Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Vapaa keskustelu => Aiheen aloitti: Rouva Hömötiainen - 27.06.07 - klo:09:58
-
Katselin tuossa iltapäivälehteä. Siellä julkkikset pohtivat ikäkriisiään - siis sellaiset kolmekymppiset!!! [:-DD]
Mitäs ne vielä tietää edes koko elämästä!
Onkos Pöntöllä kriisiä ilmassa?
-
Mä oon sopivan ikäinen. [:-)] :-)) [:-)]
-
Tämähän onkin mukava keskustelun aihe. [:-)]
Minusta ihmisen ei koskaan pidä ajatella että kun on jonkun ikäinen, niin ei voi tehdä sitä ja sitä. Ikähän on vaan numero joka eletyn elämän myötä kasvaa. Kaikkea voi tehdä mitä mieli tekee, jos vaan kroppa ja pää kestää. [:-)]
Aira Samulin on hieno esimerkki ihmisestä joka uskaltaa elää niinkuin haluaa ja hän onkin aina mielestäni taistellut sitä vastaan että ikä jotenkin rajoittaisi ihmisen elämää ja tekemisiä. Mittari näyttää hänelläkin 80 ja silti elää täysillä ja pukeutuu edelleen minihameeseen.
Itselläni ei ole koskaan ollut minkäänlaista ikäkriisiä, nytkin 50 lähestyy mutta kun olen seurannut noitten viiskymppisten elämää niin ei se ollenkaan hullummalta vaikuta. Siinä iässä sitä on monen elämä parhaimmillaan. On vapaa tekemään mitä vaan eikä enää välitä muiden mielipiteistä, voi elää niinkuin haluaa.
Mutta noi kolmekymppisten ikäkriisit.... niinkuin Hömis sanoi, aika hassua. :-))
-
Mää oon 46 enkä missään nimessä haluais olla nuorempi, 20 tai 30 tms, koska silloinhan mä oisin yhtä tyhmäkin kuin silloin. [:-DD]
-
Eiköhän sitä jonkinlaisen ikäkriisin saa kehiteltyä missä iässä vaan - ainakin jos sillä pääsee lehden palstoille. [;-)]
-
Ei ole ollut ikäkriisejä, mutta saapas nähdä, jos sitten joskus tulee
kumminkin 50:n villitys :-))
-
Kolmekymppisilläkö ikäkriisi... :-O [:-DDD]
Ikä on pelkkä numero, ei muuta. Ja joskushan sen huomaa peiliin katsoessaan. [:-I] :-)) Henkinen ikä onkin sitten ihan toinen juttu.
terveisin 17-v.
-
Näyttäs ettei tuo vanhuuskaan tuo järkeä, sen enemmän [:-DD]
-
Ikä on pelkkä numero, ei muuta. Ja joskushan sen huomaa peiliin katsoessaan. [:-I] :-)) Henkinen ikä onkin sitten ihan toinen juttu.
terveisin 17-v.
Just niin :-))
terveisin Minni (hädintuskin 10) :-))
-
Iän piikkiin on myös hyvä laittaa unohdukset, saamattomuudet ja k a i k k i, mikä on vähemmän kiinnostavaa. :-))
Muistan hyvin, kun murkkuikäisenä oikein toivoin, et kuolisin ennen 30 v. Ajattelin tulevaisuuden kohdallani tosi synkäksi..
Varjele, kun 30 lähestyi, en ois joutanut, enkä missään nimessä halunutkaan siirtyä rajan taa.!! Elohan silloin vasta alkoi! [:-DD] :-))
Vanhetaan ja naatitaan. [KIPPIS]
-
Tuossa kun just tapasin lapsuudenystävättäreni ja löysimme toisemme keskustelemassa verenpainelääkkeistä yms... sanoin, että ollanks myö tultu vanhoiksi kun lääkkeistä puhutaan... Niin hää, ammatiltaan sairaanhoitaja, sanoin että ehei. "Tiedätkö milloin ihminen on vanha?" Kuulemma silloin, kun keskustelun sisältö on jotakuinkin "onko vatsasi toiminut tänään."
Kyl myö muustakin puhuttiin... :-))
-
Niin, ja ennen kun lähti matkoille, oli matkatavoista vähintään puolet meikkejä ja muuta rillutusta.
Nyt on enemmän kuin puolet lääkkeitä!!! [:-DDD]
-
[:-DDD]
-
Ei ole ollut ikäkriisejä, mutta saapas nähdä, jos sitten joskus tulee
kumminkin 50:n villitys :-))
Samat sanat täältä, ei tullu mid-twenties-crisis eikä kolmenkympin kriisi... ai niin, mut määhän täytänki vast kaks vuatta elokuussa! [:-DD] Ja Viirenkympin Villitystä tässä orottelen!! [:-DD] [:-DD]
-
On paha kliisi päällänsä.
Eläketurvakeskuksen likka lupas isompaa kk-palkkaa,
ku nykynen työnantaja maksaaka ! Mitää huveja ei kyl luvannu ja
ny täytyy pähkäillä, kannattaaks noist työnantajan huveist maksaa.
Ketä miä sitte jallitan, jolsen pomoa ! [:-)]
-
Nuppi on nuori, kroppassa se ikäkriisi tuntuu [:-)]
-
On paha kliisi päällänsä.
Eläketurvakeskuksen likka lupas isompaa kk-palkkaa,
ku nykynen työnantaja maksaaka ! Mitää huveja ei kyl luvannu ja
ny täytyy pähkäillä, kannattaaks noist työnantajan huveist maksaa.
Ketä miä sitte jallitan, jolsen pomoa ! [:-)]
Vaikka ne vapaapäiväneuvottelut teillä työnantajan kanssa aina onkin niin rattoisia tilaisuuksia niin jos kerta eläketurvakeskuksen likka enemmän lupasi niin kannattaa ottaa tarjous vastaan. Pääset sitten pönttötapaamisiinkin neuvottelematta muitten kun ittes kanssa. [:-)] Terkkuja sulle! [:30]
-
Kyllä tässä on pakko tunnustaa, että ikäkriisi alkaa painaa pahasti päälle.
Vielä kun täytin 50 v. niin olin sitä mieltä, että "elämä alkaa viisikymppisenä" - vaan nyt
no joo- positiivisesti ajateltuna
"...kunnon elämä kuusikymppisenä!!!!!" [:-DD]
-
Ei oo ikäkriisejä ollut, ei ole nyt, eikä tule olemaankaan (toivottavasti). Oon monasti miettinyt sitä, että miksi ei mieli vanhene samaan tahtiin kuin ulkonäkö. Ajatusmaailma on kuin nuorella tytöllä, mutta kun katsoo peiliin, sieltä tuijottaa takaisin vanha, ruma akka :-)). -Kauhea ristiriita [:-I]. Minulla on työkaverin sellainen vähän yli parikymppinen immeinen, ja ihan samalla tasolla ollaan [:-)]. Miten minusta tuntuu, että "ennen vanhaan" aikuiset olivat paljon vakavampia, kuin nykyään. Ja niiden vaatetuskin jo sai ne näyttämään viisikymppisenä ihan "ikälopuilta". :-))
-
Kyllä minulle ainakin tuli ikäkysymykset mieleen, kun kolmekymmentä tuli täyteen. Ei se mikään ikäkriisi ollut, mutta laittoipahan vaan ajattelemaan asioita. Itse asiassa kolmekymmentä tuntui paljon dramaattisemmalta kuin neljäkymmentä, joka meni suhteellisen huomaamatta ohi.
-
Tämähän onkin mukava keskustelun aihe. [:-)]
Minusta ihmisen ei koskaan pidä ajatella että kun on jonkun ikäinen, niin ei voi tehdä sitä ja sitä. Ikähän on vaan numero joka eletyn elämän myötä kasvaa. Kaikkea voi tehdä mitä mieli tekee, jos vaan kroppa ja pää kestää. [:-)]Ei ole ollut ikäkriisejä, mutta saapas nähdä, jos sitten joskus tulee
kumminkin 50:n villitys :-))
Ikäkriiisi mikä sellainen oikein on :-O.... kun on ilonen ja reipas mieli ja olo kuin pienenä tyttönä, pienenä tyttönä, pienen pienenä tyttönä ... [;-)] ... :-)) :-))
-
Ei oo ikäkriisejä ollut, ei ole nyt, eikä tule olemaankaan (toivottavasti). Oon monasti miettinyt sitä, että miksi ei mieli vanhene samaan tahtiin kuin ulkonäkö. Ajatusmaailma on kuin nuorella tytöllä, mutta kun katsoo peiliin, sieltä tuijottaa takaisin vanha, ruma akka :-)). -Kauhea ristiriita [:-I]. Minulla on työkaverin sellainen vähän yli parikymppinen immeinen, ja ihan samalla tasolla ollaan [:-)]. Miten minusta tuntuu, että "ennen vanhaan" aikuiset olivat paljon vakavampia, kuin nykyään. Ja niiden vaatetuskin jo sai ne näyttämään viisikymppisenä ihan "ikälopuilta". :-))
Sama tunnelma on ollut minullakin! Nykyään pukeutuminen on jotenkin tullut nuorekkaammaksi vanhemmillakin ihmisillä. Mä esim. kuljen farkuissa ja t-paidoissa vuan..Juu, se henkinen ikä on tärkeämpi kuin jotkut vuosiluvut. Monet ihmiset ovat vanhoja jo kolmikymppisinä..
Tässä erehtymätön testi: [:-DD]
http://www.testimaa.com/testi.php?t=age
Tv 29 v. [:-DD]
-
Pähkäilin tässä sellaista, et oiskohan yks syy, kun kolmekymppiset kokivat entisaikaan elämänmuutokset niin voimakkaina, et pelkäsivät vanhenemista? [:-I]
Pelkäsivät, ei kuolemaa, vaan maallista muutosta.
Silloinhan viiskytvuotislahjaksi ostettiin kiikkustuoleja ja tekareita, kävelykeppejä ja kaikkee, joita nykyisin 80-90 vuotiaat käyttävät.
Tuskinpa ajattelumaailma oli miksikään muuttunut. Kaihoten perään katseltiin ja pelolla tulevaa, kun täytyi luopua kaikesta, mikä tuntui miellyttävän.
Alkoi ns. huiviaika ja pakolliset hartaudet ja vakavat elämänarvot.
Huishapeli se oli, joka uskals massasta erottua....
Tällaisia mietteitä sade sai aikaan. :-))
-
No määhän oon ihan pentuasteella, 24v. [:-I] [:-)]
-
Mä en ole kyllä ikinä kuullu että joku olis saanu viiskytvuotislahjaks tekarit, niinkun oikeesti. Mites sitä osaa ostaa sopivan kokoiset. [:-DD]
Mutta mun pikkuserkku sai kyllä 40-vuotislahjaksi pilailumielessä tekarit. Sit hän laitto ne drinkkilasiinsa ja ihmetteli kovasti kun kukaan ei halunnut maistaa hänen lasistaan vaikka hän kuinka auliisti tarjosi paukkua kaverille! [:-DD] [:-DD]
-
Kamala tuo testi! [:-)]
"Henkinen ikä on 33 vuotta"
Kyllä minä hiukka jo olen viisastunut noista ajoista, onneksi!
-
Kamala tuo testi! [:-)]
"Henkinen ikä on 33 vuotta"
Kyllä minä hiukka jo olen viisastunut noista ajoista, onneksi!
Met olemme sitten henkisesti saman ikäisiä! 33v. [:-)]
-
Meidän suvussa kerättiin lahjaraha ja sillä sit osti kuka mitäkin tarvitsi.
Joidenkin kohdalla oli valinta tekarit, eikä hassumpi asia ollutkaan.
Ei sitä rahaa paljoo hampaisiin ollut. [:-I]
-
33 v täälläkin [:-)]
-
Hups...ei tietenkään ole..elämähän on ihanaa kun sen oikein oivaltaa.Olen ollut aina sen ikäinen kun seurakin on...vauvasta vaariin...ja jo henkinen ikä testikin osoittaa,että 23v.ollaan ja se on uskottava asia.Joskus mietin edesmennyttä mummoanikin,joka eli 87vuotiaaksi ja oli kuin pahaiset kakarat.Aina valmis kaikkiin hassutuksiin ja oli meidän nuorison kanssa kun samanikäiset konsanaan.Hän olikin hyvin pidetty ystäväpiirissäni,kunnon bilemummo... :-))
-
21v [:-DD]
-
24 v...heh [:-DD]
-
Kyllä oon aina tienny, että oon lapsellinen, mutta että yli 20 vuotta
henkisesti nuorempi, on "ehkä" ihan mukavasti :-)) [:-DD]
-
27v. :-))
-
....... 29v. [:-)]
-
Eipä ole ainakaan tähän mennessä minulle tullut mitään ikäkriisiä.Elämä on kaikin puolin tasapainossa ja nautin jokaisesta päivästä.Vaikka kremppaa on siellä ja täällä,niin en anna sen häiritä liikaa.Elän niin täysillä kuin vain voin ja nautin joka päivästä kulloisenkin tilanteen mukaan.
Jos sitä alkaa murehtimaan liikaa,niin sitähän sairastuu henkisesti.Lippu [:61] ja mieli korkealle vaan ja iloa elämään [:-)] :-)) [:-)] haluan kaikille toivottaa.
-
Henkinen ikäni 35v. Olenpas vanha teihin verrattuna :-)).
-
Ja kuinka moni vastasi täysin rehellisesti noihin humpshei kysymyksiin [:-I] :-)) Toisaalta, joissakin kysymyksissä olisi pitänyt olla kolmaskin vaihtoehto [:-)]
-
Ainahan sitä rehellisiä ollaan .... :-O :-))
-
Ehehehee..ripaus itsepetosta vastauksiin [:-P] [8-)]
-
Mä ekakerralla parissa kohtaa narrasin. Tai en narrannut, vaan kuvittelin, et mitä vastaisin, jos oisin terve. [:-DD]
Toisen kerran olin rehellinen, niin tuli luku 27. :-))
-
Ja kuinka moni vastasi täysin rehellisesti noihin humpshei kysymyksiin [:-I] :-)) Toisaalta, joissakin kysymyksissä olisi pitänyt olla kolmaskin vaihtoehto [:-)]
Ihan olin rehellinen [:-DD] uutiset joka päivä..... oli siinä ja siinä [:-I] kyl
mä ne ainakin netistä luen [:-I]
-
Kävin tekemässä tuon testin ja ikäni on testin mukaan 22 v. [:-)] Ja oli rehellinen kaikissa vastauksissa,tottakai :-))
-
Ja minä oon sitten 26v....no heh heh :-)) :-))
Aika rehellisesti kuitenkin vastasin,no joo [:-DD]
-
29 v ja vastattu parhaiten sopiva vastaus, aina ei ihan oikeaa löytynyt
-
Nyt alko pelottaan, minulla siis on se kolmenkympin kriisi edessä kun olen vasta 23 v. [:-DD]
Oikeasti luulin joskus tuon ikäisenä että eläkeläiset ovat vanhoja, nyt tiedän, eivät ole. :-)) :-))
-
Eihän ikinä uskois, että ollaan Jarmon kans samanikäisiä... [:-DD] [:-DD]
-
:-O... samaten Jarmon kanssa samanikäisiä ollaan ..... [:73] [:-)]
-
21 v. [:-DDD]
-
Mun henkinen ikä tuon testin mukaan oli 23 vee ja yritin vastata rehellisesti [:-DD]
Mutta hei siis, kamoon, kyl mä nuorempi oon kun 23, 23:han on vänha käpy, siis oikeesti hei :-))
-
21 v. [:-DDD]
Me ollaan sitte saman ikäisiä [:-I] ollankos
oltu samalla luokalla joskus ? :-))
-
21 v. [:-DDD]
Me ollaan sitte saman ikäisiä [:-I] ollankos
oltu samalla luokalla joskus ? :-))
Saattaapi olla, mikäli olet käynyt koulua täällä pääkaupunkiseudulla... [:-DD]
-
21 v. [:-DDD]
Me ollaan sitte saman ikäisiä [:-I] ollankos
oltu samalla luokalla joskus ? :-))
Saattaapi olla, mikäli olet käynyt koulua täällä pääkaupunkiseudulla... [:-DD]
Täällä ilmottautuu myös 21-vuotias... [:-I]
:-))
-
Oho,olen esikoiseni ikäinen... :-))
-
Nuoria nuoria ollaan kaikki täällä foorumis! [:-DD]
(http://www.cosgan.de/images/midi/frech/a050.gif)
-
Yes 20 V... [:-)] :-)) [;-)]
-
Nuorena sitä katsoo asioita niin toiselta kantilta kun vanhempana. Olin itse 15v. kun mummini kuoli, hän oli juuri täyttänyt 60v. Silloin en pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä asiana koska hänhän oli mielestäni vanha ihminen. Mutta myöhemmin olen monesti surrut sitä että mummini kuoli niin nuorena, vain 60-vuotiaana.
-
Sitä ihmettelee aina, kun aika kuluu niin nopeesti, tuntuu, että sitä nopeemmin, mitä enemmän tulee ikää. Kun ihan hyvin muistan esim. äitini 50-vuotispäivät "kuin eilisen päivän" ja nyt itte kohta täytän 50, tai siis 4 vuoden päästä. Äitee on nyt... ööö... täyttää 71.
-
On tietynlaista ikäkriisiä vaikka ikää (vasta) 33.v
Vanhemmat ihmiset ei oikein ota vakavasti,pitävät ihan kakarana joka ei tiedä elämästä mitään ja nuoremmat on ihan eri aaltopituudella,heillä ei ole hajuakaan niistä asioista mitä itse muistan omasta lapsuudesta ja nuoruudesta.
Enkä itse jaksa kiinnostua nykynuorten jutuista.
Lapsiakin olisi kiva vielä saada lisää,töihin kuitenkin pitäisi syksyllä mennä.
Lapset kuitenkin haluaisin nyt suht lyhyellä ikäerolla,jos vaan meille niitä vielä suodaan.
Töitä ehtii tehdä tarpeeksi myöhemminkin.
Työnantajalle tämän ikäiset naiset taitavat aika pitkälti olla rasite.
Kun täytin 3kymmentä,luulin etten voisi enää 6kymppisenä lakata varpaan kynsiäni,mutta sitten tapasin 8kymppisen mummon jolla oli kauniisti lakatut varpaan kynnet ja sandaalit,ja hävyttömät jutut.
Ei se ikä loppujen lopuksi mitään merkkaa,itse tulen paremmin toimeen vähän vanhempien ihmisten kanssa kuin oma ikäisteni.
-
Viisas ihminen elää niin, ettei tule kriisejä. Eli hän elää ne kriisit yksi kerrallaan.
Minulla oli hiukan alle 3-kymppisenä sellainen mietiskelyn paikka: mitä olen saanut aikaan ja mikä minusta tulee isona.
Kai siinä samalla jätettiin lapsuus taakse ja vanhempien vaikutus määrätyllä tavalla.
Sitten oltiin omilla eväillä, eikä syytelty ketään.
Sen jälkeen en ole kriisejä harrastanut suuremmin, toki ero oli kova paikka ja isän kuolema.
Kai se ihmiselo on täynnä kriisejä välillä... ja toki se särähtää korvaan, kun 13 vuotta nuorempi sanoo, että tansseissa oli vaan mun ikäsiä ja vielä vanhempia :-O
Minä kun en ole tansseissa ikää tuijottanut vaan taitoa.
Löytyiskö täältä minulle tanssittajaa, asiasta kolmanteen [:-DD]
-
Ajattelen samoin kun Varpunen, jos elämässäni kriisejä on ollut, niin ne ovat johtuneet jostain ihan muusta kun iästä. Minulla myöskin isän kuolema (olin 31v.) oli kova kasvun paikka ja ehkä ensimmäinen "tosipaikka" elämässäni. Silloin jouduin kohtaaman sen että ei se elämä aina ole ruusuilla tanssimista. Tai oikeastaan ihan ensimmäinen vaikea paikka oli nuorena solmitun avioliiton epäonnistuminen, sen sijaan avioero oli suuri helpotus.
-
Ei ole ollut kriisejä minkäänmoisia.
Testin mukaan olen 26 vuotias. I h a n a a !
Se täytyy kertoa lapsille....
-
Heh, taitaa minulla olla se sellainen ikäkriisi. Eräisiin harrastuksiin liittyen kun olisi haluja vaan ei enää kykyä :-)) Ikä ja lapset on tuoneet aika tavalla rauhoittumista ja itsesuojeluvaistoa. Ne taas ovat kovin huono juttu, jos haluaa harrastaa vaikkapa maastopyöräilyä.
Taitaa tosiaan olla ensimmäinen ikäkriisi kun tajuaa, että ei minusta enää oikein ole oppimaan, uskaltamaan ja pysymään nuorempien vauhdissa. Ne ajotaidot olisi pitänyt hankkia jo silloin kun itsesuojeluvaisto ei vielä päätä pakottanut. Tosin mitäs väliä sillä oikeasti on, ehtii sitä vähemmälläkin kiireellä. Siispä menkööt ne parikymppiset kollit edeltä kovaa, tämä täti tulee sitten vaikka taluttaen perässä :-))
Joka ikä on tähän asti ollut hyvä ikä. Aina on johonkin liian nuori tai vanha tai liian jotain, jos alkaa asiaa kovin siltä kantilta miettimään. Joka ikä on hyvä ja kaikessa on puolensa, hyvät ja huonot. Uskon, että ne kriisit välttää jo pitkälti sillä kun ei ala liikaa miettimään mitä ei enää voi tehdä vaan miettii sitä kaikkea mitä voi.
Aika harvaan asiaan kuitenkaan loppujen lopuksi on mitään ikärajaa. Usein taidamme lähinnä itse asettaa niitä itsellemme ajattelemalla, että enhän minä enää voi, ei tämän ikäiset tee sitä tätä ja tota. Mutta entä jos tekee vaan?
-
Ullu, kiitos ajatuksista!
Nyt menen unten maille ja huomenna kohti uusia seikkailuita - koetan olla ajattelematta tätä rajoitetta : 60 v. [:-DD] [:-DD] [:-DD]
-
Heh, taitaa minulla olla se sellainen ikäkriisi.
Aika harvaan asiaan kuitenkaan loppujen lopuksi on mitään ikärajaa. Usein taidamme lähinnä itse asettaa niitä itsellemme ajattelemalla, että enhän minä enää voi, ei tämän ikäiset tee sitä tätä ja tota. Mutta entä jos tekee vaan?
Niimpä Ullu, se vaan on niin, että ympäristö ja ystävät, ynnä lähimmäiset ne niitä rajotteita asettelee.
Jos nimittäin teet ihan mitä mielesi tekisi, niin kohta ne tulee, ne valkeat miehet, hihii hahaa hohoo.
Elikkäs oman turvallisuutesa takii sitä sitte ei vaa tee, mitä mieli tekis. :-))
Kokemusta on! :-))
-
Ei ole vielä tullut mitään kriisiä iästä vaikka sitä jo paljon onkin. Ajan kulumisen huomaa vain siitä että lapset kasvavat ja saavat itsekin lapsia. Olenkin aina sanonut ettö olen siältä yhä sama tytönhupakko kuin ennenkin kuori vain tahtoo vanhentua :-)) :-)) :-))
-
Jäin miettimään vielä tätä aihetta. Tuli mieleen oma äitini, joka aina mietti kovasti, että voiko hän nyt tätä ja tuota kun on tämän ikäinen ja mitä naapuritkin ajattelee.
Vaikka hänellä oli aikaa, energiaa, terveyttäkin viimeisiin vuosiin asti, niin ympäristön tuomion pelossa jätti monta mieluisaa asiaa tekemättä. Eli vähän niin kuin käsijarru päällä. Oli saanut jostain päähänsä, että vain nuorilla on oikeus pitää hauskaa, käydä tansseissa, matkustella jne. Siis oikeasti ihan kilttejä ja kunniallisia juttuja, joista hän piti, mutta joita piti itsellään taakse jääneenä asiana. Sain puhua kuin ruuneperi, että lähti käymään edes päiväristeilyllä Tallinnassa, vanhustentalolla päivätansseissa, kylpylässä jne.
Yhdenkin minusta kovin harmittoman tapauksen muistan. Olin kakarana menossa pulkkamäkeen ja äiti mietti, että olisipa se vielä kiva päästä joskus mäkeä laskemaan. Oli kuulemma kovasti tykännyt siitä touhusta nuorena ja laskenut kelkalla isojakin mäkiä (vieläkin kuvittelen sieluni silmin äidin nuorena likkana laskemassa helmat paukkuen ;-).
Innostuin, että lähde ihmeessä mukaan, olisi kiva saada seuraa. Hän sitten alkoi miettimään, että miten hän nyt kehtaisi, vanha ihminen. Äiti oli vasta viisissä kymmenissä silloin, ehkä allekin! Mikä vanha se sen ikäinen on! Mietti sitten vielä mäen päälläkin, että mitä ne naapuritkin miettii, jos hän nyt tämän ikäisenä pulkkamäkeä laskee. Vakuuttelin, että ei ole pulkan pohjassa ikärajaa, jotta ei kun menoksi vaan. Sitten kun uskalsi, niin hauskaahan se oli, eikä tainneet edes naapurit nähdä.
Näitä ja montaa muuta sitten lopulta uskallettua juttua muisteltiin sitten yhdessä vuosia myöhemmin, sitten kun terveys ei enää oikeasti antanut myöten lähteä pulkkamäkeen, eikä oikein minnekään muuallekaan. Oli arvokas asia, että oli ne muistot mitä muistella, eikä vain muistot siitä, mitä olisi pitänyt tehdä silloin kun vielä jaksoi ja pystyi.
Tuossa siis taustaa sille, että mieluummin itse muistelen joskus sitten kiikkustuolissa sitä, kuinka nelikymppisenä yritin opetella ajamaan maastopyörällä kuin sitä että joskus muistelisin kuinka olisin halunnut ajaa maastopyörällä, mutta kun en kehdannut (oikeasti nolottaa kyllä aika tavalla jos sattuu muita alan harrastajia paikalle, mutta antaa nolottaa. Yritän ajaa kuitenkin, vaikka sitten metrin kerrallaan ja talutan loput) :-))
-
Olen kuusikymppinen ja lasken lasten kanssa mäkeä ihan pokkana ja kaivelen lumitunneleita ja kaikkea muuta mitä nuorempanakin eikä kukaan ole vielä hoitoon ohjannut. :-)) :-)) :-))
-
Tuosta Ullun kirjoituksesta tuli mieleen, että onko ikäkriisiä pukeutua niinkuin haluaa.
Monesti se nimittäin leimataan vaikkapa nuoruuden tavoitteluksi.
Enkä nyt tarkoita mitään teinimuotia farkkuja kahden sentin vetoketjulla ja napapaitaa.
Niin kuten arvasitte tämä oli henkilökohtainen juttu [:-)]
Olen usein joutunut arvostelun kohteeksi, ihan asiatta omasta mielestäni.
Itse en arvostele kenenkään tyyliä oli se sitten vaikka miten kaukana minusta.
Minusta mikään asia ei saisi olla iästä kiinni, ei pukeutuminen, ei pulkkamäki, ei hiekkalaatikko,,,
Itse olen saanut parhaat naurut juuri noissa "lapsellisissa" hommeleissa.
Pitäisi ostaa mopo vielä, niin pääsisi pärryyttään [:-DD]
-
Mekin hankimme kanootin 5-kymppisinä, joka kesä on melottu ja ( melkein ) joka kesä myös telttailtu. Oisko se sitä kompensaatiota, kun en lapsena päässyt partioon ?
Jakkupuku oli yllä omissa ja tyttären lakkiaisissa, jälkimmäisissä jo housu-sellainen, muuten pukukoodi on farkku-T-paita linjoilla, se mikä on puhdasta ja lähinnä mahtuu päälle... [:-DD]
-
Mulla ei mun äitini mukaan sais olla pitkää tukkaa, kun oon jo "sen ikänen"... Mut mulla vaa on pitkä tukka ja sillä siisti. :-)) Kunhan vaan sais sen pidettyä siistinä. [:-DD] Sitäpaitti pitkästä saa lyhyven, kun kiepsauttaa semmosen nupikan päälaelle. Sitte onki vanha nutturapää jos haluu. Mutta aena vaa tuo äiti lähettelee mulle lehdestä leikattuja kampausten kuvia, että tää sopis sulle tää sopis sulle ja miua kyl meinaa ottaa vähän päähän... [:-I]
Lyhyest tukast on vaikeempi saaha pitkä kuin pitkästä lyhyt. [:-DD]
-
Henkinen ikä 24 v
[:-DD] :-O [:-DD]
-
Tässä ketjussa on nyt paljon pohdittu erilaisia ikäkriisin oireita ja syitä, mutta alkujaanhan puhe lähti kolmikymppisten ikäkriisistä ja siitä että onko kolmekymppisillä mitään aihetta kriiseihin. Koska tuon maagisen iän olen jo ohittanut voinen siitä jotain kommentoida ja mieleeni tuli eräs kriisinaiheuttaja jota ei ketjussa esille ole tullut.
Yksi tosiasia joka kolmekymppisiä lapsettomia (varsinkin naisia) kriisiin ajaa, on tuo vääjäämätön biologinen kello joka tikittää. On aika peilata omaa elämää ja niille joilla vaihtoehtoja on, niin pohtia niitä ja toisille joilla vaihtoehtoja ei ole, ajankohta on isoa luopumisen aikaa. Nyky-yhteiskunnassa on edelleen vallalla melko yleinen mielipide jonka mukaan naisesta tulee nainen äitiyden myötä ja se että omalla kohdalla se ei ole toteutunut voi aiheuttaa isonkin kriisin. Joutuu puolustelemaan ja etsimään omaa naiseuttaan ja usein myös selittelemään omaa elämänmuotoaan (ulkopuolisille ja itselleenkin). Ja tämä ei ole helppoa ja ympäristön ja työelämän paineet eivät sitä helpota.
Ymmärrän hyvin että joillekin kriisit voivat syntyä vaatteista tai pulkkamäistä, mutta ne ovat kuitenkin vain ulkopuolisten aiheuttamia.
No tällaista pohdintaa tälläkertaa, ajatuksena herätellä ihmisiä muistamaan että kaikkien elämäntilanne ei ole samanlainen ja kaikkien kriisit eivät ole samoja. Meitä kolmekymppisiä suotta syyllistetään pinnallisiksi ulkonäön ja nuoruuden ihannoijiksi, mutta jokaisessa elämäntilanteessa ja ikäryhmässä on omat kriisinsä ja jokainen kokee ne omalla tavallaan. Pyritään kunnioittamaan kaikkia ikiä, koska ne kaikki me käymme joskus läpi. [:-)]
-
Totta haastat, Zeener !
Niitä paineita saattaa ns. "hyväätarkoittava" ympäristö järjestää milloin mistäkin asiasta. Opiskelujeni loppuvaiheessa huomasin, että vanhempiani vaivasi jokin ja otettiin sitten puheeksi. Syy oli tutut, naapurit ja kylänmiehet, jotka muistivat kysellä "koskas se teidän tyttö oikein valmistuukaan?" Eli monessako vuodessa maisteriksi...Taisin olla peräti 25v. sinä keväänä ja oli sitten "pakko" ottaa se paperi, että voi mummollekin näyttää. [:-I]
-
Juu ja minun on pitänyt sanoa, että esim. "kolmenkympin kriisi" on käsite, joka hyväksytään ymmärtääkseni ihan psykologiassakin, tietynlaisena totuuna. Se on sellainen pysähtymiskohta, jossa omaa elämää joutuu miettimään... monella lailla... Nuoruus ON vääjäämättä jäänyt taakse. Siis se nuoruusnuoruus. Onko unelmat täyttyneet onko tavoitteet saavutettu, kaikki ovet eivät ehkä olekaan enää avoinna, elämä ei olekaan ikuinen jne.
Sana "kriisi" on aika voimakas, joillakin se voi olla todellinen kriisi, joillakin pysähtymiskohta, yksi virstanpylväs, jonkunlainen elämän uusiksilaitto. Joistain haaveista ehkä luovuttava jne.
Puhutaanhan myös "keski-iän kriisistä" jne. Ei ne aina tarvitse olla varsinaisia kriisejä, mutta tiettyjä virstanpylväitä ja miettimispaikkoja varmaan meille jokaiselle. [:-)]
-
Oon just samaa mieltä kuin Zeener,en vaan osannut ilmaista asiaa noin hienosti. :-))
Joka iässähän on varmasti erilaisia kriisejä ja ympäristön asettamia paineita.
Koska on liian nuori äidiksi,koska liian vanha,miksi haluaa lapsia ja miksi ei kun biologinen kellokin tikittää.
Tunnen monia tosi pirtsakoita ja nuoria 5-8 kymppisiä jotka nauttivat täysillä elämästä eivätkä välitä mitä muut ajattelee.
Siihen kun pystyisi itsekkin siinä iässä.
Kun olin parikymppinen ajattelin pienellä kauhulla kolmekymppisyyttä ja nyt
nelikymppisyyttä vaikka siihen on vielä 7 vuotta.
Yhteiskunta on kuitenkin aika ulkonäkökeskeinen ja suosii nuoria joka taas asettaa paineita nuoremmille.
Vanhemmille ihmisille ehkä taas läheistensä menetykset tuovat enempi kriisiä ja eläkkeelle jääminen ym.
Toki nuorikin voi menettää läheisiään,ei sillä.
Itse vielä mietin mitä työtä haluaisin tehdä OIKEESTI.
Onko tämä sittenkään se mun ala,mitä sitä sitten opiskelisi ym
Vai jatkaakko samassa työssä eläkkeelle asti..
Jokainen ikä on hyvä ikä.
-
Ja onneksi ihminen on rakennettu niin että yleensä kai suurin osa on sinut ikänsä kanssa. Kakskymppisenä ajattelee että neljäkymppisillä on jo elämä suurimmaksi osaksi takanapäin ja viiskymppisenä ajattelee että luojan kiitos ei ole enää kakskymppinen, silloinhan elämä oli ihan sekalaista. Jokainen ikä on hyvä ikä silloin sitä elää. [:-)]
-
Mun pitää tulla korjaamaan tuo yksi sana, kun en äsken keksinyt parempaa. Tuo elämän "uusiksilaitto", tarkoitti sitä, että kolmenkympin kriisi on mielestäni tietynlainen "inventaarion aika". Ainaki minulle oli. [:-)]
Joku joskus sanoi viisaasti, että se on aika "ottaa tyhjät pois elämänsuunnitelmista" eli esim. ikuiselle opiskelijalle aika valmistua yliopistosta tai lopettaa homma kokonaan. Tää oli nyt vaan tämmönen esimerkki. [:-)] :-)) [:-)]
-
[:-)] Mielenkiinnolla luin ketjun alusta loppuun [:-)]
Omia ajatuksiani ajasta ja iän karttumisesta. Nuorena n. alle 17v. kuvittelin elämän loppuvan yli 20-kyppisenä ja aikuiset näyttivät kaikki vanhoilta, no sittenhän se vasta alkoi. Yli kolmekymmentä vuotta meni elämän humussa, onnea, iloa, pettymystä ja surua mahtui matkalle.
Sitten jossain vaiheessa aloin kuulla ihmisten puhuvan viidenkympin villityksistä ja menopausseista. Itselläni ei ollut mitään käsitystä mitähän olisi tulossa. Olin vähän kuin kuulolla "kohtalokkaana päivänä" otin neuvoa antavan liemen mukaani ja suuntasimme Kaivopuistoon rokkikonserttiin.
Eipä siinä kuinkaan käynyt, elämä jatkui ja vuosia tuli lisää ja lisää..... työelämässäkin alkoi vallan uuden maailman haasteet ja opettelut, mitään ikävuosia en ehtinyt ajatella.
Jotenkin mieleni ei ole käsittänyt tuota ikääntymistä. Työssä olin aina eri ikäisten ihmisten kanssa, ikää ei tullut ajateltua, vaan ihmisessä vallan muuta, Yllätys oli aina kun eläkkeellelähtijöiden kahvit juotiin ja ihmeteltiin, jokos sitä nyt lähdetään kesken kaiken.
Olihan sitä joku ihmeellinen nuoruusbuumi johdon taholta, jotta nuoria vain palkataan, mutta se kokemus....... kylläpä hänelläkin mieli muuttui [:-)]
Joskus puhuttiin jotta nainen muuttuu näkymättömäksi tietyssä iässä, kas sehän vaan helpottaa :-))
muodista viis veisaan, mukavaa ja puhdasta, tietty voi olla jotain värimieltymyksiä eri päivinä.
Työelämästä olen jo pois ja nythän se hulluus on vasta oiken alkanut [NUT]
Huolenaiheita on terveys, ajan loppuminen ja ( tietty tässä rahan ahneessa maailmassa tarvitaan rahaa [:-(] )
Tuo aika sitä en ennen ajatellut, nyt tuntuu siltä kuin maailmassa olisi entistä enemmän asioita, menneitä ja tulevia joita olisi kiva tietää..... niin ja kaikkea en saa järjestetyksi ennen lähtöäni, vaikka kuinka yritän :-))
Menneiden sukupolvien askareet ovat käyneet merkityksellisiksi, liekö se linkki johon liittyy vääjäämättä [:-I]
[KIPPIS] Kuluvalle ja Tuleville Päiville [KIPPIS]
ai niin 27 v. aikas vanha :-))
-
Tuo oli hyvin ajateltu, ja hyvin tuotu esille. [:5]
-
Lukaisin vain pätkiä tästä ketjusta. Siksi omani vain hajamietteitä.
Ollaanhan me kaikki ikääntyviä? Vai eikö joku kenties ikäänny! [:-DD] Hirvittävä ilmaisu kuten myös seniori tai erityisesti seniorikansalainen. :-O
Vanheneminen onkin aivan yksilöllinen juttu. Se tapahtuu meille eri ikäisinä ja erilaisista syistä - niin ja erilailla.
Testin mukaan seura on pitänyt kaltaisenaan. Yhtään en huijannut. Ja olihan kerran aiemminkin vastaava testaus täällä ja minä vedin enkat. Taisi tulla taas: 16 v. :-))
Ja vielä juttuja, joita olen alkanut tehdä vasta ihan kypsässä iässä: hokkareilla luistelu, lätkän peluu, nyrkkeily, rullaluistelu, ratsastus ja moottoripyöräily.
-
Tuo oli hyvin ajateltu, ja hyvin tuotu esille. [:5]
Niin on! [:5] Ja muutenkin hienoja ajatuksia ootte kirjoitelleet!
Nyt vaan murjasen, et ikä ei meinaa muussa kuin juustossa.. [:-DD]
-
Tuo oli hyvin ajateltu, ja hyvin tuotu esille. [:5]
Niin on! [:5] Ja muutenkin hienoja ajatuksia ootte kirjoitelleet!
Nyt vaan murjasen, et ikä ei meinaa muussa kuin juustossa.. [:-DD]
...ja viinissä. (http://www.cosgan.de/images/midi/nahrung/a035.gif)
:-))
-
Hyviä juttuja olette kirjoitelleet...minä vain en tule vanahaksi ikinä. En. Ai niitä kriisejä, kakskymppisenä kauhistelin viiskymppisiä vanhuksina, nyt olisin sitten vanhus. Huh...oma äiti eli 92 vuotiaaksi ja minun muistin mukaan käytti viiskymppisenä huivia päässä ja esiliinaa, heh.
Mulla on farkut ja t-paita. Hame on ollut kai kolme kertaa, kasteessa, ripillä ja mikähän se kolmas oli... [:-DD]
Kriisejä mulla ei ole ollut, vaikka kolmikymppisenä sitä pysähtyi eka kerran katselemaan taakseen, samaan syssyyn tuli yksi "harha-askel" päätettyä...ja siitä pieni kriisinpoikanen tais olla. Sitten elo tasaantui...noin nelikymppisenä menin uuteen työpaikkaan ja opettelin vielä kolmivuorotyön, en tosin oppinut...noihin aikoin ostin rullaluistimet! Kauhistus sitä äidin ilmettä! Itelleskö?
Ikinä en ole ajatellut, että jokin asia ei sovi "mun ikäiselle"...
Mopoakin haaveksin vielä tänä kesänä, mutta kun työpaikka on niinkin kaukana, jäi ostamatta.
-
Parempi olisi nyt olla hiljaa eikä yrittää korjailla sanomisiaan.
En toki hetkeäkään tarkoittanut väheksyä minkäänikäisen ihmisen kriisejä.
Tarkoitin ehkä liiankin henkilökohtaisella tasolla vaan tätä ikääntymisen kriisiä. Siis kun ollaan siinä vaiheessa, että elämää on enemmän takana kuin edessä.
Joutuu toden eteen, miten olen elänyt, mitä olen saanut aikaan, mitä minusta muistetaan jos muistetaan.
Kuinka nämä viimeiset parikymmentä vuotta vielä jaksan elää?
Siinä on tämän ikäkauden kysymyksiä. Jokaisella ikäkaudella on omansa - olenhan elänyt nekin jo läpi.
Anteeksi, jos loukkasin ajattelemattomasti nuorempia!
-
Et sie Hömis ole ketään loukannut. (Ainaskaan minun mielestä.) Ruvettiin vaan vuntsaan asiaa eteenpäin ja eteenpäin ja taaksepäin ja tarkemmin ja... Hyvä keskustelunaloitus sinulta! [:-)]
-
Ootteko koskaan kuulleet sellaista "väittämää", että kun ihminen fyysisesti vanhenee, hän samanaikaisesti henkisesti nuortuu. [:-)] "Nuortuu" siis positiivisessa mielessä.
-
Tämä on minustakin mielenkiintoinen aihe ja täällä on hyviä kirjoituksia aiheesta.
Pisti oikein pohtimaan tuo sana ikäkriisi. Maistelemaan miltä se maistuu omassa suussa, mitä ajatuksia se herättää minussa - onko minulla ollut - onko minulla ikäkriisi?
Rehellisesti sanottuna en oikein tiedä miksi sitä kuvaisi, mitä tämä pian 50v ikä itsessä herättää. Kyllä se jotain herättää, en tiedä kriisistä mutta paljon se pistää miettimään ja muistelemaan ja ajattelemaan omaa elämää, toiveita, mitä on ja mitä on ollut ja mitä vielä elämältään haluaisi.
Samoin kävi kolmekymppisenä, silloin nakutti tuo biologinen kello; oli lapsien ja perheen perustamisen aika.
Nelikymppisenä taas oli aika luopua, tai ainakin miettiä äitiyteen liittyviä asioita. Siinä biologinen ikä tuli kongreettisesti esille.
Naisella joka on äiti tai haluaa äidiksi, tietää mistä puhun. Minä koin voimallisesti äitiydestä luopumisen, kasvoin uuteen vaiheeseen kuitenkin ihan itekseni. Ehkä se oli ikäkriisi, vaihe jonka oli koettava ja kun sen kävi läpi, tuntui ihan hyvältä. Perhe saavutti omat mittansa ja tuntui hyvältä olla 40 v. [:-)]
Tämä liki 50 v taas, miten sen kiteyttäisi. Se pistää ainakin katsomaan taakseen, omia lapsia, perhettä, aika ehkä menee nopeammin kuin koskaan, se on käsittämätöntä. Se näkyy lapsissa, omissa vanhemmissa, ystävissä...ja peilissä! [:-DD] Kuitenkin sellainen hyvä ikä, jossa aikaa itselle, seesteisyyttä, tietää mitä elämältään haluaa. rohkeampi, terveellä tavalla itsekkäämpikin.
Terveyttä tietysti toivoo. Ja upeata on tuntea itsensä kuitenkin "lapsellisemmaksi" kuin 50 v [:-)]
ps. loppui aika, jäi vähän ajatus kesken...mutta jotain tämäntapaista se minussa herätti! [BYE]
-
Mulle ikääntyminen tarkoittaa fyysistä vanhenemista, ei henkistä [:-)]
-
Niinpä, se fyysinen puoli on silleen vääjäämätön kaikille.
Henkisessä puolessa mielestäni "nuorentuminen" tarkoittaa tietynlaista... rentoutumista, omaksi itseksi tulemista, jolloin ei välitä enää niin paljon muiden mielipiteistä, yms.
-
hehhee..mulla se taas menee näin: mitä enempi ikää sitä paremmin ymmärtää ottaa huomioon muitakin ja heidän mielipiteitään [:-)] Nuorempana viis veisasin muiden mielipiteistä yms. [:-(]
-
Et sie Hömis ole ketään loukannut. (Ainaskaan minun mielestä.) Ruvettiin vaan vuntsaan asiaa eteenpäin ja eteenpäin ja taaksepäin ja tarkemmin ja... Hyvä keskustelunaloitus sinulta! [:-)]
Mahtavan hieno ja tärkeä! Upeita ajatuksia jokaiselta!hehhee..mulla se taas menee näin: mitä enempi ikää sitä paremmin ymmärtää ottaa huomioon muitakin ja heidän mielipiteitään [:-)] Nuorempana viis veisasin muiden mielipiteistä yms. [:-(]
Mulla oli vähän sama juttu..nuorempana olin itsetärkeämpi, egoistisempi, nyt otan huomioon muut ja eriävät mielipiteet. Nuorempana tuijotin omaan napaani..Elämä opettaa et on niin paljon muitakin napoja.. [:-DD]
-
..nuorempana olin itsetärkeämpi, egoistisempi, nyt otan huomioon muut ja eriävät mielipiteet. Nuorempana tuijotin omaan napaani..Elämä opettaa et on niin paljon muitakin napoja.. [:-DD]
Kumma juttu!
Miä taas ihan olen siin käsitykses, et mun oli aina nuorempana, elikkä nulikkana erikoisesti, otettava kovasti huomioo, mitä mieltä muut olivat, sehä oli tarpeen jo ihan terveydellisist syistä, mut ny just tuntuu siltä, etteihä mun nykysin tarvi ketää nin erikoisee huomioida! Enkä nykysin juur muiden mielipiteit nin huomioikkan, ku isäni ja poikani.
Jos oikee tarkkaa funtsin, ni tuntuu siltä, et etekin ne, kenen mielipiteit sillon aikanaa otin kovastikki huomioo, ottaavat ny huomioo, mitä mieltä miä asioist olen.
Tarkotan niit joitaki harvoja, ku enää elos onvat. ( mulla kun on jo kaikki ystävät kuolleet ja ny on jo kovaa vauhtia tuttavatki menos). [:-)]
-
No jollain tavalla otan huomioon, mutta en oikein siedä kovin itsekkäitä tyyppejä. Mutta toisaalta iän mukaan (olen 52) ne kaikki ihmiset jotka tapaa ja joiden kanssa touhuaa ovat aika tylsiä. Yritän vaikuttaa jotenkin kiinnostuneelta, en ole niin kovin kärsimätön. Niiden touhut oppii niin helposti ennustamaan. Toista on eläimet, joiden kieltä en ymmärrä joten kaikki on kuin uutta maailmaa. Ihmeen monimutkaista käyttäytymistä koodatttu jopa hyönteisten keskushermostoon. Ei siinä oikeen aivoista voi puhua.
-
Ei ole ikäkriisiä. Ikä on se mikä on eikä miksikään muutu. Käyttäytyminen voi olla ehkä jotain muuta. Tante välillä häpeää Didiä ja minua, kun kuljetaan kaupungilla ja me olemme pikkuisen lapsellisia. :-))
-
Ihana Marjuli!
Mikäs se olikaan se leikki, jota joskus Didin kanssa öisin leikitte?
Hei hei - nyt naamat peruslukemille! [:-DD] [:-DD] [:-DD]
Siis se sellainen hiipimisleikki!
Hitsi, pitäis ensin ajatella ennen kuin lukee näytöltä sen mitä ei ole ajatellut ensin! [:-DDD] [:-DDD]
-
Nyt kaikki hiippailemaan! [:-DDD]
-
[:-DDD]
juu (http://www.cosgan.de/images/smilie/verschiedene/k050.gif)
:-)) :-))
-
Kyllä minä kuuntelin vaikkapa kärsien enemmän ihmisiä nuorempana. Nyt ainakin yritän katkaista jonkun narsistin katkeamattoman puhetulvan alkamalla itse puhumaan päälle. Nuorena odotti suunvuoroa ja niin jäi oma asia sanomatta. Muutenkin jonkinsortin ihan tervettä itsekkyyttä olen havaitsevinani. Sanavalmiutta ikä on tuonut, mutta edelleen jonkun sanoma mykistää tyyliin huomenna vasta keksin mitä olisi pitänyt vastata. No se kai on hämäläisyyttä. Nuorena yritin tulla toimeen kaikkien kanssa, nyt ymmärrän että se on mahdotonta. Toivon olevani kuin viini joka muuttuu paremmaksi vanhetessaan, ei kitkeräksi [:-DD]
-
Kävin vakoilemassa ja joku luki tätä.
Mulla oli ikäkriisi 17.3.2011 asti, se kesti vuoden. 18.3. perjantaina se katosi! :-O Nyt ku on kert 50 ni saakin olla villi ja vapaa! [:-DD]
-
Tosiaan joku vieras luki tätä ja mun piti tietysti kans lukea mitä mielenkiintoista tästä löytyy ja löytyikin. Esim. tällainen juttu [:-DD]
Sitä ihmettelee aina, kun aika kuluu niin nopeesti, tuntuu, että sitä nopeemmin, mitä enemmän tulee ikää. Kun ihan hyvin muistan esim. äitini 50-vuotispäivät "kuin eilisen päivän" ja nyt itte kohta täytän 50, tai siis 4 vuoden päästä. Äitee on nyt... ööö... täyttää 71.
Olis niin kiva kun olis vieläkin pöntöllä tällaisia juttuja, mä tykkäisin.
-
Tosiaan joku vieras luki tätä ja mun piti tietysti kans lukea mitä mielenkiintoista tästä löytyy ja löytyikin. Esim. tällainen juttu [:-DD]
Sitä ihmettelee aina, kun aika kuluu niin nopeesti, tuntuu, että sitä nopeemmin, mitä enemmän tulee ikää. Kun ihan hyvin muistan esim. äitini 50-vuotispäivät "kuin eilisen päivän" ja nyt itte kohta täytän 50, tai siis 4 vuoden päästä. Äitee on nyt... ööö... täyttää 71.
Olis niin kiva kun olis vieläkin pöntöllä tällaisia juttuja, mä tykkäisin.
Samoin. [:-)] En lukenut tätä vielä kokonaan uudestaan läpi, mutta huomasin, että paljon on pohdintaa... [:-)]
-
Ajankohtainen aihe vieläkin.
Ikä- ja eläkekriisiä aina silloin tällöin pukkaa. Olen ajatellut silleen, että eläkkeelle siirryttäessä ei saa jysähtää paikalleen puhumattakaan että aloittais taantumisen ja lopun odottelun.
Siispä mielessä pyörii nyt vallan hulvattomia suunnitelmia!!!! [:19] [:19]
Taidan minäkin tehdä "tiinat" ja panna koko lopun elämän aivan uuteen kuosiin. Uusiin ympyröihin ja uusiin tekemisiin on mieleni..... [:-I]
-
Tehdä "tiinat", heh , tuohan onkin hauska ilmaisu. :-))
Kyllä mullakin on suunnitelmia jos minkälaisia kunhan neljän kuukauden kuluttua "vapaus" koittaa. Suurimpana haaveena ja toiveena on se että olis aikaa myös itselle ja omille tekemisille. Haluaisin oppia jotain uutta kieltä, vaikka ranskaa tai italiaa. Haluaisin olla vapaa menemään joskus johonkin ihan ex tempore, eikä niin että aina on kaikki sidottu siihen että on kaikki arkipäivät töissä. Haluaisin myös huolehtia paremmin kunnostani, ihan vaan vaikka sauvakävelemällä, mutta nykyisin en kertakaikkiaan vaan jaksa enää iltaisin töiden ja muiden velvollisuuksien jälkeen.
Pahin pelko mikä minulla on, on se että jotenkin vaikka muutoksen myötä masennun ja jään petinpohjallle makaamaan. Alkutalvi meni mulla nimittäin aikalailla masentuneissa fiiliksissä ja se pelottaa että kun pimeä syksy taas tulee, niin mitäs sitten kun ei ole edes töihin pakko lähteä. Toivon tietenkin että niin ei käy vaan saan tosiaan elää sellaista elämää kun haluan, ainakin jonkun aikaa. Töitähän se on jossain vaiheessa lähdettävä etsimään, mutta siihenkin suhtaudun niin että se on sitten sen ajan murhe.
Tämä nyt ei ollut ikäkriisi asiaa mutta kai jonkin sortin kriisiä kumminkin. [:-)]
-
Kait sitä ikäkriisiä on ollut joskusaikaan ilmassa. Kaksikymppisenä koin, että kaikki elämä on edessäpäin, että viiskymppiset ovat vanhoja ja että kuusikymppiset vanhuksia. Kolmekymppisenä tunsin itseni vanhaksi. Nelikymppisenä tiedostin elämänpituuden rajallisuuden, oli aika toteuttaa asioita ja unelmia, joita halusin tehdä. Viisikymppisenä lähdin maalle vieraita pakoon. Kuudetkympit meni heleposti. Kolmenkympin kriisi oli vaikein, sen jälkeen totuin niihin, siis kymppeihin ja kriiseihin.
Tulevaisuutta kohti pitäs aina suunnata katse, ei jäädä roikkumaan menneeseen.
[:-)]