Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Vapaa keskustelu => Aiheen aloitti: kuukkeli - 13.09.08 - klo:21:37
-
Iltaa!
Mulla on tylsää. Kaikki vauvajärjestelyt on hoidettu, sairaalakassi pakattu, asunto siivottu tip top.
Odotan vaan että saisi sen vauvan, että saisi sitä alkaa hoitamaan ja saada tekemistä.
Kyllästyn ulos kallostani tällähetkellä. Ei voi tehdä muuta kuin odottaa, ja mitään ei tunnu tapahtuvan.
Massu on tiellä, kovin kauas ei jaksa lähteä ulos edes lenkille, eikä oikein muutakaan. Tänään oltiin kaupungilla pari tuntia, ja siitä vähästä olen sitten kärsinyt liitoskivuista koko illan. [:-I] Eli sitä pitää vaan istua ja odottaa. Ja netissäkään ei tapahdu mitään.
Plääää-äääääh!
-
Joko pian olisi vauvan aika tulla? [:-)]
-
Kyllä sitten tapahtuu varmasti kun pikkuinen tulee maailmaan :-))
-
Eihän siihen päivään enää pitkästi ole, ellen väärin muista. Mutta tekevä ihminen tylsistyy, jos ei voi mitään puuhailla, paitsi odottaa...(http://www.millan.net/minimations/smileys/pregnsmiley.gif)
Kestämistä vaan edelleenkin sinulle ja massullesi. Kun vauveli on syntynyt, ei varmaan ole enää tylsää... :-))
-
Nuku varastoon...... :-))
-
Nuku varastoon...... :-))
Varmasti hyvä ehdotus. Sen jälkeen ohjelmassa on aika paljon tällaista...
(http://www.millan.net/minimations/smileys/crybaby.gif) (http://www.millan.net/minimations/smileys/babysmiley1f.gif) (http://www.millan.net/minimations/smileys/babysmiley3.gif)
:-))
-
Vuosikymmenten takaa muistan miten pitkältä aika tuntui juuri ennen h-hetkeä.
Lepää todellakin nyt, ja kerää voimia. [:37] [:45]
-
Hieno masukuva!
Yksi juttu mihin minun mielestä kannattaa tossa vaiheessa panostaa olisi se, että imetysasioissa sairaalassa ei ole ihan vaan hoitohenkilökunnan varassa imetysasioissa. Voi toki käydä hyvä tuuri ja kohdalle osuu taitavia ja asiaan perehtyneitä ammattilaisia, mutta voi käydä niinkin että ei osu. Silloin on hyvä jos itse tietää mitä tekee. Paras tiedon lähde mulle oli http://imetystukilista.net/sivut/index.php Ei tosin ole tullut ko. sivuilla viime aikoina kovin paljoa viihdyttyä, mutta näkyy tuo toiminta olevan edelleen vilkasta. Itse olen todella paljosta kiitollinen imetystukihenkilöiltä saamaani apuun ja opastukseen.
Yksi mitä minä joskus viimeisilläni raskaana värkkäilin, oli kantoliinoihin tutustuminen. Vauvan puutteessa opettelin sitten sitomaan pitkää liinaa nallen kanssa. Oletko ajatellut liinailua vaihtoehtona vaunuille tai niiden ohella? Meillä on ainakin liinailu ollut kaikkien neljän kanssa ihan hurjan paljon arkea helpottanut juttu.
Tsemppiä viimeisiin päiviin ennen vauvan syntymää! Ja oikein hyvää synnytystä! Täällä ollaan hengessä mukana!
-
Kiitos Ullu [:-)]
Vaan oon plarannu imetystukisivut läpikotaisin, ja ahminut kaikkea siihenliittyvää netistä ja vauvalehdistä. Mulla on yksi kaveri, joka sai kuukausi sitten toisen lapsensa, ja hän on imetystukihenkilö, jolta varmaan saan neuvoja kans sitten.
Todella haluan ja aion imettää ja siihen myös panostaa. Luulen, että osa imetyksestä on ihan omien korvien välissä, se että jaksaa opetella sen oikein, eikä heti ota luovuttaja asennetta. Maitoa tulee jo nyt jonkin verran, joten olen toiveikas siitä, että sitä riittäisi.
Ja nallet on varmaan jo ihan kyllästyneitä siihen, kun olen sitonut niitä kantoliinaani :-)) Tän masun kanssa on sitä kyllä vähän hankala harjoitella, mut oon yrittäny.
-
No voi pahus kun ei ollut noistakaan apua tylsyyteen. Sitä tosin pitikin tohon jo kirjoittaa, että varmaan noi on sulle jo läpikotaisin tuttuja juttuja.
Sinulla onkin sitten aivan huisin hyvä tilanne kun on imetystukihenkilö ihan lähipiirissä. Siellä teilläpäin on tuo imetystukitoiminta kaikin puolin muutenkin hyvällä mallilla.
Milläs mielellä olet menossa synnyttämään? (Jos et halua tässä julkisesti puida asiaa, niin ihan ok on jättää vastaamatta!... kunhan vain yritän jututtaa :-)) )
-
Kyllä tylsyys kohta on loppu
ja joka paikkaan onkin hoppu
[:-)]
-
Tai jos on rauhallinen vauva, niin ei välttämättä ole sittenkään hoppu tai väsy tai mitään sen ihmeempää kuin mukavaa vauva-arkea uuteen tulokkaaseen tutustuen ja hellästi hoivaten :-))
-
vauvat antaa aihetta liikkumiseen
ei jää aikaa keinussa kiikkumiseen
[:-)]
-
Jarmolla runosuoni pulppuaa....
-
Mutta kiikkua voi yhdessä vauvan kanssa [:-)]. Meillä on vanha kiikkustuoli tuvassa ja siinä oon monet kerrat babyt uneen kiikuttanut.
Kuukkelille tsemppiä loppumetreille ja en kyllä yhtään ihmettele, että aika käy pitkäks. Mullakin oli loppuajat ihan vaan sitä, että voi että kun loppus tää odotus ja tapahtus jotain, mutta kuiteskin pelkäsin koko touhuu. Mutta H-hetkihän saattaa tulla nyt lopussa oikeestaan milloin vain.
Onnea ja iloa! [:-)]
-
Jarmo [:-DD]
Ihan hyvillä mielin ja rauhallisena olen synnytykseen menossa. Ei pelota, eikä jännitä, eikä kauhistuta. Tuntuu, ettei sitä voi oikein etukäteen miettiä eikä varautua, koska ei sitä oikein tiedä mihin sitä joutuu, vaikka kuin oisi lukenut monta synnytyskertomusta ja osaa ulkoa kaikki vaiheet. Kun se on kuitenkin niin yksilöllistä. Ei se auta kuin heittäytyä siihen, mitä tuleman pitää. Kipukaan ei pelota, tuntuu, että siihenkin täytyy asennoitua, että se vaan kuuluu asiaan. Ilman sitä, ei vauvaa saa. Ja yritän olla supistusten aikaan mahdollisimman rento, vaikka sitten ulista, laulaa tai murista niiden aikaan, olen kuullut että äänenkäytöstä saattaa olla apua.
Sellainen olo, että jos mun kroppa osaa olla 9kk raskaana ihan kiltisti ilman minkään valtakunnan vaivoja, niin osaa se myös yhden synnytyksen hoitaa. Luonnon helmaan siis. Ja mihin se ei riitä, osaa kätilöt ja muu henkilökunta varmaan auttaa, ne kun on sitä touhua niin paljon nähneet ja tietävät enemmän kuin minä, millaista se on.
-
kohta ei ole rauhallista aamua
kiire kutsuu pian myös haamua
[:-)]
-
Ah, mikä runoilija onkaan Jarmo. Bravo, bravissimo! :-))
-
Etukäteen ootettuna aika kuluu hitaasti ja jos kaikki on valmiinakin. Oikein hyvää loppu odotusta ja synnytystä!
-
Loistava runoilija tuo Jarmo!
Tsemppiä odotteluun, Kuukkeli!
Tyttärellä venyi odottelu pari viikkoa yli ja silloin olivat tunnit ja päivät todella pitkiä [:-)],
mutta hyvää kannattaa odottaa :-))
-
Mikäs on Kuukkelilla tänään olotila?
Tulee mieleen itsellekin ne pitkät viikot, jolloin odotin HattiWatin syntymää. Tossavainen ja Pitkätossu olivat olleet vähän hätäisiä ja tulleet 2-3 viikkoa etuajassa. HattiWatin odotettiin syntyvän vähintään yhtä aikaisin ja kävin seurannassa jos jonkinmoisessa, että ei syntyisi aivan liian paljon aikaisin kuitenkaan. Oli liikuntakieltoa ja kaikkea. Vaan ei syntynytkään. Hän viihtyi masussa yli lasketun ajan niin, että kuvittelin hänen jo päättäneen jäädä sinne vallan kokonaan. Häätöä yritettiin jos jollakin konstilla, mutta eipä hänellä ollut kiire minnekään. Tein pitkiä kävelylenkkejä ja suunnilleen pompin jättimasuni kanssa tasajalkaa, mutta hänellä ei olut kiire. Syntyi sitten kun oli valmis siihen [:-)]
-
Tsemppiä Kuukkelille! [:72] Ei turhaan sanota että odottavan aika on pitkä.
Itse en muista että olis ollut tylsää vaan nautin siitä että sai olla
tekemättä mitään, sen takia kai sit yllätti se miten elämässä mentiin
täysin vauvan ehdoilla (nyt se vauva on murrosikäinen mörisevä miehenalku :-)))
Toisen vauvan tullessa olikin se esikoinen järkkäämässä touhua [:-DD]
-
Täälläpä minä vieläkin. Sunnuntaiaamu seitsämästä lähtien on supistellut, melkoisen imakasti, mut ihan miten sattuu, minuutin välein-puolen tunnin välein. Että eikait tässä mitään vielä tapahdu.
Kävin eilen äitiysjoogassa ja tänään sitten ompelin vielä vähän lisää imuja kestoihin.
-
Kuukkelille ja Haamulle tsemppiä! [:-)]
-
Oi paljon tsemppiä, kohta taitaakin jotain tapahtua [:37]
-
Täältäkin toivotellaan tsemppiä Kuukkelille ja Haamulle. Meillä kohta tyttärentytär täyttä vuoden [:-)]
-
Kuukkeli, tsemppiä! Aika on hidasta tuossa vaiheessa. Oot muutes oikeessa niitten synnytyskipujen suhteen, ne on täysin luonnollisia kipuja ja niiden jälkeen palkinto on mahtava!
Jarmo, runoile lisää :-))
-
Tsempityksiä sinne viime päivien odotteluun! [:-)] [:5]
-
Koskahan me saadaan mukavia uutisia?
t.kaija
-
Ei hauku pihalla hauva
eikä huuda vielä vauva
[:-)]
-
No voi hitto tota Jarmoa,
anna jo vähän armoa! :-))
-
Odotellaan mukavia uutisia. Ja ensi kesän tapaamisessa Oulussa on mukana pikkuinen Kuukkeli/Haamu! :-))
t.kaija ja pasi
-
Minäkin muistan tuon hillittömän toimettomuuden ajan. Raskauteni viime aikoina olin niin turhautunut odottamiseen, että rupesin jo silittämään mieheni alusvaatteetkin! Kyllä todella se ison mahan kanssa kömpelö oleminen alkoi ahdistaa.