Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Eläimet => Aiheen aloitti: telkkinen - 05.04.11 - klo:18:00
-
Vuosia sitten lehdessä oli juttu, että koira oli Asikkalassa jäänyt
metsästysreissullaan kallioluolaan vangiksi.
Oli ilmeisesti kettua jahdannut ja kettu paennut luolaan ja koira perässä.
3 viikkoa oli isäntänsä käynyt luolan suulla huutelemassa koiraa vaan ei
saanut sitä pois tulemaan.Surkea
haukku ja ulina kuului luolasta ja se sai isännän laittamaan lehteen jutun
tapahtuneesta.No minun kotona isä sitä meille luki ja sehän oli itsestään selvä asia,
että sen jälkeen minä en antanut isälle
asiasta sielun rauhaa.Itkin ja vaadin, että mennään katsomaan jos me voitais
se pelastaa.Isä ja meidän koko
perhe lähti ajelemaan Asikkalaan. Ihan selkeästi muistan vieläkin, sen
ulinan ja vinkumisen mitä luolasta kuului,
ja sitten lähti se pelastus operaatio päälle.."isä sinä voit sen koiran
pelastaa".Eihän isä pystynyt kieltäytymään hommasta
kun lapsi sitkeesti vierellä vaati ja itki.
Niin isä kokosi metsästys seuransa-sekä työkavereita kasarmilta ja tekivät
pelastus suunnitelmansa ja lähtivät
koiraa pelastamaan. Pikku paukuilla räjäyttelivät tunnelin suuta
isommaksi...aamusta iltaan ja monena päivänä
ja pääsivät aina lähemmäksi ja lähemmäksi haukkumista ja ulinaa, joka
tosin vaimeni päiväpäivältä. Jos olisikin voinut
kunnon räjähteitä käyttää olisi kait homma hoidettu nopeammin, mutta
pelkäsivät että, koira pelästyy kovia paukkuja ja pakenee luolassa syvemmälle.
Viikon ahersivat ja saivat kun saivatkin koiran pois.
Isäni oli jo selvittänyt tutun eläinlääkärin kanssa, että miten koiraa ruokitaan kun se
pääsee vapauteen. Onnelliset omistajat noudattivat neuvoa ja saivat koiransa loistokuntoon
hyvällä hoidolla ja tarkalla ruokinnalla.
Isä palkittiin hienolla lautasella oiken Lahden Kennelpiirin puolesta ja ympäri Suomen maata tuli
kortteja meille kiitokseksi pelastus operaatiosta.Minun isä sanoi, että oikeastaan hänen pikkutyttönsä
ne kiitokset ansaitsee, että ilman hänen sinnikästä vaatimusta tuskin olisi tullut lähdettyä.
Että tälläinen tarina tuli lehtileikkeistä mieleen.Niitä on kellastuneina aika monta.
(http://i73.photobucket.com/albums/i205/jaska6/uudet%20kuvat/IMG_2113.jpg)
(http://i73.photobucket.com/albums/i205/jaska6/uudet%20kuvat/IMG_2114.jpg)
-
Tämä oli hieno muistelo. Eläin on vähintäin yhtä arvokas kuin ihminen. Olisiko ihmistä jätetty samassa tilanteessa uikuttamaan ? Tuskin. Heti olisi aloitettu pelastaminen.
Kyllä lapsi voi olla niin oikeassa ja hieno se aikuinen, joka osaa lasta kuunnella. Lapsen omatunto voi olla vielä aivan puhdas. Lapsi osaa eläytyä toisen asemaan ja varsinkin eläimen, joka aikuisilta jää usein huomiotta. Ja tulee kaltoin kohdelluksi.
Upea tositarina !
-
Aivan upea tarina, telkkinen. [:30] Upea tosissaan!
-
Hieno tarina ja onnellinen loppu telkkisen ja hänen isänsä sitkeyden ansiosta [KIPPIS]. Ja samoissa puuhissahan telkkinen on edelleen ,
viimeksi pelasti sen kissan puusta sitkeydellään.
-
No tälläinen olen ollut ihan kakrusta asti, on kyseessä eläin tai ihminen. [:-)] aina iskee paniikki, että mitä MINÄ voin
tehdä asian eteen. [:-)]
Luin kaikki artikkelit läpi ja tälläisen halusin vielä tänne laittaa.
Muistan kuinka isä ja muut pelastajat saivat näitä räjäytys aineita joiltain lahjoituksena ja ehkä sitä
tietoakin on sitten saatu miten niitä paukkuja laitettiin ja monessa muussakin asiassa.
Yleisön osasto kirjoitus tapaukseen liittyen.
Sami pelastui
Varmasti monet tämän lehden lukijoista ovat suurella mielenkiinnolla seuranneet ja olleet mukana siinä traagillisessa
taistelussa, jota Suomen pystykorvauros Sami Asikkalan Särkijärvellä kalliopaaden vangiksi jäätyään kävi elämästään yli 4 viikon ajan.Viikon kestäneet kaivaukset ja räjäytykset johtivat, kuten jo olemma saaneet lukea, viime lauantaina iltapäivällä tulokseen ja Sami saatiin pelastetuksi tukalasta vankikolostaan.
Monet yksityiset henkilöt ovat kiireistään huolimatta uhranneet aikaansa ja jopa varojaan Samin pelastamiseksi. Tämä jos mikään osoittaa, että meillä vielä löytyy todellisia kennelmiehiä, joilla on pyyteetön halu auttaa hätään joutunutta erämiehen ystävää.Näille miehille, samoin kuin niille lukemattomille Samin ystäville,jotka kirjein ovat antaneet auliisti neuvonsa ja kokemuksensa pelastustyötä paikan päällä tehneiden avuksi on varmasti tässä yhteydessä kiitos paikallaan.
nimimerkki sivusta seurannut.
-
Voi että miten hieno tarina [:30] [KIPPIS]
-
Olen ollut itse pienestä asti hyvin samanlainen kuin telkkinen. Näiden lintupolojen takia ajelen millon minnekin, jos ei kukaan lähempänä asuva pysty menemään. Kaverini aina sanoo, ettei kaikkia voi pelastaa ja olen siitä hyvin tietoinen, mutta jos minulle tulee puhelu, jossa pyydetään apua loukkaantuneelle linnulle, niin kuinka siinä voi sanoa, että "se on sellaista, kaikki ei selviä". Sama tunne minulla eli mitä minä voin tehdä.
Varsinaisia pelastustarinoita ei tule lapsuudesta mieleen, mutta tuli mieleen ensimmäinen kerta isäni kanssa metsällä. Lähdettiin jänismetsälle talvella ja näimme jäniksen. Isä sanoi minulle, että nyt ihan hiljaa ja tähtäsi haulikon kohti jänistä. Samassa kuuluu kamala parkaisu "Ei sitä saa tappaa [:´((]". Jänis jäi ampumatta. Isän kanssa paisteltiin makkarat ja keskusteltiin siitä, että pääsenkö enää jatkossa mukaan. Pelastui se jänis ainakin meidän padasta [:-DD] Ja pääsin mukaan jatkossakin, mutta ei tainnut itkut enää silloin auttaa.
-
Hieno tarina Telkkiseltä [:-)]
-
Hieno, hieno tarina, jolla onnellinen loppu. -Ja tämä tarina oli tosi. [:5] [:30]
Hyvä Anniina, että et antanut isäsi ampua sitä jänistä [:5]
-
Hieno tarina!
-
Kyllä toi Anniinan tarina ihan itseänikin liippaa. Aika monet sorsat karkoitettiin isän ja metsämiesten pyssyjen edestä.
Loppujen lopuksi isä lopetti koko metsästyksen ja siihen on kyllä minulla ollut iso osuus :-)) :-)) kun aina olin itkemässä
ja parkumassa, että niitä ei saa ampua ne kuolee.
-
Onnellinen loppu Telkkisen pelastuskertomuksessa [:-)] Kauan Sami siellä vankeudessa olikin selvinnyt, sitkeä koira ja sisukkaat pelastajat!
Anniinan jäniksen metsästystarina on myös hyvä [:-)]
Omiin pelastustarinoihin kuuluu leppälinnun pelastaminen lapsuuden kotitalon vintiltä, myöhemmin tervapääskyn pelastaminen kissan kynsistä ja kaksi kertaa olen irroittanut kalaverkosta sorsalinnun poikasen. Lapsena "pelastin" kaikki yksikseen kulkeneet kissat ja kylän koirat viemällä ne kotiin. Vanhemmat eivät tästä tykänneet [:-DD]
-
Onnellinen loppu Telkkisen pelastuskertomuksessa [:-)] Kauan Sami siellä vankeudessa olikin selvinnyt, sitkeä koira ja sisukkaat pelastajat!
Anniinan jäniksen metsästystarina on myös hyvä [:-)]
Omiin pelastustarinoihin kuuluu leppälinnun pelastaminen lapsuuden kotitalon vintiltä, myöhemmin tervapääskyn pelastaminen kissan kynsistä ja kaksi kertaa olen irroittanut kalaverkosta sorsalinnun poikasen. Lapsena "pelastin" kaikki yksikseen kulkeneet kissat ja kylän koirat viemällä ne kotiin. Vanhemmat eivät tästä tykänneet [:-DD]
Kyllä voin allekirjoittaa Pyyhältäjänkin kertomat ihan itseenikin. Samankaltaisuutta löytyy näissä eläinasioissa.
-
Repe pelasti kerran haapanapariskunnan joka oli tarttunut kalaverkkoon.
Ja minä olin niin pöljä että pelkäsin niitä lintuja :-)) kun ne räpiköivät veneessä pelastuksen jälkeen. Olivat nimittäin aika väsyneitä kun olivat kai aika pitkään siinä verkossa kiinni olleet ja halusimme viedä ne vähän kauemmas verkosta etteivät takerru uudestaan kiinni.
-
Muistin tämän parin vuoden takaisen jutun, kun isäni kanssa osuttiin paikalle ja pelastettiin se mäyräkoira... tarina täällä:
http://www.ponttokamera.net/foorumi4/index.php?topic=14332.msg372263#msg372263
Oli hauvalle aika ihmepelastuminen, koska paikalla ei ollut ristinsielua, ja mäkin huomasin hauvan sattumalta, kun satuin vain jostakin syystä vilkaisemaan kävellessä taakseni...
Viesti n:o 41
[:-)]
-
Kerran keskellä Kotkan kaupunkia huomasin vapaana juoksevan isohkon koiran. Rotua en nyt tiedä, ajokoiran oloinen hiukan. Siellä se paineli täysiä vilkkaitten risteysten halki. Aattelin, että kauhee, kohta se on auton alla... Olin taluttamassa Oskua, no pakkohan minun oli lähteä koiran perään, sainkin sen kiinni ja laitoin Oskun talutushihnan siihen kiinni, pikku-Oskun kannoin sylissäni kotiin. [:-)] Kerrostalossa en meinannut saada sitä hissiin, oli selvästi asunut hissittömässä talossa ja pelkäsi sitä. No kotona soitin ensin poliisille mitä tehdä, he antoivat löytöeläinkodin puhelinnumeron ja sieltä haettiin koira huostaan.
Soitin löytöeläintaloon parin päivän päästä ja kyselin miten on käynyt, onnellisesti, koiran omistaja oli ymmärtänyt soittaa sinne ja sai koiransa takaisin. [:-)]
-
Kun poikani oli pieni, annoin hänelle keitetyn kananmunan. Hän parkaisi itkut: "Ei sitä saa syödä, kun siitä piti tulla tipu!" Hän mennee ehkä asteen pitemmälle tuossa luontokappaleitten suojelussa. [:-I] :-))
-
Meillä kerran, kun olin lapsi, pääsiäisenä, kun keitettiin kananmunia, ne rupes piipittämään kattilassa! Ihan totta! Mä oikein ehdin pelästyä, kun äitini vielä laukoi, että sieltä tulee tipuja. :-)) Niissä oli kai joku kuori halki tms. Mutta ääni kuulosti ihan kananpojan piipitykseltä.
-
Muistin tämän parin vuoden takaisen jutun, kun isäni kanssa osuttiin paikalle ja pelastettiin se mäyräkoira... tarina täällä:
http://www.ponttokamera.net/foorumi4/index.php?topic=14332.msg372263#msg372263
Oli hauvalle aika ihmepelastuminen, koska paikalla ei ollut ristinsielua, ja mäkin huomasin hauvan sattumalta, kun satuin vain jostakin syystä vilkaisemaan kävellessä taakseni...
Viesti n:o 41
[:-)]
Olipa hyvä kun satuitte silloin paikalle.
-
Kävinpä minäkin selaamassa tuota vanhaa ketjua. Sieltä löytyi mm. linkki toiseen ketjuun, jossa oli mm. tällainen juttu:
Ripustettavaksi lemmikkien luettavaksi ERITTÄIN MATALALLE jääkaapin oveen - eli n. kirsun korkeudelle.
Rakkaat koirat ja kissat!
Astiat, joissa on tassunkuvia ovat teidän ja sisältävät teidän ruokaanne.
Muut astiat ovat minun ja ne sisältävät minun ruokaani. Huomioikaa, että
tassunjäljen asettaminen keskelle ateriaani ei tee siitä teidän ruokaanne.
En myöskään pidä tassunkuvaa ruokani keskellä esteettisesti miellyttävänä.
Porraskäytävää eivät suunnitelleet F1-insinöörit, eikä se ole kilparata.
Minun päihittäminen alaspäin juoksussa ei ole tavoitteena. Kampittamiseni ei
auta, koska kaadun alas nopeammin, kuin te juoksette.
En voi ostaa mitään jättisänkyä suurempaa. Tästä olen erittäin pahoillani.
Älkää luulko, että jatkan sohvalla nukkumista varmistaakseni teidän hyvän
olonne. Koirat ja kissat voivat oikeasti käpertyä pieneksi palloksi
nukkuessaan. Ei ole tarpeellista nukkua vaakatasossa muihin nähden
levittäytyneenä mahdollisimman pitkäksi. Tiedän myös että hännän pitkäksi
venyttäminen ja kielen ulkona roikottaminen tilankäytön maksimoinniksi ei
ole enää muuta kuin sarkasmia.
Viimeisen kerran, kylpyhuoneessa ei ole salakäytävää eikä taikaovia. Jos
jonkin ihmeen kaupalla ehdin sinne ennen teitä ja onnistun saamaan oven
kiinni, eivät raapiminen, vinkuminen, naukuminen, ovenkahvan kääntö, tassun
oven ali saaminen, tai muutkaan temput, ole tarpeellisia. Minun täytyy tulla
ulos samasta ovesta, kuin josta menin sisään. Lisäksi, olen käyttänyt WC:tä
useita vuosia -- kissa- tai koiraeläinten avustus ko. tapahtumassa ei ole
tarpeellista.
Oikea järjestys on: Suudelkaa minua ENSIN, sitten voitte mennä haistelemaan
toisen koiran tai kissan takapuolta. Tätä en voi painottaa riittävästi.
Vastapalvelukseksi teille, rakkaat lemmikkini, olen liimannut etuoveemme
seuraavan viestin:
Kaikille ei-lemmikin omistajille, jotka haluavat käydä kylässä ja silti
valittaa eläimistämme:
1. He asuvat täällä. Sinä et.
2. Jos et halua heidän karvojaan vaatteillesi, pysy poissa huonekaluista.
3. Pidän lemmikeistäni enemmän, kuin monista ihmisistä.
4. Sinulle lemmikkini on eläin. Minulle hän on adoptoitu poika/tytär, joka
on lyhyt, karvainen, kävelee neljällä jalalla ja puhuu hieman epäselvästi.
Muista: Monella tapaa koirat ja kissat ovat lapsia parempia, koska:
1. He syövät vähemmän.
2. He eivät ole jatkuvasti ruinaamassa rahaa.
3. He ovat helpompia kouluttaa.
4. He tulevat kutsumalla, yleensä.
5. He eivät koskaan pyydä saada ajaa autoa.
6. He eivät hengaile huumehörhöjen ja varkaiden kanssa.
7. He eivät polta eivätkä juo.
8. Heidän ei tarvitse ostaa jatkuvasti uusinta muotia olevia vaatteita.
9. He eivät tahdo käyttää vaatteitasi.
10. He eivät tarvitse miljoonia euroja koulunkäyntiin.
Ja mikä parasta,
11. Jos he sattuvat hankkiutumaan raskaaksi, voit aina myydä heidän lapsensa
Että näin... [:-DD]
-
Tämä varsinkin oli hyvä tuossa jutussa:
"1. He asuvat täällä. Sinä et.
2. Jos et halua heidän karvojaan vaatteillesi, pysy poissa huonekaluista.
3. Pidän lemmikeistäni enemmän, kuin monista ihmisistä.
4. Sinulle lemmikkini on eläin. Minulle hän on adoptoitu poika/tytär, joka
on lyhyt, karvainen, kävelee neljällä jalalla ja puhuu hieman epäselvästi."
Tuollainen (alleviivattu) kyltti tekisi mieli laittaa seinälle, kun joskus tulee sellaisia vieraita, että eivät siedä sitä, kun koira menee nuuhkimaan. Joskus jopa sanovat koiralle että "mene siitä".
-
Hienoja muisteluja teillä muillakin on...kiva kun kerrotte niitä täällä [:-)]
-
Koiranelämää
1. Kun ihmiset ovat kylvettäneet sinut, ÄLÄ ANNA HEIDÄN KUIVATA SINUA PYYHKEELLÄ! Sen sijaan juokse heidän vuoteeseensa ja kuivaa itsesi lakanoihin. Tämä on erityisen hyvä jos on juuri ihmisten nukkumaanmenoaika.
2. Käyttäydy kuin tuomittu rikollinen. Kun ihmiset tulevat kotiin, käännä korvasi taaksepäin, laita pää tassujen väliin, leuka alas ja käyttäydy kuin olisit tehnyt jotain todella pahaa. Sitten katso ihmisiä, kun he raivoissaan etsivät talosta vahinkoja, joita he ajattelevat sinun aiheuttaneen. (HUOM: Tämä toimii vain silloin, kun et varmasti ole tehnyt mitään väärää.)
3. Anna ihmisten opettaa sinulle aivan uusia temppuja. Opettele ne täydellisesti. Kun ihmiset yrittävät näyttää niitä jollekulle toiselle, tuijota ilmeettömästi ihmiseen. Teeskentele kuin sinulla ei olisi harmainta aavistustakaan, mistä he oikein puhuvat.
4. Tee ihmisestäsi kärsivällinen. Kun menet ulos "pissalle", haistele ympäriinsä koko pihaa kun ihminen odottaa. Näyttele, kuin se paikka, jonka olet valinnut pissaamiseen, on ylivoimaisesti paras mahdollinen päätös ja maailman paras kohtalo.
5. Vedä ihmisten huomio puoleesi. Kun menet ulos kävelylle, pidä kiirettä näkyvimmin, kun menet kakille. Tee asiasi rauhassa ja pidä huolta, että kaikki katsovat. Tämä toimii erittäin hyvin, kun ihmiset ovat unohtaneet ottaa muovipussin mukaansa.
6. Kun olet ulkona kävelyllä, vuorottain yski ja ole kuin tukehtuisit joka kerta, kun vieras ihminen kävelee ohi.
7. Tee omat sääntösi. Älä aina vie keppiä takaisin, kun leikit noutoa ihmisten kanssa. Anna heidän mennä ja noutaa se ajoittain.
8. Piiloudu ihmisiltäsi. Kun ihmiset tulevat kotiin älä tervehdi heitä ovella. Sen sijaan piiloudu heiltä ja anna heidän ajatella, että sinulle on tapahtunut jotain kauheaa. (Älä näyttäydy ennenkuin ainakin yksi ihminen on pakokauhun vallassa ja pillahtamaisillaan itkuun).
9. Kun ihmiset kutsuvat sinua takaisin, ota lungisti. Kävele mahdollisimman hitaasti takaisin ovelle.
10. Herää aamulla kaksikymmentä minuuttia ennen herätyskellon soittoa ja vaadi ihmisiä viemään sinut ulos aamupissille. Mene mahdollisimman pian takaisin ja mene nukkumaan. (Ihmiset voivat harvoin mennä takaisin nukkumaan käytyään ulkona, tämä tekee heistä hulluja!)
-
[:-DD]