Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Vapaa keskustelu => Aiheen aloitti: Rouva Hömötiainen - 26.09.06 - klo:19:44
-
Heips
Eipä mennä merta edemmäs kalaan. Meidän pihalla on jo siis jonkin aikaa asustellut kissa, jolla ei selvästikään ole kotia.
Harmaanraidallinen, tuuheaturkkinen, paksuhäntäinen (Arvon sukua), erittäin arka, aikuinen kissa.
Vailla kotia siis nyt.
Eikös kukaan olisi kiinnostunut?
Koetan saada sen sitten eläinsuojeluyhdistykselle, jos ei kotia muuten löydy. Meidän Riesa sanoi, että nyt riittää nuo löytökissat tähän pönttöön! Muuten olis tullut Arvolle kaveri!
-
Onko se saatu jo kiinni???
-
Ei, ei ole saatu kiinni eikä edes yritetty. Tänä iltanakin, kun olin Arvon kanssa pihalla, oli se ruusupensaan juurella. Jotenkin minulle tuli kummallinen olo, että joku tuijottaa minua. Ja niinhän sitten huomasinkin sen! Välskäri ei meinannut millään saada sitä tähtäimeen.
Juuri kävin sille viemässä ruokaa ulos. Ja siellähän se oli taas, ruokintapaikallaan, aivan kuin odottamassa iltapalaa.
Karkuun ryntäsi taaskin lujaa. Mutta kyllä se kiinni saadaan - apuja on jo luvattu pönttöläisten taholta! [:-)]
-
Kiva että yritätte ottaa kiinni. Viettekö ruokintapaikalle sen kissapyydyksen? Ruokakuppi sisään vaan sinne... Saattais olla hyvä mahdollisuus silleen napata.
[:-)]
-
Ottaisin muuten vaikka eilen, mutta kun Luipero... Se ei ole oikein suopea muita kissoja kohtaan, enkä uskalla ottaa ilman palautusoikeutta toista kissaa edes kokeeksi. Ei olisi reilua sitä toista kissaakaan kohtaan tulla koko ajan sorsituksi ja sähistyksi, saati että joutuisi taas kerran jonnekin muualle, jos ei kerta kaikkiaan tulisi toimeen.
Äidin kissan kanssa tulee kohtuuhyvin toimeen jo, ovat sen verran useasti olleet yhteyksissä ja niin vanhoja molemmat. Sillä tavalla totuttamalla saattaisi toimiakin, mutta näin... Valitan. Mielelläni auttaisin, mutta. [:21]
-
Kaivonpa tämmöisen vanhan ketjun esiin. Onkohan tässä alku Kaapon tarinoihin? [:-)]
-
Ihanaa kati!!!
Kaapon alkuaikojahan tuossa juuri eletään.
Hän oli ollut eilen lääkärissä ja lääkäri oli naureskellut hänen nimeään.
Hänen oikea nimensä on nykyisin
Herra Gabriel Lilliäinen
Lilliäiseksi minä silloin rupesin kutsumaan. Hän ei kyllä muistuta Lilliäistä vähääkään. Nykyisin hän painaa yli 7 kiloa, silloin löydettäessä 5 kiloa. Hänellä oli kirppuja, yksi hammas katkennut, kynsivallitulehdus, ihotulehdusta ja takkuja turkissa. Hän oli erittäin huonokuntoinen ja jos ei eläinrakkautta olisi löytynyt, olisi hänet varmasti lopetettu toivottomana. Mutta Hesy hoitaa hyvin löytöeläimet.
Nythän Herra Gabriel Lilliäinen viettää erittäin mukavaa elämää Alapönttölässä.
-
Jo luulin, että taas tulee jatkoja. [:-DD]
On se ollut ihanaa lukea näitä Hömiksen kissajuttuja, että voisi joku koditon sinne nurkille vaikka eksyä, siellä on ainakin ihminen joka varmasti kantaa huolta ja järjestää asat kuntoon aikaa ja keinoja säästämättä.
-
Tällä erää kuitenkin toivoisin jo, että ei enää tulisi noita löytökissoja. Mutta aivan varmasti tulee.
Siilejä nyt odottelen kovasti ilmaantumaan. Meidän lehtikompostorissa oli sennäköistä jälkeä, että siellä on ehkä talvea vietetty.
Voisin kohta ruveta ruokkimaan, mutta kun se aina sitten houkuttelee paikalle muitakin nelijalkaisia. On meillä muhevia paikkoja siilien löytää ruokaa aivan luontaisellakin tavallaan.
Mutta sitten kun pikkusiilit ilmestyvät, en voi vastustaa! Ne ovat niin herttaisen suloisia.
-
Pikkusiilit ovat ihanaisia. Mutta kaikkein ihaninta on ollut lukea herra KaapoLilliäisen tarina, josta voisi kertoa sadun [:-)] , joka olisikin sitten tositarina :-))
-
Totta vai tarua?
http://alapontto.pp.fi/Joulukalenteri/ (http://alapontto.pp.fi/Joulukalenteri/)