Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Vapaa keskustelu => Aiheen aloitti: Sus - 05.02.10 - klo:09:40
-
Yhtäkkiä humpsahti mieleen jostakin aikojen aamuhämärästä kansa-, oppi-, keski-, peruskoulun laulukokeet. :-O Mitäs niistä tykkäsitte? Jännittikö? Pidetääks alakouluissa ja peruskouluissa vielä sellaisia? Että joutuu nousta seisomaan, pahimmillaan mennä luokan eteen yksinlaulua vetämään...?
Mä koin suoranaista kauhua...
Muistoja? Kokemuksia?
-
Ei tarvinnut mennä luokan eteen, sai laulaa ihan paikaltaan. Tosin seisten. Ja kyllä oli perhosia vatsassa. [:4] Vaan ne hävis sieltä aika äkkiä, kun laulu rupesi sujumaan. Viimeinen laulukoe taisi olla oppikoulun kolmannella luokalla, muistaakseni...
-
Sehän oli ihan kauhea kokemus, ekalla luokalla ei ääni edes kulkenut ja sain 6 todistukseen.
Myöhemmin kun opettaja muuttui,
oli rohkaiseva ja ehkä kuunteli tunnillakin ääntä se nousi muutaman pykälän.
Yläasteella oli sijaisope, eläkkeellä oleva nainen laittoi meidät kokeessa laulamaan jonkun "hirveen vanhan" laulun.
Oma ope kuunteli ehdotuksia ja valitsi niistä sitten yhden, mutta ei tämä.
Osasipa pilata yhden sinänsä ihan kauniin laulun minulta, sillä tuo tilanne tulee aina mieleen kun laulun kuulen.
Hirveä kammo on edelleen esiintymiseen, onko koululla osuutta :-O
-
Luokan edessä oli suoritettava esiintyminen. [:4] [:67]
Ikuna en enää julkisesti laula.
-
Mulla on ollu aina kamala esiintymispelko. Koko koulu- ja opiskeluajan. Nyttemmin se on vähentynyt.
Luokan edessä piti laulaa kansakoulun ekaluokalla. Sen jälkeen sai laulaa omalla paikalla, seisten. Sain ekaluokalla todistukseen seiskan, esiintymisestä en muista muuta, kuin että pelkäsin ihan kauheesti... kai se sitten pieleen meni... [:-I]
Perus-/oppikoulussa oli sitten niin ihana opettaja, että ymmärsi esiintymispelon ja saatiin mennä laulamaan kahdestaan opettajan kanssa luokan siivouskomeroon! [:-DD]
-
Samankaltaisia kokemuksia on minulla kuin muillakin..no 10 laulajana piti aina luokan
edessä laulaa..(esiintymiskammoisen) ja kädet hikos ja mahan pohjassa tuntui tosi
kaamealta.Usein jouduin laulamaan mahtipontisia lauluja,..siis määrättiin..esim.Oolannin
sota oli yksi ahdistavimmista lauluista mitä kokeissa joutui laulamaan.Armeijan kasvatti
kun olin ehkä lauluvalinta johtui siitä..ja olihan se lapselle tosi mukava laulu esittää :-))
vai mitä olette mieltä.
Ehkä pikku paniikissa sitä veti laulun reippaalla tyylillä ja siitä tuli huippunumero.
että kyllä koulu on ahdistusta tuonut minunkin elämääni..eli mieluummin takarivin taavi
kuin.....
-
Useimmiten saatiin itte valita mitä laulaa. Mä lauloin melkein aina "läksin minä kesäyönä käymään, siihen laaksohon kussa kuuntelin päivää..." vai meniks se noin...
-
Telkkinen, olipa soma laulu laulettavaksi [:-I]
Sekin vaikutti paljon minkä laulun joutui laulamaan, kammo nousi pilviin jos oli epämieluisa.
Me saatiin tunnillakin yläasteella laulaa melkein mitä haluttiin,
oli ihana ope [KIPPIS]
Meillä oli myös esityksiä mm. kirkossa, sillä olimme kaikki kovia laulamaan.
-
Kyllä ihmisillä on ollut varmaan jopa traumaattisia kokemuksia. Kauheinta varmaan, jos yksinkertaisesti ei ole sävelkorvaa eikä osaa laulaa... muistan kansakoulussa yhden pojan, hän puhui koko laulun... [:-(] ja häneltä tuli pissat housuun. [:-(] [:´(] Siis siitä on varmasti jäänyt trauma, ainakin mulle ois jäänyt. [:-I] Muistan kuinka se tuntui minusta niin pahalta, myötäelin niin voimakkaasti.
-
Sängyssä, vatsallani laulaa luikautin, enkä muistaakseni paljoa jännittänyt. Tykkäsin laulamisesta, siitäkähän rohkeus johtui? [:-I] [:-)]
Sit kun sain kävelyoikeuden, niin seisoen pulpetin edessä lauloin.
-
Sus, samantapainen muisto mullakin, poika lauloi todella huonosti ja OPE alkoi nauramaan, luokka tietty perässä.
Eikö ope olisi heti voinut sanoa että kiitos riittää, mutta piti nolata [:-I]
Lisäys, se että ope nauraa, pilkkaa, ivaa tms. on tuhannesti pahempi kuin koulukavereiden.
Itselläni on edelleen jonkin sortin trauma, liikuntatunnilla eräs ope otti mut silmätikuksi.
Edelleen luulen että mussa on se "vika" mitä ope hoki.
-
Äiti käski laulaa tiedän paikan armahan, kun sen osasin parhaiten. Kutonen tuli [:-DD]
-
Viimeisimmissä laulukokeissa lauloin "Kesäpäivä Kangasalla". Kolme säkeistöä. Ilmeisesti kannatti kun tuli kymppi, ihan ekan kerran.
Hän (http://www.kmkoolitus.ee/pics/20040402.jpg) oli musiikinopettajana silloin. Tosin huomattavasti nuorempana kuin kuvassa.
-
Heh...mä sanoin opelle, että en laula, ku en osaa, antoi mulle renkun, eli jakkaran eli nelosen. Se seisoo vieläkin päästötokarissa.
-
Sus, samantapainen muisto mullakin, poika lauloi todella huonosti ja OPE alkoi nauramaan, luokka tietty perässä.
Eikö ope olisi heti voinut sanoa että kiitos riittää, mutta piti nolata [:-I]
KAMALAA!!! [:-//]
-
Tosi rankkaa olivat laulukokeet! Vaikka laulaa osasinkin.
Viimeksi lauloin kokeessa pyrkiessäni Turun opettajakorkeakouluun laulun " Lapsoset ketterät kootihaassa, koivusta oksat taittoi!" Onneksi en tullut valituksi.
Sitten myöhemmin on kuitenkin laulu mennyt ihan hyvin. Viimeksi harjoittelin Kotkassa asuessani Mozartin Reiquiemia, vieläkin sen sävelkuviot kulkevat hyräilyissäni.
-
Lisäys, se että ope nauraa, pilkkaa, ivaa tms. on tuhannesti pahempi kuin koulukavereiden.
Itselläni on edelleen jonkin sortin trauma, liikuntatunnilla eräs ope otti mut silmätikuksi.
Edelleen luulen että mussa on se "vika" mitä ope hoki.
Minäki sain jonkun sortin trauman liikunnasta. Ope oli HUONO. Oon sille vihanen vieläkin. Olin joissain lajeissa hyvä, jopa luokan paras, mutta kun ei tehty muuta kuin pelattiin lentopalloa ja pesäpalloa, ja niissä oon huono, niin seiska tuli. Olin hyvä koriksessa, mut valittiin luokkien väliseen otteluun, hyppäsin korkeutta luokan parhaiten ja olin Kotkan koulujen välisessä 100 m juoksukilpailussa valittuna ja sain lusikan (tulin viidenneksi, mut kisassa oli siis kaikki Kotkan koulut), ni seiska... Oon ylinotkea ja oisin ollut hyvä voimistelussa, mut eihän me sitä paljoo tehty.
Tulipa vuodatus, piti puhuu laulusta... :-))
-
Ihan kamalasti jännitti aina laulukokeissa ala-asteella [:-)] Luokan edessä ei tarvinnu laulaa sai onneksi laulaa paikallaan [:-)] Ylä-asteella laulukokeet laulettiin yksin, joten se oli ihan ok. [:-)] Tykkäsin laulamisesta ja musiikista ja kuorossakin tuli luriteltua ylä-asteella ollessa. Mäkin muistan tuon Oolannin sota laulun, se oli helppo laulaa lurauttaa [:-DD] [:-DD]
Mukava on karaokea nykyisin lauleskella ystävien kanssa (http://www.smilies.4-user.de/include/Musik/smilie_musik_067.gif)
-
Minäki sain jonkun sortin trauman liikunnasta. Ope oli HUONO. Oon sille vihanen vieläkin. Olin joissain lajeissa hyvä, jopa luokan paras, mutta kun ei tehty muuta kuin pelattiin lentopalloa ja pesäpalloa, ja niissä oon huono, niin seiska tuli. Olin hyvä koriksessa, mut valittiin luokkien väliseen otteluun, hyppäsin korkeutta luokan parhaiten ja olin Kotkan koulujen välisessä 100 m juoksukilpailussa valittuna ja sain lusikan (tulin viidenneksi, mut kisassa oli siis kaikki Kotkan koulut), ni seiska... Oon ylinotkea ja oisin ollut hyvä voimistelussa, mut eihän me sitä paljoo tehty.
Tulipa vuodatus, piti puhuu laulusta... :-))
Sori mähän se livahdin väärille raiteille [:-)]
Opehan se huono on noissa tilanteissa, yritin aikuisena etsiä hänet kertoakseni hänelle vuorostani suorat sanat.
Ei löytynyt mikä on sääli [:-DD]
Samoin mä olin luokkani paras määrätyissä lajeissa,
mutta se sisäjumppa oli kauhistus, juuri se laji missä ope mua pilkkasi [:-/]
100m oli munkin laji koulujen välisissä kisoissa joissa pärjäsin ihan hyvin, eli lusikoita tms. tuli [:-)]
-
Mukava on karaokea nykyisin lauleskella ystävien kanssa (http://www.smilies.4-user.de/include/Musik/smilie_musik_067.gif)
Niin onkin. [:-DD]
-
Liikunta on minusta laji, jossa EI tulisi antaa arvosanoja! Vaan opettaa liikunnan riemua. Multa meni ainakin ihan kaikki into lähes kaikkeen liikuntaan tuosta epärohkaisusta. [:-(] Harrastin silloin ratsastustakin. Sitä voisin kyllä jatkaa mielelläni vieläkin. [:-)]
Mutta laulamisesta, mun esiintymiskammo on roimasti vähentynyt ja laulelen mielelläni karaokea niin baarissa kuin ystävien luona. Eli Katin luona. :-)) Muuallakin jos laitteet löytyy ja oon paikalla. [:-)]
-
Mukava on karaokea nykyisin lauleskella ystävien kanssa (http://www.smilies.4-user.de/include/Musik/smilie_musik_067.gif)
Niin onkin. [:-DD]
Pyris on hyvä laulamaan! Mä tiiän! :-))
-
Numerot vaihtelivat 6 - 8. Ekaluokalla olin niin onnettoman ujo ja suorastaan pelkäsin tiukkaa opettajaa ! [:67] Loppunumeroksi taisi jäädä tuo kutonen oppikoulun tokaluokalla ( kun en valinnut musiikkia ? ), paitsi että se oli musiikin numero. Kansakoulun 4:nnellä sain kasin Hämäläisten laululla.
Ei me varmaan jouduttu luokan edessä laulamaan, koska siitä ei ole jäänyt traumaa.
Esiintymispelosta tuli mieleen vapaaehtoiset ääntämiskokeet 9-luokan valtakunnallisessa englannin kokeessa. Oppilaat suorittivat ne mieluiten vaikka käytävällä opettajan kanssa kahden, joten niin me teimme. Samalla tuli annettua positiivinen palaute. Kaikista löytyi jotain positiivista ! :-))
-
Siis ihan kauheita olivat koelaulut. Jännitii niin kamalasti. Pulpetin vieressä sai seistä ja laulaa. Yleensä lauloin Pieni nokipoika. Yhdeksäinen oli laulussa yläluokilla. (Toinen kammotus oli ammattikoulussa pidettävä esitelmä luokan edessä)
-
Kyllä nousi tämän aiheen myötä monta kauhunhetkeä pintaan.Siellä ne ovat
sisälle tallennettuna kait lopun elämää.Ja aika kauan jo olleetkin.
laulukokeet..esitelmät, sekä kevät-ja joulujuhlaesiintymiset aiheuttivat
vatsakipuja ihan riittämiin...tunteen pystyy vieläkin kokemaan, että kyllä
ne ovat olleet tosi kamalia koetuksia.
-
Kauhukokemuksia tosiaan... eräs nykyelämän kokemuksista oli esitelmä Metallin Murikka-opistolla, joka videoitiin. Huh...siinä jäi välillä jopa se piirtoheittimen taustakangaskin vetämättä alas...ihmettelin vaan kuin se noin huonosti näkyy seinällä kuva [:-DD]. Sitten, aloin katsella, en yleisöön vaan ulos! Siinä sevverran rauhotuin, että läpi meni. Jaa, esitelmän aihe oli...mikäs muu kuin Lappi ja Salla.
-
Minä jännitin aina kanssa kaikkea esiintymistä. Hirveetä... Kauheaa oli myös optikkokoulun lopputyön esitelmänpito omalle luokalle ja vuotta alemmalle luokalle ja vielä palautetilaisuus, kun esitelmän jälkeen piti luokalle jakaa esitelmää koskevia kysymyksiä.
Hengissä selvisin...
Enää EHKÄ en jännittäisi niin paljon.
-
Mä olin sit ihmeellinen, kun esiintymisaikana alkoi naurattaa. [:17]
Tais kuulua varhais murkkuikään, tai olisko ollutta jonkun lääkkeen sivuvaikutus, koska olin muutenkin "outo". [:-DD]
Kärsin ja juttelinkin tuosta opelle.
Jostain olen lukenut, tai kuullut, että jos/kun joutuu esiintymään yleisölle, niin kannattaa katsoa takarivistä ihan pikkasen ylemmäksi. Ei kuitenkaan niin paljoa, että näyttää kuin katsois koko ajan kattoon.
-
Paras tapa on jos "joutuu" esiintymään..ottaa ritolat.Kuuluu minun taktiikkaani :-)) nykyään.
-
Mä olin yläasteella ja lukiossa luokan ainoa joka olisi oikeasti halunnut koulun kuoroon. Sinne pääsi/joutui jos sai laulukokeesta 9 tai 10, no kaikki kuusi vuotta mä sain laulukokeesta 8 ja kuoroon ei mitään asiaa [:-(] Hiukka jäi traumaa ja olo että laulaminen ei ole mun juttuni... No, opiskeluaikana olen sentään läpäissyt virsilaulukurssin [:-DD]
-
Paras tapa on jos "joutuu" esiintymään..ottaa ritolat.Kuuluu minun taktiikkaani :-)) nykyään.
Sama täällä :-))
-
Pari vuotta sitten oli mulla laulukoe. Hyvin meni, sain 8 laulusta. Eli ääneni on suurin piirtein hyvä. :-)) [:-)]
-
Hirveetä....Pienet sammakot,pienet sammakot ,,,,,, Ja hirvee musiikinopettaja luisevine sormineen! [:´((]
-
Sama juttu, kuin monella on ollut, laulamaan joutui pulpetin vieressä ja kyllä sitä vähän jännitti silloin. [:-)]
-
Ala-asteella ensin laulettiin luokan edessä sellaisen ison kartan takana ja myöhemmin saimme mennä opettajanhuoneen komeroon laulamaan kelanauhurille. Jännitti kyllä, mutta sain seiskan. Yläasteella lauloimme musiikinluokan komerossa opettajalle. Silloin ei enää jännittänyt niin paljon ja sain todistukseen 8. Numeroon vaikutti myös musiikin teoria, jossa en kovin kummoinen ollut, mutta nuotit tuli opittua. Ya:lla saimme itse valita laulun, mutta a-a:lla opettaja aina määräsi.
Luokallani oli myös koko kouluajan poika, joka ei osannut laulaa vaan puhui laulun.
-
Kansakoulussa piti luokan eteen laulamaan. Yläasteella
eri huoneesssa, vaan open kanssa.
Mua ei kansakoulussa häirinny yhtään, vaikka piti luokan edessä laulaa.
Mutta silloin mä olinkin kova esiintymään, olin kuorossa, ja näytelmäkerhossa.
Toista se oli sitten yläasteella. Murrosiän jälkeen en enää halunnu esiintyä laisinkaan.
Nyt vanhemmiten, taas vähäsen esiintymistä esiintyy :-)) noiniinku karaokehoilannan muodossa. :-))
-
Niin, ja sit piti vielä kehumani, että niinkauan kun todistuksessa oli aineena, Laulu, niin
numero oli 10. Sitten kun aineena oli Musiikki, niin numero oli jotain muuta :-))
Muutama vuosi takaperin, piti kokokansan edessä esitellä Portfolionsa. Ja siinä sitten
vastailla, portfolion vastaanottajien, kysymyksiin. Se oli jotain Kauheeta [:4] (http://www.cosgan.de/images/smilie/konfus/d025.gif)
Vieläkin nään painajaisia [:67] :-))
-
Meillä mentiin ulos tai eteiseen ja jokainen tuli vuorollaan laulamaan opettajan eteen. En tiedä olisko haitannut, jos muut olisi kuulleet, kun en huonompia laulajia ollut, taisi olla yleensä yhdeksän.
Muistojen verestämiseksi yksi vanhan ajan koululaulu.
http://www.youtube.com/watch?v=wp6m5BRQBrY&feature=related
-
Pulpetin vieressä seisten sai laulaa ja oli se kamalaa. Miksköhää nykysin ei enää lainkaan kamaloita laulaa, vaikka muutkuuntelee
-
Mulle putkahti mieleen, että kansakoulun laulukokeissa vapaavalintaisena lauloin usein "On maista kaikista sittenkin" ja "Miks leivo lennät Suomehen.. "
Miten mä en muista ollenkaan, et meille ois neuvottu nuotteja? [:-I] Toki avaimet ja sellaiset, mut ei niitä käytännössä käytetty.
Mulla on oma nuottiversio ollut muksusta lähtien. Pisteillä merkkasin ylä ja alaäänet ja niitä seurasin. Hyvin pelitti. [:-)]