Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Vapaa keskustelu => Aiheen aloitti: hannu - 18.11.06 - klo:17:14
-
Heippa !
Pitkästä aikaa.
Olen ollut vähän aikaa poissa ja kuitenkin läsnä kuin pystyyn kuivunut kelo.
Täällä maailman melskeissä ja pörssipeleissä pienet asiat menettävät merkityksensä.
Pienet asiat ovat kuitenkin pienten yksiköitten asioita, kuten ihminen tykönänsä on.
Pörssimaailma ei noteeraa ainakaan vielä toistaiseksi pönttölää, ja vaikka tästä ei kehittyisi maailman markkinoita heilauttelevaa foorumia (jota se kylläkin jo jossain määrin jo on), niin pienelle ihmiselle se voi olla melkein suurinta elämässä.
Ihmisen elämässä on etappeja. On ylämäkeä ja alamäkeä
Ylämäet saattavat olla hyvinkin raskaita kulkea ja niistä selviytyminen omin avuin joskus mahdotonta. Alamäet sujuvat usein liiankin vauhdikkaasti.
Alamäessä taito punnitaan. Alamäki on se elämän vaihe jossa ihminen helposti sortuu ylinopeuteen, eikä osaa jarruttaa huomatakseen kuinka hienoa vaihetta elääkään.
Vauhtisokeus päällä paahdamme kunnes elämän poliisi pysäyttää ja sakottaa.
Usein vasta elämän ylämäet opettavat tarttumaan kiinni alamäen ihanuuksiin.
Ylämäet opettavat useimpia meistä kuitenkin eniten. Vaikka ylämäkiä ei toivoisikaan, niin kuitenkin ne ovat meille välttämättömiä oppimisen kannalta. Toisilla ylämäet ovat kohtuuttomia ja toisilla vain lieviä kumpareita.
Pönttöfoorumi on monille yksi ylämäkien tasoittaja ja siten erittäin positiivinen asia.
Syyni poissaoloon ei ole ylämäet, vaan ns. muut kiireet kuten laiskuus, joka myös useimmilla ihmisillä kiireeksi luetaan.
Nyt kun kiireet ovat ainakin hetkellisesti päästäneet murskaavasta otteestaan, niin ajattelin kainosti lähestyä tätä uusioperhettä, joksi uuden foorumin koen.
Nämä sivut ovat uudistuneet ja kehitys kulkee eteenpäin täälläkin.
KIITOS kuuluu sinulle ja PIRTTIHIRMULLESI (anteeksi) KAITSU jaksamisesta ylläpitää Foorumia johon kaikki ovat olleet tervetulleita.
Kiitoksia voidaan jakaa myös aktiivisille ja myös vähemmän aktiivisille foorumilaisille joita ilman tämänkaltaiset sivut eivät voisi edes toimia.
Terveisiä kaikille ”vanhoille” ja uusille pönttöläisille.
Kepeitä alamäkiä toivotellen!
Hannu
http://groups.msn.com/_Secure/0TQDxArQV3yXHizFOVf0w0wf0nOKmbjAgHJAqiVajELUeYOMq9PTOon5lwPxeMDcBzlJ3COi6i!dEfqAKfJI4Fo1BlEx0BEzzJLLia6a9YeP5ndF7ovIL6w/_3691IMG_4623--01.jpg?dc=4675598301667956454 (http://groups.msn.com/_Secure/0TQDxArQV3yXHizFOVf0w0wf0nOKmbjAgHJAqiVajELUeYOMq9PTOon5lwPxeMDcBzlJ3COi6i!dEfqAKfJI4Fo1BlEx0BEzzJLLia6a9YeP5ndF7ovIL6w/_3691IMG_4623--01.jpg?dc=4675598301667956454)
-
[:-)] Olen huomanut myös että elämän yksikertaistamisella on merkitystä siinä kuinka korkea ja kuhmurainen tai loiva, esteetön ylämäki voi olla. Loivaa ylämäkeä on helpompi kulkea kun esteet eli "kuhmurat" siinä on minimoitu.
-
Taas oli Hannulta viisaasti kirjoitettu
Mukava mustarastaan kuva (näkyi linkkiä kopioimalla) [:-)] [:-)]
-
Eteenpäin, kompuroiden, välillä hypellen. Elämää elämää se VAIN on! [:-)] Kun aikasi kompuroit ja dallaat, niin kyllä se loppuu! :-))
-
Hyvältä kuulosti Hannun kirjoitukset. Itsekin parina vuotena niin ylämäkiä kuin alamäkiä kokeneena olen huomannut että pienet ilot elämässä (esim pönttölä) antavat hurjan paljon.
Pidetään kiinni niistä pienistä iloista, ehkä ne suuremmat asiatkin (hyvät ja pahat) lutvuituvat aikanaan. Ei ne pienet aikanaan pahaa tee apuna tässä muita asioita pohdiskellessa. Ovat ehkä jopa kävelykeppinä mukana, muuttamassa jopa ylä/alamäkien suuntaa oikeaan [:-)].
-
Viisaita kirjoittelit Hannu ja tervetuloa takaisin pönttölään jakamaan iloja, suruja, kiireitä ja vaikkapa vain laiskotteluakin eli ylä- ja alamäkiä, mitä ihmiselo muassaan tuo.
Kiitoksia myös minulta pönttömasterille ja vaimollensa tästä foorumista jonka kautta on saanut tutustua edes virtuaalisesti tosi mukaviin ihmisiin.
-
Yhdyn muiden mielipiteisiin.. eli loistavaa tekstiä Hannulta. Se on valitettava tosiasia, että ihmiset eivät osaa nauttia eivätkä itseasiassa huomaa niitä elämän pieniä iloisia asioita jotka tekevät elämisestä elämisen arvoista. Nämä asiat huomataan todellakin yleensä ylämäessä, kun kaikki tuntuu tökkivän ja asiat menevän päin honkia. Myönnän, että itse kuulun myös niihin ihmisiin jotka murehtivat monesti aivan turhista ja täytyy ihan ottaa itseä niskasta kiinni ja pysähtyä miettimään asioita jotta tajuaa, että kaikki on oikeasti aivan loistavasti ja ei ole mitään aihetta murehtia pienistä asioista. Paras on unohtaa pienet murheet ja etsiä ennemmin niitä pieniä iloisia asioita joita on jokapaikka täynnä, kun vain pysähtyy ja katselee hieman ympärilleen.
Vielä pitää sen verran lisätä, että toki ihmisillä on myös niitä ISOJA OIKEITA murheita. Mutta varmasti näissäkin tilanteissa auttaa se, että keskittyy niihin pieniin positiivisiin asioihin joita varmasti jokaisella on.
-
Tervetuloa Hannu kirjoittamaan takasin. [:-)]
Hienoa tekstiä olet laittanut taasen.
Hyvä on ihmisen pysähtyä välillä miettimään, että mikä oikein onkaan elämässä tärkeää.
Hienosti on kaikki tänne kirjoittaneet jo ja niihin on hyvä yhtyä. [:-)]
-
Upee mustiksen kuva Hannulta [:-)] ja asiallinen reivi. [KIPPIS]
Joopa, ne ylämäet kasvattaa meitä, milloin kipeästi ja milloin vähemmän.
Kiva kuitenkin, et tulit Hannu meitä moikkaamaan. [:-)]
-
Kylläpä oli ajatuksia herättävää tekstiä.Ehkä nämä ovat meille kaikille ihan tuttuja teemoja,mutta todella hyvä niitä on välillä pysähtyä miettimään ja kun joku vielä aina sopivan tilanteen tullen niistä muistuttaa,nin se herättelee kummasti pohdiskelemaan jokaisen sisimmässään missä mennään. Hyvä mieli tulee kun viisaista ajatuksista.
-
Kiitos Hannu kirjoituksesta! Oli niin mukava lukea! [:-)]
Niin se on, elämä koostuu pienen pienistä asioista, ja juuri niistä pitää osata nauttia ja niitä arvostaa. Ei tarvitse mitään ihmeellistä, vain me itse teemme oman elomme, ei se tule ulkoapäin.
-
Hannulla kaunis Mustarastas ja ajatuksia herättävä kirjoitus elämänmenosta. Niin se on ylä- ja alamäkeä ja välillä tasaista.
Remonttia tehdessa talon sisuksista löytyi yhtä ja toista. Iso pahvitaulu johon olin nuoruudenpäivinäni kirjoitellut kaikenlaisa ajatuksia.
Yksi niistä oli ja on edelleen auttanut: " Myötätuulessa selviää jokainen, vastatuulessa ei monikaan" en tiedä kenen ajatus se on, mutta on ollut avuksi itselleni monessa vastatuulessa [:-)]
-
Hannulle kiitos kirjoituksestasi ja tervetuloa tänne pönttölään takaisin.Kyllähän asia on niin,että elämässä on vuoroon niitä ala-ja ylämäkiä ja väliin mahtuu sitä tasaistakin taapertamista.Elämän pienistäkin iloista olisi viisasta nauttia ja meillähän ei ole kuin yksi elämä täällä maan päällä elettävänä,kunpa sen jokainen osaisi elää oikealla tavalla.Mitä se ainainen kiire saakaan aikaan?Sitäpä kannattaa jokaisen miettiä tahollaan ihan kaikessa rauhassa.
-
Noita Hannun hienoja kirjoituksia onkin ollut jo ikävä.Kiitos niistä ja onpa hieno kuva mustiksesta [:-)]
-
Kiitoksia vaan kaikille kantaa ottaneille.
Nyt on kaikki aistit viritetty äärimmilleen, jotta mikään tärkeä ei täällä luiskahda ohi huomaamatta.
Tai sanotan vaikka, että seurailen pönttölää sivusilmällä, sillä silmähän havaitsee reuna-alueillaan liikkeen äärimmäisen herkästi.
Tänään pari mielenkiintoista dokumenttia telkussa.
FST: Liikkeellä luonnossa TV2 18:35 - 19:05
(Miksi vaahterat ovat niin kauniita syksyllä? Miltä tuntuu lentää liitimellä yli Ruotsin tunturien? Miten ahvenanmaalaiset linnut selviävät talven yli? YLE Vardagsfakta), ja
Prisma: Hawkingin paradoksi TV1 klo 19.05
t:hannu