Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Vapaa keskustelu => Aiheen aloitti: Rouva Hömötiainen - 09.09.08 - klo:19:27
-
Kävimme Piun kanssa lääkärissä poskeen ilmestyneen patin takia. Hiukka kuulosti kauhealta, kun lääkäri kertoi, että on kaksi vaihtoehtoa. Joko se on paise tai sitten se on kasvain leukaluussa. Ja kasvain leukaluussa ei todellakaan tiedä hyvää.
Marfa oli minulla henkisenä tukena ja auttamassa tutkimuksen tekemisessä. Mutta meidän Pikku-Piu on niin rauhallinen, että lääkäri sai aivan ilman mitään rauhoitusta työntää neulan kolme kertaa siihen paiseeseen ja ottaa siitä näytteen.
Ja sehän oli paisemuodostuma! Kyllä siinä surun ja ilon kyyneleet meni sekaisin. Ensin pelkäsimme tietysti pahinta, mutta onneksi osoittautuikin tuollaiseksi.
Lääkärikin totesi, että ei ole koskaan ennen nähnyt noin rauhallista kissaa, joka antaa käsitellä itseään aivan vastaanpanematta.
Mutta hän on meidän hiljainen, vetäytyvä, vaatimaton Pikku-Piu elikkä Kykkymylliäinen!
-
Voi Hömis, ihanaa ettei ollut vakavampaa ja kyllä on Pikku-Piu reipas pieni kisu!
-
[:-)] [:-)] [:10] [:5]
-
Olipa hyvä, ettei ollut sen vakavampaa! Paranemisrapsutuksia Piulle!!! [:-)] [:-)]
-
[:-)]
-
Olipas hyvä uutinen. Pikaista tervehtymistä pikku-Piulle.
Tuli vielä mieleen, kun Hömis on joskus kirjoittanut Piusta, että on vähän muita "heikompilahjaisempi". Nyt Piu kyllä osoitti suurta viisautta ja tiesi että ihmiseltä, vieraaltakin saisi avun vaivaan.
-
Kiitos myötäelämisestä!
Pikku-Piu ei ole aivan samalla tavalla itsenäistynyt kuin kissat yleensä. Hän on vaatimaton eikä tee itsestään koskaan mitään numeroa. Joka aamu kyllä tulee sänkyyn viereeni ja kehrää ja leipoo! Mummin kultamussukka! Hän ei ole sillä tavoin vahva ja näkyvä luonne kuin Arvo tai Reino. Mutta niin erikoisen rakas ja Kykkymylliäinen, joka tuli joskus lohduttamaan minua, kun olin menettänyt vanhempani.
-------------------------
Tässä helpotuksen tunteessa aivan unohtaa yhden asian:
tämä pönttöläisten keskinäinen ystävyys!
Kiitos, Marfa ja kaikki muut tuesta ja myötäelämisestä!
-------------------------------------------
Lääkärin kertoessa tuosta pahemmasta vaihtoehdosta, leukaluun kasvaimesta - minulla nousi kyyneleet silmiin ja sydän meinasi pakahtua pelosta. Sillä hetkellä siinä tutkimuspöydän äärellä tavoitin Marfan katseen ja silmät. Hätä ja myötäeläminen näkyivät hänen katseestaan. Silloin tunsin, että tämä on sitä ainoata oikeata: Ystävyyttä.
Ja kun kaikki oli ohi ja odottelin vastaanottotiskillä maksun aikaa, otti Marfa Pikku-Piun syliinsä. Siinä he kaksi olivat ja katsoivat toisiaan silmiin, Pikku-Piu kiitollisena - aivan kuin hänkin olisi ymmärtänyt, että me kaikki ihmiset olemme auttaneet häntä.
Ja sitten autossa:
Pikku-Piu puski Marfan kättä kiitollisena!
-------------
Pikku-Piulla ei ole koskaan ollut valjaita eikä kuljetushäkkiä, hän on aina ollut ukin tai mummin sylissä.
------------------
Kiitän teitä kaikkia että olette jaksaneet kuunnella. Tämä oli minulle aika raskas päivä, koska pelkäsin kuollakseni, että Piun vaiva olisi ollut vakavampikin.
Nyt lupaan lopettaa höpöttämisen!!!!
[:-)]
-
Älä ihmeessä lopeta. Täällä minä nytkin ilon kyyneleet silmissäni luen Sinun viestiäsi. Ihanaa, että ei ollut mitään pahempaa. Pehmoiset silitykset Pikku-Piulle.
-
Hienoa kuulla, että Pikku-Piulla on nyt kaikki hyvin eikä ollut sen vakavampaa! [:-)]
Eläimet ovat perheenjäseniä siinä missä ihmisetkin, joten aivan ymmärrettävää olla huolissaan, kun on sen aika.
Hyvä oli lukea kertomustasi ja tsemppiä vielä Sinulle Rouva Hömötiainen! [:-)]
-
Pikku-Piu - Piukeli Paukeli Mökö Naukeli - on nyt aika väsynyt. Varmaan se antibioottipiikki väsyttää. Mutta ei sitä osaa selittää, miten helpottavaa oli kuulla tuo lopputulos.
Vuorokausi meni jännittäessä - eihän näitä tietysti ymmärrä muut kuin Eläinten Ystävät, mutta...
He ovat minun perheenjäseniä - yhtä tärkeitä kuin ihmisetkin.
[:-)]
-
Olipas ihanaa luettavaa, ettei Pikku-Piulla ollut mitään vakavampaa [:-)] [:-)] toipumisrapsutuksia ja silityksiä Piulle ja tsemppiä teille sinne kaikille [:-)] [:-)]
-
Onneksi patti ei ollut kuin paise vain. Pikku-Piulle paljon silityksiä! [:10] [:5] [:-)]
-
Ihana kuulla että oli vain paise, vedet ihan tuli silmiin kun luin.
Viisas on kun ei pelkää auttajia [:5]
-
Einari ja Teuvo lähettävät Pikku-Piulle paljon toipumisnaukaisuja [:30]
-
Pikkuinen Piukuli kiittelee!
Hän oli tänä aamuna jo aivan eri kissa. Tuli jo tiskipöydälle kerjäämään herkkuja. Nyt hän on antibioottikuurilla. Kyllä me tästä selviämme! [:-)]
-
[:10] Tikru [:10] Lotta lähettää toipumismiukumiset Pikku-Piulle [:10]
-
Onneksi Pikku-Piun vaiva paranee antibiooteilla, eikä vakavammasta ollut kyse. [:-)]
[:10] Miukulta ja [:10] Kaapeli-Kaapolta terkkuja! Matti-katilta myös terkkuja, onneksi paranet pelkällä lääkekuurilla!
(Matti-katille joudutaan myös syöttämään antibiootteja kunhan kotiutuu tuolta naapurikaupungista pieneläinklinikalta leikkauksesta [:´(] )
-
Voi miten ihana uutinen! Miullakin vedet silmissä. Miten päin tässä hymyilis... Tällee: [:-)] [:´(] :-)) [:-)] :-)) [:10]
-
Ihana uutinen! Ja tsemppiä pikku-Piulle ja nopeeta paranemista! :-)) [:-)] [:5]
-
Pikkuinen on nyt hyvin väsynyt. Hirveän taistelun jälkeen sain annettua sille lääkkeet. On se kumma, Arvolle lääkkeen antaminen on helppoa ja kiltille ja pienelle Piulle vaikeaa.
Hän vaan makailee - väsyttääköhän lääkkeet?
-
Pikaista toipumista Pikku-Piulle! Onneksi ei ollut pahempaa, mutta ei tuokaan nyt vallan mukavalta silti kuulosta kun noin väsyttää ja lääkkeidenkin kanssa on hankalaa.
-
Toipumista Pikku-Piulle! Sykkymyllertäjälle! [:-)]
Mun kissat kun on joskus saaneet antibioottikuurin, ovat olleet kuurin aikana väsyneitä.
Mun vanhalle kisulle tuli 14 vuotiaana ajettuma alaleukaan. Eläinlääkäri otti näytteen ja siinä oli märkäkertymä. Kisu rauhoitettiin ja märkäontelo avattiin ja puhdistettiin mukaan tuli antibioottikuuri. Herääminen oli jo iäkkäälle kisulle vaikea, sydän löi epätahtiin, oli kait kisu saanut liikaa nukutusainetta. Antibiootit kisu sylki ja kuolasi ulos, mutta jotenkuten sain lääkkeet annettua. Kissa tervehtyi ja eleli vielä monta vuotta. Eläinlääkäri arveli tuolloin tulehduksen syntyneen siitä, että kisua olisi saaliseläin esim hiiri, rotta tms puraissut leukaan ja kun puremajälki umpeutui bakteerit jäivät muhimaan ja aiheuttivat myöhemmin tulehduksen.
-
Tosi vaikeeta tuo lääkkeen antaminen! Siis Arvo ottaa sen ihan iisisti, mitä nyt piilottelee ja pakoilee ja on olevinaan vihainen. Mutta Pikku-Piu! Rauhallinen ja vaatimaton ja hiljainen: puree ja raapii ja potkii eikä suostu avaamaan suutaan! Ja vaikka kuinka luulet, että pilleri meni nieluun, niin eikös mitä! Kohta tulee suupielestä ulos! Onneksi se pilleri on punainen ja helposti havaittavissa. Olen aivan verille raavittu.
Marfalta sain tänään "pillerin asennusputken" mutta ei mitään tehoa. En saa sitä suuhun asti kun jo on hirveä potkiminen ja raapiminen.
2 x vrk 1½ pilleriä!
Kas siinä on haastetta! Pitäis olla ne kuuluisat Havukka-ahon ajattelijan välikädet, että hommasta selviäis! Ei ihan syyttä Pyryn rippijuhlia siirretty! Ei tuota voi kenellekään vieraalle jättää hoidettavaksi!
-
toipumista Pikku-Piulle ja kärsivällisyyttä hoitajalle!
-
T.O.T.K.L.T. =
TämäOnTärkeäKissanLääkitysTiedote=
Aamulla meni aika helposti ja samoin nyt illalla.
Aamulla hän tuli ruokakupille, illalla ei tullut. Illalla oli aika vaisu ja väsynyt. Piti nostaa lääkitykselle - sain sen perhanan puolitoista pilleriä suuhun ja nieluun - ei helppo nakki -
Luoja suokoon, että koskaan ei tarvitse kissalle pilleria antaa!
-
No voi sentään... Hyvä että kissa paranee!
Onko se pilleri semmoinen että se täytyy antaa kokonaisena? Minä teen joskus silleen että jauhan lääkkeen ja sekoitan sen johonkin mitä kissa ei voi vastustaa. Kissasta riippuu onko se voita, kermaa vai jauhelihaa... ja määrän täytyy olla niin pieni että se varmasti menee kerralla.
-
Jauhoin sitä eilen illalla. Mutta kun ei meinannut jauhaantua ja oli tosi vaikeaa saada mihinkään ruokaan piilotettua. Ei onnistu.
Ainoa oikea tapa antaa pilleri on työntää se suoraan nieluun - siitä on pakko nielaista. Inhottava toimenpide!
Arvo ottaa sen jo aika kivasti, Piun osalta se loppuu jo tiistaina, mutta kaksi kertaa vuorokaudessa.....
-
Miksi kissan lääkkeistä ei tehdä sen makuisia että olisivat kissalle herkkua [:-I]
ei luulisi olevan vaikean saada lääkkeeseen mielyttävä maku nykyaikana
-
Mun kisu sai leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin hyvänmakuista antibioottia, vaikkei sille ruoka maittanut, niin tabletit se söi mielellään. Tälle kisulle on kyllä muutoinkin ollut helppo antaa lääkkeet. Niin ja se antibioottilääke tosiaan väsytti kisua.
-
Voi pientä Piuta, toivotamme Pilvin kanssa hänelle toipumista ! Pilville on nyt annettu 1½ pilleriä 2 kertaa päivässä 10:n päivän ajan ja sama "tappelu" joka kerta,eli toinen pitää sylissä tiukalla otteella ja toinen tyrkkää pilleriä nieluun. Myötätuntoiset terveiset täältä J:päästä ! [:-)]
-
Myötätuntoiset tsempit täältäkin Rouva Hömötiaiselle, kun vielä yksin joudut lääkkeet antamaan. [:-)]
Täällä on taisteltu muutaman kerran nestemmäisen lääkkeen annossa Matti-kisulle ja meitä on sentään kaksi tuota lääkettä antamassa. Puolet on aina menneet muualle kuin suuhun [:-I].
Tänä iltana sitten alkoi tablettien anto ja näin jo painajaista tuosta hommasta. Noita punaisia pillereitä täälläkin annetaan ja 1/2 tablettia kaksi kertaa päivässä (200mg/50mg, niitä keskivahvoja)
Yllätys yllätys, lääke meni huomaamatta jauhelihan seassa. Pyörittelin vain lihasta sentin halkaisijaltaan olevia palloja ja pilkoin pillerin näiden sisään ja Matti hotki ne hyvällä ruokahalulla. Huoh mikä helpotus, toivottavasti jatkossa onnistuu samoin. [:-)]