Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Vapaa keskustelu => Aiheen aloitti: Tami - 23.06.10 - klo:01:53
-
hieps
Ikävä aihe! Onko joukossa kuvattuja [8-)].
Meikäläinen eilen rintasyöpälöydöksen vuoksi pääsin 'tunneliin' = magneettikuvaukseen. Monet kolleganit olivat jo aiemmin pelotelleet; siis keroneet tosi kauhukokemuksia ahdistavasta pönttö;)kokemuksesta.
Itse olen tosi(hissikammoinen,klaustrofobinen) mutta tämänpäiväinen kokemus oli kaiken kaikiaan helpottava jollain tasolla.
Kuulisin mielelläini kokemuksiasi, vaikka yv:nä (en tiedä, onko ees semmoista tällä foorumilla) siis kaikesta, esim. mitä tämän jälkeen! Tietty leikkaus, sytostaatti, sädetys... aapua ;(
Vielä kuukausi sitten oli onnellinen, vai olinko ja tajusinko sitä?!
-
Mun mies, eli Pasi, oli maanantaina muista syistä magneettikuvauksessa ja kertoi, että ne äänet meinasi käydä hermoille. Ihan kuin niskan lisäksi olisi yritetty testata hermojen kestämistä [:-I] [NUT]
Tsemppiä sulle taisteluun ja taudin voittamiseen! [:30]
Täältä varmasti löytyy "kohtalotovereita", kunhan he huomaavat viestisi! Kannattaisiko otsikkoon muokata maininta rintasyövästä? [:-I] [:-)]
-
Kiitti Kaija
Olen vaan niin sekaisin kaikesta.
Mutta oikeasti monet vahvoista tuttavistani ovat saaneet magneetista hirveitä panikkikohtauksia [8-)](yks ope ja esim. toimittaja paniikkiitkukohtukset, joihin hoitajat olivat onneksi reagoineet asiallisesti.. )
No niin se kai menee! [:-(]
-
Olen kuullut että se on ahdistavakin kokemus tuo magneettikuvaus, saati sitten tuo löydös. Voimia sinulle ja kohtalon tovereita löytyy sinulle täältä tiedän, eräs hyvin samassa vaiheessakin vielä kuin sinä. [:30]
-
Kiitos Kaija ja Iipa!!
Jos joku äkkiseltään törmää johonkin katastrofiin (vaikkapa vain välillisesti), mutta joka vaikuttaa useaan ihmiseen, joukkoihin, niin kohta veronmakasijien, tai seurakunnan rahoilla annetaan kriittistä apua!
Jos yksin kohtaan jotain ihan hirveätä, tosi ahdistavaa kuolemanvakavaa!! [:6] No joo
pääsinhän sentään yli kuukauden kuluessa magneettikuvaukseen!
-
Olen ollut magneettikuvauksessa niskani takia. Ei se minusta ollut mikään ahdistava kokemus. Koko ajan on yhteys hoitajaan.
Rintasyöpä on kyllä aika ahdistava. Mutta sekin riippuu niin monesta - jos se todetaan ajoissa, on paraneminen varmaa. Ja muutenkin siinä ennuste on kaiketi 90 %.
On tärkeätä säilyttää positiivinen ja luottavainen elämänasenne. Ei se kyllä aina onnistu!
On ihan hyvä, että avasit keskustelun aiheesta. On helpompi olla, kun voi jutella ja kertoa kokemuksistaan ja tunnoistaan.
-
Minä olen ollut kaksi kertaa magneettikuvauksessa kun tutkittiin pään aluetta. Eka kerta oli mulle melko ahdistava kokemus koska en pidä ahtaista paikoista, ja siitä eka kerrasta jäikin sellainen fiilis että toivottavasti ei tarvi toiste magneettikuvaukseen mennä. No, tarttihan sitä kumminkin mennä, kun kaikki kokeet tehtiin uudestaan vuoden kuluttua ensimmäisistä. Pelkäsin jo etukäteen tuota toista magneettikuvausta, mutta kas kummaa, jotain lie tapahtunut koska toinen kokemus ei sitten enää ollutkaan yhtään ahdistava. Tietysti osasin nyt valmistautua eri tavalla, myös henkisesti, ja siellä putkessa ollessa yritin olla mahdollisimman rauhallinen, hengittää rauhallisesti ja pitää silmät kiinni, yritin siis kaikin tavoin rentoutua ja se auttoi ainakin mua. Tokalla kerralla sain kuunnella musiikkia ja se auttoi jonkun verran, vaikka tosiaan se koneen pitämä meteli oli niin kovaa että musiikkia aika ajoin tuskin kuuli.
Voimia sulle Tami tulevaan aikaan ja toivottavasti sulla on sellaisia ystäviä joiden kanssa voit luottamuksella jutella sairaudestasi ja jotka jaksaa kuunnella ja tukea. [:-)]
-
Olen myös niitä jotka kammoavat magneettikuvausta. Kuitenkin olen moisessa laitteessa vieraillut ainakin kolme kertaa, sekä selän että rintasyövän takia. Eka kuvaus oli hirveä, koska oli sellainen umpitunneli koko laite että huhhuijaa. Seuraavalla kerralla oli parempi laite joten pystyin rauhottumaan helpommin. Samoin toisella kerralla taisin hiukan nähdä valoa pään takaa.
No kolmas kerta... rintasyövän takia, ei enää ollut niin paha. Liekkö ollut lyhyempi putki kyseessä ja ehkä kokemukset auttoivat asiassa.
Minulla todettiin rintasyöpä neljä vuotta sitten. Ensin leikattiin osapoistolla möykky pois, samoin vietiin imusolmukkeet. Loppujen lopuksi kuitenkin olen käynyt Tram-leikkauksen läpi. Eli toinen rinta poistettu kokonaan, uusi tehty vattanahkasta. Toinen rinta pienennettiin samalla. Vielä korjausleikkauskin on läpikäyty. Vielä en osaa sanoa vieläkö tuota uutta rintaa entrataan.
Minulla vielä yksi kontrolli läpikäymättä. Tämä vuosi oli välivuosi, ensi vuonna on sitten se viimeinen, jolloin toivottavasti saan terveen paperit.
Jos haluat kysellä jotakin syöpään liittyvistä asioista niin laita vaikka yv:tä. Tai jutella muuten vaan toisen kohtalotoverin kanssa [:-)]
-
Tamille paljon jaksamista taudin kanssa elämän eteenpäin elämiseen.
Ystäväpiirissäni on paljon saman kokeneita, taudin voittaneita joten
toivon heidän esimerkillä sinullekin hyvää tulevaisuutta. [:-)]
Täällä on loistava vertaistuki porukka murheisiin ja iloisetkin asiat voidaan jakaa
monien kanssa. [:-)]
-
Minä olen ja pari kertaa ollut mangneettikuvauksessa ja molemmilla kerroilla tuli punasia laikkuja kaulaan ja naamaan.Hoitajat oli kauhuissaan mutta se oli vaan semmosta stressi laikkua...Olihan se ääni tosi inhottava mutta ei mulle siitä mitään sen kummempaa jäänyt tonne takaraivoon;-)
-
Voimia ja jaksamista Sinulle [:1]
-
Voi kiitos teille kaikille tuesta!
Ne pahimmat ahditushetket tosi ovat kauheita ympäripyörimistä ja lakananpuremista. Ei oo todellista ja silti en herää painajaisesta. Mutta näillä mennään, vaikka itkettää. Huoaahh
-
Sanoja pyörii mielessäni, mut en osaa pukea niitä lauseiksi. [:-(]
Jaksamista sulle, Tami. [:1]
Mangneettikuvauksessa olen muutaman kerran käynyt. Päätäni kuvattiin.
Muuten ei ite pöntössä oleminen kammottanut, mut ne kolinat ja hakkaamiset [XX].
-
Eihän mangneettikuvauksessa mitään ihmeellistä ole, makaa vain siinä petillä ja kuuntelee musiikkia.
Minä olen käynyt kolme kertaa kuvauksessa.
Kaksi ensimmäistä kertaa meni ihan mukavasti läpi muutamassa minuutissa.
Kolmannella kerralla olin viikon ensimmäinen kuvattava ja silloin sattui niille jotain hämminkiä sen koneen käynnistämisessä.
Mutta mitäs se minua haittas, minä nimittäin nukahdin siihen petille musiikkia kuunnellessa.
Sitten herättivät minut ja sanoivat, että kuvaus on jo suoritettu.
Minä kellosta katsoin, niin 45 minuuttia oli kulunut! :-))
Tuli hyvät aamutorkut [:-DD] [:-DD]
-
Risto, sulla on täytynyt olla hyvät kuulokkeet korvilla.
Mulle ei todellakaan kuulunut, kun monitoimimiehen työkalujen ääniä ja nekin vielä korostetusti. [:-/]
-
Risto, sulla on täytynyt olla hyvät kuulokkeet korvilla.
Mulle ei todellakaan kuulunut, kun monitoimimiehen työkalujen ääniä ja nekin vielä korostetusti. [:-/]
No, voi mitä ääniä sinä olet saanut kuunnella.
Minä kuuntelin musiikkia ja se on todistuksessa yläällä, että aikaa kului sen jonkin käynnistysvaikeuden takia 45 minuuttia, mutta tuota ei ole mainittu siinä lääkärin todistuksessa, että minä nukahdin siinä kuvausta odotellessa. :-)) :-))
-
Voimia Tamille [:1]
Muutaman kerran olen käynyt magneettikuvauksessa, selkää on kuvattu. Aikaslailla epämiellyttävä kokemus Kyllä sen kuitenkin kestää kun tietää että tutkimus on tärkeä ja sen avulla saadaaan tärkeää tietoa sairaudesta. [:-)]
-
Sellaselle ihmiselle, jolla on ahtaanpaikankammo on tuo putki varmasti ahdistava ajatus, mutta muutenhan se ei satu.
Itse en ole ollut magneettikuvauksessa, enkä pode ahtaanpaikankammoakaan, mutta kannustavana esimerkkinä voin sanoa, että sain oman 5-vuotiaan poikani tähän tutkimukseen ilman narkoosia, joka yleensä tämän ikäisille laitettiin automaattisesti.
Tämä kyseinen pikkupoika oli reipas ja luottavainen, jonka lääkärikin huomasi ja juteltiin mahdollisuudesta tehdä muutaman minuutin kestävä toimenpide ilman narkoosia. Silloin pääsisi nopeammin kotiinkin!
Juteltiin asiasta ja tämä vilkas pikkuveijari suoriutui tästä esimerkillisesti. Osasi pitää itsensä myös paikallaan ja pään alueen kuvat onnistuivat täydellisesti.
Kokemus syöpyi lapsen mieleen. Tapahtumasta on piirustus, jossa hän on menossa putkeen - ja hymyilee [:-)] Tämä kuva on vieläkin tallella.
Tämä kannustavana esimerkkinä [:-)]
-
Onkos niitä sellaisiakin "putkia", että jos päätä kuvataan, niin
voisi maata kuulokkeet korvilla, musiiikkia kuunnellen. [NUT]
Ei mun kohdalle ainakaan ole osunut sellaista. Tulpat korviin, ja jotain
sivutyynyjä, niin että pää pysyy paikallaan. Kyllähän se kolina kuuluu, niistä
tulpista huolimatta. [:-I] ei mua se kolina häiritse, eikä ole ahtaanpaikan kammoa,
mutta puolituntia liikkumatta, se se on tosi vaikeeta [:-I] :-))
Tamille jaksuja [:1]
-
Mulla on tosiaan nimenomaan päätä kuvattu kahdesti ja toisella kerralla sain musiikit ja toisella en. [:-)]
-
Meillä on esikoisen kanssa hyvin samanlaisia kokemuksia kuin Paruksella. Lapsi pelkäsi nukutusta hirveästi, mutta ei pelännyt tutkimusta ja kaikki meni hyvin ihan ilman mitään rauhottavia.
Itsellä on magneettikuvattu olkapää ja etukäteen pelkäsin kuvausta vähän kun olin kuullut kaikenlaisia kauhukertomuksia. Ihan simppeli juttu oli, ei ahdistanut eikä mitään. Jos nyt jokin harmitti niin se, että piti tulla pois just kun olin nukahtamassa päiväunille :-)) Voin kyllä kuitenkin kuvitella, että kaikille kokemus ei ole yhtä mukava.
Tsemppiä Tami sekä tutkimukseen että ennen kaikkea sairauden voittamiseen!!!!
-
Olen ollut kaksi kertaa tunnelissa,kun selkä ja niska kuvattiin.
Ei saanut musaa,vaikka luvattiin,kun kuvaus tapahtuikin sairaalan pihassa semmosessa kiertävässä autossa.
Mulla on ahtaanpaikakammo ja meinas kyllä tulla paniikki,kun selkäkuvaus kesti kauan.Onneksi se taka-osa oli avonainen,se helpotti vähän.Ja kuvaaja antoi aina väliaikatietoja kuinka kauan aina kunkin alueen kuvaus kestää.
Voimia Tamille ja muille sairastaville [:1]