Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Vapaa keskustelu => Aiheen aloitti: Kaarin - 28.08.06 - klo:14:35
-
Tänään tulee ykkösellä klo 16.30 Kadotettu lapsuus.
Kertoo just siitä ajasta, kun olin itekkin sidottuna parantolan kipsivuoteeseen vuosiksi, tuberkelin ja loukkaantumisen vuoksi.
Aina toi aihe säväyttää. Se sattuu hirveesti ja tuo tullessaan sanoinkuvaamatonta ikävää. [:´(] Tuota en ymmärrä. [:-(]
-
Olisi varmaan mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä ohjelma. Harmi kun tulee noin aikaisin.
Ymmärrän Kaarin että noista varmaan nousee monenlaisia tunteita pintaan. [:30]
-
Olisi varmaan mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä ohjelma. Harmi kun tulee noin aikaisin.
Ymmärrän Kaarin että noista varmaan nousee monenlaisia tunteita pintaan. [:30]
Sitä mietin, et miten tosta asiasta pääsisin pois? Siitä ajasta on tehty kirjakin ja kun olin sen lukenur multa pääs (nytkin alkoi itkettää) tosi raskas itku. Se sattui ja sattuu nytkin. En voi enepää kirjoittaa.. [:´(]
-
Tässä vähän tietoa tuosta ohjelmasta. http://www.yle.fi/tv1/ohjelmaopas.php?date=20060828&time=1630 (http://www.yle.fi/tv1/ohjelmaopas.php?date=20060828&time=1630)
-
Voi Kaarin. Olet kyllä tosi raskaan kokemuksen joutunu kokemaan. Varmasti nousee tunteet pintaan uudelleen ja uudelleen. Anna itkun ainakin tulla vapaasti, pala palalta se voi hiukan keventää kuormaasi. Sitä pitäisi saada purkaa sitä kuormaa tavalla tai toisella.
-
Kiitos, tytöt! [:-)]
-
Varmasti ne asiat sattuu Kaarin, olet kokenut lapsena sellaista mikä varmasti vaikuttaa koko elämään. Mutta niinkuin Suskin sanoi, itke vaan kun itkettää, se on varmaan sellaista puhdistavaa ja helpottavaa itkua.
Tietysti jos ohjelmista ja siitä kirjastakin tulee pitkäksi aikaa paha ja ahdistava olo, niin se ei ole hyvä. Oletko puhunut näistä kenenkään ammattilaisen kanssa? Monia juttujahan pystyy ammatti-ihmisen kanssa ihan toisenlailla työstämään.
Ja pönttöläiset lähettää sulle voimia ja halauksia. [:30]
-
Tsemppiä Kaarin [:-)]
Onko sinulla noilta ajoilta saman kokeneita ystäviä, joiden kanssa voit jutella kokemastanne?
-
Tänään tulee ykkösellä klo 16.30 Kadotettu lapsuus.
Kertoo just siitä ajasta, kun olin itekkin sidottuna parantolan kipsivuoteeseen vuosiksi, tuberkelin ja loukkaantumisen vuoksi.
Aina toi aihe säväyttää. Se sattuu hirveesti ja tuo tullessaan sanoinkuvaamatonta ikävää. [:´(] Tuota en ymmärrä. [:-(]
Kaarin,ajattelin juuri sinua kun luin lehdestä aamulla tuosta kyseisestä ohjelmasta.Muistelin sinun aikaisemmin kertoneen täällä pöntöllä sairaalassaolostasi.Täytyy katsoa tuo ohjelma kun sen aika on.
-
Täytyisköhän toi otsikko vaihtaa? [:-I]
Olen joskus yrittänyt psygologille lapsuudestani keskustella. Ei siitä mitään tullut. Avautuminen teki kipeää ja oli tunne, ettei uskottu kertomaani.
Enkä täälläkään halua kummemmin alkaa miettimään asiaa, kun tähänkin asti olen jotenkin selvinnyt.
Yks juttu. Ettehän ala säälimään mua. Sitä en tartte, eikä se auta mitään.
Toi on mun elettyä elämää ja jos siitä mainitsen kohtia, ei se tarkoita sitä, et tartten sääliä.
Aurinko paistaa! :-)) :-))
-
Enkä täälläkään halua kummemmin alkaa miettimään asiaa, kun tähänkin asti olen jotenkin selvinnyt.
Yks juttu. Ettehän ala säälimään mua. Sitä en tartte, eikä se auta mitään.
Toi on mun elettyä elämää ja jos siitä mainitsen kohtia, ei se tarkoita sitä, et tartten sääliä.
Aurinko paistaa! :-)) :-))
Uskon Kaarin ettet varmaan halua sääliä. Tuo sinun lapsuus on elettyä elämää vaikkakin liian julmaa sellaista. Ehkäpä nuo kokemukset ovatkin tehneet sinusta tuollaisen valoisan ja ystävällisen (varmaan pönttölän kilteimmän :-)) ) ihmisen.
-
Voi kiitos, Puppu, nyt on päivä pelastunut. :-)) :-))
-
Niin ja siinäpä ei mitään "säälittävää" ookkaan, että olet Kaarin, selvinnyt! Siis noin hyvin. Joku muu ei ehkä olisi samoilla kokemuksilla. Ihan totta.
Hatunnoston ja kädenpuristuksen sä ansaitset, etkä mitään "sääliin" viittaavaakaan.
Jutskaaminen auttaa myös aina, ainakin jonkun verran, varsinkin jos juttukumppanina ois joku samantyyppistä kokenut. [:-)]
-
Joskus olen miettinyt, et onko toi tuska myöskin ikävää [:-I]? Vaikka kuri oli ankara ja meitä makkuutettiin vuosia, niin oli meillä hauskaakin. Salaa teimme kaikkee luvatonta ja ällyytimme hoitsuja, minkä kerkesimme. Selkään tuli, mut eihän se muuta ku kasvatti meitä. [:-DD]
No, nyt vaikenen ja keskityn kirjoittelemaan asiaa, eli televisio-ohjelmista, kun aika on. [:-)]
-
Olipa järkyttävä tuo dokumentti... :-O
Muistutus: Emmerdale alkaa MTV3:lla klo 17.05 [:-)]
-
Kaarin, luurankoja kolistelee kaapeissa, mutta eteenpäin on elävän mieli. [:-)]
-
Kaarin... [:5] Jatka vain samaan malliin...
-
Rankkoja ja kovia kokemuksia oli tuon Kadotettu lapsuus-ohjelman henkilöillä.Kenenkään ei tuollaisia kokemuksia olisi tarvinnut kohdata omalla kohdallaan [:4] [:4] [:4]
-
Voi että. Minun piti katsoa se mutta just silloin tuli poika käymään tyttökaverinsa kanssa ja unohtui [:-(]
-
Nyt vasta aukaisin ja lukaisin tämän ketjun.
Kaarin, kyllä nuo koettelemukset ovat kasvattaneet sinusta mahtavan ihanan ihmisen, vaikka tuskin koettelemukset ainoana syynä ovat, sinä olet sinä, ainoa ainoalaatuinen Kaarin. [:-)]
Ja tottahan sinun on syytä itkeä niitä asioita, ne ovat osa sinua kokonaisuudessaan ja varmasti tulevat välillä satuttavina mieleen.
-
Kati, hyvin sanoit [:-)]
-
Ehdin vähän vilkaista tuota ohjelmaa, koskettava...
Emmerdalessa annettiin Suomesta vähemmän mairitteleva kuva, Nicola nyt ei ole niitä fiksuimpia henkilöitä, joten hänen sanomanaan se kai menettelee:
- Suomi ? Eihän sinne kukaan matkusta
- siellä on ½ tuntia päivänvaloa päivässä
- ihmiset istuvat karvalakit korvilla ja juovat votkaa
- kaikki ovat masentuneita
No, onneksi Laurel sanoi menevänsä juppipariskunnan lastenhoitajaksi, joten kai täällä Suomessa jotain "sivistystäkin" on. Jos nyt sitten lähtee Suomeen, tänään selviää. :-O Tai sitten ei: http://www.mtv3.fi/emmerdale/
-
Yksi ystäväni joka katsoo sarjaa,soitti tänään mulle ja kertoi juuri nuo samat jutut mitkä Jaska kertoi.Huono on engelsmannien tietämys Suomesta [RULES]
-
[:-DD]
-
Osittain, ainakin talvella - "kaukaisten seutujen" paikallispubeissa [:-DD]
-
Oiskohan mennyt Suomi ja Siperia sekaisin... [:-DD]
-
Siltä vähän vaikutti, että Suomi ja Siperia on sekottuneet :-O
Katselin eilen myös sen norjalaisen dokumentin kipsatuista ja sairaalan sänkyyn "vangituista" lapsista. Kyllä oli karmeeta katseltavaa...ei oikein voinut ymmärtää, että sellasta on ihan oikeesti tapahtunut.
Yhdyn Puppun, Susin ja Katin kirjoituksiin Kaarinin suhteen. [:-)]
-
Se kipsaus oli sen ajan hoitomeneteltävä. Kipsissä piti jatkuvasti maata. Ei saanut edes päätä nostaa, vaan se oli käytettu siteillä kiinni. Selällämme syötiin, leikittiin, käytiin koulua, eli kaiken teimme.
Vuosien kuluttua hoito muuttui, et saimme olla vatsallamme, mut istumaan ei saanut nousta jne...
Kauniita kommentteja olette tytöt antaneet, kiitos.
Ihmettelen, ettei tuosta ajasta paljoa puhuta. [:-I] Eikä se ollut pelkästän köyhien sairaus. Kyllä parantolassa oli sekä herrojen, et narrien lapsia. Kohtelu oli kuitenkin erilaista.
Esim mustalaisia vähäteltiin. Niin hassulta kun kuulostaakin, niin me potilaat hoidimme vähempiosaisia.
Mun lellikki oli ihana Valtsu. Hänet tuotiin hallissa mun sängyn viereen nukkumaan. Poika kehräs kunin kissa, kun hivelin hänen kulmiaan, niin nukahti. Oli oikea kullanpala. [:-)]
Et semmoista. :-)) :-))
-
Jäi tuo ohjelma näkemättä, ei varmastikaan ole helppoa ollut.. ei osaa oikein kommentoidakaan
-
Minäkin olin keuhkotautiparantolassa vuoden v.49-50.
Minulla oli vain varjostuma keuhkoissa, äitini oli kuollut aikaisemmin ja niinhän siinä sitten kävi, että pikkutyttökin sairastui.
Me kävimme koulua ja leikimme, hiljainen halli oli nukkumista päivällä parvekkeella.
Muistan hyvin vauvalan, jossa oli pikkuisia lapsia, valjailla köytettyinä aitasänkyihinsä.
Muistan myös luustotuberkuloosia sairastavat. He olivat todellakin valjailla sidotut vuoteisiinsa, kipsit selässään tukemassa sairaita kohtia kehostaan.
He tulivat kouluun työnnettävissä vuoteissaan.
Rautaviiniä, kalanmaksaöljyä joka päivä....paljon oli myös syötävä.
Vispipuuro on ollut ruoka, jota vasta aikuisena paljon myöhemmin aloin syömään...Siitähän tulee helposti masu täyteen, mutta kaikki oli syötävä...ja niinpähän sitten useampaan kertaankin....yäk........
Röntgenissä kaytiin ja valohoitoakin saatiin, mitä lie nämä menetelmät olleet.
Minulla oli hyvin pyöreät posket, kun pääsin kotiin. Sen jälkeen en ole sairastanutkaan....ja tupakkia en ole koskaan polttanut. Sanonkin aina, olen sairastanut vaikean keuhkosairauden, joten tupakalla en keuhkojani enää turmele.
Kaarinin kanssa joskus kauan sitten asiasta jonkin verran kirjoitimme, muistatko?
Paljon on muistoja, omani eivät ole painajaisia jättäneet, mutta todella ikäviäkin tilanteita oli siellä pikkuisen lapsen elämässä. [:45]
-
Kiitti muisteloista, Luciania. Kyllä muistan, et ollaan keskusteltu.
Ei mullekaan sellaista hyökkäävää oloa ole jäänyt. Ehkä ikävä oli pahin, koska onhan parantola ollut kotini vv. 1949-63. Mielestäni totuin kuitenkin aika hyvin ns. normaaliin elämään ja halu opetella oli valtava. Kai pahinta on, etten halunnut myöntää olevani invalidi, vaan mennä porskuttelin etiäpäin, niinkuin toisetkin. [:-DD]
Jarmo, en odotakaan mitään kommenttia. Ollaan, kuin ei oltaiskaan, niin on hyvä olla. :-)) :-))
-
Kiitos Kaarin myös Sinulle,
eteenpäinhän me kaikki menemme, kukin omilla voimillamme!
Elämä on upea asia, kiitollisuus on voima, joka minua eteenpäin kantaa!
-
Tänään 45 min kolmosella. Julmaa bisnestä koiranpennuilla. [:´(]
-
Ei uskalla katsoa, tulee vaan pahamieli [:-(]
-
Ollaan vähän samanlaisia. [:´(]
-
Taitaa jäädä väliin minultakin :-O
-
Ei voi tuommoisia katsella, liian paha mieli tulee [:´(]