Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Vapaa keskustelu => Aiheen aloitti: telkkinen - 15.03.09 - klo:23:38
-
Tälläinen uutinen täällä meilläpäin...
http://www.ess.fi/?article=229504
-
Olipas se ! :-))
-
:-O Sitä voisi ihmispoloinen peljästyä :-))
-
Ihanaa, että noita liito-oravia viellä on. Ne olivat mun lapsuuden ovaria Pirkkalassa.
Siellä taas tavalliset oravat olivat vähälukuisia silloin 50-60-luvulla, mutta liito-oravan
voi nähdä metsässä kulkiessaan useinkin.
Ainut aika milloin oli tavallisia oravia oli silloin, kun pääskyset pesivät räystäiden alle,
silloin nämä "pikku-pedot" vaikka suloisia ovatkin olivat pääskysten riesana.
En edes tiennyt liito-oravan olevan harvinainen. Naapurin rouva kun hoisi loukkaantuneita
luonnoneläimiä, hänelläkin oli liito-orava hoidossaan, joka kesyyntyi helposti, mutta pääsi
kuitenkin takaisin luontoon toivuttuaan.
Ei tietystikkään ole mukavaa, että liito-oravat muuttaisivat etsimään ravintoa ja pesimäpuita
liian lähelle ihmisasutusta, koska se ei tiedä hyvää niille.
Ihminen kun raiskaa noita ikimetsiäkin, niin niille poloisille on tullut asuntopula.
-
Asetetaankohan Lahti nyt kokonaan rakennuskieltoon?? :-))
-
Oli varmasti mukava elämys, vaikka saattaa sitä tietysti aluksi pelästyä.
:-))
-
Asetetaankohan Lahti nyt kokonaan rakennuskieltoon?? :-))
Joo, tämä olisikin hyvä juttu. :-))
-
Joskus 60- luvun alkuvuosina äidin kotikylällä iltahämärissä pyöräilin järvirantatietä, niin pöllö
yritti iskeä takaapäin tukkaani. Niin likeltä meni, että siiveniskut tuntui.
Samoina vuosina vintinrappusissa lepakko tuli kasvoja kohti, että väistää piti.
60- luvun puolivälissä moottoripyöräilin. Kerran pyöräillessä sivusta lensi syliini
keskikokoinen lintu, en joutanut sitä tutkiin, mutta epäilen sen olleen käki.
Kerran sain nähdä, kun haukka sieppasi maasta käärmeen ja lähti sitä roikottaan yläilmoihin.
Nyt muutama vuosi sitten olin syksyisenä pakkasaamuna lintujahdissa.
Puolukat oli sopivasti raikkaita, joita pistelin kävellessä suuhuni.
Edessä oli kioskin kokoinen kivi, sen kupeesta keräsin marjoja ja samalla kiersin kiveä, kun
kiven takaa kuusen alta hyppäsi ukkometso ryskyen minua kohti, kun ei muualta pakoon päässyt.
Paljain käsin olisin metsosta kopin saanut, mutta sen verta säikäytti, etten hoksannut edes ampua.
Luonnossa kun liikkuu, niin väkisinkin ihminen joutuu joskus luontokappaleen kanssa
törmäyskurssille.
-
Ooohoh, ompas ollut ihmeellinen kohtaaminen :-))
-
Meillä on ihan omituinen fasaanikukko, se tykkää autosta, kiertää ympäri silloinkin kun ei ole puhdas eli ei peilaa.
Kun lähtee pihasta autolla se juoksee rinnalla ja saattaa portille [:-)]
Ihmistä pelkää, mutta autoa rakastaa [:-I]
-
Jopas olikin uutinen, ja on teillä kaikenmoisia kokemuksia luontokappaleista [:-)]