Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Eläimet => Aiheen aloitti: Mustarastas - 14.12.07 - klo:18:37
-
[:-)] Kerrankin minä olen tehnyt hyvän työn - jos sellaiseksi katsotaan koiruliiinin pelastaminen lopetukselta. Nyt olen mitä suloisemman, kilteimmän ja leikkisän + terveen koirulinin omistaja. Tänään käytiin eläinlääkärissä ja kaikki oli hyvin. Hammaskiven poistoon varataan sitten eri aika. Koirulia uhkasi lopetus koska "omistaja" - nuori tyttö ei halunnut enää pitää koiraa ja tytön äitiä kohtasi vaikea ja pitkäaikainen saraus eikä hän olisi kyennyt koirasta huolehtimaan.
Nyt ollaan sitten ulkoiltu kolme-neljä kertaa päivässä (laihtuminen väistämätöntä [:-DD]) ja iloinen sydämeen käypä vastaanotto kotiin tullessa.
Mutta aina ei koirulilla ole olleet asiat hyvin - oli aikoja kun se sai yksinään itkeä tyhjässä asunnossa vailla huolehtivaa ja rakastavaa ihmistä tai lajitovereiden antamaa elämänsisältöä, virikkeitä ,ruoasta ja ulkoiluttamisesta puhumattakaan. Tarpeet tehtiin sisälle kun kukaan ei viitsinyt tai älynnyt viedä ulos - kiukuteltiin vain kun koiruli teki isot ja pienet sisälle. Nuorella oli omat menonsa ja koiruli sai jäädä heitteille. [:´(]
Ihmettelen vain sitä tunnekylmyyttä mikä joitain koiranomistajia vaivaa [:-(] - samainen persoona haluaa hoitamaan lapsia :-O -itse en kyllä lastani sellaiselle antaisi [:-/] - menkööt mielummin kääntelemään pihvejä Mäkkärille..sinne sopii hyvin joukkoon...tunteettomien lihakimpaleiden ja rasvaperunoiden joukkoon tirisemään.
-
Hienoa, Mustarastas! Ja onnea uudesta, ihanasta perheenjäsenestä. Kerrotko vähän, minkälainen hän on ja minkä ikäinen?
-
Oih! Kerro kerro lisää ja kuvia kanssa! [:-)]
-
Hienon teon teit, Mustarastas. Kuinka monta koiraa ja muutakin eläintä lopetetaan ns. pitovaikeuksien vuoksi. Kaikilla eläimillä on oikeus turvalliseen ja rakastavaan kotiin. Nyt olet sellaisen järjestänyt tälle ystävällesi ja teillä varmasti tulee olemaan monia mukavia hetkiä yhdessä. [:-)]
-
Onnittelut uudesta perheenjäsenestä! [:-)]
Olet tehnyt hyvän teon! [:5]
-
[:24] Hienoa [:5]
-
Mulla on kokemusta näistä huonosti kohdelluista, ja voin sanoa että kun niiden ystäväksi alkaa ja antaa rakkautta ja hyvää huolenpitoa niin sen parempia ystäviä ei ole olemassakaan kuin nämä eläimet on. Ne todella osaa arvostaa sitä! Saat kaiken sen rakkauden moninkertaisena takaisin. [:-)]
-
[:-)] Mesiangervo - hän on 8-vuotias am.cokkerspanieli ja aivan ihastuttava luonteeltaan. Ainoa "ongelma" on se että ko hän innostuu ulkoilusta hän todella riehaantuu välillä - vetää niin vietävästi - mutta heti kohta kyllä rauhoittuu - koirakavereitakin hän on jo saanut ja tietty niitä inhokkeitakin - isoja koiria hän haukkuu - mutta pieniin suhtautuu heti ystävällisesti - heiluttaa häntää ja haluaa leikkiä - se on vähän kuin ihmistenkin kanssa -toisista heti tykkää ja toisista taas ei. :-)). Aluksi se teki kolmet pisut ja yhdet kakit sisälle kunnes ymmärsi ettei tarvitse vaan että hän pääsee uloskin säännöllisesti - ruokaa ahmi mahdottomasti - ihan kun ei olisi saanut sitä pitkään aikaan (ei varmaan ollut saanutkaan) - muutoin vireä ja terve. Tyypillisesti esiintyi myös ns. pakkoliikkeitä - kielen jatkuva lipominen oli yksi niistä. Toivon mukaan hän pääsee siitäkin eroon ajan kanssa.
Eläinlääkärilläkin meni hienosti - ei ole ihmisarka eli ei ainakaan ole kokenut fyysistä väkivaltaa - muusta väkivallasta en sano mitään.
Luin cokkereista että ne ovat pehmoihmisten koiria - eli niihin ei voi soveltaa kovaa kasvatusta - enemmänkin hellämielistä ja lempeää ja sehän sopii mulle [:-)] Mitään susikoiraa en olisi ottanutkaan...jotenkin mulla tässäkin oli järkeä päässä. Toisille susikoiratkin käy - mutta heillä lienee enemmän kokemusta koirista - ei sovellu noviisille - tämä on elämäni ensimmäinen koiruli [:-)]
-
Hienosti teit, Mustarastas! Koiraalla kävi todella suuri tuuri, kun kohtasi sinut. [:-)] [:-)] [:-)] [:-)]
-
Aivan ihanalta kuulostaa..että nuorehko koiruus sai hyvän kodin...koiria otetaan..ja helppo on niistä eroon päästä..lääkäriin ja piikille..kun kyllästytään...tai tulee muita ongelmia.Itsekin olen ottanut aikoinaan koiran..juopoilta pois...ja koira eli luonani pitkän ja hyvän elämän..15 v...asti.. [:-)] [:-)]
-
Hieno juttu Mustarastas [:5] Tsemppiä ja onnea ensimmäisen koirulisi kanssa. [:-)] [:24] [:-)]
-
Koira-aforismeja
Oinas
Koira on uskonnollinen eläin. Villissä tilassaan se palvoo kuuta ja veteen heijastuvia valoja. Ne ovat sen jumalia, joihin se öisin vetoaa pitkäaikaisella ulvonnalla. - Anatole France
Härkä
Rahalla saat melko hienon koiran, mutta et saa sitä heiluttamaan häntäänsä. - Josh Billings
Kaksonen
Historiassa on enemmän esimerkkejä koirien kuin ystävien uskollisuudesta. - Alexander Pope
Rapu
Maailman rakastavin eläin on märkä koira. - Ambrose Bierce
Leijona
Isäntä on koiralleen Napoleon - siitä koirien suuri suosio. - Aldous Huxley
Neitsyt
Totta kai koira on lojaali. Mutta miksi meidän sen takia pitäisi pitää sitä esimerkkinä? Koira on lojaali ihmiselle, ei toisille koirille. -Karl Kraus
Vaaka
Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi kaverilla ei voisi olla sekä tyttöä että koiraa. Mutta jos sinulla on varaa vain toiseen, hanki koira. - Groucho Marx
Skorpioni
Ellei koira aseta sinua ensisijalle, mikä on tilanne? Mikä on suhteenne? Koira tarvitsee Jumalan. Se elää katseistasi, toiveistasi. Se vieläpä jakaa huumorisi. Tämä tapahtuu viidentenä vuotena. Ellei se tapahdu, sinä vain pidät eläintä. - Enid Bagnold
Jousimies
Koira on harvoin onnistunut vetämään ihmistä viisauden tasolleen, mutta ihminen on usein onnistunut vetämään koiran alas omalle tasolleen. - James Thurber
Kauris
On kolme hyvää ystävää: vanha vaimo, vanha koira ja käyttövarat. - Benjamin Franklin
Vesimies
Elämän paras ystävä, ensimmäinen toivottamassa tervetulleeksi, ensimmäinen puolustamassa. - George Gordon, Lordi Byron, koirasta
Kalat
Hämmästyn usein koirani viisaudesta ja silloin tällöin sen typeryydestä; ja samanlaisia kokemuksia minulla on ihmiskunnasta. - Arthur Schopenhauer
-
Nyt ollaan sitten ulkoiltu kolme-neljä kertaa päivässä (laihtuminen väistämätöntä [:-DD]) ja iloinen sydämeen käypä vastaanotto kotiin tullessa.
Kummalla teistä [:-DD] [:-DD] [:-DD] ?
Ja hienosti teit :-)) . Onnellinen koiruliini kun pääsi luoksesi.
Muuten cokkerit ovat helposti lihovia, eli ruokamäärästä kannattaa pitää
tarkkaa laskua.
Tuttavallani on vanha amerikancokkeri joka tahtoo helposti pulskistua liikaa.
Oli muuten meidän Onnin ainoa "koiraystävä" jonka luokse Onni meni pentuna.
En antanut muiden luo mennä kun ei poikaa oltu vielä rokotettu.
Paljon hienoja hetkiä sinulle ja koirulille !
-
:-)) Muru - kyllä se painonpudotus sopii kummallekin - sekä koirulille että minulle. Jänniä hetkiä nämä ovat. [:-)]
-
Voi, onnea Mustarastas!! Teit hienon työn! :-))
Mukavasti kerroit uudesta lemmikistäsi. [:-)]
-
Onnea Mustarastas uudesta perheenjäsenestä! [KIPPIS]
Luin cokkereista että ne ovat pehmoihmisten koiria - eli niihin ei voi soveltaa kovaa kasvatusta - enemmänkin hellämielistä ja lempeää ja sehän sopii mulle [:-)] Mitään susikoiraa en olisi ottanutkaan...
Kyllä mä sanoisin, että kokkeri on ihan oikea koira, ei pehmolelu :-))
Mulla on ollut kolme "susikoiraa", mutta niitä kovaluontoisempana silti pidän siskontytön edesmennyttä, 18-vuotiaaksi elänyttä kokkeria. Kaikkein kovin tuntemani koira on kuitenkin ollut mun eka Turre, joka oli suomenpystykorva. [:-)]
-
Onnittelut uudesta perheenjäsenestä [:-)]
-
Amerikan cokkeri on ihanan näköinen. -Varmaan muutenkin ihana koira.
-
[:-(] No mutta, mitäs sanotte tähän; tytteli haluaakin koirulin takas, kun pitää uuden miesystävän lasten suosio ostaa ja lykätä koiran hoidon vastuu 13 ja 9 vuotiaille? "Ikävä" koiruliin on kova, vaikka antoikin tämän itkeä yksinään sulejtussa 20 neliön yksiössään..tehdä isot ja pienet sisälle kun ei aika riittänyt ulkoilutamiseen ja rahat trimmajaan, ei eläinlääkäriin - nin ja pitihän se viedä lopetettavaksikin- siellä se koiruli oli yksin alakerrassa korjaamattomine kakkoineen ja "koirasta niin välitävä" tytteli yläkerrassa kun menin hakemaan. " Ei - ei hän tarkoittanutkaan omaksi antaa vain lainaksi - kunhan muutto uuden miesystävän luo järjestyisi - mies ainakin 30v vanhempi tytteliä. Hän menee muka "lapsenvahdiksi" - taitaa olla niin että menee--en sano mihin ja mitä varten [:-/]
Tuuliviiri on tyttelin mieli, kunhan ensin joku muu hoitaa vastuualueet kuntoon (korulin lääkärissäkäynnit, hampaiden hoidot, madotukset, trimmaukset jne) sitten kun ne ovat tehty - kelpaa koiruli taas takaisin. Mahtavaa ihmisten hyödyntämistä - mistähän lie oppinut , kotoa kai ja isäpuolelta tai isukilta/äidiltä [:-//]
Ja sitten - ei mitään kirjallista sopimusta, ei ostosta, ei huolehtimisesta - tytteli halusi vain koirasta eroon ja nyt taas koirulin takas. Moneksi on meitä [HOT]
Nyt siis kaivataan neuvoja, sirutin koiran (omalle nimelleni) rokotutin, tarkoituksena on hoitaa kahden viikon kulutua huonot hampaat kuntoon, otettiin labroja jne.
Todistusaineistoa on koiran huonosta/piittaamattomasta hoidosta (trimmaaja, koiran turkki takussa, uloisteinen, likainen ja ihan liian pitkä (hoitamaton siis), ulkopuolisia kaksi (yksi eläinsuojeluyhdid. kuuluva) ja koiraa pari viikkoa pitänyt nainen - eläinsuojeluyhd.kuuluva totesi heti että tuollaisiin losuhteisiin ja hoitoon ei koiraa voi päästää - siihen puuttuisi eläinsuojeluyhdistys - mutta jätti kuitenkin puutumatta kun koira oli siellä.
So what - please neuvoja siis. Olen päättänyt etten koirasta luovu.
-
Ainakin laskunippu kannattaa esittää (kopiot) ja toivottasti toinen osapuoli ymmärtää että kannata yrittää takaisin... pidetään peukkuja
-
Nyt olisivat kyllä hyvät neuvot kalliit. Nyt pitäisi kai tietää, että mistä tyttö on koiran hankkinut, eli onko hän ostanut sen niin, että on tehty kauppakirjat tytön nimiin. Jos koira on tytön nimissä, etkä itse ole tehnyt kauppakirjoja koirasta, niin mitenkähän mahtaa olla......onkohan koira silloin tytön, vaikka onkin antanut se sinulle "lainaksi", kuten hän asian ilmoitti.
Jos nämä eläinsuojeluihmiset ajaisivat asiaa, että sinne ei voi koiraa antaa takaisin, niin ehkä sitten saat sen pitää.
Tuo sirutus. Onkohan se niin, että jos koiran siruttaa omalle nimelleen, niin koira on siruttajan. En tiedä.
Sydämestäni toivoisin, että saisit koiran pitää, kun olet jo niin paljon sen eteen tehnytkin ja rakastat koiraa.
Voi-voi. Tulipa tästä kinkkinen juttu. Toivottavasti joku osaa antaa neuvoja, miten toimia. Minä kääntyisin ensimmäiseksi eläinsuojeluviranomaisten puoleen.
Toivotaan, että juttu kääntyy sinun parhaaksesi.
-
[:-(] No joo - koirulin on ostanut aikanaan hänen äitinsä (joka nyt on siis vakavasti sairas) koiruli oli uolloin 2-v. ja tytteli 8-9v. En tiedä kumman nimiin on koira ostettu, ilmeisesti koiran omistaa kuitenkin tytteli 18v. Sinisilmäisyyttähän tämä minulta oli, mutta en uskonut tuollaisia ihmisiä olevan edes olemassa. Tytteli halusi kaikista eläimistä lopullisesti eroon (kaksi kisua oli lisäksi, joista ainaskin tonen on nyt jollain toisella - lienee naapuri). Jännä juttu sinänsä että tämä kohta viiskymppinen mies "seurusteli" netin välityksellä tyttelin äidin kaa- tapasivatkin useita kertoja, mutta kun ei tykännyt äidistä, iski kait silmänsä tyttäreen? Taitaa iskeä naisia oikein työkseen ja mitä nuorempi sitä parempi.Tämä menee vähän lkeämielisen juoruilun puolelle joten lopetan heti alkuun.
No - tytteli oli antanut lopullisesti koirulin tälle toiselle, mun tutulleni - tuttuni kuitenkin joutui luopumaan siitä kun koiruli oli puraissut mustasukkaisuuttaan hänen lastenlastaan. Ja taas koirulia vietiin hometaloon. Pentuna se oli ollut toisella omistajalla, hänenkin työpäivänsä venyivät pitkiksi ja hän joutui sitä luopumaan ja myi tämän koirulin siis tyttelin äidille (koiruli oli siis tuoloin 2v.)Kuinkahan monta omistajaa/hoitJ/huolt. koirulilla tuleekaan olemaan elämänsä varrella jos en sitä saa pitää. [:´(]
Jostain syystä aavistin näin käyvän, muta en antanut aavistukseni mennä niin pitkälle että olisin vaatinut papereita. No - rahahan on aina sellainen asia joka vetoaa- koetan - jos tuttuni ei saa puhuttua järkeä tyttelin päähän - ostaa koirulin omakseni ja silloin kyllä kirjoitetaan oikeat paperit todistajineen...en luota enää yhtään tähän neitokaiseen ja hänen puheisiinsa.
Että pitikin käydä näin - [:´((] [XX] [HOT] Tyhmyydestä rokotetaan -eikös se niin mene?
Lisäys: tytteli on muuttamassa toiselle paikkakunnalle tämä äidin entisen poikaystävän kanssa "lastenhoitajaksi" - kuka 13v ja 9v tarvitsee lastenhoitajaa? Pointti on siinä, että ei voida ehkä osoitaa koiran huonoja asuinolosuhteita, mutta kohtelu ja laiminlyönnit - mihin ne asenteet kaikkoaisivat vaikka asuttaisiin kartanossa? Tässä onkin jutun heikon lenkki. Eläinsuojeluviranomaiset eivät ehkä oivalla etteivät paremmaksi muuttuneet olosuhteet poista tunnekylmyyden ja tympeän ja velton/laiskan asennoitumista eläimen hoitoon tai pitoon. Kaikillehan täytyy antaa uusi mahdollisuus - vaikka sitten riepoteltaisiin eläintä miten.
-
Eiköhän tuota koiraparkaa ole jo riittävästi pompotettu kodista toiseen. Sen parasta ei ole missään vaiheessa ajateltu. Nyt kun se viimein on saanut kunnollisen ja turvallisen kodin, niin taas ollaan viemässä. Ja kun siihen kyllästytään, niin sitten piikille. [:-/] Tai taas "kierrätykseen". Ai että pistää vihaksi tuollaiset tyypit. Minkäänlaista vastuuta ei oteta, puhumattakaan empatiasta, että ajateltaisiin myöskin koiraa, eikä vain itseä.
Olen sitä mieltä, että kun olet hoidattanut koiran kuntoon, käyttänyt lääkärissä, siruttanut ym. niin koira on sinun. Kannattaisi kääntyä eläinsuojeluviranomaisten puoleen ja kertoa asiat niinkuin ne ovat. Toivon sydämestäni, että asia kääntyy sinun eduksesi.
[:-)]
-
Kiitos Pyris tukea antavasta kirjoituksesta - aloin heti [:´((] mutta se helpottaa niin.
-
Voi että [HOT] [HOT]
Mä olen kuullut tuollaisia juttuja tosi paljon,tämä ei ole ainoa vastaavanlainen tapaus.
Olenpa joskus kuullut liskoista ja kilpikonnistakin taisteltavan.
Voi joskus mennä tosi rumaksikin peliksi.
Pidä Mustarastas kuitenkin pintasi.
Älä kovin helpolla luovuta.
Tsemppiä taisteluusi.
-
[:´((]Kiitos - yritetään - valvottu yökin tosin pistää herkistymään - en silmäystäkään nukkunut viime yönä ja nyt vain [:´((] [:´((] [:´((] - on tosi tokkurainen olo. Tänään kuitenkin ulkoiltiin ihan normaalisti mutta tälle en voi mitään [:´((] sitä vain ulee ihan itsekseen.
-
No, voi halvattu [:-//]
Kyllähän suullinenkin sopimus pitäisi olla ihan pätevä.
Varsinkin, jos sopimukselle löytyy todistajia. Tässä tapauksessa
varmaan ystäväsi todistaisi puolestasi.
Pidetään peukkuja ja toivotaan parasta [:-)]
-
Voi hyvänen aika mitä meininkiä!
Ensin luin tätä ketjua innoissani, kuinka ihanaa, että koiruli saanut uuden hyvän kodin! Sitten alkoi mieli synkistymään!
Jollakin tavalla varmaan kannattaa nuo eläinsuojeluihmiset ottaa mukaan touhuun! Ja kyseleppä kennelliitosta, kuinka on omistamisen laita, kun oot koirulin siruttanut ja hoidattanut! Ja mikäli tytteli on kovin vahvasti koirulia ottamassa takaisin, pistä kova kovaa vastaan. Lyö sille laskunippu eteen ja "vuokra" hoitamisesta. Sano ettet ilmaiseksi ole koiraa hoitanut! Pistä tarpeeksi iso "vuokrasumma" niin eiköhän tytteli tokene! Toivottavasti ainakin!
-
Mukavaa luettavaa [:-)]. Kiltti Mustarastas, hyvää jatkoa.
-
Niin, äläkä luovuta koiraa ennenkuin rahat ovat kädessäsi.
-
[:-(] No niin - mieli on jo rauhallisempi - tänään saan tietää tuttavani keskustelun tuloksen tyttelin kanssa. Itse en halua jutella tyttelin kanssa koska saatan sanoa jotain mikä aiheuttaa enemmän harmia - hänhän voi vetää mukaan tähän soppaan uuden miesystävänsä ja hänen koko sukunsa. Josssain vaiheessa ajattelin ostaa hälle joululahjaksi lelukoiran, sellaisen joka haukkuu kun vääntää nupista. Sitten hän voi unohtaa lelukoiran vaikka siivouskomeroon ja kuunnella sitä haukkumista - tulee kotoinen olo. Lelukoirahan olisi ihan oikeastikin paikallaan tällaiselle henkilölle - ei pissi, ei kaki, ei syö, ei juo eikä tarvitse eläinlääkäriä - kustannukset minimissä.
Kinkkinen juttu kaiken kaikkiaan - mutta kaikesta oppii.
Tuo rahakorvauksen vaatiminen voisi olla yksi vaihtoehto - toisaalta hän voi vedota siihen ettei mistään hoitomaksusta ollut puhettakaan - ilmaiseksi, toisia ihmisiä hyväksikäyttäenhän hän on selvinnyt varmaan aiemminkin. On ehkä kuitenkin paikallaan tehdä loppu tällaisesta käytöksestä.
Asioilla on tietty aina kaksi puolta - joku tuntee sympatiaa nuorta tytöä kohtaan joka ei ole kypsynyt vastuulliseksi aikuiseksi - ja jonkun mielestä hän on vielä kasvava murrosikäinen jolta sopiikin odottaa tällaisia tempauksia.
Kävi mielessä että jos kerron että koiruli lähti karkuun ja jäi auton alle - kuoli siis. Kaikkea tässä mieleen juolahtaakin. Omaa puhelinumeroani en anna, en kerro missä asun jne. Toiveena on, että hän nyt keskittyisi omien asioidensa selvittelyyn ja oman äitinsä hyvin sekavien asioiden setvimiseen ja unohtaisi koirulin. Siinäkin mielessä koirulin takaisinottaminen on huono ajankohta kun kaikki omat asiat ovat avoimena; muutto toisaalle, ehkä uusi suhde mieheen ja hänen lapsiinsa, uusi työpaikka, äidin sairauden mukanaan tuomat muutokset jne.
-
Siitä hoitomaksusta, kun kerran oletit saavasi koiran pysyvästi luoksesi, niin eihän silloin ollut aihettakaan keskustella mistään korvauksista. Jos tytön mieli muuttuu, niin asia on toinen, silloin korvaukset ovat paikallaan.
-
Niinpä, jos ei tyttö muuten anna periksi, niin kannattaa kiristää rahalla.
-
[:-I] No nyt on juteltu erään toisen kanssa ja hän oli sitä mieltä ettei mun tarvitse koiraa luovuttaa, koska olen sen siinä uskossa vastaanpttanut että se jää pysyvästi mun luo. Lisäksi tyttö koiraa luovuttaesaan ei ole antanut mitään aikarajaa kuinka kauan mun pitää koiraa hoitaa, ei ole sovittu siitä paljonko hän koiran hoidosta maksaa jne. Eli se koiruli on mun ja pysyy minulla. [XX]
Tytteli on todistajien mukaan koko ajan puhunut siitä että hän haluaa kaikista eläimistä eroon - tavalla tai toisella - missään vaiheessa ei ole keskusteltu väliaikaisesta sijoituksesta tai hoitamisesta alkaen pvä.kk. jne.
Lisäys: ja sitten vielä kuka hullu antaa koiran hoitoon tietämättä koiran hoitajan osoitetta tai olosuhteita? Mistä hän aikoi koirulin sitten hakea kun se oikea aika hänen mielestään on hakea?
Ja sitten pikasoitto tutulle: tytteli ei enä puhunut koirulista yhtään mitään.
Tämä jos mikä on henkistä väkivaltaa - epävarmuuden kylvämistä - mistä minä tiedän vaikka tytteli ajattelikin myyvänsä koiran..siitähän saa rahaa...ja siksi tullut toisiin ajatuksiin?
Hoh hoijaa - ihan tärisin fyysisesti kaikesta tästä..
Tuo alkuosa sivusikin Pyryharakan oivallusta.. [:-)]
-
Pidetään peukkuja, että tytteli ei ala pullikoimaan, vaan luovuttaa suosiolla koiran Mustarastaalle. Mietiskelin vaan, että olisiko silti syytä pyytää jokin paperi, että hän on antanut koiran Sinulle, koska tuntuu, että hänen toimiinsa ei oikein voi luottaa. Toivotaan, että juttu päättyy hyvin ja koira saa kodin Mustarastaan luota, missä häntä rakastetaan.
-
Mustarastas, toivon hartaasti, että saat pitää koirulin. Aivan kamalaa olisi, jos joutuisit luovuttamaan noin epävarmoihin olosuhteisiin.
Mutta tärkeintä, TEE KIRJALLISESTI LUOVUTUSSOPIMUS ! Ettei tule sotkuja. Pyydä vaikka sitä tuttavaasi välittämään tuo paperi. Tai mene vaatimaan itse. Mutta älä anna yhteystietojasi.Maksa vaikka joku summa huonosti hoidetusta koirasta mieluimmin kuin luovutat.
Tällaiset asiat kuvottavat. Eläimiä ei saa kohdella kuin esineitä !Koiruus kuuluu nyt Mustikselle !Varmoihin käsiin.
-
Samaa mieltä. Pidän peukkuja, ettei tähän asiaan tulisi enää uusia mutkia, vaan koiruus saa olla pysyvästi siellä missä se nyt on. Omassa kodissaan hyvässä hoidossa. [:5]
-
Se paperi kannattaa tosiaan hankkia tavalla tai toisella. Vaikka sitten ostamalla.
Halirapsut koirulille. [:-)]
-
Jos tyttelillä on paperit koirasta, on kyllä varauduttava siihen, että hän voi vaatia koiraa itselleen. Kannattaisi osoittaa tyttelille, että siinä tapauksessa häntä voidaan syyttää eläinrääkkäyksestä ja koiran hoidon laiminlyömisestä. Kaikki kuitit myös talteen hoitotoimenpiteistä ja tyttelille tiedoksi, että joutuisi maksamaan ne samoin kuin korvauksen jokaisesta päivästä, jolloin olet koiraa hoitanut. Näin saatat saada hänet muuttamaan mielensä.
Mun siskon perheelle sattui vastaavanlainen tapaus, jolloin heille annettiin pitovaikeuskoira. Koko perhe ihastui koiraan, joka oli myös suloinen kokkeri. Parin päivän päästä koiran omistaja kuitenkin muutti mielensä ja kävi hakemassa koiran pois lasten itkiessä sydäntäsärkevästi. Mitään ei voitu tehdä, koska koirasta ei oltu tehty kirjallista sopimusta [:´(]
-
Jos pyytää takaisin sano että " okei, mutta mä lasken ensin kuinka paljon sä olet mulle velkaa koirasi ylläpidosta, haen vaan kuitit ja taskulaskimen, niin ja sitten ylläpitoon kuuluu vuorokausi maksu minun "hotellissa""
[;-)]
-
[:-(] Voi Tuula minkälainen tapaus sulla oli kerrottavana. Parin päivän päästä haettin pois ja ensin luovutettiin pitovaikeuksien vuoksi - voi kakka minkälaisia sadisteja [:-/]
Mun mielialaan tämä on kyllä vaikuttanut - ensin sain iloita reilut parisen viikkoa - ja sitten tämä. Eivätkö näin toimivat ihmiset todella tajua miltä se tuntuu?
Minun täytyy väsätä jonkinlainen versio luovutussopimuksesta ja toimittaa se kaverilleni - toisaalta haluan antaa tilanteen rauhoittua ja välttää kaikenlaista provosointia kun kyseessä on ehkä mieleltään tasapainoton tai ailahteleva ihminen, jonka elämässä on nyt muutakin ylimääräistä.
Entä jos hän ei allekirjoita luovutussopimusta - sitäkin tässä pelkään. Kiristänkö maksuvaatimuksilla - ? No niinhän se täytyy tehdä. Ellei sitten uusi miesystävä lupaile auttaa - [:´((] [:-/] [NUT] [NUT]
Lisäys: VOI ITKU, just huomasin että koiruli oli vetäissyt sinihomejuustopaketin jämät massuunsa - hän osaa olla yllättävän nopea liikkeissään - kuinkahan vaarallista se sitten on - suolaista paljon! Minun ahdistuskertoimeni nousi taas muutamalla pykälällä!
-
:-)) Ei hätää - koiruli voi hyvin homejuustoepisodista huolimatta. Ehkä minä vielä nauran tälle kaikelle - sitten joskus [:-)]
-
Tsemppiä Mustarastas [:72]
Toivottavasti saat pitää koiruliinin. [:-)]
-
[:-)] Kennel-liitolta löytyi hyvä malli luovutussopimukseen - nyt ei muuta kun paperi (2kpl) tutulle ja hän vie sen tyttelille(omistusoikeuden muutos on sitten ihan eri asia ja lomake).
Kiitos muuten tuesta ja kannustuksesta, uskon että kaikki kääntyy vielä parhain päin. [:-)]
Pieni breikki tähän koheltamiseen on nyt paikallaan - ilmoittelen sitten miten kävi. [:-)]
-
Pidetään peukkuja [:72]
-
Huh mikä kauhea kokemus menollaan, voi Mustarastas mitä olet saanut kokea :-O kaikenlaisia typeryksiä näkyy löytyvän [:-/]
[:72] Toivotaan jotta nyt kääntyy asiat parempaan suuntaan [:72]
-
Olisi tosi kurjaa jos koiraparka taas joutuisi kotia vaihtamaan.
Jo ressulla pitäisi olla oikeus jäädä luoksesi lopuksi ikäänsä.
Peukut täälläkin pystyssä että asia ratkeaa niin koiran kuin
sinunkin hyväksesi [:72]
-
Voiiii...pompin ilosta ilmaan, kun tämän aloitusviestin luin [:68]...mutta, kun loppuakohden menin, niin kiukkua/suuttumusta tuntien.. [HOT]..pompin uudelleen...ei voi olla tuommonen totta..äääh..mie oon niin kiukkunen et sormetkii menee jo näppäimillä solmuun...Muistan niin hyvin Tiitulin meille tulon, vaikka EI tapaus ollut olleskaan samanlainen.....huh!!!!!
Voi, kumpa saisit cokerin pitää, miul oli aikoinaan musta Pepi-poika cokeri..peukut pystyyn [:72] [:72]
-
Kuin myöskin minä pidän peukkuja koiruuden ja Mustarastaan yhteiselon jatkumisen puolesta..tiedän vastaavan tapauksen...tai ei nyt ihan..yhdelle perheelle tuli koira hoitoon viikonlopuksi kaksi vuotta sitten...ja sen jälkeen ei ole perään kyselty...nyt kuulemma omistaja onkin ajatellut,että voisi ottaa koiran takaisin kotiin...haloo...
kaksi vuotta hoidossa ja nyt kotiin...koirahan on jo kotona..kyllä nämäkin ihmiset ovat ihan paniikissa..ja miettivät keinoa millä saisi koiran omanaan pitää..suunnittelevat niiiiiin isoa laskua hoidosta,että voipi tyssätä siihen..että meitä on joka lähtöön.. [:-I]
-
[:53] Hahaa ja jippii..nyt koiruli on mun ihan laillisesti.Kauppakirjat tehtiin ja allekirjoitettiin tänään ja huomisissa ilmoitan Kennel-liittoon uudesta omistajasta. Omistussuhteissa oli häikkää aika lailla, mutta kauppakirjaan tuli liite jossa mahd. laittomuuksien seuraukset eivät koske minua vaan koiraa omaksi väittävää myyjä- osapuolta. Onneksi oli kenneliläinen koiraharrastaja tukena.
Ihanaa - kyllä helpotti olo heti kun paperit sai käteensä. Nyt ei voi kukaan tulla kinuamaan koirulia multa pois - arvatkaapa olenko onnellinen :-))
Koirulin emo ja isäkin selvitettiin :-))
-
Hieno juttu, mikä helpotus sinulle ja koirallesi [:5] nyt saatte rauhoittua ja kotiutua yhteiseloon [:-)]
-
:-)) Joo - mutta olisittepa nähneet minut päivällä [:23] [:14] [:64] - ennen sopimuksen tekoa - eikä asia ole oikeastaan koirulin alkuperän suhteen vieläkään ihan selvä. Kaikilta rek. koirilta tulisi löytyä se maaginen numero ..joko nivusista tai korvista eikä eläinlääkäri ole löytänyt sitä mistään näistä paikoista - eli koira voi olla rekisteröimätön ja sukutaulu pelkkää huijausta. Tytteli ei nimittäin löytänyt mitään papereita koirulista mutta väitti silti kivenkovaa että hänen vanhempansa ovat koiran ostaneet hänen nimelleen ja ilmoittaneet Kennel-liittoon.
Minulle se ihan ykshailee - pääasia on että koira sai nyt pysyvän kodin, sukujuuret ynnä muut jutut painavat nyt tässä asiassa; eivät mitään. Koruli voi olla myös laittomasti Suomeen tuotu - eli koira jolla ei ole menneisyyttä - ei mitään, ei nimeä..
Tämän jutun tiimoilta olen kuullut niin monenlaisia ristiriitaisia tietoja muutamalta ihmiseltä että en yhtään epäilisi vaikka koiruli olisi laiton maahanmuuttaja :-)) Sama tuo - nyt hän on minun ja myös pysyy.. :-))
Mutta huomenna selvitellään asiaa lisää.
-
[:24] [:5]
-
Jopa on tarina kertakaikkiaan :-O Hyvä Mustarastas, että et antanut periksi! Kovin hämärältä tyttelin jutut tuntuu [:-(] Onnea kuitenkin sylintäydeltä sinulle ja koirulillesi [:5] [:30]
-
ONNEA MUSTARASTAS!
Hienoa, että homma järjestyi ja sait koirulin omiin nimiisi! [KIPPIS]
-
Hienoa, että asia järjestyi loppujen lopuksi parhain päin. [:30] (http://www.millan.net/minimations/smileys/puppykisses.gif)
-
Minun koiralta ei kyllä löydy mitään numeroa vaikka onkin rekisteröity koira. Sirutusta olen ajatellut joskus.
Pääasia että koira nyt saa pysyvän, rakastavan kodin. Onnea omistajalle ja koiralle, että saitte toisenne!
Varmasti hyvä Joululahja
-
Hieno juttu, että sait pitää koiran! [KIPPIS] [KIPPIS] [KIPPIS] [KIPPIS]
-
[:-)] No joo - nyt löytyi jo omistaja - joka on tämä tytteli - eilen ei ei vielä ollut - liiton mukaan (eli sieltäkin voi saada joskus "väärää" tietoa. Periaatteessahan kennel-liitto ei saa lain mukaan ilmoittaa kuka on koiran omistaja (ihan hullu säädös). Menee kyllä mutkikkaaksi tämä muuten yksinkertainen asia.
-
Ihanaa! Nyt on koira onnellinen Sinun kanssasi (http://www.juanna.ch/gifsammlung/gifs/hund_226.gif) Ilon kyyneleitä. Olipa tämä hieno uutinen.
-
No huh huh mikä tarina, ensin ilostuin koiran puolesta sitten tuli melkein itku, että sinnekö takaisin huonoon hoitoon.....
Onneksi oli onnellinen loppu.
Ja mikä muu tuolla voisi edes olla, kai nyt joku järki sentään viranomaisillakin on kun oli tietoa missä kunnossa ja hoidossa oli ollut.
Ihmettelen kyllä ihmisiä jotka hankkivat lapsiensa hoitoon eläimiä, kyllä se päävastuu pitää aina olla vanhemmilla.
Tässäkin tapauksessa vaikka oli vanhempi lapsi.
-
Loppu hyvin,kaikki hyvin! [:-)]
-
Oi kun ihanaa.
Voi että kun olen onnellinen. [:30]
-
Hieno juttu Mustarastas kun kaikki lopulta päättyi hyvin [:5] ja sait koirulin omaksesi ja koiruli sai kodin jossa sitä rakastetaan. [:-)] [:24] [:-)]
-
U-huh ! Upeata !!! Aivan kivi jysähti maahan tuosta rinnan kohdalta. Näen silmissäni, mikä turvallisuuden kehä ympäröi pikku koirulin nyt, kun sai jäädä Mustikselle ihan oikeasti. Että olen iloinen !
-
Huh, tämähän oli ihan oikea jännitysnäytelmä! Onneksi nyt on kaikki hyvin. Onnittelut Mustarastaalle uudesta perheenjäsenestä ja koiralle rakastavasta emännästä. Olkoon yhteiselonne mukavaa ja antoisaa!
-
[:-)] Kieltämättä tämä on ollut aika raskasta aikaa - koiruli on ollut kaikesta onnellisen tietämätön - hyvä niin. Kaikenlaista tässä on joutunut oppimaan ja myös opettelemaan sekä koiran hoidosta ja koiran hankkimisesta. Koiran koulutuksesta ja kasvatuksestakin on mitä ristiriitaisempaa/erilaista näkemystä ja mielipiteitä.
Uutta vuotta ajatellen olen hankkinut tämän D.A.P.:n tuotteita, pantaa ei ole vain saatavilla kuin vasta ensi vuoden helmikuussa!! Jotenkin on uuden vuoden metelistä selviydyttävä. Onko kellään kokemusta tästä pannan käytöstä?
Tosin koiruli on rauhallinen sisällä, hän on hyvin leikkisä ja juoksee pallon perässä innokkaana. Turkin hoitoonlkin on perehdyttävä, vasta hankin sellaisen piikkiharjan jota käyttämällä myös tuo aluskarvan takut poistuvat.
Kylpy sujuu rauhallisesti - ei mitään vastaanpyristelyä ilmene. Koirille on omat shampootkin :-)) ja se trimmaus (kampaajalla käynnnit) tulevat mukaan kuvaan jossain vaiheessa.
Koiruli syö ja juo ihan normaalisti ja säännöllinen ulkoilutus on vienyt tuon sisälle tekemisen lopullisesti. Rauhallisemmin se myös käyttäytyy ulkosalla - haukkuu tietty joitain ihmisiä - mutta ei vihaisesti. Häntä huiskii iloisesti kun tuttu koiranulkoiluttaja tulee vastaan. Mutta mustasukkaisuutta vähän ilmenee jos taputan vierasta koirulia, hän alkaa murraamaan..mutta ei tee mitään. Otan se huomioon aina ja pyrinkin välttelemään liian innokasta vieraan koirulin taputtelua.
Jos vertaan kissaan - koira on ihmismäisempi käyttäytymiseltään, se oppii sanoja (hissi, tänne - jne)mutta kieltosanaan se suhtautuu kuin ilmaan - välillä sen noteeraten, välillä taas unohtaen. Ja nopea hän on nappaamaan herkkupaloja joita sillä ei ole oikeastaan lupa ottaa - hän on vain kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan - vaikka pöydältä on hävinnyt sekunnissa jo syömään aloitettu kalkkunaleivänpalanen :-)) - kerran hävisi ruusukekoriste kakun päältä - mutta ei hän sitä syönyt, halusi vain sen omakseen ja kun huomasi ettei ollutkaan niin hyvää - jätti lattialle.
Karseata olivat nämä ristiriitaiset tiedot kaikesta - kysyit yhdeltä, kysyit toiselta -aina eri vastaus ja loppujen lopuksi toisasiat ovat vieläkin avoimia. tytteli oli saanut koiran 12v. ei 8..ei 9v..ja koira ei ollut 2v. hänen sen saatuaan vaan 3½v. - ja luovuttajan tiedoissakin oli ristiriitaisuuksia...tyttelin äiti kertoi yhtä, tytteli toista ja tuttuni kolmannen version - joten ota siitä sitten selvää mikä oli totta ja mikä ei. Voi taivas sitä sekasotkua - - ihan kun olisi kuunnellut rikkinäisestä puhelimesta keskustelua - pätkä sieltä, pätkä täältä ja se mitä siinä hiljaisuuden/katkoksen aikan oli sanottu - jäi pimentoon. Kun Kennelliitostakin kaksi eri ihmistä antoi ihan eri tietoa :-O :-O :-O
Mutta nyt tilanne on selkeytymässä.
-
Onneksi olkoon! Olipa onnellinen loppu ikävällä jutulla. [:-)]
(http://i114.photobucket.com/albums/n279/tyttimikola/hounddog.gif)
-
Meidän kissa tuli meille Pieneläinklinikalta löytökissana ja reilun vuoden ikäisenä.
Ilman minkäänlaista taustatietoa ym,ei tarkkaa tietoa iästä,olosuhteista tai mistä ja miten oli löytynyt.
Ei niillä asioilla loppupelistä mitään merkitystä ole,vaikka monesti olen miettinyt että millaista elämää se on ennnen viettänyt ja onko ollut onnellinen.
Mahtaako sitä kuitenkin joku jossain kaivata ja ajatella.
Nyt se on asunut meidän kanssa 9 vuotta eikä sen menneisyys haittaa.
Tärkeintä on nykyhetki.
En minäkään kissoista mitään tiennyt mutta maalaisjärjellä pärjää pitkälle,sukulaisilta ja tuttavilta kysymällä ja netsistä luottettavilta sivuilta.
Ja täältä Pöntöltäkin varmaan löytyy monia avulijaita koiranomistajia.
http://www.koirat.com/ (http://www.koirat.com/)
http://www.nicehouse.fi/lemmikit/koirat/hoito.htm (http://www.nicehouse.fi/lemmikit/koirat/hoito.htm)
http://www.sandyman.fi/doghouse/hoito.shtml (http://www.sandyman.fi/doghouse/hoito.shtml)
http://www.amerikancockerspanielit.com/ (http://www.amerikancockerspanielit.com/)
-
Voi miten ihanaa että kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin.
Nauttikaa tulevista yhteisistä hetkistä [:-)]
-
:-)) Tuossa viimeisessä linkissä näkyi tämän koiran isänpuoleinen kasvattaja - äiti on meren toiselta puolelta ja sitten - mun koirulilla tulisi olla rek.tietojen mukaan tatuointi - vaan missä se on? Tämäkin herätti alun alkaen epäilyn siitä onko kyseessä edes tämä tietty -oikea koira - jos hän onkin ihan tuntematon persoona joka on vain nimetty (rek.paperit ynnä muut) tämän koiran nimiseksi. oikean alkuperäisen koiran tatuointeineen ollessa ihan toisaalla???
Ymmärtänette nyt mikä sekasotku tässä oikein on ollut meneillään ja on edelleenkin. Olen siinä samaa mieltä että paperit eivät merkitse mitään - mutta jos sulle myydään koiraa koirana vaikka Hassun Tassun pentueesta , rek.numero se ja se, tatuointi se ja se-----eikä koirasta saa mitään rek.kirjaa, ei löydy tatuointia ja omistajasuhteissa epäselvyyksiä -se pistää vähän miettimään.
Ihana mun murmeli on kuitenkin - oikeastaan sillä on jo muutama lempinimikin - :-))
-
:-)) Tuossa viimeisessä linkissä näkyi tämän koiran isänpuoleinen kasvattaja - äiti on meren toiselta puolelta ja sitten - mun koirulilla tulisi olla rek.tietojen mukaan tatuointi - vaan missä se on? Tämäkin herätti alun alkaen epäilyn siitä onko kyseessä edes tämä tietty -oikea koira - jos hän onkin ihan tuntematon persoona joka on vain nimetty (rek.paperit ynnä muut) tämän koiran nimiseksi. oikean alkuperäisen koiran tatuointeineen ollessa ihan toisaalla???
Ymmärtänette nyt mikä sekasotku tässä oikein on ollut meneillään ja on edelleenkin. Olen siinä samaa mieltä että paperit eivät merkitse mitään - mutta jos sulle myydään koiraa koirana vaikka Hassun Tassun pentueesta , rek.numero se ja se, tatuointi se ja se-----eikä koirasta saa mitään rek.kirjaa, ei löydy tatuointia ja omistajasuhteissa epäselvyyksiä -se pistää vähän miettimään.
Ihana mun murmeli on kuitenkin - oikeastaan sillä on jo muutama lempinimikin - :-))
Kerrotko lempinimistä, olis kiva kuulla [:-)] Sekasotkua tuntuu olevan, vaan murmeli on sinun [:36]
-
Kuvia olisi kiva nähdä tästä murmelista, vai onko taas mennyt minun silmien ohi.
-
:-)) Lempinimet ovat mun ja koirulin välisiä juttuja [:-DD]- kissoillanikin oli vaikka mitä nimiä välillä. Kuvan siirtäminen ei minulta onnistu - täytyisi olla ulkopuoinen palvelin (mihin kerää kuvia ja kutistaa ne Pönttöfoorumiin soveltuviksi) nykyisellän ne ovat ihan lian isoja jotta Pönttöfoorumi voisi ne ottaa vastaa. Täytyisi siis olla kuvien kutistamisohjelma-palvelin [:-DD]
-
Ymmärrän nämä lempinimet, en minä kaikkia itsekään täällä kertoisi mitä käytän koirapojastani :-))
Minä pienennän kuvankäsittelyohjelmalla kuvan 80 tai alle että mahtuu tänne.
En osaa käyttää tuota tekniikkaa mitä fiksummat jotka laittaa kuvat tänne isokokoisina.
Jos haluat, niin voit lähettää kuvat minulle niin minä kutistan ne tänne? [:-)]
Tai sitten perustat hänelle omat kotisivut ihan kuvien esittelyä vartenkin.
Tuolla on helppo tehdä se:
http://www.suntuubi.com/?cat=6&pp=5
-
Huh mikä episodi Mustarastaalla ollut. Vaan hienoa että koira on vihdoin sinun. Oikein iso hali sinulle ja uudelle perheenpäälle [:-DD] :-))
-
:-)) Kiitoksia kaikille - kutsun koiraa hänen omalla nimellään, mutta eilen huomasin että hän tunnistaa myös toisen nimen..no vaikka "Lilli"-nimen. Ulkoiltu on ahkerasti ja sitten on oma lukunsa se siivous ulkoilun jälkeen. Kiltisti Lilli mennä kipittää kylpyhuoneeseen ja antaa suihkuttaa käpälänsä..vatsanalusensa ja takapuolensa - melko usein laitan polkuanturoihin Tummelia - kaikkihan tietävät mitä tummeli on :-))
Huoneiston siivous toteutuu tätä nykyään useammin kuin kerran viikossa. Alussa kun vain pyyhin tassut jne. (kun en tajunnut kuinka paljon koirulinin tassuista tuleekaan hiekkaa) ihmettelin sitä pienen hiekan määrää esim. vuoteessa - nyt on kaikki tuokin opittu kantapään kautta.
Possun kuivattu korva on hänen herkkuaan - kaikenlaista tuli ostettua silloin alkuaikoina - mutta possunkorvalle ei voittajaa ole vielä löytynyt. Hän ottaa sen joskus vuoteeseenkin mukaan "unileluksi".
Pentueen - jossa Lilli kasvoi - omistajan nimi/sähköpostiosoite on tiedossa - en vain tiedä tulisiko minun kirjoittaa ja kysyä Lillin taustoista, kasvattajan nimikin on, mutta kun en osaa eestikeelt on vähän vaikeaa ottaa yhteyttä.
Onneksi Lilli on ollut elämänsä ensimmäiset tärkeät vuodet varmaankin hyvässä hoidossa, sen huomaa - sitä on aikanaan koulutettu - kaikki se, mikä tähän väliin mahtuu - toivottavasti vaipuu unholaan Lilliltä. Entisiä omistajiaan (tytteliä ja hänen äitiään) se ei kaipaa - tuttunikin kertoi että kun he tulivat hakemaan Lilliä, se painautui häneen kiinni eikä olisi millään lähtenyt pois - tuokin reaktio kertoi paljon. Jos sinua kohdellaan hyvin omassa kodissasi hyvin, olet valmis lähtemään takaisin kotiin - oikein mielelläsikin, mutta tässä kävi päinvastoin.
odottelen nyt niitä papereita ja jos ei ilmaannu - menen suoraan Kennel-liittoon tekemään muutosilmoituksen omistussuhteissa (sen teen joka tapauksessa) myyjän, ostajan ja todistajien allekirjoittama kauppakirja kädessä.
Tytteli muuten pyysi että saisiko hän käydä Lilliä katsomassa kerran kaksi vuodessa. :-O. No - itse en sitä toivo..toisaalta jonkinlaista myötätuntoakin ilmenee jossain tuolla sisuskaluissa, mutta..en haluaisi oikeasti olla tekemisissä henkilöiden kanssa, jotka kohtelevat eläintä kuin tavaraa jonka voi unohtaa nurkan perälle. [:-/]
-
[:-I] Vielä jatkan aiheesta - rahastuksen makuhan tästä jäi - koko episodista. Joku kertoi ettei minun olisi tarvinnut kuin sanoa että "tässä lasku koiran hoidosta, eläinlääkärikuluista; viekää koira kun olette maksaneet". Mutta olen aika pehmo, eikä minusta olisi ollut tuollaiseen.
Vähitellen tässä alkoi jo epäilyttää työkaveri ja hänen puheensa - itse asiassa kaikki. [:-(]
-
Mitä enemmän on välikäsiä ja suita jotka puhuu, sen enemmän on mahdollista väärinkäsitykset ym.
Pääasia että nyt kaikki on hyvin, teidän tulee molempien unohtaa mennyt [:-)]
-
Kiva kun kaikki on hyvin, jatkoa odotellaan [:-)] voi miten mieleen muistuu kaikki rakkaat koirani, munkin tekee mieli koiraa, mutta....... [:-I]
-
[:-I] Niin väärinkäsitysten mahdollisuushan on aina ottava huomioon - kuten myös petos - jos papereita ei tytteliltä löydy, koiruli ei ole se, miksi sitä väitetään ja se on petos. Kusetus selvemmin sanottuna [:-/] ja se taas.... on [HOT]
Mitään juttua en ryhdy tästä vääntämään, siinä ei olisi mitään järkeä, eikä loppujen lopuksi hyötyäkään. Ihmiset jotka harrastavat petoksia ovat tietyn tyyppisiä, mätiä ydintään myöden.
Ajatelkaas; kuka tahansa voi kertoa mitä tahansa vain saadakseen oman tahtonsa läpi -
ja jälleen alkoi uusi luku oppiaineessa;ihminen ja hänen tapansa toimia.
Tahdoin tai en, mietin juttua kuitenkin kunnes se viimein selviää - mitä sielä pohjalta sitten paljastuukaan on ajan kysymys...se ei kuitenkaan vaikuta nykyhetkeen eikä tulevaan - kauppakirja ehkä uusiksi; koira tuntematon, omistaja tuntematon, syntymäaika ja-paikka tuntematon..ei sen kummempaa. Tai sitten kopion vaaatiminen papereista Kennel-liitosta ja lisää maksetavaa.
Heh..heh..elämäni ensimmäinen koirakauppa ja "sumuverhon avautuminen" - ja ajatelkaas; minä olen aina marmattanut ja sanonut ettei mihinkään voi luottaa ja nyt luotin itse.. [NUT] melkein tuntemattomaan ihmiseen, siihen mitä hän kertoo jne. Itse en voi valehdella - en edes vaikka itse siitä hyötyisin...minun pokkani ei siihen riitä.
Lisäys: josssain viestiketjussa taisin mainita etten koskaan ota koiraa, ei ole aikaa, ei rahaa - vaan mites kävikään :-)) - koskaan ei siis kannata sanoa; ei koskaan.
Lisäys: petokseksi se muuttui siinä vaiheessa kun tytteli ensin luovutti koiran vastikkeetta ja sitten halusikin myydä sen (tosin tämän työtoverini ilmaistua asian hänelle) - toinen petos on siinä jos papereita ei ole olemassakaan.
-
Voi miten hienoo...koiruli sai hyvän kodin...mie oon ihka onnellinen teitin molempien puolesta.. [:5] [:68]
-
:-)) Jep - tyytyväinen olen itsekkin - oli miten oli [:-)]
-
:-)) Kovin vauhdikas ja nopea on tämä uusi perheenjäsen. Äsken veti nassuunsa pöydälle jätetyn puoliksi syödyn muffinsin - sillä aikaa kun olin partsilla - ei enää odotellut oven ulkopuolella kuten tavallisesti. Ihmettelin että mikä ihmeen ruskea lätty sillä oli suussa.. ensin luulin että se oli pehmeäksi pureskeltu siankorva , mutta tarkempi havainto kertoi sen olevan tyhjäksi kaluttu muffinsin paperi :-))
Luottamus on nyt löytynyt - [:-DD]
Selvästi huomaa, että se uskaltaa jo olla oma itsensä ..jätevaunu keittiössä oli auki kotiin tullessa, tervetulotoivotus on saanut uusia sävyjä ja eikä se enää kyttää koko ajan vieressä mihin menen tai mitä teen.
Tänään kävin myös työkaverin luona sairaalassa, hän oli pettynyt koirulin myynnistä, mutta ymmärsi myös että näin oli paras. Ehkä ikävä kaihertaa tai ehkä hän ajatteli että koiruli olisi mennyt sukuun.
-
Nyt ei mene mitään haaskuun, kun jättää vaan pöydän kulmalle, jos ei itse jaksa syödä :-)).
Ei tule Mustarastaalle aika pitkäksi, kun on noin hauska kaveri [:-)]
-
:-)) Ei tule aika pikäksi - aamuherätys klo:5:15 ja ulos oli pyhä tai ei - vapaapäivä tai ei. Sitten taas päivällä ennen yhtä tai kolmen jälkeen ja vielä iltasella ja samat rituaalit ulkoilun jälkeen - matka kylpyhuoneeseen ja suihkutukset ja sen jälkeen vielä siivous. Sitten huoneiden lattioiden siivous - vaikka klo:10:n illalla - ja aina tulee moppiin mustaa nöyhtää ja muuta pientä. Ulos lähteminen aamuvarhaisella on tuskaa joskus, mutta sen jälkeen kyllä virkistykin - tulee raikas olo. :-)). Lintujen aamuruoat hoidetaan matkalla bussipysäkille...mutta muutoin lintujen seuraaminen on jäänyt vähemmälle.
On myös hauska seurata hömpän ilmeitä ja eleitä...silmien ilme on muuttunut - en osaa selittää miten - mutta se on muuttunut - suupielet ovat kaartuneet pieneen hymyyn - ennen koirulin suupielet olivat alaspäin - nyt hän ikäänkuin hymyilisi...voisiko olla ihan mielikuvitusta [:-I]
Välill'ä koiruli rötköttää kyljellään vieressä tai maata kelottaa selällään jolloin pääsee rapsutamaan massua :-)). Hauska se on - pieni töpöhäntä kieppuu koko ajan iloisesti ja koirulilla on sellainen veikeä pilke silmäkulmassa :-))
Lisäys: ai niin, se koirulin tempaus;roskiksen ulosvetämien - siihen oli ihan tiety syy; siellä tuoksui joulukinkun läskinahka.
-
Kivan lemmikin olet kaikkien mutkien ja kommervenkkien kautta saanut! Onnea ja rapsutuksia.
-
Ihania ihania uutisia! Ja varmasti koirulin hymy ei ole mielikuvituksen tuotetta. Kun on päässyt hoiviisi, on haukulla hyvä olla ja silloin haukultakin hymy pääsee [:-)]
Hyvä mieli tuli kun luin tämän ketjun loppujuttuja! Kiitos Mustis!
-
[:-(] Voi koiruli parkaa- kotiin tullessani hän oli tehnyt kakit keitiön lattialle ja oli niin hädissään - uikutti ja vinkui ja ulos piti heti päästä. Ihmettelin kun hän ei ollut tehnyt kuin pisut nyt iltasella. ja -nämä äidin pikku kullanmurut ampuivat paukkuraketteja oikein olan takaa just silloin kun oltiin ulkoilemassa. Mietin vain, oliko näitä raketettipaukkuja ammuttu jo aiemmin ja siksi koiruli oli hädissään /säikähdettyään tehnyt kaikit sinne lattialle. No - en torunut - vaan siivosin vähin äänin tuotokset lattialta pois. Koiruli näytti olevan pahoillaan ja haki hellyyttä tavallista pontevammin. Silittelin ja lohduttelin sitä ja kerroin että vahinkoja sattuu - ei hätää. Kakit huomasin vasta kun tultiin jo sisälle iltakierrokselta...kun töistä tullessa lähdin heti viemään koirulia ulos..enkä edes vilkaissut keittiöön. Hajuaistihan minulla ei toimi laisinkaan ja siksi varmaan en heti huomannutkaan mitään epätavallista. Olin herännyt aamuvarhaisella ja ulkoiluttanut koirulin ja sitten vielä ennen iltavuoroon lähtöä ulkoilutin - eli kyse ei voi olla siitä, että koirulia ei oltu ulkoilutettu.
Ai että otti pattiin tuo paukuttelu - koiruli säihkähti joka pamausta - haukkui ja oli levoton -uusi vuosi mietityttää kun ei sitä D.A.P. pantaakaan mistään enää saa.
Lisäys: koiruli on nyt ollut kuukauden minulla eikä ensimmäisten kahden päivän jälkeen ole tehnyt tarpeitaan sisälle - siksi yllätys oli aikamoinen.
-
Varmasti koirasi on säikähtänyt noita paukkuja, kukapa ei niitä kavahtaisi.
Mulla oli suom.pystykorva, se oli tosi paukku-arka, pelkäsi aivan kauhuna kaapin alla ukkosta ja näitä kaameita räiskeitä. Silloin sai ampua paukkuja surutta ennen vuodenvaihdetta, koko viikko oli vallan kamalaa aikaa. Koira piti väkisin kantaa ulos tarpeilleen, aamulla aikaisin.
-
Meilläkin alkanut paukuttelu ympäristössä [:-//]
Onni ei pelkää kun on sisällä, mutta kakkilenkit kyllä nyt minimiin
muutaman päivän ajaksi. Harmi.
Mustarastas, älä tosiaan torukaan ressua.
Jos oli kovin peloissaan, on varmaan saanut sättimisiä
entisissä elämissään kakkimisesta.
Ei tuohon oikein muu auta kuin mahdollisimman usein ulos kakkilenkille.
Ja aina mahtavat kehut kun kakki ja piippi ulos tulee.
Ja taas jos sisään, niin huomaamaton siivous, ikäänkuin mitään ei olisi ollutkaan.
Kurjaa jos pelkää paukkuja. Kovat lähipäivät sitten edessä ressulla [:-(]
-
Laita radio päälle melko kovalle, tai tv kun olet kotona, että peittyisi rakettien äänet.
Verhot kiinni ettei edes näe raketteja.
Meillä oli ennen joka uusivuosi melkoiset taiteilut, että niistä selvittiin.
Nyt Piki ei enää kuule kaikkea ja tässä asiassa se on hyvä juttu.
Hän ei nuorena pelännyt vaan kun ukkonen iski kotiimme, niin siitä tuli arkuus.
Kyllä minullakin on edelleen pelko kun ukkonen on lähellä, että mikä ihme se sitten on eläimen.
-
Klorofylli, koeta apteekista ja hyvistä eläinkaupoista saatavaa feromonipalloa pistorasiaan. Se pitäisi laittaa siihen rasiaan mahdollisimman pian, jotta vaikutus alkaisi ajoissa. Eli kiire on.
En tiedä, miten tuollaiseen rajuun paukutteluun tehoaa, mutta kannattaa yrittää. Muuhun stressiin kyllä tehoaa, esim. muuton tai muiden muutosten yhteydessä.Anna olla siinä rasiassa niin kauan kuin siitä tehoja lähtee eli pallo on tyhjä. N.1 kk.
Pelkään, miten minun kisuni reagoivat. Itse reagoin inholla.
-
:-)) Ikka - tänään ostin tuon pallon ja laitoin pistorasiaan. Kotiin tullessa kaikki oli ok. ei kakkoja, ei pisuja eli se edellinen kakki taisi olla hätäkakki. Ulkoiltu on ihan normaalisti ja voi sitä riemua kun koiruli sai oman uuden vinkulelun - hän oli aivan innossaa, häntä huiski puolelta toiselle eikä antanut mitään rauhaa lelulle :-)).
ja jälleen tuota pauketta oli kun ulkoiltiin, huusin poikien perään että ei ole sallittua tuollainen ja vielä;uhkasin heittää kakkipussin sisätöineen kavereille päin naamaa ja totta vie sen olisin tehnytkin jos olsivat osunneet ihan likelle [:-/]
Ai että teki mieli lähteä kavereiden perään ja pläjäyttää koko kakkatuotos päin pläsiä. Olisi siinä ollut kavereilla ikävät oltavat. [:-DD] [:-DD]
Ja sitten vielä; soitto poliisille, soitto kaupungin eläinlääkärille ja vielä soitto eläinsujeluvalvojalle. Tyttelillä oli kisu heitteillejätettynä koko viikon, ei ruokaa, ei puhdasta vettä [:-/] Kisu aivan villiintynyt, ei päästä lähelle ihmistä..minä en ainakaan sellaista tähän huusholliin kykene ottamaan, parempi kun asiansa osaavat ihmiset hoitavat kisun kuntoon ja totuttavat ihmisen hoitoon ja läheisyyteen.
Toivottavasti asiat nyt järjestyvät sekä tyttelin että kisun osalta. [:-I]
Lisäys: varmaan ihmetyttää miten kaikki nämä ihmiset, viranomaistahot voivat vaikutttaa siten, että tyttelin osalta asiat voisivat saada uuden suunnan. No - ajattelin lähinnä että ehkä he osaavat ohjata tytteliä toiseen suuntaan, en tarkoittanut rangaistusmielessä vaan ohjaus-neuvonta-ja -tukimielessä.
-
Hyvä, Mustis, että sait sen feromonipallon. Tein itsekin tänään pienen lenkin apteekin kautta ja ostin pullon entiseen kojeeseen ja laitoin heti pistorasiaan. No, nyt tuoksuu kisuemolta. Kisut makoilevat nyt tuoksussa tyytyväisinä. Kuulemma tuo kisujen pallojen teho perustuu siihen, että siitä lähtee kisuemon tuoksu ja se tuo turvallisuuden tunnetta. Koirille on erilainen ja ilmeisesti siinäkin on koiraemon tuoksu.
Mikä se tytteli oikein on. Onko kisunsa nyt sitten kadulla heitteillä ? Ovatko viranomaiset ottaneet huostaansa kisun ? - Voi, että suututtaa ihmiset, jotka kohtelevat eläimiä kaltoin.
Mutta koiruus on nyt turvassa ja varmasti sinulla on pitkään siellä kotonasi oikea ilopilleri.
-
[:-(] No joo - tytteli on tämän sairastuneen työkaverini lapsi, periaatteessa täysi-ikäinen ja jne. mutta elämän eväät ovat olleet heikonlaiset - eikä äidillä asiat yhtään paremmin ja seuraus on mitä on.
Tyttelillä on ollut tämä koiruli ja kaksi kisua - kumpikaan ei ole elämäntilanteestaan ehkä johtuen kyenneet ottamaan vastuuta eläimistä - ei aikuinen - ei lapsi. Elämänkohtalo on ollut työkaverillani aika rankka - paljon on siihen mahtunut - sellaistakin mitä en ole edes osannut kuvitella. Kaikki tämä tuli esille jokin aika sitten - työkaverini sairastuttua ja hänen ystävänsä (joka myös on mun työkaverini) seurattua aika läheltä perheen tilanetta ja olosuhteita.
Paljon yllättäviä asioita läheisistä ihmisistä tai kuten tässä tapauksessa työkaverista on tullut päivänvaloon -tosin aina yhden välikäden kautta - ei siis suoranaisesti. Monestihan asiat voivat olla värittyneitä - inhimillistä sekin - että asioita liioitellaan - mutta ehkä tässä tapauksessa ei ehkä niinkään liioiteltua vaan realistisesti hyvin ankeasta elämästä kertovaa.
Joo- koiran ostin - kun se ensin piti antaa ja kisut - niiden piti molempien olla jo pois - uudet kodit jne. Mutta ei vain näin ollut - työkaverini kävi vähän luvatta/tai luvan kanssa katsomassa asuntoa ja mitä sieltä sitten löytyi----no ..ei siitä sen enempää. Ehkä tämä yksi jäljellä oleva kisu oli jonkun hoidossa- ehkä ei, mutta mikään mitä työkaverini näki - ei viitannut järjestettyyn hoitoon vaan ihan johonkin muuhun; heitteillejättöön.
Useita päiviä tytteli pois, viettämässä joulua ihan toisella paikkakunnalla ja kisu yksinään olosuhteissa joita en lähde edes kuvailemaan.
Pakkohan siitä oli ilmoittaa jollekkin -tosin sen olisi voinut tehdä heti ja välittömästi paikalla käynyt työkaverini käynnin jälkeisen kauhistelun ja päivittelyn sijaan. Nyt minä tein osan prosessista (alun) loppu on viranomaisten ja työtoverieni ja tyttelin asia. Hoitakoot sen sitten loppuun, kisu pieneläinklinikalle hoitoon tai lopetettavaksi. Olen tehnyt sen mitä voin - en yhtään enempää - enkä vähempää. Paha paikka minulle kun en ole edes käynyt paikan päällä - sisätiloissa katsomassa mikä on ollut todellinen tilanne. Olen luottanut lähes sokeasti vain toisen käden tietoon - ihan hullua sinänsä. Mutta toisaalta - mitä ihmeen syytä kenelläkään olisi lähteä valehtelemaan tällaisissa asioissa...ei mitään. [:-I]
Lisäys:tähän tapaukseen sopii hyvin; ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin ja ettei mitään niin hyvää ettei jotain pahaakin.
-
Kyllä minua kouraisee. Siellä oven takana on voinut olla vaikka millainen näky. Ihmisten elämät kohtaloineen kauniin kuorenkin alla voivat olla kaameita.
Kaikki viittaa siihen, että jotain riipaisevaa on tuon tyttelin elämän ympärillä. Jos ihminen on itse kunnossa ja mieleltäänkin terve, hoitaa hän aina eläimen niin, ettei se joudu kärsimään. Jos ei itse pysty, hoitaa niin, että joku toinen ottaa huolekseen.
Itse pelkään usein, että jos minulle jotain sattuu, kuka hoitaa kisuni.Nuo kaksi sydänystäväpoikaa. Niitä ei saa koskaan erottaa. Kuka ne hoitaa yhdessä, jos minä en jonakin päivänä kykene syystä tai toisesta... Tämä on huoleni.
Kyllä sinulla on TOSITARINAA...
-
[:-I] Niin - tämä on ollut vähän kuin palapelin kokoamista.
Kyllä minullakin on käynyt mielessä tuo, entä jos jotain tapahtuu minulle - miten koirulin käy, kuka siitä huolehtii? No - minä taidan tukeutua sukulaisiini...tähän koiruleista pitävään veljeeni - koiruli tykästyi häneen ensi simäyksellä- niin luottavaisesti tuli lähelle ja syliin köllöttelemään :-)) -ja ihastus oli kyllä molemminpuolista [:-)]
-
Moni eläimiä huonosti hoitava ihminen on ilmiselvästi psykopaatti. Tätähän ei uskalleta julkisesti tässä ns. hyvinvointiyhteiskunnassa sanoa. Britanniassa tutkimusten mukaan 5% yritysjohtajista on psykopaatteja (BBC). Psykopaatti ei suinkaan ole aina se tv-sarjojen säälimätön murhamies ,ja monella saattaa taas olla psykopaatin piirteitä, mutta he eivät silti ole psykopaatteja. Sitten on vielä näitä umpinarsistejakin vaivanamme.
Narsistilla on tunteet. Psykopaatti taas on täysin tunnekylmä olento, ja hän on kyvytön minkäänlaiseen empatiaan (=asettumaan toisen asemaan), vaan kuvittelee, että kaikki ovat hänenlaisiaan. Eli eläin on hänelle vain esine/leikkikalu.
Paha elämäntilanne toki aiheuttaa sen, että eläinten hoito laiminlyödään, mutta uskon, että hyvin usein kyse tällaissa laiminlyöntiasioissa, joissa hoito laiminlyödään täysin, on kuitenkin (myös) psykopatiassa. [:-/]
Mustarastas toimi erittäin hienosti tässä koiruliasiassa eikä pehmoillut ko. tyttelin kanssa, silti toimi hienovaraisesti ja asiallisesti.
Koska jos tytteli olisi kokenut itsensä pahasti nöyryytetyksi, olisi hän voinut pahimmassa tapauksessa kostaa sen koiralle, jos koira olisi palautunut hänelle.
-
[:-I] No tuohon on vähän vaikea mennä sanomaan yhtään mitään. Vanhemmiltahan tuo esimerkki lähtee miten elämiä kohdellaan. Lapsi ottaa siitä mallia - jos tyttelin äiti on vain antanut periksi lapsen ruikutuksille saadakseen rauhan jatkuvalta mankumiselta ei lähtökohdat ole olleetkaan mitä parhaimmat. Vastuu eläimen hoidosta on kuitenkin aina aikuisen - ei lapsen, vaikka tämä kuinka vannoisi ja vakuuttelisi hoitavansa - lapsi on aina lapsi. Tässä tapauksessa äiti ei alun alkaenkaan ole tykännyt koirista - joten odotettavissahan tämä eräällä tavalla oli.
Koiruli on nyt oksennellut koko eilisen päivän ja ripuloinut. Fiksu koira oli mennyt yöllä kylpyhuoneeseen tekemään ripulit - ei matolle, ei vuoteeseen..eikä huoneen lattioille. Jessh..kyllä tämä on älykäs koira. Aamula sitten vain lattian pesuun ja ulos ..nyt ruoaksi vain kermaviiliä (laktoositonta) ja piimää. Paastopäivä reppanalla.
Yö meni vähän huonosti - omaa vatsaakin nipisteli ja pahoinvoinnin aallot löivät yli silloin tällöin, mutta nyt on parempi olo jo.
Tyttelillä ei ole tuo aikuisverkosto kovin hyvä - nuorihan tarvitsee aikuisenkin ihmisen tukea ja apua - oman ikäluokan kaveripiiri voi olla heikonlainen (kaljaa, siideriä ja pelkkää velttoilua - ei muuta). Tiedä häntä sitten - toivottavasti elämäntilanne parantuu.
-
Ohoh mikä tarina....todellisuus on tarua ihmeellisempi pätee kyllä tässäkin.
Onneksi sait pitää koirulin, toivottavasti paasto auttaa mahavaivoihin [:24]
Mukavaa yhdessäoloa :-))
-
Mustarastas, veteen keitetty riisi ja ensin vain sen liemi
ovat hyvää dieettiruokaa jos ripuli ei lakkaa.
Ja sinun kannattaa hankkia eläinkaupasta Inupekt-nimistä
vatsan tasapainottajaa. On tablettimuodossa.
Meillä Onni saa sitä aina kun on kovin kuraista ulkona
eikä nähdä muiden koirien ulosteita kunnolla kartella.
Samoin silloin jos seudulla on koirilla varsatautia liikkeellä.
Tuo sinun hauvasi vatsavaiva voi johtua siitäkin nyt kun on
uudessa paikassa ja saa varmaan monipuolisempaa ja siis erilaista
ruokaa kuin ennen.
Toivotaan että menee pian ohitse.
-
[:-)] Kiitos muru kallisarvoisista vihjeistä. Nyt ei koiruli ole tänään oksennellut - juuri annoin pienen huikopalan eli ohuen siivun kalkkunaa - toivottavasti se pysyy sisällä - vähän oli ripulia iltapäivällä kun vein ulkoilemaan. Hirvittävä määrä kuraa ja likaa joka paikassa, vettä tihuutellut koko päivän [:8]
Täytyy huomenissa käydä kaupassa jos vaikka löytyisi tuota tuotetta.
Huominen päivä vähän stressaa - mitähän tuo tullessaan.
Lisäys: koiruli on nyt pirteä, hän leikkii vinkulelun kanssa - :-))
-
Canikur on myös tosi hyvää ripulivatsalle. Toivo oli jouluherkuttelujen (varasti kinkkua) tosi kuralla....pitkään, pari annosta canikuria tasapainotti vatsan nopeasti. Saa apteekista.
-
Tuolla linkissä on hyvää asiaa koiran ruokavaliosta --" Kohti koiran luonnonmukaisempaa ruokintaa"
: http://terrieri.net/modules.php?name=News&file=article&sid=48
-
:-)) Kiitos vinkeistä edelleen. Koiruli ei ole nyt oksennellut lainkaan ja vatsa muutoinkin on rauhoittumaan päin. - ilman mitään lisäjuttuja. Vain tuota A-piimää ja kermaviiliä olen antanut eilen ja tänään lisäksi kanaa ja riisiä ja myöhemmin iltasella rypsiöljyssä paistettua jauhelihaa + riisiä ja muita viljatuotteita - pieniä annoksia kerrallaan.
Uusi vuosi meni yllättävän hyvin - koiruli ei erityisemmin pelännyt paukkeita - tosin ovet olivat kiinni ja radio pauhasi. Kahden jälkeen yöllä yritys ulos -ei onnistunut - kolmen jälkeen pikainen kierros (pisut) ja aamulla 9:n aikaan lenkille ja siten puolenpäivän aikaan piiiiiiitkä lenkki.
Tuo raa`an lihan antaminen kyllä epäilyttää - itse suosin Hills:n tuotteita, samoin Cesar - tietenkin, Pedigree on myös valikoimissa mukana. Hills:n ruokaa olin antanut silloinkin kun koiruli oksensi- epäilin mahahappojen liikaeritystä ja siksi päädyin piimän antamiseen. Eikös piimä alenna happoeritystä ihmisilläkin - ainakin sitä joskus suositellaan liikahappoisuuteen. [:-I]
Ihanaa kun uuden vuoden paukkeet ovat takanapäin - NIIN JÄRKYTTÄVÄ SIIVO oli joka paikassa - kun oltiin koirulin kanssa kävelyllä - pari henkilöä keräsi jämiä kasseihin - itse en nyt tänä vuonna keräile uudenvuoden raketinjämiä - en p***ta kerää - jokainen saa kyllä nyt itse kerätä - jos on itse ne p***kat sinne aikaansaannu - voi myös itse korjata.
Sitten keväämmällä korjaan tuolta puistosta kaikki pois, mutta en nyt.
-
Mustarastas, älä paista jauhelihaa. Anna se raakana.
Jos ei ole aiemmin saanut siten, totuttele vähitellen.
Ja kaikkea uutta aina vähän kerrallaan.
Ja nuo öljyt mitä annat, anna ne kuumentamatta, paistamatta.
Lohiöljyt yms. ovat hyväksi koiran turkille.
Ja jos mahdollista, vältä vehnää.
-
Miksi vehnää tulisi välttää? Kerran annoin ..no mikä se nyt oli..vehnää sisältämätöntä Hau Hau Championi -makkaraa (kanaa) ja eikös koirulin massu mennyt ihan sekaisin, pelkkää ripulia. No työkaveri neuvoi että vähän kerrallaan - ei koko ateriaa vain sitä samaa - vaan lusikallinen esim. sekoitettuna muuhun ruokaan. No - kertaheitolla kuitenkin luovuin Hau Hausta.
Raaka jauheliha kuulostaa aika hurjalta, kovasti koiruli kuitenkin jaloissa pyöri kun se jauhelihapaketti oli keittiön pöydällä. :-)). Eikös se raaka jauheliha olisi syytä pakastaa ensin ja vasta sitten antaa koirulille. [:-I]
Noita lohiöljypulloja olen nähnyt eläinkaupoissa - kerran teki mieli ostaa sellainen - mutta ehkä myöhemmin. Ja tuo rypsiöljy - voihan sitä lorauttaa ruoan joukkoon sellaisenaan [:-I]?
-
Ihanaa, jos koirulin masu on rauhoittumaan päin.
Niin, olisin kyllä varovainen ruoan kanssa. Uutta lajia aina ensin ihan vähän ja sitten , jos ei oireita ilmaannu, voi antaa suuremman annoksen. Koiruli on voinut olla hyvin yksipuolisella ravinnolla, joten masu voi reagoida aina uuteen ripulilla, tms.
Kisuilla on sama juttu. Uutta ruokalajia ensin vain makupala ja sitten vähitellen lisätään annosta. Olen juuri omille kisuilleni aloittanut paria uutta ruokalajia. Ensin saivat vain herkkupalan verran. Ihmettelivät ja kiersivät ensin tuota makupalaa ja sitten varovasti söivät. Nyt voin antaa jo tutun ruoan seassa vähän enemmän.
Muutenkin koetan pitää kisujeni ruuan mahdollisimman monipuolisena. Veikka pitää saada laihtumaan ja Veetin pitää antaa syödä nin paljon kuin haluaa. Eli annan Veetille salaa lisäruokaa, mutta Veikka saa jäädä ilman.- Enkö olekin kurja...
Mustiksen koirulille hyvät voinnit ja pitkää ikää. Ihanaa, että on päässyt turvalliseen kotiin.
-
Miksi vehnää tulisi välttää? ...
Raaka jauheliha kuulostaa aika hurjalta...
Tietääkseni monet koirat voivat olla allergisia vehnälle.
Raaka jauheliha on sitä mitä pienille pennuillekin ensimmäiseksi annetaan emon maidon lisäksi, kun niitä totutetaan kiinteään ravintoon. Raaka liha ja luut ovat koirien luonnollisinta ravintoa. Pyrin aina antamaan koirilleni edes vähän raakaa lihaa kuivamuonan lisäksi.
-
Kyllä minäkin annan koko ajan kohta viiden kk ikäiselle Veralle jauhelihaa raakana..ruoan sekaan..eli totuttelen uusiin makuihin...aikaisempi koirani ei sietänyt vehnää oikeastaan murustakaan..joskus paahtoleivästä vaikka pikkuripsun annoin...niin koira oli heti kuralla..Inupekt maitohappobakteereita kannattaisi ehkä antaa siinä ruokinnan ohessa tasapainottamaan bakteerikantaa koiran suolistossa..heti kun tälläisiä ongelmia ilmaantuu...itse olen 15 vuotta taiteillut koirieni kanssa kun vähän yks sun toinen ruoka vei mahat kuralle..kun oikea tapa löytyi..sitä vaalin kummankin elämän loppuun..ilman mitään vaihteluja..
ps...raaassa lihassa on entsyymit tallella mitä elimistö tarvitsee..kypsässä sitä ei ole..
-
Laitanpa tänne tälläisen linkin...kun kerran tässä on myöskin eläinten hyvinvointia edistetty..ja nyt on tälläinen kurja asia sattunut ihanalle auttavalle ihmiselle..viipurissa..hänen kauttaan on Suomeenkin tullut koiria joita hän on hoitanut ja hoivannut..
http://sitebuilder.viipurinkoirat.fi/page11.aspx
-
Sivuosoite välitetty eteenpäin kaikille eläinrakkaille ystävilleni
-
Ei tarvitse jauhelihaa mitenkään pakastaa.
Mutta tietenkin pitää aloittaa ihan pienistä annoksista ensin.
Ja antaa esim. keitetyn riisin ja porkkanan tms. kanssa.
Eivätkä terveet koirat saa mitään vatsatautia edes mädäntyneestä
linnunraadosta tai tuoreeltaan napatusta myyrästä.
Niitähän ne löytävät pakosta kun niitä esim. metsään vie
lenkille.
Onni on popsinut todistettavasti ainakin kolme hiirua/myyrää.
Kun suusta pois yritin, nieli salamannopeasti. Ettäkö HERKUN olisi
mammalle antanut pois [:-I]
Ja yhden, talven aikana kuolleen pikkulinnunraadon löysi keväällä
pihasta. Siitäkin ehti osan maistella ennenkuin ehdin hätiin.
Mitään vatsatautia ei tullut.
Muoks. kyllä rypsiöljyä voi ruokaan laittaa. Ja nimenomaan "tuoreeltaan".
Lohiöljy on ilmeisesti tuhdimpaa. Vaikka haju ei mikään mukava.
Vähän yököttää kun Onni tulee öljynsä livottuaan kupin pohjalta , lipaisemaan
mamman nassua kiitokseksi [:-DD]
-
Telkkinen, olipa surullista asiaa linkissäsi (http://www.ponttokamera.net/foorumi4/Smileys/Ponttola_1/5.gif)
Koiruparat !
-
[:´(] Niin - minäkin luin tuon linkin ja pahaa teki -voi koiruli parkoja. [:´(]
Tänään annoin mun koirulille raakaa jauhelihaa - ihan pikkuisen ja kyllä maistui..lipoi pikku kieltään pitkään :-)); lisää, lisää [:-DD]
Tämä on aivan ihana , hassu koiruli - kun se nukkuu mun pään vieressä hän tuhiseen kuin pikkuvauva - välillä kuorssaa oikein kunnolla, pikkutassut mennä vipottavat - ihan kuin kävelisi unissaan - voi taivas että osaa olla hellyttävä [:-DD]
-
[:-)] [:36] Hienoa kuulla, kuinka pidät haukustasi. Hyvä koti on hänellä nyt.
-
[:-)] Ai niin - Varpunen - olit jossain vaiheessa ehdottanut kuvieni lähettämistä sinulle ja sinä sitten lähetäisit ne kutistettuna tänne Pönttöfoorumiin. Jaa..a ..mitenkähän sellainen kuvien lähettäminen onnistuu? Ei ole harmainta aavistustakaan.
-
Olisi kiva nähdä kuvia Mustarastaan pikku koiruliinista. Taitaa oll aika veitikka.
Kyllä olen niin iloinen, että koiruliini on saanut hyvän kodin.
-
[:-)] Ai niin - Varpunen - olit jossain vaiheessa ehdottanut kuvieni lähettämistä sinulle ja sinä sitten lähetäisit ne kutistettuna tänne Pönttöfoorumiin. Jaa..a ..mitenkähän sellainen kuvien lähettäminen onnistuu? Ei ole harmainta aavistustakaan.
Sähköpostitse liitteenä [:-)] Mikä posti sinulla on?
Tai mesessäkin kai voi lähettää, en vaan käytä sitä enää nykyään juuri yhtään.
Olisi todella kiva nähdä kuvia, kun niin paljon ollaan hänestä luettu.
-
[:-)] No jos minä yritän tuota omaa ..mikä sen nimi nyt taas on -juttua :-)) siis sen linkin kautta oma blogiko se on- koirulille ja siten sitä kautta kuvia teille [:-I]
Koirulin väri on muuten suklaa-creme, silmät tummanruskeat ja reilu otsatukka niin että silmät peittyy [:-DD] joskus täytyisi laittaa edestä ne hiukset eli karvat pois silmien edestä - sitoa kiinni yhteen se otsatukka :-))
Mikä posti mulla on - hirveetä - en minä vaan tiedä - sähköposti vaan [:-DD]..en muuten osaa lähettää sähköpostin liittenä kuvan kuvaa - APUA, miltä vuosisadalta minä oikein olen? :-O [:-DD]
-
Mustarastas, sähköpostisi on se, mikä on sinun sähköpostiositteessasi. Eli esim. hotmail, yahoo, netti.fi, gmail, outlook ja mitä niitä onkaan.
-
[:-DD] Eli Kolumbus...
Lisäys: tämän voin sanoa; koiruli muistutaa erehdyttävästi Rölli-peikkoa, mietin pitkään miksi hän vaikuttaa niin tutulta ja sitten keksin Röllin [:-DD]
-
:-)) Rölli-peikkohan kait esiintyi tv 2:n lastenohjelmistossa joskus aikaa sitten - siis hän on ihan samannäköinen :-))
-
Rölli-peikkohan on söpö, eli siis koirulikin on tosi söpö.
-
Koiruli on söpö - tietystä kulmasta katsottuna hän joskus näyttää tosin reissussa rähjääntyneeltä [:-DD]- ja ihan kuin päässä olisi liian iso karvalakki ja jaloissa isot tumput- ---yleensä ottaen niiiiin söpöltä [:36] - latasin koneelleni Picasa2:n ja opettelen sen käyttöä joten eiköhän jossain vaiheessa niitä kuviakin tule..toivon mukaan.
-
[:-)] Ootellaan....
-
[:-I] Nyt joudutta kyllä oottelemaankin. Picaska imuroitu ja oma tli avattu - vaan mitä sitten. Kuviakin sinne latasin - enkä saa niitä ulos [:´(] oiskohan Picaskan nimi..?
[:-DD]
Paha juttu muuten - vatsa- eli ykä tauti vei petiin melkein kahdeksi päiväksi mutta ulkoilutus ei jäänyt petiin. Kylmänhikisenä ja tärisevänä vaan ulos sulaneen lumen sekaan kolmesti päivässä - tosin ulkoilureissut eivät kestäneet kuin 15-20 minsaa. [:-(]
Nyt alettu toipua ja huomenna kunnon ulkoilut jälleen. Koiruli kaipaa silminnähden koiraseuraa - hirmu sosiaalinen kaveri tämä on [:-)]
Ensi viikolla koirulikampaaja ja hampulääkäri Röllillä (vaikka onkin tyttö)
-
[:-)] Tänään koiruli kävi trimmissä ja sieltä karvakasan alta paljastui ihan uusi koiruli :-)) - en ollut tuntea samaksi koiraksi. Hienosti ja mallikkaasti käyttäytyi - tosin on kiitettävä myös ammattitaitoista trimmaajaa - hienosti hoiti karvapalleron siistiksi cokkeritytöksi. Silmätkin näkyvät nyt ihan kunnolla - voi sitä koiran katsetta - paljon kokeneen eläimen viisas katse.
Ja sen jälkeen hampulääkäri - 5 poskihammasta hän menetti - olivat pahasti mädäntyneet ja ikenet ja kudos ympäriltä niin huperaa ettei voinut laittaa kaikkiin kohtiin edes suussasulavia tikkejä [:-(]. Voi koiruli parkaa -antibioottikuri ja kipulääkkeet sain mukaan. Viikon sisällä kuulema paranee suu täysin. Nyt nukkuu niin väsyneenä eteisen lattialla.
Hyvä että tuli tuo hammaspuoli hoidetua nyt kuntoon - trimmaajalle keväällä , vapun aikoihin sitten uudestaan ja hampulääkärille myös puolen vuoden kuluttua.
-
Hyvä kun hammaskalustoa hoidetaan, varmasti ollut jo pureminenkin vaikeaa, säryistä puhumattakaan. Ihanaa kun koiruli sai rakastavan huolehtivan omistajan [:-)]
-
Miten ihmeessä viisi hammasta menetti, eikö ole verrattain nuori koira?
Nyt mulla on sivistyksessä paha aukko, miten tuo onnistuu?
Omilta on vain hammaskiveä poistettu satunnaisesti eläinlääkärillä, ja Piki varsinkin on makean perään.
Hänellä oli kyllä tuuria, että pääsi luoksesi ja tulee kuntoon kaikinpuolin.
-
Ensin kauhistuin ja sitten huokaisin. Viisi hammasta on paljon. Saako sitten enää syötyä mitään jäystetävää vai pitääkö ruoan olla puolipehmeää.
Vaikka eihän noin sairailla hampaillakaan ja ikenillä voi kunnolla syödä.
Ihanaa, että hoidat koiruuden niin perusteellisesti. Hampit ovat tärkeitä eläimille. Ihan kuin ihmisillekin. Moni sairaus johtuu huonoista hampaista.
Kannattaa tarkkailla eläimen hampaita ja viedä silloin tällöin hampihoitoon. MInun kisuilleni eläinlääkäri suositteli 3-4 vuoden välein. Olisikohan koirilla sama suositus. Varmasti ruokakin vaikuttaa hammaskiven muodostukseen.
Ihanaa, Mustarastas, että olet olemassa. Tuo pikku koiruus varmasti on ikikiitollinen sinulle.
-
Tuntuu että molemmat ovat etuoikeutettuja kun heillä on toisensa [:38]
-
Minustakin ihanaa lukea miten hyvin Mustarastas hoidat
ja huolehdit uudesta kullastasi [:34]
Varmaankaan edellisessä kodissa ei hampaista ole huolehdittu.
Se hammaskivihän on pahasta jos sitä ei säännöllisesti poista.
Kaikille koirille sitä ei paljoakaan tule, mutta on yksilöllistä.
Myös ruokavalio vaikuttaa.
-
[:-I] Eläinlääkäri kertoi ettei tämä tapaus ole suinkaan pahimmasta päästä - niitä on sellaisiakin joilta viedään koko purukalusto :-O - siinä onkin sitten miettimistä mitä koira syö - soseruokiako.
Minulla ei ole harmainta aavistustakaan siitä, onko koirulia käytetty eläinlääkärissä ja milloin viimeksi. Olisi ehkä pitänyt toimia himpun veran ripeämmin - kuin olen toiminut - tosin muutaman viikon etuajoitus olisi tuskin hampaita pelastanut.
Hyvin hän on ottanut lääkkeet, murskattuna ja kermaviiliin sekoitettuna - kipulääkkeen ottaa suoraan kädestä ja rouskuttaa. Sekin helpottaa - muistan kun kisujen kanssa oli yhtä taistelua lääkkeiden otto.
Koirulilla on isot, pyöreähköt, kauniit silmät ja hän osaa ilmehtiä uskomattoman paljon - kasvot ovat eläväiset - nyt ne tulevat paremmin esille karvapehkon poistuttua -ei ole enää Rölli-peikko :-))
-
Samaa mieltä että koirilla on hyvin ilmeikkäät "kasvot" :-))
Eipä uskoisi .
-
:-)) Kyllä tämä on sitten suloinen [:36] haluaa leikkiä joka kerta kun tulen kotiin - siinä sitten hetki juostaan vinkulelun perässä kilpaa - hän laittaa aina käpälän mun käden päälle ja katsoo niillä suloisilla silmillään hyvin vetoavasti kun leikki- into iskee - ensin luulin että hän haluaa vain rapsutuksia..mutta eihän se nyt riitä :-))
Soitin muuten tyttelille ja kysyin papereita - joo..ei hänellä ollut rahaa soittaa tai mahdollisuutta ilmoittaa Kennel--liittoon omistajanvaihdoksesta...ja sitten vielä; tytteli tietää että minä olin soittanut kunnan/kaupungin eläinlääkärille siitä kisun heitteilejätöstä - ((kisulilla oli kuin olikin hoitaja :-O )) - sen tiedon hän sai tältä "niin luotettavalta" työtoveriltani - jonka toiveesta/pyynnöstä otin yhteyttä eläinsuojeluvalvojaan - joten se siitä. [:-(]
-
Rekisterikirjojako Mustarastas odottelet, vai mitä omistajanvaihdospapereita? Olen vähän huonosti viime päivinä lukenut viestejä, joten en ole ihan kärryillä.
Ai että Sinun työtoverisi pyysi Sinua ilmoittamaan eläinsuojeluvalvojalle, että kisu on vailla hoitoa, ja sitten hän itse menee kertomaan asian tuolle tytölle? Jos näin on, niin taisi luottamus tuohon työtoveriin mennä kertaheitolla. [:-(]
-
[:-(] Menihän se - sinänsä aika huvittava juttu -joo ..rekisteripapruja odottelen - itse en voi tehdä omistajanvaihdosilmoitusta - sen on tehtävä koirulin myyjä - näin infottiin kennel-liitossa.
Lisäys: tai siis ilman rekisteripapruja ja luovutuspapruja en voi tehdä muutosilmoitusta - en millään keinolla.
Ja vielä - eläinlääkäri oli ottanut tytteliin yhteyttä ja tytteli raivosi työkaverilleni ja siinä yhteydessä se kait vain lipsahti - unohti tietenkin mainita että hän kävi talossa luvatta ja oli pyytänyt ilmottamaan asiasta - että osaa olla huvittavaa - toisaalta -tähän ei löydy hymiötä.
-
[:53] Hahaa ja jippii..nyt koiruli on mun ihan laillisesti.Kauppakirjat tehtiin ja allekirjoitettiin tänään ja huomisissa ilmoitan Kennel-liittoon uudesta omistajasta. Omistussuhteissa oli häikkää aika lailla, mutta kauppakirjaan tuli liite jossa mahd. laittomuuksien seuraukset eivät koske minua vaan koiraa omaksi väittävää myyjä- osapuolta. Onneksi oli kenneliläinen koiraharrastaja tukena.
Ihanaa - kyllä helpotti olo heti kun paperit sai käteensä. Nyt ei voi kukaan tulla kinuamaan koirulia multa pois - arvatkaapa olenko onnellinen :-))
Koirulin emo ja isäkin selvitettiin :-))
Tällaisen viestin löysin tuolta aiemmalta sivulta. Eikö koira ole nyt Sinun, kun kauppakirjat on tehty?
Siitä on niin kauan, kun meillä on tehty koirakauppoja (pentu), että en oikein muista, että pitikö siinä tehdä joku erillinen omistajanvaihdosilmoitus, vai tarvitaanko sellainen vaan aikuisen koiran kohdalla.....
Etkö saanut silloin rekisterikirjoja, kun teitte kauppakirjat? Jos et, niin miksi tyttö ei niitä antanut?
Kyllä hänellä ne pitäisi olla itsellä, että ei niitä kennelliitosta tarvitse kysellä.
Sori, jos kyselen liikaa. [:-I]
Vielä tässä pähkäilen sellaista, että kun meille on ostettu hevonen, niin itse olemme käyneet tekemässä omistajanvaihdosilmoituksen, mutta kai se on koirakaupassa eri juttu.
-
[:-)] Niin - kauppakirjat tehtiin - mutta niitä rekisteripapereita en saanut tuolloin - tytteli lupasi toimitaa ne myöhemmin - eikä hän ole niitä vieläkään kotoaan löytänyt - kauppakirjassa myös mainita tästä -Siksi otin yhteyttä tytteliin kun papereita ei kuulunut - ei ole vieläkään löytynyt - maininta kauppakirjassa oli myös hinnanalennuksesta - jos papereita ei löydy - mutta se siitä.
Liitteessä oli maininta siitä että tytteli luopuu kaikista oikeuksistaan mitkä liittyvät koiraan - luulenkin että voi vedota tähän liite-osaan. Mutta Kennel-liitossa aina vain vänkätään sitä yhtä ja samaa - olen soittanut jo pari kertaa ja aina samat liturgiat sieltä tulee.
Rekisteripapereiden kanssa ja luovutussopimuksen kanssa vaan paikan päälle niin kyllä omistajanvaihdos onnistuu - ilman niitä ei käy mikään [:-/]
Kun kysyin että jos tytteli ei lähetä papereita - vastaaja vain totesi ettei omistajan vaihdosta voi tehdä. Jankuti..jankuti..jankuti... [:-/]
ja tyttelihän ei maksa kopioista jotka hän voi saada Kennel-liitosta - se on yksi mahdollisuus ..että hän pyytää ne itse - minä en voi sitä tehdä. Tai sitten olen umpi-idiootti jolta on mennyt joku juttu ohi havainto-ja ajattelumaailman.
Lisäys:eläinlääkäri jutteli myös työtoverini kanssa joten en nyt ihan umpihumalassa tätä juttua ole keksinyt :-))
-
Johan onkin hankala tapaus tuo tytteli. Kannattaisikohan alkaa vaatia rahojaan takaisin, jos ei papereita tule. Voisihan sillä ainakin pikkasen pelotella, vai mitä.
Harmittavaisia tuollaiset asiat vaan on. [:-(]
-
[:-)] Mulle on nyt ykshailee yhdet paperit - en teetä koiralla pentuja, enkä sitä myy eteenpäin - sehän kait rekisteripapereiden olemassaolon yksi syy on - tytteli on aika kovaksi keittetyä sorttia joten rahan kinuaminen takaisin olisi hulluutta.
Inhoittaa [XX] vain se tieto, että kaikki koiruliin liittyvä paperitieto- osuus on jonkun tyttelin nimissä. Se jäytää jotenkin vaikka sillä ei käytännön merkitystä olekkaan, kauppakirja on lailinen asiakirja - joten koirulia ei pois minulta saa.
Tämä on siis vain niitä tunnepuolen juttuja jotka minun vain täytyisi nyt unohtaa.
-
Niin, enhän minäkään ihan tarkoittanut, että rahaa tarvisi saada, mutta ajattelin, että hän sitten antaisi ne paperit, kun ihan pikkasen vaan mainitsisi siitä kohdasta kauppakirjassa, mutta tosiaan, taitaa olla parempi, että antaa asian olla, vaikka se kismittääkin. Jos Sinulla ei olekaan papereita, niin onhan Sinulla ihana koira, ja sehän on pääasia, vai mitä? [:-)]
-
:-)) Toki se on pääasia - huonostikkin olisi voinut käydä - olisin voinut saada täysin kurittoman, purevan ja kiukkuisen ärhentelijän - nyt on päinvastoin [:35] juuri minulle sopiva ensimmäinen koiruli joka meni suoraan sydämeen ihanan luonteensa ja söpön ulkokuorensa vuoksi. :-))
Täysi napakymppi [:6]
-
[:-)] [:-)]
-
Onkos miulta menny jottai ohi...niin kovasti haluaisin kuvan tästä koirulista nähdä?! [:-)]
-
Koiruli on jenkki cokkeri ja samanlaisia näkyy tuossa aikaisemmin nähdyssä linkissä. Kuvia en vielä ole saanut laitettua, mutta ehkä tässä ajan kuluessa voin mahdollisesti niitä tänne laittaa näytillekin. Söpö koiruli on [:36]