Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Eläimet => Aiheen aloitti: Ikka - 05.01.10 - klo:15:42
-
Sain tänään jenkkilästä sähköpostin mukana kuvasarjan, jonka Norbert Rosling kuvasi Hudson Bayssa Kanadassa. Uskallan laittaa nämä kuvat , koska tämä kuvasarja liikkuu maailmalla vapaasti. En osaa linkittää koko kuvasarjaa siten kuin se on sähköpostissa teksteineen. Mutta kerron lyhyesti oman suomennokseni teksteistä.
Yhtenä iltana jääkarhu ilmestyi N.R.in pihaan, jossa hänen rekikoiransa olivat.Hän oli varma, että menettäisi koiransa. Mutta jääkarhu näyttää tulevankin rauhan aikeissa. Hän halusi vain halata jotakuta. Viikon ajan jääkarhu tuli joka ilta leikkimään koirien kanssa.
Sitten siinä oli runo, mutta voin liittää sen viestiin, kun olen miettinyt siihen jokinlaisen kelpo suomennoksen.
http://picasaweb.google.fi/Ikka58/Jaakarhu?authkey=Gv1sRgCNmG2rrU8uP9Tw&feat=directlink (http://picasaweb.google.fi/Ikka58/Jaakarhu?authkey=Gv1sRgCNmG2rrU8uP9Tw&feat=directlink)
Runo:" Olkoon sinulla
aina rakkautta jakaa,
terveyttä tallella
ja ystäviä, jotka välittävät."
-
:-O Ihmeellistä, mutta niin suloista [:-)]
-
Voi hyvänen aika! Onpas ihana!
-
Ihana kuvasarja [:-)]
-
Mielettömän ihanat kuvat :-)) Kiitos niistä [:-)]
-
Olen muistaakseni jossakin nähnyt nämä mutta aina on kiva katsella uudelleenkin, ovat niin söpöjä [:-)]
-
Tälläiset kuvat aina sykähdyttää.. [:-)]
-
Sain tuon jääkarhuviestin hyvältä ystävältäni ihan Floridasta asti. Arveli, että pidän siitä. Luin kännykästä sähköpostini aamulla ennen hiihtoreissua. En saanut viestiä auki, vaan piti vielä avata kone. - Koko päivän olen ajatellut tuota hellyttävää kuvasarjaa. Se on niin liikkis. Luonnossa voi tapahtua vaikka mitä ihmeellisiä asioita. Kyllä meillä ihmisillä olisi opittavaa luonnosta.
Luulen, että tuo jääkarhu on aika nuori ja etsi ihan oikeasti seuraa , leikkikavereita. Koirat hoksasivat heti,mistä kenkä puristaa. Taisi koirille jäädä ikävä rintaan, kun karhu ei enää viikon päästä tullutkaan.
No, hiihtoreissullani näin tänään ilveksen jäljet.Tunnen ne hyvin, koska ilves kulkee joka vuosi samoja reittejä. Joka vuosi ne näen. Kohta pitäisi näkyä suden jäljet ilveksen perässä. - Suolla näkyy usein , varsinkin reunoilla , eläinten jälkiä, mutta helppo niitä ei ole nähdä. Huomaan usein, että jokin eläin on juuri mennyt, mutta vaihtanut suuntaa, kun on ilmeisesti kuullut suksieni kahinan. Luonto on aarreaitta.
-
Mukavia karhukuvia.
-
Sain tuon jääkarhuviestin hyvältä ystävältäni ihan Floridasta asti. Arveli, että pidän siitä. Luin kännykästä sähköpostini aamulla ennen hiihtoreissua. En saanut viestiä auki, vaan piti vielä avata kone. - Koko päivän olen ajatellut tuota hellyttävää kuvasarjaa. Se on niin liikkis. Luonnossa voi tapahtua vaikka mitä ihmeellisiä asioita. Kyllä meillä ihmisillä olisi opittavaa luonnosta.
Luulen, että tuo jääkarhu on aika nuori ja etsi ihan oikeasti seuraa , leikkikavereita. Koirat hoksasivat heti,mistä kenkä puristaa. Taisi koirille jäädä ikävä rintaan, kun karhu ei enää viikon päästä tullutkaan.
No, hiihtoreissullani näin tänään ilveksen jäljet.Tunnen ne hyvin, koska ilves kulkee joka vuosi samoja reittejä. Joka vuosi ne näen. Kohta pitäisi näkyä suden jäljet ilveksen perässä. - Suolla näkyy usein , varsinkin reunoilla , eläinten jälkiä, mutta helppo niitä ei ole nähdä. Huomaan usein, että jokin eläin on juuri mennyt, mutta vaihtanut suuntaa, kun on ilmeisesti kuullut suksieni kahinan. Luonto on aarreaitta.
[KIPPIS]
Kyllä, lunto on todella aarreaitta, kun vain osaa sitä niin katsella.
Jälkiä lumesta, esim. juuri hiihtoretkellä tai jopa kävelylläkin on tosi kiva tarkkailla. Aina voi oppia jotain uuttakin. Ihan niin kuin lintumaailmassakin on aina jotain uutta opittavaa. :))
Ihana kuvasarja. Lunto on ihmeellinen! [:-)]
-
Ällistyttävän epäilyttävän ihanaa. jos näin todella on. Eläimet kuvissa ovat ihania! [:-)]
-
Tässä on videoituna kaksi jääkarhua ja monta koiraa leikkimässä ja hellittelemässä. Kannattaa katsoa kokonaan...
http://www.youtube.com/watch?v=JE-Nyt4Bmi8&feature=related
-
Lempeitä jääkarhuja, mutta kyllä minua vähän hirvitti, kun koirat olivat ketjussa. Pelkäsin, että hirttyvät, ja viimeksi se koira, joka oli karhun "syleilyssä", ei tuntunut nauttivan olostaan.
-
Olihan se koira aika "karhunsyleilyssä" siinä lopussa, mut ei vaikuttanut minusta hätääntyneeltä. Pois pyrki ja pääsikin. Mä en jotenki osannut pelätä mitään... ehkä kun se mies tuntui tietävän mitä tekee ja oli niin rauhallinen. Nii ja kaunis musiikki taustalla ei enteillyt mitään kamalaa. :-))
-
Tuosta olisi opiksi ihmisille. Kunpa mekin tulisimme toimeen erilaisuuden kanssa, hyväksyisimme toisemme .