Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Vapaa keskustelu => Aiheen aloitti: telkkinen - 09.09.26 - klo:07:17
-
Huomenta!
Sade jatkuu kun vauhtiin pääsi, eli aamu on harmaa ja sateinen.
Ehkä sisäily päivä on edessä. Onneksi on koti missä saa vielä olla [:-)]
Mukavaa päivää [:-)]
-
Ihanat kuvat [:-)]
Harmaata ja saeista on täälläkin.
Telkkisen tekstistä: " Onneksi on koti missä saa vielä olla", tuli mieleeni yksi lapsuudenaikainen juttu. Voi olla että olen sen joskus kertonutkin.
Siellä päin missä asuin, oli yksi kaljaan menevä mies. Ei hän usein poikennut meillä, mutta silloin kun hän tuli, hän istui hetken, ei paljonkaan puhunut, mutta sanoi yhtäkkiä: "Koto parempi kuin kylä" ja lähti pois.
Olen varmaan tulossa vanhaksi,-tai olen jo, kun tulee noita lapsuusmuistoja esiin.
-
En muista että olisit tapauksesta aiemmin kertonut, voihan se johtua siitä että muisti pätkii ja tosiaan vanhat asiat tulee itsellenikin ja monelle ystävälleni usein mieleen.
Yksi lapsuus ystävä kertoi, että muistaa kun tuli meille minua ulos pyytämään. Olin sanonut etten voi tulla kun teen ruokaa. Ikää oli minulla silloin 11 v. Kysyin muistaako ystävä mitä ruokaa tein, makkarakastiketta. Ystävä sanoi että hän ajatteli kuinka hyvä ruoan laittaja olin jo noin nuorena, oli saanut kastiketta maistaa ja sanoi että vieläkin makumuisto tulee mieleen . Se oli ollut taivaallisen hyvää. Itse en asiaa muista lainkaan, olen aina tykännyt ruokaa tehdä ja leipoa. :-))
-
Minäkin muistan lapsuudesta saman tapaisen ruokajutun. Menin naapuriin. Siellä minusta vähän nuorempi tyttö teki kastiketta. Sitä en muista mitä kastiketta oli, mutta ihmettelin kovasti sitä ruoan laittoa. Me emme joutuneet koskaan kotona tekemään ruokaa ja siksi se kai on minulle nykyäänkin, niiiiin vastenmielistä. Jos ei tuota miestä olisi, en varmaan tekisi itselleni koskaan ruokaa. Äiti sanoi aina, että hän kun oli kasvattilapsi ja joutui pienestä asti tekemään kaikenlaista hommaa, niin hän on säästänyt omia lapsiaan, etteivät ole joutuneet samaan kuin hän nuorena.