Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Vapaa keskustelu => Aiheen aloitti: tintin äitee - 02.08.07 - klo:21:40
-
Heips!
Juuri ilmottauduin ensinmmäiseen sukukokoukseen ja nyt haluan kysellä kuinka moni muu on ollut sukukokouksessa?
Meillä on nyt ensimmäinen se perustava kokous ja mitähän siitä seuraa [:-)].
Meille varasin aitan yöpymistä varten, sanottiin jotta silloin voi olla kylmä, 15 syyskuuta on tuo kokous Keski-Suomessa.
Kertokaa kokemuksista noita tapaamisista. Tuliko tappeluja, lähtikö joku itkien kotiin tai jotain.... [:-)] [?] [:-)] [:-)]
Ainahan on riski. :-)) :-))
Kaikesta huolimatta odotan tuota tapaamista, onhan kiva nähdä sukulaisia.
-
Ei omia kokemuksia sukukokouksista, toivotaan että olisi mukavaa [:-)]
-
Meidän suku pitää kuulemma sukujuhlat joka vuosi, muttei meidän sukuhaara ole koskaan niihin pippaloihin kutsua saanut, miksiköhän [:-I] Varmaan olisi mukavaa nähdä ja kuulla oudommista sukulaisista.
-
Ei ole omia sukukokouksia ollut [:-(] mutta mukavaa tietysti olisi joskus vieraampiakin sukulaisia tavata [:-)]
-
Olen ensi viikonloppuna menossa äidin puoleisen suvun sukukokoukseen.
En ole aiemmin ollut. Liityin sukuseuraan pari vuotta sitten, senjälkeen on minullekin
tullut kutsu.
Kaikki alkoi siitä, että huomasin jostain lehdestä, että suvusta oli julkaistu sukukirja ja hankin sen.
Mielenkiintoista nähdä, millaista siellä on.
-
Olen ollut...ei se kuoleman paikka ole... [:-DD]...vähän aluksi hermoilin, sitten en millään olis pois lähtenyt :-)). Sukua olen tutkinut aina Katariina II asti! Mielenkiintoista se on.
-
Mukava kuulla jotta sujui tapaaminen hyvin Mesellä. Mulla on paljon serkkuja ja kaikkien kanssa ei noi kemiat aina suju kohdilleen. Aikaisemmin ollaan tavattu häissä ja hautajaisissa, siellä on välillä "räkä" lentänyt ja käytössä on ollut isot aakkoset. Siis vähän jänskättää.
-
Mulle tulee kutsut,vaikka en kuulu seuraan,en siis ole maksanut jäsenmaksuja.
Nuorempana kävin joskus,mutta nyt se on jäänyt,kun siellä joutuu kuitenkin oman sukuhaaran yhdyshenkilöksi. [:67]
Meillä on isänäidin jälkeläisten sukukokous joka viides vuosi.Isänisän epäsäännöllisemmin.Sinne voisin mennäkin ensikerralla.Niiden kanssa olen ollut useammin yhteydessä.Myös äidinisän suku kokoontuu sillointällöin,mutta en ole koskaan niissä ollut.
Ei mitään dramaattisia välirikkoja ole,mutta esim.isänäidin suku on muka niinkuin vähän parempaa väkeä olevinaan. [:-I] Sitten vanhempana jos ryhtyis käymään...
Meillä on myös sukua tutkittu isänisän ja isänäidin ja äidinisän puolelta laajasti.Tulossa on äidinäidin puolelta kuulema piakkoiin..
On se kiehtovaa,kun sain selville,että tämä minun avokkini on mulle sukua. :-O Jotain 6 sukupolvea sitten on veljekset,joista ollaan lähtöisin.Tein siitä itselleni sukupuun.
-
Mä olen kans värkkäilly noita sukupuita ihan töikseni...
-
Isän puolelta alkoi eräs kerämään aineistoa 50-luvulla ja nyt sitten sukuun on rekisteröityneitä muistaakseni noin 5000 sis. myös avioliiton kautta sukuun tulleet, mutta sukukokouksissa käy ainoastaan noin 200-300, itse olen käynyt 2 kertaa. Todellinen määrää saattaa olla vieläkin suurenpi jos kaikki sukuhaarat saataisiin tutkittua kunnolla. Tutkija pääsi 1700-luvulle asti ja koska kirkko paloi niin kantavanhemmat päättyivät siihen.
-
Tätini on myös suorittanut sukututkimusta ..muistaakseni jonnekkin
1800-luvun alkupuolelle asti tietoja löytyi. Mielenkiintoisin tieto oli se, että
isoisoäitini oli kylän noita [:-DD] nimi ei ollut kuitenkaan Airi [:-DDD]
Sukukokouksia ei ole tietääkseni koskaan järjestetty
-
No niin, nyt tulevana viikonloppuna olisi tää sukukokous edessä. Ilmottautuneita oli kuulemma 100. Eilen laskeskelin jotta mulla olisi noita serkkuja likipitäen 40, osa jo tietty mananmajoilla. Elikä paljon tuntemattomia tulevia tuttuja paikalla. Hmmm jää nähtäväksi mitä muuta siellä on. Jännittää, onneksi ei tarvii yksin lähteä. Ai niin ja pitää olla kansallispuku päällä. Ei taida enään mahtua, puvun käyttö siirtyy tyttären harteille.
-
Kansallispuku olisi pitänyt laittaa päälle, mutta en tiennyt, kun en ole koskaan aiemmin ollut
sukukokouksessa. Minun pukuni mahtuu vielä päälle, vaikka olen tehnyt sen 19 vuotta sitten
(ai, kun olen ylpeä....).
Osallistujia oli meidän kokouksessa n. 60 ja en tuntenut heistä muita kuin serkkuni, jonka kanssa
sinne menimme.
-
Sukukokouksia on varmaan yhtä monenlaisia kuin sukujakin [:-)]
En ole ollut sukukokouksessa, mutta olen kuullut ja lukenut ja netistähän löytyy lisää.
Omat sukuni, niin äidin kuin isänkin puolelta ovat suurin osa maan povessa ja nyt näitä jälkipolvia seuraillaan. Olen seuraavaksi västyvässä polvessa [:-)]
Sukututkimuksesta olen ollut kiinnostunut pitkään, mutta kolme-neljävuotta sitten innostuin asiaan. Liityin paikalliseen sukututkijaseuraan ja sitä kautta kaikenlaiseen..... historia kiehtoo entistä enemmän.
Lauantaina menen luentotilaisuuteen Suomen Sotilaslähteet.
Jos suvussamme sukukokous pidettäisiin olisi se varmaan meikäläisen järjestettävä [:-DD]
Tintin äiteelle antoisia tapaamisia [:-)]
-
Sukuja on tullut tutkittua viimeiset 6 kk... [:-)] hyvinkin tarkkaan työn puitteissa, aiemmin vain harrastepohjalta, löytyy niin karvalakkeja kuin muitakin mörköjä...mielenkiintoista se kyllä on. Katariina II on kai kaukaisin esiäitini. Knihtikontrahdin aikaisia maakirjoja ja mikrofilmattuja kirkonkirjoja on tullut selattua.
Ja lähimenneisyydestä isänpuolen suku on tullut jostain Kajaanista. En sitten ollutkaan metsälappalaisia niinkuin alunperin luulin... :-O pah..olis ollut mielenkiintoista olla jotain vähemmistöä.
Tintin äiteelle antoisaa tapaamista täältäkin! Rohkeasti vain mukaan kyselemään.
-
Olen tasan yhden kerran käynyt joskus pienempänä, ehkä yhdeksän vuotiaana. Muuten oli mielestäni sangen tylsää, mutta oli siellä joku kiva vanha "mummeli", joka antoi marianne karkkeja :-)) Muuta ei olekaan pahemmin jäänyt mieleen.
En siis muulloin ole käynyt, eipä tuo suku edes minulle kovin läheinen ja tärkeä asia ole.
-
Täällä vanha puhuu, on se kumma kun nuorempana ei osaa niitä vanhempia sukulaisia haastatella ja kysellä tarkkaan asioita. Nuorenpana on niin paljon itsekullakin muuta touhua. Nyt on minullakin on kaikki vanhemmat sukulaiset jo poissa, ei ole ketään keltä kysellä [:-I]
Huomaa kun tulee vanhemmaksi alkaa menneiden aikojen ihmisten elämäntavat ja kulkemiset kiinnostaa. Joten nuoremmat haastatelkaa vielä elossa olevia vanhempia sukulaisia. Se mitä heillä on katoavaa hiljaista elämänviisautta ja muistikuvia eletystä elämästä [:38]
-
Pihalintu
Olen ihan samaa mieltä kanssasi.
-
Yhdyn kahteen edelliseen täysin...itse olen juuri tämän kesän aikana haastatellut ja tallentanut vanhojen muisteluja. Ja juuri tänään laskettiin että näistäkin on jo muutama kerennyt lähteä tästä maailmasta, joten tiukille meni. Oma äitini kerkesi juuri kaksi vuotta sitten kertoa juurta jaksain oman kotinsa tapahtumat (nehän jäi sinne luovutetulle alueelle). Kesken ne jutut kyllä jäi...heräsin liian myöhään. Nyt yritän paikata juttuja muilta sukulaisilta, mutta lähes kaikki alkavat olla jo oman ikäisiä vanhimmatkin niin mitäs me tiedämme tai muistamme...
Arvostan kaikkea vanhaa...todellisia aarteita saimme kesällä kun saimme äitini kotiseudusta 1890-luvulla otettua lasilevyvalokuvia. Miten teräviä kuvia olikaan saatu jo siihen aikaan. Ihan kateeks kävi. Mustavalkoiset kuvat huokuivat ihan kuin eilen olisi otettu. Onneksemme nämäkin levyt oli taltioitu museoon.
muoks. lisään vielä aiheeseen sopivan runon...
Vanha valokuva, otettu sata vuotta sitten
kuistilla maaseutukaupungissa,
kahdeksan tyttöä istuu ja katsoo minuun;
välimatkaa vain silmänräpäys.
Nuorin ehkä seitsemän, yllään päärmätty
hame - minä muistutan häntä.
Hänen siskonsa kasvoilla
häive hymyä, katse tutkiva, totinen,
minä muistan sen.
Taustalla on lilja ja palmu
ja voisi olla täällä ja nyt.
Välimatkaa on vain silmänräpäys.
Miten pitkä on valotusaika, miten pitkään
elivät odotukset heissä?
He näkevät minut, lähtevät puiselta kuistilta,
se revitään, silkki ja sametti lahoavat:
välimatkaa vainajiin vain silmänräpäys.
Juuri kun piirrymme selvästi
hämärtyy päivä jälleen.
Bo Carpelanin runo, Finlandia-palkitussa
romaanissa Kesän muistot,
vuodelta 1996
-
Itse tutkin omia juuriani ja olen niissä päässyt osassa 1600-luvulle ja tutkin myös mieheni sukua.
Minun juureni ovat suurin osin Karjalassa, lähellä Viipuria, mutta Äidin Äidin suku on savosta, ja sieltä läheltä on myös mieheni juuret. Nyt olen löytänyt, että minusta kymmenen ja miehestäni 11 polvea alaspäin on meillä yhteinen esi-isä Rytkösissä, että serkkuja ollaan. [:-I]
Järjestin yhdet sukujuhlat neljä vuotta sitten (Isäni syntymästä tuli silloin 100-vuotta) ja kaikki onnistui hienosti ja olen käynyt monissa sukujuhlissa ja viimeksi osallistuin Virkin suvun sukukokoukseen.
Ensi kuussa olen menossa sukututkimuspäiville Hesaan Karjalataloon, onkos ketään pönttöläistä sinne tulossa?
-
Tulossa ollaan katselemaan, ihmettelemään, ihailemaan ja ammentamaan, olis mukava moikata [:-)]
Valtakunnalliset Sukutapahtuma 19 - 21.10.2007 http://www.suvut.fi/vs2007/index.htm (http://www.suvut.fi/vs2007/index.htm)
Meseltä Ihana Bo Carpelanin runo [:´(]
Lainaus Anna-Mari Kaskisen runokirjasta / Tahtoisin kulkea vierelläsi
Eilispäivän puutarhaan
jää varhaisinkin muisto.
Kuljen tuttuun maisemaan.
On villiintynyt puisto.
Muistan lämmön, rakkauden
kun kotipihaan palaan.
Kallioita hyväilen
ja joka puuta halaan.
Eilispäivän puutarhaan
käyn rakkaideni luokse.
Kuulen naurun uudestaan.
Ei aika karkuun juokse.
Vielä hetken jakaisin!
Soi laulu oksistoissa.
Viimein palaan takaisin.
- He ovat kaikki poissa
-
Rupes kiinnostaan...mutta missäs yötä? :-O
-
Olen lauantaipäivän siellä.
Jos vaan olette paikalla silloin, laittakaa yksityisviestiä, olisi tosi kiva tavata.
-
No niin nyt on juhlat juhlittu ja paluu arkeen on totta. Olin kuin kyläluuta kulkiessani serkkujen luota toisen luokse.
Paikalla oli n.100 henkilöä joista tunnistin noin puolet ja loput oli uusia tuttavuuksia. Suurin osa läheisistä serkuista kuulemma puuttui ja edellisenä viikonloppuna oli myös yksi kuollut. [:´(]
Vaan olipa joku tutkinut sukua edemmäksi ja löytänyt meille esi-isän Saksasta Lyybekistä vuodelta 1420, ja on meillä myös Helsingin PORMESTARIKIN suvussa vuosilta 1613-1621 jotain noilta kun en tarkasti voi nyt katsoa. Jokohan kutsutaan pormestarin päivällisille???
Juu ei ollut riitoja, hauskaa oli. Ohjelmaakin oli paljon, laulua ja soittoa.
Tavataan taas vuoden kuluttua ja paikalla pitää olla.
Kansallispukuja paikalla oli vain 5 ja niistäkin vain 2 oli Keski-Suomen pukuja.
Serkut on mukavia kunhan heidät oppii tuntemaan. :-)) :-))
-
Mukavaa että oli mukavaa, ja nyt vaan sukuselvitys kaupunginjohdolle niin jos vaikka kutsu juhliin tulisi [:-)] [:-)]
-
Kiva kuulla sinun onnistuneista sukujuhlistasi ja tapaamisista [KIPPIS] tuosta on hyvä jatkaa [:72]
-
Jos joskus jään eläkkeelle alan harrastamaan sukututkimusta. Harmi vain, että silloin se on paljon vaikeampaa kun nyt. Mitä enemmän sukua siirtyy ajasta ikuisuuteen sen vaikeammaksi menee. - Ja mitä enemmän tulee ikää, sen kiinnostavampaa on tutkia juuriaan. Tasan ei mene onnen lahjat! [:-I]
Olen aina ollut kateellinen niille, joilla on suuret suvut ja joilla on tapana tapailla toisiaan. Meidänkin suku on tapaamisia järjestänyt, mutta ei niin innokkaasti. Mielenkiintoista on ollut huomata miten samanlaisista asioista meidät on muokattu, vaikka jokainen on silti yksilönsä.
Viime vuosina olen ollut yhä kiinnostuneempi ottamaan selvää Muolaalta kotoisin olevista juuristani. Luulempa, että tulevaisuudessa teen sinne vielä matkan. Katsomaan isoisäni taakseen jättämiä laulumaita. Se voi olla laajalti tunteita järisyttävä kokemus.
[:-)]
-
Ranelle [:-)] kannattaa aloittaa jo nyt [:72]
-
yritystä on, mutta tarkempaan perehtymiseen ym. tarvitaan enemmän aikaa kuin nyt olisi. Mutta vähitellen.. Tiedän sukulaisia, jotka ovat selvittäneet yhtä ja toinen toista sukuhaaraa. Niihin olen joskus tutustunut. Jonkin verran tiedän sukuhistoriastani 1700 -luvun Lempäälään asti. Toisaalta yhtä haaraa en tiedä kuin mummooni saakka. - Se kiinnostaisi ehkä eniten. Samoin kuin Muolaan haara.. [:-I]
-
Ranelle, sinullahan on jo hyvä alku kun noin paljon on jo tietoa valmiina. Siitä on hyvä jatkaa vähän kerrallaan ja koskaanhan se ei valmiiksi taida tulla, koska elämä jatkuu.... [:-)]
-
Rane, suvun tutkiminen kiinnostaa minuakin kovasti, mutta aika ei nyt sellaiseen riitä. Ja sama on ongelma, että tietoa katoaa vanhojen ihmisten mukana. JOtain olen tuon eteen yrittänyt tehdä eli olen yrittänyt jututtaa vanhoja ihmisiä ja kirjata ylös niitä tarinoita vanhoista ajoista. Kaikkea ei tietenkään osaa edes kysyä, mutta aina voi jotain hyödyllistä tulla talteen sitten sitä varsinaista harrastamista varten.
Esimerkiksi lähisuvussani on 1900-luvun alkupuolella syntynyt ihminen, jolle ei ole isää merkitty väestökirjanpitoon lainkaan. Ko. henkilön isän henkilöllisyys oli kuitenkin ihan tunnettu tosiasia pienellä paikkakunnalla, mutta koska sitä ei ole kirjattu mihinkään, olisi helposti voinut käydä niin, että vanhat olisivat vieneet tiedon mennessään. Siihen olisi tyssännyt sekin tutkimus, ihan alkuunsa.
Yksi hyvä linkki on Suomen Sukututkimusseuran sivut http://www.genealogia.fi/ Sieltä löytyy Hiski-palvelu johon on tallennettu suuri osa Suomen kirkonkirjoista. Omaa sukuanikin pääsin yllättävän pitkälle ihan tästä omalta tietokoneelta. Jos oikeasti sukututkimusta tekee, niin tuohon ei tietenkään pidä luottaa, mutta näin kyökkitason tutkimukseen se on ihan oiva apuväline. Ja tulipahan tuossa jo sukulaisilta vahvistusta, että ihan oikeilla jäljillä olin ollut. On mukavaa kun suvussa on useampia kiinnostuneita, voidaan tehdä yhteistyötä ja saadaan vähilläkin resursseilla ehkä jotain aikaan.
-
Kaikille kiinnostuneille voin suositella http://www.sukujutut.fi/ tai http://www.juuret.fi/ . Mulla on tuo juuret... [:-)]
-
itse olen päässyt aika pitkälle tietokoneteitse erään ansioituneen sukututkijan tekemien talokirjojen avulla, etuni on siinä että ainakin jossakin kohtaa sukuni on talollisia ja torppareita - se on tarkentanut ja selventänyt pikkuserkkuni jo tekemää selvitystä
valitettavasti myös täältä on selvinnyt monenlaista
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/yli65_vuotiaat_0 (http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/yli65_vuotiaat_0)
mielenkiintoista on miettiä millaista elämä on ollut ennen...kun lapsia on ollut kymmenen eikä palveluita olemassakaan, puhumattaakaan juoksevasta vedestä tai edes sähköstä [:-I]
omat murheet alkavat tuntua lähes naurettavilta
-
Totta puhut rane, samaa ihmettelen miten sitkeitä ihmiset ovat olleet ja miten ovat selvinneet kaikista koettelemuksistaan. Suuresta lapsikatraasta saattoi jäädä henkiin vain pari, ja joka vuosi tuli lapsia lisää kurjiin olosuhteisiin.
Ullu tuossa sanokin Hiskin olevan alkajaisiksi apuvälineen, kuitenkin vanhat kirkonkirjat on hyvä tarkistaa, sieltä löytyy aikakauden kirkonmiehen tulkinta tilanteesta [:-I]
Itse olen aloittanut kirkonkirjoista ja Hiskiä ym. käytän hakuapuna. Käytössäni on Sukujutut http://www.sukujutut.fi/ (http://www.sukujutut.fi/) tajolla on monia muitakin [:-)]
Omalta kohdaltani voin kertoa, isäni sukunimi on sellainen jota piti aina selvittää miten se kirjoitetaan ja postia tuli useimmiten väärällä nimellä.
Selvitellessäni isäni juuria 1700 - 1800 luvun vaihteessa löytyi perhe, jonka lapsille pappi oli kirjoittanut kirkonkirjoihin sukunimet kolmella eri tavalla. No siinä suku sitten laajeni kertarysäyksellä. Se siitä oikein kirjoituksesta, papit vaihtuivat ja kirjoittivat mieleisillään tavoilla :-O
(Oma sukunimiongelma muuttui avioliiton myötä, jossakin virastojen uumenissa joku oli päättänyt kirjoittaa nimeni ihan väärinpäin. Kerran kysyin, se on kuulemma minun virallinen nimeni :-O
Katsoin jostain väestörekisteriluettelosta, kas olenkin ainoa sen niminen ihminen Suomessa, varmaan koko maailmassa [:-I] en ole jaksanut selvittää tätä, ehkä joskus myöhemmin).
..............................
Jatkoa... taas tuli todettua, kannattaa kirjoittaa, niin aivot kirkastuvat. Sen verran suivaannuin kun satoi kaatamalla, tartuin puhelimeen ja soitin maistraattiin asiasta, selitin asian kummallisuuden. No hänkin ihmetteli, kun tytön nimi on oikein kirjoitettu ja mulla sikin sokin. Tässäkin tapauksessa joku oli päättänyt ihan itse, vuonna 1998, jotta tuon nimi kuuluu olla noin :-O
Kuulkaa kummaa saan mennä sinne ilman ajanvarausta ja he korjaavat asian, eikä maksa mitään :-O
yksinäisenä sutena oloni päättyy, silloin kun haluan [:-DD]