Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Eläimet => Aiheen aloitti: Veke - 21.01.07 - klo:22:04
-
Osaako kukaa sano, tai tietääks kukaa, minkä verra uuden löytötalosta adoptoidun kotieläimen sopeutumista vaikeuttaa esmes se, et huushollis on jonku vuosikausia eläneen koiran, tai kissan hajuja, tai jälkiä.
Joteki mul on sellanen käsitys, et sillon, jos hajuja tai jälkiä on, nin uutta lemmikiä ne vois häiritä ja vaikeuttaa, tai pitkittää sopeutumista. [:-)]
-
Saattaa hyvinkin vaikuttaa asiaan jotenkin onhan eläimillä hajuaisti tarkka ja jos vielä on arka eläin niin varmasti saattavat vieraat hajut olla pelottaviakin ehkä [:-I]
-
Tai sitten mielenkiinto herää [:-)]
-
Ne tapaukset jotka minä kyseisestä toiminnasta tiedän...eivät ole mitenkään uuden tulokkaan sopeutumista vaikeuttaneet..siis entisten lemmikkien hajut...tai sitten uuteen kotiin tulijat ovat olleet jo karskimpiluonteisia.Samalla lailla kun uuteen kotiin ylipäätään meneminen vähän hämmästyttää,niin ei sen enempää ongelmia ole syntynyt.Jopa monet ovat heti merkanneet reviirinsä,eli pois entisten hajut..täällä määrään minä...tyyliin.
-
Aina meillä on ollut eläimiä, eikä uusilla tulokkailla ole ollut sopeutumisvaikeuksia. Ovat ottaneet reviirin omakseen ihan ilman sen kummempia. Muuten on voinut olla talon tavoille opettelemista, mutta ne ovat olleet ihan sitä tyyliä, että saako pöydästä varastaa ruokaa, saako sängylle mennä jne.
-
Hiukkasen kokemusta tuosta asiasta omaavana sanoisin, että ei siinä vaikeuksia synny. On vain osattava tämä uusi tulokas "luotsata" uuteen kotiin ja uusien perheenjäsenten pariin. Kummallekin osapuolelle pitää antaa huomiota ja rakkautta - tasapuolisesti.
Ja kohta olen ehkä taas uutta kokemusta rikkaampi: kevätloman aikana meille todennäköisesti tulee uusi perheenjäsen! Kissapuolinen siis!
Ja juuri siksi siis loman aikana, jolloin minulla on aikaa olla heidän kanssaan ja tutustuttaa heidät toisiinsa!
-
[:10] [:10] Onkos mitään tiedossa jo
-
Ei ole tarkempaa tietoa vielä. Hesystä aion hakea, koska siellä olevat kissat ovat todella kotia vailla. Rotukissat saavat kodin ilman muuta.
Miespuolinen, ehkä Arvon ikäinen ja leikkisä. Siinähän sitä!
Ja sitten uuteen kotiin totuttelua ja toisten seuraan sopeutumista, ei se niin vaikeata ole. Kyllä ne toisiansa sietävät ja jopa kaipaavatkin seuraa.
Sanoo eräs, jolla on hiukka kokemusta kissojen sielunelämästä! [:10]