Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Vapaa keskustelu => Aiheen aloitti: Sus - 14.10.06 - klo:19:39
-
Mistä Hän löytyi? Kertomuksia vastaanotetaan. Mielikuvitukseni ei keksinyt enempää mahdollisia tapaamispaikkoja, joten kertokaa oma tarinanne. Jos kehtaatte. :-)) Ei väliä onko kysymys entisestä, nykyisestä vai muinaisesta. Täsä näin lauantai-illan ratoksi. :-)) [8-)] :-))
Jätin avoimeksi kohdan montako "ääntä" saa antaa. Jos on meinaan useempii tarinoita... :-))
-
ei voi vastata
-
ei voi vastata
Eipä niin.
-
Äh, tarkensin kysymyksiä. En mistää mittää tiiä ja heittelin vaan leikkimielellä. [:-)]
-
Rannalla ehkä ,on oikein vastaus, vaikka se parkkialueella sytty! Meinaan LOVE! Siinä vaan kun eessä oli sinisimmät silmät ja touch! Se oli siinä! En ennen tätä enkä tän jälkeen ole tavoittanut tällaista silmäparia! [:35]
-
Huomasin kauhukseni, että mulla on ollu kyseessä vain ravintola. :-O
:-))
-
Ei voi vastata! [:-P] [:-P]
-
Miekin aattelin heti,että nykysen kumppanin! Mut jos halluutta tietää missä mie sen .....ai ette! No selevä! :-))
-
yhden hengen taloudessa täytyy äänestää tyhjää [:-I]
Eikä niitä kaikkea vanhempia juttuja enää muista,luulisin että kirjeenvaihto on ollut se ykkösjuttu, missään ihmisten tapaamispaikoissa kun en käy
-
Pitäisiköhän olla vaihtoehto "en ole kohdannut Häntä vielä"? Mulle löytyy kyllä sopiva vaihtoehto noistakin.
-
Ei tää niin vakavaa. Aattelin lähinnä, että ihmisillä saattaa olla hauskoja juttuja. Mä nimittäin tapasin ihka ekan, 12 vuoden suhde, ravintolajonossa, kun 18-vuotiaana jaksoi olla niin sinnikäs, että pikkukaupunnin parhaaseen paikkaan jaksoi jonottaa 2 tuntia. Yks mies hieman hauskuutti jonottajia, kun hällä tuli allerginen reaktio johonkin ja aivasteli peräkkäin 24 kertaa. (Mä laskin.) No se ei ollu se, joka haki mua tanssimaan. Mut se, joka haki tanssimaan, haki tanssimaan siks, kun oli jonossa huomannu, että päässä oli erikoinen hattu. (Miesten lierihattu).
Et sillee. :-))
-
Itse aloitin seurustelin vanhanaikaisesti eli kirjeillä. Itseasiassa olimme kirjoitelleet jo puoli vuotta ennen kun edes olimme tavanneet. Oli aika jännä ensi tapaaminen, kun tavallaan tunsi jo toisen. [:-)]
-
Työpaikalla ja rullaus alkoi ravintolassa. :-))
-
Olet unohtanut internetin, Sus. :-))
Me kohdattiin internetissä ja tavattiin toisemme ekan kerran Lontoossa. :-))
[:38] [:35] [:36] [:34] [:39]
-
Täten kohteliaimmin ilmoitan olevani olemassa edelleenkin. Saunassa olen käynyt ja hiukseni jotenkuten laittanut, mutta edessä on vielä nilkan hoito ja kääriminen sun muuta. AUTS siis jo etukäteen.
Juu, exäni - lasteni isän - kohdalla olisikin helppoa vastata, vaan toisen - eli nyxäni - kohdalla ei vaihtoehtoa ollunna ollenkaa... Juu, juu, juu; tulen kohta jotakin teille heittämään... JOTAKIN siis. Aivan kaikkea ainakaan yksityiskohtaisesti ei kai kertoa viitsi, mutta koska mitään salailtavaa tai hävettävää minulla ei ole, voin jotakin noista jutuista kertoakin. [:-)]
-
Suuret rakkaudet haihtuneet taivaan tuuliin, monessa paikassa kohdattu, ainutkertaiseksi arveltuja [:57] vaikea vastata [:-I] [:-)]
-
Miksei tuolla vastausvaihtoehdoissa ole mtv3-chattia? [:-I]
Nykyaikana kuitenkin aika moni tapaa sen elämänsä rakkauden netin välityksellä... ja ne parhaat kaverit pönttölän kautta! :-)) :-)) :-)) :-)) :-)) :-)) :-)) :-)) :-)) :-)) :-)) :-))
-
On siellä se "muualla" -vaihtoehto. :-)) Siitä just odottelinki tarinoita. Jos joku kertois. Musta on kiinnostavaa missä kaikkialla voikin tavata. ("Elämä on ihmeellistä".) Yksi hyvä ystävä on tavannut puolisonsa just netissä, pelatessa "kodinrakennus- " tai "talonrakennuspeliä". Nyt ovat tunteneet vuosia ja toinen vaava tulossa. [:-)]
-
Sus, me ei olla koskaan salattu sitä, että tavattiin ton mtv3-chatin kautta! :-)) Sen palstan fiilis vaan on nyt muuttunut jo muutaman vuoden ajan aika pervoon suuntaan, eli sitä ei voi kellekään suositella! :-O Tosin mun kummitytön äiti / rakkain nuoruuden ystävä löysi Pekan sitä kautta! :-))
Oli muuten aika jännää lähteä ajelemaan Pasin luokse yökahville, kun ei oltu koskaan edes puhuttu puhelimessa. Soitin ekan kerran Korson risteyksestä [:-DD] vieläkin joskus soitan siitä ja kysyn, että tästäkö mun piti soittaa! :-))
-
[:-)] :-)) [:-)]
-
Me ollaan tavattu tanssiravintolassa. Heh, aika perinteisellä tavalla siis, vaikka tarina ei edennyt ihan perinteisellä tavalla kylläkään [:-)]
Hauskaa se oli silti. Driver ns."ihastui" minuun heti [:16] , haki tanssimaan välittömästi ja osoitti kiinnostuksensa, mutta minä olin päättänyt olla vapaa ja en suostunut paukuille, en edes jäävedelle [:-I]
Näin meni melkein puoli vuotta...Driver haki minua aina tanssimaan, mutta mokoma ei enää pyytänytkään minua yhtikäs mihinkään. No lopulta minä tein aloitteen ja taidettiin mennä ekoilla treffeillä pizzalle....Siitä se sitten lähti. Aikaa mokomasta (vasta?) 20 vuotta.
Kaijalla ja Pasilla ehdottomasti mielenkiintoinen kohtaaminen. Haluan kuulla sen sitten livenä joskus :-))
Ja Marjulin&Didin story.
Upeita rakkaustarinoita [:38]
-
Heh, Driver on ollut kovilla! Mutta eikö TOSIRAKKAUDEN eteen kannata tehdäkin töitä?
Jos saan kertoa, niin olen kuullut Didin ja Marjulin tarinan.. ja se oli tosi romanttinen! Ihana! [:31]
Rakkaus on I-HA-NAA!!! :-)) :-)) :-))
-
Kaija...kyllä minäkin olin kovilla... [:-DD] Ei oikein meinannut luonto antaa periksi tehdä aloitetta!
Muistan oikein hyvin kun olin ystäväni kanssa liikkeellä ja häneltäkin vielä hain rohkaisua, että pitäisikö, vai eikö pitäisi tehdä aloitetta - kädet hikosi.... [:-DD]
Rakkaus on ihanaa, mutta hoitamista sekin vaatii... [:-)] Yhteinen aika, ei ole pelkkä fraasi. [:-I]
-
Eipä ollu työpaikkaa valikoimassa, piti laittaa muualla. [:-I]
-
Parus,olet NIIN OIKEASSA... rakkaus vaatii hoitamista! Eli kohta menee koneet kiinni täälläkin! [:-)]
Ja kun tavataan, saat kertoa (parin amaretton jälkeen) Ihan Koko Tarinan! [:31] [:30] [:35] [:36] [:-DD]
-
Kaijan ja Pasin kohtaaminen on lähes sama kuin minun ja Sarin. :-)) Hieman asiaa tarkentaakseni. Tilanne oli sellainen, että eräänä lauantai aamuna päätin katsoa teksti-tv:stä jotain urheilujuttua tai vastaavaa. Näpyttelin vahingossa väärän teksti-tv sivun ja se meni mtv3-chattiin. Siinä väärää sivua manailtuani silmääni pisti ilmoitus jossa kirjoittaja ilmoitti olevansa Kalajoelta. Ilmoituksessa haettiin nimenomaan kirjekaveri EIKÄ mitään suhdetta. Jostain syystä ilmoitus (en tiedä miksi) iski minuun niin, että kirjoitin tiedot siitä ylös...
No, sitten vierähti ehkä viikko, kun päätin kirjoittaa Kalajoelle. Vielä kun olin pudottamassa kirjeen postilaatikkoon, vedin sen pois ja ajattelin että mitä olenkaan tekemässä... No, tipautin sen sitten kuitenkin... Siitä se sitten lähti... [:-)]
Asiasta tekee erikoisen se, että en ollut koskaan ennen lukenut mtv3-chattia saati sitten edes ajatellut kirjoittavani jollekin. Sari oli vielä saanut yli 30 vastausta joista loppujen lopuksi minä olin se mielenkiintoisin ja joka jäi ainoaksi kenen kanssa hän jatkoi kirjoittelua. [:-)]
Ja vielä sen verran, että Sari teki aloitteen tapaamiselle. :-))
-
Jate,sulla kävi hyvin! Sulla on suloinen vaimo ja kaksi ihanaa pojanvintiötä!
Et varmaan manaa TV-luvan hintaa? :-))
-
Juu, ei tosiaan ole tarvinut katua! :-)) Elämä on välillä ihmeellistä...
-
Todellisia Tarinoita kumppanin kohtaamisesta. Hienoa Jate!
Ja kaija...kyllä vaan jutellaan. Se Amaretto kyllä herkistää kertomaan. Onhan se meidän yhteinen juomamme. [:35]
Suloisia unia kaikille kumppanin kera tai ilman [:-)]
-
Nii tarinaaha miä en kirjottannukka, ku vaa sen kohtaamisen, mikä sattu työpaikalla.
Mut meillä kohtaamine kävi nin, et menin eka kertaa työpaikan konttorii, v.-68 ja silmäni osu yksii toisii silmii sielä. Sillo mulla vaa kuulu päässä, doing ja ihan ninkun olisin sielt kirjotuspöydän takaa kuullu kans samallaisen, doing. Sen jälkee en enää koskaa ollu se entine vintiö.
Kolmenkymmenen vuoden päästä, -98 sitte sain kuullakki, et oikeen olin sillon siel toimistos kuullu.
Sitä rakkautta vaalin nykysin, viemäl ain sillon tällön ruusun haudalle.
-
En vielä vastannut Susun kyselyyn, vaan kerron hieman jotakin ensin. Ihania, hellyttäviä, hauskoja, liikuttavia juttuja teillä kaikilla onkin kerrottavana ollut!
Ja Kaija ja muut vastaavan kokeneet! Ei noissa tapaamisissa nykyisin ainakaan mitään hävettävää ole! Nykyisinhän SEN OIKEAN voi löytää mistä tahansa! Tiedän esimerkiksi pari pariskuntaa, jotka ovat tavanneet toisensa netissä - keskustelufoorumien kautta!
Ja Veken kertoma juttu sai minut kyyneliin.
Exäni tapasin tyypillisesti tansseissa... Ei siis ravintolassa, vaan aivan tavallisissa lauantai-illan tansseissa. Itse olin silloin vasta 14 vee. Kun tämä kaveri "pyysi päästä saatille", olin ihastunut, mutta myös hieman peloissani. Pelkäsin jopa sitä, kun hän meni käymään veskissä ennen lähtöämme - tyyliin: "Huuu; mitähän hän aikoo...?" Vaikka asioista paljon tiesinkin, en aivan kaikkea tiennyt! Noo, minä karkasin kotiin yksin, mutta kaduin sitä tekoani vajaan viikon - saati, kun sitten kuulin muualta, että kaveri oli ikävöinyt minua. Tasan viikon päästä olinkin sitten jo todella innokas tapaamaan hänet taas. Tansseissa, tietty. RAKKAUS oli syttynyt. Ja se OLI rakkautta, vaikka kaveri nyt exäni onkin! - En nääs hoksannut niin nuorena, että alkoholismia ei kukaan toinen henkilö voi parantaa... Aina siis vain sitä toivomista, uskomista ja yrittämistä, toivomista, uskomista ja yrittämistä... 15 vuotta jaksoin yrittää, mutta sitten voimani eivät enää riittäneet. Kun muuten olisi mennyt kaikki ihan hyvin...
Välillä, kun asuin sen pari vuotta ulkomailla, tapasin siellä miehen joka oli kiltti, kultainen, avulias, eikä ottanut viinaa lainkaan, joten tavallaan häneen ihastuin. Ihastuin, vaikka olin päättänyt, ettei ikinä enää miestä elämääni! No, tämä mies oli hänkin alkoholisti, ja sen vuoksi juuri tavatessamme ei uskaltanut ottaa hörpyn hörppyä, ei bissen bisseä. Elimistö ei kuulemma kestänyt. Pian kuitenkin kävi ilmi, että hän joutui juuri silloin pitämään vain paussia juomisessaan! Plus että kun olimme hiukan pidempään yhdessä, kävi ilmi myös hänen väkivaltaisuutensa...
Sepä niistä. Vaan... Toki olin päättänyt - jo toisen kerran elämässäni, että EI KOSKAAN ENÄÄ AINAKAAN SAMAN KATON ALLE MINKÄÄNLAISEN MIEHEN KANSSA! Vaan... Palattuani Suomeen menin tuonne naapurikaupunkiin kursseille - ja tapasin HÄNET. Hän ihastui oitis, kun minä taas vastustelin kauan tunteitani. Ai niin, eli siis se vaihtoehto joka Susulta puuttui: Tapasimme oppilasasuntolassa kummankin ollessa ammattiinsa liittyvällä jatkokurssilla! Lopulta se myönnytys oli tehtävä. Pakko siis oli myöntää, jotta rakastunuthan olin. Ja ennen pitkää sekin tosiasia, jotta minäkinhän rakastan oikein todella. Siihen kaupunkiin jäimme ja perustimme ensimmäisen yhteisen kotimme, jossa kymmenisen vuotta asuimme. Ja tässä olemme nyt... Olemme olleet kohta 16 vuotta. Kahta kämppää olosuhteiden pakosta tänne muuttomme takia nykyisin pidämme yllä, mutta käytönnössä saman katon alla asumme... Jotta REPIKÄÄ SIITÄ. :-))
P.S. Susu! Rupees väsään kirjaa näistä jutuista...! [:-)] [:-)] [:-)]
-
Kuules, kallupin väsääjä! [:-DD]
Menin ja vastasin - kuten olin ymmärtänyt voitavan tehdä - ensin tuohon ekaan suhteeseen liittyen, mutta miten vastata tuohon, jot on tavannu ihan muualla...?
Kun minä ainakaan en siinä hommassa enää äänestämään pystynyt... [:-I]
-
Jätin avoimeksi kohdan montako "ääntä" saa antaa. Jos on meinaan useempii tarinoita... :-))
Ei voi valita kuin yhden vaihtoehdon [:-I]
-
No voi kääkinrääkki, taas väsääjä on mogaillut. No rapatessa roiskuu. [NUT] [:-DD] [NUT]
Sori. Jätin siis äänimääräkohdan laatiessa tyhjäksi. Uuh, siihen ois pitänyt laittaa vaikkapa luku kymmenen. Jos joku on vaikka kohdannu kumppaninsa noissa kaikissa paikoissa. :-)) Ei vaan, nyt meinasin mennä sitä muuttamaan, mutta tässä vaiheessa se ei enää onnistu, joten tyydyttävä sitten yhteen vaan.
Pääasia kuiteskin, että ollaan saatu tarinoita! Kiitoksia! [:-)]
-
Koulumatkalla bussissa. Minä 10 v ja kaveri 12 v. Kesällä vietimme 45. hääpäivää. [:35] [:36]
-
[:-)]
-
Ei taida olla enää Alibia Domuksen kellarissa...oli v.1975. [:-I]
-
Vanhanajan tansseissa kauan sitten, muutaman tanssin jälkeen hän pyysi päästä saatille.
-
Kävin tuossa hiukan korjailemassa paria kirotusvihrettäni, ja muokkasin samalla aavistuksen verran tekstiäni. Mitään oleellista en kuitenkaan muuttanut. Kerrottu, mikä kerrottu... :-))
Niin, ja se iiihan ensimmäinen rakkaus... [NUT] Koulun käytävällä *NAPS* - alkaen toisen hymystä, ja jatkuen luokkajuhliin ja muihin treffeihin... Kesti muuten lähes kaksi vuotta... Ja oli niin kaunista ja viatonta, jotta ihan sydämestä riipaisee...
*hymyilee haikeasti näitä juttuja muistellessaan...*
-
Mä kans tapasin ukkoni eka kerran ravintolassa, edellisen konsertin jälkeen..Ai juu, Suomessa nimittäin! :-))
40% on äänestänyt ravintolaa/tanssipaikkaa ja 48% muualla..mikä se muualla sit lienee.. [:-P] :-))
-
Mie pentuna inhosin poikia. Eka mikä sai sydämeni väpättämään oli kundi, jolla oli keltainen Honda! Ite olin about 14 ja silloin viehätti varmaan prätkä enemmän kuin kundi. Mutta tästä alkoi mun rakkaus moottoripyöriin! [:-)]
-
Laitoin muualla, eli työpaikalla ja leiskuaminen tapahtui ravintolassa. [:35]
X oli sivaarissa samassa paikassa, missä olin töissä. Menin ravinteliin sen hetkisen kaverini kanssa. Jotenkin meillä vaan meni sukset ristiin hänen kanssaan, joten pyysin X (oli ravintolassa sivaareiden kanssa ja kävi monesti juttusillani) saattamaan mut kotiin. Hänessä oli jotain turvallisen oloista, siks rohkastuin ja siitä se rakkaus sit alkoi! [:-DD] :-))
-
Tapasin elämänkumppanini työväentalon tansseissa,josta on aikaa jo 42 vuotta.Rakkaan elämänkumppanini menetin vakavan sairauden seurauksena 13 vuotta sitten.En ole täällä pöntöllä tästä aikaisemmin kertonut kuin kahdelle pönttöläiselle sätissä.Ikävä häntä on vieläkin aina välillä suunnaton.Tästä ei tämän enempää ole kerrottavaa,muistoissani hän elää edelleenkin.
-
Kaikki sanoo,et ei saa syödä kuormasta. En vain ymmärrä mitä ne tarkottaa. Mieshän oli vapaa niinkuin minäkin.
Siis töissä tavattiin, siis mun vanhoissa töissä, ei nykyisissä, nykyisissä kun tota kansaa viraa takapenkillä niin kovin. Vanhoissa töissä jopa kerkes ihmisten kanssa puhuu, puhun yhä yhden kanssa :-)) :-)) :-)) :-))
-
Olin ekaluokalla koulussa ja Hanski oli muistaakseni neljännellä luokalla.
Oli koulun yhteinen urheilutunti, siis kaikki luokat pelasi yhdessä pelaten palloa, olikohan sen nimi pesäpallo?.
Hanski oli syöttämässä ja minä pieni ekaluokkalainen lettipää lyömässä. Oli kolme lyöntiä eikä yhteenkään osunut.
Itku melkein tuli ja opettaja sanoi, että elä Hannu syötä pienille vääriä kun eivät saa osumaan. Tämä komea kiharapäinen vastasi vain, että "mitäs hoskoovat", siis tarkoitti, etten osannut lyödä. Silloin ehkä alitajuisesti ajattelin, että kyllä vielä kärsit!
Sitten samana talvena olin serkun kanssa laskemassa mäkeä ja kaaduin seurauksella, että suksi meni poikki. Siinä sitten mennä rehjustin äidin luo ja pelkäsin torumista.
Hanski taas hiihti vastaan ja kysäsi, että on tainnu tytöltä suksi katketa. Että otti päähän.
Hanski oli koulun tyttöjen suosiossa jostain syystä ja välitunnilla oli KisKis karkeista otetulla kultaisella paperilla tehty sormus, jolla sai olla "kihloissa" Hanskin kanssa.
MINÄ sain olla yhden välitunnin myös kihloissa. Voi sitä onnea.
Olin nimittäin pienen tytön sydämellä ihastunut jotenkin tähän poikaan.
Muutimme sitten sieltä kotikylältä muualle äidin työn takia ja serkkuni piti minua ajan tasalla mitä Hannulle kulloinkin kuului.
Tuli sitten se aika, että muutin takaisin synnyinseudulleni ja siellä alkoi tansseissa käyminen. Olin 16-vuotias.
Kerran Kajasteen lavalla oli sotapoikia tansseissa ja serkkuni sanoi, että Hannu on myös.
Minä toivoin, että hakis ja haki myös. En muista mikä tanssikappale oli.
Pyysi saatolle ja sitä yhteiseloa on nyt kestänyt reilut 42 vuotta.
[:30] [:28]
-
Jatta, hieno tarina! [:-)]
-
ihan peruskuvio, eli ravintelissa..tosin minä lähetin hänelle ruusun ja hän tuli sitten myöhemmin hakeen tanssiman.
24 vuotta on harjoiteltu yhteiseloa, harkitaan ehkä kihloihin menoa.. mitä luulette vieläkö kannattaa???? [:5]
-
Me ihan arkisesti tavattiin kaupassa, jossa olin silloin iltatöissä. Hän pyysi saada käyttää puhelinta - ei silloin ollut kännyköitä - ja kun katsoin noihin silmiin sinisiin, niin en voinut muuta kuin luvata!
Sitten emme tavanneetkaan aikoihin, mutta joskus sitten aivan sattumalta tapasimme uudelleen jossakin ravintolassa.
Hän kertoi aina sitten sellaista tarinaa, että olin muka sanonut hänelle: "Mennään meille, meillä on kivaa!"
Ja niin sitten mentiin - ja sitä kivaa riittikin sitten melkein kolmekymmentä vuotta. No, ei aina niin kivaakaan, mutta yhdessä oltiin kunnes - valitettavasti - kuolema meidät erotti. Mutta muistot on, niitä riittää! [:-)]
-
[:-)]
-
Paljon kauniita ja vähän surullisiakin kertomuksia
-
Exän kohtasin perinteisesti lavatansseissa.
Tämän nykyisen entisellä työpaikalla, eli vastasin muualla.
Olin pitkän työttömyyden jälkeen päässyt Porin Yliopistokeskukseen Elektroniikkatuotannon osastolle tutkimustyöhön; ensin työharjoitteluun. Mulla piti ekana päivänä aamulla olla treffit osaston proffan kanssa. Proffa ei ollutkaan vielä paikalla ja tämä herra oli minua vastassa. Pari kuukautta siinä sitten katseltiin puoleen ja toiseen, kunnes hän kutsui minut museoon erään näyttelyn avajaisiin ja sen jälkeen ravintolaan syömään.
Siitä parin viikon kuluttua sain hänet kuskiksi lähtiessäni proffan ja muiden työkavereiden kannustamana Turkuun selvittelemään silloi n:ttä vuotta kesken olleen graduni kohtaloa. Paluumatkalla sain kutsun "saunomaan" ja sillä tiellä nyt ollaan.
Gradunkin sain sittemmin vanhan ja uuden proffan, muiden työkavereiden ja ko. herran tukemana viimeikin tehtyä ja maisterinpaperit kouraani "ihan pikkasen" viivästyneen opiskelun jälkeen.
T: Lentsu
-
Minäpä taidan olla ainoa, joka harrastuksista on nykyisensä löytänyt... "Ompeluseuran" kokoukseen oli yksi tuttavani tuonut kaverinsa, tai oikeastaan miehensä kaverin, koska seurassa sai aina hyvää ruokaa ohessa... Nuorimies kiinnitti huomionsa heti minuun, tuli kyselemään ompeluksistani ja muutenkin kovasti tyrkytti seuraansa. Mutta: poika on punatukkainen mutta oli silloin värjännyt tukkansa mustaksi. No, minä pidän punatukkaisista, se on minun heikko kohtani, mutta musta tukka ei sopinut hänelle ol-len-kaan. Päässä kumminkin oli minulla sanonut pieni ääni että "tämä mies tulee olemaan tulevaisuudessa hyvin tärkeä". No, semmoista vuotta myöhemmin tavattiin uudestaan "ompeluseurassa" ja minä lauloin ensimmäistä kertaa yhden aiheeseen liittyvän laulun, jonka olin vähän aikaisemmin tehnyt. Silloin oli mies päättänyt, että nyt tai ei koskaan. Kutsui treffeille, menin (koska se oli taas punatukkainen... kyllä on jotkut asiat muka niin tärkeitä [:-DD]) ja samalla reissulla täällä oon viel... jo viidettä vuotta samassa seurassa, entisen kanssa, kun nyt sais sen vielä samaan kämppään vokoteltua. :-))
-
No voi hitsi miten nää vanhat ketjut on välillä mukavia luettavia [:34]
Mekin ollaan harkittu tuolloin kihloihin menoa :-)) eli vielä muutama vuosi tuumattiin. No vuosi sitten menitiin naimisiin eli 1-v hääpäivä [:38]
-
Onnittelut [:34] [:38] [:34]
-
Onnea [:38]
-
Evis ja puolisko [:-)] 1vee Onnittelut Teille (http://www.mysmilie.de/smilies/goldies/2/41.gif)