Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Vapaa keskustelu => Aiheen aloitti: Rouva Hömötiainen - 29.09.11 - klo:16:26
-
Pää aivan pyörällä! Läksimme siis Vantaan Tikkurilasta junalla kohti seikkailuja 13.9.
Tänään palasin aika äskettäin kotiin ja olo on todella sekava. Matkalla on koettu ja nähty niin paljon uutta ja ihmeellistä, että tämän sulattelemiseen menee runsaasti aikaa.
Kuviakaan en vielä pysty laittamaan, koska uudessa koneessani ei ole sellaista ohjelmaa.
Mutta aivan lyhyesti sanottuna: tuon matkan olisin vielä joskus valmis tekemään uudelleen. NIin paljon tuli uusia elämyksiä ja kokemuksia, että ei heti edes kaikkia pysty muistamaankaan.
Kaikkineen matka meni erittäin hyvin, meitä oli kahdeksan hengen seurue ja sellaisia veijareita kaikki, että vatsalihakset on nauramisesta kipeenä vieläkin!
Mitään haaveria ei sattunut kenellekään, mitään ei hävinnyt tai varastettu - ruokaa ja juomaa oli enemmän kuin tarvittiin.
-
On varmaan ollut mieliinpainuva matka. Hienolta kuullostaa näin ensitunnelmissa! [:-)]
-
[:5] [:5] [:5]
-
Tervetuloa takaisin kotosuomeen, varmasti ollut mahtavan upea reissu hyvässä seurassa. [:-)]
-
Hieno homma että olet taas kotiutunut...ja onneksi kaikki meni hyvin.Pikkusen jänskätti että kuinkas mahtaa mennä....
-
Toimiiko sulla edes vanha puhelin ja numero???
Jos toimii niin voitas Tenhon kans soittaa... [:-)]
-
No varmasti on pää pyörällä ja kun vielä ottaa huomioon tulevan viikonlopun, huh [NUT] Kiva, että olette ilman kommelluksia kotona [:5]
-
Tervetuloa kotiin [:-)]
-
On aika törkeätä lainata toisten matkakertomuksia, mutta kun en voi kuvia liittää tähän ja pitäisi alkaa lopullisesti muuttopuuhiin -
niin tyydyn lainaamaan. Netissähän tämä on kaikkien saatavilla.
http://suuriharppaus.wordpress.com/
Mielenkiintoinen kertomus tuokin, vastaa kovasti omia tunnelmia. Etenkin villihevoset, joita nähtiin, tekivät vaikutuksen.
Kaksi yötä vietimme jurtassa ja kylmää oli. Eihän lehtikuusen klapeilla koko yöksi millään lämmintä riitä. Olisi pitänyt olla kipinämikkona koko yö. Mutta ei se mitään haitannut.
[:-)]
-
Jos tuota matkaa nyt arvioisin, niin suurin pettymys minulle oli Moskova ja etenkin Punainen Tori.
Moskova oli mielestäni liian suuri ja tunteeton. Ei jättänyt mitään jälkeä sieluun.
Matka junalla halki suuren Venäjän maan ja vaihtuvien maisemien oli elämys.
Ja suurin elämys koko matkalla oli Mongolia. Helposti ajattelee, että eihän siellä ole mitään. Mutta siellähän sitä vasta olikin!
Suuret ja valtavat arot, vuoret, erilaiset eläimet.
Mitähän nyt äkkiä muistaisi:
villihevoset, kesyt hevoset, lampaat, kamelit, kauriit (?), hirvet (?), murmelit, maaoravat, käärme jurtassa.....
Niin, ensimmäisenä iltana siellä Hustain kansallispuistossa, jossa yövyimme jurtissa....
[:67]
Meidän naapurijurtassa alkoi tapahtua. Siihen oli majoittuneena pari ainakin sikäläisen näköistä nuorta tyttöä. Yht´äkkiä sinne alkoi juosta hostellin henkilökuntaa keppien kanssa. Selvisi, että tyttöjen jurtassa oli käärme.
[:67]
Sitäö
-
Sitä käärmettä sitten jahdattiin kaikin tavoin ja lopulta se saatiinkin kiinni. Se oli aika vaatimaton, lyhyt ja pikkuinen käärme. Uskoisin, että täysikasvuinen kylläkin. Oli varmaan tullut lämmittelemään sisälle jurttaan, koska illalla lämpötila laski jo lähelle nollaa.
Käärme ei ollut myrkyllinen ja lopulta se laskettiin vapaaksi.
Mutta:
ennen kuin se laskettiin vapaaksi luontoon, joku paikallinen tyttönen kävi äkkiä hakemassa kupillisen tammanmaitoa ja kaatoi sitä käärmeen päälle. Se on joku uskonnollinen rituaali, joka ei oikein mulle auennut. Mutta näin se kuului tehdä Mongoliassa.
Meillä ehkä olisi tehty niin, että se käärme olisi vaan tapettu siihen paikkaan!
-
Käärme [:67] Onneksi ei ollut edes myrkyllinen piskuinen luikero. :-))
Kivaa tarinaa muuten! [:-)]