Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Vapaa keskustelu => Aiheen aloitti: Rouva Hömötiainen - 19.09.08 - klo:13:48
-
Pieni rakas lapseni on poissa.
-
Voi surku.
-
Vai niin surullisesti siinä sitten kävi [:´((] Niin monenlaista elämänvaihetta mahtui teidän yhteiselle taipaleellenne. Paljon iloja ja isoja surujakin. Ja nyt oli sitten monivuotisen ystävän aika tassutella sinne jonnekin, jossa aurinko paistaa aina, kipu ei kalva, eikä väsy paina tassua.
Menen tästä kertomaan lapsille ikävät uutiset. Ovat olleet hengessä mukana Piun sairastamisessa, niin kuin me kaikki tietysti. HattiWattikin juuri eilen kyseli, että milloin Piu paranee.
Koita jaksaa, Hömis!
-
Voi niinkö siinä sitten kävi. [:´(]
Osanottoni Rouva Hömötiainen! [:30]
-
Osanottoni... [:1]
Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Saanko jättää hyvästit tuskaisille päiville
ja loputtoman pitkille öille?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt
esimerkkiä yrittänyt näyttää.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja vapaaksi henkeni päästää?
Aluksi en halunnut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua.
Kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä.
Tahdon todella. On vaikea jäädä.
Mutta lupaan, parhaani yritän.
Elääkseni vielä yhden päivän.
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana.
Lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina;
henkeni tulee sinua seuraamaan,
minne maailmassa matkasi johtaakaan.
Kiitos,kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua.
Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi.
ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua jo tänään pois.
teksti on lainaus tuntemattomalta
-
Osanottoni Pikku - Piun Pois Menon Johdosta [:30] [:31] [:30] [:31]
-
Mese kertoi niin kauniisti kaiken sen, minkä minä ja Pyrykin olisimme halunneet Sinulle Hömis sanoa, jos vain olisimme osanneet. Me ollaan ajatuksissamme Sinun ja poikien luona. [:´(] [:´(] [:30] [:31]
-
[:´(] [:´(]
-
No voi [:-(]
-
Osanottoni Pikku-Piun pois menon johdosta. [:1]
(Mesen laittamaa kirjoitusta en tällä hetkellä pysty lukemaan, koska [:´(]. Hyvä, kun pystyin tämän viestin laittamaan.)
-
Osanottoni [:1]
Mesen kirjoitus on niin kaunis [:´((]
-
[:´(] Osanottoni [:1]
-
[:´(] Osanottoni [:´((] [:1]
-
Surullinen viesti [:-(] Osanottoni
-
Voi pientä. Osanotto täältäkin. Onneksi ehti kuitenkin elää onnellista kissanelämää Hömiksen huomassa.
-
Osanottoni Hömis [:´(]
Voimia Sinulle
-
Elämä on rakastamista, huolehtimista ja lopulta... luopumista. Kauniit muistot jäävät. [:´(] [:-)] [:1]
-
Osanottoni [:´(] [:1]
-
[:´(] [:30]
Osanottoni
-
Meillä oli raskas päivä. Kiitos kuitenkin, että sain olla ystävän tukena ja jättää jäähyväiset Pikku-Piulle.
[:´(]
Mesen muistokirjoitus on koskettava
[:´(]
Hömikselle [:30] [:1]
[:´(]
-
Lämmin osanotto [:´(]
-
Niinkuin muuttolintusen tie...
Hömikselle [:1]
-
Lämmin osanottoni sinulle Hömis [:´(]. Onneksi sinulle jäi paljon kauniita muistoja yhteiseltä taipaleeltasi Pikku-Piun kanssa.
T: Lentsu
-
Rakas lemmikki on saanut levon. Hyvät muistot jäivät. [:30]
-
Kun kaipaus ja ikävä
polttaa niin, että satuttaa,
kuuntele silloin sydäntäsi,
joka kertoo sinulle,
että se oli onnea ja iloa parhaimmillaan,
ja nyt muistot ovat kauneinta
mitä sinulla on.
Osanottoni. [:1]
-
Kovin ikävää [:´(] . Osanottoni!
Nuku rauhassa, Piu pikkuinen! [:6]
-
Osanottoni [:1] [:´(]
-
Osanottoni, Hömis ja voimia.[:´(] [:´(]
Oikein sydämestä riipas, kun huomasin tuon otsakkeen.
Koskettavan kaunis runo meseltä. [:´(]
-
[:´((] Halaus
-
Voi miten surullista, nyt itkettää. Ja niin on kaunis juttu meseltä eli tuntemattomalta. [:´(]
-
Voi Hömis (http://www.ponttokamera.net/foorumi4/Smileys/Ponttola_1/5.gif)
En oikein osaa mitään kirjoittaa kun sanat eivät riitä.
Mesen kirjoitusta lukiessa kyyneleet virtaavat.
Voimia sinulle !
muru
-
Osanottoni ja voimia Sinulle Rouva Hömötiainen! [:´(] [:1]
-
Kuinka surullista. [:´(] [:´((] [:´(]
Paljon voimia Hömikselle ja osanottoni. [:1] [:30]
-
Voi miten surullista [:´(] päivä jota ei toivo koskaan tulevaksi [:´(] Voimia Hömikselle [:1]
-
En voi muuta kuin itkeä... [:´((]...tuo kirjoitus osui minuun niin...Voi Hömis, voimia ja paljon... [:30]
-
Voimia ja lämmin osanotto. [:´(] [:30]
-
Kiitän teitä kaikkia osanotosta!
Voimat ovat vielä niin vähissä, olen vaan itkenyt.
Koti on tyhjä.
----------------------------------------------------------
Kaikkein suurimmat kiitokseni kuitenkin Marfalle, joka oli mukana viimeisellä matkalla, jaksoi tukea ja halata ja antoi voimia siihen vaikeaan päätökseen. Kuinka olisinkaan koskaan jaksanut yksin kohdata tuota vaikeata askelta - mitään ei ollut enää tehtävissä. Kasvaimet olivat jo levinneet niin laajalle, että niitä ei voitu leikata, mitään ei ollut tehtävissä.
-----------------------------------------------------------
Pikku-Piu ei joutunut kärsimään, mutta olisi joutunut varmasti, jos tuota päätöstä ei olisi tehty. Kasvaimet leviävät nopeasti ja hän ei voinut enää syödä. Sitten olisi tullut vaurioita maksaan ja se olisi tiennyt vaikeuksia .
--------------------------------------------------------------
Itkua on riittänyt ja riittää vieläkin.
Hän oli se Kykkymylliäinen, josta kirjan kirjoitin. Hän oli pieni enkeli, joka tuli lohduttamaan minua surussani.
---------------------------------------------------------------
Viisitoista vuotta sitten tähän kotiin muutti onnellinen perhe, mieheni, minä, Sulo, Riesa ja Pikku-Piu.
Nyt heistä on poissa jo neljä, minä olen ainoa jäljellä. Onko tämä kohtuuttoman rankkaa?
No, ei saa jäädä suruun rypemään! Mutta nyt on itkun aika eikä muulle ole meidän perheessä tilaa!
Juuri nyt.
-
[:1] Voimia Hömikselle [:1]
-
[:1] Osanotto ja voimia Hömikselle. [:1]
-
Kiitokset vieläkin kaikille!
Arvo ja Reino eivät ole hakeneet Piuta lainkaan. Pikku-Piu oli niin vaatimaton, paljon vanhempi muita poikia ja sellainen yksineläjä. Ainoastaan minun kanssani hänellä oli sellainen hellittelyrituaali. Hän eli omissa maailmoissaan.
Kauniisti ja leikkisästi olenkin aina sanonut, että hän oli hiukan "jälkeenjäänyt", ei nyt reppana, mutta jotain sellaista kuitenkin. Jo pienenä vauvana huomasin, että hän ei ole samanlainen kuin toiset ja siksi hän jäikin synnyinkotiinsa eikä lähtenyt koskaan Suureen Maailmaan. Jäi oman äitinsä ja ukin ja mummin hoiviin, ja Sulo-enon.
Varmasti eli onnellisen, rakastetun ja lellitellyn elämän. Ja antoi meille kaikille niin paljon. Hän oli Suuri Lohduttaja. Aina kun itkin ja olin surullinen, tuli hän luokseni puskemaan ja huolehtimaan. Hän oli pieni enkeli, Kykkymylliäinen. Yhden kirjasen kokoinen pieni kissanpoikanen.
--------------------------------------
Surutyö on kummallista: nyt syyttelen itseäni siitä, että annoin lääkärille luvan tehdä sen.... toki ymmärrän, että se oli oikea ratkaisu, mutta surutyö etenee näin.
----------------------------------------
Ja sitten nousee huoli noista toisista mieleen: miksi Arvo nukkuu nyt niin paljon, miksi Reino on koko ajan perässäni, puskee ja hakee läheisyyttäni. Onkohan noilla pojilla kaikki hyvin? Entäs jos Arvo.... miksi Reino....
ja sitten
missä on Lahja? En ole nähnyt koko päivänä.
----------------------------------------------
No, nämä on näitä surun hetkiä - huoli ja murhe on mielessä koko ajan.
-----------------------------------------
Olisinpa laittanut tänne kuvan Pikku-Piusta, mutta hänestä ei ole juurikaan kuvia digiajalta. Hänen lapsuusajaltaan on kuvia, mutta ne ovat paperikuvia.
-
Pikku Piusta löytyi kuva pönttölän viime vuoden joulukalenterista.
Kuvan laittoon on pyydetty lupa. [;-)]
(http://alapontto.pp.fi/Joulukalenteri%202007/Mankki2.jpg)
-
Kiitokset Pyris!
Tuossa keittiön tuolissa hän usein istui/nukkui.
Viimeisiksi ajoiksi laitoin hänelle siihen shaalini alle, että oli lämpöisempi ja pehmeämpi olla. Se shaali jäi sitten hänen viimeiseksi peitokseen sinne eläinlääkäriasemalle, josta hänen pieni ruumiinsa menee Myrskylään tuhkattavaksi. Sieltä hän sitten tulee uurnassa kotiin. Uurnarivistössä ovat siis jo:
Sulo, Riesa ja Pikku-Piu.
Kaikki ovat taas kotona ja rakastetussa ja hellässä sylissä.
-
Olen pari päivää illalla katsellut vanhoja cd ja dvd levyjä, kaikkea löytyi mutta ei vaan kuvia ensimmäisestä pönttötapaamisesta ja silloinhan Pikku-Piukin tuli kuvatuksi
-
[:30] [:30] [:1]