Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Vapaa keskustelu => Aiheen aloitti: Mutunen - 27.04.09 - klo:09:08
-
Tällaisen jutun kopion netistä.
Tuttavan tuttavalla on tytär jolla oli 4 rottaa.
Eräänä päivänä oli yhdellä rotalla nuha.
Mentiin eläinlääkärille ja lääkäri määräsi anitibioottia.
€ 60 + lääkkeet.
Jonkin ajan kuluttua oli rotalla tassu kipeä, taas tarvittiin
lääkäriä ja € 60. Isä maksoi.
Rotalla oli kuitenkin imusolmukesyöpä.
Nyt ilman isää eläinlääkärille. Mitään ei ollut tehtävissä ,
rotta lopetettiin ja suositeltiin pieneläin krematoriota.
Rotan kuljetus sinne. Siellä tyttö valitsi uurnan jonka nimi oli "Syvä hiljaisuus"
Nyt uurna on kirjahyllyssä ja isällä € 300 lasku.
Se mikä isää huolestuttaa, ovat ne 3 vielä elossa olevaa rottaa,
kun tämän yhden hoitokulut oli liki 500 €.
.....................................
En tiedä, kuinka totta tuo tarina on.
Eläimet on hoidettava huolella, mutta kuinka toimisit vastaavassa tilanteessa.
-
Toimisin aivan samalla tavalla.
Eläimiin (koiriin ja kissoihin) on mennyt rahaa tuhansia euroja, ja jos tarve olisi
vaatinut, niin olisin myynnyt vaikka talon, jos ei rahaa, kuluihin, muuten olisi löytynyt.
Kaveria ei jätetä. Oli sitten kyse, ihan mistä tahansa eläväisestä.
Näin täällä [:-)]
En tiedä, kuinka totta tuo tarina on.
Eläimet on hoidettava huolella, mutta kuinka toimisit vastaavassa tilanteessa.
Kyllä se tarina voi hyvinkin olla totta. Eläimen hankintahintahan on yleensä se pienin menoerä.
-
Samoin toimisin minä. Rotta on rakas lemmikki samoin kuin koira tai kissa.
-
Kaikissa eläinlääkärijutuissa toimisin samalla tavalla ilman muuta, mutta uurnaa en ostaisi enkä tuhkausta suorittaisi pienelle eläimelle, vaan hautaisin itse. Mutta eri asia onkin, jos on isompi eläin, vaikkapa suuri koira, eikä esim. omaa pihaa, johon hautaisi... sitten pistäisi miettimään tuo hautaamistapa.
-
Sama täällä, olkoon vaikka mikä lemmikki, mutta kaikkeni teen sen hyvinvoinnin eteen.
Ja minusta jokaisella elävällä olennolla on oikeus myös kauniisti päästä sateenkaarisillalle, silloin
kun apu ei auta.
-
Rotilla nuha on usein merkki rotille tyypillisesta mycoplasma pulmonis -sairaudesta, joka on niille vakava ja hoitamattomana kuolemaan johtava hengityselinten sairaus. Voi toki kuulostaa kesyrottia tuntemattomalle hassulta viedä rotta eläinlääkäriin nuhan takia, mutta näin se vaan on tehtävä, jos on lemmikin ottanut hoitaakseen.
Itse olen vienyt rotan eläinlääkäriin montakin kertaa, myös nuhan takia ja tuota mycoplasmaahan se sitten oli. Lääkitys auttoi ja lemmikki sai lisäaikaa. Ihan itse piti maksaa, mutta homma oli hintansa väärti [:-)]
Meidän rotat nukkuvat ikiuntaan tuolla puutarhassa ison tammen katveessa. Ei tarvittu uurnia eikä tuhkauksia.
-
Hyvinkin ymmärrettävää. Samoin toimisin minäkin. Myöskään minä uurnaa en hankkisi, enkä ole hankkinut.
Tietenkin vähän eri asia kun asuu omakotitalossa jonka pihaan voi ystävänsä haudata.
Kyllä meidän Wäinönkin (leopardigekko) hoidot ja röntgenkuvat yms. maksoivat paljon enemmän kuin pojan hankintahinta aikoinaan. Mutta ei tullut mieleenkään muutoin toimia. Nyt nukkuu Wäinö omppopuun alla [BYE]
Ja onhan Onninkin lääkärikulut jo ylittäneet hankintahinnan, vaikka ei sekään ihan vähäinen ollut. Enkä ole koskaan sillä tavalla laskenutkaan. Rahat hankitaan vaikka mistä että poika saadaan hoidettua parhaalla mahdollisella tavalla.
Ja jo säännölliset rokotukset ja vuosittaiset tarkastukset maksavat. Tunnemme kuitenkin että moninkertaisena saamme takaisin mitä ihanaiseen kuluu [:36]
-
Minäkin, kun etsin koteja cockerinpennuille, muistutan aina, että ei se ostohinta
ole se ainut kustannus lemmikin hankinnassa. Lemmikin hoitaminen voi olla todella kallista
jos se sattuu sairastumaan.
-
Sen ymmärrän että kuka lemmikin ottaa, niin toki se sairastuessa hoidetaan asianmukaisesti, mutta tuo 300 euron tuhkauurna lemmikkirotalle menee kyllä mun käsityskyvyn yli. Jutusta ei käynyt ihan tarkkaan ilmi se, että oliko tyttö itse päättänyt ottaa tuon kalliin uurnan vai oliko siitä sovittu vanhempien kanssa. Ei kai lapsi voi itsekseen edes tuollaista päätöstä tehdä, pieneläinklinikan olisi kyllä pitänyt ottaa vanhempiin yhteyttä.
-
Mulla ei ole ollut rottia,mutta hiiriä ja gerbiilejä on.
Toistaseksi onneksi ovat olleet terveinä ja voineet hyvin.
Yksi hiiri tosin kuoli ihan itsestään.
Olenkin ajatellut että jos joskus tulee sellainen tilanne niin olen valmis lopettamaan hiiret ja gerbiilit itse.
(hiilidioksidi pöntöllä)
Muutama vuosi sitten lopetin pienet huonokuntoiset liskoni itse.
Lopetuksen tietenkin pitää olla nopea jotta se ei tuota turhaa tuskaa eläimelle.
Pitää tietää mitä tekee.
Lemmikkipupun,kissan,koiran,isommat liskot tietysti veisin eläinlääkärin lopetettavaksi.
Hyvin pienten lemmikkien kohdalla on hyvä miettiä sitäkin kuinka rankka koettelemus sille on se eläinlääkäri reissukin,selviäisikö se edes siitä matkasta.
Jos on monia kymmeniä hiiriä tai gerbiilejä niin kalliiksi tulisi kiikuttaa kaikkia eläinlääkärin lopetettavaksi.
Eiväthän nekään jotka käärmen ruuaksi kasvattavat hiiriä ,rottia tai pupuja,vie niitä lopetettavaksi eläinlääkäriin.
Ja vielä korostan että pitää tietää mitä tekee ja tehdä se nopeasti ja varmasti.
Mutta jokainen tekee niin kuin parhaakseen katsoo ja eläimen parhaaksi.
ja tietysti sairas eläin pitää hoidattaa,mutta jos heti selvästi näkee että kyse on vanhuudesta tai todella huonokuntoisesta eläimestä jota ei enää lääkärit auta.
Ja ihan bioskaan olen heittänyt paperipussissa nämä pienet.
koiralle sitten oli ihan uurna.
-
Pienin eläin mikä meillä on viety eläinlääkäriin oli maissihiiri, ja se oli ilmaiseksi saatu.
Sen minkä ottaa, se täytyy hoitaa kunnolla.
En yhtään tykkää kun joku ottaa kissan kun ilman saa ja sitten se ei jatkossakaan saa maksaa mitään.
Samoin sekarotuisia koiria saa ilmaiseksi tai edullisesti, niin tulee tunne ettei niitä sitten lääkärinkään viedä.
Hevosia saa edullisesti... sitten niitä ottaa ihmiset jotka ei yhtään osaa hoitaa niitä.
-
Meillä oli aikoinaan 3 marsua ja kaksi hamsteria,kaikkia käytettiin eläinlääkärissä, mutta tuhkausta tai uurnia ei harrastettu, kun oli sen verran takapihaa minne haudata.
Kisua kuskattiin lääkärille ensin rokotettavaksi, sitten leikattavaksi, kun loukkasi itsensä käytiin varmaan 3 - 4 kertaa syksyssä. Pissavaivat veivät taas lääkäriin ja aina kun joudutaan nukuttamaan, on lasku yli 100 euroo, että semmosta. Pikkujyrsijät olivat meillä markka-aikaan, mutta yhteishinnaksi laskettiin helposti yli 1000 markkaa !
Ei eläinten hintaa voi laskea rahassa vaan rakkaissa muistoissa ja vielä tänäkin päivänä on Pilvi-kisu tärkeä perheenjäsen, ellei tärkein ! [:10]
-
Silloin kuin kasvatin hiiriä ja kesyrottia sekä Gerbiilejä niin lopetin niitä itse hiilidioksiidi pöntöllä.
Ainoastaan yhden kerran jouduin viemään yhtä hiirtä eläinlääkärille lopettettavaksi se oli ennenkuin aloin niitä kasvattamaan, eläinlääkäri otti siitä lopetuksesta 60 markkaa.
Kolme vuotta sitten jouduin viemään koirani lopettettavaksi ja se maksoi 130 €.
Mycoplasma viirus on erittäin vakava sairaus hiirillä ja kesyrotilla. Sitä esintyy enemmän kesyrotilla kuin hiirillä.
Toinen sairaus mitä kesyrotilla on myös löytynyt on Parvo.
Ei ole olemassa mitään lääkkeitä jotka poistavat mycoplasma viiruksen hiiriltä ja kesyrotilta.
-
Minä oon kyllä niin herkkä, että en voisi itse lopettaa edes hiirtä.
-
Olin minäkin alussa todella herkkä, en pystynyt niitä itse lopettamaan alussa vaan mun ystävä tuli ja laittoi ne sinne pönttöön ja lopetti niitä.
Mutta pikku hiljaa luonne karistui ja laitoin ne itse sinne pönttöön, se oli todella helppoa, ne kuoli heti.
Yleensä lopetin sairaat eläimet ja niitä poikasia jota jouduin karsimaan elikkä ylimääräiset urokset.
Sekä värivirheelliset ja mutkahäntäiset.
-
Mikä on tämä hiilidioksidipönttö? Onko siinä jotain tappavaa kaasua, vai miten se toimii?
-
Hiilidioksiidia.
-
Juu, minustakin on ihan ok jos pystyy lopettamaan rotan tai muun pienen eläimen itse niin, että se ei tarpeettomasti kärsi. Silloin kun minulla oli rottia, ei noista hiilidioksidipöntöistä ollut tietoa, ainakaan minulla. Tekee niin tai näin, niin minuta avainsana on vastuullisuus ja huolehtiminen siitä, että eläin ei tarpeettomasti kärisi. Kuljetus voi tosiaan olla pahempi asia kuolemansairaalle eläimelle kuin nopea ja kivuton kuolema kotona.
-
Menee asian viereen pahasti, mutta "naapurissa" asuu juoppoja joilla oli koira.
Nyt se katosi ja joku näki kun se kannettiin asunnosta ulos.
Jotenkin mulla on sellainen luulo ettei kokenut ns. normaalia kuolemaa.
Jahkaan että olisiko pitänyt tehdä jotain, mutta mitä.
Juoppojen eläimet saattavat olla huonossa hoidossa vaan joku hoitaa hyvinkin.
Koira ehti asua tuossa vaan pari viikkoa [:-I]
-
Kyllä ihminen karaistuu, jos on pakko.
Työskennellessäni 1000 emakon porsitussikalassa en alkuun pystynyt lopettamaan
viallisia porsaita. Mutta myöhemmin ei tuntunut missään. Nämä olivat kyllä tietysti
aina jollakin tapaa viallisia/elin-/myyntikelvottomia. Myös emakkoja jouduin lopettamaan.
Se oli paljon karumpaa hommaa, mutta ei siinä itkut auttaneet.
Mutta ymmärrän kyllä täysin, ettei ihminen välttämättä ole kykeneväinen lopettamaan omaa eläintään. En itsekkään olisi halunnut tätä tehdä, mutta sikalan eläinlääkäri oli yli sadan kilometrin päässä, eikä häntä sinne kutsuttu ellei ollut todella vakava asia. Itse suunnittelimme lääkitykset jne. myös. Kyllä näitä sikoja kohtelin kuin omiani vaikkei ne omia ollutkaan.
Ja itse ap. kysymykseen. Olisin toiminut samoin. Paitsi en olisi tuhkannut enkä ostanut uurnaa. Mutta pikkutyttönä olisin varmasti toiminut aivan samalla tavalla kuin tämäkin tyttö.
-
Minun edesmennyt äitini oli nuorena lahtivajalla töissä ja joutui tappamaan eläimiä. Kysyin häneltä, että miten voit tappaa. Hän vastasi, että "oli pakko. Se oli minun työtäni". -Mitenkä minusta onkaan tullut tällainen "herkkähipiä", että en saa eläimeltä henkeä pois.