Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Vapaa keskustelu => Aiheen aloitti: telkkinen - 04.01.12 - klo:11:10
-
Viime yönä heräsin ja tuli tämä lapsuuden ajan kouluruno mieleen joka nyt siellä kummittelee edelleenkin.
Onko teillä mitään linturunoja jäänyt mieleen.
Tii, tii, tikanpoika,
kylvi tielle nauriin.
Tuli tuhma paimenpoika,
söi sen tikan nauriin.
Tikka se itkeä tillitteli,
mut paimenpoika nauroi.
Suomalainen kansanruno
ja tässä toinen
Västäräkki vääräsääri,
laihanläntä riukuhäntä
pikitiellä yksin hääri .
Tiellä kärpästä ei toukkaa,
autoja vain ohi koukkaa,
surku tulee pientä houkkaa.
Laiha västäräkki pysyy,
iloisesti pyrstö keikkuu.
Lujaa uskoa se kysyy
kivisellä peltomaalla.
Kaukana on elonleikkuu
luomakunnan toiveikkaalla.
-
Oon joskus kirjottanu tämmösen. [:-)] :-))
Oi miksi istuu maassa
pieni kuusitiainen?
On sillä joku hätä!
Itkee:
”Höyhen, älä jätä!”
Luulin, että sillä oli maassa joku
herkkumato…
Ei…
vaan sillä olikin vain
ensimmäinen sulkasato.
-
Krnauuu... [:10]
-
Harakka huttua keittää,
hännällänsä hämmentää,
pyrstöllänsä puistelee,
nokallansa koittelee,
panee suolaa,
panee sokeria,
antaa tälle,
antaa tälle
antaa tälle
antaa tälle,
-tälle ei annakaan!
-
Lauri Viitaa
Käki kukkoja kukutti,
käkätti kotikanoja.
Kukin kukkea kupunen
kukoi kuin kyky kekotti.
Kaikkokenkkäälä kajasti.
Kuuro katsoi kiukaan kieltä.
Koko kokkona kimahti
kulkukoulun kaulimitse,
kuohimoitse, kaulaimitse
kylykirjaston kihellys.
Kukko kykki, kana kykki,
koko kökkelö kökötti.
Käkikö kesymmin kykki,
kukkuiko kökön kukussa?
Kysy kekrinä käkeä.
-
Tuli mieleen Kanteletar: Lintujen keräjät (käräjät). Kun olin pieni, isäni sitä usein lausui ja se oli jotenkin jännittävä. Ei hän aina muistanut kaikkia sanojakaan.. siinä on paljon lintuja [:-)] Enpä löydä sitä tähän nyt, mutta se alkaa sanoilla: Köyhä mies ketoa kynti, sekä kynti, jotta kylvi..
-
Tämä vanha runo tuli myös minulle mieleen. Kaivon koko tekstin täältä netistä kun alun muistin oikein hyvin.
Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
Ruskea on rinta kaisliston,
taivas harmaa. Sataa. Syksy on.
"Kurkikin jo lähti", veljelleen
toinen virkkaa niinkuin itsekseen.
Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin
"niin maar; lähti", sanoo takaisin.
Sitten vanhukset taas vaikenee.
Järven pintaan sade soittelee.
Sukii siivenselkää toisen pää.
Toinen joskus silmää siristää.
Höyhenihin niskat kyyristyy
Sataa. Hiljaista on.Hämärtyy
yli pellon mustan kynnöksen.
Tuntuu riihen tuoksu etäinen.
Kaksi märkää, vanhaa varista
nuokkuu aatoksissaan aidalla.
"Täytyy tästä...", toinen havahtuu,
lentoon verkkaisesti valmistuu.
"Käyhän taaskin tarinoimassa.
Oli oikein hauska tavata."
-Lauri Pohjanpää
-
Minun kaikkien aikojen suurin suosikkini, jota on itsekkin tullut joskus jollekin lausuttua:
Pehmeästi kuin
tikan koputus haapaan
kuului koputus sydämeni ovelta.
Sinäkö se olit?
-Risto Rasa-
-
Minun kaikkien aikojen suurin suosikkini, jota on itsekkin tullut joskus jollekin lausuttua:
Pehmeästi kuin
tikan koputus haapaan
kuului koputus sydämeni ovelta.
Sinäkö se olit?
-Risto Rasa-
Tämä onkin ihana, ja sopii sulle tikkaihmiselle hyvin :-)).
-
Minun kaikkien aikojen suurin suosikkini, jota on itsekkin tullut joskus jollekin lausuttua:
Pehmeästi kuin
tikan koputus haapaan
kuului koputus sydämeni ovelta.
Sinäkö se olit?
-Risto Rasa-
Tämä onkin ihana, ja sopii sulle tikkaihmiselle hyvin :-)).
:-))
-
Kukko puuron keittää,
kana maidon lämmittää,
varis lattian lakaisee,
pääskynen lusikat pesee,
västäräkki voin suolaa.
Kotkat lensit kutsumaan
kahdeksan kaupungin välitse,
yhdeksän meren ylitse.
onko tämä loru kenellekään tuttu. Itse olen loruillut sukulaisten lapsille paljonkin [:-)]
-
Tervetullut kevätkulta,
päivänpilke hymyhuuli,
tänne pohjolan perille.
Onpa sua odotettu,
kaivattu jo kaikkialla.
Sinivuokot silmin kirkkain
herätit jo hangen alta.
Tuolla rentukat heleät
Kultaisissa kukinnoissa.
Kotilehdosta ma löysin
kimpun kevätesikoita.
Keväänkukat, onnenkukat
nepä kilvan kiidätämme
Äidin pöydälle iloksi.
Tervetullut kevätkulta,
Päivänpilke, hymyhuuli.
Jäljissäsi tänne liitää
parvi pienten lintusten.
Kovin heitä kaipailimme
pitkät talviset pimeät.
Kottaraisen huilu helää,
pöntöt ovat paikoillansa.
Tottapa tupasi tunnet.
Peippo pihakoivussamme
heleästi helkyttelee
aamusta anivarhain.
Leivokin jo tänne lensi,
samoin pääsky pitkäsiipi
tänään tulla tupsahutti
kesän kerkeän ratoksi.
Tervetullut kevätkulta,
päivänpilke, hymyhuuli,
tänne pohjolan perille,
paitaressujen parihin,
lasten leikkiväin iloksi.
-Ester Ahokainen
[:-)]
Tsi’hu, tsi’hu, tsi’hu
Kylmän vilu!
Titityy, titityy, titityy,
Pakkanen on ja viima, hyy!
Titityy.
Tsi tsi daa, tsi tsi daa,
On madot kuolleet ja jäässä maa.
Tsi tsi daa.
Titityy, titityy, titityy,
On talit loppuneet, kenen syy.
Titityy.
-Eero Lyyvuo
[:-)]
Tshuli tshuli tshuli.
Talviset nietokset paikoin jo suli.
Vihdoinkin veljemme takaisin tuli.
Tshuli tshuli tshuli.
Dudu duru titi titi.
Vaimoni touhusi, lähteä piti.
Dupdup, dupdup, dududui.
Unta hän Suomesta uneksui.
Peltojen keskellä kivikkomäen,
Katajapensaan, hän sanoi: ma näen
Priiu, hyy’i, svirr, svirr, hyi,
Pesimispaikakseen sen hyväksyi.
Djuu’i, djuu’i, tju’i, tju’i, tju’i
Täällä jo sinessä hattarat ui,
Vaari jo pellolle siementä heitti.
Dul-dul, dul-dul, titi, titi,
Siksi niin kiireellä lähteä piti,
Ennenkuin vaari ne siemenet peitti,
Ennenkuin kaikki ne siemenet iti.
Dyl’li, dyl’li, dududu,
Duu’i, duu’i trrr’ii’u.
-Eero Lyyvuo
[:-)]
Hili-hili, tili-tili,
tili-tili, hili-hili.
Mistä jäähile hilinä,
mistä tiukujen tilinä?
Se on tilhien tilinä,
Tulihelttojen helinä,
Taivaan talvisen sinessä.
Hili-hili, tili-tili,
tili-tili, hili-hili.
-Toivo Lyy
-
Lintujen keräjät
[Kanteletar.]
Köyhä mies ketoa kynti,
Sekä kynti, jotta kylvi,
Kylvi kymmenen jyveä,
Kynti kymmenen vakoa.
Siihen lintuja sikesi,
Kasvoi paljo peiposia;
Hakahti harakat siinä,
Sekä närhit näppäsivät,
Kävi sirkut sissimässä,
Varpuset varastamassa.
Pajulintu palkulainen
Äkättihin, keksittihin,
Vievän viimeistä jyveä,
Reunimmäistä reutoavan.
Nuorittihin, käärittihin,
Pieksettihin, pyntättihin,
Lyötihin, lytistettihin,
Jaloin päällä pyörittihin;
Vesi silmästä sirusi,
Veri vaivaisen nokasta
Keräjihin käytettihin,
Laitettiin lain etehen.
Kurki lintujen kuningas
Itse istui tuomariksi,
Laklat lautamiehiksi,
Valamiehiksi varikset.
Kurki huuti kulkustansa,
Kajahutti kaulastansa
"Ootko ottanut jyviä
Köyhän miehen kynnökseltä?"
Pajulintu palkulainen
Siihen vastaten sanovi:
"Söin minä jyveä kaksi,
Kovin äiä, kun on kolme."
Kurki kulkkunsa kurotti
Yli pöyän lausumahan:
"Kosk' oot ottanut jyviä,
Käynyt kurja sissimässä,
Köyhän miehen kynnöksellä,
Kynnöksellä, kylvöksellä;
Niin ei saa sääliä varasta –
Tahi korvat karsitahan,
Tahi kaula katkotahan,
Pää poikki järitetähän."
Pääskyläinen pieni lintu
Se lausui laen rajasta:
"Varastat sinäki kurki,
Otat otria oloksi,
Rukeita mielen määrin,
Kannat kauranki jyviä."
Kurki laski suuren kulkun,
Parkasi pahan sävelen,
Pääskyselle pienimmälle:
"Oonko mie varastanunna
Köyhän miehen kylvöksestä? –
Taian mie ilmanki eleä
Köyhän miehen kylvöksettä;
Lennän synkkähän salohon,
Siellä riivin rikkahia,
Katkon kaurahalmehia,
Tahi syön marjoja metsästä,
Kaivan suolta karpaloita."
Lausui pääsky pieni lintu:
"Vaan minäpäs en varasta;
Olen ihmisten ilona,
Riemu kaiken ristikansan,
Saattelen suven sanoman,
Laitan päivän lämpimämmän."
-
Huuhkaja
[Ilmari Calamnius. Soutajan lauluja.]
Huuda, huuda huuhkalintu,
Hornan haikea havukka,
Syksyn öisessä sylissä,
Hiiden hinkalon hämyssä!
Hurja on sun huuhuntasi
Korven kylmässä komossa,
Kajahuntasi kamala
Synkän onkalon orossa:
"Kaiotkatte te kajavat,
Haukat hentoiset, haleat,
Pienet pääskyt ja tiaset,
Peipot, sirkut ja sisavat! –
Minun huiman huuhuntaani,
Minun kynteni kähyjä!"
"Mun on mieleni matala,
Musta, raskas ja katala,
Mun on silmäni sytevä
Syövereitäkin syvempi."
"Vaan mun huutoni himeä,
Se on kaikista kamalin!"
Huuda, huuda huuhkalintu,
Hornan haikea havukka,
Syksyn öisessä sylissä,
Hiiden hinkalon hämyssä!
-
Joutsenet
[O. Manninen. Joulukontti v. 1903.]
Yli soiluvan veen ne sousi,
Ne aallon ulpuina ui,
kun aurinko nuorna nousi,
yöt pohjan, kun punastui.
Lumikaulat kaartehin ylpein
Veen kuultoon kuvia loi;
Povet aamun kullassa kylpein
Ne outoja unelmoi.
Vain joskus onnensa julki
Ylen suuren ne joikuivat,
Ja soinnut aalloilla kulki
Niin aavistuttelevat
Kuin hyminä huomenkelloin
Salokappelin kaukaisen,
Ja aallot vienosti velloin
Ne kantoi kaikua sen.
Ne rauhassa souti ja solui
Suven kerkeän kestämän,
Jonot valkeat joikuen jolui
Syvän päällitse päilyvän.
Kohos siiville kerran ne sitten,
Suvi kun oli muistoja vain,
Kukat laulavat lainehitten
Unet valkeat ulappain.
Ne matkasi päivänmaihin;
Viel' loistava siipi loi
Kuvan viimeisen alle kaihin,
Mi aallon jo kammitsoi.
-
Kiitos mese, löysit "Lintujen keräjät" ja kaksi muuta vahaa ja vaikuttavaa linturunoa [:-)]
-
Kiva kun olette näin mukavia runoja/loruja laittaneet tähän ketjuun.
Kuljin tietä tiepottelin -
Kuulin tikan takovan:
Mitä sinä, tikka rukka
Siinä nyt noin askaroit.
Puita tässä pilkon vaan!
Mitä sinä niillä puilla?
Saunoani lämmitän!
Missä sulla sitten sauna?
Tuolla notkon pohjalla!
Onko hyväkin se kyly?
Kyly kaunis, kultainen!
Kuka sulle löylyn lyöpi?
Sirkka neito simasuu!
Sekö pääskin peseleepi?
Sepä se, no kukas muu!
Kukas siroo suortuvasi?
Palokärki parku-ämmä,
Hornan musta ruotimuori,
Sadesäiden rääkylintu,
Pilven airut punapilkka.
Ilmari Kianto
-
Istun kyykkysilläni rantakalliolla.
Telkät, tavit, sorsat ja sotkat lotjaavat kaislikossa,
on kuin joku olisi peseytymässä.
Kauempana lentää lokkeja,
minä katselen epäillen merta.
Sen sinisyys on lumetta.
-Risto Rasa-
-
Ystävä muisti tällaisen [:-)] kun haastattelin häntä mitä loruja on lapsilleen hokenut.
Talitintti hakkaa, jäistä talipakkaa.
Kylmä on ei takkaa, pakkanen ei lakkaa.
Veistää talven patsaan, lastut lentää vatsaan.
-
Joutsen
Halk' illan ruskon auermaan
Käy lento joutsenen.
Se laskee lahden hopeaan
Ja soutaa laulellen.
Se lauloi: "Auvo taivainen
On armas Suomenmaa,
Sen päivä mennä levollen,
Yökaudet unhoittaa.
Ja varjon siellä runsahan
Luo koivut tuuheat.
On kultaa peili lahdelman
Ja aallot vilppahat.
Sen onni onpi kallehin,
Ken siellä rakastaa.
Sielt' usko onpi syntyisin,
Se sinne kaihoaa."
Niin kaikui laulu kiitäen
Yl' aaltoin siintäväin,
Ja joutsen armaan rinnallen
Nyt souti, lauloi näin:
"Vaik' on sun elos unelma
Niin lyhyt, riittää se,
Sä lemmit Suomenlahdella,
Sä lauloit Suomelle."
A. Ehrström. J.L. Runeberg. Suom. Yrjö Veijola
-
Tikka hakkaa hakkaa hikkaa
hakee hakee tikkalikkaa
tik tik
nokka naputtaa
naputtaa ja taputtaa,
kaikki kolot koputtaa,
koputtaa ja hoputtaa:
Tikkalikka likka likka
ala kotiis laputtaa!
Kirsi Kunnas
-
Laulu ja runo
Miks leivo lennät Suomehen Sä varhain kevähällä,
Et viihdy, lintu riemuinen, Sä maalla lämpimällä?
Miks äänes soreasti soi Vaan Suomen taivaan alla,
Ja vaikka puut ne vihannoi, Sä lennät korkealla?
Sen tähden Suomeen kiiruhdan Ja lennän korkealla
Kun tahdon nähdä kauneimman Mä rannan taivaan alla.
Ja senpä vuoksi laulan ma, Kun kannel täällä soipi;
Ei missään voi niin riemuita, Kuin Suomessa vaan voipi.
-
Silloinpa kesä minulla
Konsa peippo piipottavi,
kesä lapsille tulevi;
konsa leivo laulahtavi,
nuoret hyppivi norolla;
konsa kukkuvi käkönen,
vanhuksetkin virkoavi.
Milloin on kesä minulla? -
Silloinpa kesä minulla,
kun on kultani kotona,
joutsen hellä helmassani,
vaikka talvella tulisi,
lumisäällä laulahtaisi.
J.H. Erkko
Erotessa
Muistelen minä sinua:
satakielet soittelevat
yössäni hämärtyvässä.
Muistelet sinä minua:
lepinkäiset lentelevät
pääsi päälle istumahan.
Muistelemme toisiamme:
kaksi kaunista kesällä,
kesälehti kolmantena.
Eino Leino