((] [:´((]
Parempihan mikä tahansa ratkaisu kuin tuolla talon alla luuhaaminen. Mutta kun tässä taitaa nyt olla tunteet molemmin puolin kehissä....
Voi kunpa tietäisin mitä tehdä! Tähän on vaikea kenenkään luonnollisesti antaa ratkaisua, koska tässä todella on nyt tunteet mukana. Onko Lahjalla tunteita? Tiedä häntä, mutta ainakin luottamusta johonkin ihmiseen on aika runsaasti. Ja selvää pelkoa kaikkia toisia kohtaan. Petetäänkö luottamus ja luotetaan siihen, että se jossakin uudessa kodissa saadaan kohdalleen?
Aikamoisen itkuryöpyn on tuon ratkaisun ajatteleminen jo aiheuttanut. Onneksi edessä on loma ja aikaa miettiä, miten tekisi kaikkien kannalta parhaan ratkaisun.
-
Luotetaan hyvään ratkaisuun on se sitten mikä ratkaisu tahansa, onneksi ei omalla kohdalla ole vastaavaa ongelmaa siinä olisi kyllä vaikeaa päättää mitä tekisi ja mitä ei mikä olisi oikein ja mikä ei
Peukkuja onnelliseen lopputulokseen [:5] [:5]
-
Tottakai Lahjalla on tunteita, kaikilla eläimillä on. Ja kannattaa viedä hoitoon lomasi ajaksi ja sen jälkeen voit miettiä, otatko omaksesi. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka LahjaIhme oppisi johonkin muuhunkin ihmiseen luottamaan [:-)]
Hei, ja etkös ottanut Reino Reppuhousunkin ja kaikki sujui hyvin [:-)]
Jotenkin vaan tuntuu, että Lahjalla olisi sinun luonasi kaikkein paras olla.
-
Nii-in, kaikki kissani ovat jollain tavalla löytökissoja. Ja kaikkia on pitänyt sopeuttaa. Ja aina olen onnistunut. Nytkin juuri Arvo ja Reino vetivät hurjan ravin kylppäristä parvekkeelle, sitten Arvo näytti jäävän parvekkeele kytikseen, Reino veti spurtin makuuhuoneeseen, palasi sitten takaisin ----- odottelee nyt Arvon hyökkäystä parvekkeelta...
no tulihan se ....
Reino hiukka ihmettelee mutta sitten perässä makkariin........
mitä siellä tapahtuu.......... enpä vielä tiedä!
----------
Mutta onhan näyttöä siitä, että kyllä sopeudutaan! [:-)]
-
Terveisiä Lahja-Katriinalta!
Juuri äsken oli sylissäni - ja taas kovin peloissaan katseli olkani yli että ei vain ketään muuta ihmistä ole näkysällä. Mikähän lieneekin hänen kohtalonsa. Enää ei ruokailun jälkeen lähde Kissanpiiskaajankujalle, vaan painuu talon alle. Siellä on varmaan lämpöisempää. Elikkä siis: kylmät ilmat ovat tulossa ja Lahjan on päästävä lämpöiseen.
Ruoka maistuu hyvin ja hän näyttää jo paljon paremmalta kuin alkuaikoina. Koetin katsella nisiä ja näyttivät mielestäni kovin "kuivilta" elikkä ei näin maallikon silmään näyttänyt odottavan äidin merkkejä.
Kävin illalla kaksi kertaa viemässä ruokaa, nyt toisella kerralla maistui vain kerma. Sitten talon alle piiloon. Onneksi sain hiukan aikaa pitää sylissä ja silitellä.
---------------------------------------------
Ratkaisu lienee yksinkertaisuudessaan: löytöeläintalolle ja sitten katsotaan. Pikkuinen Piu vaikuttaa kovin vaisulta, ehkä lääke väsyttää. Nyt ei ole illalla ruokakaan maistunut.
Onkohan jossakin Suuressa Kissakirjassa kirjoitettu, että minun luonani tulee aina olla kolme kissaa.... kun yksi väsyy, tulee toinen tilalle....
Voi kun tietäisi oikean ratkaisun .... vaikka tiedänhän minä .... sisätiloihin on Lahjan päästävä..........
lopullinen koti on vielä hiukka auki
-
[:10] [:5] pidetään peukkuja että kaikille kaikki kävisi hyvin
-
Lääke väsyttää Piuta, kyllä hän siitä piristyy kunhan vaikuttaa.
Toivotaan ainakin niin [:-)]
-
[:72]
-
Mitähän kuuluu Lahja-Katriinalle ja Pikku-Piulle?
-
Lahja-Katriinaa en ole nyt aamulla nähnyt enkä ruokaa viitsinyt sinne jättää, koska hakkaraiset ovat myös löytäneet ruokinpaikan.
Piun olo on piirun verran pirteämpi, mutta odottelen lääkärin soittoa. Hän saa päättää, mitä nyt tehdään. Patti poskessa on hiukan pienentynyt, mutta ei kokonaan poissa.
-
Voi Piu pientä, toivottavasti lääkäri keksii jotain.
Lahja on näkynyt muina päivinä?
Ulkona alkaa olemaan koleaa.
-
Lahjalle ja Pikku-Piulle silityksiä [:10]
-
Tapasin jokin aika sitten Lahjan. Hän tuli pyytämään ruokaa ja kermaa. PUski kovasti ja oli jonkin aikaa sylissäni.
Pikku massu oli aika pullea - kermastako johtuu vai mistä?
-----------
Piun tilanne on hankala. Menemme huomenna lääkäriin ja se kuvataan. Jos se on kasvain, niin sitten...
-
Syyspoikaset?
Voi Piuta, toivotaan että olisi hoidettavissa [:´(]
-
Tapasin jokin aika sitten Lahjan. Hän tuli pyytämään ruokaa ja kermaa. PUski kovasti ja oli jonkin aikaa sylissäni.
Pikku massu oli aika pullea - kermastako johtuu vai mistä?
-----------
Piun tilanne on hankala. Menemme huomenna lääkäriin ja se kuvataan. Jos se on kasvain, niin sitten...
Sydän sykkyrällä odotan tietoja. Emme toki luovuta toivoa Pikku-Piun paranemisesta [:1]
Lahjan massu voi olla pyöreä myös vaikka loisista [:-(]
-
Aina on vielä toivoa ja Pikku-Piulle oikeinpaljon paranemisrapsutuksia [:1] [:-)]
Lahja kisulle myös silityksiä ja toivottavasti lämmin rakastava koti pian löytyisi kun ilmatkin on kylmenemässä [:-)]
-
Taitaapa olla niin, että Piu on väsynyt. Lahjan kohtaloa en nyt jaksa ajatella toistaiseksi.
Ruokaa on viety ja kermaa.
-
Ei voi kun toivoa parasta molemmille
-
Lahja-Katriina on jo tottunut aika hyvin toisiinkin ihmisiin kuin minuun. Käy ruokailulla ja aina jälkkäriksi vaatii kovaäänisesti kermaa! Koetin hätäpäissäni tarjota rasvatonta maitoa, mutta sitä hän vaan nuuhkaisi ja mulkaisi minua vihaisesti!
Tällä viikolla koetan saada hänet häkitettyä ja vietyä löytöeläintaloon. Siitä seuraavasta kohtalosta en todellakaan osaa edes arvailla - ajatukset ovat taas siinä, että teenkö oikein vai väärin, kun riistän vapauden..... Miksi aina on niin syyllinen olotila vaikka tekisi minkälaisen ratkaisun. Eihän Lahja selviä talvesta ja kylmistä ilmoista yksin ulkona. Joskus vaan on vaikeata tietää, mikä olisi oikea ratkaisu juuri tässä tilanteessa.
-
Varmasti sisällä lämpimässä ja hyvällä ruualla ja pienemmällä vapaudella on parempi kuin ulkona villinä, viluisena ja nälkäisenä.
[:5] [:10]
-
Varmasti sisällä lämpimässä ja hyvällä ruualla ja pienemmällä vapaudella on parempi kuin ulkona villinä, viluisena ja nälkäisenä.
Tuo kuulostaa hiukan naimisiinmenolta. Pienemmällä vapaudella :-))
-
Tsemppiä sinulle ja kissoillesi.
-
Lahja-Katriina ei varmasti ainakaan heti tunne kiitollisuutta kun
häkitetään ja viedään sisälle lämpimään.
Mutta todellakin parempi päästä turvaan, onhan muutakin uhkaa
kuin kylmyys: liikenne, ei eläinrakkaat ihmiset, pedot yms.
Älä Hömis tunne huonoa omatuntoa [:72] oikein olet tehnyt ja teet!
-
Joo oikein tietenkin on se Jarmon "pienempi vapaus" se kuitenkin on sitä turvallisuutta [:-)]
muu olisikin heitteellejättöä.
Rasvattoman maidot tarjoaminen oli kyllä melko paha asia,
ymmärrän hyvin Lahjan mulkaisun :-))
-
Nythän minä aivan halkean ylpeydestä. Menin pihalle ja kutsuin Lahjaa ja hän tuli talon alta. Hän ei välittänyt nyt juuri ruoasta, vaan puski minua hartaasi. Pari naapuriakin tuli siihen ihmettelemään. Otin Lahjan syliin ja näytin ylpeänä häntä.
Sitten se lähti menemään, meni jonkin matkan päähän kentän reunalle istumaan. Kenätällä on rakennusmiehiä ja autoja. Kutsuin Lahjaa. Hän höristeli korviaan, nousi seisomaan, teki täyskäännöksen ja tuli luokseni!!!! [:63]
Hän on selvästi kiintynyt minuun - ja minä häneen. [:38]
(joskin se kiintymys on vain ruoan antajaa kohtaa - kuka tahansa olisi voinut voittaa sen luottamuksen)
-
[:-)] [:-)]
-
Toivottavasti Lahja kisu pääsee pian lämpimään, ettei tarvitse henkensä kaupalla nurkissa piileksiä.
-
Älä tunne huonoa omaatuntoa Hömis.
Kissan paikka ei ole Suomen luonnossa heitteillä.
Paras paikka on lämmin ja turvallinen koti,jossa sitä rakastetaan ja pidetään huolta.
Villinä luonnossa sille voi tapahtua vaikka mitä pahaa.
-
Olin tänään siis mummipäivällä Korkeasaaressa. Annoin naapurille Lahjan päiväeväät. Ja kun tulin kotiin jo pimeän tultua, niin kukas siellä pihalla oli odottamassa! Lahja odotti jo kärsimättömästi iltaruokaa. Ja kyllä ruoka ja kerma maistuivatkin.
Huomenna koetan onnistua ja saada Lahjan talteen.
-
[:5] [:10]
-
Mukavaa luettavaa taas Lahja kisusta [:-)] [:-)]
Tsemppiä Hömikselle huomiseen päivään, että Lahja [:10] pääsisi sisälle lämpimään [:-)] [:-)]
-
Onnea kiinniottoon! Jännittää ihan miten homma menee. Taitaa tulla kynnet pureskeltua aika lyhyiksi uutisia odotellessa...
-
No niin, tänään päätin sen tehdä, elikkä siis ottaa Lahjan kiinni. Eihän häntä tietystkään näkynyt aamulla kun ruokaa vein. Missä ihmeessä se välillä luuhailee? Kävi sitten aamupalalla jossain vaiheessa.
Jäin odottelemaan iltapäivää.
Sitten soitti naapuri ja kertoi, että se on tullut ruokailupaikalle. Menin katsomaan, mutta ei missään. Marfakin jo ennätti hätään ja noin tunnin verran odottelimme kunnes Lahja tuli pyytämään ruokaa.
Ei ole kuulkaas helppoa saada arkaa kissaa häkkiin! Yhdet nahkakäsineet on nyt entiset.
Mutta, kuulkaas!
Lahja-Katriina saatiin kuin saatiinkin häkkiin ja häkki vieläpä kiinni pitävästi. Ja niin hänet vietiin löytöeläintaloon. Sinne hän jai masutakkuineen - tänään onneksi oli lääkäripäivä siellä, joten voi olla, että hänen takkunsa on jo hoidettu ja muutenkin tutkittu.
Minulla on vietävän ikävä, mutta kuitenkin helpottunut olo. Olen taas yhden ainaisen huolenaiheen saanut hoidettua! Koko kesälomahan onkin jo pilalla - ehkä vielä viimeinen lomaviikko tuo jotain mukavaa tullessaan.
-
Kaunista luettavaa ja varmasti Lahjakin on tyytyväinen viimeistään sitten kun pääsee häkistä kotikissaksi ainakin jos tietäisi toisen vaihtoehdon talven tullessa [:-)]
-
Tooosi mukava kuulla että Lahja on hyvässä tallessa ja hoidossa! Kiva uutinen.
Mua vähän naurattaa nää sun kissojen nimet:
isäni oli Arvo, hänen veljensä Reino ja sisko Lahja! Mutta sitten tulevaisuuden varalle: sisaruksia oli vielä Eino, Toivo ja Lempi, jos niinkuin nurkkii lisää kissoja ilmestyy....
-
Todella kiva kuulla että Lahja on turvassa ja lämpimässä [:-)]
Iipa :-))
-
Tooosi mukava kuulla että Lahja on hyvässä tallessa ja hoidossa! Kiva uutinen.
Mua vähän naurattaa nää sun kissojen nimet:
isäni oli Arvo, hänen veljensä Reino ja sisko Lahja! Mutta sitten tulevaisuuden varalle: sisaruksia oli vielä Eino, Toivo ja Lempi, jos niinkuin nurkkii lisää kissoja ilmestyy....
Kiitosta vinkeistä! Ja takuuvarmasti ilmestyy! Eihän Lahjakaan ensimmäinen ollut.
Nyt hän on kuitenkin ensimmäistä yötään pitkästä aikaa lämpöisessä ja turvassa. Saattaapi nyt olla jo leikattu karvapatitkin pois. Ja on tutkittu.
Minulla on ikävä, kävin viemässä ruokintapaikalta kaikki kipot pois. Nyt tuntuu tyhjältä tämä elämä. Mutta Lahjan parhaaksi on nyt kaikki voitava tehty.
-
Aivan mahtava juttu, että saitte vaikeuksista huolimatta KulkijaKissa-Lahjan häkitettyä ja hoitoon! Onnittelut!
-
Kaikenlaista ihmettä:
juuri äsken sain sähköpostia, että romanialainen kummikissani on saanut kodin. Hänhän oli ensin siellä toimistokissana, mutta nyt oli löytänyt ihan oikean kodin.
Tuntuupa vaan jotenkin jännältä tämä koko ketju:
Pikku-Piu pääsi pois, sitten Kulkija Lahja pääsi hoitoon ja juuri tänä iltana tuli viesti Romaniasta, että toimistokissakin siellä oli saanut kodin.
Romaniasta tarjottiin uuttaa kissaa kummikissaksi, lähetin sinne kertomuksen Lahjasta ja kerroin hänen tämänpäiväisen tarinansa.
-------------------------------------------------------
Ja taas tässä välissä kiitokset Marfalle!
-----------------------------------------------------
Otan tietysti Romaniasta uuden kissan kummilapsekseni. Ja nyt odotan sitä, että jos Lahjalle ei löydy oikeita omistajia ja vanhempia, niin taitaapi hän sitten olla meidän perheen uusi tulokas.
-
Hieno juttu kun saitte Lahja kisu kiinni [:5] ja hän on nyt ensimmäistä yötä lämpöisessä [:-)] toivotaan että ihana ja rakastava koti vielä Lahjalle löytyisi [:-)]
-
Mukavia uutisia kaempaakin kissamaailmasta [:-)]
Villitseeköhän Lahja Arvon ja Reinon sitten aikanaan, sopeutuvat varmasti yhteen (näin siinä tulee varmastikin käymään) Jos Lahja olisi karannut jostain niin varmasti pitäisi olla tieto äkkiä perillä että kadonnut on löytynyt
-
Lahjalle löytyy koti takuuvarmasti meiltä. Arvohan ei tule olemaan ongelma. Arvo kokee olevansa Jumalasta seuraava -ylöspäin. Arvo on rauhaa rakastava eikä koe ketään kilpailijakseen. Ongelma on Reino. Hän on varovaisempi ja nyt viime aikoina ollut selvästi rakkautta ja hellyyttä hakeva. Sitä olen hänelle koettanut antaa kaikin tavoin ja jatkossa on annettava vielä entistä enemmän jotta hän voisi luottaa siihen, että häntä rakastetaan.
-----------------------------
Onko Lahja tyttökissa -selviää huomenna. Jos on, voipi olla joko helpommin sopeutuva tai sitten vaikeammin sopeutuva. Kärsivällisyyttä tämä on jo vaatinut koko kesän ja kärsivällisyyttä tämä tulee vaatimaan vielä pitkän ajan, mutta mitäs silläkään on väliä!
----------------------------------------------------------------
Kaksikymmentä vuotta minulla on ollut kissoja, kaikki tavalla tai toisella löytökissoja - luulen melkein, että selviän nytkin.......
-
Meidän villikisu on tyttö ja todella hyvä kaveri pojan kanssa, oma tyttö vieroksuu uutta tyttöä.
Eli tämän valossa luulen, että Lahja-tyttö sopeutuisi mainiosti joukkoon.
-
Se olisikin hienoa jos Lahjan oikeita omistajia ei löytyisi, niin Lahja pääsisi Hömis sinun, Arvon ja Reinon luokse asumaan ja uskoisin että yhteiselo kisujen kesken löytyy ja kaikki kolme [:10] [:10] [:10] sopeutuvat keskenään [:-)] [:-)] [:-)]
Itsellänikin on kaksi löytökisua, runsas 9 vuotta sitten pentuna metsään hylätyt tyttö ja poika (luultavasti sisaruksia) hyvin tulevat keskenään toimeen ja ovat aivan ihania ... [:-)] [:-)]
-
Ihanaa kuulla hyviä uutisia [:10] [:5]
-
Soittelin juuri löytöeläintaloon. Sen verran tiedän, että Lahja on tyttö ja kiltisti on siellä ollut. Mitään toimenpiteitä ei ole vielä tehty. Hänen kuvansa on löytöeläintalon nettisivuilla.
Hyvä mieli minulla on nyt kuitenkin, vaikka kauhea ikävä.
-
Mukavia uutisia Lahja-kisusta. [:-)]
Toivotaan,että kaikki järjestysisi parhain päin ja Lahja pääsisi hyvään kotiin Hömikselle. [:-)]
-
Tosi mukavaa luettavaa, että Lahja on päässyt sisätiloihin ja hoitoon. Toivottavasti Hömis saat sen omaksesi. [:-)]
-
Onnellinen loppu.....ihanaa, Lahja pääsi kylmästä ja pimeästä hyvään hoitoon..(http://www.mysmilie.de/smilies/tiere/3/74.gif)
-
No nyt sitten vaan odotellaan, että ilmestyykö omistaja.
Muuten kai Hömiksellä on Lahjaan eka kiinnitys [:-)]
-
No niin, näinhän tässä siis piti käydä!
Lahjalla oli kuin olikin pennut tuolla talon alla. Onneksi joku oli ne nähnyt ja nyt alkoi hillitön pentujahti.
Kun oikein organisoidaan ja saadaan koko alueen kissaihmiset liikkeelle, niin kyllä ihmeitä tapahtuu.
Sain loukun yhdeltä aivan tuntemattomalta kissaihmiseltä. Viritimme loukun ja jäimme odottamaan. Kohta minulle soitti tämän seudun kuuluisin "kissanpyydystäjä", ihana ihminen ja kyseli kuulumisia.
Sanoin että mennäänpä katsomaan. Ja menimme loukulle ja...........
Siellä oli yksi kissanpentu!!! [:10]
Hän on nyt lähtenyt kohti uutta sijoituskotia, lääkärintarkastusta ja sen sellaista. Aivan selvästi oli Lahjan poikanen. Ikää noin 4-6 viikkoa, vaikea vielä sanoa.
Nyt lähden tarkistamaan seuraavan kerran loukun, tätä jatkan niin kauan, että voin olla aivan varma, että viimeinenkin on pelastettu.
Minulla on niin huono omatunto tuosta Lahjan tapauksesta, että vaikka ryöminen itse sinne talon alle hakemaan ne pennut! (niin jos en mahdu, saavat rakennusmiehet kaivaa aukkoa suuremmaksi!)
Minulle kissan henki on aivan yhtä tärkeä kuin ihmishenki - älkää kertoko kenellekään---- vielä tärkeämpikin! Kissa on riippuvainen ihmisestä, se ei yksin selviä tuolla kylmässä maailmassa, ei ainakaan pikkuinen sellainen.
-
Kaikki taisivat pönttölässäkin pitää oikeana ratkaisuna Lahjan kiinni ottamista joten ei saa syytellä itseään, täällä tunnetaan ihan yhtä syylliseksi oma olo.
Ei voi muuta toivoa kun että kaikki poikaset jäisivät nyt kiinni
-
Ohhoh! Toivottavasti kaikki pennut saadaan pelastettua! Tsemppiä Hömis! Sinä jos kuka olet oikea ihminen tuota tilannetta hoitamaan.
-
Voi hyvänen aika sentään!
Minäkin pidin Lahjan kiinniottamista oikeana ratkaisuna ja olin iloinen kun kuulin, että Lahja on pelastettu! Olihan mahdollisista pennuista jotakin puhetta, mutta ehkä se tuntui jotenkin epätodennäköisemmältä kuin todennäköisemmältä ja kuinka sen asian olisi voinut selvittää etukäteen... kai ryömimällä talon alle ja vaikka vielä naapuritalojenkin alle ja ja ja ...
Onneksi selvisi, että pennut ON! Niin voi sitten nekin yrittää pelastaa. Ja että yksi on JO saatu kiinni, on tosi hyvä alku! Onneksi pennut ovat sentään tuon ikäisiä, olin tosi huolestunut, että jos ovat aivan juuri syntyneitä imeväisiä, niin olisivat varmaan jo menehtyneet. Imeväisiähän tuonkin ikäiset ovat - kai. (nyt en kyllä muista kuinka kauan pennut imevät, kuinkahan kauan?) Mutta eka kiinnisaatu oli siis elossa, joten muutkin varmaan ovat!
Tsemppiä ja voimia sinulle Hömis, paljon voimia! Kaikki pönttöläiset täällä tsemppaavat!
Että näin pitikin käydä, et oo päässy helpolla! Nostan sulle hattua, todella!!!
-
Hömis, niitä on tietty ne kolme ja ne ovat Eino, Toivo ja Lempi!
Eikö siellä missä Lahja on nyt katsottu Lahjan nisiä, maitoahan siellä pitäisi olla. Voi mikä hätä Lahjalla onkaan ollut, mutta Hömis kyllä hoitaa homman. Sinä olet tehnyt ihan oikein!
-
Eikö siellä missä Lahja on nyt katsottu Lahjan nisiä, maitoahan siellä pitäisi olla.
No tuo minullekin tuli mieleen. Luulisi, että siellä ammattilaiset olisivat huomanneet. Vaan jos he eivät huomaa, niin miten voisi Hömis huomata. Enpä usko, että mitenkään.
-
Tsemppiä Hömikselle kissojen pyydystämiseen.
Jos ensimmäisen saitte kiinni jo näin nopeasti,
etteköhän te ne loputkin saa [:10]
Itsekkin pidin Lahjan kiinniottamista parhaana.
Eipä varmaan kenellekkään tullut mieleen, että sillä pennut olisi.
-
Oli siellä huomattu, Hömis kertoo päivän ketjussa:
http://www.ponttokamera.net/foorumi4/index.php?topic=12636.0
Oli huomattu, että Lahja on vastikään synnyttänyt. Nyt Lahjalla on siellä löytökissanpentu imetettävänä.
-
Oli siellä huomattu, Hömis kertoo päivän ketjussa:
http://www.ponttokamera.net/foorumi4/index.php?topic=12636.0
Oli huomattu, että Lahja on vastikään synnyttänyt. Nyt Lahjalla on siellä löytökissanpentu imetettävänä.
Kappas, niinpä olikin. En ollut lukenut päivän ketjua.
-
Olihan se jossain vaiheessa huomattu, mutta kun ei minulle siitä mitään kerrottu eikä soitettu! Siitä olen erittäin vihainen. Jos olisin sen heti silloin tiennyt, olisin oitis jättänyt Säkylän reissun väliin ja jäänyt tänne pyydystämään niitä pentuja. No, nyt on näin ja tämän kanssa täytyy elää.
-
Miksi ihmiset ei leikkauta kissojaan, varsinkin jos antavat liikkua vapaana.
En ymmärrä en [:-(]
Kyllä ne Lahjan lapset varmaan saadaan kiinni,
kyllä ruoka ajaa ne loukkuun nopeasti. Toivotaan niin.
Hyvä kun huomattiin niinkin pian että on pentuja.
Ja Hömis teki Lahjan kanssa ihan oikein, pois turha syyllisyys.
-
Elämä on ihmeellistä. Juuri äsken juttelin tuonne yläkertaan ja sanoin Taivaalliselle Isännälle, että minä en nyt nyt sitten muuten enää jaksa tätä kissasouvia! Minun on mentävä aamulla töihin enkä pysty pyydystämään noita pentuja.
Kohta soi puhelin ja tämä meidän kylän aito ihana "kissanpyydystäjä" soitteli ja kyseli loukun tilaa. Hän lupasi vielä tänä iltana käydä loukun kokemassa ja katsoa tilanteen. Sen lisäksi hän lupasi loukuttaa huomenna koko aamupäivän. Jospa nyt onnistuttaisiin!
Se pentu, joka saatiin kiinni, oli hänellä kotona ja kehräsi niin hirveästi kuin vaan pienestä kissasta voi ääntä lähteä! Siis ainakin yksi on nyt onnellisesti turvassa!
-
[:-)] [:-)]
-
Niinkuin kaikki muutkin pönttöläiset jo tässä ketjussa on maininneet, oikein sinä Hömis teit kun otit Lahja kisun kiinni ja veit turvaan sisätiloihin.
Yksi pikkuinen kisunpentu on jo saatu kiinni turvaan ja sisälle lämpöiseen, niin eiköhän ne loputkit pikkuiset saada kiinni apujoukkojen välityksellä, tsemppiä Hömis [:-)] [:10] [:-)]
-
Te olette saaneet pelastettua jo kaksi kissaa tai oikeastaan jo kolme. Lahjan, sen orvon pienen emottoman pennun sekä yhden Lahjan pennuista. Se on jo hieno saavutus. Jos et olisi tehnyt mitään, tuskin olisi yksikään selvinnyt elämälle.
Peukut on pystyssä, että ne loputkin saadaan turvaan ja mikä ettei se onnistuisi kun on apujoukotkin asialla, niin maalliset kuin taivaallisetkin. [:72]
-
Pakko oli käydä kurkkimassa mitä pentuasiaan kuuluu.
Uskon ja toivon että ne loputkin saadaan turvaan. Hömikselle
nyt kovasti voimahaleja että jaksat, oikein olet toiminut [:30]
-
Hömis on taivaan lahja...aivan ihana ihminen, näkee vaivaa niin hyvällä sydämellä kisujen vuoksi, voi....kumpa voisin olla mukana, konttaisin vaikka kuinka pieneen tilaan pikkuisten vuoksi....toivottavasti pikkuiset sieltä löytyvät.... [:30]....isot halit Hömikselle.
-
[:72] [:30] Hömikselle ! Kisuille [:5] [:5]
-
[:10] [:10]
Tänään pelastettu taas yksi kissa!!!! Lähden viemään uutta loukutushommaa taas. [:-)]
-
[:5] [:5] [:5] [:10]
-
Ihanaa!!! Onneksi olkoon!!!
-
Meneekö pennut suoraan sinne löytöeläintaloon? Kenties Lahja-emon luo, vai...???
Missä tämä tänään pelastettu juuri nyt on?????
-
No niin, äkkiä ne kiinni saadaan ja parempaan paikkaan missä lämpöä ja ruokaa.
Ja äiti myö kai sillä samaan paikkaan ne varmaan viedään?
-
Hömikselle [:5]
-
Koko päivän eletty töissä jännityksessä, montako "pyydyksessä". Tiedätkö Hömis montakos niitä on?
-
Hieno juttu Hömis, kun toinenkin kisunpentu on jo saatu kiinni [:5] [:-)] [:-)]
-
Nämä lapset eivät mene samaan paikkaan kuin Lahja. Nämä jäävät tämän meidän kylän kissanpelastajatädin hoiviin (ainakin toistaiseksi). Lahja niitä tuskin enää omikseen tuntee eikä välttämättä edes hyväksyisi.
Ne tulevat saamaan kuitenkin hyvän kodin, menevät sitten kenelle vaan.
-
Hömikselle [:5] ja [:30] kaikesta niin hienosta toiminnasta!
[:-)]
-
Laittelin vielä loukkuvirityksen kahdeksan aikoihin. Meidän kylän kissapelastajatäti lupasi käydä kymmenen aikaan katsomassa.
Jospa saisimme vielä jonkun kiinni!
-
Hienoa!
Tässä tilanteessa on se "paha puoli", että kun ei tiedä MONTAKO niitä pentuja on. [:-(] Ties kuinka monta... esim. 3-5. Kuusi olisi jo aika paljon, ehkä epätodennäköistä. Viisi on vielä mahdollista. Voi sentäs. Tiitu sai aikoinaan neljä pentua.
Hienoa työtä teette ja upeeta, että kaksi on jo pelastettu!
-
Mitähän ruokaa sinne laitatte? Tonnikala vois olla kova sana, siinä on niin voimakas haju/(tuoksu), että saattaisi houkutella tehokkaasti kisuja paikalle. [:-)]
-
Kissojen tonnikala on houkuttimena. Se haisee todella voimakkaasti.
Nyt voi olla vaan niin, että ne ovat jo niin isoja, että ovat lähteneet pois. Sitten huomasin myös sen, että joku oli vienyt ruokakipon toisen talon alle.
Olisi parempi, jos oppisivat vain yhdelle ruokapaikalle. Mutta kun tästä asiasta ei voi tiedottaa koko kylälle, koska kissanvihaajat ovat sitten heti liikkeellä. Jos löytävät loukun, päästävät ehkä kissan pois tai tekevät jotain muuta...
Ei tämä ole niin helppoa kuin heinänteko! Jos annat ruokaa liikaa, eivät tule loukkuun, jos et anna ruokaa tarpeeksi, ovat nälissään, milloin saat kuljetuksen, jos jäävät loukkuun....
Ei ole helppo homma - eikä loukussakaan voi olla kovin pitkään. Tulee varmasti kauhea stressi ja pelko.
Teepä itse perässä! Ja kun olet päivät työssä etkä voi olla vahtimassa loukkuja ja kun kun koko arkipäivän pihalla on hirveä työmaa käynnissä... meteli ja kaikki koneet
Onneksi nuo työmaan miehet ovat kaikki tässä tosissaan mukana - haluavat hekin pelastaa nuo pennut.
-
Toivotan voimia Rouva Hömötiaiselle. Kyllä olet kultainen ihminen.
-
Kiitoksia kehuista, ne kuuluvat kyllä kaikille naapureille ja vapaaehtoisille, jotka ovat tässä auttaneet valtavasti.
No, eilen illalla siis viriteltiin vielä loukku ja kissatätimme lupasi käydä sen vielä myöhään katsomassa.
Menin aamulla sinne niin loukku oli hävinnyt! Mutta tilalla oli kipollinen ruokaa. Arvasin, että nyt on jotain tapahtunut.
Ja kolmas pentu on nyt saatu talteen!!! [:5]
Kaiken kaikkiaan niitä on siis pelastettu neljä, koska yhden on ottanut eräs naapuri jo aiemmin.
Jatkamme vielä tänään ja huomenna loukutusta ja varmistamme, että varmasti yhtään ei jää sinne talon alle.
Kiitokset kaikille auttajille ja kiitokset kaikille teille myötäelämisestä!
Taisi tämä juttu sittenkin saada onnellisen lopun.
Ja jos en olisi Lahjaa saanut kiinni ja vienyt pois, voisi olla, että noita pentujakaan emme olisi ajoissa havainneet. Olisivat voineet jäädä talon alle loukkuun koko sakki, kun työmiehet perjantaina rupeavat talon alustaa täyttämään!
-
VOI MITEN IIIIIIIHANAA!!!!!
Voi jukkkkratti miten hienoa!!! Jo NELJÄ!
En tiennytkään, että joku asukas on yhden pennun saanut kiinni ja turvaan vienyt. Ihanko syliinsä sai napattua, vai miten onnistui???
Taitavat olla aikas suloisia... (heh, taitavat kissanpennut olla joo :-)) ) Ovatko äitinsä näköisiä? Minkäs näköisiä? Lyhytkarvaisia? Mä oon ihan kauhian utelias. Oon ollut täällä hengessä mukana niin ettet arvaakaan, tai kai sää arvaat. :-)) Yläkerrastakin oon pyydellyt apuja, niin olen niin. [:-)] [:-)]
-
[:5] [:10] [:72]
-
VOI MITEN IIIIIIIHANAA!!!!!
Voi jukkkkratti miten hienoa!!! Jo NELJÄ!
En tiennytkään, että joku asukas on yhden pennun saanut kiinni ja turvaan vienyt. Ihanko syliinsä sai napattua, vai miten onnistui???
Taitavat olla aikas suloisia... (heh, taitavat kissanpennut olla joo :-)) ) Ovatko äitinsä näköisiä? Minkäs näköisiä? Lyhytkarvaisia? Mä oon ihan kauhian utelias. Oon ollut täällä hengessä mukana niin ettet arvaakaan, tai kai sää arvaat. :-)) Yläkerrastakin oon pyydellyt apuja, niin olen niin. [:-)] [:-)]
Anteeks Sus, että lainaan tekstiäsi, mutta sanoit sen, mitä minä ajattelin. HIENOA, HÖMIS. Ihana ihminen olet.
-
Ulkonäkökysymykseen en osaa vastata. Olen nähnyt vain yhden. Kaksi niistä on aika tummia, mutta mukana myös keltaista väriä, toisella naamassa enemmänkin. Yksi on "kullertava" elikkäs aikalailla keltainen koko kissa.
Äitinsä näköisiä ovat! Mutta onhan isälläkin sormensa pelissä!
Onnellinen loppu koko tarinalle kuitenkin kaiken kaikkiaan! [:-)]
-
Voi miten ihanaa, että jo neljä turvassa ja lämpimässä [:-)]
Toivottavasti siinä oli jo kaikki.
Hyvä Hömis & naapurit ja työmiehet [KIPPIS]
-
Aivan kerrassaan mahtavaa!
-
Onpa hienoa luettavaa kisunpennuista [:5] [:5] [:10] [:10] [:10] [:10]
-
Upeaa...voi miten pyyteetöntä työtä Rva Hömis tekeekään...empähän tiedä siskoni lisäksi muita, hän asuu Kölnissä, tekee samaa siellä...ISO hali ja kukkaset mukaan...(http://www.mysmilie.de/smilies/goldies/27.gif)
-
En osaa sanoa muuta kuin et on kertakaikkiaan ihanaa, et pikkukissulit on saatu turvaan [:-)]
Hömikselle, "kissatädille" ja kaikille pelastukseen osallistujeille halit [:30]
-
Toivottavasti niitä ois vaan nuo neljä, meinaan, että jos on vielä viideskin... [:-I]
Mutta NELJÄN pelastaminen on aivan mielettömän upea teko!!! Minullakin on täällä NIIN hyvä mieli, niin oon ollu huolissani pikkukisuista.
-
Upeeta että kissapienokaiset on saatu turvaan.
Hyvin teitte minkä teitte ja kissat suojaan veitte.
[:-DD] [:-DD] [:-DD] [:-DD] :-))
-
En malta olla kertomatta. Olen aivan ihmeissäni. Nyt minulla on jo kolme uutta kissojen ystävää, jotka ovat auttaneet tässä projektissa. He tekevät todella vapaaehtoistyötä kissojen hyväksi. Eräs heistä ilmoitti, että hän aikoo päivystää ensi yönä ja käydä tarkastamassa säännöllisesti meidän loukut. Itse en usko, että enää ketään löytyy. Luulen, että kaikki pennut on saatu turvaan.
Perjantaina tulevat rakennusmiehet ja täyttävät talon alustan. Nyt ei mitään jätetä arvailujen varaan, vaan tilanne selvitetään loppuun asti. Ei jää ainakaan itselle huonoa omaatuntoa siitä, että juttu olisi jätetty kesken.
Minä en voi yöllä päivystää, koska huomenna on kurssipäivä töissä.
----------------------
Olen niin suuresti kiitollinen näille vapaaehtoisille ihmisille, jotka ottivat tämänkin projektin heti omakseen ja tarttuivat toimeen. En tiedä, kuinka voisin heitä kiittää! Ilman heitä minulla ei olisi ollut edes loukkua! Nyt siellä kököttää kaksi loukkua odottamassa mahdollista viimeistä mohikaania!
-------------------------
Loppu hyvin - kaikki hyvin. Lahja on turvassa ja päässyt imettämään orpoa kissanpentua. Lahjan pennut ovat turvassa ja ovat pääsemässä hyvän elämän alkuun. Aion kyllä pitää yhteyttä pentujen uusiin omistajiin kunhan se aika tulee.
Ja Lahja toivottavasti saa uuden kodin täältä meiltä.
Siinä voipi alku olla hankalaa, mutta onhan tässä ennenkin selvitty.
Tämä oli aikamoinen selviytymistarina. Enpä olisi koskaan voinut kuvitella, millainen souvi tästä oikeasti tuleekaan. Luulin vain yksinkertaisesti pelastavani yhden pienen KulkijaKissan. Se sinänsä olisikin ollut vielä aika helppo nakki, mutta että sitten siihen vielä sen pennut ja juuri silloin kun itse olin kaukana ulkomailla !!!!!
---------------------------------
Ja nyt on siis tuonne Yläkertaan lähetetty viesti ja suuri pyyntö: please, ei ihan heti ainakaan uutta Kulkijaa! Haluaisin nyt pienen hengähdystauon!
Mutta näinhän me pelastettiin jokin aika sitten myös Herra Kaapo Lilliäinenkin!
---------------------------------
Siis, alan uskoa, että tämä tarina on tältä osin loppuun kirjoitettu. Olen onnellinen ja helpottunut. En enää syytä itseäni siitä, että vein Lahjan. Ehkäpä olisi ollut niin, että jos Lahjaa ei olisi viety, emme koskaan olisi tienneet sen pennuista mitään.
Ja sitten olisi tullut iso kone, joka olisi täyttänyt talon alustan lekasoralla.... työmiehet kertoivat, että se haiseekin pahalle.... ja kissa pakenee viimeiseen nurkkaan....
Olisiko siinä mennyt äiti ja koko pesue
-
[:6]
-
Hömis [:30]
[:6] [:6] [:6] [:6][:6]
[:10] [:10] [:10] [:10] [:10] [:10]
-
Hauska juttu tuli taas mieleen!
Kunnallisvaalit ovat tulossa ja eräs naapuri oli saanut tuolla raitilla Keskustan vaalimainoksena pienen pienen kuusentaimen.
Sitä maanantaina soviteltiin tuonne pihamaalle. Sitten löydettiin hyvä paikka kuusen kasvaa vaikka aivan aikuiseksi.
-------------------
Minä nimitin sen sitten vallitsevan tilanteen mukaan :
"KaikkienKulkuKissojenKuusi"
ja hän tulkoon joskus saamaan kyltin juurelleen ja istutuspäivän. Se kun liittyy nyt niin kiinteästi tähän meidän kissasouviin!
-
Ajattele Hömis, olette (Herra Kaapo Lilliäisen jälkeen) nyt pelastaneet VIISI kisua!!!!! [:30]
Ja JOS et olisi vienyt Lahjaa, ja löytöeläintalossa todettu, että hän on synnyttänyt ja pennut ovat jossakin, niin tosiaankin, KAIKKI olisivat saattaneet jäädä loukkuun sinne talon alle. Kauhia! :-O Mutta näinpä ei käynytkään!
Sen lisäksi Lahjaa odotti löytöeläintalossa tärkeä tehtävä, aivan kuin olisi ollut tarkoituskin (uskon sellaiseen) että Lahjan tehtävä oli/on nyt antaa elämä orvolle imeväisikäiselle kissanpennulle, ihan pikkukisulle, joka on elämänsä alussa. [:37]
Teidän lisäksi, minun tekee mieli kiittää nyt yläkertaa... ja niin teenkin. [:6]
-
[:10]
[:-)]
-
Hienoa Hömis ja kaikki muut vapaaehtoiset [KIPPIS]
Ihanaa, että kisulit pääsi turvaan [:10] [:10] [:10] [:10]
-
Kyllä kaikella on tarkoituksensa ja samaa ajattelen kuin Sus [:-)]
KaikkienKulkuKissojenKuusi hyvä muistomerkki [KIPPIS]
-
Ei tämä tarina olekaan vielä loppuunkirjoitettu!!!
Viime yönä eräs vapaaehtoinen päivysti koko yön loukun luona. Siellä oli vielä yksi kissanpoikanen! Mutta ei mennyt loukkuun.
Nyt on todella kiire saada se turvaan. Työmaan miehet aikovat aloittaa täyttämisen jo ehkä tänään - meillä on kiire! Loukku on kohta siirrettävä toiseen paikkaan. Jos ei onnistu tänä päivänä, niin ensi yöksi on taas päivystys hoidossa.
Minun suuri kissasydämeni on nyt pakahtua!
-
Täällä ei voi muuta kun odottaa ja jännittää mukana ja toivoa parasta
-
Voi pientä. Tulisi nyt kiireesti pois sieltä [:´(]. Eikö sinne talon alle mahdu ihminen menemään, että saisi otettua kisun talteen? Mitä sanoo eläinsuojeluviranomainen, jos aletaan alustaa täyttämään, vaikka tiedetään, että siellä on kissan pentu?
Sinne loukkuun pitäisi äkisti saada edes yksi niistä poikasista, että tämäkin ressukka uskaltaisi sinne mennä. Nythän se pelkää ihan tavattomasti, kun on jäänyt yksin. [:-(]
-
Valtavan työn olet Hömis tehnyt kissojen kanssa, toivotaan että viimeinenkin pentu saadaan onnellisesti pelastettua ennen työmaamiesten urakan aloittamista.
[:10] [:10] [:10] [:10]
-
Ei sinne loukkuun voi niitä toisia laittaa - eihän se siellä pysyisi, vaan karkaisi oitis. Miehet eivät täytä aivan kokonaan vielä tänään. Juttelin niiden kanssa. Uskon kyllä vakaasti, että tämä saadaan pelastettua, mutta on kaikkein vaikein tapaus.
-
Voi, kun minä luulin niitä loukkuja samanlaisiksi kuin nekin ovat, millä esim: supeja pyydystetään. Niistä ei pääse pois, jos sinne on mennyt. Olisi se silti kamala järkytys pikku kisulle, jos se laitettaisiin taas loukkuun. En vaan osannut sitä heti ajatella, kun oli niin kova hätä sen alla olevan pikkuisen puolesta.
-
Samantapainen on tämäkin loukku. Sieltä ei pääse pois jos sinne menee ja se laukeaa. Mutta se on oltava auki siihen asti, että sinne mennään.
Tämä on nyt erittäin haastava tapaus. Voi olla, että on erittäin viisas tapaus tai sitten on nähnyt miten toisille kävi kun loukkuun menivät.
Mutta kun ei raukka ymmärrä, että hänen parastaan tässä koetetaan.
Olen aivan hermoraunio! En osaa tehdä nyt mitään.
-
Voi Luoja... tätä mä vähän pelkäsinkin. Että neljän kohdalla ei vielä voi olla varma. Viisi pentua ei oo mikään ihme. Toivottavasti ei sentään enää kuudetta.
Kyl se nyt on vaan niin että SITÄ AUKKOA EI PEITETÄ ENNEN KUIN ASIASTA ON TÄYSI VARMUUS! Kai ne työmiehet ovat yhteistyökykyisiä/-haluisia, eivätkö ole tähän astikin olleet? Aukon peittäminen ei tosiaankaan voi olla maailman kiireellisin asia. Nyt tiukka linja sen asian suhteen!
Eikö sinne talon alle mahdu ihminen menemään???
-
Apua, nyt ollaan täälläkin ihan täpinöissään. Pystytkö Hömis jotenkin
estämään sen täyttämisen ennenkuin pentu on saatu kiinni?
Vai täytyykö lähellä asuvien pönttöläisten tulla kahlehtimaan itsensä
koneisiin estääksen sen?
-
No jopas.... Onko tuon talon alusta kovasti erilainen kuin teidän talon? Onko teillä joku joka sinne mahtuu ja pystyy ja suostuu menemään?
Se pentu on saatava pois sieltä. Sitä täyttöä ei kerta kaikkiaan saa aloittaa ennen sitä. Ja jos joku yrittää, niin soittakaa poliisille. En tiedä auttavatko, mutta luulisi tuon nyt täyttävän eläinrääkkäyksen kriteerit, jos pentu on vaarassa jäädä loukkuun talonalustaan.
-
Hätääntyneenä soittelin tuossa Hömikselle ja onneksi tilanne ei ole ihan niin paha kuin mielessäni kuvittelin. Sorakasan alle talon alustaan jäämisen vaaraa ei ole. Soran levitystapa ja työmiesten asenne ovat sellaiset, että sinne ei voi vahingossakaan jäädä ansaan. Muuten kyllä pieni kisunpentu pitää saada turvaan kiireellä, mutta ihan noin välitöntä hengenvaaraa sillä ei ole.
Kovasti tekevät porukalla töitä sen eteen, että kisu saadaan kiinni ja luotan täysin siihen, että jos se on tarkoitus kiinni saada, niin se myös saadaan.
-
Tuo tieto helpotti huomattavasti olotilaa. Toivotaan, että pikkuinen ei ihan villiinny. Voi kunpa kaikki päättyisi onnellisesti.
-
Työmiehille [:5]
Onneksi siellä duunarinhaalarin alla on hyvä sydän [:45]
-
Huh helpotus!
Sillä kissanpennullahan täytyy olla aivan hirmuinen nälkä! Eihän se ole saanut syödäkseen mitään, koska kaikki ruoka on loukuissa! Eli uskon kyllä, että noin nälkäisenä ruoka sen houkuttelee loukkuun. Koskahan se pikkuinen on viimeksi syönyt...? [:-I] [:-(] Niin ja juonut vettä! Siis... jos sillä ei ole vettä saatavilla niin, kauhia... ehkä edes vesikuppi pitäisi olla loukun ulkopuolella, nestettä pitää ehdottomasti saada ettei pentu menehdy... ai että mä oon huolissani täällä.
Mutta luotan että Hömis ja apujoukot kyllä osaavat hommat!
Kermaa ei kyllä loukun ulkopuolelle kannata laittaa, se taas vie nälänkin, mutta ehkä vettä... onks loukussa tonnikalan lisäksi kermaa?
oon mä kans varsinainen etäneuvoja... [:-I]
-
Se on viime yönä saanut syödäkseen. Nyt ruokaa ei ole kuin loukussa.
-
Tsemppiä Hömikselle ja apujoukoille pikkukisun kiinni saamiseen [:10] [:72] [:72]
-
Voi mitä sydämentykytyksiä saa kun lukee tätäkin ketjua.
Toivottavasti se on sitten jo viimeinen irrallaan oleva pentu.
Tsemppiä [:72]
-
Voi kumpa se sitkeä Sissi tajuaisi oman parhaansa tai siis menisi syömään. Kyllä tästä joukosta olisi ihana saada potretti.
-
Koko päivän olen tässä päivystänyt ja noin tunnin välein tehnyt kierroksen pihalla. Ei mitään.
Se on erittäin arka ja tulee ehkä vasta yöllä. Juuri kävimme virittämässä sinne kaksi loukkua joihin laitettiin tonnikalaa syötiksi. Joku oli hyväsydämisyyttään laittanut ruokaa näkösälle, sen hävitin pois.
Eräs kissaystävä on tulossa ensi yöksi vahtiin.
Minä olen menettänyt kaiken toivoni ja otan syyt niskoilleni, että yksi menetettiin.
Toiset kolme ovat käyneet lääkärissä, rokotettu on. Ei ollut korvapunkkeja - onneksi! Menen käymään ja katsomaan näitä lapsia joskus ja sitten tulee kuvia.
Lahjan perään en ole nyt soittanut. Mutta jaksan uskoa, että hänellä on hyvä olla orvon pienokaisensa kanssa. Meillä ryhdytään nyt sopeutumaan siihen ajatukseen, että meille tulee uusi perheenjäsen! Tämä yksi kissatäti on hoidellut satoja kissoja ja ottanut niitä kotiinsa. Hän sanoi, että 95 % sopeutuu aivan varmasti. Aikaa saattaa viedä, mutta kyllä onnistuu.
Olen lähettänyt tuhat ja yksi rukousta tuonne yläkertaan, jospa sittenkin saisimme tuon viimeisenkin mohikaanin turvaan.
Kyllä nuo vapaaehtoiset kissaihmiset tekevät suunnattoman hienoa työtä näiden ressukoiden hyväksi! Ja minä olen päättänyt, että meidän taloon hankitaan aivan ikioma loukku. Niitä ei kaupasta saa - täytyy vaan löytää joku, joka tekisi meille sellaisen. Uskon, että sillä on varmasti jatkossakin käyttöä!
-
Laitan saman viestin tänne, kuin päivän ketjuun, että varmasti huomaat:
Älä nyt vielä heitä kirvestä kaivoon Hömis. Pidätte nyt vaan niitä loukkuja siellä, eikä ruokaa muuten kuin loukussa, kyllä hän voi sieltä nälissään loukkuun mennä.
Mun äitini kissa kerran pääsi irti VALJAISTA pihalla ja karkasi. Äiti piti loukkua pihalla KOLME KUUKAUTTA!!! Oli TALVI. Ja yks kaunis päivä kun hän taas - tuhannennen kerran - meni loukkua kattomaan, niin KISSA OLI SIELLÄ! :-O Hän sai kissansa takaisin! Arvatkaa mikä tunne... äidilläni. Hän oli kissaan erittäin kiintynyt ja sydän ahdistusta pullollaan sen kolme kuukautta. Ja se kissa löytyi kuin löytyikin loukusta kolmen kuukauden päästä.
Pidätte nyt vaan niitä loukkuja siellä. Ei niitä ihan koko ajan tarvi käydä "kokemassa". Jos ja kun kissa sinne menee, niin siellä on ja pysyy. Vaikka joutuiskin odottamaan vaikka tunteja siellä, niin tallessahan on.
-
Viime yönä päivystettiin kahden loukun kanssa. Ei tulosta. En ole vielä kuullut tarkemmin, onko häntä edes näkynyt.
-
Jos kohta kukaan ei jaksa öisin enää päivystää, niin pitäkää kuitenkin vaan loukut siellä vaikka kuinka kauan. Eihän kukaan ikuisesti öisin jaksa valvoa... [:-(]
Silloin kun äitini sen 3 kuukautta omaa kissaansa loukutti, niin hän kävi kattomassa aamulla päivällä ja illalla. Ei hän öisin siellä käynyt. Oli talvi, loukun päällä oli mattoja, lumi satoi päälle... loukun sisälläkin oli varmaan joku pehmuste... Oli kertakaikkinen ihme, että kisu viimein löytyi sieltä. Laiha oli raasu ku mikä, en tajua miten se oli selvinnyt hengissä 3 kk talvella. Sisällä se oksensi ja siinä oli jotakin kuin jotain kasvin juuria tms. [:-I]
Joku kyllä oli ehkä ruokkinut sitä. Äitini nimittäin sai aivan eriskummallisen puhelinsoiton, kun oli laittanut katoamisilmoituksia valokuvan kera kaupan ilmoitustauluille, lehteen laittoi useammankin kerran katoamisilmoituksen. Sitten tuli puhelinsoitto, jossa nuoren pojan ääni sanoi, vihaisella äänellä: "Sillä on jo koti!" :-O [?] [?] [?] Ja paiskas puhelimen kiinni. [?] Ihan ihme juttu... Ei ois kai halunnut luopua siitä... jotaki tämmöstä. Silti vapaana seikkaili kissa. [:-I] [:-I] [:-I]
Tää nyt ei kuulunut tähän juttuun muuten, kuin, että ehkä siellä ei ole pakko yöllä päivystää, jos ei jaksa. Mutta hyvähän se on jos joku jaksaa!!! Sinnikkäitä ootte olleet jo tähän asti ku mikä!!!
muoks. ja oon suoraan sanottuna hämmästynyt, että ne neljä saatiin kiinni noin nopeasti! Ei menetetä toivoa.
-
Minusta tuosta viidennestä pennusta pitäisi ilmoittaa eläinsuojeluviranomaisille ja sinne löytöeläintaloon. Ootko Hömis keskustellut heidän kanssaan??? Varsinkin tuo ensin mainittu, asia kuuluu HEIDÄN VASTUUALUEELLEEN. Heidän pitää saada tietää. Jos sieltä tulisi lisäapuja. Te uuvutte kohta.
-
Löytöeläintaloon on ilmoitettu heti kun pennut on havaittu. Heidän vastauksensa oli ollut : "Ei kuulu meille!"
Me teemme kaiken voitavamme vielä viikonloppuna. On meitä siinä aika monta ihmistä valjastettuna. Ja jos emme löydä sitä enää, niin sitten ei.
Minä en anna tätä itselleni koskaan anteeksi, mutta sen kanssa on vaan elettävä
-
Minun mielestäni loukun luona ei saisikaan turhaan käydä, sillä ihan varmasti pikkuinen pelkää ihan hirveästi. Jos loukussa on ruokaa ja vettä, niin siellä ei tarvi muuta kuin käydä tarkastamassa aamulla ja illalla. Tuokin on ihan hyvä juttu, että laittaisi siihen vaikka jonkun vanhan maton päälle suojaksi.
Voi että, kunpa se pikku kisu nyt ymmärtäisi mennä sinne.
Jaksamista kaikille, erityisesti niille, jotka toimivat siellä kisun kiinni saamiseksi.
-
Voimia Sinulle Hömis ja kaikille muille jotka ovat tässä mukana [:1]
Olette mielessäni koko ajan
-
Löytöeläintaloon on ilmoitettu heti kun pennut on havaittu. Heidän vastauksensa oli ollut : "Ei kuulu meille!"
Me teemme kaiken voitavamme vielä viikonloppuna. On meitä siinä aika monta ihmistä valjastettuna. Ja jos emme löydä sitä enää, niin sitten ei.
Minä en anna tätä itselleni koskaan anteeksi, mutta sen kanssa on vaan elettävä
Ei se löytöeläintalolle varmaan kuulukaan, mutta eläinsuojeluviranomaisille se kuuluu ehdottomasti!
Hömis, sähän et ole tehnyt MITÄÄN VÄÄRIN vaan toiminut LOISTAVASTI. Kaikki ollaan täällä oltu samaa mieltä sinun toiminnan suhteen. Ei ole sinun syytäsi, jos viides pentu ei ole mennyt loukkuun. [:-)] [:1] [:30]
Joku matto loukun päällä oiskin hyvä idis, kuten Mesis sanoi. Kissoilla kun on taipumus nimenomaan hakeutua suojaisiin paikkoihin ja "onkaloihin". Ei tartte ku kotona olla tyhjä pahvilaatikko jossakin, niin kissa on HETI siellä. :-)) Kerran löysin äitin kissan nukkumasta kassissa. [:-)] Semmonen "hämärä onkalo" vois houkutella kisua sinne, sehän on "turvallinen paikka". [:-)]
-
Luulenpa, että tämä tarina on kirjoitettu loppuun. Jatkan toki loukuttamista vielä viikonlopun. Viime yönä pennusta ei ollut mitään havaintoa ja kaksi loukkua olivat koskemattomina.
-------------------------
Soittelin Lahjan perään. Sain kuulla, että hän on erittäin onnellinen adoptiolapsensa kanssa. Hoitaja kertoi, että hän vei ensin varovasti pentua Lahjalle. Mutta ennen kuin hän ennätti laskea pentua käsistään, oli Lahja jo nuollut sitä ja alkanut heti imettämään. Lahja on ensin ollut antibioottikuurilla, mutta nyt maito tulee luonnollisella tavalla pois. Hoitajat tuntuivat kovasti tykästyneen Lahjaan.
Ja niin se sitten on, että minulla on nyt sitten varaus Lahjaan. Vielä noin 10 viikkoa hän saa imettää ja toteuttaa äidinvaistoaan. Sitten kun tuo loppuu Luonnon oman aikataulun mukaan, niin sitten minä menen hakemaan Lahjan uuteen kotiin.
Olen siihen niin kovasti kiintynyt.
[:-)]
-
Jatkoa Susun kirjoitukseen: Niin, ja jos siellä vielä tuoksuu hyvä ruoka, niin...... [:-)]
-
Soittelin Lahjan perään. Sain kuulla, että hän on erittäin onnellinen adoptiolapsensa kanssa. Hoitaja kertoi, että hän vei ensin varovasti pentua Lahjalle. Mutta ennen kuin hän ennätti laskea pentua käsistään, oli Lahja jo nuollut sitä ja alkanut heti imettämään. Lahja on ensin ollut antibioottikuurilla, mutta nyt maito tulee luonnollisella tavalla pois. Hoitajat tuntuivat kovasti tykästyneen Lahjaan.
Ja niin se sitten on, että minulla on nyt sitten varaus Lahjaan. Vielä noin 10 viikkoa hän saa imettää ja toteuttaa äidinvaistoaan. Sitten kun tuo loppuu Luonnon oman aikataulun mukaan, niin sitten minä menen hakemaan Lahjan uuteen kotiin.
Olen siihen niin kovasti kiintynyt.
[:-)]
Ihanaa luettavaa [:-)]
-
Hömis saa JouluLahjan! [:-)]
-
Niin, tuon nimen historiaa:
Arvo tuli meille aikoinaan joululahjaksi ja hänen nimensä olikin ensin Lahja. Sitten huomattiin erehdys ja korjattiin nimi.
Nyt tämä uusikin on JouluLahja ja myös silloin kesällä oli TaivaanLahja!
Eihän hän voi muuta siis ollakaan! [:-)]
-
Periksi en vieläkään anna. Kävin siirtämässä loukun meidän lehtikompostoriin. Se on erittäin rauhallinen paikka. Juuri viritin sen ja edelleen yksi vapaaehtoinen ilmoitti tulevansa vielä ensi yöksikin päivystämään. Hän tuo vielä toisen loukun.
En jaksa uskoa, että mitään tapahtuu, mutta sitten voi ainakin sanoa, että kaikki mahdollinen ja mahdotonkin melkein on tehty.
----------
Tapasin naapurin miehen ja hän kertoi nähneensä taas pitkäkarvaisen kissan pihalla. Siis viime tiistaina - Lahja ei ole ollut silloin enää kuvioissa.
En uskalla edes ajatella tätä tilannetta. Taasko uusi Kulkija...
-
Voi voi, eikö tuo ikinä lopu [:-(]
-
Minä en enää ymmärrä tätä kulkukissojen tulvaa. Tämä mieskin sanoi ajatelleensa, että ei tuollakaan kissalla voi hyvä koti olla, jos se täällä pihoilla luuhaa. Siis: on sen muutkin huomanneet kuin minä.
Hänkin kyllä epäili, että kissojen puskaradio kertoo, että siellä on sellainen mummu, joka hoitelee kaikkia kissoja! [:-DD]
Enpä todellakaan enää toivoisi uusia kulkijoita. Rupee niinku riittämään!
-
Voisiko kaupunkialueella olla kesäkissaongelma [?]
-
Kun tämäkin nyt viimeksi nähty kissa oli ollut aivan täysikasvuinen! Samoin kuin on Lahja ja oli Kaapo Lilliäinen silloin aikanaan. Ja kaikki muutkin, jotka on pelastettu tästä. Lahjan pennut olivat ensimmäiset pennut tällä pihalla minun aikana.
Ei muuta kuin nyt pistän laput silmille enkä katso enää yhtään ympärilleni tuolla pihalla!
-
Viime yönä ollut taas havainto tuosta yhdestä pennusta. Ei mene loukkuun. Se pelkää selvästi liikaa.
Ensi yönä koetamme supiloukulla, joka on verkkoa. JOspa sinne uskaltaisi sitten lopulta mennä.
-
Toivotattavasti viimeinenkin pentu saadaan turvaan. Ei se ymmärrä, että menemällä loukkuun se pelastaisi itsensä.
Erityisen iloinen olen siitä, että Lahjalle on tiedossa turvallinen ja rakastava koti. [:-)] [:-)]
-
Hömis, mitä se tarkoittaa, että on ollut havainto...? Että joku on kaukaa nähnyt vilauksen?
Se kait pakenee, jos vähänkin lähemmäs yrittää...? Livahtaako se aina sinne talon alle piiloon, samaan paikkaan, onko sellaista havintoa...? Vai viilettääkö se jossakin kaukana siitä talonalusesta? Eikö sinne talon alle siis ihminen mahdu?
Sori ku kyselen niin kauheesti, mulla vaan on sydän niin kovasti mukana tässä jutussa.
-
Havainto tarkoittaa sitä, että eräs vapaaehtoinen on viettänyt yönsä pihalla vahdissa. Kissa ei tule enää tuon talon alta - siellä se ei enää asu. Vein nyt ruokaa toiseen paikkaan.
Se pelkää tavattomasti ja käsin sitä ei kiinni saa.
-
Sori ku kyselen niin kauheesti, mulla vaan on sydän niin kovasti mukana tässä jutussa.
Ihan sama mulla. Miksi siellä pitää olla vahdissa, jos se kissa kerran on säikky, eikös olisi parempi ettei siellä ole ketään. Se menee loukkuun ja saa ruokaa ja aamulla löydetään.
-
Siellä ollaan vahdissa autossa istuen. Ei kissa siitä mitään ihmishavaintoa saa. Ja ihminen on siellä vain sen takia, että jos se menee loukkuun, niin saadaan mahdollisimman pian pois. Siellä kulkee muitakin ihmisiä ja joku voi jopa mennä ja avata loukun ja päästää kissan karkuun. Tämä alue on aivan kaupungin keskustaa.
Etenkin ensi yönä on oltava vahdissa, koska loukku on supiloukku ja rautalankaa. Se voi kauan siellä tempoillessaan satuttaa itseään. Karkuun se ei sieltä pääse, mutta joku voipi tulla "armeliaasti vapauttamaan" tai jotain muuta kivaa.
Eikä ole varmasti miellyttävä viettää monta tuntia loukussa pimeässä ja sateessa. Mitään ei voi sen loukun päälle laittaa, koska se selvästi pelkää pimeää loukkua.
Olemme kyllä täällä kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat pohtineet ja päätyneet nyt näin toimimaan. Kukaan ihminen ei sitä käsin kiinni saa. Talon alle ei mahdu, se on niin matalaa. Lassoamalla ehkä voisi saada, mutta meistä ei ainakaan kukaan osaa sellaista temppua.
Toivotaan vaan parasta
-
Tsemppiä teille kaikille. Kyllä te voitavanne teette ja enempää ei voi. Toivotaan nyt oikein kovasti, että onnistuu.
-
Tsemppiä ja voimia täältäkin. Ja hatunnosto kaikesta mitä olette jo tehneet!
-
Olen varmaan huonosti kertonut ja selittänyt näitä olosuhteita. Vaikeaa on selittää, koska tämä alue on laaja, talon alusta on erittäin laaja alue ja piilopaikkoja on tässä lähiympäristössä niin paljon, että niitä ei suurikaan ihmisjoukko pystyisi selvittämään. Talon alle voisi mennä, mutta se ei hyödytä mitään, koska siellä on niin paljon koloja ja paikkoja minne piiloutua. Ja jos sitä ruvetaan hätistelemään ja ajamaan takaa, niin varmasti ei koskaan enää ilmaantuisi.
Ainoa tapa on nyt yrittää kärsivällisesti loukuttaa - viime yönä oli kaksi loukkua, nyt viritimme sitten lisäksi supiloukun. Vapaaehtoinen auttaja tulee myöhemmin yöksi autoonsa vahtimaan. Hän näkee kissan, jos se tulee. Oli viime yönäkin tullut, siis se kissa, istuskellut pitkään pihalla ja näykkinyt jotain ruokaa, mutta loukkuun ei uskaltanut. Mitäs siinä sitten teet. Jos tulet autosta ulos, on kissa tiessään. Ei sitä kiinni saa.
Aikalailla vaikea on tämä tapaus. Ne toiset tulivat helposti loukkuun, saatiin nopeasti pois ja turvaan. Niillähän ei nyt olekaan hätää enää.
-
Kävin juuri äsken taas kokemassa loukut. Ei mitään. Sekään ei haittaa, jos loukulla käy usein, koska siellä on sitä muuta hälinää ja ääntä jokatapauksessa. Ei siellä minun käyntini ketään häiritse. Nyt on lauantai-illan hälinät päällä ja voi mennä myöhään, ennen kuin se ilmestyy.
Toinen loukku on siellä toisten poikasten löytöpaikalla, mutta se on melko lähellä katua ja siellä on hälinää. Toinen loukku on meidän lehtikompostorissa, rauhallinen paikka, mutta se pelkää tuota loukkua, joka on pimeä.
Meidän epäilys on nyt sellainen, että tuo poikanen on jotenkin "vajaa", ei syö juuri mitään ja on erittäin laiha. Jos sillä olisi nälkä, kuten sisaruksillaan, olisi se jo jäänyt loukkuun. Toiset jäivät tosi helposti, kun oli ruokaa tarjolla. Jopa päivällä saatiin kiinni!
Tämä voi olla jotenkin vajaa eikä olisi muutenkaan selvinnyt elämälle. Mutta olisi parempi lopettaa kärsimykset kuin kulkea tuolla yön pimeydessä.
Odotellaan nyt kuitenkin, periksi en vieläkään anna. Kaikkeni olen tehnyt niin minä kuin kaikki muutkin, jotka ovat tässä operaatiossa mukana. Ei jää huono omatunto, että ei olisi yritetty kaikki mahdollinen. Joskus vaan ei ihmisenkään konstit auta.
-
Kyllä täältä annetaan Rouva Hömötiaiselle ja muille operaatioon osallistuneille 100% kiitokset
-
Syökö se siis kuitenkin jotakin? Mistä?
Onko siellä loukun ulkopuolella ruokaa? Vai onko ruoka ihan loukun suulla, että se ylettää syömään menemättä sisään... Pitäiskö antaa maitoa/kermaa... Jos hän olisi vielä ollut imetyksen tarpeessa. (Kissalla voi olla eri aikaan hedelmöityneitä pentuja, tämä saattaa olla se "nuorin" ja siten kehittymättömin. Luin just vasta asiasta.)
Älä hermostu mun uteliaisuudesta, asia vaan pyörii minunki mielessä koko ajan.
-
Kissan piiloutumiskyvystä saa päivittäin esimerkkejä kotioloissakin, jopa "kesy" kotikissa saattaa kadota huusholliin niin, ettei kukaan tiedä, missä hän on. Saati sitten pihoilla liikkuva pelokas villikissa...
Rouva Hömötiainen on tehnyt eläinsuojelumitalin arvoista työtä pihapiirinsä kissaeläinten pelastajana !!! [:-)]
-
Rouva Hömötiainen on tehnyt eläinsuojelumitalin arvoista työtä pihapiirinsä kissaeläinten pelastajana !!! [:-)]
Kyllä, näin on.
-
Tulin taas pihalta. Yöasussa, kumisaappaissa ja taskulampun kanssa. Aika lämmintä oli ulkona. Loukuilla ei mitään. Kumpikin tyhjä ja koskematon. Ulkona tavallista lauantai-illan meininkiä (vaikka en koskaan tähän aikaan ennen olekaan ulkona ollut!)
Nyt luovutan tältä illalta ja tiedän, että meidän vapaaehtoinen kissaystävä tulee yöksi. Kunhan ensin käypi saunassa. Sitten hän tulee autollaan tuonne pihamaalle ja kyttää sieltä autosta kissaliikennettä. Jos oikein hyvin kävisi, uskaltaisi se onneton pikkuinen raasu mennä sinne supiloukkuun ja jäisi sinne ! Sitten se olisikin sen jälkeen jo hyvissä käsissä ja hoidossa ja tapaisi viimein sisaruksensa, jotka on jo loukutettu.
---------------------
Onpa koko kesälomani mennytkin näissä merkeissä. Ensin sairastui Rakas Pikku-Piu ja hänestä jouduin luopumaan. Sitten tuli tämä Lahjan kiinniotto ja nämä yllätyspennut. Tästähän saisi ihan kokonaisen sadun aikaiseksi! Lahja - Taivaan Lahja!
Ensi yön pitäisi olla ratkaisu. Niin ainakin nyt kaikin tavoin rukoilen. Jospa ensi yönä tuo onneton pikkuinen ressukka uskaltautuisi tuonne supiloukkuun. Sen jälkeen sen elämä olisikin helppoa - ainakin se hoidetaan kuntoon ja saa lääkärin hoidon.
Pitäkää kaikki peukkuja ja lähetetään pyyntöjä tuonne yläkertaan, että saamme sen viimeisenkin mohikaanin vielä pelastettua elämälle!
-
[:10] [:6] [:5]
-
Nyt minä lähden tältä päivältä nukkumaan. Olen kaikkeni tehnyt ja kaiken organisoinut. Kunpa nyt ensi yö olisi ratkaisu. Se ei enää kauan jaksa selvitä yksin.
[:-(]
-
[:6] Voimia teille kaikille [:6]
-
Jaksamista [:6]
Peukkuja pidetään [:72]
-
Jaksamista sinulle Rouva Hömötiainen.
-
Ikäviä uutisia taas. On se nähty viime yönäkin, mutta loukkua kaihtaa. On erittäin laiha ja huonossa kunnossa.
Nyt otetaan käyttöön toinen suunnitelma:
loukut otettiin pois ja avasin meidän talon alle menevän kolon. Sen kolon viereen vein ruokaa. Aion pitää sille vain yhtä ruokapaikkaa, että se oppii siihen tulemaan. Sen jälkeen alkaa kesyttelyvaihe. Jos siinä onnistun, niin sitten on hyvä. Ruokin sitä vaikka loppuelämäni ja periksi en anna!
-
Voi että on sitkeä Sissi. Harmin harmi kun ei ymmärrä omaa parastaan.
-
Sitte sen kolon viereen jossakin vaihees-ko (?) se supihäkki ja sinne ruokaa? Sehän ei ole pimeä paikka se supihäkki. Jos ei sitä pelkäisi...
Siis onko ne kissaloukut jotakin kiinteää ainetta, muovia, kun sanoit että ne ovat pimeitä loukkoja??? Se kissaloukku jota äitini käytti, oli hyvin suuri, ja se oli häkki, ei siis pimeä loukko. Se oli niin iso, että sinne ois mahtunut keskikokoinen koirakin... Kissa ei siis varmaan edes aavistanut, että tämä on joku loukko, läpinäkyvää häkkiä koko laite.
Pakkohan sitä on ruokkia ilman loukkuakin, jos ei kerran loukkuun mene syömään. Muutenhan se menehtyy.
Peukutusta ja pyyntöjä yläkertaan lähtee täältä ja paljon.
-
Tiitun pennut kun siirtyivät kiinteälle ravinnolle, niin aloitin paistetulla jauhelihalla pieninä murusina ja KERMAVIILIÄ. Näitä annoin säännöllisesti. Niitähän voisi sekoittaa keskenään, jauhelihaa ja kermaviiliä.
Jos tonnikala ei pentua houkuttele, niin nämä (esimerkiksi) voisi houkutella. Kermaviilistä saa myös tuikitärkeää rasvaa. (Kannattaisi olla HYLAA, ettei vatsa mee sekasin, yhdellä Tiitun pennuista meni vatta sekasin.). Tällä pennulla on ehkä vaikeuksia siirtyä kiinteään ravintoon, jos se on muista jäljessä kehityksessä. Tässä vaiheessahan on kyllä tärkeintä, että pentu pysyy elossa. Jos se ei syö, kunto vaan heikkenee ja heikkenee. [:-(] Tonnikalassa ei varmaan sitä rasvaakaan paljoa ole. [:-I] Se ois nyt tärkeetä, koska pentu on niin laiha, ressukka.
Herkkuja kun laittaa tarjolle, niin ehkä joku kelpaisi, että saisi sisäänsä edes jotakin.
-
Ihanaa, Hömis, että jaksat pitää huolta. [:-)]
-
Kävin laittamassa sinne kolon suulle kermaviiliä, johon sekoittelin kananmunan keltuaisen. Ja lisäksi tietysti ruokaa.
Sitten ripottelin sinne maahan vehnäjauhoja - toivon että siitä näkisi, onko pienet tassut käyneet ruokinnalla tai talon alla.
Loukut olen toistaiseksi poistanut, ne eivät toimineet. Ja jos olisivat siellä, pitäisi jonkun olla kytiksessä koko yö. Ja se on mahdotonta näillä voimilla. Pitäisi olla komppania nuoria miehiä, joilla olisi samanlainen ajatus ja tahto pelastaa tuo kissamirri. Talon alle on vaikea mennä, siellä joutuu kumartumaan ja konttaamaan - tosi iso alue - mahdoton löytää mitään.
Voihan olla niinkin, että tämä pienokainen ei ole aivan terve - voi olla jokin synnynnäinen vikakin, että ei missään tapauksessa selviäisi elämälle. Mutta toivoisi sittenkin, että sen kärsimykset voisivat olla nopeammin ohitse.
----------------------------------------------------
Ei ole helppoa. Kokonaisuus on luonnollisesti loistava: neljä pentua, emo ja orpopentu on pelastettu. Kuulostaa hyvältä, mutta kaikkein pahin on tuon onnettoman kohtalo. En anna itselleni koskaan anteeksi.
Kiitokset kaikille teille, jotka myötäelätte tätä tarinaa. Kiitokset niistä viesteistä, joita olen saanut. Tämä oli tällainen tarina.
-
Kermaviili oli hävinnyt!!! Tämä viittaisi siihen. että pikkuinen on käynyt syömässä. Ruokaan ei ollut koskettu. Oli vaikea nähdä vehnäjauhoista, kuka siellä on kulkenut.
Siis - laitoin vehnäjauhoa maahan, että siitä näkisi sitten mahdolliset tassun jäljet.
-
Voi, toivottavasti sen on pikkukisu käynyt syömässä.
-
Hyvä!
Se, että ruokaan ei ollut koskettu viittaisi kyllä, että syömässä on käynyt pikkukisu! Aikuinen kissa ois varmasti syönyt (kiinteän) ruuankin.
Epäilen edelleen, että se pikkukisu on muita kehityksessä jäljessä ja sillä on vaikeuksia siirtyä kiinteään ravintoon. Siksi just kermaviili (HYLA), ja vaikka kuohukerma (HYLA) myös, on erittäin hyvä vaihtoehto. Kermaviili varmaan paras, oon ymmärtänyt että hapanmaitotuotteet on vatsalle hyväksi. Kermaviiliä minun pikkukisut veteli kaiken aikaa ihan luovutusikään asti ja siitä eteenpäinkin. (no tään oon jo sanonutki) Tietty kiinteä ravinto tuli siihen mukaan, se paistettu jauheliha pikkumuruina. [:-)]
Hyvä kun sen kananmunankeltuaisen sekoitit siihen viiliin, kisu saa myös proteiinia.
Pidetään peukkuja!
ONNEKSI juuri nyt ei ole pakkasöitä! Ainakaan säätiedotuksen mukaan.
-
Mietin auttaisiko kissanpennun "kesyttämisessä" joku peitto tai muu vaate, jossa olisi pennun sisarusten hajua. Jos pentu tunnistaisi tutut hajut se saattaisi tuntea olonsa turvallisemmaksi. Peiton voisi laittaa talon alle ja pentu voisi vaikka makoilla peiton päällä.
-
Mäkin aattelin, että mahtaisko sinne talon alle saada jotenkin ujutettua edes jonkun lämpimän nukkuma-alusen... palelee siellä yöt, raasu. [:-(] Sisarusten hajut voisivat tuoda turvallisuudentunnetta kyllä...
Tuntuu niin kamalalta, kun pikkunen on siellä niin yksin. [:-(] [:-(] [:´(] [:´((] Kunhan nyt jatkaisi syömistä sentään!
-
Eiks kukaan vois ryömiä sinne talon alle ja napata sen pennun sieltä.
-
Se on kyllä helpommin sanottu kuin tehty. Ei sitä enää noin vaan kiinni saa. Lue tämä ketju kokonaan, niin huomaat, että kaikki voitava on tehty, ja enemmänkin.
-
Se on kyllä helpommin sanottu kuin tehty. Ei sitä enää noin vaan kiinni saa. Lue tämä ketju kokonaan, niin huomaat, että kaikki voitava on tehty, ja enemmänkin.
Olen seurannut tätä ketjua alusta alkaen.
Onko varma että se pentu on vielä siellä talon alla elävänä.
Entäs jos se on kuollut sinne talon alle.
-
Eiks kukaan vois ryömiä sinne talon alle ja napata sen pennun sieltä.
Talon alus on hyvin laaja tila. Pentuhan karkaa silmänräpäyksessä. Ihminen ei kai siellä pysty kuin konttaamaan, jos sitäkään... muistelen...
Ens yöksi on Helsinkiin luvattu +8 astetta (onneks sentään niinkin "paljon") ja kovaa sadetta. Luulisi ettei pentu lähde ainakaan kauaksi sateessa hiippailemaan. Hömis varmasti laittaa taas kermaviiliä ja ruokaa tarjolle.
Ehkä kannattaisi laittaa supiloukku siihen nyt, kun luulisi pennun pitelevän sadetta siinä lähellä vaan... mietin ma...
-
Se on kyllä helpommin sanottu kuin tehty. Ei sitä enää noin vaan kiinni saa. Lue tämä ketju kokonaan, niin huomaat, että kaikki voitava on tehty, ja enemmänkin.
Olen seurannut tätä ketjua alusta alkaen.
Onko varma että se pentu on vielä siellä talon alla elävänä.
Entäs jos se on kuollut sinne talon alle.
No mie aattelin, että kun viime yönä on syöty kermaviilit, mutta ei kiinteätä ruokaa, niin se olisi ollut se pentu. Joku aikuinen kulkijakissa ois varmasti syönyt sen kiinteän ruuankin...
-
Toivon koko sydämestä että se kissanpoikanen saataisi pois sieltä talon alta ennen pakkasia.
Tsemppiä toivotan kaikille niille ihmisille jotka ovat edesauttaneet kissanpennun ruokintaa.
-
Se on kyllä helpommin sanottu kuin tehty. Ei sitä enää noin vaan kiinni saa. Lue tämä ketju kokonaan, niin huomaat, että kaikki voitava on tehty, ja enemmänkin.
Olen seurannut tätä ketjua alusta alkaen.
Onko varma että se pentu on vielä siellä talon alla elävänä.
Entäs jos se on kuollut sinne talon alle.
Tuota ei voi varmuudella tietää, mutta Rouva Hömötiainen tekee kyllä kaiken voitavan niin kauan kun on vähänkin toivoa.
-
Tsemppiä.
-
Tämä homma on sekoittanut koko elämäni. Olen aivan lopussa - siis henkisesti. Olen omasta mielestäni tehnyt kaiken voitavan ja hiukka ylikin. Mikään ei tunnu auttavan.
Jos olisi kamera tuolla ruokinnalla, niin siitä voisi edes nähdä, kuka siellä yöllä käy.
Vein aamullakin kermaviiliä, mutta ei siihen juuri ole päivällä koskettu. Kaikki kiinteä ruoka oli hävinnyt, mutta siitä huolehtivat isot linnut.
Vein taas illan suussa kermaviiliä, kananmunan keltuaista ja siihen sekoitettua apteekista ostettua nutri-plussaa. Sen pitäisi antaa energiaa ja vitamiineja.
Talon alta kissaa ei pysty saamaan kiinni kukaan ihminen. Siellä pystyy paikoin kaiketi kävelemään aika suorassa, mutta suuressa osassa joutuu konttaamaan ja osassa ei ihminen pysty liikkumaan lainkaan. Tämän takia en voi tilata kaivuria puhdistamaan talon alustaa. Kyseessä ei siis ole omakotitalo vaan aika iso kerrostalo.
Jos kissa on kuollut talon alle, niin se on sitten kuollut talon alle. Minulla ei ole mitään keinoa tai mahdollisuutta sitä estää.
Jos nyt laitan supiloukun tuonne pihalle: se ei ehkä mene sinne missään nimessä. Ja jos se menee, se joutuu olemaan siellä ehkä tuntikausia yksin pimeässä yössä. Loukkua ei voi laittaa talon alle, koska sinne mennään pienen luukun kautta . Minä esim. en mahtuisi koko luukusta talon alle menemään.
Ja jos laitan ruokaa vain loukkuun, se kuolee nälkään, koska ei uskalla mennä loukkuun. Jos laitan ruokaa sekä loukkuun että ulkopuolelle, se syö tietysti ulkopuolelta eikä mene loukkuun.
Minä en voi valvoa koko yötä pihalla vahtimassa. Sitä on vahdittu kolmena yönä ulkona pihalla, mutta loukkuun se ei ole mennyt.
Pelkään pahoin, että se on jotenkin vajaa - sillä ei ole kaikkia asiat ihan kunnossa. Luonto valitsee ja tekee tehtävänsä. Jos se saataisiin nyt nopeasti kiinni ja hoitoon, voisi se ehkä pelastua elämälle. Mutta Luonnon lakien mukaan sen kohtalo on todennäköisesti sinetöity.
Jos en olisi onnistunut pelastamaan emoa ja neljää muuta poikasta, olisi toistenkin kohtalo ollut aika rankka. Emoa myöten. Kuinka kissapoikue selviäisi talon alla ilman ihmisten apua ja talven ollessa tulossa?
Minulla on niin paha olla tämän asian takia, että en jaksaisi tätä enää kauheasti selitellä. Kaikkeni olen yrittänyt tehdä. Ja tulen vielä yrittämäänkin niin kauan kuin vaan voin kuvitella, että olisi toivoa.
Olen kuitenkin pelastanut emon, kolme pentua . Orpopentu ja yksi näistä pentueen viidestä on pelastettu muulla tavalla. Olen onnellinen, mutta en koskaan anna itselleni anteeksi tätä viimeistä mohikaania.
Tänään hain sitten Pikku-Piun kotiin. Elikkä hain hänen uurnansa tänne - tuossa he nyt ovat: Sulo, Riesa ja Pikku-Piu. Kaikki kolme, omissa uurnissaan - jälleen kotona.
-
[:1] [:1]
-
Hömis, ei mikään ihme, että olet ihan poikki. [:1] [:30] Olet jo tehnyt enenmmän kuin kaiken voitavasi.
-
Kiitos kaikille!
En kerjää myötätuntoa, mutta nyt rupeaa tulemaan yli reunojen. Itken ja itken.
Kai se vaan on ymmärrettävä, että ei voi tehdä enempää eikä voi aina ymmärtää, miksi elämä heittelee näin. Miksi 16-vuotias kuolee moottoritielle?
------------------------------
Kuka löytää vastauksen?
------------------------------
Tunnen vaan niin suurta syyllisyyttä tästä asiasta. Joskus heikkoina hetkinä kuvittelen, että voin sen vielä pelastaa ja kesyttää. Niin ei varmaan koskaan kuitenkaan tapahdu. Ehkä se vaan oli heikoin lenkki koko sakissa. Niistä kolmestakin on yksi ollut selvästi pienempi ja heikompi. Viimeisten tietojen mukaan kuitenkin kaikki kolme ovat hyvissä voinnissa. Ja Lahja-äiti on onnellinen sen orpopentunsa kanssa.
Katsellaan nyt taas yön yli. Aamulla käyn tsekkaamassa. Jos viili on hävinnyt, on kyseessä poikanen - ehkä. Ja onhan siinä ainakin nyt sitten piristystä mukana, ruuassa. Vielä on aika lämpöisiä öitä luvassa. Ja talon alla on ainakin kuivaa -lämpötilasta en osaa sanoa.
-
Päivä kerrallaan vaan rauhallisesti. Se tapahtuu mikä on tapahtuakseen. Jos ruokaa jaksat viedä ja jos hän syö, niin voi olla vielä mahdollisuuksia. Jos pysyy elossa. Jos tottuu ruokakuppiin samassa paikassa, voi sitä ehkä pikkuhiljaa siirtää lähemmäs ja lähemmäs loukkua ja sitten loukun sisäänkin yrittää jossakin vaiheessa. Muutahan tässä ei voi tehdä.
Hyvä kun sait hankittua sitä Nutri Plussaa. Pennulla on varmasti vakavakin aliravitsemustila, ja tuo Nutri Plussa sisältää kaiken tarvittavan + suuren määrän nopeasti vaikuttavaa energiaa kuten pakkauksessa lukee. Se on lisäksi hyvän makuista. Jos pentu nyt sitten on se, joka kermaviiliä on käynyt syömässä. Mie jaksan uskoa, että on.
Ei voi enempää. Kuin ruokkiminen ja laittaa kädet ristiin ja pyytää...
Toivottavasti saat nukuttua ja levättyä yön rauhassa. Itsensä syyttäminen myös vie valtavasti voimia. Sellasia me ihmiset oomme, että helposti alkaa itsesyytökset. En tiedä auttaako kun sanon, että ei ole mitään syytä syyttää itseäsi, päinvastoin. Jos homma ei olisi kulkenut näin, olisi koko pesue tuhoutunut. Ehkä emokin. Voi kun uskoisit. Ollaan kaikki sun tukena täällä ja oltais kaikki toimittu samalla tavalla. [:30]
-
Voi Hömis [:1] yritä nukkua hyvin että jaksat ja lopeta itsesyytös ja heti!
Paljon olet hyvää tehnyt, eikä yksi ihminen voi kaikkea tehdä...
-
Voimia ja jaksamisia Hömis [:30] [:6] [:10] [:72]
-
En yhtään ihmettele, että homma väsyttää sekä henkisesti että fyysisesti. Ei kyllä tarvitsis yhtään potea itsesyytöksiä. Joskus jotain joutuu hyväksymään vaikka vastentahtoisestikin. Aika näyttää kuinka käy. Onhan monta hyvääkin asiaa tapahtunut.
-
Kermaviili oli yöllä syöty. Jätin sinne pikkuisen nyt päiväksikin. Jospa se tottuisi säännölliseen ruokailuun. Rupean lisäämään viiliin jotain kiinteää.
-
[:10] [:5]
-
Hömikselle ja pikkukisulle voimia ja suojelusenkeleitä [:1] [:6]
-
Kermaviili oli yöllä syöty. Jätin sinne pikkuisen nyt päiväksikin. Jospa se tottuisi säännölliseen ruokailuun. Rupean lisäämään viiliin jotain kiinteää.
Pientä toivon kipinää [:-)]. Hienoa, kun annat ruokaa pikkuiselle, ja kiitos, kun jaksat informoida meille tilanteista.
Jaksamista Sinulle. [:1]
-
Ekana aina avaan tämän ketjun ja toivon parasta.
Hyvä että syö terveellistä ruokaa, ehkä hän siitä kasvaa ja vahvenee [:1]
-
Niin avaan minäkin aina ekana tämän ketjun.
Voi että oon onnellinen, Hömis, että hankit sitä Nutri Plussaa. Oon 100-prosenttisen varma, että se ois eläinlääkärinkin ensineuvo - ensiavuksi, jotta aliravitsemustila saadaan korjatuksi. Hienoa, että kermaviili on hävinnyt, nyt vaan peukkuja, että pikkukisu on se, joka sen on syönyt.
Muille tiedoksi, meillä oli yv:nä Hömiksen kanssa puhetta tuosta, kun yhtäkkiä muistin, että eläinlääkäri käski antaa sitä Tiitulle, kun Tiitu oli kipeä, eikä syönyt. Löysin pakkauksenkin täältä ja siinä lukee mm. että "vastasyntyneille heikkokuntoisille eläimille", se on siis ihan eläimille tarkoitettu. Sisältää kaiken tarvittavan ja lisäksi "nopeasti vaikuttavaa energiaa".
Onneksi yöt eivät ole kauhean kylmiä juuri nyt, siitä olen onnellinen myös.
Kiitos, Hömis, että jaksat informoida meitä, vaikka olet varmasti uuvuksissa ja väsynyt. [:1] [:-)] Voimia ja haleja. [:30]
-
Hömikselle tsemppiä ja voimia. [:1] [:30] Toivottavasti pikkukisu saadaan kiinni ennen pakkasia.
-
Kermaviiliannos on juuri viety pihalle. Siinä on siis munan keltuainen ja nutri plussaa reilusti. Toivottavasti se ensi yönä häviää. JOs purkillisen kermaviiliä ahtaa pikkuiseen massuun, niin varmasti vähän aikaa jaksaa.
Minä rukoilen koko ajan, että vielä näkisin sen päivän, että saan tuon pikkuisen tavalla tai toisella kiinni ja pelastettua. Mutta pienin askelin, pienin askelin. Rupean kohta totuttamaan sitä loukun olemassaoloon. Jospa siis sittenkin.....
-
Mie en voi muuta ku ihmetellä Rva Hömiksen sitkeyttä...toivon ja rukoilen jotta Luoja palkitsee nämä uroteot ja pikkunen ressukka saadaan turvaan sieltä talon alta..ihan nyykel tulloo simmunurkkaan kun mie aattelen sitä pikkuista....hää on yksin ja varmasti peloissaan... [:´(]...mie taas ens yönä (täyskuu) kun en saa unta, mietin ja pohdin kaikkia asioita...enkä tuu hulluuhurskaammaksi....mutta, peukut pystyyn.. [:5]
-
Kiitokset kaikille taaskin!
Myötätuntonne on todella tarpeen. Tämä on erittäin rasittavaa - siis henkisesti.
Mutta koetan viimeiseen asti kaiken tehdä tuon viimeisen Sissin pelastamiseksi. Hän on minun syytäni tuolla talon alla!
------------------------------------
Mulla on nyt siis vielä yksi suunnitelma: vähin erin opetan sen tuohon ruokintapaikalle, se voi luottaa, että siellä on aina ruokaa ja aina kun käyn siellä, juttelen ja kutsun sitä. Jos se oppisi tuntemaan ääneni.
Kohta laitan sinne loukun ja ruuan siihen vähitellen lähemmäs loukkua. Jospa se lopulta uskaltaisi mennä loukkuun ja ehkä sitten...
Tästä täytyy vaan nyt hiljalleen lähettää toiveita tuonne Yläkerran suuntaan. Olen yrittänyt sinne lähettää viestiä jo edesmenneelle isälleni, joka hyvin ymmärsi tätä minun "eläinhulluuttani". Kerroin hänelle, että nyt tarvittaisiin suuresti apua tämän "Viimeisen Sissin" auttamisessa. Etkös, isä, voisi jutella sen Taivaallisen Isän kanssa ja pyytää apua tänne maan päälle!
*******************************************************
Jospa me näillä eväillä voisimme sittenkin saada työvoiton tässä asiassa
-
Miun on ihan PAKKO lukea Kulkijakissasta...oli kellon
aika mitä hyvänsä...voiiii, kumpa tämä ihmeen ihana Hömis palkittaisiin jollainlailla...noin pyyteetöntä työtä meistä ei varmaankaan moni tekisi..maljan nostan
hänelle
(http://www.mysmilie.de/smilies/goldies/24.gif)
-
Valitettavasti yöllinen ruoka oli melkein koskemattomana. Olisikohan siitä pikkuisen näykitty? Nyt olen surullinen
-
[:-(] jos vielä kuitenkin olisi toivoa ... [:10] [:72]
-
Jätin ruuan sinne tietystikin. Isot linnut vaan tahtovat käydä päivällä siellä sotkemassa. Eikä pieni uskalla päivällä tulla näkyviin. Noita lintujakin on syytä pelätä
-
Kiitos Hömis että jaksat vielä [:30]
-
Hömikselle jaksamista ja voimia [:30] [:30] Toivotaan että saat viimeisenkin pikku-Sissin pelastettua [:10] [:72] [:72]
-
Peukkuja pidetään pikkuisen kiinni saamiseksi ja toivomuksia lähetetään yläkertaan.
Voimia Hömikselle!
-
Laittakaa Hömis pliis ne loukut sinne ulos johonkin, kaikki. Ei sillä kisulla ole mitään mahdollisuutta pelastua ja jäädä kiinni jos loukkuja ei ole. [:-(]
Jos ja kun loukkuja ei tuntikausiin kukaan tarkista, tai vaikka ei koko yönä, niin totta on (jos kisu loukkuun sattuisi sattumalta menemään - ihmeitäkin voi tapahtua...), että se joutuu olemaan siellä yksin kylmässä, mutta niinhän se nytkin joutuu olemaan, yksin kylmässä.
En usko, että se itse loukkuja tai niiden OLEMASSAOLOA pelkää, se nyt vaan ei ole yksinkertaisesti uskaltautunut/kiinnostunut menemään niihin sisälle. Mutta sellainenkin saattaisi tapahtua, jos loukut edes siellä olisivat.
Aika alkaa olla armoton tässä jutussa... yöt kylmenevät pikkuhiljaa ja kisun kunto ei ole hyvä. Pitäisi olla edes mahdollisuus joutua/päästä loukkuun. Ruokaa voi olla sekä loukun ulkopuolella että loukuissa... toki se varmaan mieluummin syö ulkopuolella, mutta koskaan ei tiedä josko se uteliaisuuttaan menisi loukun sisäpuolelle käymään. Ei sitä voi tietää, vaikkapa menisikin...
Mää taas selostan tässä, kun on niin paha olla täälläki päässä...
Sulle Hömis en osaa muuta kuin aina vaan voimia lisää toivottaa, aikamoinen piina tästä jutusta kehkeytyi.
Positiivisena asiana haluan sanoa, että AJATTELE miten kullanarvoista on ollut se, kun Lahja-kissaa niin kauan ruokit!!! Hänhän on koko sen ajan imettänyt!!! Mistä ihmeestä hän ois ravintoa saanut imettämiseen, ellei hän itse olisi saanut ravintoa? Ei mistään! Eikä Lahjalla ois ollut mitään keinoa ruokkia pentuetta imettämisen loputtua jatkossa. Sä oot jo sillä ruokinnalla pelastanut heidät kaikki. Saatika vielä kiinni saamisella ja turvaan saattamisella. Siinä on kuule SANKARITEKO, minäkin toivon mummelin tavoin, että sinut tästä palkittaisiin, koska olet sen ansainnut!
-
Olen Susun kanssa samaa mieltä noista loukuista, että annettaisiin olla vaan, että kisu tottuu niihin, niin mene ja tiedä, vaikka se joskus erehtyisi menemään sinne.
Sankariteon tosiaankin on Hömis tehnyt ja tekee kaiken aikaa ruokkimalla pikkuista.
-
Samaa mieltä minäkin, meni loukkuun tai ei, mutta olisi edes pieni mahdollisuus saada hänet kiinni ennenkuin yöt kylmenee.
Tsemppiä [:30]
-
Jos siis laitan sinne loukun ja ruuan loukkuun - se ei mene sinne. Jos laitan ruokaa myös ulkopuolelle, se syö ulkopuolelta eikä loukusta.
Viime yönä ei ole juurikaan käynyt - voipi olla myöhäistä jo nyt. Mutta lupaanpa koettaa tuota loukkua. Se vaan on niin hankala, koska se on näkyvällä paikalla ja kuka tahansa pääsee siihen käsiksi. Jos kissa rääkyy siellä yöllä, voipi joku päästää sen pois. Itse en pysty öitä siellä valvomaan. Sitä on valvottu kolmena yönä ja aina oli loukun kiertänyt, vaikka siellä oli herkkuja tarjolla.
**********
Sen takia se edellinen loukuttaminen lopetettiin, koska emme voineet pitää sitä nälässä vain sen takia, että se ei suostu menemään loukkuun.
-
Toki se suurimmalla todennnäköisyydellä syö loukun ulkopuolelta. Mutta ainakin olisi edes mahis mennä loukkuun, vaikka uteliaisuuttaan. Nythä sitä mahdollisuutta ei ole. Lisäksi tottuisi loukkujen olemassaoloon. [:-)] Ei noista kisuista tiedä mihin ne milloinkin sattuu menemään tai ei menemään. Hyvälle sattumalle pitää antaa mahdollisuus. [:-)] (Minä laittaisin kaikki kolme loukkua sinne, hieman eri paikkoihin - kolmehan niitä on? Kukaan ei tiedä missä se öisin mahtaa seikkailla, se voi seikkailla ihan missä vain. Saattaa se päivälläkin jossakin liikuskella, vaikkei kukaan olisikaan sattunut näkemään.)
Jos sen joku loukusta sattuisi vapaaksi päästämään, sille ei voi mitään, sitten se taas olisi vapaana... mutta niinhän se on nytkin. Tilanne vaan pysyisi samana.
Nyt kyllä huolestuttaa, kun viime yönä ei ole syöty. Ei auta kuin pyytää apua Korkeammilta Voimilta... me ihmiset emme muuta voi kuin yrittää täällä tavalla.
[:30]
-
Minä laittaisin sitä ruokaa päivä päivältä aina lähemmäs ja lähemmäs loukkua, ja lopulta loukkuun. Hyvähän tässä on neuvoja antaa, mutta olisi itsekin aika toivoton, jos olisin Hömiksen paikalla. Ei menetetä kuitenkaan silti toivoa, vai mitä.
-
Mullakin on täällä melkein "huono omatunto", kun jakelen omia neuvojani. En vaan voi olla kirjoittamattakaan, kun oon niin huolissani. [:-I] [:-(]
Ei menetetä toivoa!
-
Sama täällä, neuvoja jakelen, vaikka en tiedä, ovatko ne sen parempia kuin käytössä olevat konstit. Jotain on vaan yksinkertaisesti pakko sanoa, kun säälittää niin se pikkuinen. Onkohan sitä muuten nähty viime päivinä, -tai öinä?
-
Eiköhän Hömis ymmärrä että ei me pahalla neuvota [:-)]
Kisu, eli loukutettu villikissa, eli 25 asteen pakkasessa aikanaan.
En kyllä ymmärrä miten selvisi, mutta se antaa toivoa ettei Lahjan lapsellakaan vielä hätää ole.
Tai tietenkin on mutta ... tajuskohan kukaan [:-I]
Toivoa ei heitetä [KIPPIS]
-
Kissat onneks on aika sitkeää tekoa...
Kirsikka katosi kerran 3 vuorokaudeksi kun olin muuttanut tänne, talvella, ja pakkasta oli yli -20 astetta koko ajan. No sitten hää vaan palasi. Sillä olikin juoksuaika. :-O Enkä ollut huomannut, se oli nimittäin ensimmäinen sellainen ja leikkaus oli jo suunnitteilla ihan siinä lähiaikoina, ikää ei vielä ollut kai vuottakaan Kirsikalla. Onneks ei tullu pentuja. :-O [:-I] En ollut osannut aavistaa, että juoksut ylipäänsä silloin voi jo alkaa. [:-I]
Ja se äitini kissa tosiaan eli karussa 3 kuukautta... joulu- tammi- ja helmikuun. Ja vihdoin löytyikin sitten loukusta!
Lämpimimpään paikkaanhan kissat hakeutuu, lämpimimpään minkä löytävät. Mikähän siellä Hömiksen tienoilla ois lämpimin paikka... talonaluset tietysti. Ellei jossakin ole jotaki lämpöputkea tms. Nonni taas mie alotan pähkäilyä, huh sentään.
Ei sitä supiloukkua kai mahdu mitenkään sinne talon alle tunkemaan...?
-
Kyllähän sen sinne talon alle jollakin konstilla saisi, mutta kuka sinne menee ja kuka sitten menee sen kokemaan.
---------
Ei ole helppoa .
---------
Enhän minä loukkaannu neuvoistanne. Mutta ahdistun aina vaan enemmän. Kun tuntuu, että tämä kaikki on alkujaankin minun syytäni ja nyt en edes pysty tätä asiaa hoitamaan kauniisti loppuun saakka.
On niin paha olla, että koko ajan tuo asia on mielessä, niin töissä kuin kotonakin. Tunnen olevani niin voimaton ja on pakko käydä töissä, kun eivät täällä oikein ymmärtäisi poissaolon syytä. Sairaaksi en viitsi tekeytyä.
-
Onko niistä vapaaehtoisista sinulle enää yhtään tukea? Edes henkistä sellaista...
Ymmärrän, että oot jo aivan burn out. Eikä ihme. [:1]
-
Mä en osaa sanoa oikeastaan mitään. Kissan minttu, oisko siitä apua jos laittais loukkuunherkkuruokien kera? Voisko emoa lainata narun päähän? Jossakin vaan neuvottiin apuun "kaveriseura".
Tuollaisia mä vaan.... [:-I]
-
Emoa varmaan vaikea lainata, koska imettää orpopentua löytöeläintalossa... [:-I]
Jos laittais illalla, kun on jo pimeää, kaksi loukkua tasan rintarinnan, ja lainaisi toiseen - suljettuun- pari niistä turvassa olevista pennuista "naukumaan" (epäilen että naukuisivatkin), ees joksikin aikaa, ei ne siitä elinikäistä traumaa varmaankaan saisi. Tää vois houkutella kisun yrittämään niiden luo avoinna olevan loukun kautta...
Hömis saa kohta harmaita hiuksia...
Muuta en osaa minäkään sanoa. Joku hyvin voimakkaan hajuinen raaka kala... silakkaa... vois hajullaan houkutella. Jos se haisis enemmmän kuin kissan tonnikala. [:-I] [:-I]
-
Ei emoa ei muita pentuja houkutukseksi. Emo ei luultavasti tunnista enää pentuja, ei pennutkaan emoa, ovat olleet jo yli 2 viikkoa toisistaan erossa. Ansassa oleva kissa ei pennusta tunnu ollenkaan samalta, kuin mihin pentu oli leimautunut. Ei lisäahdistusta enempää jo kerran pyydystetyille kissoille.
Taisin lukea, että Lahjan pennut olisi 4-6 viikkoisia. Mun mielestä sen ikäisinä ovat vielä vähän kömpelöitä juoksemaan. Ehkä pennuilla on sittenkin ikää enemmän. Pieni pentu ei uteliaisuudeltaan ymmärrä pelätä loukkua siten, kuin aikuinen kissa. Mietin vain, että jospa se ei olekaan Lahjan pentu, vaan joku joku toinen kissa tai pentu.
Nälkäiselle pennulle kelpaa mikä tahansa ruoka, kunhan se tuntee ruuan hajun tarpeeksi läheltä.
-
Kissan minttu,
Kissan mintusta tuli mieleeni, että äiti sanoi aina, että valeriaana, mitä se sitten lieneekään, houkuttelee kissoja enemmän kuin mikään muu. En kyllä tiedä, onko sellaista edes saatavilla ja tosiaan, mitä se on. Tuli vaan tuosta kissanmintusta mieleeni.
Ja Hömis, elä syyllistä itseäsi. Ei varmaan kukaan meistä ajattele, että tämä olisi Sinun syytäsi. Sellaiset asiat pois mielestä. Olet tehnyt sen kuin vain ihminen voi. Enempään ei pystyisi kukaan, ja minä en varmaan noinkaan paljoon.
-
Tuosta "houkutuskissan" käyttämisestä: Silloin kun nuorimmainen kisumme tammikuussa 2006 löytyi n. 10 viikkoisena pentuna pihastamme, kiinnisaamisessa auttoi huomattavsti se että pihalla ulkoilutettiin samalla toista kissaamme taluttimessa. Pikkukisu oli ensin naapurin kissan porukoissa, mutta kun se huudettiin sisälle niin pentu lyöttäytyi meidän Hiski-kisun seuraan. Pentu pysyi loitolla ihmisistä, mutta toinen kissa veti sitä puoleensa. Hiski-kisun avulla sain lopulta napattua pennun kiinni. Pentu oli alkuun hyvin arka ja "villi" ihmisiä kohtaan, mutta Hiski-kissan kanssa heti kohta hyvät kaverit. Meillehän kisu sitten jäi [:-)]
Tässä Rouva Hömötiaisen kissan tapauksessakin saattaisi toisesta kissasta olla apua kiinnisaamisessa eikä sen kissan tarvitse välttämättä olla "sukua". Toteutus ei välttämättä ole kuitenkaan helppoa ellei sitten esimerkiksi Arvo lähde koittamaan lajitoverin kesytystä [:-)]
-
"Valeriana saa kissan ekstaasiin vieläkin voimakkaammin kuin kissanminttu ;)"
Tämän kopsasin yhdeltä keskustelupalstalta.
Tässä toinen
"Kun meillä on ollut kissanminttuhiiriä, eikä ole kumpaakaan kissaa kiinnostanut ollenkaan (vaikka on ollut vahvakin kissanmintun tuoksu). Tänään kuitenkin ostin "tyynyn" missä luki että "kissanminttu valeriaana" ja kissat oli molemmat aivan sekaisin!"
(Nyt en kyllä tiedä, saisiko näitä kopioida keskustelupalstoilta. Jos ei, niin poistan viestin. Sanokaa joku, saako kopioida vai ei )
Mietin vain, että jos sinne loukkuun laittaisi valeriaanalta tuoksuvaa, niin ehkä saattaisi kisu sinne mennä. Kaikkia keinoja kannattaa koittaa.
-
Minäki kun tuossa loppukesästä soittelin Kotkan Eläinsuojeluyhdistykseen, kun vähän toisen kisun ottoa oon harkinnu... Kirsikalle kaveriksi (minusta tuntuu, että Kirsikka on yksinäinen, kun Tiitu meni...) niin siellä oisi ollut semmoinen aikuinen kissa, joka pelkäsi ihmisiä (siis löytökissa), mutta oli aina heti kaikkien muiden kissojen kanssa kaveria. Se sopeutui heti tämän henkilön omaan kissakatraaseen (asui työntekijän kodissa), eli suorastaan kaipaa kissaseuraa, vaikka vielä pelkää ihmisiä... Hänelle etsitään kotia, jossa oisi kissakavereita.
Kyllä vois ehkä apua olla kissakaverista, kun Hilullakin vielä on tuollainen kokemus...
-
Tässä Rouva Hömötiaisen kissan tapauksessakin saattaisi toisesta kissasta olla apua kiinnisaamisessa eikä sen kissan tarvitse välttämättä olla "sukua". Toteutus ei välttämättä ole kuitenkaan helppoa ellei sitten esimerkiksi Arvo lähde koittamaan lajitoverin kesytystä [:-)]
Arvo ei lähde houkutuskissaksi. Olin hänen kanssaan tänäänkin ulkona, mutta ei hän edes haistellut esim. noita ruokintapaikkoja. Kyllä jostakin paikoista näytti selvästi hajua ottavan ja oli todella kiinnostunut, joku siellä oli kulkenut. Mutta ei sen kummempaa. Siitä ei ole mitään apua. Kissa on yksittäistaistelija, ei laumaeläin. Ja minä olen aina mukana, kun Arvo ulkoilee. Sitä en päästä vapaana liikkumaan metriäkään! Ei kissanpentu lähesty meitä, koska mukana on ihminen.
Ei välttämättä ole lainkaan niin, että tuo pentu olisi edes Lahjan pentu. Lahja ei enää pentua omakseen tunnistaisi - aikaa on mennyt liian paljon ja hänellä on jo "oma" pentu. En usko, että myöskään toisia sisaruksia tuo Sissi enää tunnistaisi. Jos ne naukuisivat tuolla ulkona loukussa, voisi pelko olla vielä suurempi.
************************************************************
Luulenpa, että tämä virsi on nyt loppuun veisattu ja itkut itketty. Päivällä kermaviiliastialla oli käyty, mutta jäljet näyttivät enemmänkin lintujen tai oravan jäljiltä. Ei kissan.
Ei pikkuinen kissanpoikanen voi selvitä näin kauan ilman säännöllistä ruokintaa. Ei pelkkä yöruokinta sitä enää voi pelastaa. Ei sille kelvannut oikea ruoka, silakoitakin yritettiin, ei ottanut. Jotain vikaa siinä on ollut.
***************************************************************
Vein sinne vielä ruokaa, mutta enhän voi tietää, kuka sen yöllä syö. Jos seutukunnan kulkukissat oppivat säännöllisen ruokintapaikan, on menestys taattu. Ja kohta täällä on taas vilisemällä kulkukissoja.
******************************************************************
Tämä tarina on saanut loppunsa, olkoon se hyvä tai huono. Kukin miettii mielessään.
Olen kiitollinen että sain niin paljon myötäelämistä ja kannustusta. Olette olleet ihmeellisiä ja olen kiitollinen kaikesta.
En pystynyt parempaan. En anna itselleni anteeksi.
Mutta summa summarum: ainakin neljä kissanpoikasta on pelastettu elämälle, emokissa ja orpokissa myös. Eikös se ole suuri saavutus!
*****************************************************************
Kiitokset siis teille kaikille: olen purkanut omaa pahaaoloani täällä. Minulla oli vaan niin paha olla. On ollut suurenmoista, että olen saanut täällä kertoilla ja saada myötäelämistä. Yksin on niin vaikea kaikkea kestää. Kiitos!
*****************************************************************
Nyt siis ajattelemme näin: ainakin neljä kissanpentua, emo ja yksi orpokissa (varmaan kuolemaan tuomittu) on pelastettu!
Itse olen tehnyt mitättömän vähän - kiitokset kuuluvat niille vapaaehtoisille, jotka tässä olivat aivan käytännän apuna ja muutenkin tukemassa!
*******************************************************************
Toivon, että voin käydä katsomassa niitä Lahjan kolmea pentua, jotka loukutettiin. Jospa saan niistä kuvia ja laitan ne sitten kaikkien nähtäville.
Ja jos sitten vielä Lahja tulee joskus meille..... omaksi perheenjäseneksi...... [:-)]
*********************************************************
Olen itse ylläpitänyt ja lietsonut tätä ketjua. Mutta kun oli niin paha olla. Ymmärrän toki, että jokainen halusi tehdä kaikkensa ja auttaa ja antaa neuvoja ja myötäelää. Mutta ... joskus tulee eteen se totuus, että kaikki on tehty ja sillä siisti.
Nämä vapaaehtoisetkin olivat mukana, yksi heistä päivysti ja valvoi kolme yötä, loukkuja tuotiin ja loukutetut pennut saivat turvan. Jopa tuota työmaan aikataulua siirrettiin näiden pentujen takia.
Itse lintsasin yhden päivän töistä ja kävin selittämässä sen esimiehelle, joka onneksi ymmärsi hyvin tilanteeni.
***************************************************************
-
Kiitos Hömis kun olet jakanut tämän meidän kanssa [:-)]
Toivoa ei saa heittää [:30]
-
Kiitos Hömis!
Ihana oli seurata tätä episodia. Siihen mahtui paljon iloa, mutta myös surua. Siis täyttä elämää.
Tästä jatketaan eteenpäin, ja kuten Varpunen sanoi, "toivoa ei saa heittää."
-
Kiitos Hömis kun olet jaksanut pitää meitä tiedonjanoisia ajantasalla. Parhaasi olet varmasti tehnyt
ja varmasti tuntuu pahalta, vaikka olemmekin yrittäneet Sinulle ylimääräisiä voimia antaa.
Ehkä tuo pentu on jo todellakin mennyt kissojen taivaaseen (pojille on aina puhuttu kissojen taivaasta,
vaikka ei niille tietenkään eri taivasta ole kun muillekaan), jos se ei vaikuttanut terveeltä. Parhaasi Hömis
varmasti teit, meistä muista ei ollut kuin hyviä neuvoja antamaan ja kaukoelämään tätä asiaa.
Jos vielä jaksat sitä yrittää ruokkia tai loukuttaa niin hyvä, jos et jaksa niin sekin on hyvä koska mihinkään
mahdottomuuksiin ei ihminen pysty. Joskus voi tietysti yrittää, mutta tosiasioiden edessä on asiat hyväksyttävä.
Kiitokset Kaapon, Lahjan ja sen 3 pennun puolesta [:10] [:30]
-
Viimeisimmät uutiset tältä rintamalta.
OLen vienyt vielä ruokaa tuonne pihalle, ruoka on aina hävinnyt. Sitten vein loukun ja laitoin ruokaa aivan luukun eteen. Ei tapahtunut mitään. Viime yöksi laitoin loukun ja viritin sen.
Kävin katsomassa pari kertaa, ei mitään. Sitten menin kolmen aikaan yöllä ja loukku oli lauennut ja kissa loukussa!
Mutta, kuten pelkäsinkin, ei mikään pentu vaan aivan aikuinen kissa. Päästin sen vapaaksi. En halua enää toista tällaista rumbaa! Syötän sitä vielä jonkin aikaa. Näytti kyllä aika hyvinvoivalta. Voi olla jonkun vaan muuten ulos päästämä kissa.
------------------------
Maanantaina menen katsomaan pentuja. Laitan sitten kuviakin!
-
Ei tosiaan kannata ruokkia kenenkään isoja kisuja. Vähän tuntuu siltä, että se pikkuinen...................... [:-(]
-
Olen tänään jutellut noiden vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa. Tämän päivän Iltalehdessä on haastattelu heistä > Arjen sankarit. Erittäin mielenkiintoinen.
Ja aivan samaa mieltä: ei riitä että rakastaa paljon, on osattava myös ottaa vastuu.
Kun otat kissan, on mietittävä sitäkin, että kissa voi elää jopa 20 vuotta. Mietipä omaa ikääsi. Sen takia en itse enää voi ottaa kissanpentua.
Menen maanantai-iltana katsomaan noita pentuja, joiden oletan olevan Lahjan pentuja. Laitan sitten kuvia. Lahja on vielä löytöeläintalossa ja imettää orpopoikasta.
Noilla Lahjan poikasilla, jotka pelastettiin talon alta, oli ollut jokin tauti. Ne olivat lakanneet syömästä ja menneet hiljaisiksi. Ne oli viety lääkäriin ja olivat saaneet antibioottikuurin ja nyt ovat kuulemma virkeitä ja leikkisiä. Eli siis selvinneet. Eihän se ihme olekaan, jos ovat olleet sairaita.
Jos en olisi saanut kiinni Lahjaa ja rakennusmiehet eivät olisi huomanneet poikasia, olisi koko sakki menetetty!
Ehkä sittenkin kaunis loppu. Vaikka yksi poikasista todennäköisesti menetettiin. Mutta on tehty niin paljon kuin voidaan. Ja jos noilla kaikilla poikasilla oli jokin sairaus, niin kuinka se yksi olisi tuolla ulkona selvinnyt ilman antibioottia. Ja sitähän ei sille kukaan olisi voinut täsmäantaa, koska sitä ei saanut millään kiinni.
-
Onnellinen loppu sanoisin minäkin ja lisäksi vielä taito kirjoittaa [:-)] [:-)] [:-)]
-
Minäkin luin sen Iltalehden haastattelun ja ajattelin Rouva Hömätiaista, yhtä hyvin hänestä olisi se haastattelu voitu tehdä.
Mikähän tauti niissä pennuissa oli, hyvä että selvisivät. [:-)]
Meillä maalla oli kissanjälkiä runsaasti yläpihalla, peloittaa ihan ajatella talvea.
Onko taas villikissoja ja kun ei ole mitään lämmintä ulkorakennusta edes niinkuin ennenvanhaan.
Ja löytöeläinkoti ei huoli villikissoja siitä on kokemusta, itse saa viedä piikille ja sehän ei onnistu [:´(]
-
Olipahan taas yllätys tänä aamuna. Kävin katsomassa ruokintapaikan ja loukun (se ei ole viritetty).
Kermaviiliä ei ollut syöty, kissanruoka kylläkin. Ja mikäs se köllötti siellä ruokapurkin päällä!!!!! :-O :-O :-O :-O
Eipäs kukaan muu kuin
:-O :-O :-O
SIILI!!!!!
Eikä ollut edes kovin isokaan, minun mielestäni pieni tämän kesän poikaseksikin. Lähti sitten kipittämään kovaa vauhtia pienillä jaloillaan. Onkos siilitkin vielä liikkeellä? Taidan nyt seota näiden hoidettavien kera!
-
On se muuten kova poika kakkimaan tuo siili! [:-DD]
Oli kakkinut loukun täyteen. Kesälläkin huomasin samoja tapoja, ruokintapaikalle oli kakittu! Ei ole sillä pöytätapoja.
Tämähän tietää nyt sitten sitä, että mulla on kivaa puuhasteltavaa illalla ... siilinkakan kanssa [:-DD]
-
[:-DD]
Meillä oli joskus kalkkunoita kesäisin. Ne söivät kaikennäköisiä ruuantähteitä.
Siili kömpi aina iltaisin niiden ruokakuppiin ja saattoi syödä itsensä sellaiseen
ähkyyn, ettei enää päässyt enää kupista pois. Tietty kakkaskin myös sinne [:-)]
Kalkkunat oli aika ärhäköitä, mut ei ne siilille mahtaneet/tehneet mitään :-))
-
No voihan :-))
Vai on pikkusiili tullut vielä täydentämään rasvavarastojaan.
Nyt sinun pitää laittaa sillekin hieman murkinaa.
Saattaa muuten sitten olla että aiemminkin syönyt kisuliineille tarkoitettua ruokaa.
Pikkuiset usein käyvät hieman epäsäännöllisesti syömässä siihen saakka kun lumet tulevat.'Tietää ettei muuten talvesta selviä.
Meillä ei nyt ole muutamaan viikkoon enää käynyt syömässä.
Viikonloppuna heitin viimeiset ruoat roskiin ja putsasin ruokintalaatikon.
Meillähän oli vain muutama poikanen. Ne kävivät syömässä ehkä parin-, kolmen viikon ajan.
Sitten lakkasi käynnit. Niiden oli käynyt huonosti. Kettu/koira tai muu peto [:´(]
-
Kävin tänä iltana katsomassa niitä kolmea Lahjan pentua, jotka nyt ovat tilapäiskodissa. Voi hyvä hyttyrä!!!! [NUT] [NUT] [NUT] [NUT]
Voitte vaan kuvitella, kuinka siinä taisi käydä.....
Kuka näitä voisi vastustaa!
-
Aapuuvaa! Ja mie kun oon miettiny kissanpennun ottoa Kirsikalle kaveriks, kun Kirsikka on jääny yksin... Ennen oli sentään Osku, Hilkka ja Tiitu ja vielä isänkin hauva viikonloppuisin hoidossa ja nyt ei niin kettään. Paitsi mami, joka ei oikein osaa muuttuu kissaksi eikä koiraksi... [:-I] [NUT] :-))
Laita lisää kuvii jos mahd.
-
Taitaa nyt olla vauvakuumetta oikein tosissaan! Kaksi näistä on tuollaisia mustan/punaisen kirjavia ja sitten yksi on kokonaan punainen. Sille punaiselle on jo nyt kehittymässä oikein paksut villahousut jalkaan ja varmasti tulee komea häntäkin. Ihan kuin sillä olisi ollut jo komeat kollin posketkin.
Mietittiin niille nimiä ja tuon punaisen minä ristin Toivoksi. Lahjan poika Toivo!
Käyköhän tässä niin, että minusta tulee pian Toivon mummi..... ja sitten........... [:-I] [:-I]
-
[:-)]
-
Voi että kun kauniita [:36]
-
Voi että kuin sööttejä ! [:-)]
-
Ihania pikku kisuja [:36] [:36]
-
Vaikeita kuvattavia olivat pikkuiset. Pari hassua kuvaa vaa sain.
Tässä toinen Toivon pikkusiskoista.
-
Ihana pikkuinen kisu [:36]
-
Oi mitä söpöläisiä! [:36]
Ovatpa ne vielä pieniä, ehkä seitsenviikkoisia.
-
Taitaa tuo vauvakuume valvottaa ensi yönä.
Juttelin siellä vauvakisujen hoitokodissa näistä tunnoista ja totesin, että olen liian vanha ottamaan pientä pentua. Mutta siellä minulle tarjottiin apua siihenkin ongelmaan. Heitä vapaaehtoisia auttajia on olemassa ja jos minulle kävisi huonosti, olisi turvaverkko heti paikalla. Kyllä tuntui mahtavalta!
Ja onhan se totta, että eihän kukaan voi tietää, mitä elämässä tapahtuu - ikään katsomatta.
Voi kun en saa sitä Toivoa mielestäni! Ja näihin poikasiinhan minulla on aivan erityinen side - ja tällä tavalla otettuun kissaan tulee ja jää se rakkausside, joka kantaa läpi koko elämän. Näitä ei ole rahalla ostettu ja kaupan hyllystä haettu.
Näillä kaikilla on jonkinlainen tarina jo ennen kuin ne ovat tulleet minulle. Ja se tarina jotenkin tekee sen pysyvän ja kestävän siteen, joka antaa sisällön sille rakkaudelle. Sitä vaan rakastaa sen takia, että se on tullut sillä ja sillä tavalla minulle. Sillä on historia jo ennen kuin se tulee tähäh uuteen kotiin. Meillä on jo yhteinen "menneisyys". Me kuulumme yhteen..
-
Odotellaan kirjaa "Yläpönttölän kissat" [:10] [:10] [:10] [:10] [:10] [:10] [:10] [:10] [:10] [:10] [:10] [:10] [:10] [:10]
-
Jarmo!
Mitä nuo kaikki 14 kissaa tarkoittavat?????????????
Jos mulla nyt sitten loppujen lopuksi - siis ennen joulua - olisi vaan vaatimattomasti neljä kissaa....................
Siis Reino, Arvo, Toivo ja Lahja...........
-
kissa nappi jumitti :-))
-
Hyvä Jarmo. Kissanappi. [:-DD] [:-DD] [:-DD] Sullahan on jo monta kissaa. [:-DD]
Hömis, jos ottaisin kissan, niin se olisi just tuollainen keltainen. Ehkä sinne Kittilään 007 seuraksi. :-)) :-)) Taitaisi tykätä, joo tykkäisi.
Näin tänään aivan hurjan suuria rastas- ja sekaparvia lintuja, osa ruokaili pihlis puissa. Parveissa reilusti toistasataa lintua.
Linnut-elokuva vahvasti tuli mieleen.
-
Jarmo!
Mitä nuo kaikki 14 kissaa tarkoittavat?????????????
Jos mulla nyt sitten loppujen lopuksi - siis ennen joulua - olisi vaan vaatimattomasti neljä kissaa....................
Siis Reino, Arvo, Toivo ja Lahja...........
Siis porukasta puuttuisi vielä Lempi Ja Eino.
Tänään täytyy muistaa kertoa tädilleni Lahjalle (89v) tämä nimi juttu.
Tuo Toivo on kyllä ihana, kuten hänen sisarensakin, jonka turkki on vähän kuin tähteistä koottu. Ihan selvä Lempi. [:36]
-
Onpas tätä ketjua ollut mielenkiintoista seurata.
Ja nuin suloisia pieniä kisuleita. Voi että, ottaisin jos vain voisin. Ja Toivo sai kaiman :-))
-
Tämä on nyt erittäin vakava tilanne: alan olla toivoa täynnä...... [:-I]
-
Kävin tänä iltana katsomassa niitä kolmea Lahjan pentua, jotka nyt ovat tilapäiskodissa. Voi hyvä hyttyrä!!!! [NUT] [NUT] [NUT] [NUT]
Voitte vaan kuvitella, kuinka siinä taisi käydä.....
Kuka näitä voisi vastustaa!
Jestas miten ihana tuo Toivon sisko [:36]
Just tuon värisiä on aina ollut Isän siskon luona Kiikassa.
-
Ja Toivon kanssa on hyvä elää :-))
-
Reino sekä Toivottavasti Arvokkaat Lahjat [:10] [:10] [:10] [:10] [:-DDD]
-
Mulla on kissakuume, tekis niin mieli ottaa toinen tyttö meidän neitille kaveriksi.
-
Aivan ihania kissukoita. [:35] [:36] [:35]
Onkos Toivo ihan kokonaan tuollainen punertava? Muut kun on punamustaharmaankukertavia. :-))
-
Se on muutes jännää, että kolmiväriset kissat on aina tyttöjä. [:-)] (Joku ihme rotu vissiin oli tässä joku poikkeus, taisin kerran netistä lukea. Mut nää tavalliset "maatiaiset", pojat ei oo koskaan kolmivärisiä.)
-
Se on muutes jännää, että kolmiväriset kissat on aina tyttöjä. [:-)] (Joku ihme rotu vissiin oli tässä joku poikkeus, taisin kerran netsitä lukea. Mut nää tavalliset "maatiaiset", pojat ei oo koskaan kolmivärisiä.)
Tikrulla on melkeistä neljää väriä,kun on mustaa,valkoista,harmaata ja kaulan alla ruskehtavaa.
Ja oli se poika,ainakin ennenkuin leikattiin. [:-DD]
-
Se on muutes jännää, että kolmiväriset kissat on aina tyttöjä. [:-)] (Joku ihme rotu vissiin oli tässä joku poikkeus, taisin kerran netistä lukea. Mut nää tavalliset "maatiaiset", pojat ei oo koskaan kolmivärisiä.)
Sulo Armaalla oli valkoista, harmaata, mustaa ainaski [:-DD]
-
Se on muutes jännää, että kolmiväriset kissat on aina tyttöjä. [:-)] (Joku ihme rotu vissiin oli tässä joku poikkeus, taisin kerran netistä lukea. Mut nää tavalliset "maatiaiset", pojat ei oo koskaan kolmivärisiä.)
Sulo Armaalla oli valkoista, harmaata, mustaa ainaski [:-DD]
Se "kolmas väri" tarkoittaa jotakin ruskea-puna-oranssi -sävyä...
Mutta kaiketi säännöstä on poikkeuksiakin, kuiten lähes aina se on niin, kuten kai inken tapauksessa.
Musta ja harmaa ovat tavallaan vaan saman värin eri asteita... eli pitäis sitä punasävyä olla lisäksi.
-
Voi ihanuuksia [:35] [:35] [:35]
-
Ihania nuo Lahjan pennut! [:35] [:35] [:35] [:35] [:35] [:35]
-
Ihmeellinen on tämän ketjun tarina [KIPPIS]! Kauniilla kisuleilla Hömistä palkitaan uroteoista.
Onkos se vielä niin noissa kissavärityksissä, että valkoista ei lasketa? Siis että valkoisella pohjalla kaksi muuta väriä=kaksivärinen. Joskus noita rotukissamääritelmiä tuli selailluksi vaan en enää ihan muista [:-DD].
-
Hömis, tässä olisi sinulle sopiva avatar...
(http://www.millan.net/minimations/smileys/catbed.gif)
:-))
-
Kiitos, Pyris! En osaa laittaa tuollaista avatarta.... hieman kömpelö olen......
-
Se on muutes jännää, että kolmiväriset kissat on aina tyttöjä. [:-)] (Joku ihme rotu vissiin oli tässä joku poikkeus, taisin kerran netistä lukea. Mut nää tavalliset "maatiaiset", pojat ei oo koskaan kolmivärisiä.)
Kolmiväriset ovat väriltään tortoishcell= kilpikonneja jos niillä ei ole laisinkaan turkissaan valkoista ja jos niillä on valkoista turkissaan ne ovat tricolooreja=kolmivärisiä.
-
Pelkäsin jo, että en pääse tänään pöntölle, mutta onnistuihan se kuitenkin.
Ja tässä me nyt sitten olemme:
-
Voi miten söpönen pikkuinen.
Meillä oli kotona lapsuudessa aivan samanvärinen kisu.
-
[:36] [:36] [:36]
-
Pikku lellona [:-)]
-
Uskonpa, että Toivosta tulee isona "lellona". Hän on jo nyt aika isokokoinen, isot tassut ja utelias ja vilkas luonne.
Odottelen mielenkiinnolla, millainen häntä hänellä tuleekaan olemaan!
-
Toivo on ihana [:-)] . Vaan ihana on meitin Toivokin [:-)]
-
Onpas Toivo suloisen ihanan näköinen [:37] [:10] [:37]
-
Siis onko Toivo jo kotona?
-
yhdellä kädellä
toivo nukkuu sylissä hän tul kokeeksi kaysotaan sopeuuvatko
-
Voi pientä kultaa ! [:-)]
-
syötin lusikalla ruokaa on hiukkaihmeissään vilä
ensi yö mummn peiton alla
istu¨n pimässä japieni sylissä
hektisiä hetkiä
-
No niin, nyt sitten näytti siltä, että kylppäri taitaakin olla paras paikka olla ensimmäinen yö - aivan yksin ja turvassa. Laitoin sinne tietysti vessapaikan ja ruokaa ja pyyhkeitä lattialle.
Toivo on vielä aika pieni ja olisi äitiä vailla. Kyllä elämä joskus tempoo pikkuista aika kovalla kädellä.
-------------------------------------
Kyllä ne Toivon siskot olivat pieniä! Toivo oli selvästi näitä suurempi. Suuret tassut jo noin pienellä. Ja kyllä on Toivo utelias poika! Koko ajan pää kääntyili ja kaikkea piti ihmetellä. Autossa hän ei ollut moksiskaan - hiukan pienet silmät lurppasivat, tasainen kyyti ja lämmin .
Täällä kotona olisi lähtenyt heti seikkailemaan, mutta kun isoveljet eivät oikein vielä ymmärtäneet hänen päälleen, niin katsoin parhaimmaksi vielä hiukka odotella. Nyt hän saa olla kylppärissä aivan rauhassa ensimmäisen yönsä, siellä on ruokaa ja pipapaikat ja pyyhkeitä lattialla. Huomenissa me jatketaan tutustumista. Puolin ja toisin.
On selviä merkkejä siitä, että Toivosta tulee todella paksuposkinen ja komea kolli!
Ja kuten Kati sanoi, - onhan se niin, että jokaisen lemmikki on se maailman kaunein ja parhain! Totta toki.
Eihän näitä voi kilpailuttaa tai edes vertailla! Jokaiselle on se oma lemmikki maailman kaunein ja rakkain! Niin pitää olla!
-
[:-)] [:-)] [:-)] [:-)] [:-)] [:-)] [:-)] [:-)] [:-)] [:-)] [:-)] [:-)] [:-)] [:-)] [:-)] [:-)] [:-)] [:-)]
-
Onnea Toivo-kisulle uudesta kodista. Nyt sun on hyvä ja turvallinen olla. [:-)] [:5] Pitkää yhdessäoloa koko poppoolle. :-))
-
Voi että kun kiva, että Toivo tuli Hömikselle! Ihan voin kuvitella kuinka Hömis siellä tutustuttaa poikia toisiinsa.
Tätiäni Lahjaa (88v) nauratti tämä nimijuttu aivan mahdotttomasti, vaikka eilinen päivän voi hänen mielestään karista, ei ole sisarusten nimet. Arvo, Reino, Toivo, Lahja vielä Eino ja Lempi vielä puuttuu.
-
Uskonpa, että Toivosta tulee isona "lellona". Hän on jo nyt aika isokokoinen, isot tassut ja utelias ja vilkas luonne.
Odottelen mielenkiinnolla, millainen häntä hänellä tuleekaan olemaan!
"Kat hattumpaa, ei hattumpaa,
titä jellonakt minäkin entin luulin!" :-))
-
Kiinnostaisi kovasti tietää, miten "vanhat pojat" ovat ottaneet Toivon vastaan.
Kyllä ne ovat niiiiiiiiiiiiiiin ihania nuo pienet kissan pojat. [:36]
Iipa :-))
-
Eikös ne Toivon siskot vois sitten olla Lempi ja Laina??? :-)) :-))
-
Kyllä meillä aivan hyvin voidaan. Tämä alku on sellaista totuttelemista ja toisiinsa tutustumista. Arvo on selvästi mustasukkainen - eihän mummi voi pitää tuollaista rääpälettä sylissään!
Reino on hiukan empivä eikä oikein tiedä miten suhtautua. Reino se aivan ensimmäisenä kuitenkin eilen tuli haistelemaan pikkuista. Yritti tänään hiukan tassua antaa pienelle, mutta onneksi minulla on aikamoinen auktoriteetti poikiin nähden.
Tällaistahan se on aina kun uusi perheenjäsen tulee.
Minusta tuntuu että olen tullut laitokselta pikkuisen käärön kanssa kotiin ja isot veljet ovat hiukka mustasukkaisia alkuun.
Toivo on kaunis.
Hän on niin kova kehräämään, että meinasi korvat haljeta kun hän aivan korvani vieressä kehräsi. Ja sellaisella vauhdilla, että meinaa pieni aivan läkähtyä. Välillä sitten täytyy oikein syvään huokaista!
-
Onnea Toivo-kisulle uuteen kotiin! [:37] Onko tyttöpennut jo varattu?
-
Kiva kuulla, että hyvin menee [:-)]. Toivo sai ihanan elämän [:-)]
-
Onnea Teille Yhteiselon Opetteluun! [:-)]
Parissa viikossa taphtuu jo paljon. Kolme kuukautta sitten meille tuli pentu kolmanneksi kissaksi taloon ja tuo kaksi viikkoa meni, kunnes kaikki kyräily ja murina loppui ja nyt ollaan jo hyviä kavereita. [:-)]
Ihana Toivo [:36]
-
Onnentoivotukset Toivolle, velloksille ja Sinulle Hömis! Varmaankin suu märkänä pikkuinen kehrää sinun kaulallasi :-)).
Onko Topilla noin söpöt tossut kaikissa tassuissa? Oikeat sisätossut, kun ovat valkoiset. :-))
-
Toivolla on valkoiset nilkkasukat. Muuten on sellainen porkkananpunainen. Saapi nähdä mitä tulee sitten isona. Häntä vaikuttaa ainakin pidemmältä kuin Arvolla. Vielä on pieni, mutta niin oli Arvollakin pienenä. Uskoisin melkein, että siitä tulee todella tuuhea ja iso häntä!
Toivo kehrää todella kumeasti - juuri äsken nostin syliin ja taas alkoi se hillitön kehrääminen. Nyt hän tutustuu uuteen kotiin, taitaa olla makkarissa.
-
Reino makaa rentona "amerikanarkun" päällä, Arvo loikoilee matolla, pikku-Toivo seikkailee ja tutkii paikkoja. Tämähän on vallan samanlainen jännitystarina kuin oli Reino Reppuhoususta aikoinaan!
Aikaahan se ottaa ennen kuin kaikki loksahtaa kohdalleen. Nythän tilanne on vain sikäli toinen, että Toivo on pikkuinen.
------------
Ehdotan sisarien nimiksi siis Laina ja Lempi. Eivät tietääkseni ole vielä varattuja - en ole varma. Mutta meidän mielipide on se, että ne pitäisi saada samaan kotiin. Toinen niistä on heikompi ja huonommassa kunnossa. Tarvitsevat sellaisen kodin, jossa ei ole toisia kissoja ja jossa voitaisiin panostaa etenkin tuon pienemmän hoitamiseen.
[:-)]
-
Ihanaa luettavaa pikku-Toivosta ja tutustumisesta uuteen kotiin sekä Hömikseen, Arvoon ja Reinoon [:-)] [:-)] [:-)] [:10] [:10] [:10]
-
Ihana Toivo. [:36]
Varmasti pojat sopeutuvat toisiinsa.
Terkkuja lähettää Tikru ja Lotta. [:10] [:10]
-
Toistaiseksi toivoton tapaus: ei tuota pientä vintiötä tahdo saada kuvaan.
-
Toivohan joutuu teillä hukkaan, kun on niin pieni ja lattian värinen! :-)) Onneksi Hällä on heijastinsukat! Voit ehtiä Häntä sitten taskulampun kans! Söpöläinen on Hän! [:31] [:31]
-
Ihana [:35]
Ihan samanvärinen kuin meidän Roope.
Roopella tosin ei ole valkoisia sukkia,rinnassa vaan vähän valkoista.
Ja kokoero tietty huomattava :-))
Roope lähettää terkkusia pienelle Toivolle.
-
Oioioi!!! [:35] [:35] [:35] [:35] [:35]
-
Vui tuota Toivoa! [:-)] Oikeen "Sulo". :-))
-
Toivoo näyttää viihtyvän pönttöilykoneen lähellä ja teekin taitaa maistua, ainakin kuppi näyttää tyhjältä [:-)] [:-)] [:-)]
Mitäs herrat A ja R ovat ajatelleet Toivosta [:-I]
-
Nämä minun kuvat muuttuvat niin pahasti kun siirrän niitä tänne. Kamerassa ja omalla koneella ovat ihan hyviä mutta sitten täällä surkeita
-
Kyllä pikku Toivo näyttää aina ihan [:36] [:10]
-
Aivan iiihana Toivo! Onko hän jo alkanut leikkimään?
-
Minun mielestä aivan ihania kuvia pikku Toivosta [:36]
-
Niin minustakin. Lisää vaan [:36]
-
Voiko olla kauniimpaa ? [:35]
-
Ei hullumpi punapää [:-)]
-
Juuri syötin lusikalla pientä. Hän ei oikein vielä tunnu tajuavan että mikä on hätänä ja mitä tahtoo. Pelottaakin tietysti uusi ympäristö. Sai nyt kuitenkin hiukka ruokaa pikkumassuun. Nyt meni koppaan pesemään turkkia.
-
Suloinen ja kaunis. [:-)]
-
Pikku-Toivo tänään:
-
Toivolle, Arvolle ja Reinolle terveiset
[:10] [:5] [:10] [:5] [:10] [:5]
-
Voi että joku voi olla noin suloinen! Paljon onnea uudelle tulokkaalle ja koko Hömiksen kissakatraalle !
-
Voi Toivo, kun olet suloinen!! [:35]
-
Suloinen [:35]
-
Voiko kissanpojalla olla orvokkisilmät ? Kyllä voi, ainakin Toivolla ! [:36]
-
Voi miten voi olla suloinen ja hellyyttävä! Orvokkisilmät tosiaan! [:36] :-))
-
Oikea sydäntenmurskaaja. [:36]
-
Suloinen [:36]
-
Ihanan suloinen Pikku-Toivo [:36] [:-)]
-
Hellyyttävä pikku Toivomussukka [:36]
-
[:36] söliini Toivo!
-
[:10] [:10] [:10]
-
Joko Toivon voi jättää valvomatta vanhempien veljiensä pariin? Ovatko kissat fyysisesti kontaktissa ja milllä mielellä? [:-)]
-
Jokos kolmikko leikkii keskenään [:10] [:10] [:10]
Vai katsovatko Arvo ja Reino ihmeissään, että mikäs tuollainen pikkuinen on :-O
-
Jaa-a, Pikku-Toivo leikkii, isommat eivät leiki hänen kanssaan.
Mitään alkuaikojen sähisemistä ja murisemista ei enää kuulu, ovat ottaneet pikkuisen vastaan.
Onhan luonnollista, että isommat eivät voi käsittää tätä pikkuista, kuka se on ja miksi tänne tullut!
Viikko on nyt mennyt ja mielestäni sopeutuminen on todella hienoa! Alkuaikoina pidin pientä "eristyksissä" muutaman päivän, mutta nyt hän on toisten kanssa koko ajan.
Selvästi hakee kontaktia isompiin ja haluaisi olla "sylivauva", mutta eihän meidän pojilla ole mitään "vauvavaistoa" päällä.
---------------------------------
Pikku-Toivo on ollut aika huono syömään, mutta kevytkerma lääkeruiskusta menee todella hyvin. Hän haluaa lutkuttaa sitä kermaa kuten äidin nisää. On hän vielä niin pikkuinen.
-------------------------------------
Päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Talon alta pelastettu kissanpoikanen ilman äitiä on aika haastava hoidettava.
-
[:10] [:10] [:10] [:5]
-
Hieno juttu kun Pikku-Toivo, Reino ja Arvo ovat sopeutuneet keskenään [:-)] [:-)] [:-)]
Tsemppiä Hömis ja kolmikolle silityksiä ja rapsutuksia [:10] [:10] [:10] [:-)]
-
Kaikki kolme nyt narunpätkän perässä leikkimässä ja Pikku-Toivo kehrää hillittömästi!
Isot pojat ovat laiskoja ja makaavat lattialla, mutta pikkuinen jaksaisi vielä leikkiä. Kohta mennään kuitenkin nukkumaan.
-
Mä kamala kummitustäti kävin ja [:67] ja Pikku-Toivo meni kertakaikkiaan piiloon [:-(]
Isot pojat sentään leikkivät sitten kanssani [:36]
-
Varmaan mukavampi pienelle, että on ne vanhemmat kaverit kuin että olisi ainoa lajinsa edustaja. Ovathan ne toiset kuitenkin läsnä vaikka sitten eivät kovin noteeraisikaan pikkuista. [:-)]
Ai, leikkihetki nyt ennen yötä.
-
Äsken oli aika rajua leikkimistä, etenkin Pikku-Toivo.
Nyt Toivo on mennyt ruokailupöydän tuolille nukkumaan, isommatkin vetäytyivät jonnekin.
Selvästi tämä pimeys myös vaikuttaa käyttäytymiseen - aikaisemmin mennään nukkumaan.
Pikku-Toivo on jo käynyt parvekkeella rappusten päällä katselemassa "Suurta Maailmaa". Samoin keittiön ikkunasta ihmettelee busseja ja autoja.
---------------------------------------------------------------------------
Olen kuullut, että Toivo sisarusten kanssa oli ollut oven takana pyrkimässä sisälle, kun oli kylmä ja äiti oli poissa.
---------------------------------------------------------------------------
Tässä minulla on hyvittelemistä kerrakseen!
Toivon siskot ovat vielä yhdessä kodissa, saavat ilmeisesti kohta uuden kodin!
-
[:-)] [:-)] [:-)]
-
Pikku-Toivo [:35] Arvo [:35] Reino [:35] Hömis [:35]
-
Mukava kuulla Pikku-Toivosta, että hyvin on sopeutunut isojen poikien joukkoon.
-
Mukava kolmikko [:-)]
-
Mukava kuulla, että Pikku-Toivo on sopeutunut omalla tavallaan joukkoon. [:-)] Toivottavasti syöminenkin alkaa sujua paremmin, vähitellen.
Hyvä kun tyttöpennuillekin on koti jo löytymässä, olisi kyllä meille kelvannut niistä toinen tai jompikumpi.
-
Tytöt menevät todennäköisesti samaan kotiin. On parempi niin. Toinen niistä on kovin pikkuinen ja heiveröinen.
Kulkee koko ajan isomman perässä. Ovat siitä saaneet nimetkin:
toinen on Tande ja toinen on Mi
elikkä tandemi!!! [:-DD]
-
Mukavat nimet [:-)] [:-)] [:-)]
-
Kivat on nimet. Hyvin keksitty [:-)]
-
Pikku-Toivo on vielä niin pieni, että häntä syötetään "tuttipullosta"
-
Söpöinaha Toivo!!! [:35] [:35]
Ne tyttökissojen nimet oli hyviä. Tande ja Mi. Miten olis ollu Majakka ja Perävaunu... Niinku meidän yhdet naapurit. Menevät samalla lailla... :-))
-
Ei taida Toivolla olla kiirettäkään lautasruokintaan kun ruokinta toimii noin hyvin [:-)] [:-)]
-
Ihanat kisulit.
-
Kyllä on pikkuisella Toivolla hyvä olla Hömiksen luona.
-
Toivo Talonalunen nukkuu nyt mummin sylissä ja kehrää tyytyväisenä. Kyllä koetan hänelle korvata ne ajat talon alla ja ilman äitiä
-
En ole ehtinyt tähän ketjuun perehtyä, mutta kyllä on todella suloinen tuo pikku Toivo! [:-)]
Siis aivan ihanan värinen on hän. [:-)]
Hyvä, kun sai tosi hyvän kodin Rouva Hömötiaisen luona! [:-)]
-
Deb, tämä on kokonaisuudessaan aika riipaiseva tarina. Minä raukka luulin tekeväni hyvänkin teon, kun toimitin KulkijaKissan talteen, mutta tietämättömyyttäni sain aikaan aika hirveän katastrofin.
No, nyt on kuitenkin kaikki hyvin ja lapset on pelastettu talon alta - samoin äiti.
Tästä on kiittäminen monia ihmisiä, jotka auttoivat tässä operaatiossa. Yksin en olisi pystynyt koskaan saamaan noita pieniä turvaan.
-
Hömis, minusta sinä olet kaikenkaikiaan tehnyt VALTAVAN HYVÄN TYÖN, etkä suinkaan mitään katastrofia!
Lahja oli pakko saada turvaan sieltä talon alta talven edestä, etkä tietenkään mitenkään voinut pennuista tietää. Ja sitten kun sait tietää, niin pelastit nekin! Ja vielä sen yhden orvon, jota Lahja nyt hoivaa. [:-)]
-
Minä olen tismalleen samaa mieltä kuin Kuukkeli!
Tänne muuten tupsahti tuossa reilu tunti sitten yksi aivan umpihurmattu neitokainen. Tossavaisella silmät suorastaan loistivat innostuksesta kun kertoi, miten Toivo oli kehrännyt hänen sylissään [:-)]
-
Kyllä Tossavainen osasikin ottaa Pikku-Toivon. Ensin sitä piti etsiä jokapaikasta, pieni kun piiloutuu ihan minne vaan. Kun se lopulta saatiin esille, pelkäsi ensin raukka kovasti, mutta aika nopeasti tottui Tossavaisen käsittelyyn ja siinä saikin sitten olla koko illan. Maito tuli tuttipullosta suuhun ja raksut syötettiin myös kädestä!
Kyllä selvästi näki, että kiintymys oli molemminpuolista ja Tossavaisen huolenpito aivan ihanaa!
Tossavaisen sylissä se olikin melkein koko illan! Ja taisi Tossavainen opettaa sen sellaisille tavoille, että mummin on vaikeata sitä helliä aivan niin kovasti! [:-)]
Kuinka tuollainen pikkuinen voikin sytyttää hellimisviettiä! Ja vaikka pikkuisesta tuleekin iso kissa aika pian, ei se kiintymys ja huolenpito lopu siihen. Hänellä on oma koskettava tarinansa taustallaan ja se ruokkii sitä rakkautta ja huolenpitoa koko hänen elämänsä.
Kaikki kissani ( tähän saakka 6) ovat olleet jollain tavoin löytökissoja tai ressukoita.
-
Teillä siellä on ollut oikein mukava ilta. Pienet sylieläimet ovat ihania ja tietysti isommatkin.
-
Mä olisin kyllä huolinut Lahjan. Todella kaunis kissa [:36]
Ja se Toivon riemunkirjava sisko [:36] [:36] [:36]
Pahus, kun on noita allergisia talossa. Ja kun me tykätään reissata. Mutta kissa makaamassa takan päällä lämpimässä olisi todella kotoisa näky!
Vaikka mä en siedä jonkun-toisen-ihmisen-kissoja omalla pihalla, mä voisin ottaa itselle kissan. Meillä on kotona ollut kissa siitä asti, kun mä olin 4v. Ja ne, varsinkin se ensimmäinen, eli Musse (12 vuotta meillä) oli todella rakas!
-
Hienot nimet pikku tytöillä [:10] [:10] [:-)]
Mukavaa luettavaa taas Pikku-Toivosta ja ihana kuva [:-)] [:-)]
-
Kuinkahan moni muu pönttöläinen olisi halunnut olla tossavaisen paikalla minun lisäkseni [:-I] [:-)]
-
Minäminäminä ainakin. Ei voi olla suloisempaa kuin pieni kisu.
-
Kuinkahan moni muu pönttöläinen olisi halunnut olla tossavaisen paikalla minun lisäkseni [:-I] [:-)]
Ja moniko Toivon paikalla... [:-DD]
Pikku-kisu sai lottovoiton päästyään Hömiksen hoiviin ! [:-)]
-
Kuinkahan moni muu pönttöläinen olisi halunnut olla tossavaisen paikalla minun lisäkseni [:-I] [:-)]
No, ilman muuta olisin halunnut olla tossavaisen paikalla, eihän pumpulinpehmeää ja kehräävää pientä kisua nyt voi olla rakastamatta ... [:10] [:36]
-
Kiitos Rouva Hömötiainen vastauksesta. [:-)]
Kyllä on liikuttava tarina Lahjan ja poikasten osalta.
Hienoa työtä olet tehnyt ja pikku Toivo sai todella hyvän kodin luotasi. [:-)]
-
Tässä suuri lellona!
"Minä annan tulpiin niin että tälitee!"
[:-DD] [:-DD]
-
Ihana lellona [:-)] :-))
-
"Tulpiin tulee" :-))
Kyllä taas kissakuume nousee, kun katselee noita kuvia. Auttaisikohan aspiriini???
-
Kauhia peto... [:67] Ihan kauhusta tärisen... [:-DD]
-
Siinä naru saa kovaa kyytiä :-)) :-))
-
Juu, ihana kuva taas! :-))
Niin ja mukava tarina pikku Tossavaisen ja Toivon tapaamisesta. [:-)]
-
[:5] [:5] [:5]
-
Kohta on ainekset kirjaan "Toivon tarina", vai mitä Hömis ? [:-I]
-
Hyvä, että oli sinistä tuolla taustalla, muuten ei Toivoa olisi huomannut olleenkaan... Niin on sävysävyyn hän... :-))
-
Toivo senkun kasvaa ja komistuu. Tosi reipas. [:5]
-
Pieni arvaus:
arvatkaapa mitä Pikku-Toivo tekee kun otan sen peiton alle nukkumaan?
-
kehrää... [:-I]
-
......ja polkee pikku tassuillaan. [:36]
-
Entäs mitä Arvo ja Reino tekevät kun pikku-Toivo pääsee peiton alle nukkumaan [:-I]
-
Pikku-Toivo on vielä niin pieni, että häntä syötetään "tuttipullosta"
Ai että, kun osaa olla suloinen!! [:35]
Nousee Hömiksen masun päälle, alkaa kehräämään ja antamaan hellästi pikkukynsikkäillä akupunktiota.:-))
-
Kyllä noitakin tekee, mutta mitä muuta vielä.....
-
Ei kai vaan tule hätä...
-
Alkaa luttuuttamaan sun yöpaitaa. :-))
Pörri-kissani pienenä luttuutti kaikkea pehmosta kangasta.. Joskus meinas ihan tukehtua, kun imi niin paljon. :-))
-
Ja puskee ja hiemailee. Nuolee.....
-
[:17]
-
Ahaa, hakee tisua [:66] :-))
-
Jees! [:-DD]
-
Meidän "kojootit" kun tulivat vain 8 viikkoisina niin Teuvolle jäi
semmoinen "vaiva" että joskus kun on sillä tuulella niin imeskelee
korvanlehteä [NUT].
Samalla sitten käpälillä pumpataan ja kova kehräys päällä.
Todennäköisesti Toivo etsii sitä äitikissan nänniä loppuelämänsä [:-(]
-
"Minä olen tuuli lellona!!!!
Minä tanoin mummille, että anna titua ja kun te ei totellut, niin minä levin tiltä lillit päättä!!!"
-
:-)) :-))
-
Mun yhden tutun perheessä oli ennen kissa, joka imi isännän pikkurilliä. Kenenkään muun rilli ei kelvannut, eikä muukaan sormi. [:-)]
-
Einari haluaa myöskin "pumppaushetkiä" :-)), kävelee perässä ja kurnuttaa käskevästi
kunnes käyn pitkäkseni ja sitten hyppää selän tai mahan päälle.
Sitten tallotaan muutama minuutti kaikilla käpälillä tarmokkaasti samalla
kehräten ja lähdetään tyytyväisenä pois, toisinaan käy nukkumaan siihen.
Mutta sanoisin että meidän pantterit on ihan onnellisia vaikka liian pieninä
emon luota meille tuotiin. Niin on varmasti Toivokin, tärkeintähän on se hellyys [:10] [:35]
-
Huh huh, meillä on meneillään sellainen meininki että eipä ole koskaan ennen nähty!
Pikku-Toivo on ollut meillä hiukan yli viikon - ensin enot sähisivät ja kyräilivät, sitten alkoi jonkinlainen hyväksyminen ja halveksuminen.
Tänä iltana on otettu kontaktia puolin ja toisin. Siinä mennään Arvo edellä ja Pikku-Toivo perässä ja sitten vaihdetaan Reinoon ja taas mennään!
Piti minunkin mennä jo nukkumaan mutta enpä malta vielä lopettaa. Näyttää siltä että pieni antaa isommillekin töpinää töppösiin!
-
Varmasti tosi hauskaa katseltavaa [:10] [:10] [:10] [:-)] [:-)] [:-)]
-
Huljaa menoa ettenko tanoiti!!!!! [:-DD] [:-DD]
-
Hyvä Pikku-Toivo, Reino ja Arvo [:5] [:5] [:5] :-)) :-)) :-))
-
[:-)]
-
Tosi mukavaa kuulla, että noin hyvin on sopeutuneet toisiinsa.
(http://www.animated-gifs.eu/mammals-cats-running/0034.gif)
-
Sama laulu jatkuu tänäkin iltana. Nyt on Reinon vuoro juoksennella pikkuisen kanssa. Näyttävät hyvin sopeutuvan. Pelkäsin tätä aikaa paljon pidemmäksi, mutta näyttää siltä, että runsaassa viikossa on sopeuduttu todella hyvin.
Ja samoin Pikku-Toivo on sopeutunut minun kanssani. Peiton alle ja sitten sitä ........ [:17]
tai sitten vaihtoehtoisesti "allitkin" käy - kunhan jotain saa lutuuttaa ja leipoa!
Maito menee edelleen "tuttipullosta" ja se hetki on todella tärkeä. Mummin kämmenellä selällään ja tuttipullo suuhun ja siitä lämmintä maitoa!
Voi olla, että jää elinikäiseksi tavaksi. Eikä sekään mitään haittaa.
Olen niin onnellinen, että sittenkin pelastin äidin ja neljä poikasta ja vielä sen orpopoikasen. Loppu hyvin, kaikki hyvin!
[:-)] [:-)] [:-)] [:-)] [:-)] [:-)] [:-)] [:-)] [:-)] [:-)] [:-)] [:-)] [:-)] [:-)] [:-)]
-
[:5] Ihanaa luettavaa taas [:-)] [:-)] [:-)] [:-)]
-
Niin on. [:36] [:36] [:36] [:36] [:36]
-
Pelottaa mennä peiton alle......
[:17] [:17] [:17] [:17]
-
:-)) :-))
-
"Mummi on tälähtänyt! Te vaan puttaa ja halaa!
Pitäitköhän minun vaihtaa mummia... [?] [?]
Minulla ei ole paljon kokemuktia mummeitta .....
onko tinulla.... [?-/] [?-/]
-
Mukavia hetkiä Rouva Hömötiaiselle, eiku siis mummille ja kisuleille. [:-)] [:-)]
-
Voi eiiii, mie putosin kärryiltä...hätäpäissäin luin nämä uudemmat jutut ja, anteeksi kauhiasti, menin ihan lääpällein... [:36] [:57] pikkuiseen, IHANA!!!
Onko hän se viimoinen kisuli, jota Rva Hömis etsi ja melkein luovutti????
Nyt pittää ihan rauhassa lukea melkein alusta alkaen koko tarina...hih.. :-)) siihen menneekii koko yö... :-))
-
"Mummi on tälähtänyt! Te vaan puttaa ja halaa!
Pitäitköhän minun vaihtaa mummia... [?] [?]
Minulla ei ole paljon kokemuktia mummeitta .....
onko tinulla.... [?-/] [?-/]
Ei parane vaihtamisesta. Kaikki mummit on ihan samanlaisia pusumaakareita :-))
-
"Mummi on tälähtänyt! Te vaan puttaa ja halaa!
Pitäitköhän minun vaihtaa mummia... [?] [?]
Minulla ei ole paljon kokemuktia mummeitta .....
onko tinulla.... [?-/] [?-/]
Ei parane vaihtamisesta. Kaikki mummit on ihan samanlaisia pusumaakareita :-))
"Putumaakali"
on mulle pienelle taakkaa annettu..... [:4]"
-
No on on, mutta koita kestää elo sen "putumaakalin" kanssa :-))
-
Missä on lapsen äiti ja muut sisarrukset?
Kaikki löysi kodin?
Miten kävi viimeiselle poikaselle, onko kuulunut näkynyt?
On sillä mummilla siellä onnenpäivät :-))
-
[:10] Mitäs [:10] tänään [:10]
-
Jokohan Toivo on väsyttänyt isommat kaverit [:10] [:10] [:10]
-
Kuvia toivotaan Toivosta [:57]
-
Koetan saada kuvia kunhan pysyisi paikallaan. Pikku-Toivo on erittäin vilkas ja vikkeläliikkeinen. Yksi ´viherkasvi oli hänen tappolistallaan ja nyt se on sitten listitty ja viety roskikseen!
Enot ovat ottaneet hänet hienosti vastaan, vaikka eivät ole kovin innokkaita noista häntäleikeistä, joita pieni harrastaa enojen hännillä! Sitten hän isottelee myös mummille: nousee takajaloilleen, hyökkää päin ja heiluttelee etutassujaan uhkaavasti: "tulpiin tulee niin että tälitee!"
Pikku-Toivo tarvitsee edelleen sitä lutkutustuokiota: mennään mummin peiton alle ja sitten lutkutetaan. Hätätilassa käy käsivarsi, mutta jos on ilta ja nukkumaanmeno niin sitten onkin paras vaihtoehto "tisuliini".
Maitoa hän saa edelleen lääkeruiskusta, se tuntuu olevan erittäin tärkeätä.
Pikku-Toivo on vallannut sydämeni. Ja luonnollisesti toisetkin, Reino tulee joka ilta mummin syliin, painautuu rinnan päälle ja kehrää. Samoin tekee Arvo tulemalla sänkyyn rintani päälle ja kehräämällä siinä äänekkäästi. Jokaisella on oma paikkansa, aikansa ja tapansa saada hellyyttä. Ja riittäähän sitä! [:-)]
-
Kyllä kolmikon kelpaa [:10] [:10] [:10] [:5] Terveiset myös alakeraan Kaapolle [:10] [:5]
-
Ja vauhtia riittää vielä illallakin varmasti [:-)] [:-)] [:-)]
Kuinkahan moni muu pönttöläinen odottaa kuvia lisää [:-I]
[:10] [:10] [:10] [:5]
-
Minäkin odotan kuvia. [:-I] [:-I]
-
Kuvia täälläkin odotellaan Pikku-Toivosta, Reinosta ja Arvosta [:-)] [:-)] [:-)]
-
Tänään Pikku-Toivo suoritti "maailman" valtauksen. Ensimmäistä kertaa hän kiipesi kirjahyllyn päälle. Siinä on niitä hyllyjä ikäänkuin rappusina, Toivo katseli ensin tarkkaan ja harkitsi ja punnitsi, että kuinkas tuonne huipulle (siis katon rajaan) voidaankaan mennä. Arvo-eno käy siellä useita kertoja päivässä, mutta pikkuisella ei oikein vielä riitä voimia eikä pituutta sinne hypätä.
Olipa hupaisaa seurata, kuinka hän laski ja mittaili askelmia, keräsi rohkeutta ja sitten päätti yrittää! Jos kerran Arvo-enokin niin kyllä minäkin menen ja valloitan tuon vuoren!
Ja niin hän tekikikin!
Kiipesi niitä hyllyjä apuna käyttäen ylös asti. Hyllyt olivat ikäänkuin rappuset joista sai ponnistaa aina seuraavalle etapille!
Sitten hän juoksi alkuhuumassaan koko kirjahyllyn pituutta alusta loppuun , mutta sitten tuli se totuus, että alaskin pitäisi päästä.
Päätin, että en auta häntä siinä touhussa ja seurailin vaan touhuja. Hän mittaili eri kohdista, missä olisi paras kohta rantautua elikkä laskeutua alas. Lopulta pitkän harkinnan ja monen naukumisen jälkeen päätti tulla alas sieltä mistä mentiin ylöskin. Varovasti katseltiin ja koeteltiin.... uskaltaakohan, kestääköhän tuo..... ensimmäinen rappunen alas ja sitten
--------------
hups keikkaa aivan selälleen keinutuoliin mutta niinhän vaan tultiin alas!!!! Enot antoivat aplodit ja ensimmäinen vuoristokiipeily on suoritettu!!!!
-
[:-)] [:-)] [:-)] [:10] [:5]
-
[:5] Olipas ihanan hauskaa luettavaa Pikku-Toivon ekasta "vuoristokiipeily" seikkailusta ja enotkin mukana kannustamassa pikkuista [:-)] [:-)] [:-)]
-
Ihana ihana tarina kummikissani Pikku-Toivon hurrrlljasta kirljahyllyvuoriljstokiipeilystä [:35]
Pitäähän hänenkin, koska Alrvo-enokin sinne kiipee :-))
-
Meilän mummi on ihan tyhmä. Te tanoi, että te jäljettää minulle lähettymitkiellon. Te tiit pelkää minua, kotka minä olen ITO lellona!!! [:-DD]
Mutta minä jäljettän mummille lähettymitkiellon. Te ottaa aina minut tyliin ja puttailee! Ei itot lellonat tykkää tellaitetta!
Tittenpähän näkee!
toivoo Pikku-Toivo
-
:-)) :-))
-
Jaahas, vai aikoo Pikku-Toivo järjestää mummille lähestymiskiellon liika pussailusta [:10][:31][:10] :-))
-
Taat te otti minut tyliin. Mutta minäpä kattelin tiinä telkkalia. Minä olen kova poika kattomaan telkkalia!
Titten päätin kottaa mummille ja päättin ITON tuhnun! Ja ajatelkaat, mitä te titten tanoi:
"Voi mummin pikkuinen kulta-vauveli! Pääsikö sieltä PIENI tuhnu! Voi kuinka herttaista! Mummin kulta saa tehdä ihan mitä vaan pikkuinen kultavauva haluaa!"
Täytyy ten olla aivan tälähtänyt! Jot mummi päättää tuhnun, niin ei te minutta ole mitenkään kivaa!
Titten minä kyllä muittin yhlen atian. Kun me oltiin titkojen kantta tiellä talon alla. Oli nälkä ja kylmä ja meitä pelotti.
Ehkä tittenkin on palempi olla täällä mummilatta! Ja kun on enotkin, itot pojat! Kyllä te mummikin tiinä menettelee.... muun mukana....
toivoo Toivo
-
Tuhnuttelua ja pussailua :-)) sittenhän Pikku-Toivo sun asiat on todella ihanasti ja saat olla lämpöisessä enojen ja mummin kanssa [:-)] [:-)] [:-)] [:-)]
-
Niin, tuhnuttelua, pussailua ja tisuttelua!
Kyllä Toivolla on hyvä olla -kunhan isottelee! Enojen kimpussa hän on jatkuvasti. Käy kurkkuun kiinni, sitten pyllyyn ja sitten häntään! Enot ei oikein tykkää ja Pikku-Toivo saa oikein isosta käpälästä, mutta eipä ole siitäkään moksiskaan. Sama rumba jatkuu heti perään ja enot ovat hiukka väsyneitä!
Mutta kyllä Pikku-Toivolla on sitten niitä hetkiä, kun mennään mummin peiton alle ja tissutetaan. Se sattuu aika tavalla, mutta mitäpä ei pikkuisen antaisi tehdä. Käsivarsi onneksi kelpaa tisun asemasta! [:-DD]
Ei hän itse tietenkään muista mitään talonaluselämästä. Mutta pelkää selvästi vieraita ihmisiä ja kovia ääniä ja erikoisia ääniä (kuten pölynimuri). Hissin ääntä seuraa kovasti myös ja näyttää hiukka pelkäävän.
Pikku-Toivo on sopeutunut hyvin ja enot ovat hänet joillakin ehdoin hyväksyneet. Meillä on taas onnellinen perhe!
-
:-)) :-)) jos tuleekin loitontumiskielto
-
Onnellisessa perheessä saa tehdä ihan mitä vaan ja tuntee silti olonsa turvalliseksi. [:31]
Luulen,ettei enää ole muistikuvia entisestä elämästä,Tikrukin säikkyy imuria ja muita outoja ääniä.
-
Muutama kuva tässä:
-
Kovasti pikku-Toivoa kiinnostavat käsityötkin :-)) :-)) ja kaverit tietysti :-)) :-))
-
Minusta taas näyttää, että Toivo antaa piupaut mummin hienoille käsitöille!!! Ja Enolla ottaapi varmaan hermoon!!! Hauskat kuvat! :-))
-
Kerroin pojille, että keitän heille seitifilettä.
Pikku-Toivo meni kovin mietteliääksi:
"Minä en titten työ mitään teitikkiä!"
-
Pikku-Toivokin kerran lähes paikallaan :-)) :-)) takatassu vaan liikkeessä
-
Hauskoja kuvia [:-)] :-))
-
Lutusia kuvia.
-
Kivat kuvat Toivosta [:36]
-
Ihana oli tämä tarina KulkijaKissasta ja kun se päättyi vielä näin onnellisesti!
Ymmärsinkö oikein että Toivon lisäksi myös Lahja tulee saamaan kodin Rouva Hömötiaisen luota?
Olipa niin mielenkiintoinen tarina ja hyvin kirjoitettu, että melkeinpä luulin lukevani jännityskertomusta [:-)]
Ja nyt sitten kiinnostuneena seuraan Toivon edesottamuksia, totta kai. Oliskohan mahdollista saada vielä kuva Lahjastakin adoptiopennun kanssa? [:-I] Jään odottamaan....
-
Tää ketju on kyllä aivan mahtava ja pikkuToivo niin valtavan suloinen! Aivan ihanaa luettavaa!
-
Kuulin tänään liikuttavan kertomuksen.
Eräs naapurini kertoi, että kun hän tuli pimeänä ja sateisena iltana taannoin kotiin, kohtasi hän ihmeellisen näyn.
Pihalla piipersi joku kolmikko. Hän hieraisi silmiään, ei, oravia nuo eivät voi olla enää näin pimeässä. Mitä ihmettä ne ovat???
Sitten hän huomasi: kolme pientä kissanpoikasta piipersi pienillä jaloillaan jonnekin - karkuun kaiketi. Ja sitten viimeiseksi varmasti sinne talon alle piiloon.
---------------------------------
Ja siinähän olivat siis Tande, Mi ja Pikku-Toivo!
Kun äitiä ei enää ollut ja kolmikko seikkaili keskenään ja koetti tulla toimeen millä sitten tulikin.
---------------------------------
Pikku-Toivolla on nyt kolme kummia, he kaikki ovat auttaneet niin äidin kuin pikkuistenkin pelastamisessa.
Ja tämä naapuri, joka näki pienet kissat pimeässä illassa, on pappi, joka asuu meidän talossa.
Ajattelin pyytää häntäkin sitten kummien kanssa Pikku-Toivon ristiäisiin.
Ei siis mitään sellaista leikkimistä, että pappi "kastaa" Toivon, vaan pieni kaunis tilaisuus, jossa kerron kummeille heidän "tehtävästään" ja pappi tulee siunaamaan Pikku-Toivon elämän taipaleelle.
Toivon kummien tehtävänä on vain pyytää Pikkuiselle Toivolle mahdollisimman pitkää ikää, ilman sairauksia ja vain yksi toivomus: rakastaa Pikku-Toivoa mahdollisimman paljon!
Eihän se ole ylivoimainen tehtävä, eihän....?
-
Toivossahan on kirjastokissan ainesta, aivan selvästi !!! :-))
-
Ei tosiaankaan ole ylivoimainen tehtävä. Voi Hömis, kuinka kauniisti kirjoitatkaan!
-
[:-)] [:-)] [:-)]
-
Voii..ihania pikkusia....lutusia... [NUT] [:57]
-
Eipä tartte tuon kummosempia satuja lukea lapsille, kun Toivon jutut on. :-)) Lisukkeena söpön kissan kuvat. [:36]
Korreet ovat Hömiksen tekemät sukatkin. Miten nuo ruusukkeet teit?
Kiitos vinkistä, mie varastan sen! [:-DD] :-))
-
Ne ruusukkeet ovat erään suurimman suomalaisen langantekijän lehdestä - helpot tehdä!
Tässä meidän vuoristokiipeilijä:
-
:-)) Hyvin onnistuu kiipeily
Joulukuusi olisi kolmikolle varmaan kiva juttu [:10] [:10] [:10] [:5]
-
Mukavia kuvia Toivosta [:-)] [:36]
-
Ihana oli tämä tarina KulkijaKissasta ja kun se päättyi vielä näin onnellisesti!
Ymmärsinkö oikein että Toivon lisäksi myös Lahja tulee saamaan kodin Rouva Hömötiaisen luota?
Olipa niin mielenkiintoinen tarina ja hyvin kirjoitettu, että melkeinpä luulin lukevani jännityskertomusta [:-)]
Ja nyt sitten kiinnostuneena seuraan Toivon edesottamuksia, totta kai. Oliskohan mahdollista saada vielä kuva Lahjastakin adoptiopennun kanssa? [:-I] Jään odottamaan....
-----------------------------------
No nytpä vastaan tuohon kysymykseen.
Tuleeko Lahja-äiti meille?
Olen pohtinut tuota asiaa kovasti ja kauan mielessäni. Silloin kun Lahjan kesytin enkä sen pennuista mitään tiennyt, päätin, että Lahja tulee meille.
Rakastuin Lahjaan ja halusin sille ainoastaan hyvän ja rakastavan kodin, jonka olisinkin voinut tarjota.
Sitten yhtenä iltana kävin katsomassa niitä Lahjan pentuja heidän "sijoituskodissaan". Menin vaan aivan uteliaisuuttani katsomaan, millaisia ne Lahjan kolme pentua olivat, jotka saimme loukutettua sieltä talon alta.
Siellä tapasinkin sitten kolme pientä kissanpentua. Kaksi oli sellaisia kilpikonnanväritteisiä ja yksi oli hiukka suurempi ja punainen väritykseltään. Jostain syystä se punainen joutui syliini ja häntä siinä hellittelin. Pikkukissojen väliaikaisemo sanoi minulle heti, että ota sinä tuo punainen kissa.
Minä vastustelin ja sanoin. että olen jo aivan liian vanha....... hän selitti että ei mitään hätää, meillä on turvaverkosto, joka auttaa mitä tahansa tapahtuu.
Sitten minä mietin viikon verran ja mielessäni vilisivät kaikki ne kuvat niistä kolmesta orvosta kissanpennusta ilman äitiä siellä talon alla ja ne kylmät, sateiset illat ja .........................
Ja niin siinä sitten kävi. että se punainen kisuli sitten tuli meille, siis tämä Pikku-Toivo.
------------------------------------------------------------------------------
Lasten äiti, Lahja, oli edelleen löytöeläintalossa ja imetti sitä löytökissaa. Soittelin sinne ja kertoivat, että molemmilla on hyvä olla.
Sitten ryhdyin miettimään tilannetta sekä omalta että Lahjan kannalta. Tulin siihen omalta kannaltani tuskaiseen lopputulokseen, että Lahjan paras sijoituskoti ei olekaan minun luonani. Täällä on jo nyt kolme kollia, kaksi vanhempaa ja sitten yksi villi nuorukainen. Lahja tulee imettämästä pientä vauvaa ja kun on päässyt vierotusvaiheeseen, ei ehkä ole aivan valmis aloittamaan taas sopeutumisen kolmen kollin kaartiin.
Ja niinpä tein raskaan ja vaikean päätöksen: Lahja Kulta Katriina ei tule meille asumaan. Meillä on liian villä porukkaa - Lahjan täytyy saada rauhallisempi koti.
Päätös oli minulle todella vaikea, mutta nyt se on tehty.
-
Tuollaiset päätökset ovat aina vaikeita, mutta kun päätös on lyöty lukkoon, niin siitä on helpompi siirtyä seuraavaan vaiheeseen [:-I]
Olen varma että Lahja tulee saamaan hyvän kodin, sillä olen ymmärtänyt että löytöeläintalossa ollaan tarkkoja siitä minne eläimiä annetaan. Mikä mielestäni on aivan oikein, ovathan siellä olevat eläimet kokeneet koviakin kohtaloita ja ansaitsevat arvoisensa elämän uudessa kodissa.
Toivo näyttää olevan todella vilkas ja tomera pikkukissa! Ihania nuo kuvat [:36]
-
Kivoja kiipeilykuvia Pikku-Toivosta [:-)] [:-)]
-
Tässä tämän päivän saalista. Toivo on tottunut elämään salamavalojen räiskeessä!
-
Hauskat kuvat [:-)]. Mitäs se pikku-Toivo noin äkseeraa enolleen yläkuvassa :-))
Alimmaisessa kuvassa ihanasti kurkkii arkusta [:36]
-
Ihania-ihania kuvia, niin suloinen on punaturkki... [:-)]
-
Ihania [:10] [:10] [:-)] [:-)] [:-)]
-
:-))
-
Mainioita otoksia filmitähdestä ! [:-)]
( Kun Toivo on niin filmaattinen...)
-
Pikku-Toivo on pullamössösukupolvea!
Laitoin itselleni teen kanssa sämpylän, siihen rosvopaistia ja tuoretta kurkkua.
Pikku-Toivo tuli uteliaana haistelemaan. No, paistiahan tietysti, ajattelin. Mutta ei - ei paistia. No ehkä sitten pala kurkkua? Ei, ei kurkkukaan kiinnostanut.
No mitä ihmettä sitten? Ei teetä ainakaan.
Pikku-Toivopa halusikin sämpylää! Sitä hän ahmi innoissaan.
Samoin on erään tietyn leipomon croissant, hän ei voi vastustaa sitä!
O tempora, o mores! Oi aikoja, oi tapoja!
[:-DD] [:-DD] [:-DD] [:-DD] [:-DD] [:-DD]
-
Meilläkin kissat syö mitä ihmeellisempiä juttuja, kaikki ei välttämättä kauheen terveellistäkään,
mutta jos hiukan vaan antaa niin ei kai paha?
Santtu tykkää suklaasta, kaikki syö kesällä suurena herkkuna uutta perunaa, voita ja maitoa kastikkeeksi.
Dominokeksistäkin Santtu tykkää, makee jätkä siis :-))
Juustot on herkkua kaikille pikku muruina syötettynä... ja mitähän muuta.
Toiston toiston toistoa, kyllä Toivo on söpö [:-)]
-
Sämpylä Toivon vauhdissa pitää :-))
-
Jaakkokulta söi hyvällä ruokahalulla cous cous'ia. Olin ihan yllättynyt. Meetwurstikin menee, hää vaikuttaa aika kaikkiruokaiselta. :-))
-
Voi tuota Toivoa, on niin suloinen. Mä oon vissiin liikaa ihaillut näitä pönttölän punaisia kisuvauvoja, kun täsä yhtenä yönä näin unen, että sain aivan ihana punaisen kisupojan [:-DD]
-
On tuo Toivo kyllä AIVAN samannäköinen kuin Jaakko. :-O :-))
-
Meillä on niin hirveä meno päällänsä ettei tosikaan! Mulla on tässä "työhuoneessani" pieni matto. Nyt se ei enää ole täällä, se on jo jossain ties missä! Pikku-Toivo antaa vuoroin kyytiä matolle ja vuoroin enoille. Kyllä enot pysyvät virkeinä!
Mutta olohuoneen matot olen jo suosiolla rullannut pois!
Kaksi kukkaa hän on jo tuhonnut. Tänään meinasi mennä kolmaskin, mutta silloin pidin Toivolle oikein kunnon puhuttelun. Hän katsoi aivan ihmeissään - ei hän ole tottunut torumisiin. Mutta vähitellen täytyy ruveta opettamaan talon tavoille!
-
Tai sitten täytyy oppia Toivon tavoille, eikä Toivon talon tavoille, kukat kunnolla kiinni ettei tule vahinkoja, kukat voisivat jäädä rauhaan jos tilalle tulisi muutama kuusipuu [:-)] [:-)] [:-)]
-
Kumpi onkaan helpompaa opettaa pikkuToivo talon tavoille, vai pikkuToivon opettaa talonväki pikkuToivon tavoille [:10] [:5]
-
Olipas jäänyt kauas historiaan!
No, ei meillä varsinaista mitään uutta. Pikku-Toivo leikkii ja enot saavat kyytiä. Reino-eno on selvästi hänen kaverinsa, leikkitoveri ja uskottu. Arvo-eno on idoli, suuri esikuva, jonka jokaista tekemistä pitää pikkuisen yrittää matkia.
Harmittaa vaan, kun ei vielä pikkuinen pääse eteisen kaapin päälle - se onkin vielä Arvon omaa reviiriä - vaan ei kauan.
Toivo on oppinut "juttelemaan" - en tiedä mistä moinen. Hän pitää jatkuvaa kurnutusta. Olisiko Reinolta oppinut tuon jännän äänen. Reino nimittäin pitää tuota kurnutusta aina öisin, kun hän leikkii töppösleikkiään. Kaikki villatöppöset eteisen kaapista alas ja niitä kuljetetaan edestakaisin ja pidetään erikoista kurnutusta.
Äsken Pikku-Toivo jo meni minun sänkyyni ja kurnutti siellä kovasti: "Mummi, alahan joutua, olisi aika saada tissutusta!"
-
[:5] [:10] [:10] [:10]
Jatkoa tarinaan olikin jo piiiiitkäään odotettu [:-)]
-
Kuvia tulee, kunhan saan tyhjennettyä kamerastani muistikortit. Laiskuutta vaan on ollut ilmassa jo pitkään.
Hyviä tilaisuuksia olisi ollut ottaa kuvia, on ollut niin mainioita tilanteita.
Tänään muuten sattui sellainen, että nauraa hohotin niin suureen ääneen, että varmaan naapuritalossakin kuultiin.
Toivo oli eteisessä ja Reino päätti tehdä yllätyshyökkäyksen hänen kimppuunsa. Reino hyökkäsi, pieni ei päässyt väistämään, kun oli oven edessä.
Toivo hyppäsi varmasti valehtelematta metrin korkeuteen suoraan seisovilta jaloiltaan, Reino joutui alle ja vielä kerran Toivo suoritti valtavan hypyn. Suoraan ilmaan ja takaisin - ei mitään kerien eikä kiertäen -
Siihen ei muuten ihminen pystyisi. Hypätä ilman vauhtia moninkertaisesti oma pituutensa suoraan ylös ilmaan!
-
[:5] [:10]
-
[:5] [:10]
-
Hitsi sitä tomeraa Pikku-Toivoa [:36] Kyllä enojen elämä vilkastui hänen myötään; virtaa piisaa [:-DD] [:10] [:10] [:10]
-
Kaikki villatöppöset eteisen kaapista alas ja niitä kuljetetaan edestakaisin ja pidetään erikoista kurnutusta.
Silloin, kun minulla oli poikakissa, sillä oli myöskin tapana hakea joku, vaikka esim. lankakerä, jota se myöskin kantoi suussaan ja kurnutti. Sillä se ei jäänyt kurnutukseen, vaan se alkoi leikkiä, että se kerä on hänen "naisystävänsä", ja sitä touhua ei kyllä ilennyt katsella :-O. Kun sitten leikkautin pojan, jäivät nuo "leikkimiset" ja kurnutuksetkin pois. [:-)]
-
Otin äsken Pikku-Toivon syliini ja kerroin, että rakastan häntä yli kaiken tässä maailmassa ( no niin, tietysti siis Arvon ja Reinon ohella).
Pikku-Toivo katsoi minua hiukan mietteissään ja kysyi: "Mummi, riittääkö rakkaus? Eikö tarvita mitään muuta, jos rakastaa?"
Mitähän mahtaa pikkuinen sydämessään nyt pohtia, ajattelin ja mietin, miten tuohon vastaisin.
Sitten kerroin hänelle, että Rakkaus on niin suuri sana ja suuri voima, että se pitää sisällään ihan kaiken, kaiken mitä tarvitaan.
Rakkaus on jokapäiväistä huolehtimista, jokapäiväinen ruoka, puhdas pipa-astia, tarvittavat lääkärissäkäynnit, harjaamiset, hellittelyt, torumiset, tissuttelut peiton alla....
Rakkaus on kaikki!
Pikku-Toivo painautui rintaani vasten, katsoi silmiini ja huokasi: "Niin mummi, sittenhän minulla on kaikki - Rakkaus riittää!"
------------
Pikku-Toivo ja enot toivottelevat kaikille oikein kaunista Joulua! Kiitokset kaikille, jotka ovat jaksaneet seurailla KulkijaKissan elämää ja nyt sitten hänen pikkuisen Toivonsa vaiheita.
Lisää tarinoita tulee kyllä [:-)]
-
Ja tämä piti vielä laittaa mukaan.
Pikku-Toivo on kuullut enoiltaan, että kohta tulee Joulupukki. Tässä hän odottelee jo innokkaasti, että mistähänpäin se pukki mahtaa tulla [:-)]
-
[:30] odotetaan jatkoa - ja kirjaa yläpönttölän kissoista
ja pukki tuo omat pienet kuuset jokaiselle kolmikosta
-
Pikku-Toivo on jo kovasti kasvanut. Hän on aika iso poika jo.
Hömis omaa niin ihanan kertomisen taidon, että tippa tulee silmään, kun niitä lukee. Niin kuin nytkin tuo rakkaustarina [:´(]
-
Toivostahan on tullut jo pitkä poika, taitaa olla tyypillinen hontelo nuorukainen. Kovasti tuntuu Toivo pukkia oottavan, mitähän Toivon paketissa on?
-
Toivon ja enojen paketissa on (ei kerrota vielä pojille)
katkarapuja!
Ja Toivolle on sitä omaa maitoa, jota annetaan lääkeruiskusta mummin sylissä [:-)]
-
Olisin arvannut että kuitenkin pikku-Toivon paketissa olisi ollut kuusi jonka latvaan kiipeämällä olis päässyt kirjahyllyn päälle [:-DD]
-
Olisin arvannut että kuitenkin pikku-Toivon paketissa olisi ollut kuusi jonka latvaan kiipeämällä olis päässyt kirjahyllyn päälle [:-DD]
Kuules Jarmo! Ensi jouluna sulla on sitten kolme kuusta, joiden latvaan tulevat kiipeilemään -
kolme [:10] [:10] [:10]
Saat ensi jouluksi oikein tuhdin joulupaketin! [:-)]
-
Olisin arvannut että kuitenkin pikku-Toivon paketissa olisi ollut kuusi jonka latvaan kiipeämällä olis päässyt kirjahyllyn päälle [:-DD]
Kuules Jarmo! Ensi jouluna sulla on sitten kolme kuusta, joiden latvaan tulevat kiipeilemään -
kolme [:10] [:10] [:10]
Saat ensi jouluksi oikein tuhdin joulupaketin! [:-)]
Kyllä kuuset hommataan jos kolmikko tulee vieraaksi - tämä muistetaan [:-)] [:-)] [:-)]
-
Pojat olivat niin malttamattomia, että eivät ennättäneet pukkia odotella.
Saivat katkarapunsa, joita syö tietysti eniten Reino. Arvo ei juuri välitä, Pikku-Toivo kyllä maistelee elämänsä ensimmäisiä katkarapuja. Mutta Toivo tykkää enemmän suklaasta ja halvasta!
-
Kaapo on kade, tuleekos sellanen lepäilytaso myös koska häne ei kiipeile. Meinaten joa hänkin hoitoon...
-
Neljäs kuusi tai lepäilytaso tulee varmasti jos Kaapokin tulee mukana ensi Jouluksi [:10] [:10] [:10] [:10]
-
Jarmo hei! Tuo neljäs kuusi kuuluu sinun hankintalistalle!
Me nimittäin muistamme lupauksesi ja siis:
ensi jouluna tulemme koko sakki kissojen kanssa luoksesi viettämään joulua!!! [:-P]
-
Jarmo hei! Tuo neljäs kuusi kuuluu sinun hankintalistalle!
Me nimittäin muistamme lupauksesi ja siis:
ensi jouluna tulemme koko sakki kissojen kanssa luoksesi viettämään joulua!!! [:-P]
Tervetuloa ja Kinkku mukaan [:10] [:10] [:10] [:10]
-
Heräsin yöllä siihen, että joku kurnutti vaativasti tyynyni vierellä. Ei tarvinnut silmiä avata kun arvasin, Pikku-Toivohan se siinä. Haluaa päästä peiton alle lutkuttamaan.
Nostin peittoa ja sanoin Toivolle: siitä vaan, alas tulla!
Pikku-Toivo istui ja katseli tarkkaan arvioiden, mihin nyt kyntensä iskisi. Pää kallellaan se katseli hengityksen tahdissa nousevaa ja laskevaa mahaa. Pää kallistui puolelta toiselle - ei tuo on liian korkea vuori kiivettäväksi. Ei käy.
Sitten se kiinnitti huomionsa tisuliin. Pieni käpälä ojentui, se kosketti, sitten se haisteli. Ei - vanha rusina, ei tuosta saa mitään irti.
Mutta tuossa, käsivarsi, sopivasti siinä lakanan päällä, pehmeätä höllyväistä. Siihen!
Se tuli peiton alle, iski ensin kyntensä käsivarteeni, leipoi muutaman kerran ikäänkuin saadakseen maidon herumaan. Sitten se iski siihen hampaansa, se puri ja kiskoi, venytteli sitä kuin purukumia. Ja niin alkoi onnellinen lutkutus ja kehräys koveni kovenemistaan. Nyt oli Pikku-Toivo onnellinen.
"Tuosta tulee kyllä aikamoinen mustelma käsivarteen." ajattelin - mutta - onneksi - se ei lutkuta kaulaa!!!
Sitten hiipi mieleeni "kauhukuva" kymmenen vuoden ja kymmenen toivokilon kuluttua. Siinä se isona, isona kollina makaa ja lutkuttaa käsivarttani! [:67]
No, siihenkin keksin onneksi helpotuksen: Pikku-Toivolla on monta kummitätiä - Pikku-Toivo saa lähteä aina silloin tällöin kummitätiensa luokse "kylään"!
[:-DD] [:-DD]
-
[:10] [:-DD] [:5]
-
Voi härregyyd [:-DD].
Huovuta pikku-Toivolle emokisu ja ostat tuttipullon, niin ei tuu käsivarsi mustelmille :-)). -Tai onko silläkään niin väliä, vaikka tuleekin. Pääasia, että Toivo on onnellinen [:-)]
-
Tänään yllätyin kun tulin kotiin. Luulin, että meille on tullut uusi kotiapulainen! [:-DD]
Kukkien kastelukannu oli siirretty keittiöstä keskelle olohuoneen lattiaa - milläs tämän selität!
No, "syylliseksi" ilmoittautui Pikku-Toivo, joka selitti, että hänellä oli aikomus kastella kukkaset. Ja kannussa ei ollut vettä tippaakaan! Uskoo ken tahtoo!
-
Seuraavalla kerralla vettä kannuun, että Toivo saa auttaa kukkien kastelussa. [:-I] :-))
-
Pitäisi olla kuvatallenne todisteena, ennen kuin saa P-Toivoa syytellä [NO] [:-P]
-
Hihi. Pikku-Toivokin näyttää jo kasvaneen paljon, taitaa olla Jaakkokullan kanssa samaa kokoa. Kuin myös sitä näköä [:-DD] , takaapäin täsmälleen samanlainen. [:-)] :-))
Jaakkokulta ei lutkuttele. Mutta mystisiä ilmiöitä tapahtuu täälläkin, joka kerta kun menen keittiöön, on pöytäliina lattialla. Siis ihan aina. Se pöytäliina, joka on gerbiilihäkin edustalla samalla pöydällä. Syyllisiä ei oo vaikea etsiä... [:-I] [:-)] Enää en viitsi laittaa pöytäliinaa paikoilleen ollenkaan, roikkukoon tuolin selustalla. :-)) Jostain syystä täällä on myös jatkuvasti kaikki pikkumatot rutussa ja vinossa ja vinksinvonksin... [:-I] [NUT] :-)) Palmu on pudotettu vasta muutaman kerran...
-
Juu sama meillä! Meillä siis kummittelee! [:67] [:67]
Jatkuvasti on ruokailutilan tuolit nurin lattialla, pikkupöydällä olevat laskut ovat pitkin lattiaa, kukista tippuu kummallisesti lehtiä, puhelin on aina jossain pöydän alla lattialla, mittanauha häviää mystisesti....
Ja kukas selittää sen, että viime yönä oli avainnippu ovessa lukossa -
siis ulkopuolella! [:67] [:67] [:67] [:67] [:67]
-
Voi taivas, mie tikahun nauruun noille Rva Hömiksen jutteluista...on häl vaan sana hallussa,,,mahottoman hauskoja tarinoita.. [:-DD] :-))
-
Ja kukas selittää sen, että viime yönä oli avainnippu ovessa lukossa -
siis ulkopuolella! [:67] [:67] [:67] [:67] [:67]
Poijjaat on käynynnä yöjuoksulla ja jättäneet avaimet oveen [:-DD]
-
Sitä mun on kyl vaikee uskoo, että Pikku-Toivo veisi avainnipun lukkoon oven ulkopuolelle... [:-I] Niin, no se johtopäätöshän olikin, että siellä kummittelee! [:65]
-
Ja kukas selittää sen, että viime yönä oli avainnippu ovessa lukossa -
siis ulkopuolella! [:67] [:67] [:67] [:67] [:67]
Poijjaat on käynynnä yöjuoksulla ja jättäneet avaimet oveen [:-DD]
Mitäs sitä yöjuoksulla, eikös ne ole leikattuja... [:-I] [:-DD]
-
:-)) ihanaa tarinaa, kiitti Hömis! Ja laita kuva mustelmaisesta käsivarresta :-))
-
Ja kukas selittää sen, että viime yönä oli avainnippu ovessa lukossa -
siis ulkopuolella! [:67] [:67] [:67] [:67] [:67]
Poijjaat on käynynnä yöjuoksulla ja jättäneet avaimet oveen [:-DD]
Mitäs sitä yöjuoksulla, eikös ne ole leikattuja... [:-I] [:-DD]
Kävivät vaan verestämässä vanhoja muistoja [:-P] [:-DD]
-
Arvo ja Reino ovat leikattuja - mutta Pikku-Toivo??????????????????
Jokohan se on alkanut yöjuoksut mummin tietämättä???????
Hirvittää tämä elämä noiden kolmen poikapuolisen kanssa. Itse kun on jo ARVOkkaampi, REIpasotteinen eikä aivan TOIVOton mummeli!
Vai jäiköhän ne avaimet sinne toiselle puolelle "muka huolimattomuutta"...... siinä TOIVOssa että joku ARVOkas herrashenkilö muodikkaissa REINO-tossuissaan hiippailisi sisälle......
-
:-)) :-))
-
:-)) Ettenkö sanoisi, että erittäin ARVOstettu, TOIVOa täynnä ja siltikin REIluhenkinen REINOissaan tallaava rouvashenkilö!
-
[:-DD] [:-DD] [:-DD] [:-DD]
Ja kohta jos kaikki merkit pitävät paikkansa ------ niin ------------- taitaapi meidän perheeseen tulla perheenlisäystä............
Vauvakuume on vallan kova
-
Voi että, täällä ootellaan innolla :-)) . Pääsenkö sitten kummiksi? :-)) Semmoiseksi etäkummiksi?
-
[:-DD] [:-DD] [:-DD] [:-DD]
Ja kohta jos kaikki merkit pitävät paikkansa ------ niin ------------- taitaapi meidän perheeseen tulla perheenlisäystä............
Vauvakuume on vallan kova
Hömis :-O :-O
-
Katsos Marfa, kun .... kun ..... kun ehkä Pikku-Toivolle tekisi hyvää saada leikkikaveri [:16]
Ei tulisi Toivoakaan niin lellittyä kun olisi toinenkin lelliteltävä..... öhöm
-
Seli seli Hömis. [:-DD] [:-DD]
Kato, ei vauvakuumeelle mitään mahda... [:-I] :-))
-
Sus, ite alotit!!! [:-DD]
-
[:16] [:-DD]
-
Mut täytyy kyl sanoo, että näistä pikkasista on toisilleen niin valtavasti seuraa ja niillä on selvästi NIIN hauskaa, suorastaan hellyyttävää kattella tuota riemua ja hoivaa, mitä he toisillensa antavat. En oo hetkeäkään katunut, että otin toisenkin pennun - päinvastoin!!!
Alunperinhän mie otin Jaakkokullan "Kirsikalle seuraksi". Kun Kirsikka oli niin yksinäinen, kun Tiitukka meni. Mutta Kirsikka ei nyt oo kovin "leikkisäksi" osoittautunut. Tietty eri asia, mitä kuukauden päästä, josko hää hyväksyy vielä. Kyllä hää aiemman pennun silloin kuukaudessa hyväksyi ja rupes leikkimäänkin sen kanssa. Mut Kirsikka ei enää oo mikään ihan nuori neitikään, Hän on Keski-ikäinen Arvokas Majesteetti tällä hetkellä...
-
Pönttölän kissamammat...(http://www.millan.net/minimations/smileys/catbed.gif)
-
:-))
-
Pikku-Toivon lempiohjelma on tietenkin avara luonto. Siihen hän paneutuu oikein kunnolla!
-
Piiitkä-Toivo :-))
-
:-))
-
:-))
Samalla lailla mun Hilkka-kissa yritti telkkarista pyydystää jalkapalloilijoita.
-
Suloinen pitkuliainen [:-)] Noh, Hömis, pääsenks mä seuraavan vaavan etäkummiksi? :-))
-
Kyllä minä tiiän, että tämä Hessu-Henkselipöksy ei oo Reino-Reppuhousun sukua, mutta kissa kumminkin!!! Paremminkin Arvon ja Piun sukua... :-))
-
Komea poika on Hessu Henkselipöksy [:-)]
-
Tulee Hessusta mieleen jaTan Elmeri. [:-)]
-
Näin on, mutta Elmerillä on ihan omanlaisensa ilme. Kaikella hyvällä sanottuna, Elmeri on "jäyhän näköinen jätkä" [:37] [:-)]
-
Kyllä minä tiiän, että tämä Hessu-Henkselipöksy ei oo Reino-Reppuhousun sukua, mutta kissa kumminkin!!! Paremminkin Arvon ja Piun sukua... :-))
Missäs ne henkselit on, kun ei näy :-)) Suloinen on hän ja miten kiiltävä turkki [:36]
Entäs tuo kummipoikani. Pikku-Toivo onkin jo Piiitkä-Toivo [:-)] Onpas pojalle venähtänyt pituutta viime näkemisestä [:35]
Hömiksen kissavauvakuumeellekin löytyi sen aiheuttaja. Tsot tsot Sus [NO] [:-DD]
-
Onpas Pikku -Toivosta kasvanut jo pitkä poika [:-)] [:-)] ja hienoa kun Avaraluonto on hänen lemppariohjelmansa telkkarista [:5]
-
Mistä te oikein keksitte noin hauskat kutsuma nimet kissoillenne, yksi vanhus täältä etelästä ihmettelee?
-
Kuule Ann, meillä on ihan pakko olla tätä mielenkuvitusta, kun muuten nämä elämän asiat on aika vähäiset! Kun ei elämästä löydy naurunaihetta, niin on ihan pakko ollut opetella nauramaan vaikka tiiliseinälle!!! Ja varsinkin itselleen!!! Ja omille vioilleen!!! [:-DD] [:-DD] Kyllä me tästä taas, puoli päivää kerrallaan... jaksetaan. Tai sitten ei... [:-I]
-
No niin, nimistä.
Pikku-Toivon yksi nimistä on "Pirttivilliäinen".
Ei siis mikään pirttihirmu vaan mahdoton villiäinen! Kaikilla näillä on niin monta nimeä, että ei niitä muistakaan. Jokin nimi jää elämään hiukan kauemmaksi aikaa.
-
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. :-))
-
Misä on Pikku-Toivo kuvineen ja enoineen sekä alakerran Kaapoineen [:-(] [:10] [:10] [:10] [:10]
-
Juttuja tosiaan Toivosta ja enoista ootettaan, eikä Kaapostakaan ole kuulunut aikoihin.
-
Selaillessani kisusivuja huomasin Pikku-Toivon siskojen kuvan täällä sivulla (http://www.freewebs.com/kodittomiakissoja/etusivu.htm). Sivut on päivitetty tänään, joten kisusiskoksilla ei ilmeisesti ole vielä omaa pysyvää kotia.
-
Voi että pikku-Lahja ja Lempihän siellä ovat.
-
Selaillessani kisusivuja huomasin Pikku-Toivon siskojen kuvan täällä sivulla (http://www.freewebs.com/kodittomiakissoja/etusivu.htm). Sivut on päivitetty tänään, joten kisusiskoksilla ei ilmeisesti ole vielä omaa pysyvää kotia.
Kiitos mir! Siellähän he ovat, Hannelen hyvässä hoidossa. Ovat olleet löytymästään saakka. Siellä oli Pikku-Toivokin alkuun, mutta muutti sitten meille! Meillähän menee edelleen varsin lujaa! Enot saavat kyytiä, ja välillä sitten mummin peiton alle turvallisesti lutkuttamaan.
Koetan laittaa kuvaa, mutta nuo patterit kamerassani nyt temppuilevat.
-
Vielä kerran uusi yritys:
Pikku-Toivo pesi tänään Reino-enoa.
Ja sitten seuraavaksi tuli "tulpiin niin että tälitee!"" [:-DD] [:-DD]
-
:-)) :-)) :-)) [:10] [:10] [:5]
-
Jos joku tarkkanäköinen ihmetteli tuota mustapippuripussia tuossa pöydällä. Niistä mustapippureista tehtiin silmiä ja nesuleita niille hiirulaisille. Mutta pojat huomasivat sen pussin ja omivat sen omiin leikkeihinsä! Se pitää kivaa krahisevaa ääntä ja siinä on mukavasti muovia pureskella, joten se jäi heidän leikkeihinsä toistaiseksi! [:-DD]
-
Herttaista tuo kisujen läheisyys [:36] [:36].
Vai tuli turpiin :-)) - - -no," kiittämättömyys on maailman palkka".
-
Meinasipa eilen illalla käydä pari kertaa köpelösti! [:67]
Olin mennyt jo vuoteeseen lueskelemaan. Kuulin, kuinka joku tömähti pari kertaa ikkunaan. Ihmettelin kovasti, että eihän mikään lintu voi pimeässä ikkunaan tömähtää.
No, ei kun ylös vaan ja tutkimaan.
Arvo istui parvekkeen oven edessä ja silloin arvasin: Reino oli jäänyt parvekkeelle. Ehkä oli ollut siellä puolisen tuntia pimeässä ja kylmässä.
Reino sisälle ja kaikki hyvin. Mutta sitten: missäs on Pikku-Toivo? Ei tule vaikka kuinka kutsun. Taas kurkistus parvekkeelle - ei mitään. Pimeätä ja kylmää vaan.
Hyvästi unoset! Menin kauhuissani katsomaan pyykkikoneesta. Pyykit olivat valmiit ja varovasti sydän kylmänä otin niitä esiin koneesta.No onneksi - ei Pikku-Toivo siellä pyykin seassa ollut.
Olisipa se ollut minunlaiselleni kissakonkarille jo aikamoinen moka!!!
Taas kävin parvekkeella ja lopulta hän tuli esille! Siis siellä kylmässä olivat olleet Reino ja Toivo.
----------
Sitten sänkyyn ja odottelemaan unen tuloa.
Sitten rupesi kuulumaan ihmeellistä nakuttavaa ääntä. Kuuntelin, ei se voi tulla ulkoa. Kyllä meillä kotona on jotain hullusti.
Taas ylös ja olohuoneeseen.
Arvasinhan minä: Pikku-Toivo oli jostain löytänyt pitkän pätkän villalankaa ja yrittänyt syödä sitä. Siitä olikin jo suuri osa hänen raukan nielussa ja ties vaikka vatsassa asti. Sitä hän yritti epätoivoisesti kakoa ulos suustaan ja siitä tuo ihmeellinen ääni.
Alkoi hurja takaa-ajo! Toivo painui edellä villalanka suustaan roikkuen ja mummi perässä!
Sain ahdistettua hänet kylppäriin ja siellä pääsin lankaan käsiksi ja kerin sen hänen massustaan pois.
Huh, jos en olisi herännyt tai tuo olisi tapahtunut poissaollessani - niin.....
Muistakaas siis te muutkin olla varovaisia etenkin noiden narujen ja lankojen kanssa - puhumattakaan kumilenkeistä!
[:-)]
-
Voi hurja, mitä onkaan sattunut Rouva Hömötiaisen luona :-O.
Tosiaankin kannattaa olla tarkkana kaikkien narujen suhteen. Minun tyttäreni kissa oli syömässä sellaista nauhaa, jolla lahjapaketit sidotaan. Onneksi hänkin ehti hätiin, mutta sanoi, että varmaan puoli metriä hän sitä kiskoi kissan suusta (mahalaukusta) ulos. Tuohon "kakomiseen" hänkin oli havahtunut.
Hyvä, ettei pikku-Toivolle käynyt pahasti ja hyvä, että Rouva Hömötiainen oli paikalla [:-)]
-
Minut on ylennetty Pikku-Toivon Etäkummiksi! Olen onnellinen tästä nimityksestä! [:-)] Halauksia, rapsutuksia ja pusituksia kummituslapselleni! [:-)]
-
Tänään meillä on ollut suuri juhlapäivä.
Meillä oli "kissanristiäiset".
Pikku-Toivon kummeista kolme oli paikalla (Marfa, Hellis ja Tuija) , toiset kolme (Sinikka, Tintin Äitee ja Marleena ) olivat liian kaukana juuri nyt osallistuakseen.
Ja koko Pääpönttölän väki oli luonnollisesti myös mukana.
Muuten ihan hyvä juhla, mutta Pikku-Toivo ei näyttäytynyt koko aikana! Hän on vielä liian arka ja meillä on käynyt niin vähän ihmisiä, että Toivo ei ole oikein vielä tottunut.
Ja jos joku kysyy, oliko myös pappi paikalla, niin voin vastata, että kyllä oli.
Meidän talossa asuu pappi ja hän on myös nähnyt Toivon sisarineen seikkailevan kylmässä vesisateessa ilman äitiä silloin syksyllä.
Samalla vietimme "uuden" kotini siunausjuhlaa. On niin paljon tapahtunut, mutta nyt elämässäni avataan kokonaan uusi lehti ja uusi luku.
Tilaisuus oli liikuttavan kaunis. Laitan kuvan tuosta kotialttarista.
Siis, ei mitään "leikkiristiäisiä", vaan oikein kaunis ja unohtumaton tilaisuus.
-
Kuvastakin vaistoaa lämpöisen tunnelman.
-
[:10] [:10] [:10] [:61]
-
Tilaisuus oli hyvin kaunis ja liikuttava. Siitä jäi lämminhenkinen muisto.
Kiitos Hömis ja ystäväkumppanit [:10] [:10] [:10] [:37]
muoks.
-
Varmasti hieno tilaisuus. [:-)]
-
Tuliko siitä Pikku-Toivosta Unelma? :-))
-
Tilaisuus oli varmasti kaunis [:-)]
-
Niin,
hän -talonaluskissa - on nyt siis virallisesti:
Pikku-Toivo Unelma.
Ja tuo Toivo ei siis ole erisnimi - vaan se viittaa siihen toivonkipinään, jonka sain silloin masennukseni aallonpohjaan - Toivo tuli tuomaan jotain toivonkipinää ja uskoa uuteen elämään.
-
Pikku-Toivo Unelmalle onnittelut nimensaannin johdosta. [:-)] [:-)]
Terkkuja myös Jaakkokulta-Hilkka Säntäryntältä (Toivon näköisserkku :-)) ) sekä Nöpö Nokisutarilta (Toivon siskon näköisserkku :-)) ).
Eipä se ihme, jos "juhlakalu" pysytteli piilossa, kun on tottunut, että paikalla on 1 ihminen ja eilen ollut 11. :-))
-
Ei jää varmaan epäselväksi että Pikku-Toivo on jo iso poika...
-
Ei jää varmaan epäselväksi että Pikku-Toivo on jo iso poika...
Kaikki on tallessa, vielä. [:-DD]
-
Niinpä näyttää olevan :-)). Eikä yhtään ujostuta esitellä :-)).
Näyttääpä tuo häntä tooooosi pitkältä tuossa asennossa.
-
Siellä ollaan suunnilleen yhtä isoa poikaa kuin Jaakkokultakin. Terkkui! [:-)] [:-)]
-
Kiva nähdä edes täällä kummi-kisua :-))
(hänhän pötkii piiloon kodissaan käydessäni)
No on toooosi pitkä häntä ja pojalta näyttää [:5]
-
Toivo on hiukan jo reipastunut vieraiden suhteen.
Eilen kävi se siivousfirman täti niin eipä Toivo enää mennytkään piiloon!
Täytyy vaan ruveta kutsumaan vieraita useammin niin kyllä Toivokin tottuu.
Kestihän se Reinollakin aika tovin ennen kuin uskaltautui esille vieraiden tullessa.
-
Kävin tänä iltana katsomassa niitä kolmea Lahjan pentua, jotka nyt ovat tilapäiskodissa. Voi hyvä hyttyrä!!!! [NUT] [NUT] [NUT] [NUT]
Voitte vaan kuvitella, kuinka siinä taisi käydä.....
Kuka näitä voisi vastustaa!
Palasin tässä ketjussa taaksepäin!
Voi voi sentään - niinhän siinä sitten kävi. Mutta katunut en ole sekuntiakaan!
-
Siis miten kävi? Onko kenties lisää pikkuisia tulossa? [:-)]
-
Niin, siis se kävi jo!
Tuo edellinen viesti oli 20.10. ja sitten pikkuhiljaahan se Toivo jo meille tulikin.
Ottaisin kyllä vielä toisenkin, mutta ei ole sattunut nyt sopivaa kohdalle.
[:-)]
-
Niin, siis se kävi jo!
Tuo edellinen viesti oli 20.10. ja sitten pikkuhiljaahan se Toivo jo meille tulikin.
Ottaisin kyllä vielä toisenkin, mutta ei ole sattunut nyt sopivaa kohdalle.
[:-)]
No niinpäs olikin lokakuullinen viesti [:-I] :-)). Minä vaan heti ajattelin, että lisää vaaveja tulossa [:-)]
-
Kylläpä Toivolassa (vai pitäisikö sanoa Hömislässä :-)) ) sattuu ja tapahtuu Toivokullan kanssa.
Hienolle kuulostaa nuo ristiäiset ja on varmaan ollut upea tilaisuus, vaikka juhlakalu onkin loistanut poissaolollaan. Vieläkö Toivolle kelpaisi yksi etäkummi? :-))
Tämmöisiä kyselee Toivon äiti :-))
-
Juu, Toivo-Hömölässä riittää virtaa! Mutta riittää sitä rakkauttakin, ihan näille kaikille pojille.
Kati-kulta Toivon äiti: voit tulla Pikku-Toivo Unelman kummiksi kahdella ehdolla.
Toinen on minun oma toivomukseni: rakastat Pikku-Toivoa ja pyydät hänelle pitkää ja tervettä elämää. Ei muuta.
Toinen on Toivon VAATIMUS: "kummikti ei taa tulla titten mitään putumaakalia! Tai muuten lätty lätitee!"
Että näin! Ole tervetullut Kati! [:-)]
(sinä olet siis nyt sekä Toivon äiti että Toivon kummi. Minäkin sekä mummi että kummi - Pikkutipulle! [:-)])
-
Ihanaa! Olen siis kummi!
Ensimmäiseen toivomukseen yhdyn täydellä sydämellä, rakastan jo nyt pikkuToivoUnelmaa ja ehdottomasti toivon hälle pitkää, tervellistä ja onnellista elämää.
Mutta tuo Toivon oma vaatimus on melko paha; kun pahaa pelkää, jos joskus Toivokullan näen, niin en voi olla pusuttelematta, mutta sitten saa lätty lätistä, siihen suostun
-
Sitte valokuva, kun Pikku-Toivo vetelee Katia lättyyn. [:-DD]
-
Pikku-Toivolla on taas uusi nimi:
Pikku-Toivo Unelma LättyLätisijä! [:-)]
-
Ja taas uusi nimi:
Pikku-Toivo Unelma Lutkuhöperö!
-
Lutkuhöperö :-)) :-))
-
:-))
-
Lutkuhöperöllä on aina sama ohjelma: kun tulen töistä, vaihdan vaatteita makuuhuoneessa, niin Lutkuhöperö tulee jo sängyn jalkopäähän, työntää kuonoaan suukoteltavaksi. Sitten hän kurnuttaa aivan määrätyllä tavalla ("mummin peiton alle lutkuttamaan") ja juoksee kiireesti sängyn päätyyn odottamaan minua. Sitten menen peiton alle ja Lutkuhöperö tulee siihen viereeni, lutkuttaa käsivartta ja kohta sitten kuuluu onnellinen kuorsaus/kehräyshurina, kun hän vetelee tyytyväisenä unia!
-
Lutkuhöperö pakottaa äitin ottamaan levon työn jälkeen. Lutkuhöperö on viisas kisu [:-)]
-
Ja tämmöistä sitten tänään:
syyllisen kyllä tiedän, mutta minkäs teet kun Toivo on niiiiiiiiiiiiiiiiiin ihana!
-
Verhot kiinni [NO]
Kolmikko haluaa nähdä ulos
Verhot "auki" [:10] [:5]
-
Ja tämmöistä sitten tänään:
syyllisen kyllä tiedän, mutta minkäs teet kun Toivo on niiiiiiiiiiiiiiiiiin ihana!
Pitäisköhän minunki alkaa valokuvata aamunäkymiä täällä aina edellisen yön jäljiltä... [:-DD] (Siitä riittäis aineistoa jo omaan ketjuun...) Täällä kun on näitä touhupeppuja suorastaan kaksi. Uusin aluevaltaus Nöpöllä on keittiön työpöytätasot. Sinne nääs pääsee kuin pääseekin hyppäämällä. Ja siellä on kuin onkin jostaki syystä paaaljon kivaa pudoteltavaa...
No tänä aamuna - ja edelleenkin - on keittiön lattialla toistakymmentä vessapaperirullan hylsyä sikin sokin. Sain niitä muovikassillisen äidiltäni eilen, ne on gerbiileille. Kisujen mielestä oli kivaa yöllä penkoa se kassi läpikotaisin. [:-I] Pelletit oli lentäneet pissivadista vain puolen metrin päähän, se on jo siistiä! (testaan kissanhiekan sijasta juuri pellettejä.) Kissanheinät multapaakkuineen oli ylösalaisin keskellä keittiön mattoa... Tuolin selkänojalla riippuneet vaatteet tietysti lattialla...
Syyllisen siis tiedän, mutta on nää niin ihania!!! [:-DD]
Terkkuja Lutkuhöperölle! [:10]
-
Millaisia ovat pelletit? Siis kissan sellaiset?
ihmettelee meidän Lutkuhöperö
-
Millaisia ovat pelletit? Siis kissan sellaiset?
ihmettelee meidän Lutkuhöperö
Kuule, ne on tehty sahanpuruista, puristettu tiukaksi pötkyläksi, semmosia pari-kolme senttisiä pötkylöitä. Niissä on ihana puun tuoksu, eivätkä pölise. Kun niihin pissii, se puristettu pelletti turpoaa ja muuttuu sahanpuruksi, sitä kun vähän möyhii vadissa, puru menee sinne vadin pohjalle ja puhtaat pötkylät jää pintaan. Eikä edes haise. Sen pötkyläpussin kun avaa, sieltä tulee ihana puun tuoksu. Jätteet voi myös kompostoida.
Ja kun tuo Jaska möyhii (lue=riehuu! [:-DD] ) pissivadissa, niin kissanHIEKKA lentää kolmen metrin päähän, mut nää lentää suunnilleen vain puoli metriä. [:-DD]
-
Pelletit on todella hyviä, kehuin jo niitä jossakin muussa keskustelussa.
Ensin oli kissapellettiä, mutta nyt ihan rautakauppa tavaraa.
Ja pissa ei todellakaan haise vaan puu tuoksuu ja on sentään kolme kissaa [:-)]
http://www.maaoravat.com/pelletti/pelletti.html
Meillä on tuo marjanpuhdistusversio käytössä.
Ostettiin kyllä ihan oikea valmis pellettivessa vaan tuo toimii paremmin.
Myös tuota verkkovessaan testattiin kunnes verkko "väsy".
-
Joo, minunki täytyy kehittää siihen semmoinen systeemi, että alla on ritilä, tai se toinen rei'itetty vati, mihin sahanpurut sitte pääsee valumaan. On vieläkin siistimpää ja helpompaa sitten. Ostin nyt vaan pikapikaa yhden pussillisen kokeeksi tuota ja huomannut olen, että on tosi paljon siistimpää ja tuoksu on ihana. Tuo on männyn ja kuusen pellettiä. Aito luonnontuote. Hyvä tietää, että rautakaupasta saa edullisemmin! Minullakin kun on kolme kisua.
Kissanhiekka on hirveän sotkuista, kamalan painavaa ja pölyää hirveesti. Yks minun kissa aina yski käydessään vadilla, sai sitä pölyä keuhkoihinsa.
-
Voi että...nuo Frouva Hömötiaisen jutut kisuleista ON mainioita...kyl suupielet levii korviin, kun niitä lukkee... [:-DD]
-
Nyt kun otettiin tämä pellettiasia esille, niin jatkanpa juttua. Meillä kerran kokeilin niitä kun isokisu oli pentu,ei se silloin niistä tykännyt, vaan valitsi savihiekka-astian. Vähän aikaa sitten ostin pellettipussin, ajatuksenani oli kokeilla uudelleen, kun pisuastioitakin on usempi, niistä yhteen voisin kokeilla pellettejä. Tuo marjaritilä olisi muuten hyvä, mutta vääränmallinen, pisuastiat kun on kulmikkaita. Ehkäpä mä käyn rautakaupassa katselemassa tiheitä verkkoja.
-
Kissat on nyt 16, 14 ja 5 vuotiaita, eli tuo pellettivessa otettiin käyttöön melko vanhoille kissoille.
Ja hyvin tottuivat, tykkäävät enemmän kuin entisestä.
Ensin laitettiin hiukan pellettejä vanhaan vessaan, että tassut tottuivat.
Pohjalla oleva puru kelpaa kompostiin muun seassa.
Eikä kissat heittele montaa metriä pellettiä kuten tekivät hiekalle.
Eikä kulje tassuissa, kotimainen luonnontuote ... minusta monta hyvää syytä [:-)]
-
Elämä ilman kissoja olisi tosi tylsää.
Mutta se täytyy sanoa, että kyllä tämä tulinen rakkauskin tulee kalliiksi ja kivuliaaksi! [:-DD]
Kävin lääkärissä näyttämässä kipeää kättäni (syy kipuun ei ole seuraava) ja hän huomasi kädessäni ilkeännäköistä punoitusta ja turvotusta.
No, minä sitten selittelin että eihän se ole kuin pikkukissan lutkuttelujälkiä. No niitä jälkiähän ne ovat, mutta ovat aiheuttaneet jonkinlaisen tulehduksen!
Ei muuta kuin lääkkeitä naamaan ja voidetta ihottumaan. Mutta kuinkas tässä nyt käypi Pikku-Toivo LutkuLätkyn?
En voi häntä vierottaa - ei tule kuuloonkaan! Täytyy kehitellä jokin suoja tuohon käteen, että ei pääse ihoa rikkomaan.
Mutta kaikesta huolimatta rakasta näitä aivan tulisesti. Kaikkia minun poikiani! [:31] [:31]
Niin, onneksi Toivo lutkuttaa käsivartta - että esim. rintaa!!!! [:-DD] [:-DD]
-
Tiedän ton tunteen, mitä et tekisi kissojesi/koiriesi eteen, kun niitä rakastat sydänjuuria myöten.
Kyllä kissoilla on mahtava koti sinun luonasi.
Kyllä pienet tulehdukset paranee, rakkaat eläimet pitävät mielen hyvänä ja
paikkaavat yksinäisyyden
-
. Mutta kuinkas tässä nyt käypi Pikku-Toivo LutkuLätkyn?
En voi häntä vierottaa - ei tule kuuloonkaan!
Niin, onneksi Toivo lutkuttaa käsivartta - että esim. rintaa!!!! [:-DD] [:-DD]
[:-DD] [:-DD]
Hei osta Pikku-Toivo LutkuLätkylle pieni tuttipullo, jospa hän vaikka lutkuttaisi sitä. :-))
-
Tuttipulloa on mietitty ankarasti. Mutta siinä on se vika, että Toivolla törsköttää hampaita koko kalusto suussa. Hän saa tutin rikki hetkessä. Ja siitä voi jotain joutua pikkuiseen massuun ja se ei ole sitten kivaa. Hän kaipaa selvästi toisen läheisyyttä ja lämpöä.
Ei tällainen tulehdustila ole tietenkään terveellistä minullekaan, vaikka tekisin heidän takiaan ihan mitä vaan.
Koetan kehitellä jotain tuohon käteen, että Toivo voisi lutkuttaa rikkomatta ihoa.
[:-)]
-
Toinen käsi käyttöön...
-
Jarmo kiltti! Toinen käsi ei kelpaa Toivolle! [:-DD]
Kissat ovat jotenkin erittäin tapoihinsa tottuneita ja tapojensa orjia.
Minun on maattava aina vaan vasemmalla kyljellä ja ainoastaan vasen käsivarsi kelpaa. Olen koettanut toisin päin, mutta ei käy. Toivo juttelee minulle kovasti ja menee vasemmalle puolelle odottamaan sitä kättä!
Tämä on vaikeata! [:-DD]
-
jos vaihdetaan tyyny toiseen päähän sänkyä ja uusi yritys saattaisi P-T hämääntyä [:-I]
-
Jarmo! [:-DDD] [:-DDD] [:-DDD]
Nyt kuolen nauruun! Mutta jos tästä selviän, lupaan yrittää. Sitten kun olen vaihtanut lakanat! [:-)]
-
Täällä kun nyt kissoista keskustellaan, niin minunkin pitää kertoa yks juttu tähän väliin mikä tapahtu tänään kun tulin kaupasta kotia päin.
Tässä pienellä kotikadun pätkällä kissat olivat lemmentouhissa keskellä tietä, siitä ei päässyt autolla kummaltakaan puolelta ohi.
Eihän siinä muu auttanut kun odottaa että saavat toimensa tehtyä, vastapäätä tuli kans auto, eikä kissat ollu moksiskaan. Siinä ne
auton keulojen välissä toimittivat tärkeän tehtävänsa ja sen jälkeen kiireesti säntäsivät penkan taa. [:-)]
(Jos tämä tuli aivan väärään paikkaan, saa siirtää tai vaikka poistaakin.)
-
Tahmatassu!
Ei varmaan ollut väärässä ketjussa! Tämä ketju kertoo minun kokemuksistani kulkijakissan pelastamisesta ja sen pentujen vaiheista.
Mutta ei toki ollut väärä paikka kertoa tuota sinun tarinaasi!
Nythän on "kissojen kuukausi" elikkä maaliskuu. Noin juuri kissat käyttäytyvät ja hyvä, jos ihmiset ymmärsivät antaa heidän käyttäytyä lajilleen tyypillisesti! Pikkuisia kisumirrejä on kohta odotettavissa. Toivottavasti vaan saavat hyvät kodit.
-
Kyllä tämä nyt alkaa olla jo ihan hassua! [:10] [:10] [:10]
Menin tänään tuon tulehtuneen käden takia ultraääneen. Lääkäri tuli ja kyseli että mikäs vaivaa. Minä siinä sitten selittelin. että tuo käsivarsi on hiukan punottava ja aika muhkea pattikin siihen on tullut, kun tuo pikkuinen kissa lutkuttaa käsivartta. Siinä on vaarana, että se käsivarsi tulehtuu ja bakteereja joutuu kudoksiin.
Se lääkäri oli aivan ihastuttava!!!! Ehkä minun ikäiseni mies. Hän kertoi että hänen siskollaan on ollut myös sellainen kissa, joka imi jatkuvasti vanhan yöpaidan pitsiä.
Kun nähtiin tulos käsivarrestani, että ei mitään hätää, hän sanoi, että voin jatkaa "imettämistä" edelleen. Hän sanoi, että voisin ehkä tarjota Toivolle jotain muuta ruumiinosaa vaihteeksi! [:-DD]
Sanoin hänelle, että onneksi Toivo ei ilahtunut imemään rintaani - siinä minulla olisi ollut selittämistä tohtorille! Kuinka vanhan rouva rinta on noin tulehtunut ...... lutkuttelusta...... [:-DD]
Tohtori toivotteli minulle onnea jatkossa ja sanoi, että varmasti minulle syntyy hyvä suhde Toivon kanssa jatkossakin. Ja varmasti tuleekin hyvä suhde ja itseasiassa onkin jo. Rakastamme toisiamme tulisesti! Siis minä ja Toivo!
Kuvattiin sitten myös tuo kaularanka - sieltä voipi löytyä jotain pahempaakin - mutta se sitten joskus! [:-)]
-
Jarmon vastaukselle.. [:-DDD] [:-DDD]Rva Hömikselle... :-)) [:-DD]..aivan ihanaa juttua "lutkuttajasta"...
-
Hömis [:-DD] Ihana lääkäri sulla oli. :-))
Mulla on ollut yksi lutkuttava kissa, mutta lutkutuksen kohde oli kainalo, johon aina työnsi nenänsä ja imi paidan kangasta. Sylissä ollessa. Nukkumaan tuli aina ihan mun kainaloon ja ojensi tassunsa kaulalle tai poskelle, painoi päänsäkin joskus poskelle. Vui että, ikävä tuli häntä!
-
Pari kuvaa laitan tuosta LutkuLätkystä, LättyLätitijättä!
En ole koskaan kotona silloin, kun meidän pojat nukkuvat rauhassa enkä ole saanut kuvia kun olisivat paikallaan.
Tässä sitä isotellaan sekä Arvo-enolle että mummille!
On hän suloinen, Pikku-Toivo Unelma! [:36]
-
[:10] [:10] Selvää johtaja ainesta [:5]
-
Kyllä on selvästi aistittavissa se, että Pikku-Toivo yrittää vielä ottaa johtajan paikan. Nythän se on itsestään selvästi Arvolla, mutta katsotaanpa, kunhan Toivo alkaa miehistyä ja aikuistua.
Jännä katsella sitä keskustelua mitä tullaan käymään johtajan paikasta!
Reino Reppuhousu on sellainen kärsivällinen, vetäytyjä, vaatimaton, ei-pyrkyri. En usko, että Reino lähtee mukaan johtajakisaan. Sen käyvät varmaankin Arvo ja Toivo!
-
Pikku-Toivo harjoitteli tänään verkkokiipeilyä parvekkeella.
-
Jännä katsella sitä keskustelua mitä tullaan käymään johtajan paikasta!
Mahtaakohan siinä karvat pöllytä, vai sovitaanko se vaan herrasmiessopimuksella tyylikkäästi? [:-)]
Kova on kiipeilyinto pikku LutkuLätkyllä :-))
-
Ihana Toivo ja kaikenaikaa riittää puuhaa hällä :-)) ei käy mummin/äitin pitkäksi nuita touhuja seuraillessa [:-)]
-
Hyvät kiipeilyt ja valvoja vieressä :-)) :-))
-
Ajattelinpa ihan näin Toivon päivän kunniaksi vielä jotain tähänkin ketjuun kirjoitella.
Sus tuolla huokailikin kahden pienen kissan äitinä - kyllä riittää yhdessäkin. Voin suositella!
Meidän Toivo on kasvanut, hän on syntynyt ehkä syyskuussa - kuka tietää.
On vielä kuitenkin aika pienenoloinen, ruoka ei tunnu olevan ykkösasia - kepposet ja pahanteko enemmänkin. Pirteä ja reipas poika hän on. Ja kaunis! [:-)]
En ole vielä raskinut viedä leikattavaksi. Ei ole muita oireita kuin että pissa haiskahtaa. Mutta koetan vaihtaa kerran päivässä, niin ei häiritse meitä toisia.
Nytkin hän parast´aikaa leikkii valkoisella leikkihiirellä! Se saa melkoista kyytiä!
Toivo on kovasti Mummin perään ja on vallan mustasukkainen, jos toisia kissoja pidän hyvänä. Aina tahtoo työntää itsensä siihen väliin.
Kerran silittelin Reinoa ja Toivo tuli siihen . Sanoin Toivolle, että nyt on Reinon vuoro ja sinun pitää mennä pois. Meni kyllä mutta mennessään puraisi Reinoa pyllyyn! [:-DD]
Hyvin ovat kuitenkin sopeutuneet keskenään. Vanhemmilla kissoilla on jo kuitenkin vakiintunut ja turvallinen olotila, ei tämä meidän "pikkurääpäle" uhkaa heidän asemaansa.
[:-)]
-
[:10] [:10] [:10] [:5]
-
Ihanaa Hömis! Onkohan Toivoilla "nimivika", että ovat mustasukkaisia :-)) , kun meidänkään Toivo ei anna muiden tulla mun lähelle, vaan heti alkaa kauhea pörinä "tää on mun mun mun, eikä tän luokse saa kukaan muu tulla" :-))
-
[:-)]
-
Kivoja kuulumisia ja kuvia Toivosta, Reinosta ja Arvosta [:-)] [:-)] [:-)]
-
Saimme lopultakin kuvan siitä kuuluisasta lutkutustapahtumasta. Mummitettava oli täällä ja hän pääsi ottamaan kuvan, kun Toivo makaa onnellisena mummin kainalossa ja lutkuttaa käsivartta.
Että olkaatten hyvät:
[:-DD]
-
PikkuTipulla onkin jo hyvin kameran käyttö hallinnassa :-O [:10] [:5]
-
Voi sitä vaavia [:-)]
-
Jarmo hei! [:-DD]
Olipa tämä valokuvaaja hiukan Pikku-Tipua vanhempi! [:-DD]
-
Vähän arvelinkin, mutta eihän sitä koskaan voi varma olla [:-DD]
-
Kivoja uusia kuvia ja mukavaa tarinaa eiliseltä Toivon päivältä! [:-)]
-
Voi pikkuista [:-)]
-
Pikku-Toivo Unelma
on kuin suvisuudelma...
Iltapesulla on tässä mummin kultainen pikkuinen - ja sitten kohta peiton alle tissuttamaan!
-
Kertaan nyt vielä tätäkin ketjua.
Pikku-Toivo Unelma on edelleen luonnollisesti mummin oma vauva. Toivo on erityisen aktiivinen etenkin aamuisin. Juuri ennen kuin lähden töihin, on täällä meno melkoinen.
Toivo ajaa takaa Arvoa ja kuka vaan tielle sattuu. Ja sitten kyttää jossain tuolin alla, että jos mummikin sattuisi tulemaan ja "ajamaan" häntä takaa. Tähän takaa-ajoon on innostustunut myös Arvo-Kuningas.
Selvästi ovat pojat virkistyneet, kun heillä on nyt tasajako: kaksi vanhempaa ja kaksi nuorempaa.
Meillä on välillä niin hauskaa että nauran täällä aivan ääneen ja vääränä kun näitä seurailen! Me koko perhe olemme piristyneet!
[:-)]
-
:-))
Komee on turkki Pikku- Toivo Unelmalla. [:36]
-
Kisujen kisailua on varmaan ihana seurata [:-)]