Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Vapaa keskustelu => Aiheen aloitti: Sus - 06.02.07 - klo:14:41
-
Huomiontarve on mielestäni hyvin luonnollinen ominaisuus kaikile ihmisille. Ihmiset tarvitsevat huomiota. Toiset ovat lapsena saaneet enemmän ja toiset vähemmän, siksi tapeen suuruus vaihtelee. Mitään pahaa ei ole huomiontarpeessa, aste vaihtelee. Mutta sitä jostain hassusta/hullusta/kipeestä/laiskasta syystä pidetään jotenkin muka pahana. Luulen, että taitelijoilla/esiintyvillä henkilöillä huomiontarve on tavallista suurempi. Luulen, että se on motiivi heidän työhönsä. Silti siinä ei ole mitään pahaa, koska kysymyksessä on ihmisen luonnollinen tarve. [:-)]
Muks. Unohdin mainita, että minulla on suuri huomiontarve. Tarkoitus oli siis laittaa vain keskustelunaloitus aiheesta. [:-)]
-
Ihminen kukoistaa kun saa osakseen huomiota ja rakkautta [:-)] Se pitäisi olla kaikkien perusoikeus. Muta kun.... [:-(]
-
Huomio on rakkautta. Kiitos Marlelle vastauksesta.
-
"Puhukoon mistä puhuvat, pääasia kunhan puhuvat!" tjsp...sanoi M Nykänenkin aikoinaan...
Oon minäkin huomionkippee, niinku meijän Nallekin. [:-DD]
-
Aina pitäisi muistaa huomioida kaikkia kanssaihmisiään tasapuolisesti.
Paljon myös niitä ihmisiä joiden on ihan pakko olla kokoajan äänessä ja kääntää huomio aina itseensä jos se jostain syystä on hetkeksi kääntynyt pois.
Toisten asioilla ei niin väliä.
Silloin tälläiset hiljaisemmat ihmiset joihin itse lukeudun,vetäytyvät kuoreensa ja poistuvat seurasta kun ketään ei kiinnosta millainen ihminen se hiljainen ja ujo oikeastaan on.
Ja tulee sellainen tunne että itsellään olisi niin paljon annettavaa muttei ketään jota kiinnostaisi.
Kun malttaa kuunnella toisia niin silloin toisetkin jaksavat taas vastavuoroisesti kuunnella.
Kunpa aina muistaisimme sen.
-
Huomio on rakkautta. Kiitos Marlelle vastauksesta.
Huomio on joskus negatiivistä kun oikein töpeksimällä sitä saa [:-DD]
-
Joo mutta riippuu keneltä saa ja minkälaista huomiota [:-)] [:-(] [:-)] [:-(] [:-)] [:-(]
-
Huomio on rakkautta. Kiitos Marlelle vastauksesta.
Huomio on joskus negatiivistä kun oikein töpeksimällä sitä saa [:-DD]
Ne ovat niitä tilanteita, jolloin toivoo, että maa nielaisisi ja äkkiä... [:-I]
-
Sanalla "huomiontarve" tarkoitin kuitenkin siis positiivista, rohkaisevaa, kannustavaa jne. [:-)] En niinkään vitsinvääntöä asiasta.
-
Ei ollut tarkoitettu vitsiksi.
-
Huomio on rakkautta. Kiitos Marlelle vastauksesta.
Mie en vääntänyt vitsiä vaan kommentoin vastaustasi, että ei huomio aina rakkautta ole. Toki oikeanlainen huomio on, sanoisinko..lähimmäisen rakkaus on sitä. Lähisukulaiseen, aviosiippaan, lapsiin osoitettu huomi menee vielä syvemmälle, tai pitäisi mennä. Verisiteet vaikuttaa. Mutta lähimmäisen rakkaus ottaa huomioon kaikki, eli sen avulla pidätytään tekemästä muille pahaa, huomioimaan hyvällä [:-)]
Emmie ossaa kirjoittaa ajatuksiani niin hienosti [:-I]
-
Mie vähä töksähtävästi sanoin. Yritin kuiteskin selittää vaan mitä tarkoitin. Ei tääkää pää aina osaa sanoo asioita hienosti. Nou problem. [:-)]
-
Nou hätä [:-)] Kaikki selkii kun tarpeeksi sekoittaa [:5]
-
Huomiontarve on monikäsitteinen sana minunkin mielestäni.
Mitä se itselle tuo ensimmäiseksi mieleen on: huomiontarve= kaikkien pitäisi sitä saada jo imeväisiästä aikuisuuteen. Tarve siihen on jo pienellä vauvalla ja aikuinenkin tuntee suurta iloa kun saa huomiota hänelle tärkeissä asioissa, mikä on henkisellä tavalla palkitsevaa.
Huomiontarve voi olla myös jonkun luonteessa tai ihminen voi olla huomiontarpeenhakuinen käytökseltään.
Hassua, joskus sen mieltää niinkin, että esim. lapsi ei ole saanut riittävästi sitä (positiivista huomiota, rakkautta) varhaislapsuudessaan voi hän hakea huomiota käyttäytymällä negatiivisesti, tällöinkin puhutaan huomiontarpeesta...eli silloinkin on kysymys huomiontarpeesta, mutta asia on saanut kielteisen muodon. [:-I]
Mutta taas mielenkiintoinen aihe, josta meille kirjoittajille tulee mieleen erillaisia mielleyhtymiä. [:-)]
-
Hienoja ajatuksia! Parus on varmaan oikeassa kun sanoi, että negatiivinen käytös on osoitus menetetystä huomiosta, ja sit se purkautuu rajusti..Mie kans uskon, et huomiontarve on kaikilla, enemmän tai vähemmän. On kiva saada esim. sitä palautetta, feedbackiä, jostain teosta, sanasta jne. Mutta ei liikaakaan, kuten Marle sanoi, se vaikuttaa ei-rehelliseltä..Jo se, että täällä kirjoitellaan kai osoittaa, et me tarvitaan jonkinlaista huomiota! :-))
-
Niiiiin se on vähän kakspiippunen juttu,kun toiset osaa ottaa toiset huomioon ja toiset ei huomioi toisia lainkaan. [:-I]
Must olis ainaskin ihan kiva jos jollakin on surua ja murhetta niin kanssaihmiset vois sen huomioida ja
taas päinvastoin jos on ilon aihetta niin vois yhtyy toisen iloon,
elikkä olis positiivinen ajattelutapa ja huomiois toisia aina tilanteista riippumatta ......... [:-)] [:-)]
-
Niiiiin se on vähän kakspiippunen juttu,kun toiset osaa ottaa toiset huomioon ja toiset ei huomioi toisia lainkaan. [:-I]
Must olis ainaskin ihan kiva jos jollakin on surua ja murhetta niin kanssaihmiset vois sen huomioida ja
taas päinvastoin jos on ilon aihetta niin vois yhtyy toisen iloon,
elikkä olis positiivinen ajattelutapa ja huomiois toisia aina tilanteista riippumatta ......... [:-)] [:-)]
Joo, toisille ihmisille on luontaista olla ihan aidosti kiinnostunut mitä toiselle kuuluu ja on taas ihmisiä, jotka jaksavat puhua itsestään, kehua kaikkea mitä itsellä on ja eivät koskaan kysy, että mitä sinulle muuten kuuluu.... [?] Kai sekin on tämäntapaisella ihmisellä se suunnaton huomiontarve tulla otetuksi huomioon, kenties ei saa sitä kiitosta, positiivista palautetta perheeltään vaan hakee sitä esim työyhteisöstä.
Kyllä tuo toisen huomioonottaminen on hieno ominaisuus, kun se on aitoa. Esim minulla on tiimissäni nyt niin kultainen työkaveri kuin olla ja voi. Ei turhista hötkyillä ja on mukava tehdä töitä, kun ilmapiiri on avoin ja positiivinen. Ja kyllä monesti omalla asenteellaan voi saada ihmeitä aikaan [:72]
-
Sellainen puute, joka on jo lapsena syntynyt jää usein päälle koko loppuelämäksi tietynlaisena elämänasenteena. Etsii sitä kaiken aikaa. Miks otin tän puheeksi? No kun lähellä on sellaisia, ja itselläkin on näitä piirteitä. Ei sen kummempaa. Eikä missään nimessä tuomiten ketään. Aihe on musta kiinnostava, ja ehkä aika vaikeakin. On ihanaa kuulle teiltä positiivisen sävyisiä kommentteja . [:-)] Kiitokset teille kommentaattoreille.
-
Tämä on Sus ihan kiva keskustelun aihe. [:-)]
Itse oli kans kesällä kolmekuukautta töissä yhdessä paikassa ja sieltä jäi muutama mukava ystävä
ja niiden kanssa on ihan kiva pitää yhteyttä. [:-)]
Entiedä kyllähän yks sanoi et on se kivaa kun jaksat meitä kurjia muistaa,mitä en oikeen ymmärtänyt. [:-I]
mut ehkä sitä on vähän sellanen positiivinen luonne,joka ei ole paljoa tottunut itseään kehumaan [:-I]
(en tiedä oiskos jo lapsesta saakka ollu sellanen) [:17]
-
Suomalaisen pitäisi oppia kehumaan itseään. [:-)] Se vaan on Suomessa kielletty, mutta sitä kieltoa voi uhata/uhmata.
-
Se voi tosiaan johtuu siitä et on Suomalainen ja saanu sen mukasen kasvatuksen. :-O
Pitäskö alkaa harjottelemaan...... [:-)]
-
Se voi tosiaan johtuu siitä et on Suomalainen ja saanu sen mukasen kasvatuksen. :-O
Pitäskö alkaa harjottelemaan...... [:-)]
Jep. Näin se just on. Mie oon opetellu jo vähä. [:-)]
-
Kyllä jokainen tarvitsee positiivista huomiota. Eniten ehkä ne joiden ei kuvittele sellaista saavan... Äiti oli yläasteella opettajana ja sanoi että kyllä pahimmista häiriköistäkin ihmisiä kuoriutui jos oli mitään hyvää mistä voi sanoa. Ja vanhempienkin kanssa pystyi juttelemaan ihan asiallisesti jos heti kärkeen sanoi jotain hyvää lapsista.
-
Kyllä jokainen tarvitsee positiivista huomiota. Eniten ehkä ne joiden ei kuvittele sellaista saavan... Äiti oli yläasteella opettajana ja sanoi että kyllä pahimmista häiriköistäkin ihmisiä kuoriutui jos oli mitään hyvää mistä voi sanoa. Ja vanhempienkin kanssa pystyi juttelemaan ihan asiallisesti jos heti kärkeen sanoi jotain hyvää lapsista.
Jeps. Kiitos Ansku. [:-)]