Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Vapaa keskustelu => Aiheen aloitti: Luppakorva - 16.10.06 - klo:18:46
-
Pikku-Ressu parka on taas kokenut kovia.
Perjantaina 13.10. kamala päivä [:-(]
Ressu oli mennyt veltoksi ja uneliaaksi ja toimitettu eläinlääkäriasemalla, jossa
sille ei annettu mitään toivoa, mutta kuitenkin pieni lähetettiin Yliopistolliseen eläinsairaalaan
teho-osastolle jossa se sai nestettä kipulääkettä ja aivopainetta alentavaa lääkettä.
Siitä sitkeä pikkuinen taas sai elämänvoimaa ja jo häntä alkoi heilumaan aamuviideltä.
Ressu vietiin neurologin tutkimuksiin ja nyt on jo kotona seurannassa sekä syö näitä
aivopainetta alentavia lääkkeitä jonkun aikaa. Tilanne on nyt todella hyvä. Pentu syö nyt
oikein ahmimalla ja on iloinen. Vain 600€ maksava magneettikuvaus kertoisi nykyisen tilan
tarkalleen, toistaiseksi seurataan tilannetta. ja päätetään tutkimuksesta myöhemmin
Kyllä sydän oli pakahtua perjantaina/lauantaina ja joka kerran kun puhelin soi, kädet vapisivat.
Nyt pitäisi pikkaraisella olla joku pehmokypärä päässä jottei uusia kolhuja enään tulisi jo
aika villille pennulla. Tuo pääparka ei vielä niitä kestä.
Täytyy sanoa, että tällä pennulla on niin valtava halu pysyä elämässä, että emme hevillä
luovuta. Heti toivuttuaan tuo pentu käy paperilla asioilla ja yrittää kaikin tavoin miellyttää
omistajaansa ikäänkuin sanoen, ei mitään hätää kaikki hyvin.
Epäillykset on pienestä vesipääongelmasta turman jälkeen (tietty voi olla verenpurkautumakin, mutta
oireiden pitäisi olla vielä voimakkaammat?)
Toivotaan taas kaikki yhdessä, että toipuminen edistyy nyt tällä lääkityksellä ja pentu saisi kokoa
ja voimaa pian, siten paraneminenkin edistyisi ripeämmin.
Tänään sain jo niin iloisen uutisen, että pentu voi paremmin kuin koskaan turman jälkeen.
-
Toivotaan Ressulle hyvempiä aikoja! [:-)] [:-)] [:-)]
-
Voi ei!
Onko niin, että se ensimmäinen kolhaisu aiheuttaa kaikki nämä oireet?
Voi pientä Ressua, jospa elämä jo kohta alkaisi kohtelemaan nätisti pientä!
-
Voi ei!
Onko niin, että se ensimmäinen kolhaisu aiheuttaa kaikki nämä oireet?
Voi pientä Ressua, jospa elämä jo kohta alkaisi kohtelemaan nätisti pientä!
Siitähän nämä ongelmat alkoivat. Tietysti herää kysymyksiä, miksi en päättänyt asiaa
toisin, olen jo saanut muutamilta kasvattajilta sormenosoituksa, että sääli on sairautta,
mutta koska tämä pikku herra on näin elinvoimainen, niin sen on lupa jatkaa.
Raskasta aikaahan tämä on, mutta me voitamme. Eläinlääkärinkin mielestä ei kannata
hätiköidä, pennut ovat ihmeellisiä ja usein toipuvat kokonaan.
Enkä ajattelis hetkeäkään jos Ressu kärsisi kivusta, johon ai saa apua.
-
Kyllä varmaan kannattaa vielä odotella Ressun vahvistumista. Kun ei kivuistakaan kärsi.
Surku vain on pientä. Onko lähtenyt jo uuteen kotiin, vai onko vielä sinulla?
-
Toivotaan Ressulle hyvää ja viimeinen uutinenhan taisi olla jo iloisempaa [:24] [:24] [:24]
-
Ressulle peukkaloit pystyyn (http://www.ponttokamera.net/foorumi4/Themes/Ponttola_1/images/post/thumbup.gif)
[:-)]
-
Pikku-Ressulle [:72] toipumista ja iloisia koiranpennun päiviä [:72]
-
Kyllä on pientä eläintä ongelmilla heitetty! Pidetään peukkuja kovasti, että siitä tointuu... Hyvin huolta pidät, kun vielä jaksat yrittää. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa, se on minun mottoni. Koskee myös pieniä eläimiä, en minä muuten olisi Luiperoa ottanut. Ja nätti kissa siitäkin tuli, rakastava ja fiksu, kun tallilta pääsi. Tsemppiä teille molemmille! [:72]
-
Kylläpä kuulostaa vaikealta pienen elämäntaipaleen alku.Mutta varmaan kun antaa mahdollisuuden,niin se kyllä palkitsee vielä oikein kunnolla.Näin ainakin jaksan uskoa.
Ja onhan tätä omaa kokemustakin jonkin verran,eli tämä 12 vee koirani sai kaksi ensimmäistä elinvuottaan kaiken aikaa sairastellen kuolemantuomion monelta eri eläinlääkäriltä täällä Lahdessa ja me emme kuitenkaan luovutettu,koska kipuilustaan huolimatta koira oli iloinen ja ilmiselvästi halusi elää.Olen niin paljon saanut apua ja tukea aivan vierailta ihmisiltä koiran sairastellessa,mm korkeakoululla Helsingissä eräs bakteeritutkija tutki kaiken mahdollisen ja mahdottoman koirastani aivan ilmaiseksi kun hänelle soitin ja kerroin meidän epätoivon.Koira oli jatkuvasti ripulilla,oksenteli ja oli laiha kuin luuranko.Tämä tutkija tutki ulostetta jota päivittäin linja-autolla hänelle lähetin(kivalle ihmisille paketillinen p...aa )ja pitkän rupeaman jälkeen löysi koirastani harvinaisen bakteerin jolle etsi vielä sopivan antibiootin eli mikä bakteerin tuhosi.Ei muuta kuin toiseen kaupunkiin lääkäriin ja hän kirjoitti lääkekuurin jos toisenkin ja niin koira elää yhä edelleen.Nautimme kaikki toisistamme ja olen ikionnellinen,että kuuntelin itseäni enkä uskonut lääkäreitä joilta olivat keinot loppuneet kun olivat mielestään kaiken mahdollisen koirastani tutkineet.
Kävin viemässä tälle tutkijalle henkilökohtaisesti kiitokset ja kukat kun hän teki niin suuremmoisen työn ja sain pitää rakkaan koiran hengissä.
Että kyllä kannattaa tätä omaa maalaisjärkeäkin käyttää,niin lopussa saattaa kiitos seistä.
Uskokaa tekin tämän pikkuisen kohdalla tähän,että hän selviää ja saa nauttia vielä hyvästä pitkästä elämästä.
Hengessä mukana näillä keinoin kuin tätä kautta voi olla.
-
Voi pientä Ressua [:24] koville ottaa sen elämän alkutaival.Täälläkin kummatkin peukut [:72] [:72] pystyssä toivon sen toipumista.
-
Ressulle ja Luppakorva-Sinikalle voimia ja jaksua. Täälläkin on kaikki peukut pystyssä Ressulle!
-
Ressulle paljon tsemppiä [:72] [:45] [:72]
-
Voimia Luppakorvalle Ressun hoidossa! [:72] [:72] Toivotaan pikaista paranemista pikku-hauvalle! [:24]
-
Pikkuiselle Ressulle voimia ja paljon lämpimiä silityksiä. [:34]
-
Voi Ressu-ressukkaa. Kaikkea hyvää toivon hänen elämälleen tästä eteenpäin.
-
Surullista tosiaan. Kunpa jatko kääntyisi hyväks. Kaikkea hyvää Ressulle ja hoitajille!
-
Voimia ja uskoa parempaan tulevaisuuteen Ressulle ja kaikille läheisille!
Jo pentuna esikoiskoirallamme esiintyneet sairauden ensioireet helpottivat kasvun, lääkityksen ja hoidon myötä. Kokonaisen koiran iän se oli minulle läheisin lemmikeistämme.
Pikkuiselle Ressulle silityksiä.
-
Ressu on uudessa kodissaan ja lääkityksellä.
Eilen kuulin iloisen uutisen, että pikkuprinssi on alkanut syömään kuin hevonen ja
kasvaa silmissä. On iloinen leikkisä ja hurmannut kaikki ohikulkijat ja kotona vierailevat.
Ressu on nyt Turussa toipumassa, koska uuden "omistajan" (olen vielä toistaiseksi itse sen
omistaja osamaksusopimuksen vuoksi)tyttöystävä voi hoitaa Ressua 24 h/vrk.
Kiitos, että aina vaan jaksatte tukea minua ja pikku-Ressua ja hänen uutta kotiaan jaksamaan
ja elämään toivossa että kaikki kääntyy hyväksi ja Ressu-Kessusta kasvaa iso komea uroskoira.
Niin Ressuhan on nyt Kessu, kun siellä kasarmilla asuu Suomenlinnassa.
-
Leila, näin minäkin uskon, että tästä pennusta tulee erityisen rakas perheenjäsen, eikä se minullekkaan ole
mikä vain pentu. Olen siihen erityisen kiintynyt.
-
Niin tässä taas on käynyt, että pikku-prinssi tuli keskiviikkona takaisin minulle. Ressulla oli valtavia tuskia käsiteltäessä ja sillä
oli ripuli. Olin jo varautunut, että pieni joutuisi lähtemään enkelten siivillä, mutta annoin lasten Ketorinlääkettä illalla ja aamulla
pikkuinen oli paljon pirteämpi. Käytin eläilääkärillä ja huomattiin, että ongelmat olivat lähinnä pennun takapäässä, eli ehkä
nyrjähtänyt ristiselkä tai jotain suolistoperäistä (ilmaa, ummetusta?). Pennulle määrättiin kipulääkettä.
Eilen huomasin, että hännän keskiosassa on se kaikkein kipein paikka ja lastoitin hännän, ja ihme kyllä nyt ei ole läheskään
niin kipuherkkä. Ilmeisesti häntä on joko murtunut tai siinä on jokin tulehdus. Maanantaina takaisin eläinlääkäriin.
Eilen ei pieni päässyt liikkumaan omatoimisesti ollenkaan ja vain nukkui enimmäkseen, voimat olivat kai kivusta niin loppu.
Nyt Kessu on ollut miltei normaali pieni riiviö ja syö ja juo hyvin.
Nyt on vatsa kunnossa ja ruokahalut valtaisat. Pikkuinen nukkuu hyvin ja on niiiin suloinen.
En osaa vielä päättää, lähteekö Kessu takaisin uuteen kotiinsa vai olisiko sen parempi jäädä minulle.
Ainakaan ei pitkään aikaan, koska sen uusi koti on Suomenlinnassa ja sieltä on tosi vaikea lähteä lääkärille pian.
Sitä paitsi tuo vauveli tarvitsee 24h hoitoa nyt. Onneksi työpaikaltani sanottiin, että saan ottaa Kessun sinne mukaan tai
ainkin tarpeen vaatiessa saan mennä kotiin heti kun tarve vaatii. Olen työkokeilussa ihan 5 min matkan päässä ja työaikani
on ½9-½12 ja ½14-½17 välillä olen kuitenkin 2 h kotona. Ihana tilanne.
Uros kun on niin tulee ongelmia, mutta sitten ratkaistaan ne toisella tavalla.
Eläinlääkärin mielestä tämä pikkuinen on niin vahva ja elinkelpoinen, että hän ei heti olisi tekemässä radikaalia päätöstä.
En ryhdy siihen minäkään, olen valmis kyllä hoitamaan pientä.
Kessu painaa vasta 3,1 kiloa, kun muut painavat jo 6-7 kg. Todella vahva pikkuinen ja aina kun toipuu, heti valmis leikkimään.
Monet itkut on itketty, vuoronperään surusta ja vuoronperään ilosta.
En anna periksi.
-
Voi ei. Mie jos asuisin lähempänä, haluisin auttaa. Ressu ressukka! Anna sen olla sulla, elkää pompotelko paikasta toiseen, jos mahdollista!
-
Se just mullakin on ajatus, ettei sairasta pentua saa heitellä sinne tänne. Ressun täytyy olla todella kunnossa, ennenkuin
se seuraavan kerran muuttaa täältä, jos muuttaa.
Viimeksi se vain oli ihan kodinmuuttokunnossa, kun eläinlääkäri sen tutki. En tiedä mikä nyt tuli. Se kyllä törmäilee herkästi,
kun tuo kortisonilääkitys laittaa siihen varmaan liikaa virtaa.
Onneksi poikani on vielä työttömänä, eli täällä on koko ajan joku.
Uusi omistaja on kyllä aivan ihana ja pentuun kiintynyt, mutta mahdollisuudet hoitaa aktiivisesti nyt akuutissa tilanteessa
ovat heikot.
Arvatkaas, että välillä "suututtaa", että ylipäätänsä sellainen putoamnen pääsi sattumaan pentuparalle.
-
Voi ei!
Ihan pelolla aukaisin tämän ketjun, että mitä nyt? Miksi pienen elämä ei voi alkaa jo kukoistaa?
Ihan itkettää rassukan puolesta.
Jos ei miulla olisi noita kahta hurjimusta, niin heti tulisin ja ostaisin Ressun ja paapoisin, paapoisin.
-
Sama täällä, pelko kouraisi, että mitä Ressulle nyt on käynyt.
Toivottavasti sen elämä nyt helpottaisi, eikä olisi noita
vastoinkäymisiä.
-
Lähihoidossa pikkuinen on täälläkin koko ajan niin, että tekee pahaa, kun muut luppikset jäävät nyt vähän välillä vähemmälle.
Nytkin pentu nukkuu sylissä tyytyväisenä lämpimän fliisin sisällä tätä kirjoitellessani.
Eläinlääkäri sanoi, että kyllä usein pennut selviävät pahemmistakin vammoista. Ne ovat niin vahvoja selviämään ja
niiden keho on rakennettu korjaamaan useimmat traumat. Siihen minä luotan.
-
Samoin minäkin avasin tämän Ressu-ketjun hyvin varoen,kun pelkäsin jo pahimman tapahtuneen.Eli,että Ressun elämänliekki on sammunut jostain syystä.
Toivon koko sydämestäni [:37] [:34] [:37] että Ressu [:24] kuntoutuu ja parantuu.
-
Onpa ihana siinä mielessä lukea tätä surullista tarinaa,,että uusi omistaja voi ottaa tuekseen pennun kasvattajan.Eli ei käy niin,että koira on sinun "mitäs olet sille tehnyt".Ei kuulu enään minulle.Enempi näitä tarinoita kuulee.Toivo ja epätoivo tälläisessä tapauksessa ovat ihan rintarinnan.Onneksi on turvallinen tuttu syli ja kotikin missä saa kaiken aikaa hoitoa ja hoivaa.Kyllä minäkin toivon ihan sydämeni pohjasta,että kaikki on väliaikaista eli oireet menevät ohi ja koiranpentu saa kasvaa ja varttua iloiseksi aikuiskoiraksi,elää pitkän ja hyvän elämän.Toivoa ei menetetä...eihän.Tippa silmässä tässä ajattelen kuinka voimaton sitä ihminen tälläisen asian edessä on.Ei osaa oikein mitään tehdä,kun ei tiedä mistä mikäkin johtuu..arvailuja,arvailuja.
Tulee kyllä niin konkreettisesti tämä minun koirani alkutaipaleet mieleen..kaksi elämän ensimmäistä vuotta sairastamista ,ripulia,ripulia ja oksentelua,koira oli kuin luuranko......onni oli löytää sairauden aiheuttaja ja nyt elellään tätä 12 vuotta kohti 13:sta.
-
Tippa silmässä lueskelin Ressun vaiheita. Pidän peukkuja pikkuiselle [:24] [:72]
-
Jos olisin pennun kasvattaja, en antaisi pentua pois. Ihmettelin, että mikähän siihen häntään on mahtanut sattua. Jos se on sen loukannut, niin se kyllä varmaan on parkaissut niin lujaa, että omistajan on tarvinnut se huomata. Toivon sydämestäni, että pikku-Ressu toipuu, ja siitä tulee vahva, terve koira.
-
Elämän alku on ollut pikkuiselle hankalaa. Toivottavasti jatkossa muuttuu paremmaksi. Tsemppiä! [:5] Onneksi on Luppakorvan kaltaisia kasvattajia, jotka eivät heti luovuta kun ongelmia tulee.
-
Kyllä pelkäsin minäkin avata tätä ketjua. [:´(] Voi Ressu-pikkaista. Jotenkin minusta tuntuu, että Ressu on parhaissa käsissä Sinikka-Luppakorvan luona. Voi kun voisit pitää sen... Onkohan se mahtanut satuttaa häntänsä siellä uudella omistajalla...?
Ihanaa, että jaksat huolehtia Ressusta. Kaikkea hyvää toivon sydämestäni teille!
-
Aikoinani jouduin 4kk iässä olevan pennun lopetuttamaan,kun sairasti sen kaksi kuukautta mitä ehti minulla olla.Vähän väliä kävin lääkärillä pennun kanssa ja milloin oli penikkatauti,parvo,suolistotulehdus ja ei mitään vaivaa.Epäilys,että oli tippunut jostain esim.sängystä ja myöskin lyönyt päänsä ym....no nämä kaksi kuukautta tutkittiin, lääkittiin ja nyt jälkikäteen ajatellen kaikki tutkimukset oli turhia.Mutta kun ei osattu mitään epäillä,niin kait se vain jotenkin piti yrittää hoitaa.Kunnes kohdalle osui eläinlääkäri,joka päätti tutkia sellaista sairautta mitä ei täällä meillä oltu vielä tavattu,ja yllätys oli melkoinen kun vastaukset tutkimuksista tulivat.No,lääkäri(mies)rupesi itkemään ja sanoi minulle kuinka heidän työnsä tarkoitus on antaa eläimelle,pitkä ja hyvä elämä ja nyt sen joutuu lopettamaan ennenkuin oli edes kunnolla alkuun päässyt.Pentu sairasti harvinaista maksasairautta,eikä sillä reppanalla ollut mitään mahdollisuutta elää.Ei leikkaus,eikä mikään olisi häntä pelastanut.Ymmärrykseni kasvoi siitä paikasta,käsittämään kuinka vaikeaa on oikea dignoosi tehdä kun oireet sopivat lähes kaikkeen mahdolliseen sairauteen.Minulla on ollut koirieni kanssa sitä huonoa tuuria,kuten meidän oma eläinlääkärimme on antanut ymmärtää.Hän viime viikolla soitti ja kysyi tämän nykyisenkin maksasairaan vointia...eri sairaus kuitenkin kun pikkuisellani oli.Eli hän välittää muustakin kuin yksinomaan siitä rahasta..Eipä tämä Luppakorvan tilannetta mitenkään auta,mutta halusin jotenkin näitä omia kokemuksiani kertoa...ikäänkuin lohduksi.Näin ainakin kuvittelin tekeväni.Vaikka tiedän ettei se mitenkään sitä ihan omaa tilannetta paremmaksi tee,mutta jotenkin vertaistukea yritän osaltani antaa..siis yritän.
Jospa tämänkin Ressupennun kohdalla on todella vaikeaa tehdä oikeaa diagnoosia juuri siitä syystä kun vaivat voivat olla mistä tahansa johtuvia...Pidetään peukkuja,että tässä alku on hankalaa ja loppuu hyvin.
Onneksi pentu on nyt parhaassa mahdollisessa paikassa ja apua on saatavissa jo tilanne kääntyy huonommaksi,nopeammin kuin siellä uudessa kotona..hengessä mukana..täysin sydämin.
-
Ressulle peukkuja
-
Voi Kessu-Ressua, kunpa se jaksaisi. Niin suloinen se on, että minäkin tahtoisin auttaa, jos olisin siellä. Täältä lähetän lämpimiä toiveita toipumiseen.
-
Kiitos ihanista kannanotoistanne, se tukee minun ajatustani jaksaa uskoa, että pentu toipuu.
Pikku-luppis on niin suloinen. Sen pienet silmät kertovat koko ajan, että ei mitään hätää, minä toivun.
Eilen illalla tuo pikku-prinssi nukkui selällään ja näytti ihan nauttivan olostaan. Iltaisin ovat kivut vähimmillään,
kunhan saadaan sellainen kesto-kivunpoistolääke, niin varmaan voimat alkaisivat palautumaan.
Olen antanut ternimaitojauhoa koko ajan ja vähän homeopaattisia valmisteitakin. auttavat tai ei, mutta
kaikkea yritän.
(http://kuvablogi.com/nayta/iso/img136723.jpg)
terveisin Sinikka ja Pikku-prinssi
-
Mukavalta näyttää pikku ressu [:-)]
-
Ihana [:35]
-
Voi kuinka tuo koiranpentu onkaan suloisen näköinen [:35] [:35]
-
Voi hellantuuteli (lässyttää) kun on ihana. Mukavan pentupyöreä pallero. Kaikkea hyvää hänen elämälleen.
-
Kyllä on kaunis pentu. Voi kun nyt toipuisi kunnolla ja saisi alkaa elämään terveen pikkukoiran huoletonta elämää [:-)]
-
[:35] Syötävän suloinen, ihana pentu.
-
Voi pientä kultaista Ressua, parane ja kasva terveeksi hauvaksi! [:-)]
-
Voiiii...niin halittavan oloinen on pikku-Ressu...suloinen/nätti...parane pikkuinen... [:34]
-
Voi, ei tuollaisia kuvia saisi laittaa tänne. Tulee koirakuume [:36] .
Toivottavasti tuo pikkuinen selviää, pakkohan se on.
-
voiii! Miten Ressu voikin olla noin suloinen.
Ei tuommoiselle nappisimmulle saa sattua mitään ikävää. !!
Toivon Ressulle paranemisia.
[:-)]
-
Mitähän Ressu ressukalle tänään kuuluu...onkohan tilanne ennallaan vaiko jopa paremmaksi muuttunut.Ei voi ymmärtää,että näillekin suloisille palleroille voi sairauksia tulla.Nehän on vanhat mitkä sairastaa..ei nuoret eläimet(ihmiset) Eihän tämä elämä kyllä kovin oikeudenmukaistakaan aina ole vai?? [?]Hengessä mukana ja kaikkea mahdollista hyvää toivoen...