Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Linnut => Aiheen aloitti: Arskaidae - 25.04.07 - klo:15:53
-
Pääsimme tänään harvojen valittujen joukkoon. Jouduimme ukkometson kilpailijakandidaateiksi. Tosin taisivat olla enemmän tunnustelevia hyökkäyksiä, kuin tosimielellä tehtyjä. Hyökkäsi parin metrin päähän, mutta sitä lähemmäs ei uskaltanut. Sitten siinä tuijoteltiin toisiamme, ja kun otin askeleen sitä kohti niin se lähti heti perääntymään. Tätä toistettiin monta kertaa. Vaimeasti yritti välillä klaklattaakin. Ei se ilmeisesti aivan hulluimmasta päästä ollut, kun ei tullut päätäpahkaa kimppuun. Jännää oli. :-))
-
:-O Varmaan ollut jännittävä kokemus kohdata ukkometso ja katsoa sitä silmästä silmään ja itse vielä koittaa pysyä rauhallisena [:-)] [:-)]
-
Varmasti säilyy mielessä [:-)] [:-)]
-
Tuo kokemus ei katoa mielestä vähään aikaan! [:-)] [:-)]
-
Minä en ole nähnyt metsosta kun jalanjäljet lumessa. Kovasti on yritetty tiirailla metsään niissä maisemissa missä jäljet oli mutta ei, metsoa ei ole näkynyt eikä kuulunut. [:-)]
Hieno kokemus kohdata metso, varsinkin jos ei ko. otus ihan päälle käy.
-
Juu, kyllä oli mieleenpainuva kokemus. Ja tosiaan täytyi tsempata että pystyi pysymään rauhallisena, mutta kyllä se aluksi oli niin outo tilanne, että vähän aikaa tuli oltua pelkästään perääntyjän roolissa. Kun sitä oli jatkunut vähän aikaa, ajattelin että eihän tämän nyt aivan näin kuulu mennä, antaa nyt semmoisen pienen linnun pomotella itseään. Sitten pikku hiljaa aloin ottamaan tilannetta haltuun, ja aika helposti loppujen lopuksi metso otti perääntyjän roolin. Kyllä se koko taitaa loppujen lopuksi ratkaista noissa asioissa. [:-)]