Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Vapaa keskustelu => Aiheen aloitti: Mutunen - 11.11.08 - klo:22:34
-
Harrastuksiin kuuluu retkeily ja syödäkkin pitäis maasto- / matkaolosuhteissa valmistettua ruokaa.
Retkeily näin ikämiehillä tapahtuu pääosin autolla ja mukana kulkee pannua sekä kattilaa.
Ruuanvalmistus tapahtuu pääosin kaasukeittimellä ja harvemmin puunuotiolla.
Tuollainen jäi mieltäpainaa, kuinka onnistuu frideeraus / rasvakeitto ulkotulilla.
Tarkoitus olis valmistaa tuoreesta kuningasravusta, turskasta, seistä ja pallaksesta herkkua.
Liitekuvassa kuningasrapu, tuossa on jo pienelle porukalle kerran syödä.
Kuva ei ole minun ottama, eikä rapu pyytämä.
(http://kuva1.kuvablogi.com/iso/img1586623.jpg)
Pikaruokana on tähänasti syöty Sroganohvia perunoilla ja ilman, sekä hernekeittoa.
Ponapettiä on syöty silloinkun edellämainitut on loppuneet. Meillä tarkoittaa Ponapetti,
että keitetään / paistetaan mitäsattuu kuormasta löytymään.
Muutkin retkiruokavinkit tietenkin kiinnostaa.
Kuvassa olemme jossain Norjassa pysähtyneet jalkoja oikoon, siellä on muuten siistejäkin levähdyspaikkoja
(http://kuva1.kuvablogi.com/iso/img1586622.jpg)
Matkalla nukuttiin muutamatunti autossa , tuossa on juuri keitetty aamukahvit ja tulossa on teevesi.
(http://kuva1.kuvablogi.com/iso/img1586621.jpg)
-
Friteerauksessa öljyn täytyy olla melko kuumaa, joten en tiedä saako ainakaan nuotiolla niin kuumia tulia aikaiseksi, kaasukeittimessä voisi tehoa kyllä riittääkin, en ole varma. Tulikuuma rasva on kyllä erittäin vaarallista joten turvatoimet täytyy olla hyvät jottei rasvakattila keikahda kumolleen keittimen päältä.
-
Melkonen eväs [:-I] [:-DD] [:-I]
-
Ekan kuvan eväässä onkin vähän enemmän evästä kuin Suomen ravussa.
-
Tuo vuonojen rapu on ristiriitainen ilmestys.
Se on sekä lahja Venäläisilä, että samallakertaa kirous.
Kuningasrapu on Venäläisten toimesta istutettu Murmanskinvuonoon joskus 60- luvulla kaupungin elintarvikehuoltoa paikkaamaan
Murmanskinvuonolta se levisi vähitelle Norjan vuonoihin ja nyt sitä pyydetään Gronlannin sekä Islannin vesiltäkin.
Kuningasrapu on kallista herkkua Euroopassa ja Japanissa, sitä saa joistain ravintoloista jopa Suomessa.
Kirois se on siinämielessä, että sille ei ole Norjanvesillä luonnollista vihollista , se saa vapaasti levitä ja lisääntyä.
Pohjaisatlantin vesillä tuo kasvaa moninverroin isommaksi, kuin idässä Kamcunvuonolla, josta se on olunperin siirretty.
Suuret rapulaumat laiduntaa merenpohjia ja syövät kaiken edeltään, kalojen kudut ja ravinnon, että muu kalastus ja luonto tuosta nyt kärsii.
Kuningasrapu on Norjassa jopa poliittinen ongelma, ravun pyytäjät haluaisi sen säilyvän ja muut kalastajat sen häviävän, tai pysyvän kanna hallinnassa.
Ammattimaisesti tuota saa pyytää vain määräajan syksyllä, mutta uskoisin, jos meidän kaltainen satunnainen kalastaja sattuu sellaisen saamaan ja syömään, niin tuskin tuosta riitaakaan tulee.
Kuningasravun jalat paloitellaan kattilaan mahtuviksi, kiehutetaan suolavedessä jotain 15- 20 minuttia, maustetaan runsaalla tillillä ja sitten syödään perunoitten ja voikokkareen kera.
-
Mukavat kuvat ja kertomus [:-)] [:-)] [:-)]
-
Rapureseptejä ... tuolta löytyy myös Kuningasrapu.
http://images.google.fi/imgres?imgurl=http://www.arvokokkonen.fi/img/6073.jpg&imgrefurl=http://www.arvokokkonen.fi/fileet/tuotefile/6073.htm&usg=__XT6S7AJEeec3_g36qkh0dm3yJRg=&h=315&w=400&sz=24&hl=fi&start=27&um=1&tbnid=EFmYhbtjTM5-cM:&tbnh=98&tbnw=124&prev=/images%3Fq%3Dmurska%26start%3D18%26ndsp%3D18%26um%3D1%26hl%3Dfi%26sa%3DN