Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Vapaa keskustelu => Aiheen aloitti: telkkinen - 22.09.06 - klo:11:01
-
Poistin vahingossa aiemmin kirjoittamani kysymyksen.
Siis onko teillä hyviä ehdotuksia koirarodun valintaan."Kaupantäti"kyseli minulta (kun kerran olen koiraihminen)mikä olisi heille sopiva rotu,kun hänen kuusi vuotiaalle pojalle on iskenyt koirakuume.He eivät ,siis vanhemmat itse koirasta välitä "mut ku lapsi haluu".Rotu pitäisi olla sellainen jota ei tarvitse ulkoiluttaa eli ihan pikkupissalenkit riittää.Vanhemmat eivät halua aamulla herätä ja lähteä koiraa lenkittämään ennen töihin menoa.hmmm..Koira ei saa haukkua,kun he inhoavat koiran haukuntaa.Ei saa tehdä sisälle tarpeitaan,eli pitäisi olla niin viisas heti heille tullessaan,että ymmärtää ulos pyytää ,ettei heidän uuden talon hienot parketit vain mene pilalle.Ja pärjää yksin kotona,kun he eivät halua koiraa uudessa tuliterässä autossakaan kuskata.Itse ehdotin pehmokoiraa ja sitäkin suurin säälittävin tuntein.En kertakaikkiaan osaa asettua tälläisten ihmisten osaan,joilla ei ole oikeastaan minkäänlaista käsitystä elävän lemmikin pidosta.Mitä se oikeasti on, muutakin kivan näköistä taluttaa koiraa....ja,että lapsi haluuuuu...ja todella rumasti en halunnut mielipidettäni laukaista..toki sekin onnistuu tarvittaessa...
-
No huh, huh ... siis suosittelisin tosiaan sitä pehmokoiraa. Ei elävää koiraa tommoseen huusholliin voi antaa [HUH]
-
Siis onko teillä hyviä ehdotuksia koirarodun valintaan."Kaupantäti"kyseli minulta (kun kerran olen koiraihminen)mikä olisi heille sopiva rotu,kun hänen kuusi vuotiaalle pojalle on iskenyt koirakuume.He eivät ,siis vanhemmat itse koirasta välitä "mut ku lapsi haluu".
Jos ei pehomokoira kelpaa, niin sitten posliinikoira. Niitä saa oikein isoja ja koimeitakin.
Yleensä vinkkaan ensimmäistä koiraa ottamassa oleville, että menisivät johonkin koirankoulutusjuttuun mukaan. Tässä tapauksessa tuli mieleen ennemminkin vanhemmuuden peruskurssi. Ei koiraa saa hommata pienen lapsen vastuulle. Kyllä se koiran pitäminen on ihan koko perheen juttu ja kaikkien sitä pitää haluta. Vastuu on aikuisilla, niin koirasta kuin lapsestakin.
(Muokkasin kun hätäilin vähän ja kirjoitin epäselvästi)
-
ja o olemassa kaikkii muovikoirii, patterikoirii yms... oikiaa ja elävää ei kannata hankkia noilla periaatteilla... [NUT]
-
Lapsille sopiva koira löytyy esim. täältä http://www.t3-group.net/papado/index.php?p=productsMore&iProduct=361
Meillä on 5-vuotias menestyksekkäästi hoitanut moista jo vuoden. Ihan mukava otus [:-)]
-
Minä en kai ole koiraihminen, vaikka koirista tykkäänkin kovasti, mutta meillähän
on noita naukujia niin ei kai sitten lasketa koiraihmiseksi.
Mutta tuommoisille ihmisille täytyy varmaan sanoa suoraan mutta nätisti että ottakaa
virtuaalilemmikki tai pehmolelu.
Voi että, aina noita ihmisiä löytyy mitkä ottaa eläimen hetken mielijohteesta ja sitten
on ongelmakoiria ja kesäkissoja [:-//]
-
Kun kuusivuotias "haluu", ei ole riittävä peruste elävän lemmikin hankkimiseen. Lapsi kasvaa, mutta koira on lapsi koko ikänsä. Kuusivuotiaallekin voi sanoa, että kaikkea ei voi saada. Tuollaiset kuumeet menevät ohi, ja kuka sitten pitää koirasta huolen?
Kerran kesällä näin, kuinka pikku tyttö, ei varmaan kymmentä vuotta vanhempi, ulkoilutti pientä (onneksi pientä!) koiraa. Se innoissaan hyppi ja pomppi tytön ympärillä ja pyrki lähestulkoon syliin. Tyttö potkaisi (!) koiraa hermostuksissaan, kun ei pystynyt hallitsemaan sitä. Sanoin hänelle, aivan kauniisti, ettei tuollaista saa tehdä, ei se sitä ymmärrä. Tyttönen katsoi minua aika ihmeissään. Mutta eipä sitten enää potkinut, ainakaan minun nähteni. Tuskin kotona kuitenkaan on kertonut, mitä teki. [:-I] [:-/]
Joten lapsen vastuulle ei kannata koiraa antaa, pehmokoira olisi tässä tapauksessa varmaan paras hankinta.
-
On olemassa yksi rotu, joka sopii erinomaisesti kyseiseen tarpeeseen. Luonteeltaan kiltti, ei aiheuta allergisia reaktioita ja kesäkissan tavoin sen voi hylätä tai.... Sen nimi on hotdog. Anteeksi Arvo se viittaus kesäkissaan.
-
No voihan. . . . :-O . Onko tosiaan noin ajattelemattomia ihmisiä olemassa.
Ei koira , eikä mikään muukaan eläin ole mikään lelu.
Missään tapauksessa tuollaisilla ehdoilla EI pidä mennä ottamaan MITÄÄN eläintä.
Toivottavasti saat perheen ruotuun!
-
En varmaankaan itse pystyisi kovin kauniisti sanomaan: EI KOIRAA.
Sanoisin tiukasti ja voipa olla, että rumastikin. Kertoisin vanhempien vastuusta ja myös siitä, että lapselle ei koiraa voi missään nimessä ottaa. Lapsi ei siitä vastuuta pysty kantamaan.
Huh, kun tulinkin vihaiseksi, kaikenlaisia ihmisiä [:-//]
-
Jos hankki koiran, niin sitä pitää mun mielestä haluta koko perhe! Jos yks vaan tahtoo, niin ei tuu mitään! Jos tolle pojalle ostaa koiran, niin kohta voi olla, että mää haluunki kissan! :-)) :-)) :-))
-
Ei missään tapauksessa siihen huusholliin mitään elävää lemmikkiä....
-
Leikkikoiraa ehdotan tälle perheelle! Ei muka tykkää haukkuvasta koirasta! Eihän koiraa, joka ei hauku, olekaan! [:-//] [:-//] [:-//]
-
Ei taitaisi olla oikeaa elävää sopivaa koiraa jos noin vaikeita vaatimuksia on... vaikeampaa onkin osata se kauniisti kertoa
-
Hodari oli loistava ehdotus....Juu kyllä meinaan ottaa asian vielä puheeksi kyseisen tädin kanssa ja kertoa kaikki realiteetit koiran pidosta "kauhukuvia" myöten...siis jopa liioitellen.En voi käsittää,miksi lasten pitäisi saada kaikki mitä haluuuu.En ole ikinä ymmärtänyt sitä,että lapset ovat perheissä niitä,jotka tälläisistä asioista tavallaan päättävät.Vanhempien tehtäväksi jää sen toteutus,että lapsi on sen jälkeen tyytyväinen heihin.Sitten kun koira/kissa otetaan,niin hetken päästä koirat puree ja kissat raapii,niin allergian takia luovutaan heistä.Haetaan uutta kotia..ja surullisimmissa tapauksissa eläimet lopetetaan,ennenkuin elämä on edes alkuun kunnolla päässytkään.
Nyt vielä kun itse olen herkimmilläni oman vanhan rakkaan koirani kuoleman takia,entistä nopeammin nousee karvat pystyyn ja ärsytyskynnys on aikas matalalla.No kyllähän nämäkin varmaan koiran ottavat ja joku vielä sen heille myykin....valitettavasti.
-
Hodari oli loistava ehdotus....Juu kyllä meinaan ottaa asian vielä puheeksi kyseisen tädin kanssa ja kertoa kaikki realiteetit koiran pidosta "kauhukuvia" myöten...siis jopa liioitellen.
Hyvä, tsemppiä ja malttia juttutuokioon. Ei varmasti tule olemaan helppoa.
En voi käsittää,miksi lasten pitäisi saada kaikki mitä haluuuu.En ole ikinä ymmärtänyt sitä,että lapset ovat perheissä niitä,jotka tälläisistä asioista tavallaan päättävät.Vanhempien tehtäväksi jää sen toteutus,että lapsi on sen jälkeen tyytyväinen heihin.
Meillä tämä keskustelu tosiaan käytiin noin vuosi sitten ja sen seurauksena meille ostettiin lapsille se Doggy-koira. Tai siis Pitkätossu osti sen itse säästämillään rahoilla (pieni viikkoraha + synttärirahoja). Se on juuri sopiva pienelle ihmiselle kun sen kanssa voi oikeasti leikkiä, se haukkuu käskystä, se istuu käskystä jne. Oikeita koiria meillä ei lapset sen enempää hoida kuin komennakaan. Tai no, sen verran kyllä, että joskus päästävät pihalle ja joskus ruokkivat aikuisen kanssa yhdessä, mutta varsinainen vastuu on niissäkin tilanteissa aikuisilla.
En päästäisi esimerkiksi Tossavaista, joka täyttää kohta 8 v. yksin ulkoiluttamaan pientäkään koiraa kotipihaa pidemmälle. Aika tukka pystyssä olen tässä vähän matkan päässä olevia pikkutyttöjä katsonut kun heillä on kaksi isoa snautseria ulkoilutettavana. Nipin napin pärjäävät kun ei mitään poikkeavaa ole. En halua nähdä, mitä tapahtuu, jos vaikka jänis lähtee pusikosta tai juoksuaikainen narttu kävelee uroskoiran nenän alta. Pahoin pelkään, että siinä koirat vie ja tytöt matkustavat remmin perässä mahallaan perässä.
Tuosta minulla on omaa kokemusta lapsuudesta kun 12-vuotiaana perheeseemme otettiin ISO kouluttamaton nuori saksanpaimenkoira. Se oli kultainen sydämeltään, mutta kova menemään! Monta kertaa se veti minut kumoon ja kiskoi pitkin jäisiä katuja. Kyllä olisi aikuista tarvittu siihen hommaan kaveriksi. Hyvä koira siitä silti tuli, tottelevainen kaveri, jonka kanssa opeteltiin tottelevaisuuskoulutuksen alkeita.
Sitten kun koira/kissa otetaan,niin hetken päästä koirat puree ja kissat raapii,niin allergian takia luovutaan heistä.
Niinpä. Varsinaisen asian eli sen lisäksi, että koira joutuu vaihtamaan kotia, on tuossa ikävää se, että noiden "allergioiden" takia tulee huono maine sitten vielä niille joilla se allergia on ihan todellinen juttu.
-
Telkkiselle, voisitpa kertoa heille minkälaista on pienen pennun opetus. Se lirauttelee sisälle 3-4 kk:n ikään saakka,ja jatkuvasti, eikä se hae paikkaa niinkuin kissa. Se vaan kyykistyy kesken leikkien yht'äkkiä, ja se on siinä. Useimmiten vielä matolla, koska siinä jalat ei luista. Oikeastaan mattoja ei kannata pitää, sillä se saattaa pureskella siihen melkoisen reiän ihan vaan ajankuluksi. Sitten kun vihdoin on saanut sen sisäsiistiksi, niin se voi öisinkin herätellä pissalle. Karvanajo on pari kertaa vuodessa, tai jos koiraa pidetään ns. "sisäkoirana", saattaa karvanajo kestää tammikuun eka päivästä joulukuun viimeiseen. Se saa pentuna mielettömiä hepuleita niin, että mattot on rullalla ja tuolit kaatuilee. Ja jos meinaa, että se kulkee nätisti remmissä, se vaatii koulutusta, ja taas koulutusta. Koira siis vaatii tavattomasti työtä, ennekuin siitä saa yhteiskuntakelpoisen. Mistäkö minä tiedän, no siitä kun minulla on ollut koiria viimeiset 22vuotta. Tosin minä olen niitä itse halunnut enemmän kuin muu perhe, koska koira on minulle tosi-tosi tärkeä, ja se vallaton pentuaika on aivan ihana, mutta tuohon perheeseen ei koira sovi. Ja kuten jo joissain viesteissä sanottiin, lapselle ei oteta minkäänlaista lemmikkiä, jos ei aio itse pitää siitä huolta.
-
Olen itsekin ollut 11 vuotias kun perheesemme tuli koiranpentu,vanhan sairaan jälkeen.Eli olen syntynyt silloin kauan sitten koiraperheeseen.Vastuuta eläinten kanssa oloon olen oppinut aivan lapsesta asti,ja meillä olen minä sisaruksista vanhemman veljeni kanssa jatkaneet tätä koirien kanssa eloa tähän päivään asti.Ja niin paljon olen koirilta/kissoilta saanut etten osaa tarpeeksi kiittää,varmaan enemmän kuin ikinä olen pystynyt antamaan.Vastuuntunto ja eläinrakkaus on vain vahvistunut vahvistumistaan ja siksi olen aika herkkä reagoimaan kaikkeen mikä voisi näiden ihmisistä riippuvaisten eläinten eloa huonontaa.
Meinaankin lähes samoja asioita tuoda esille tälle ihmiselle kun hänet seuraavan kerran näen,joista Mesiangervo mainitsi ja ehdottaa Ullun ratkaisua ensin harjoitus mielessä.Käyttää leikkikoiraa ulkona,sataa tai paistaa ja monta kertaa päivässä.Jospa järki tulisi päähän ja hän ymmärtäisi luopua ajatuksesta.
Onpa näitä eläimiä varmaan useassakin kodissa juuri näistä syistä hankittu ja pikaisesti joku käyttää nurkalla tarpeillaan ja siinä kaikki,virikkeistä puhumattakaan.
-
Tästä ketjusta ennätin päivällä lukea osan, mutta kuten en mihinkään muuhunkaan ketjuun, en tähänkään ketjuun ennättänyt kommentoimaan. Kaikki kylläkin ovat sanoneet saman asian ja ajaneet takaa samaa asiaa kuin minäkin.
EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA ELÄVÄÄ KOIRAA TUOLLAISEEN PERHEESEEN! Ei, ei ja ei! Suosittele vaikka jotakin häkkieläintä korkeintaan, jos joku on PAKKO saada, mutta EI koiraa! Häkissä asustelevaa eläintä en aliarvioi, mutta se sentään ei vaadi ulkoiluttamista, eikä raavi lattioitakaan - jos itse eivät sitä halua sieltä häkistä pois päästää. Mutta mielellään ei mitään elävää eläintä!
Vastuu mistään eläimestä ei koskaan saa kuulua lapselle. Ei missään tapauksessa. Itse tunsin aikoinaan perheen, jossa ainoan tyttären toiveesta hankittiin perheeseen cockeri. JA SILLÄ EHDOLLA, ETTÄ TÄMÄ 10-VUOTIAS TYTTÖ SITTEN MYÖS HUOLEHTII SIITÄ, SEN TARPEISTA JA ULKOILUTTAMISESTA. Ja pelkkä ajatus siitä jo silloin kammoksutti, mutta he hankkivat cockerin, koska vanhemmat kuitenkin sinänsä pitivät koirista. Tytär oli aktiivinen joka suhteessa; hoiti koiraa, ulkoilutti, mutta harrasti paljon muutakin (voimistelua sun muuta), joten kaikki meni sinänsä hyvin, mutta JOS vanhemmat eivät olisi koirasta välittäneet, eivät he olisi olleet esimerkiksi käyttämässä koiraa ulkona, kun tytär oli treeneissään tai soittotunneillaan. He siis osallistuivat hoitamiseen myös. Tuo tapaus kaikenkaikkiaan siis oli positiivinen juttu, mutta kun läheskään kaikki eivät sitä ole!
Kaiken kaikkiaan periaatteeni on kuitenkin aina ollut, että pelkästään lapsen halujen takia koiraa - eikä muutakaan eläintä - huusholliin hankita! Kaikkien sitä täytyy haluta. Ja todella VÄÄRIN on hankkia eläintä sillä ehdolla, että LAPSI sitten myös huolehtii siitä! Toki kaikille lapsille vastuuta täytyykin opettaa, mutta ei tällä tavoin, mistä kerroin. Eikä siis sitenkään, mistä sinun kertomassasi tapauksessa on kysymys. Ehtojahan siinä esitettäisiin heti - ja paljon.
Sorry, että minäkin purkauduin, mutta jo päivällä risoi pelkkä ajatus tuosta hommasta, ja vasta nyt oli aikaa vastailla - ja purkaa itseäänkin tuollaisen asian suhteen. Moni siis on sanonut viisaita sanoja täällä, joten sano ihmeessä jyrkkä kantasi sinäkin tuolle koirasta udelleelle! - Meillä muuten on ollut koiria ja kissoja niin kauan kuin jaksan muistaa, mutta aina ne on hankittu siten, että kaikki perheessä ovat olleet innostuneita asiasta!
-
Voin vakuuttaa,että varmasti vielä otan asian puheeksi ja kerron mitä kaikkea koiran tai lemmikin pito on oikeesti.Ja olen delekoinut muutaman muunkin johdattelemaan puheen koiriin ja yrittämään saada keskustelua syntymään.Me asiakkaat olemme kaikki samaa mieltä miten asiasta kerrotaan.Työkaveritkin joilla koiria on ovat aivan grrrr...tunnelmissa asiasta.Ans kattoo mitä tuleman pitää..
-
Minä sanoisin aika suoraan. EI KOIRAA EIKÄ MITÄÄN ELÄINTÄ SIIHEN HUUSHOLLIIN.
-
Näitähän riittää. Onneksi en tiedä yhtään ystäväkasvattajaa (niitä alkaa olla jo todella paljon) joka
myisi tällaiseen perheeseen koiraa.
Kävin tuolla suomi24 keskustelupalstalla kurkkaamassa koiraosastolla, mitä siellä jutellaan.
No HUH HUH: valtavasti koiran haluajia. Otetaan koira, mieluumin ei saisi maksaa kuin 50€.
Jopa rotukoiria halutaan joko ilmaiseksi tai alle 200€. Koirasta esitetään vaatimuksia, minkä näköinen ja tapainen sen tulisi olla jne.. Samalla palstalla annetaan koira pois.
Samasta perheestä kaksikin. Ja mikä ikävää, moni haluaa luopua vanhoista koiristaan, eikö
niihin sitten ole jo ole kiinnytty niin paljon, ettei tällaisia ajatuksia edes voisi tullakkaan.
Ymmärrän kyllä painavat syyt koiran luovuttamiseen pois. Mutta yhä useammin koira on ollut ensin lapsen korvike ja sitten kun lapsi syntyy, sillä ei enään olekkaan virkaa perheessä ja sen uskotaan olevan jopa uhkaksi vauvalle. Silloin en allekirjoita ihan painavasta syystä.
Allergiakin on niin ja näin, koska ostajat ovat aikuisia ihmisiä ja allergiariski tulee olla selvitetty jo ennen hankintaa. Tuskin kovin voimakkaita allergioita voi tulla yhtäkkiä ja jos vähääkään epäilee, niin ottaa
jonkun ystävän koiran hoitoon kokeillakseen reaktioita.
Muutto on yksi sellainen kiikun kaakun syy. Eri juttu, jos muuttaa ulkomaille (sinnekkin voi nykyään ottaa koiran huoletta mukaan) tai uuden asunnon vuokraaja ei suostu koiranpitoon (no minä en sellaiseen muuttaisi) tai rotu on ulkona viihtyvää lajia, ja muutto kerrostaloon ei sopisi sille.
Keksikäähän muita syitä. Minulla vain ei kauheasti riitä sympatioita näille radikaaleille koirista luopumisille.
Tietty olen onnellinen jos terve koira saa onnistuneen uuden sijoituspaikan, eikä joudu lopetuspiikille.
Nää on juuri sitten niitä epäonnistuneita yrityksiä ottaa lapselle koira, kun lapsi haluaa ja sitten kun lapsi kasvaa ja kyllästyy, lapsi haluaa, että vanhemmat hoitaa heidän lemmikkinsä, mutta vanhemmat eivät halua sitä vastuuta, eivät edes ole eläinrakkaita.
Joskus koko HALUTA-sanan voisi heittää romukoppaan.
Jonkunlainen lakimuutos pitäisi tulla eläimenpitoonkin.
Ehdottaisin adoptiosopimusta, joka velvoittaa huolehtimaan eläimestä vähän vankemmalla pohjalla,
ja pistäis miettimään vakavasti ostovaiheessa mihin mukaan on lähdössä. Ei varmaan käytännössä
ole kovinkaan viisas ajatus kuitenkaan. Ongelmia tulee kuitenkin.
Jos on ongelma, niin onhan koiran turvallisempaa vaihtaa kotia rakastavampaan perheeseen.
-
Kaikenlaisten eläinten pidolle pitäisi olla vastaavanlainen lupahakemus kuin adoptiolle. (Jos minulta kysytään, myös omien lasten hankkimiseen pitäisi olla lupa... että ihmiset tulisivat ajatelleeksi, että siihen sitoutuu sitten koko loppuelämäkseen.) Ihmiset, jotka hankkivat eläimen sisustuselementiksi tai egonkohotukseksi tai lapsen sijaan tai siksi että se näytti niin söpöltä lemmikkiliikkeen ikkunassa joutuisivat tosissaan miettimään, että mihin rupeavat. Niille, jotka reputtavat, voisi sitten suosiolla ojentaa lelukissan tai sisustusposliinikoiran.
-
Joo tuosta tulikin yksi ideanin esille uudelleen. Kun on olemassa jo videoita jotka helpottavat rotuvalinnassa, kun ostaa uuden koiran, niin Kennelliitto voisi järjestää valmennuskursseja perheille
jotka harkitsevat ensimmäisen koiran ostoa (ja vaikka eivät olisikaan ensimmäistä ostamassa).
Siellä kerrottaisiin kaikki koiranpidon salat ja neuvottaisiin sekä ruokinnassa, että turkin- ja terveydenhoidossa. Kartoitettaisiin kaikki kustannukset, mitä koira eläissään aiheuttaa mahdollisesti
omistajilleen ja neuvottaisiin vakuutusasioissa ja käytäisiin läpi koiranpitosäännöt.
Kerrottaisiin myös mahdollisimman monien rotujen luonteista ja turkeista ja käyttöominaisuuksista, sekä
sitten yksilöllisesti haastateltaisiin kurssilaisia, millaiseen tarkoitukseen he koiraa ovat hankkimassa.
Kurssilla olisi mahdollisuus myös esittää kysymyksiä asiantuntijoilta, joukossa Kennelliiton edustaja, kasvattajia, eläinlääkäri ja ehkä poliisikin.
Kurssi olisi maksullinen ja sieltä saisi materiaalia mukaansa. Todella koiraa haluavat ihan varmasti
innostuisivat asiasta. Koska minultakin on monesti kysytty, mistä voisi saada neuvoa koiranhankintaan.
Ehdotan aina koiranäyttelyissä käyntiä, mutta nykyään näyttelyssä kasvattajilla on niin kiire, että
aikaa on niukasti neuvonpitoon. Joten älkää loukkaantuko, jos joskus täytyy vain kiiruhtaa kehään.
Tai kunnostamaan seuraavaa koiraa.
Kurssin jälkeen olisi pieni kirjallinen koe ja kurssista saisi todistuksen, jonka voi sitten näyttää
pennun myyjälle
Antakaapa lisävinkkejä, voisimme ihan oikeasti lähettää idean Kennelliittoon.
-
Tuo olisi hyvä juttu, joku tietopaketti ensin ja sitten vasta koira hankkimaan jos paketin tieto ei pelota liikaa
-
Just tuollaista kurssia tarkoitin! :-)) On se hienoa kun jollakulla on jo suunnitelmat valmiina...
-
Itse olen täysin samaa mieltä...ja olenkin joskus samankaltaisia asioita ehdotellut koiraa haluaville ihmisille.Joskus olen suositellut kirjastosta kirjoja lainaamaan missä kerrotaan koiranpennun elämästä..voisi joitain silmiä avautua ihan toisella lailla.
Kyllä "huvitti" minuakin sellainen asia,kun erään ystäväni työkaveri soitti minulle,esitteli itsensä ja kysyi ottaisinko koiran,kun oli kuullut minun tämän vanhan koirani kuolemasta.Sanoin,että minulla on koira täällä rakastettavana,etten ole ajatellut minkäänlaista uutta koiraa....Kiinnostuin kuitenkin senverran,että kysyin minkä rotunen koira on..vastaus en tiedä...mikä sukupuoli...vastaus en tiedä.Onko kyseessä pieni vai iso koira...edelleen en tiedä.Kysyin sitten mitä tiedät....hän tiesi,että koira on miehensä työkaverin koira joka viedään piikille tai annetaan pois "lapsen allergian"takia.Ystävällinen työkaveri halusi toista auttaa ja hommata koiralle kodin.Eli ei kuitenkaan,niin paljon selvittänyt ,että olisi ottanut selvää mikä koira on kyseessä,ja se,että ihan täysin tuntemattomalle ihmiselle eli minulle soitetaan ja tarjotaan koiraa kuolleen koirani tilalle.No ymmärtämättömyydestähän tämä kertoo,ei kukaan eikä mikää korvaa rakasta koiraani..nyt eikä kai koskaan.Eikä tilannetta korjaa toinen koira..... ja surua poista.
Kyllä taas alkoi närästämään..kehoitin tätä soittajaa ehdottamaan tällä perheelle,että ottaisivat kasvattajaan yhteyttä jos kyse rotukoirasta.Tai sitten jonnekin löytöeläintaloon,jossa kontrolloidaan minne koira annetaan ja senkin jälkeen ollaan yhteyksissä..ja katsellaan ja kuulostellaan mitenkä koiraa pidetään.
-
Riittää noita ihmisiä ikävä kyllä, mutta pehmolelu on ainoa eläin mikä tuohon perheeseen sopii.
Naapurini hankki koiran lapsen korvikkeeksi reilu 10 vuott sitten. Eipä ymmärtänyt, että siihen loppui moni juttu. Ja oli sentään nelikymppinen nainen.
On jättänyt kertomansa mukaan koiran yksin kotiin lähes vuorokaudeksi eikä ole tehnyt edes pissaa sisälle sillä aikaa.
Kehtaisinko itse moista edes kertoa saati tehdä...
Nyt muutti ja mietti että pitäisikö viedä piikille, kun on vanha jo ja joku patti mistä saa syyn.
Minä sanoin, että varmaan on parempi viedä piikille, koska se todella olisi ollut koiralle parempi jo aikoja sitten.
Muutin tähän muutama kuukusi sitten, eli tuttavuus on uusi, muuten olisin varmaan jotenkin puuttunut asiaan. Jos ryyppyreissut on tärkeämmät kuin lemmikin hoito, niin sitten pitää valita se tärkein.
Tuskin itsekään olen täydellinen hoitaja koiralleni, mutta kyllä sieppaa nuo tyhmät ihmiset. [:-//]
-
Ei niin minkäänlaista koiraa, vaan joku pehmolelu. Koiraperheen on kokonaisuudessaan sitouduttava koiran hoitoon, siis käytännössä äidin ennen kaikkea. Joskus luin ohjeen innokkaiden jälkeläisten todellisuuteen herättämisestä, että laittaa lelukoiran hihnaan ja antaa sitä ulkoiluttaa aamupissalla joka aamu. Itse omistan (vähätöisen toi villakoiran?.) Turkinhoito vaatii aikansa mutta irtokarvoja ei ole pitkin huushollia, Koirani painaa noin 2500g mutta vaatii todellakin ulkoilut ajallaan jotta voisin sen sanoa olevan onnellinen koira. KOIRA EI OLE LELU ikä noin 10- 15 vuotta ainakin.AJATELKAA. Siihen päälle eläinlääkärimenot mahdolliset ruokavaliot ym. muuta.
-
Jäi sanomatta että tämä koirani on pian 14v. Edellinen kuoli sairauteen 9v vanhana.
-
Niin itsellänikin on 12 vee koira ja juuri kuukausi sitten joudun luopumaan lähes 15 v.koirastani,joka jätti ison aukon minun elämääni.Suru on niin suuri ja tekee yhä kipeää,että reaktioni tälläisten mä haluuuuun koiran juttuihin nostaa jonkun käyrän tosi korkealle.Itse olen koko ikäni elellyt koirien kanssa,niin siksi aina tuntuu niin väärältä näitä koiraperheenjäseniä kohtaan sellainen hetken huuma ja kun se haihtuu,sitten voi vaikka antaa eläimen pois,kun se ei enään olekaan kiva.Pitovaikeuksien takia luovutaan tai pahimmassa tapauksessa koira viedään eläinlääkäriin piikille.Huihui kun sattuu pelkkä ajatuskin.
-
Telkkinen, minusta on kuitenkin eläimelle parempi, että se viedään piikille, kuin että annetaan ties minne.
Tai että sitä kohdellaan huonosti, kuten ex-naapurini mielestäni teki.
Eka oma koirani eli lähes 17-v ja oli kyllä kova paikka luopua, vieläkin ikävä [:´((]
Ja tämä "uusi" täyttää pian 12, että pelkään nyt jo....
Joskus luen jotakin keltainen pörssi tyyppistä lehteä ja siellä on aina monta ilmoitusta jossa noin 10v koiria annetaan. Itse en kyllä luopuisi minkään ikäisestä saati noin vanhasta.
Aina kun eläin annetaan ilmaiseksi, niin joku saattaa ottaa liikoja miettimättä kykyjään ja rahallista tilannettaan. Yleensä lääkäriin alkaa rahaa menemään vanhemmiten enemmän, oli kyse sitten eläimestä tai ihmisestä.
Vanhoja hevosiakin annetaan paljon ja se on vielä vaativampi eläin kuin koira tai kissa.
Olisiko armeliaampaa sillekin päästä ikiuneen.
-
Varpunen...ymmärrän mitä tarkoitat..Itse otin aikoinani sekarotuisen koiran perheestä missä oli "pitovaikeuksia"siis suomeksi alkoholi oli ihmisten paras kaveri ja se meni kaikkien edelle...Siksi koirasta haluttiin luopua ja se annettiin ensimmäiselle kuka sitä kysyi.Minä satuin olemaan se ensimmäinen.Ja voin vakuuttaa,että koira eli hyvän elämän luonani.Sai rakkautta ja huolenpitoa 15 vuotiaaksi asti.Joskus voi käydä näissä luovutuksissa jopa näinkin hyvä tuuri.Ja parempi valinta oli elämä kuin piikki....
Ja aihe mistä aloitin,voi saada surullisen lopunkin vaikka hyvä kasvattaja myy valikoiden koiranpennun hyvään kotiin ja yllättäin paljastuukin,että koira myytiinkin huonoon kotiin...pitäisi olla selvänäkijän kykyjä.
-
Telkkinen, sillä koiralla kävi tuuri [:-)]
Minusta ei olisi kasvattajaksi, en hennoisi luopua tai kukaan ei olisi niin hyvä että antaisin.
-
Minä lisään aina kauppakirjaan, että minulla on etuosto-oikeus, jos koirasta joudutaan luopumaan. Siten voin olla valistsemassa kasvatilleni uuden kodin ja estää sen joutumasta kiertolaiseksi. Samoin haluan
olla mukana päättämässä, jos koira päätetään lopettaa. Haluan tietää syyt lopettamiseen ja jos syy on vain pitovaikeudet, allergia tai ajanpuute niin silloin en suostu koiran lopetukseen vaan ostan koiran takaisin ja
järjestän sille uuden kodin. Milouhan tuli minulle takaisin. Ja sai maailman parhaimman uuden kodin.
Kyllä kasvattaminen tosiaan on vaikeaa tässä vaiheessa kun koteja etsitään. Varsinkin kun pennut
kasvavat täällä kotona lähihoidossa. Luulen, että kenneleissä kasvavat koiranpennut on helpompi myydä,
kun ne eivät ole koko ajan läsnä. En tiedä.
Minä seurailen pentujen luonne-eroja ja löydän jokaisesta jonkun ihanan piirteen. Madde on taitava
kiipeilijä ja se nauttii taidoistaan ja istuu sitten pienen jakkaran päällä ja tiirailee muita ylpeänä. Örkki taas
lätkii tassullaan muita hellästi ja sylissä ollessaan taputtaa tassullaan hellästi poskeen ja tökkii pienellä kuonollaan poskia. Yoffi taas nauttii saadessaan olla sylissä ja pitää päätään rintaa vasten ja on hiljaa silmät auki ja hetken päästä haluaa palata leikkimään. Pongo taas viihtyy ns. tunnelissa pentulaatikon
avattavan luukun alla ja kurkistelee ohimeneviä. Ressulle maailman ihanin leikki on sanomalehtien silppuaminen. Lordille pehmolelujen kuljettaminen suussa edestakaisin on mieluisaa puuhaa.
Juuri se, että huomaat pentujen luonne-erot inhimillistää niitä hiukan ja silloin haluat niille niiden luonteisiin sopivan perheen.
Olen ajatellut juuri noita vanhoja koiria, ne ovat tottuneet joihinkin tapoihin perheessään ja ovat oppineet omistajiensa puheesta paljon. Uudessa kodissa puhutaan niiden mielestä vierasta kieltä eikä
onnistukkaan enään toteuttamaan vanhoja pinttyneitä tapojaan. Koira voi masentua tästä, tottuu
kyllä uuteen elämäänsä alistuen.
En silti menisi lopettamaan koiraa, jos sille voi suoda mahdollisuuden suht koht samanlaiseen elämään
johon se on tottunut. Sairas ja kovin vanha koira voi olla vaikeaa sijoittaa uudelleen.
-
Tulipa taas hyvä mieli kun kirjoitit Luppakorva täyttä asiaa.Sinunkaltaisia kasvattajia onneksi on varmaankin enemmistö.Olen aiemminkin maininnut tästä oman äsken kuolleen vanhukseni kasvattajasta,joka jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen,eli kuinka meille syntyi ystävyys suhde tämän häneltä ostetun silloisen pennun myötä.Suuri suru koitti hänen sairastuttuaan ja pois nukkuessaan.Ehkä hän ja tämä minun rakas koirani nyt ovat taasen yhdessä ja iloitsevat jälleen näkemisestä.Niin ainakin toivoisin.....tulipas taasen haikea olo ja kyynel silmäkulmaan..
-
Luppakorva, miten pystyt seuraamaan, että kauppakirjaa noudatetaan?
Jos useammat pennut teettää ja ne menee ties minne kauas....
En usko että monikaan kasvattaja suhtautuu noin pentuihin kuin mitä sinä.
Monelle ne ovat vain rahaa.
-
Avausvietin kysymys on ihan järjetön. Koira joka ei hauku. Kyllä sen elukan on oltava elukka.
Jos haluaa elukan joka ei tee juuri mitään eikä paljon hauku, voi hankkia vinttikoiran. Mutta en siis kannata koko ideaa. Muutenkaan en koiria kerrostaloissa.
-
Avausvietin kysymys on ihan järjetön. Koira joka ei hauku. Kyllä sen elukan on oltava elukka.
Jos haluaa elukan joka ei tee juuri mitään eikä paljon hauku, voi hankkia vinttikoiran. Mutta en siis kannata koko ideaa. Muutenkaan en koiria kerrostaloissa.
Vinttikoirathan ne just haukkuukin. :).
Basenjikaan ei ole äänetön sillä on hyvin kova ääni vaikka ei haukukkaan.
Tuosta kerrostalojutusta. Tiedän paljon kasvattajia, jotka eivät juuri mielellään omakotitaloihin
enää myykkään. Syy on se, että koira aluksi kyllä juoksee ja käyttää pihaa aktiivisesti, mutta
totuttuaan isoon pihaan alkaa loikoilemaan portin vieressä ja vahtii aluetta. Kyllä koiran kanssa
täytyy olla itsekkin aktiivinen ja sen kanssa täytyy käydä lenkillä ja harrastaa jotakin.
En sano, etteikö ole omistajia, jotka näin tekisikin, mutta liian paljon näkee omakotitaloissa portin
takana haukkuvia lihavia lihaksittomia koiria.
Silti itse haluan omakotitaloon sen vuoksikin, että koiria on 5 ja pientä kenneltoimintaa on siellä
helpompi toteuttaa. Esim. pennut saadaan ulos helpommin.
Älkää omakotitalolaiset koiranomistajat loukkaantuko, tiedän että tällä palstalla varmasti pönttöläiset
huolehtivat koiriensa liikunnasta ja aktivoimisesta. [:-)]
-
Meillä on kyllä niin päin että koirat huolehtii meikäläisen riittävästä liikuttamisesta.
Tuskin ilman näitä karvanassuja rämpisin sateisessa metsässä aamu kuudelta puoliunessa. [:-DD]
-
Meillä on iso aidattu piha, mutta siitä huolimatta koirukset kaipaavat kunnon lenkeille, jonne jokapäivä pääsevätkin :-)) . Joinakin päivinä pitkille metsälenkeille, joinakin päivinä kylälle nuuskuttelemaan toisten hajuja. Ja pihassa eivät keskenään viihdy ollenkaan, silloin pihassa oleilevat, kun itsekin siellä ollaan.
Vaikka täytyypi sanoa, että kun Tirpin Potter on kyläilemässä, niin hää nauttii pihassa olemisesta, keksii siellä kaikenaikaa omia puuhailuja (niinkuin oon kuvissa näyttänytkin [:-)] ).
Olen kyllä myös sitä mieltä, ettei kerrostalo ole huono paikka koiralle, aineskin on pakko viedä koiraa lenkille.
-
Itse asun kerrostalossa ja koirat saavat tai nyt tämä ainokainen kunnon lenkkejä monta kertaa päivässä.Lihaskunto on mahtava tällä 12 veellä ja vanhuksella myöskin oli loistava kunto.Käveli elämänsä loppuun asti raputkin ylös eli ei tarvinut kanniskella kuin silloin viimeisenä surullisena aamuna...voi taas tuli niin murhe olo,että ei voi enempään hänestä kirjoittaa...
-
Niin kyllähän koira haukkuu, sehän kommunikoi sillä. Mutta eiks ole se yks rotu, mikä ei kuulema hauku, oliks se basenji? Ja totta myös, että tarhauksessa oleskeleva koira tarvii myös lenkkeilyä. Voi miten hyvää tekee koiralle liikkua metsämaastossa, on nousuja ja laskuja, kaikki lihakset tulee käytettyä. Ja sit välillä leikitään!(http://album.fotosafe.com/altiapp/isc/isc.fcg?p0=uiIxD4CS44MOn4cuBxuwiBI4iBAugy0GkgnSJvzMFNxdNMNwCw@ix3umMNJAJM5Un@U63S&p1=LjqmhwGSUk&p3=288&p4=385&p5=IJGmVq6shT&r=1159680798) [:-)]
-
Juu siis basenji ei hauku mutta pitää kyllä melkoisen repertueerin kaikkia muita ääniä ja kovaa! Se ulisee, kurisee, jodlaa jne. Ja ääni on siis ihan yhtä kova kuin muilla haukkujilla.
-
No hyvä, että jottain ääntä. Täysmykkä- not gut! [:-)]
-
Joku tässä kirjoitti että sairaalle ja vanhalle koiralle voi olla vaikeeta saada uusi koti.
MUN mielestä lopetus olisi tässä kohtaa armeliaanpaa kuin etsiä uutta kotia.
Meidän koira lopetettiin aikoinaan heti kun lääkäri totesi kohtutulehduksen ja kasvaimen mahassa ja ikääkin oli 12-13 v.
Lopetus oli lääkärinkin mielestä parempi vaihtoehto kuin leikkaus.
Mun mielestä kyllä eläin pitää lopettaa jos se kärsii sairaudestaan tai vanhuudestaan.
Ja se ettei omakotitaloon myytäisi koiria.
Huhhuijaa,kuka kasvattaja haluaisi estää koiraa saamasta paljon tilaa liikkua ja temmeltää vaan mieluummin myisi koiran johonkin pieneen kerrostaloyksiöön.
Eipä se ole niin taattu että kerrostaloissa asuvat liikuttavat koiriaan enemmän tai paremmin,voivathan jotkut laiskat vaan käyttää koiran pikapisuilla oven pielessä ja äkkiä sisään.
Sitten kun mä hankin koiran niin en mä halua olla enää tilivelvollinen kasvattajalle tai ent omistajalle päätöksistäni ja ratkaisuistani.
Tietty on hyvä että eläimestä välitetään ja varmistetaan että se saa varmasti hyvän kodin,itse haluan vaan koiran en sen ent omistajaa kaupanpäälle
Tääkin riippuu varmaan paljon ihmisistä mutta itse kokisin varmasti sen kyttäyksenä ja vahtimisena enkä osaisi olla luontevasti.
Ei ollut tarkoitus olla näin jyrkkä tässä kirjoituksessa kuin tästä ehkä tuli,joten älkää kukaan loukkaantuko.
Toivottavasti joku kuitenkin ymmärtää mitä ajan takaa tässä.
-
Eiköhän meillä jokaisella ole sanan ja mielipiteen vapaus.Minä ymmärrän Emo sinun kirjoituksesi oikein hyvin,enkä itsekään vanhaa ja sairasta koiraa haluaisi kenellekään kiertolaiseksi antaa.Omanikin jonka reilu kuukausi joudun lopetuttamaan oli niin leimautunut minuun ja perheeseeni,etten enään loppuvuosina raaskinut häntä edes päiväksikään hoitoon viemään.Minulla on ystävä tässä samassa talossa,joka välillä otti koirani luokseen jos tuli jokin meno meille,mutta nyt menot karsittiin niin,ettei koiria tarvinut kotoa mihinkään kuljettaa.Joku oli aina täällä hoitamassa.Tosi harvoin kylläkin.Niin inhimillistin kaiken....
Koiranpissattaja tuttu antoi kolme vuotiaan koiransa uuteen kotiin,kun avioeronsa takia tuli uusi suhde kuvioihin ja tämä uusi ei sietänyt pikkukoiraa.Koira sai aivan loistavan kodin ja tämä entinen omistaja kun joskus käy ex-koiraansa katsomassa koira ei vähääkään hänestä piittaa,vaan katsoo ettet kai vaan tule minua pois hakemaan ja painautuu uuden emäntänsä syliin.Eli jossain tapauksissa sijoitus kannattaa..ennemmin elämä kuin kuolema.
-
Joo,kyllä mäkin kannatan uuden kodin etsimistä ennemmin kuin lopettamista jos koira ei ole sairas ja huonokuntoinen.
Sitten kun me hankitaan koira niin ennemmin haluan antaa isommalle koiralle uuden kodin kuin ostaa ihan pennun.
Mut mä en välttämättä halua jotain uutta ihmistä elämääni vain sen koiran takia,kyllä pitää olla jotain kemiaa,ystävyyttä entiseen omistajaan jotta meidän perheeseen pääsee.
Jäsen :-))
-
Emo hyvä!
Joo kyllähän joskus käy niinkin, että kasvattaja on liian innokas määräilemään kasvattiensa eloja. Silloin ymmärrän mielipiteesi.
Mutta ajattelehan, jos olet itse kasvattanut pentueen, jota olet rakkaudella hoitanut 8 viikkoa ja pennut ovat oman koirasi jälkeläisiä,
niin varmasti tilanne olisi sama. Eikö vain.
Minä olen allekirjoittanut kasvattajan sitoumuksen, jossa myöskin edellytetään pitämään yhteyttä kasvatteihin vielä omistajanvaihdoksen jälkeenkin.
Kasvattajasitoumus kohta 8.
Luovutan pennut hyvän kauppatavan mukaisesti terveinä ja hyväkuntoisina sekä aikaisintaan seitsemän (7) viikon ikäisinä.
Luovutan pennut vain koiranpitoon ja rodulle soveltuviin olosuhteisiin ja opastan tarvittaessa koiranpidossa ja seuraan kasvattieni kehitystä
Tätä kaikki kasvattajasitoumuksen allekirjoittaneet tunnolliset kasvattajat noudattavat, ei sitä saa pitää tunkeilevana käytäntönä, toivon.
http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/F168EF95-82A0-414D-BA8B-B3017A6E6654/0/kasvattajasitoumus.pdf#search=%22kasvattajasitoumus%22 (http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/F168EF95-82A0-414D-BA8B-B3017A6E6654/0/kasvattajasitoumus.pdf#search=%22kasvattajasitoumus%22)
Ystäväni kasvatti on nyt kateissa edelleen, ja pieniä vihjeitä on tullut
että on joutunut matadoriksi venäjälle, eli vaikka koira on jalostuskiellossa vakavan perinnöllisen vian vuoksi, kasvattaja ei ole saanut tietää missä koira nyt on vaan sitä ilmeisesti käytetään jalostukseen ja uros kun on niin aivan varmasti jälkeläisistä suurin osa
tulee sairastumaan. Kasvattajalla on oikeus tietää kasvattiensa olinpaikasta ja hyvinvoinnista.
Tämä on vain perustelu käytännöstä, ei tarkoitettu loukkaukseksi mielipiteestäsi [:-)]
-
Luppiksen kantakin on hyvin perusteltu, ymmärrystä heruu molemmille mielipiteille.
ihan pakko laittaa tää tänne, kattokaa mikä ihanuus, tollasen mä joskus vielä hommaan.
-
Emo ja muutkin, edellinen koirani sai kohtutulehduksen 13-v, lääkäri sanoi vaihtoehdot, piikki tai leikkaus jokä hänen mielestään toisi koiralle hyvässä lykyssä 2-3 vuotta lisäaikaa.
Valitsin TIETENKIN leikkauksen ja niin Pepi oli perheessämme kunnes lähes 17-v jouduttiin tekemään se ikävä päätös. Kuitenkin se leikkauspäätös oli oikea, koska nuo loppuvuodet oli terveenä.