Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Vapaa keskustelu => Aiheen aloitti: Sus - 30.03.09 - klo:19:05
-
"Vanha aika" tarkoittaa tässä esim. omaa lapsuutta, tai vaikkapa vanhemman kansan kertomaa, mitä vaan mieleen muistuu. Löytyykö vähän semmosia unohtuneita ruokia?
Tuli tuo otsikko mieleen ihan tuosta "Mitä syöt tänään" -ketjun leipäressusta. Tuon sanan ehkä oon joskus kuullut, mutta syönyt en ole koskaan. Sitten muistui mieleen "köyhät ritarit", joita mun lapsuudessa äiti teki useinkin, mutta sittemmin on ne kokonaan jääneet unholaan... Milloin ootte viimeksi tehneet köyhiä ritareita?
Sitte, kun olin pieni, äiti teki appelsiinimehusta appelsiinikiisseliä. Semmosta en ole sitten lapsuuteni syönyt. Muuta ei just nyt mieleen putkahda. Tuleeks teillä mieleen jotakin? [:-)]
Ai niin yks, "valkoinen kastike". No sehän on ihan vaan maidosta tehty kastike perunoille, suurustettu vehnäjauholla, se oli veljeni herkkua. [:-)]
-
Mutti on jäänyt pois, samoin kuin tuo leipäressukin, niin ja talkkunavellikin, tai syötiin sitä vielä joku vuosi sitten.
Mutta köyhiä ritareita syödään hillon ja kermavaandon kanssa silloin tällöin. [:-)]
-
Köyhiä ritareita...oi oi joskus kuuskytluvulla
-
Piapo oli ennen kesäruokaa mm. heinäpellolla, mutta kyllä se vaan edelleen on kesäsin hyvää [:20]
Mikähän se oli nimeltään kun sekoitettiin piimää, marjoja ja talkkunajauhoja [:-)]
-
Mitähän se piapo on tarkemmin?? En ole ikinä kuullut. [:-)]
-
moskottia syötiin... kauraryyniä ja maitoa,sokeria päälle.
-
Mitähän se piapo on tarkemmin?? En ole ikinä kuullut. [:-)]
[:-DD] enpäs kerrokaan jos sivistyksessäsi on tollanen aukko :-))
Saattaa olla idässä vieras ruoka, mutta hämeessä perinneruoka [KIPPIS]
-
Talkkunavelli on mulla vieläkin kesäruokana ja että se on hyvää,nam nam [:-)] [:-)]
-
Talkkunavelli on mulla vieläkin kesäruokana ja että se on hyvää,nam nam [:-)] [:-)]
Keitätkö sen vai miten valmistetaan?
-
Köyhiä ritareita olen tehnyt vaan muutaman kerran, viimeksi varmaan joskus 20 vuotta sitten, lapsuuden herkkuihin ne ei kuuluneet.
Mutta leipäressua tehtiin, semmosta jossa oli kuivuneita leipäpaloja maidon seassa ja maito kiehautettiin. Se maistui. Maitokeittoakin keitettiin, siinä oli maidossa keitetyt perunalohkot. Ryynirieskaa, jossa ohraryynit uunipellille sekaan maitoa, kypsennettiin muutama tunti. Vaaleaa maitokastiketta oli perunoitten kanssa.Talkkunavelliä syötiin kesäaikaan, piimän sekaan talkkunajauhoa.
Aikuisiässä on tullut vähemmän tehtyä noita herkkuja, kait niihin silloin kyllästyi. Mutta sitä talkkunavelliä syön vieläkin silloin tällöin, talkkunaa mulla on aina kaapissa, ellei satu olemaan loppu.
-
Mitähän se piapo on tarkemmin?? En ole ikinä kuullut. [:-)]
[:-DD] enpäs kerrokaan jos sivistyksessäsi on tollanen aukko :-))
Saattaa olla idässä vieras ruoka, mutta hämeessä perinneruoka [KIPPIS]
No netti kerkis jo kertoo, että sekin on jotaki piimä-talkkuna-sekoitusta. Mut mähän en tietäisi ees mitä on talkkuna, ellei yx ex-boyfriend sitä ihmettä ois mulle joskus esitellyt. :-)) Kyl mää jopa maistoin sitä piimä-talkkuna-sekoitusta. Ihan ok, vaan kun en oikein oo piimän ystävä...
-
Varpunen,sekoitan talkkunjauhot piimään ja tietysyti ihan kylmänä.Ei mitään keittelyitä [:-)]
Ja silloin lapsena syötiin joka kesä ensimmäisistä mustikoista tehtyä mustikkapöperöä.Mustikat tilsittiin ja sekaan talkkunajauhoja ja vähän sokeria ja että se oli herkkua [:-)]
-
Kaljavelli
Kaljasta, vedestä, ohrajauhoista ja liotetuista rusinoista keitetty velli. Maustetaan siirapilla ja suolalla. Ennen tarjoamista lisätään vellin joukkoon leipäjuustokuutioita tai kokkareista kotijuustoa. [:-)]
Namimurut
Pula-aikana (1940- ja vielä 1950-luvun puolellakin) kaupoissa myytyjä karamellin korvikkeita, jotka oli valmistettu liottamalla kuivattuja porkkanan paloja sakariinissa. [:-)]
-
Varpunen,sekoitan talkkunjauhot piimään ja tietysyti ihan kylmänä.Ei mitään keittelyitä [:-)]
Ja silloin lapsena syötiin joka kesä ensimmäisistä mustikoista tehtyä mustikkapöperöä.Mustikat tilsittiin ja sekaan talkkunajauhoja ja vähän sokeria ja että se oli herkkua [:-)]
Just, tuo velli sana johti mut keittään [:-)]
Meilläpin se oli piapoo, tuo mustikkapöperö oli todella hyvää :-))
Pitäisi testata pakastemustikoilla että maistuuko vieläkin.
Sus, saa sen sekoittaa viiliinkin [:-)]
Kannattaa muistaa että eri talkkunajauhoilla on suuri makuero,
renkolaiset on parasta.
-
moskottia syötiin... kauraryyniä ja maitoa,sokeria päälle.
Tää oli meillä suttua nimeltään ja niin makosaa. [:-DD]
-
Meilläpäin piapojauho oli=talkkunajauho.
-
Mun makuun on hämäläinen talkkuna, olen ostanut kokeeksi välillä muuta, mutta ei maistu siltä miltä pitäisi, lapsuudessa siihen totuin. En keittele, enkä sekoita marjoja sekaan, piimää vaan ja talkkunaa. Viiliin sekoitettuna se ei ole yhtä hyvää.
-
Talkkunaa aikoinaan ostin aina Oulussa käydessäni sieltä. Ja siitä keittelin talkkunapuuroa. Ihan siis oikeata puuroa. Ja mun mielestä hyvää aivan sellaisenaan.
Muistaakos kukaan, millaista oli "kuutamokiisseli"?
Meillä se oli lapsena suurta herkkua, jota äiti aina sunnuntaisin valmisti jälkiruoaksi.
-
mies aina muisteli mykyrokkaansa ja viimein onnistui saamaankin sitä Kiuruvedellä käydessä, multa jäi syömättä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mykyrokka (http://fi.wikipedia.org/wiki/Mykyrokka)
Perunavelli on toinen jota hän kaiholla muistelee.
http://helilaya.kotka.fi/~koulu/historia/ruuat/perunavelli.htm (http://helilaya.kotka.fi/~koulu/historia/ruuat/perunavelli.htm)
Mulla tais olla suurin herkku läskisoossin läski ennenkuin se sekotettiin kastikkeeseen, muistan sen rapsakan ja maukkaan maun. Äiti laittoi niitä mulle pöydän reunalle ja minä niitä siitä hain.. useampia.
-
Hei ja kans perunapuuro! Se sitten olikin mahtavan hyvää! Siihen tuhti voisilmä ja maitoa !
-
Rössypotut oli 60- luvulla kotonani ihan tavallinen arkiruoka.
Rössyksi sanottiin verileipää tai veripalttua, ihan miten vain.
Keitossa tietenkin oli perunat, siankylkeä rasvana , ehkä
porkkanaa ja tietenkin tuota rössyä pilkottuna lusikkapaloiksi.
Liemi on kirkas, sianläskin, verirössin, sipulin ja vihannesten maustama maukas.
Tuollaista olen joskus keitellyt itsekin ja koemielessä jopa veriletuista.
Perinneruuaksi on luettava limppikeitto, tuo tunnettaneen jossainpäin
myös nimellä tappaiskeitto / teuraskeitto.
Tuossa on perunakeiton lisukkeena vehnäjaukotaikina palleroita, joissa
jopa rusinoita ja lihana vasta teurastettua nautaa.
Kirkas liemi, porkkanoita, lanttua, sipulia.
Tämä oli perinteinen pitoruoka, josta en oppinut pitämään.
Munuaisista ja maksasta tehtiin ennen maukkaita kastikkeita.
Lehmän rapamahoja ja satakertoja puhdistivat, keittivät kypsäksi
suolavedessä ja noita söivät makkaran tavoin leikkeleinä.
Näitä ei ole vuosikymmeniin näkynyt kaupoissa.
Savuluista tulee makoinen keitto.
Kaalisoppa oli kansakoulun viikoittain toistuva ruoka 50- luvulla.
Tuo ei ollut kovinkaan monen herkkua.
Leipäpaistia tehtiin kuivahtaneista leivänkannoista, tuota
sanottiin jossain leipäpuuroksi. Täyttä ruokaa voisilmän kanssa.
Näkkileivästäkin tiedän tehdyn.
Nisukeitto saattoi olla jopa juhlaruokaa, joka valmistettiin leipäpaistin tavoin
korppuntuneista pullankannoista ja saatettiinpa tuota tarkoitusta varten
kuivatakkin letinpätkiä. Kaupan korppujakin tiedän käytetyn.
Pulanpalat pehmitettiin ja keitettiin maidossa.
Omena tai mansikkahilloa päälle.
Ehkä kaikkein vanhin perinneruoka lienee jänispaistin jälkeen naurishauikkaat.
Tuota ruokaa valmistettiin Suomessa jo paljon ennen, kuin peruna saapui maahamme.
Naurishauikkaaseen valitaan nyrkin kokoisia madottomia raikkaita pestyjä kaskinauriita.
Nauriit ladotaan muuripataan reunoja myöten täyteen, lisätään suolaa ja vettä.
Nauriitten päälle lautakansi, jonka päälle painoksi kivi.
Keitosta haudutetaan noin 10 - 15 tuntia. Vettä lisätään tarvittaissa,
eikä keitos saa palaa pohjaan .
Haudutuksessa nauriit kutistuu 1\3 tilavuudestaan ja kannen
on laskeuduttava niiden mukana.
Pohjaankeittäminen tuhoaa satsin ja antaa kitkerän maun.
Keittovaiheen lähestyessä loppuaan annetaan veden
haihtua vähäksi ja lämpöä vähennetään.
Haudutetut nauriit on tumman ruskeita, miltei mustia ja kuka mausta
tykkää, niin se on suorastaan herkkua, jota ei pidä äkkiseltään ahmia
liikaa, muutoin joutuu housupyykille.
Tuota olen joskus miettinyt, vaikka hauduttaminen onnistus
nykyaikaisemmin menetelmin painekattilassa.
Suolasakkavesikahvi valmistetaan keittämällä eiliset kahvinhöystöt
sakkakattilassa kohtuullisessa määrässä vettä, että niistä saadaan
loputkin kahvinmaku irtoamaan.
Sakkavesi kaadetaan kahvipannuun, siten ettei sakkaveden häystöt lähde mukaan.
Sakkaveden kiehuttua lisätään ripaus tuoreita kahvinhöystöjä ja teelusikallinen suolaa.
Köyhemmissä talouksissa tuo oli ihan yleistä ja saattoi olla
ihan hyvääkin, kunhan siihen totutteli.
Mutaman kerran tuollaista suolakahvia nauttineena, oli sitä mieltä,
että potunkastikkeenakin tuo menisi.
Tänäpäivänä automaattikeittimet tuhlaa edelliseen nähden kahvinhöystöjä
ja noista meidän tähteistä keittämällä saisi moninverroin
makoisampaa kahvia, kuin sakkavesikahvi oli, ilman suolaamattakin.
-
Äidin tekemää klimppisoppaa kaipailen joskus. Itse ei tule tehtyä.
Tuo "piapo" oli täysin outo sana minulle.
Talkkunajauhoja pitää aina olla varastossa, että saa tehdä talkkunaa sitten kun tekee mieli. Siihen laitan piimää, sokeria ja talkkunajauhoja. Makeeta sen pitää oleman.
Halkinaisia syötiin lapsena usein ja sen kanssa sipulikastiketta. Perunat siivutettiin kuorineen noin 1,5 cm:n siivuille ja laitettiin kattilaan. Niiden päälle muutama suolasilakka ja vettä niin paljon, että siitä saatiin kastikkeelle liemi. Sillä aikaa kun perunat kypsyivät, kuorittiin sipulit ja siivutettiin ne renkaiksi (runsaasti sipulia). Kuullotettiin ne voissa kunnes pehmenivät ja otettiin perunakattilasta liemi niiden päälle. Keitettiin vielä hetki. Tämä oli herkkua.
-
Muistaakos kukaan, millaista oli "kuutamokiisseli"?
Meillä se oli lapsena suurta herkkua, jota äiti aina sunnuntaisin valmisti jälkiruoaksi.
Meillä se oli maitokiisseli jonka päällä mansikka- tai vadelmahillo silmä.
moskottia syötiin... kauraryyniä ja maitoa,sokeria päälle.
Tää oli meillä suttua nimeltään ja niin makosaa. [:-DD]
Met taas lisättiin tähän vielä puolukoita ja se oli kuutamopuuroa nimeltään.
Monia, monia tuttuja ruokia tuolta löytyi, tosin vähän eri muodoissa ja eri nimillä, valkokastike kuuluu meillä muuten joulupöytään sen
kinkun paistoliemestä tehdyn kastikkeen lisäksi, eli siis kaksi eri kastiketta.
Lapsuudesta muistan kuinka meillä tehtiin aina poroerotuksien aikana koparakeittoa, ei ollu kyllä mun herkkua, mutta niistä saatiin varvasluista
hyvät keilat ja sääriluusta hyvä "keilapallo", pitkin pirtin lattiaa talvi-iltoina sitten keilattiin jo sujuvasti viiskytluvullakin.
-
Ihan pakko panna tänne pari maukasta pororuokaa:
- kielet keitettyinä, ai hitsi, suolavedessä keitetty kieli, entisajan makkara
- sääriluiden ytimet...toinen hyvä keitettynä
- konttiluut ja koparat, hiilloksella paistetut, ne suonet ja jänteet, ne ne vasta olikin hyviä
- kampsut, eli poronverestä ja ruisjauhoista tehdyt salmiakkikuviot, keitettynä suolavedessä ja jos jäi niin seuraavana päivänä paistettiin voissa pannulla, lisänä puolukkasurvosta ja löökinrasvaa eli sipulivoita.
- veripalttu, veririeska, ohut pannulle laitettu ruisjauho/veriseos. tätäkin syötiin jos jäi seuraavana päivänä, maitoon keitettynä, palasina.
puolukkahilloa tällekin tai löökinrasvaa eli sipulivoita.
- kuivalihavellikin meni, vaikkei niin hyvää ollutkaan, enemmän söin suoraan kuivattua lihaa.
- ja sitten yks herkku, suolaläskiin kastettu ruisleipä, läski käristettiin pannulla.
-
- ja sitten yks herkku, suolaläskiin kastettu ruisleipä, läski käristettiin pannulla.
Lapsuudesta tuttu "herkku". Paistinpannu keskelle pöytää, ja leipää dipattiin rasvaan. [:20]
Tosi terveellistä :-))
-
Hoi Pyryharakka!
Tämä koko viestiketju pitää laittaa sinne reseptiosastolle esim. otsikolla perinneruuat tai jotain muuta. [:-)]
-
Kyllähän sitä sian kylkeäkin viipaleina laitettiin pannulle, ruskistettiin ruskean rapsakaksi ja palat maistui sellaisenaan. Pannulle kertyneessä rasvassa ruskistettiin ruisleipäviipakeita.
Kesällä uusien perunoitten aikaan tehtiin sipulikastike tai mikä sen nimi olikaan. Kuppiin kuumaa vettä silputtua sipulia, ripaus suolaa ja voinokare, perunat kasteltiin siihen ja namskis.
-
Köyhiä ritareita paistoin viimeksi sunnuntaina [:-)] Tai ne oli oikeastaan rikkaita ritareita kun oli kermavaahtoa niiden kanssa.
Kerron myöhemmin lisää lapsuuden ruuista..... [:-)]
-
Tuo "piapo" oli täysin outo sana minulle.
Talkkunajauhoja pitää aina olla varastossa, että saa tehdä talkkunaa sitten kun tekee mieli. Siihen laitan piimää, sokeria ja talkkunajauhoja. Makeeta sen pitää oleman.
[:-I] Piapo on samaa ruokaa kun sun talkkuna :-))
mutta eihän se voi olla talkkunaa mitä syöt kun tehdään talkkunajauhoista [:-I]
Eihän perunajauhoistakaan tule ruokaa nimeltään peruna [:-DD]
Seli seli mutta piapo on ihana murresana, minusta ainaskiin :-))
-
Talkkuna (http://fi.wikipedia.org/wiki/Talkkuna)
Kovin monipuolinen ravintoaine näkyy talkkuna olevan.
-
Hoi Pyryharakka!
Tämä koko viestiketju pitää laittaa sinne reseptiosastolle esim. otsikolla perinneruuat tai jotain muuta. [:-)]
Siellä on.
-
Ei taida olla ihan perinneruoka, mutta lapsena ollessani äiti keitti maitoperunoita ja se maistui niin mahdottoman hyvältä vaikka ei muuta kuin perunalohkot keitettiin maitoliemeen ja laitettiin suolaa ja pieni voinokare,
-
Meilläkin tehtiin tuota ja sitä sanottiin maitoliemiseksi [:-)]
-
Ei ole vaan tullut itse tehneeksi, tokkkopa maistuisi yhtä hyvältä, tai mistä sen tietää.
-
Minun mammani leipoi Verileipää, onko kellekkään tuttu tuote?
-
Karjalainen kaurakiisseli, kuka tuntee sen vielä? Se tehdään kauranleseistä, vai mitä ne nyt on, ja niitä hapatetaan ensin ainakin päivän tai kaksi (en muista tarkalleen). Siitä tulee kuin jonkinlainen vanukas, kiiltävä, se syödään kuumana ja siihen tehdään kuoppa keskelle ja laitetaan voita. Kerta kaikkiaan taivaallisen makuista! Mun 99-vuotias mammani tekee sitä vielä silloin tällöin, mutta valittaa, ettei enää löydy hyviä leseitä.. [:-I] Sehän oli vanha köyhän kansan ruoka. Näistä 'köyhistä' aineksista eri puolella maailmaa on syntyneet mun mielestä ne parhaat ruoat. [:-)]